torstaina, 5. kesäkuuta 2014 klo 17:16 OmppuMassu kirjoitti::
Ei voi kuin kauhistella tuota lääkäreiden toimintaa. Uskomatonta.

Toivottavasti pääset pian sairaalaan tutkittavaksi ja saat sieltä avun kilppariin!

Jep, enpä ole tällaiseen koskaan törmännyt eli tuntuu todella hankalalle edes päästä tutkimuksiin. Mulle kun olis tärkeintä se et saisin itseni edes vähän lähemmäs normaalia olotilaa, olis joskus edes mukava olla, ei oo siitä kiinni et mitenkään haluisin viettää aikaani tutkimuksissa kun ei se kuitenkaan mukavaa ole. Luulis että kaikkien etuna ja tavoitteena on saada ihmiset voimaan paremmin ja tehdä kaikkensa sen eteen....

No, pääasia että jollain lailla asia edistyy... mutta ei se mun tähän hetkee ja olotilaan auta millään tavalla. Yhtä kamalaa tää koko ajan on ja en tiedä mitä pystyisin itse tilanteelle tekemään tai onko mitään mitä voisin vaikka syödä ja se auttaisi oloa?

Olen seitsemänkymppinen mummeli, jolla kilpirauhasarvojen todettiin olevan aivan viitearvojen alarajalla jo nelikymppisenä. Oireet oli kuin vajaatoiminnassa, mutta lääkitystä en saanut, koska arvot mahtuivat juuri ja juuri viitteiden sisään. Vihdoin viimein eläkkeelle päästyäni muutin maalle, missä pienen kylän terveyskeskuslääkäri soitti keskussairaalaan erikoislääkärille, joka sanoi, ettei tässä viitearvoja hoideta, vaan potilasta ja kehoitti aloittamaan lääkityksen. Heti alkoi helpottaa. Nyt annostusta on hiukan nostettu ja yllätys, yllätys: painokin on alkanut pudota. En tiedä, johtuuko se aineenvaihdunnan vilkastumisesta vai siitä, että olen energisempi , joten liikuntaakin tulee harrastettua huomattavasti enemmän.

Taistelkaa, että saatte asianmukaista hoitoa. Kun saa avun vasta näillä kymmenillä, tahtoo välillä tulla mieleen, että ammattitaidottomat lääkärit ovat varastaneet minulta elämän. Niin suuri on elämänlaadun ero ennen lääkityksen aloittamista ja sen jälkeen.

Tsemppiä!

Olette asiantuntevia ja tosi kannustavia juttuja kirjoitatte tässä ketjussa. Luin vielä aamulla mari44:n kirjoittaman, mikä antoi minulle lisää puhtia vaatia lääkitystä kokeiltavaksi.

Olo on ollut viimeiset viikon kuin rekan alle jääneen. Menin valittamaan oireitani työterveyslääkärille, joka heitti mahdollisen kilpirauhasen vajaatoiminnan epäilyn. Olen nyt sitten lueskellut oireista ja tunnistan itseni täysin. Tunti sitten sain tulokset. TSH on 1,94 ja T4-v on 13. Viime syksyllä TSH on ollut suurin piirtein samanlainen, mutta T4-v on ollut 15 eli arvo on laskenut. Lääkäri oli sitä mieltä, että koska tulokset ovat viitearvojen sisällä, niin syy oireisiin on muualla. Pyysin, että saan kokeilla lääkitystä, koska katsoin aamulla Ylen Areenasta Inhimillisen tekijän, jossa myös tuli esiin, että lääkityksen kokeilu ei aiheuta haittaakaan. Lääkäri suostui ja kokeilu alkaa huomenna pienellä annoksella. Toivottavasti oireet ainakin vähenevät. Kuuden viikon kuluttua on alettava tutkia muita syitä, jos muutosta ei tapahdu ja labroissa ei muutosta. Olo on ollut karmea viimeiset päivät, joten valtavasti myötätuntoa niille, jotka elävät vuodesta toiseen huonon olon kanssa, johtuipa se mistä tahansa.

WildOne, perustelin lääkärille, että T4-v pitäisi olla paremman kolmanneksen sisällä eli vähintään 17. Ja nykyisin tuo TSH:n ylärajana pidetään enää 2-2,5 ja lukuhan pitäisi olla mahdollisimman pieni. Tsempit taisteluun .

