Jos herättäisi tämän ketjun eloon, olisiko muita tulijoita?

Minä voisin kanssa tulla tähän, matkaa vielä muutama kilo tavoitteeseen...

Tämän päivän punnitus näytti 142,9 eli allekirjoittanut ei ihan hetkeen ole siirtymästä täältä alaspäin. Jos ehkä joskus kesäkuumilla sitten

Asetin alunperin juhannustavoitteeksi 135 kiloa mutta tahti on ainakin vielä tähän asti ollut sen verran ripeä, että sinne päästänee lähempänä Vappua. Toivottavasti.

Täältä ilmoittautuu myöskin yksi tallustaja, joka on taivaltanut tässä ketjussa jo jonkun tovin... Täytyy vissiin ilmoittautua tuonne jumitusketjuun samalla, kun tuntuu siltä, että ei taas mennä eteenpäin ollenkaan. Kävin jo eilen tarkastamassa polkupyöräni kunnon talven jäljiltä, ja päätin pikapuolin siirtyä kulkemaan työmatkat sillä. Ja autoon tai bussiin saa turvautua vasta, kun jumitus on ohi

Mäkin kaivoin fillarin torstaina esiin. Ensimmäinen reissu töistä kotiin oli niin hirveää tahmaamista ja takapuoli alkaa vasta toipua, että menee kyllä jokunen viikko ennenkuin saan työmatkapyöräilyn kunnolla vauhtiin. Jos vaikka keskiviikkona yrittäisi seuraavan kerran totuttaa itseään satulaan.

Millainen työmatka sulla on andromiina?

Vielä on pyörä varastossa... Aamulla tuntuu aina niin purevan kylmältä, että ei ole vielä ollut halua lähteä pyörällä. Josko sitten perjantaina menisin, kun ei ole niin aikaista aamuvuoroa.

Mulla on oikeastaan tosi lyhyt työmatka. Puistojen hiekkateitä pitkin vain runsas kilometri ja rannankautta pyörätietä noin pari kilometriä. Yleensä meikäläisen työmatka pyörällä menee siten, että aamulla puuskutan punaisena ja vauhdilla kuin kiihdytysajoissa ainakin puistojen kautta, että ehtisin ajoissa. ja takaisinpäin tullessa taas promeneeraan hissun kissun kaikessa rauhassa rannan pyörätietä pitkin sekä nautin heräävästä keväästä.

Taidanpa haastaa muutkin työmatkapyöräilemään ainakin joskus! Ja toivotan kaikille oikein paljon tsemppiä matkalla kohti kevyempää kesää. Mehän onnistutaan tässä vaikka väkisin

Kieltämättä täälläkin on jäänyt se pyörä varastoon tuon ensimmäisen kerran jälkeen, kelit viilenivät sen verran ja täällä on tullut pariin otteeseen jotain lumentapaistakin.

Mulla on työmatkaa aika tarkkaan 10 km joten kun kelit vähän lämpiävät taidan ainakin alkuun yrittää fillaroida päivittäin toiseen suuntaan. Eihän siihen mene kuin puolisen tuntia sinnepäin ja vähän pidempään takaisin päin sitten kun saa kunnon kohdilleen mutta parempi aloittaa pehmeämmin. Tuosta samasta aamupaniikista johtuen minkä mainitsit on tavallaan kiva, että matka töihinpäin on loivaa alamäkeä. Toisaalta taas väsyneenä töistä palatessa sen ylämäkivoittoisuuden kiroaa alimpaan hemmettiin.

Hitsi, ne fillarikelit todella antavat odottaa itseään. Taivaalta tippuva räntälössö ei oikein innosta ulkoilemaan.

Tänään tuli virallisesti semmoinen olo, että kuulun tähän ryhmään kun paino tipahti juuri 140 alle, 139,7:ään.

Voihan ärrinmurrin. Hyppäsin eilen bussista ulos ja yhtäkkiä muutaman askeleen jälkeen pohje rupesi kramppaamaan niin, että huusin. Se tuntuu nyt joltakin vähän muulta kuin pelkältä krampilta, sillä kipu viiltää edelleen heti kun jalka on kävellessä ns. ponnistusvaiheessa.

Täällä siis köpötellään kuin pingviini ja toivotaan, ettei kyseessä ole mikään pitkäkestoinen vamma.

Mietin, että kuinka vinksahtanutta oli että ensimmäisten ajatusten joukossa oli miksi oi miksi en saanut raahauduttua aamulla uimaan niin olisi tullut edes yksi liikuntakerta lisää tälle viikolle jos loppuviikon joutuu sluibaamaan? Kuinka pakkomielteinen ja ankara sitä onkaan itselleen...

Hei vaan tänne,
Minulla alkoi terveen elämän tavoittelu.
Lähtöpaino tuskalliset 136 kiloa.