Voi Sorjaksi <3  Miten dramaattinen lapsuus ja nuoruus sinulla on ollut. Kyllä elämä on - no, omituista. Ei ole tasaista, ei. Harvalla on. Senkin usein unohtaa ja ajattelee, että vain itsellä on vaikeaa. 

Ja nyt taas tuo paha kipu, voihan kurjuus. Toivottavasti pian taas helpottaa. Ei ole ihme, ettei jaksa miettiä, mitä suuhunsa laittaa. Minulla on tavallaan se "etu", että kipuilevat raaja on jalka, ei käsi. Jokainen kivulias askel muistuttaa, että painoa ja syömisiä kannattaa tarkkailla, jos ei halua kivun vielä pahenevan 😁

Minulla on ollut jälleen kerran flunssa.Ja sitten googlasin sanoilla koronan jälkioireet ja tämä tuntuu hyvin tutulta: 
https://yle.fi/uutiset/3-11493924 

Eihän tässä ole mitään tehtävissä. Oli sitten kyse vuosi sitten sairastetusta koronasta jäkikuvioista tai ei, mikään ei auta. Ketuttaa hemmetisti. 

Eilen otin jälleen reilusti sinkkiä, tuoretta inkivääriä, marjoja, hunajaa, pakurikääpähauduketta... Ai niin, ja tuplasti allergialääkettä. Saldo: kuiva yskä ja uupumus vaivaavat edelleen. Tänään tosin piirun verran parempi olo kuin eilen. 

Kiitos Adalmiina tsempeistä.
Ei sitä itse koe lapsuuttaan ja nuoruuttaan mitenkään erityiseksi. Sodan jälkeen oli varmasti monessa perheessä vaikeaa. Tarkemmin tuosta äidistäni. Hänellä oli synnyinäinen sydänvika ja ennuste oli ollut korkeintaan 20:seksi. Hän oli kuudesta lapsesta vanhin ja hänen äitinsä kuoli,kun äiti oli ollut 19. Hän jäi siihen kotia ja sisaria hoitamaan. Aikanaan kaikki avioituivat ja leski isäkin löysi kumppanin. Äiti oli pitkälti yli 30:nen ja vielä elossa niin hänkin päätti vielä uskaltaa.
Luulen,että jos olisin poika ei toista lasta olisi tullut,mutta piti kai saada suvulle jatkaja. Veljelläni on yksi lapsi poika ja hänellä kolme poikaa,joten suvun jatkajia on. Olen vähän penkonut historiaa. Ennen on ollut aika tavallista tuo poikien korostaminen. Luulen,että sieltä tulee sisuni ja päsmäröintini on ollut pakko kilpailla veljen rinnalla. En tiedä,mutta kun välillä pohtii miksi olen tälläinen jonka on pakko puskea ja painaa itse kaikki asiat. Onhan meillä avioliitossa kolissut,kun on sattunut kaksi pomoa saman katon alle.Nyt joudun sitten kaikesta vastaamaan ja ajoittain lapsuuden turvattomuus nostaa päätään.
Elämä on. Tulipa taas pohdittua tämä taitaa olla itselleni terapiaa. Ihanaa,jos joku vielä jaksaa lukea ja jotain kommentoida.

Voi Adalmiina olet myös oikea sisupussi. Rempat ja kivut ovat ikäviä etenkin meillä,kun onnistuminen tuon painonhallinan kanssa on niin riipuvaista hyvästä kunnosta. Sinulla vielä tuo flunssakierre tai jälkitaudit. Yritän tässä lähettä oikein voimahalit sinulle.

Aamulla oli miehellä labra  seurataan onko tuo muistilääke tuonut mitään ongelmia. Pidin myötätunnosta myös aamupaaston ja tuntuu,että tästä on hyvä jatkaa hallittusti. On se kumma miten voi ruokailusta tehdä näin monimutkaista.

