tiistaina, 15. kesäkuuta 2010 klo 21:22 Nöppöskä kirjoitti::
Chiave

Liian yksipuolisesti syön, tiedän sen, mutta kun toi syöminen on mulle oikeestaan välttämätön paha. Aikaisemmin tehtiin ruokaa yhdessä, niin sitä tuli sit syötyä vähän liikaa, kuten herkkujakin, mutta nyt ei oikein jaksa tehdä mitään. Tehdään siis miehen kanssa aina edellisenä iltana evästä seuraaviksi työpäiviksi, mutta niistä ei jää ylimääräistä, että illalla voisi syödä.

Miksette tee enemmän ruokaa? Samalla vaivalla ja samassa ajassa kuin tekee 2 annosta tekee 4 tai vaikka 6 annosta. Sitten siinä onkin jo illaksi ja seuraavaksi päiväksi töihin (4) tai myös pakkaseen myöhempää iltaa/työpäivää varten (6). Iisibiisi

^no siis kun mehän tehdään isoja annoksia. Ilmaisin itseäni vähän huonosti, mutta useimmiten tehdään aina kahden päivän tai jopa kolmen päivänkin ruoat. Eli siis tehdään just 4 tai 6 annosta, niin niistä ei jää muuksi kuin evääksi. Ja sitten pitäis tehdä erikseen sitä ruokaa, mitä syö illalla, niin ei jaksamus enää riitä. Ja pakkanen on täynnä "mun" ruokia (mies ei suostu syömään ihan kaikkea mitä minä syön), mut ei niitä tuu sieltä syötyä. Lisäks sieltä löytyy varmaan 4 vuotta vanhoja mustikoitakin...

niin ja vielä Peekalle: Rentoa tää ei kyl tosiaankaan ole, en ymmärrä, että miten sen saisi muutettua rennoksi, kun jos ei koko aika vahtaa syömisiään niin sitten lihoo. Mulle tuo suositeltu 1500 kaloria ei tunnu riittävän millään.

tiistaina, 15. kesäkuuta 2010 klo 21:22 Nöppöskä kirjoitti::
Chiave Ruoka toi isoin ongelma on, kun en jaksa siihen yhtään panostaa, ku se on liian vaivalloista. Miten ihmeessä sitä ihminen pääsis laiskuudesta eroon?!

Heippa, ootko koskaan kokeillu teha slow cooker- ruokia (en oo ihan varma, miks niita sanotaan suomeks)? Me ostettiin kotiin sellanen viime vuonna ja se on aivan huippu. Siina voi teha tosi yksinkertasia (mutta maittavia) ruokia, kuten erilaisia liha tai kanapatoja jne. Ajattelin vaan, etta jos jaksaisit esim. aamulla ennen toita tai illalla ennen nukkumaanmenoa pilkkoa muutamat vihannekset ja lihat ja sitten ennen toihin lahtoa heitat pataan porisemaan. Illalla kun tuut kotiin, niin voila valmis ruoka oottaa! Tosi katevaa, suosittelen!

keskiviikkona, 16. kesäkuuta 2010 klo 07:15 Nöppöskä kirjoitti::
^no siis kun mehän tehdään isoja annoksia. Ilmaisin itseäni vähän huonosti, mutta useimmiten tehdään aina kahden päivän tai jopa kolmen päivänkin ruoat. Eli siis tehdään just 4 tai 6 annosta, niin niistä ei jää muuksi kuin evääksi. Ja sitten pitäis tehdä erikseen sitä ruokaa, mitä syö illalla, niin ei jaksamus enää riitä. Ja pakkanen on täynnä "mun" ruokia (mies ei suostu syömään ihan kaikkea mitä minä syön), mut ei niitä tuu sieltä syötyä. Lisäks sieltä löytyy varmaan 4 vuotta vanhoja mustikoitakin...

