Carlos:

Patrik, mikä mahtaa sitten nykytutkimuksen valossa verisuonia pahiten kalkkeuttaa?

Minun 2 centtiäni tähän isoon aiheeseen...

Verisuonten kalkkeutuminen on laajemmin katsottuna osa sydän-verisuonitauteja ja siellä on takana lukuisia tekijötä joita on ravinnossa vaikuttamassa. Ravinnon riskit ja suojaavat tekijät sydän-verisuonitaudeissa eivät koostu vain muutamasta tekijästä vaan niitä on kymmenittäin isompia ja pienempiä riskitekijöitä. Mikä samalla aiheuttaa sen, että tutkimuksissa asetelmasta ja vakioiduista tekijöistä riippuen saadaan hyvin vaihtelevia tuloksia.

Mutta kovin yksinkertaistettuna ensimmäisiä ongelmavaiheita on verisuonten kalkkeutuminen ja siinä LDL-kolesterolin oksidoituminen on keskeinen ongelmatekijä. Tähän vaiheeseen vaikuttaa voimakkaimmin riittävä tyydyttymättömien rasvojen ja antioksidanttien saanti - yksinkertaistettuna kasviöljyjä ja kasviksia. Riskeinä tässä vaiheessa ainakin nopeasti imeytyvät hiilihydraatit ja pienemmässä määrin tyydyttynyt rasva. Tommi on varsinkin tässä - ja itse asiassa koko aihepiirissä - varsinainen asiantuntija ja hän voinee kommentoida asiaa tarkemmin.

Mutta kalkkeutuminen on vain yksi riskitekijä ja lisäksi varsinaiseen verisuonitautitapahtumaan liittyy tulehduksellisia tekijöitä, verisuonten joustavuuteen, verihiutaleiden aggregaatioherkkyyteen liittyviä tekijöitä jne.. Esimerkiksi omega- rasvahapot eivät juurikaan vaikuta verisuonten kalkkeutumiseen vaan niiden ehkäisevä vaikutus perustuu tämänkaltaisiin vaikutuksiin. Mutta kyllä siellä riskitekijöitä siis riittää veren rasvojen (etenkin korkea TG ja matala HDL-kolesteroli) lisäksi: on perinteistä verenpainetta (jonka vaikutus on erittäin suuri) ja on uudempaa riskitekijää kuten homokysteiinia, CRP:tä jne.. Eli varsinainen sydän-verisuonitautitapahtuma riippuu hyvin monista mekanismeista ja niihin vaikuttavat varsin monenlaiset ravintotekijät.

Kun noita suojaavia tekijöitä eri vaiheissa lähetään kartoittamaan niin törmätään useissa eri vaiheissa tyydyttymättömiin rasvoihin, antioksidantteihin (ruuasta ei ravintolisistä), omega-3 rasvahappoihin. Riskipuolella isoja tekijöitä ovat noiden puute ja teolliset transrasvahapot, nopesti imeytyvät hiilihydraatit ja liian suuri tyydyttyneiden rasvojen saanti suhteessa tyydyttymättömiin. Ja noien lisäksi sitten pienempiä tekijöitä aivan lukemattomia.

Ja sitten pitää vielä muistaa, että liikkuminen ja ylipaino ovat aina vaikuttamassa näihin samoihin tekijöihin. Eli ruokavalion terveydellisiä heikkouksia voi osin paikata olemalla liikkuva ja normaalipainoinen. Tai liikunnan puutetta ruokavaliolla ja normaalipainolla. Tai ylipainoa olemalla liikkuva jne.. Ja näihin päälle perintötekijät, tupakointi, stressi, unenpuute, muut sairauksien vaikutukset jne. Joten aika monta palikkaa on lopulta vaikuttamassa sydän-verisuonitautien riskiin ja on räikeää yksinkertaistamista ajatella että jokin ruokavalion riskitekijä automaattisesti aiheuttaisi terveysongelmia - kyse on kokonaisuudesta.