Tänään käsi tuntuu paljon paljon paremalta olen taas toivoa täynnä. samoin kaikkea hyvää teille kaikille IHANAISET 😘

Sorjaksi, tuli niin lämmin ja hyvä mieli, tällainen keskustelu eheyttää sekä itseä että toisia 🧡 

Täytyy opetella sietämään sitä, että kehossa ja mielessä muutokset tapahtuvat niin pienin askelin. Luulen, että kroppa on ehkä parin vuoden päästä löllytön, nyt keskityn syömään ja elämään joka päivä mahdollisimman terveellisesti. Ja siinä matkalla sekään ei haittaa, jos jonain päivänä mukana on herkkuja, kunhan ei joka päivä 😊

Sain tänään käytyä pitkästä aikaa koiran kanssa sauvakävelyllä niityllä. Puolisen tuntia kuljettiin ja sitten olikin takki tyhjänä. Samoin äskeisen kahden tunnin videopalaverin jälkeen meinasi happi loppua, vaikka lepäsin juuri ennen palaveria puoli tuntia sohvalla. Täytyy taas ottaa väliin lepoa, sitten jatkaa vähän hommia. Voimien mukaan. 

Sorjaksi, on sinullakin aikamoinen taival ollut.  ♥️ Et ole elämässä helpolla päässyt.

Mietin lukiessani teidän kirjoituksia, että se on juuri siten kuin Adalmiina totesi, elämä on... omituista. Kaikilla on ne omat kipukohdat, mutta harvoin niitä kaikille näyttää. Onko se tuo turvattomuuden tunne, joka saa syömään? Jokin ihme evoluution solmu? 

Itselläni on ollut ihan järkyttävää töissä, olen kohtuu kokoisen yksikön esimies ja yhtäkkiä töitä ja selvitettäviä asioita tuli ovista ja ikkunoista. Se tietysti vaikutti yöuniin ja olenkin joutunut ottamaan ihan unilääkkeitä, että pärjään töissä. Joskus mietin, että onko tämä raataminen kaiken tämän arvoista? Ja samalla olen niin valtavan väsynyt, että liikkumaan en ole jaksanut mennä. Eilen pakotin itseni liikkeelle ja ihan hyvä olohan siitä lopulta tuli.

Stressi saa tietysti aikaan sen, että syömiset on vähän sitä sun tätä. Kaikki energia menee selvitymiseen. Vaikka sitä tietää, että kannattaisi toimai toisin, niin helposti menee siitä mistä aita on matalin. No, pahin alkaa olemaan selätetty. Voimme onneksi aina todeta, että joka aamu armo uus. Nyt voi taas aloittaa uudestaan syömään terveellisesti ja liikkumaan.

Ihanaa keskiviikkoa teille ystävät. Upeita, koskettavia ja tärkeitä elämäntarinoita.

Kuulkaas ystäväiset, minä tein radikaalin päätöksen.

Muutin tavoitepainoa! Vuosikaudet olen haaveillut siitä, että painan joskus 55 kiloa. Tänään aamulla totesin, että miksi ihmeessä minun pitää niin vähän painaa? Sen saavuttaminen on vaikeaa eikä tee elämääni onnellisemmaksi.

Joten, nyt minun tavoitteeni on painaa 60 kiloa. Heti tuli kevyt olo.
Ja huom. olen 162 cm pitkä.

Hyvä oivallus, Vohveli! 
Iloa kaikkien päiviin! Minä yritän keskittyä nyt onnistumisiin, joka elämänalueella. Päivän ajatus: se vahvistuu, johon keskityt. Jospa siinä olisi tie myös itsekritiikistä irrottautumiseen. 

Hyvä,hyvä vohveli. Aikoinaan siellä painonvartioissakin oli aika väljä se hyväksytty normaalipaino. Puhuttiin hyvänolon painosta.

Meikäläinenkin on tyytyväinen taas itseensä. Oivalsin myös kuinka minulla kummittelee  5:2 pätkäpaasto. Sillä menetelmällä pudotin toissavuonna aika nopeasti kuutisen kiloa ja helppoa se olikin,mutta nyt kun olen monasti yrittänyt niin illalla viimeistään tulee mieliteokoja.Jotenkin on taas huolimaton ja ajattelee,että sitten  500 cal päivät korjaavat kaiken.Tyhmä mikä tyhmä. Onhan sen tiennyt,että ei ole muuta tietä kuin se pysyvä muutos,mutta vielä tälläkin vuosikymmenellä ei halua uskoa sitä. Tässä elämäntilanteessa on jo pitkällä,jos ei helli herkuilla itseään.
Eilen ja tänään olen pitänyt tarkkaa ruokapäiväkirjaa ja sehän on ihan kivaa,kun sen aloittaa. Tarkastin äsken kalorilaskurista monta asiaa. Huippua äsken nappasin iltapalaksi varhaiskaalia ja porkkanan.

