ISO Kiitos Caro_09
Tuossa oli todellakin asiaa minulle, ja siihen mikä on mun ongelma. Tuon asian kanssa kappailee moni muukin KK:lainen. Mun pitää vain löytää itselleni oikea tapa.

Olkaa onnellisia Mä oon tosi pulassa oman projektini kanssa. Paino jumii ja tuntuu ettei mitkään kalorit enää riitä Kropassa on jokainen lihas aivan jumissa enkä kertakaikkiaan ymmärrä mitä teen väärin Ei tää VOI olla näin vaikeeta, tää on kaapannu koko elämän!

Oon ite kanssa normaalipainosena laihduttamassa. 167cm ja paino jääny jumittamaan 64kg. Syön suunniilleen 1300-1700 kaloria päivässä ja pallukat pääosin vihreitä, mutta mitään ei tapahdu. Liikun 4-5 kertaa viikossa rankkaa hikiliikuntaa, kaikki maholliset bodyattackit ja pumpit ynnä muut.
Haluisin jo lopettaa tän jatkuvan syömisen kyttäyksen, välillä tuntuu että se menee jo sairaaks ku jonkun karjalanpiirakan syömisestä on monta päivää paha mieli. Haluisin vaan laihtua vielä pari kiloa ja sen jälkeen pysyä niissä mitoissa.

Abua

En ole normaalipainoinen todellakaan, vielä kuusi kiloa sinne. Mutta kuitenkin haluan kommentoida tuota elämän kaappaamista. Sen tämä tekee.

Normaalia suhtautumista ruokaan ei tunnu oppivan millään, tieto olis valtaa, kun toimisi vaan tietämyksensä mukaisesti. Pahimmat mässäilykaudet ovat takana, mutta silloni tällöin tulee edelleen vaikeuksia hallita toimintaansa. Nyt yövuorossa tekisi sikana mieli ostaa itsepalvelukanttiinista karkkipussi ja luulen etten voi estää itseäni.

Jorinaa jorinaa, mutta pointti on siis se, että jos joku neuvoo ettei asian saa antaa hallita elämää, ei tiedä mistä puhuu. Painontarkkailu, dieetti, laihdutus, kutsu miksi haluat, se vaikuttaa kaikkiin toimiin. Pitää etsiä kalenterista viikossa tilaa 1500 kcal liikunnalle, joka vie paljon aikaa. Joka näykkäisy pitää suunnitella etukäteen, kun muuten ei pysty hallitsemaan itseään. Lautanen on vaihdettava pienemmäksi, muuten ei annoskoko ole sopiva. Tämä vie koko elämän. Toivottavasti ei loppuelämäksi, ehkä kohtuus löytyy joskus.

En tiedä onko tää nyt ihan hullu ajatus, mutta eikö voisi viikon-kaksi pudottaa kalorit 800:n (jopa 600:n), pitäis jo paino tippua... sitten takaisin 1500:n, tuskin tulee jojo-liikettä painossa, vai?

On hullu, se ei auta pidemmällä aikavälillä, tulee vaan jumitusta mahdollisesti jatkossa. Saattahan se paino tipahtaa väliaikaisesti mutta sitten kun alkaa syömään taas enemmän niin paino hilautuu samoihin missä olikin (vaikka ei söisi yli kulutuksen). Ihan kokemuksesta tiedän että se ei tee hyvää kropalle eikä mielelle vetää kaloreita liian alas, ja tosiaan voi olla hetken hurma mutta siinä niinsanotussa pitkässä juoksussa jää häviölle. Eri asia on sitten nämä VLCD-dieetit (arjen pulinoissa on keskustelua niistä) jossa kalorit rajoittuu 400-800 kcal/pv, mutta ilmeisesti näissä tuotteissa on otettu huomioon kaikki osatekijät ravinnon puolesta. Jos laskee kaloreita noin rajusti tekee itselleen aikamoisen karhunpalveluksen: kroppa voi reagoida yllättävästi (aineenvaihdunta, krampit, ruoansulatus jne), mieliala voi laskea, voimat häviää, puutostiloja... ja pahimmillaan voi ilmetä syömishäiriöistä käyttäytymistä ja oireilua. Ja voin taata ettei urheilusta tule lasta eikä pskaa

Siksihän täällä klubissa ollaan että osattaisiin opetella oikeita elämäntapoja terveellä pohjalla Toisaalta, aikuisina ihmisinä tehdään kaikki omat valintamme. Ota selvää mitä tuollaisesta kokeilusta voi seurata ja mieti tarkkaan uudestaan Kannattaa katsastaa myös noita asiantuntija kommentteja ja artikkeleita aiheesta!

keskiviikkona, 26. toukokuuta 2010 klo 00:48 Bender kirjoitti::

Jorinaa jorinaa, mutta pointti on siis se, että jos joku neuvoo ettei asian saa antaa hallita elämää, ei tiedä mistä puhuu. Painontarkkailu, dieetti, laihdutus, kutsu miksi haluat, se vaikuttaa kaikkiin toimiin.

