Joulunaika meni herkutellessa makeaa ja suolaista vuorotellen.
Paino nousi kolmella kilolla.
Toivon sen olevan nesteturvotusta ja laskevan pian.
Punnitustuloksen otan seuraavan kerran viikon päästä.
Yritän olla niin etten söisi herkkuja enää, eikä niitä olekaan enää jäljellä.
Joten kauppareissulla on pidettävä näpit erossa turhasta ja otettava vain terveellistä syötävää ostoskoriin.
Eilen tein jo vihermehua kaalista ja kurkusta, raikasta oli, makeudeksi laitoin päärynän ja kivan lisäyksen teki inkivääri ja lime.

En muuta ryhmääni tuohon 80 kilon tavoittelijoihin, jospa tämä ryhmä antaisi potkua paremmin

Kaikille oikein mukavaa laihisvuoden alkua

Heippa kaikille! Hyppään ketjuun mukaan, jos sallitte. Olen vuoden verran päätoimisesti sairastanut (3 vaativaa leikkausta, joista yksi oli syöpäleikkaus), ja vaivoin vuosi sitten 75 kiloon päästyäni alkoi tuo sairaalakierre. Jouduin luopumaan säännöllisestä liikunnasta, kesäkuumallakin parantelin itseäni sisätiloissa välttäen visusti hikoilua, söin suruuni ja pelkoihini suolaista ja makeaa ihan kaksin käsin. Sain terveen paperit marraskuussa ja hissukseen palasin lenkkeilyn, kuntosalin ja jumppien pariin, joskin lääkäreiden varoittelujen saattamina. Joulu tuli ja meni ja tänään uskaltauduin hyppäämään vaa'alle, ja riemuni oli valtava, kun huomasin vain 5 kiloa turvonneeni! Kuvittelin jotain kymmentä kiloa, vaikka vaatteet eivät ihan hirveästi kiristäneetkään.

Nyt tiputan tuon 5 kiloa kesään mennessä hissukseen syömisiäni tarkkaillen, koska liikunnan kanssa en voi enempää rehkiä, etten joudu taas uudelleen leikkauspöydälle. Pituuteni on 176 cm ja tänään siis painoin 80 kg, joten 75 on minulle se paras paino. Nuoruuden mittoja en enää 66-vuotiaana edes haikaile; enemmän pelkään laihaa ja ryppyistä ulkomuotoa.

Tervetuloa Tuula tähän yhteiseen ponnistukseen.
Kohti kesää mennään ja kohta jo valoisammat päivät

Kiitos, Geminarium! Päivä puolessa eikä käsi ole vielä käynyt suklaakonvehtirasiassa. Onneksi opin käyttämään kauramaitoa kahvin seassa, vaikka muuten olen aina juonut kahvini mustana. Kauramaito tekee kahvista kermaisen, ja se riittänee herkun korvikkeeksi...I hope so!

Tervetuloa Tuula!

Nyt on tosi kova tsemppi päällä, pitkästä aikaa. Nyt on oikeasti usko itseeni, minä pystyn tähän.

Olin ravitsemusterapeutilla ja hänkin suositteli minulle vähähiilarista ruokavaliota. Nyt siis sillä mennään, tosin tähän alkuun ajattelin vetäsitä tiukan pussikeitto-kuurin, ihan vain tasoittaakseni joulun suklaan syöntiä.

Leivän olen hyvästellyt. Se oli vaikea päätös, mutta varmasti oikea. Minä nimittäin rakastan leipää ja voisin syödä sitä miten paljon tahansa.

Kiitos Armidallekin tsempeistä! Tänään aamulla meinasi tulla varsinainen p-halvaus, kun astuin omalle kehonkoostumusvaa'alleni: se näyttikin karmaisevaa lukemaa 83,8 kg!!!! Kuinka ihmeessä voi tommonen ero olla rimpulavaa'an ja kalliimman välillä? No...nyt viimeistään tajuan, että todellinen läskisota alkoi än-yy-tee-nyt!