Lueskelin tuossa oikein ajatuksella noita kirjoituksianne. NÄINHÄN SE ON JOLLEI PYSTY ITSEÄÄN RAKASTAMAAN NIIN TUSKIN MUITAKAAN. Itse olen aina yrittänyt ansaita rakkautta luullen,ettei kukaan muuten välitä. Olen sen ajat sitten tiedostanut,mutta kyllä ne tavat silti tuppaa pintaan. Adalmiinan ohje keskittyä terveelliseen ruokaan päivä kerallaan on varmasti se avain onnistumiseen.

Olin tänään toisen kerran fysioterapiassa ja käsi on tosi hyvä. Jumeja on kaivamalla kaivettu.

Kauniita unia ja aurinkoista ihanaa viikonloppua. Oletko Memmu vielä mökillä?
😘

On tää niin väärin eilen 75+ ja tänään 76.2 No joo takana kaksi tarkkaa päivää olemattomalla liikunnalla ja nyt pitäisi jo olla 1-2 kiloa pois.

Luin pari viikkoa sitten tutkimuksia suolistohormooneista sen mukaan totuus on mitä useammin laihduttaa sen tiukemmin hormoonit huolehtivat ettei yksikään gramma lähtisi.
Helppo uskoa,kun katsoo näitä omia käyriänsä.
3012.2008 90,0 liityin kk:iin. 6.6.2009 91,5. 1.6.2011 87,7. 1.7.2019 75,0 8.2.2020 71,7 ja 16.4.2021 76,2.  Kilo ja vuosi eli ei ole ihan oppien mukaan mennyt. Tätä ennen monta paastoa ja painonvartioissa saavutinkin 66 kiloa,mutta en päässyt siitä alas päin vaikka tein mitä ja niin lopetin siellä käynnin eikä sitten kauaa mennytkään,kun painoin tuon huipun reilut 90.

Tein tämän inventaarion jotta oivaltaisin kuinka tässä käy,jos en tee jotain. Tuo miehen sairastuminen on vienyt kaikki voimavarani. Yleensä olen touhukas,mutta nyt on virta nollissa ja siitä heti huono omatunto. Ei kai sillä väliä miten tässä iässä päivänsä viettää,mutta pelkään masennuksen nostavan päätään. Olen aina ollut ulospäin reipas ja rohkea,mutta aika usein sisältä surullinen ja alakuloinen.
Tämä foorumi tuntuu hyvältä virkistävältä. Varmaankin voisin tätä purkuuta pitää itsekseni päiväkirjaan,mutta koen että näin sen sanoo ääneen ja sillä on positiivinen vaikutus. Lisäksi te kaikki olette niin viisaita ja empaattisia.

Kaikkea,kaikkea hyvää siskot(tyttäret). Kohti aurinkoista kevyttä viikonloppua.😘

Ja minulla tänään 75 kg, vaikka vajetta hiukan päivittäin (viikko siten 74,7, pari viikkoa sitten 73,6 kg). On tämä hassua sahaamista. 

Mutta tosi on, että tämä pieni sahaaminen on vähäistä verrattuna viimeisten vuosikymmenten jättijojoon, jossa olen roikkunut: paino vaihtelee 5 - 15 kilolla. Että jos nyt mennään tällä tahdilla, että tulosta ei tule parissa kuukaudesssa, tilanne on ihan hyvä.

Sorjaksi, on tosi viisasta, että tiedostat nyt, että harmaus hiipii päälle ja pyrit käsittelemään asioita <3  Kyllä se vaan on niin, että mielen hyvinvointi on aika merkittäväkin osa pitkäjänteistä painonhallintaa. 

Voimia ja iloa! <3 

Aamun kevennys.
Adalmiina luin illalla,että miehen hyvinvointi on merkittävässä osassa painonhallintaa. Miehen tai mielen varmasti tärkeitä. Se on vuosikymmenet meikäläisellä tuo vaakan lukema heti vaikuttanut negatiivisesti mieleen ja siinähän se noidankehä onkin.

Tänään on mieli valoisa heti aamusta. Oltiin eilen pitkästä aikaa uimahallissa.Nukuin hyvin ja aamulla huokaisin kaikki murheet yläkertaan.Tulin juuri sauvakävelyltä ja nyt loistan kilpaa auringon kanssa.

Ai niin se vaaka näyttää vähän miinusta 75,9 satagrammaa on iso juttu,kun kymmen vaihtuu. Voi meitä. Eikös tämä ole sitä positiivisuutta, mistä niin viisaasti Adalmiina puhuit.

Ulos sieltä😘