Käytännön tasolla olisi olennaista hoitaa noitaa isompia kokonaisuuksia kuntoon. Ja samalla tiedostaa se, että näiden suojaavien ja riskitekijöiden suhteen voi olla pelailua. Tietysti ihannetilanteessa kaikki on ruokavaliossa kunnossa, mutta ehkei kuitenkaan tarvitse - riittää, että tarpeeksi moni asia on kunnossa. Esim. tyydyttyneen rasvan tai nopeasti imeytyvien hiilihydraattien suuresta saannista ei varmaankaan ole haittaa jos moni muu asia on kunnossa. Nostaisin ruokavaliossa itse tärkeimpinä suojaavina asioina esiin kasvikset, omega-3:t ja riittävän tyydyttymättömien rasvojen. Mutta tietysti noilla muilla elämäntapojen osa-alueilla olisi suotavaa asioiden olla enimmäkseen kunnossa.

(muoks. lisätty maininta verenpaineesta)

taikku:
Jospa ootetaan mitä Patrik kommentoi. Tästä on laihdutusasintuntijatkin eri mieltä. Yleisesti laihduttajalle sanotaan rasvasuositukseksi 20%, täällä minimi 25% - en usko että sekään olisi liikaa, mutta vihreän pompulan saa jopa 35%.

Suomessa virallinen terveyttä suositus on sama kuin pohjoismaisissa suosituksissa eli 25-35 % energiasta. Suomessa ei ole missään suositeltu kenellekään alle 25 % energiasta - ei edes laihduttajille. Eikä oikeastaan missään muuallakaan suositella asiantuntijatahojen toimesta tuota pienempiä lukuja.

Eli kyllä nuo rasvan suositukset Kiloklubissa ovat aivan yleisiä lukuja terveellisen ruokavalioon. Ja tyypillinen kokemus ei ole että näillä rasvan määrillä ja laaduilla kolesteroli nousisi - mutta alkuvaiheessa se on mahdollista ja yksilötasolla voi toki tapahtua kaikenlaista. Mutta lähtökohtaisesti kannattaa pitää mielessä, että veren kokonaiskolesteroli ei ole kovin hyvä terveysriskin arvioija ja olisi hyvä olla tiedossa tarkemmat erittelyt. Ja toisekseen pidettävä mielessä, että ruokavalion rasvan vaikutuksista kolesterolivaikutus on vain yksi monista. ja kun mietitään kaikkia ravintorasvan terveysvaikutuksia (välttämättömät rasvahapot, rasvaliukoiset vitamiinit, tulehdukselliset vasteet, hormonaaliset vasteet) niin ei rasvan saannin ei kannattaisi olla suosituksia vähäisempää.

Nyt taitaa olla niin, että kun tarpeeksi lukee kaikenlaisia tutkimuksia, ei terveellistä ruokaa olekaan.
Kaikki vuorollaan aiheuttavat sydän- ja verisuonitauteja ja syöpää tai jotain tautia kumminkin.
Jostakin ruoka-aineesta tehdään syntipukki ja joku toinen on hetkittäin aivan välttämätön. Sitten ne vain vaihtavat paikkaa.
Kun tarpeeksi vanhaksi elää, joku tauti tulee ja tappaa, ellei jossakin muussa tilanteessa kuole.
:roll:

pompula:
Nyt taitaa olla niin, että kun tarpeeksi lukee kaikenlaisia tutkimuksia, ei terveellistä ruokaa olekaan.
Kaikki vuorollaan aiheuttavat sydän- ja verisuonitauteja ja syöpää tai jotain tautia kumminkin.
:roll:

Siinä mielessä ihan totta, että liki jokaisessa ruuassa on terveydelle hyviä ja haitallisia ainesosia. Ja tutkimuksia löytyy myös osoittamaan liki mikä tahansa ongelmaksi ja välttämättömyydeksi.

Mutta sitä ei pidä tulkita niin, etteikö voisi sanoa mikä on pääosin järkevää ja mikä ei. Esimerkiksi laatupallukoiden ohjaama syöminen on kokonaisuutena katsottuna erittäin perusteltua.

Ongelma tässä ravitsemuksen monimuotoisuudessa on se, että melkein mitä tahansa voidaan sanoa syömisestä ja sille löytyy aina jonkinlainen peruste - vaikka se ei kokonaisuuden kannalta enää olisikaan kovin järkevää. Ja sen käytännön merkitys on lähinnä siinä, että kannattaa olla vähän varovainen äärimielipiteiden, nippeliasioiden tai joidenkin kaupallisten väittämien kanssa. Toki niille kaikille löytyy tutkimuksellisia perusteita, mutta ei se tarkoita että niille olisi käyttöä.