Mutta mitäs jos jakaisitte sen 6 annosta niin, että siitä syötäisiin illalla ja 2 päivänä töissä sen sijaan että syötte 3 päivänä töissä? Tai sitten että ottaisit aamulla jo sulamaan sieltä pakkasesta sellaisen "sun" annoksen niin illalla ei tarvitsisi kuin pistää mikroon. Koska se nyt on valitettava tosiasia että kyllähän sitä jotain joutuu tekemään, harvemmalle aikuiselle kaikki kannetaan eteen valmiiksi katettuna jos ei palkkaa kodinhoitajaa tietty

Lihakset kehittyy ihan erilailla ja paremmin, kun tekee vaihdellen lyhyitä sarjoja isoilla painoilla ja pitempiä sarjoja vähän kevyemmillä eri reenikerroilla. Ja se, että tekee välillä kevyempää sarjaa saattaa avatakkin lihaksia ja parantaa aineenvaihduntaa. Sitähän sanotaan, että jos aina tekee samaa, niin kroppa tottuu eikä toimi enää niin tehokkaasti, kuin alkuun.

En oo tullu ajatelleeksi tätä juurikaan, vaikka jostain joskus kuullut. Kun on niitä päiviä, jolloin tekee mieli tehdä pitkiä sarjoja, poden siis aivan turhaan syyllisyyttä, koska se tekeekin vaihteeksi hyvää!

Kiitos vinkistä, Malkeri. Ja loppujen lopuksi, kaikki liikuntahan on hyvästä, ei vain se, mikä on kaikkein tehokkainta, vaan varsinkin se, mitä jaksaa tehdä säännöllisesti ja hyvillä mielin

Heitän vielä tähän blogimerkintäni, koska kukaan ei blogia yleensä kommentoi. Saatte vähän neuvoa, olenko ihan hakoteillä toiveineni:

Luin Patrik Borgin kirjan nyt kannesta kanteen. Se oli ajatuksia herättävä, ja mietinkin, pystynkö oikeasti noudattamaan tällaisia ruokailutottumuksia pitkään (eli kun se syöminen on jäänyt 1200 kcal:iin, vaikka nyt olenkin nostanut kalorit 1400-1500 kcal:iin). On suuri riski, että lipeän ylensyömiseen tai pahimmassa tapauksessa ahmimiseen elokuussa kun palaan töihin.

Hyvä puoli on se, että ruuan laatu on aika hyvin hallussa. Kasviksia tulee syötyä reippaasti ja kuituja myös. Rasvapallokin on pääsääntöisesti vihreä tai ainakin keltainen. Kuiduissa on tosin se ongelma, että mahaan kertyy kaasua, mutta tykkään ruisleivästä! Ainoastaan herkkupallo on melkein joka päivä ainakin keltainen. Tänään muuten vihreä

Samoin nautin liikunnasta ja liikunkin lähes päivittäin arkiaskareiden lisäksi (liikunnalla kulutettuja kaloreita KK:n laskurin mukaan n. 1900 viikossa).

Mutta se ihmetytti, että kaiken järkevän syömisen ja rentouden opettelun puheen jälkeen kirjassa on esimerkkipäiviä, jotka ovat vähän omituisia. Esimerkiksi maitoa ei ole aterioilla lainkaan, ja varsinkin meillä naisilla kalsiumin tarve on melko suuri. Samoin leivän osuus oli pieni. Itse en pystyisi noudattaa tuollaista ruokavaliota. Noh, Patrikhan painotti, että täysin oikeaa ruokavaliota ei olekaan, mutta silti nämä perusjutut ihmetyttävät.