Tämä vie koko elämän. Toivottavasti ei loppuelämäksi, ehkä kohtuus löytyy joskus.

No kyllä vaan sanon, ettei laihduttamisesta saa tulla elämän pääasia. Ja tiedän kyllä mistä puhun, olenhan sairastanut syömishäiriöitä yli 10 vuotta ja parantunut vuosia sitten.

Mainitsemassasi karkkipussi-tapauksessa pitäisi varautua siihen, että otat mukaan yövuoroon jonkin paremman vaihtoehdon karkkipussin sijaan. Ei siis tarvitse olla "kokonaan ilman" vaan valita paremmin.

Liikunnassa taas on hyvinkin mahdollista, että et enää koskaan halua olla ilman liikuntaa, vaikka nyt se tuntuu pakkopullalta. Minäkin olin reilu 2 vuotta sitten sohvaperuna, mutta nykyään jo 2 vuotta ollut himoliikkuja. Välillä on annettava itselle mahdollisuus ottaa rennommin. Ei tätä elämää muuten kestä! Syklit tulevat kaikilla osa-alueilla, välillä on onnellisempi ja toisinaan alakuloisempi. Joskus liikunta maistuu mansikalta ja toisinaan ei yhtä hyvältä. On aikoja kun herkkuja tekee enemmän mieli, välillä taas tuntuu ettei muuta tarvitsekaan kuin kasviksia ja hedelmiä. Tuollaiset vaihtelut on vain hyväksyttävä. Mieli pysyy tasapainossa kun ei koe syyllisyyttä niistä. Mutta pitkässä juoksussa merkkaa se, mitä pääasiassa tekee, pienet päivittäiset valinnat

keskiviikkona, 26. toukokuuta 2010 klo 16:46 MikeL kirjoitti::
En tiedä onko tää nyt ihan hullu ajatus, mutta eikö voisi viikon-kaksi pudottaa kalorit 800:n (jopa 600:n), pitäis jo paino tippua... sitten takaisin 1500:n, tuskin tulee jojo-liikettä painossa, vai?

no itseasiassa voisi. itse syön päivässä noin 700kcal, yhtenä päivänä viikossa vähän yli 1000kcal ettei mene säästärille. ja on kyllä painoa tippunut, noin kuukaudessa lähti 5 kiloa. ja se kyllä näkyy! myös normaalipainoisena laihduttelen, ellen jopa hieman ali.

Mä aloitin tammikuun alussa, aikomuksena opetella syömään ja liikkumaan oikeassa suhteessa. Mietin että vois nuo rasvamakkarat hävittää samalla.

No..nyt on tilanne tämä : Oon aivan uuvuksissa. Koko aikana on KAHTENA päivänä jääny vaje saamatta, muuten AINA ok. Liikun niin paljon ku pystyn= sen verran ku on mielekästä, aina kuitenki ainaki 2000 kcal/vko. Paino heittelehtii miten sattuu, ei voi yhtään tietää lukemaa etukäteen ja heliahteluja ei voi käsittää. Karkit, sipsit, oluen yms jätin heti alussa pois. Aattelin että loppuelämaksi haen tässä oppia...No, ei tällä systeemillä kestä ikinä herkutella YHTÄÄN MITÄÄN, saati sitten jättää liikuntaa vähemmälle, edes joskus :- Suklaasta en oo ikinä perustanu mutta nykyään tulee välillä avan järkyttävät himot, tuntuu että itken ku en saa suklaata!!

Tää tuntuuu tosi pahalta, ihan sama mitä teen, paino tekee mitä haluaa Ei mahdu mun kaloreihin minkäänlaisia herkkuja, joskus ois kiva vetasta vaikka pussillinen karkkia miettimättä kaloreita ollenkaan...seuraukset on sitte semmoset ettei sitten pää kestä ku ei tule tulosta Ei mulla ylipainoa ole koskaan ollu mutta nyt kun haen sitä "linjaa" ois löydettävä ees joku logiikka heittelyille. En jaksa jatkaa näin, elämä ja ajatukset on pelkkiä kaloreita ja palloja

Jos olet paljon täällä lueskellu ketjuja, eikä ole apua, mitä jos kirjoittaisit tänne miten syöt päivän aikana yms. Jos joku osais heittää vinkkejä, kaikkille ei valitettavasti toimi samat asiat, mutta mulla hävis täällä ollessani suuret painonvaihtelut, ennen oli ihan mahdottomia ja täälläkin aluksi. En tiedä varmasti mikä auttoi....
Mutta pakotin itseni syömään, edes vähän, viisi-kuusi kertaa päivässä enkä ole totaalikieltäytynyt mistään, mutta huomattavia vähennyksiä olen tehnyt....

Tsemppiä teille kaikille. laihdutin myös normaalipainon sisällä....