Maalaisjärki on erittäin suotavaa olla käytössä tässä asiassa. Ja jokaikinen meistä saa olla vähän tarkkana sen suhteen ettei turhaan ylikorosta jotakin asiaa kokonaisuuden kustannuksella.

En ole viestiketjun aloittaja, mutta koska sama asia on minua askarruttanut kerronpa nyt esimerkkitapaukseksi omani (koska alkuperäinen kysyjä ei ole vastannut viestiin). Olen saanut sekä rytmihäiriöihin että verenpainetta laskemaan Spesicor 95 mg x 1 lääkityksen. En ole oikeastaan ihan varma toimiiko lääke kumpaankaan (pompottelee edelleen ja alapaine laskee vain 100:sta 95:een), mutta sitä nyt syön. Sykettä se kyllä laskee, ennen oli 85 -90 nyt n. 75.
Paino nyt 90 ja pituus 160. Mikä olisi hyvä syketaso kun toisinaan tuntuu, että syke ei nouse, vaikka hiki tippuu? Toisinaan taas pelkkä ajatuskin liikunnasta saa aikaan aika hyvän sykkeen Tällä hetkellä sykemittarin yläraja on 140 mutta se tuntuu kyllä jo tosi kovalta.

Hei,
minua on myös askarruttanut tämä sama asia.

Itselläni on Carvedilol-lääkitys 12,5 mg aamuisin. Lääke on määrätty korkeaan verenpaineeseen, joka pysyykin nyt tavoitetasolla. Leposyke on 60 tienoilla. Ylämäkiharjoittelussa syke nousee vain tasolle 130-140, minkä jälkeen jo tulee aivan pakahtunut olo.

Mikä lääkkeen vaikutusmekanismi on? Miten sykkeen ja verenpaineen pysyminen alhaisella tasolla saadaan tuolla lääkkeellä aikaan? Onko tuosta vaikutuksesta jotain seurausvaikutuksia? Pitkäaikaisia?

Onko tuollaista lääkettä käyttävän oltava jotekin erityisen varovainen sykettä kohottavan liikunnan kanssa?

Olen 54-vuotias nainen. Pituuteni on 167, painoni 83. Tuon Carvedilolin lisäksi minulla on statiinilääkitys korkean kolesterolin vuoksi.

Olisin tyytyväinen, jos asiantuntija vastaisi tähän. Muutkin näkemykset ja kommentit toki ovat tervetulleita

Moikka Pullero ja IidaA!

Tommi ei ole vielä kerennyt vastaamaan, ja kun nyt satun jotain tietämään, niin kommentoinpa tässä aikani kuluksi.

Sekä Spesicor että Carvedilol kuuluvat beetasalpaajien lääkeaineryhmään, ja niiden vaikutusmekanismi on nimenomaan, että ne laskevat sykettä ja siten vähentävät sydämen kuormaa. Käytetään yleisesti verenpaineen ja rytmihäiriöiden hoitoon. Ja siis se, että syke ei nouse rasituksenkaan alaisena, johtuu juuri tuosta vaikutusmekanismista. Esimerkiksi urheilijat eivät siis voi käyttää beetasalpaajia, koska kyllähän siinä suorituskyky on hiukan heikompi, mutta toisaalta taas sydän-parka ei joudu niin koville.

Noista sykerajoista en sano juuta enkä jaata, kommentoikoon vaikka Tommi sitten enemmän. Mutta kyllähän sitä jokainen pystyy itse kuuntelemaan omaa kehoaan parhaiten, aina ei sykemittari ole paras väline. Ja sydänpotilaille sanoisin vielä, että liikkukaa riittävästi ja omien rajojen mukaan!

Hei Pullero ja IdaA!

Toinen teistä käyttää Spesicoria, jonka vaikuttava aine on metoprololi ja kuuluu ns. beeta1-selektiivisiin salpaajiin. Toinen käyttää Carvedilolia, joka on karvediloli ja kuuluu ns. yhdistettyjen beeta ja alfasalpaajien ryhmään. Kumpikaan lääkkeistä ei ensimmäisiä markkinoille tulleita beetasalpaajia, joiden käytöstä oli enemmän ongelmia. Mutta toisaalta molempien näiden lääkkeiden käyttöön liittyy mahdollisesti rasitussykkeen laskeminen. Eli jos aikaisemmin olette saaneet maksimaalisessa rasituksessa sykkeen vaikka 170, niin nyt se voi olla jopa muutaman kymmenen lyöntiä alhaisempi. Mutta vaikutukset ovat aina yksilöllisiä.