Vielä kysymys teille, joilla on nyt jo lääkitys ja vertailupohjaa. Tuliko ennen lääkityksen alkamista etenkin iltapäivällä oksettava, kivulias ja väsyttävä olo, jolloin voimat tuntuu loppuvan kokonaan?

musta tuntui, että mulla oli kaiken aikaa sellainen uupunut olo, niinkuin olisin edellisenä päivänä vaeltanut 20km rinkka selässä ylämäkeen.
Teen päivätyötä ja päivät on yleensä aika kiireisiä tasaisesti, niin ei ehdi suuremmin edes vointiaan tarkkailemaan. Töissä huomasin etenkin loppuviikosta jalkojen uupuvan jo käytävää kävellessä, pohkeet oli ihan kovat ja usein istuinkin jalat penkillä jo ruokatauolla.
Mutta kun tulin kotiin tuossa neljän aikaan iltapäivällä, jämähdin sohvaan. Kädet oli niin raskaat, etten olisi jaksanut edes hiuksiani harjata, puhumattakaan jaloistani.... Joskus oli sellainen olo, että piti pyytää miestä joko pukkaamaan mut kumoon sohvalle nukkumaan tai kiskomaan ylös seisaalleen. Itse en olisi jaksanut kumpaakaan, en vaikka olisin halunnutkin.

Ennen piti töistä tultua kiireesti rynnätä päiväunille, että ehdin nukkua ennen illan harrastuksia, näytelmäharjoituksissa en olisi millään jaksanut illalla ilman nukkumista. Polvet oli kankeat ja kyykkyminen oli ihan mahdotonta tai tuolilta nouseminen otti reisiin. Nykyisin päikkärit on lähinnä vapaapäivän ajankulua. Jaksan päivän ihan hyvin iltaan asti ilman unia.

Pahimmat kivut mulla oli jalkapohjissa, kantapäissä etenkin ja niissä aamut oli pahimpia. Kun yöllä heräsin pissalle (siis kolmatta tai neljättä kertaa.... ) joskus aamuyöllä, ryntäsin portaita ihan varpaillani, kun jalkapohjiin sattui niin paljon!! Ihan niinkuin kaikki jalkojen pikkuluut ja etenkin kantapää olisi ollut halki!

Mutta oksettavaa oloa ei ollut niin, että ainakaan olisin pannut sitä mitenkään merkille.

Ja juuri tuo totaalinen uupumus lihaksissa oli niitä ensimmäisiä lääkityksen aloituksen jälkeen poistuvia oireita. Oli ihanaa touhuta puutarhassa, kävellä kaupungilla tai koiran kanssa käydä lenkillä ilman, että jalat oli ihan puisevat ja pökkelöt! Tasapainokin parani paljon ihan viikoissa! Toki mulla oli hankalaa huimausta tosi paljon ja sen poistuminen varmasti helpotti myös tuota tasapainoa.

Kiva, jos oot saanu lääkityksen kokeiluun. Käy kertomassa, miten se on vaikuttanut sun oloosi!

ADRESSI: Vastustamme Valviran aikeita puuttua kilpirauhasongelmien hoitoon

Käykää lukemassa ja allekirjoittakaa, jos olette samaa mieltä!

Kiitos Flikka30 vastauksesta . Vieläkin miettii epäuskoisena, että voiko kaikki oireilu, josta olen kärsinyt johtua kilpirauhasesta. Tuo kertomasi vahvisti omaa kilpirauhasesta johtuvaa jalkapohjakipuilua, joka on onneksi nyt loppunut. Myös nivelkivut ja muut jatkuvat kivut ovat vähentyneet ja osin loppuneet. Tuntuu uskomattomalta, että viikon lääkityksen jälkeen voi oireilu vähentyä näin paljon. Käy mielessä, että josko nyt tässä vaiheessa vasta "luulotauti" puhkesi . Tuokin kuulosti tutulta, että ei jaksa nostaa käsiä harjatakseen hiuksia. Kaiken surkeiden keskellä mietin ja nauroinkin miehelleni, että joutuu miettimään raapisiko päätä, jos kutittaa ja jos vain vähän kutitti, niin ei jaksa vaivaantua. Kahvikannusta kykenen nyt kaatamaan yhdellä kädellä kahvia kuppiin ja ei tarvitse pelätä, että kannu putoaa käsistä. Paleleminen on vähentynyt, mutta edelleen pidän runsasta vaatekerrosta, koska jotenkin pelottaa vähentää vaatteita ja odottaa kipuilua käsiin ja jalkoihin. Yllättävää on, että iltaisin ei enää tarvitse asetella jalkoja polvien kohdalta siten, että ne eivät koskisi toisiinsa. Vähäinenkin kosketus toisiinsa on aiheuttanut sellaisen kiputilan, että joskus reisien välissä on ollut ohut tyyny. Iltapäivällä tulee vielä väsymyskohtaus ja pienoinen pahoinvointi siihen liittyen, mutta lomalla voi ottaa nokoset. Pahoinvointi on selkeästi vähentynyt. Lääkitys aiheutti ensimmäisinä päivinä korvien huminaa. Rintakehässä vielä ahdistaa ja toisinaan tuntuu, että on hengitysvaikeuksia iltaisin tietyissä asennoissa. Mutta, kun ajattelee, että lääkitys on ollut vasta viikon niin tosi hyvä on suunta.