Itselläni on tekemistä herkkujen kanssa. Nyt siis olen opettelemassa kohtuutta, ja siksi sallin herkut itselleni päivittäin, vaikkakaan en suuria määriä. Uskoisin voivani jatkaa näin, mutta jos minun on asetettava esim. 3 päivää, jolloin saan syödä herkkuja, ajattelu menee heti pieleen ja alan himoita niitä. Tähän saakka on ollut täysi työ saada kalorit edes 1500 kaloriin (ilman ihme-mässy-kohtaustam joita on tullut vain yksi - yllättäen juuri pienikaloristen päivien jälkeen). Voinkohan laihtua ilman tätä hienosäätöä samalla kun opettelen tunnistamaan taas nälkää? Kun varsinaista ylipainoa ei kuitenkaan ole (BMI nyt 23,7). Haluaisin palata takaisin minulle hyvään 55-56 (BMI n. 21,5) kg painoon ja pysyä siinä! Aikaa on, olen tyytyväinen, jos esim. vuodessa lähtisi tuo paino.

Patrik, jos huomaat kirjoitukseni, voisitko kommentoida? Kiitos!

Hei kaikki! Täällä ilmoittautuu yksi normaalin painon sisällä laihduttava. Tavoite 60kg, nyt painoa 66,3kg. Tavoite pitäisi saavuttaa 1.9. mennessä tai saatan köyhtyä 300e riippuen toki "vastapuolen" onnistumisesta. Mukava lukea tätä ketjua ja muiden normipainosten laihdutusjuttuja ei silläettenkö muka lukisi mielelläni muidenkin kirjoituksia!

Voi voi miten kävi vaa'alla tänä aamuna
En mä tajua tätä enää, 1,6 kiloa tuli plussaa, painan nyt saman verran ku huhtikuun puolessavälissä!! Miten mä voin IKINÄ oppia syömään ja liikkumaan oikeessa suhteessa ku tää on tämmöstä??

Mun tilanne on tämä : vajeet jää oikeiksi, ainoastaan kaks kertaa on tullu repsahdettua oikein kunnolla, nekin oli tosin suunniteltuja juttuja ja aikaa on kulunu jo toista kuukautta.

Liikuntaa tulee viikossa n.2000 kcal, siinä on kaikenlaista enkä taatusti merkkaa kulutusta liian suureks ku merkkaan arkikävelyksi koska en saa sykettä kohomaan vaikka lihakseni saankin jumiin...Tunnen siis ihan oikeesti liikkuvani kuitenkin. Alin viikkomäärä taitaa olla 1700, korkein yli 3000.


Ruoka...Rasvan kanssa on vaikeeta, ex-Painonvartija ku olen, mutta parannan koko ajan, nyt ostin sitä Pirkan punasita pestoakin Hiilarit on suht korkeella, johtunee siitä et haluan kuidut kuitenki pitää hyvänä ja syön leipää ja puuroa jakoa aamu, niistä en haluais luopua.

Paino sahaa eestaas, vaikeeta on ollu viimeset pari kuukautta muttä tää tämänaamuinen tulos oli kyllä ennätys! Mieli on tosi maassa enkä oikein tiedä mitä tässä voi enää korjata

Osaisko tähän joku sanoa jotain?

Moi! Tuolla Yli 50-vuotiaat laihduttajat -ketjussa on KikkaS jonka jutut ainakin antaa minulle voimia. Annoskokoja pienentämällä ja ruuan laatuun satsaamalla sekä tietty vähän liikunnalla hienoja tuloksia. Ei nopeasti, mutta vaivattomasti kun on alkuun päässyt. Käy vilkaisemassa. Onnea matkaan, kyllä me tämä klaarataan

Mulla vähän sama juttu kuin nöppöskällä, ei vaan saa aikaiseksi tehdä semmoista kunnon hyvää, ihanaa, maittavaa ruokaa vaikka tahtoisi. Niin paljon helpompi on heittää spagetit kattilaan ja mussuttaa niitä joka päivä. Tämä on kauhea noidankehä kun tiedän että osa tästä jaksamattomuudesta on juuri huonosta ruuasta johtuvaa mutta sitten ei jaksa laittaa jaksamaan auttavaa ruokaa