Jos lääke on kirjoitettu sekä rytmihäiriöiden että verenpaineen hoitoon, niin vaihtoehtona se on varmasti yksi paljon käytetyistä. Toisaalta, jos se ei auta kumpaankaan vaivaan riitävästi, on aina aihetta tarkastella asiaa tarkemmin. Ja jotta asia tulisi hyvin hoidettua, minusta käynti sisätutilääkärillä tai miksei jopa kardiologilla voisi olla paikallaan. Verenpaineen hoitoon löytyy lukuisia vaihtoehtoja, mutta jos samanaikaisesti pitää hoitaa rytmihäiriöitä, valinta on paljon hankalampi.

IdaA:lla lääke oli ymmärtääkseni määrätty pelkästään verenpaineeseen, joten sen osalta vaihtoehtoja siis löytyy, jos sydämen sykkeen lasku rasituksessa häiritsee ja rasituksen sieto on huono. Toisaalta, jos malttaa pitää aikaisempaa matalampaa rasitustasoa, ei yleensä ongelmaa esiinny. Lääkkeellä ei pitäisi olla pitäisi olla pitkäaikaiskäytössä ihmeempiä muita vaikutuksia. Mutta vaihtoehtoja, jotka eivät todennäköisesti laske samassa määrin sykettä kyllä löytyy, jos lääkkettä haluaa muuksi vaihtaa. Siinä tapauksessa kehoitan kääntymään oman lääkärin tai edellä mainittujen spesialistien puoleen.

Lääkkeestä huolimatta liikunnallista lopputalvea!

Kysympä sitten täältäkin. Terkkari ei osannut antaa kunnon vastausta. Kolesteroliarvoni on kiloklubin myötä mennyt normaaleihin lukemiin, Siitä olen tosi mielissäni. Mutta mutta.... Rasva-arvoni (siis trigly) oli pari vuotta sitten 5,7. Vuosi sitten 2,75 ja nyt se on 3,5. Sain laskettua sen tuohon 2,75 silla, että välttelin kaikkea rasvaa mutta nyt se oli noussut. Nostaako siis kasvirasvat, siis hyvät rasvat, myös tuota trigly arvoa. Onkohan mun terveellistä syödä niin paljon hyviä rasvoja kun kiloklubi kehottaa?

Aloittaessani täällä kiloklubissa verenpaineeni näytti ikäviä lukemia 170/105. Sain tähän lääkityksen, minkä nimeä en muista koska täällä toisella puolella maapalloa tapana on, että lääkkeet saa terveyskeskuksesta mukaan muovipussissa... jonkinlainen yhdistelmälääke lienee kuitenkin kyseessä, missä toinen puolikas olisi mitä todennäköisemmin betasalpaaja.

Ensimmäisen kahden viikon lääkejakson jälkeen paineet olivat laskeneet lukemiin 140/95 ja sain kuukauden jatkolääkityssatsin. Samaan aikaan olen huomattavasti järkiperäistänyt syömisiäni ja liikkumisiani eli elämäntavatkin ovat parantuneet selvästi - painokin on tippunut heinäkuun alusta jo lähes 7kg

Nyt kuitenkin tämän kuukauden jakson päätyttyä unohdin käydä tarkastuksessa ja olin viikon ilman lääkkeitä ja vihdoinkin muistaessani mennä tarkastukseen niin paineet näyttivät lukemia 116/95. Nyt haluaisinkin tietää miten tuo yläpaine on voinut tippua noin nopeasti noinkin alas kun taas alapaine ei tunnu vähenevän sitten millään? Mistä nämä luvut kertovat? Entä onko tuo yläpaine jo liiankin matala? Entä onko haitallista ihan itsekseen lopetella lääkitystä ja mitä tästä voi pahimmillaan seurata... itse en erityisemmin noteerannut mitään muita oireita kuin ehkä hieman kohonneen pulssin ja satunnaisen sydämentykytyksen. Vointini on koko ajan ollut erinomainen (ja sitä se oli itse asiassa enimmäkseen jo noiden korkeiden alkulukemienkin aikaan) joten haluaisin lääkkeistä eroon mahdollisimman pikaisesti etenkin kun täällä vieraalla maalla tuntuu, että on tapana antaa vaivaan kuin vaivaan hieman turhankin vahvat lääkkeet :?