Tsempit kohtalotovereille .

Jännä kuulla että muillakin on nivelkipuja ja varsinkin juuri toi jalkapohjakipu, kilpirauhasen vajaatoiminnasta johtuen. Mulla kilpirauhasen vajaatoiminta todettiin juurikin siinä yhteydessä kun tutkittiin noita nivelkipuja. Väsymys oli tietysti kova, mutta laitoin sen haavaisen paksusuolen tulehduksen piikkiin jota myöskin sairastan. Viikonloppuisin tuli nukuttua 10h yössä plus parin tunnin päiväunet

Olin sitten hiukan ihmeissäni ja yllättynyt kun reumalääkäri verikoikeiden tuloksia katsellessaan totesi, että selvä kilpirauhasen lievä vajaatoiminta, kokeillaan aloittaa lääkitys. 50 mg menee tällä hetkellä, mutta välillä mietin pitäisikö annosta nostaa, koska nivelet oireilevat vielä vähän. Näin jälkeenpäi huomasin myös, että mieli oli ollut todella maassa.

Harmillista lukea, että niin monella ihmisellä on lääkityksen saaminen ollut noin työn ja tuskan takana, kun itselle se tuli yllätyksenä ja ensin melkein mietin otanko semmoista edes

Kannattaakin seurailla tarkasti loppuvatko muut oireet kilpirauhasen vajaatoimintaa hoidettaessa. Eihän vajaatointa mitenkään suojele muilta sairauksilta, pikemminkin on hyvin tavallista, että esim. reumaatikoilla on molemmat. Myös muihin ns. autoimmuunitauteihin voi yhdistyä kilpirauhasen toimintahäiriöt.
Itselläni kilpparin vajaatoiminta on ollut helppo hoitaa, mutta kyllä mulla perinnöllisenä on myös reumataipumus, vaikka sitä ei toistaiseksi ole pystytty tarkemmin määrittelemään.
Ei kannata ainakaan tutkimatta kaikkea laittaa kilpparin piikkiin, onhan sen ylihoitamisesta haittaakin, kuten osteoporoosille altistumista.

Kyl ainakii kaikki reumakokeetki samalla otettii, eikä niissä ollu mitää poikkeavuuksia.

Mun jalkapohjakipua pidettiin ja itsekin pidin sitä pitkään plantaari faskiittina, eli jalkapohjan kantaluuhun kiinnittyvän jännekalvon tulehduksena. Mutta ihmetytti niin paljon se, että jalat oli niin hirveän kipeät etenkin aamuisin ja jalkojen liikuttaminen helpotti. Oireet katos läkityksellä kokonaan, tai niistä tiedän, että on aika verikokeisiin viimeistään...

Mun oli silloin pahimpien oireiden aikaan pakko nukkua superkevyen untuvapeiton alla ilman vaatteita, koska iho oli niin arka, että en kestänyt vaatteiden kosketusta, mutta palelu vaati peittoa päälle kesälläkin. Mähän olin aivan natisevan kuivanahkainen otus, vaikka kittasin vettä ja lotrasin rasvoilla ja öljyillä ja voiteilla.
Ja eilen mies muistutti mua, että kun pahimmillaan sängyssä kääntyminen oli niin kivuliasta ja hidasta, että olin ihan niinkuin vanhukset mahallani, käsi vääntyneenä vartalon alle, eikä mulla ollu voimia vetää sitä sieltä. Tai vetää peittoa päälleni, kun kädet oli niin uupuneet!

Kannattaa lääkityksen aloituksen jälkeen käydä verikokeissa ennen annosnostoa. Antaa parempaa osviittaa, mihin suuntaan ollaan menossa.