Katkeruuskin nostaa päätään: olen sairauden vuoksi kerännyt nuo kilot itseeni, mutta mies on kuin kuivan kesän orava, vaikka nappailee alkoa ja kaljaa joka hemmetin ilta. Epäreilua, sanon mä, eikä tää oikeastaan tänne ees kuulu muuta kuin siinä mielessä, että ite oon aivan absolutisti, joten se on tuo suusta alas menevä kiinteä, joka on ollut mun vartalon "surma".

Huolitteko tällaisen eläkeläisen joukkoonne. Olen täällä klubissa ollut vuosia enemmän ja vähemmän aktiivisena.Joulua ennen huomasin pitkästä aikaa jonkun haaste ryhmän ja pontevasti aloitin siellä. Nyt en kuitenkaan löydä sitä ja huomasin, että tässähän juuri meikäläisen ryhmä kohti 75 kiloa.
Vuosia olen saanut painon pysymään lähellä 80:mentä, mutta seitsemällä alkavaksi se ei ole onnistunut kuin hetkeksi. Lääkäri väitti ettei näin iäkäs enää
saisi laihduttaa, mutta yritän nyt kuitenkin. Vaatteet istuisi ja on paljon mukavampi olo.
Tuula olen aina sanonut,että juopot juo ja syöpöt syö. Olen myös ollut 50v aviossa hoikan pitkän miehen kanssa joten otan osaa. Eli ilmoittaudun läskisotaan tai paremminkin hellimään iseäni hyväälä ravinnolla.
Lähtö 81,5kg. 2kg plussaa, mutta onhan enemmän tiputettavaa. Vaikka 100g kerrallaan kunhan suunta on alas.
Tsemppiä kaikille

Tervetuloa vaan Sorjaksi2015! Tänne mahtuu keskustelemeen kaikki joilla on sama tavoite.

Hyvin samoissa painoissa ollaan ja kaikilla tuntuu olevan samoja haasteita; miten saada paino pysyvästi putoamaan alemmas? Itse en enää kestä jojoilua, vaan oikeasti haluan saada pysyviä tuloksia. Se taas edellyttää sitä, että nykyiseen elämään tulee pysyviä muutoksia. Näitä olenkin tässä sitten pohtinut; mitä olen valmis tekemään, että saan aikaan pysyviä muutoksia?

Tervetuloa sorjaksi2015!

Olen ollut oikein jojoilijoiden kuningatar useita vuosia. Minullakin päämääränä saada painonvaihtelu isosta pieneksi ja taas isoksi loppumaan. En pysty enää kärsimään mitään kitukuureja, ne on koettu viimeisen 30 vuoden aikana.

Syön arkiruokaa, pääasiassa syynä painonlisäyksiin mulla on ollut tuo leivän ylenmääräinen puputtaminen, varsinkin iltaisin. Nyt vähennän leivän minimiin.
Kilo putosi jo yhden vuorokauden aikana kun joulumakeisten ja suolaisten herkkujen syöminen loppui. Vaikeeta kieltämättä, olen sellainen iltasyöppö.

Kirjoitellaan, kiva lukea toisten kokemuksista!

Ihan jäätävä nälkä on. Vielä sinnittelen kaksi tuntia ennen seuraavaa ateriaa. Vaikka kuinka toitotetaan, että laihduttaessa ei saa tuntea nälkää, niin olen eri mieltä. Jos koskaan ei ole nälkä, niin kyllä silloin syö liikaa.

Itselläni on tuo nälän pelkääminen mennyt jo ihan överiksi, syön usein varmuuden vuoksi, että ei tule nälkä. Se on huono tapa.

Kyllä laihduttaessa saa välillä tuntea nälkää... etenkin jos edellisestä ateriasta on vain pari tuntia.