Minä uskon, että jo se, että tunnistaa nuo tilanteet, joissa tunnesyömistä esiintyy, on askel oikeaan suuntaan. Minun täytyy miettiä etukäteen nämä ratkaisut ja pysyä niissä.

Epämiellyttävät ihmiset ovat mieheni sukulaisia. Mieheni ja minä olemme uuspari (12 vuotta yhdessä) ja minua ei ole oikein koskaan hyväksytty perheeseen. Aikani yritin olla mieliksi, mutta sen olen jo lopettanut. Nyt huomaan, että ratkaisen tilanteet siten, että ihan selkeästi juon viiniä turruttaakseni sen ulkopuolisena olemisen tunteen.

Suhde alkoholiin on minulle muutenkin haastava. Voin olla pitkään juomatta, mutta kun juon, on se usein tosi humalahakuista. Vähän pelkään geenejäni, koska äitini on alkoholisti. En koskaan käyttäydy sopimattomasti humalassa, en riitele enkä mokaa mitään. Tajuan mennä ajoissa nukkumaan. MUTTA. Rehellisesti sanottuna haluan olla humalassa.

Olenkin pohtinut, että olisiko minulle paras olla kokonaan ilman, mutta alkoholista luopuminen on minulle vaikeaa jo ajatuksena?

Hitaasti menee paino alaspäin, mutta suunta on oikea. Siitä olen tyytyväinen.

Olen tosi paljon pohtinut viha/rakkaus suhdettani leipään, karkkiin ja alkoholiin. Ne ovat minun paheeni. Viikonloppuna tein päätöksen; leipä ei kuulu enää minun päivittäiseen ruokavalioon. Alkoholin juomista vähennän selkeästi. Karkit yritän jättää kokonaan pois ainakin tässä alkuvaiheessa. Yhden karkin kun otan, niin se on menoa monta päivää. Minä en osaa ottaa yhtä karkkia ja laittaa pussia pois. Syön niin kauan kuin riittää.

Päätöksen tehtyä tuntui sille, kuin iso kivi olisi pudonnut pois sydämeltä. Se jahkailu sinne tänne vei hirveästi voimia. Kiukuttelin itselleni: " Mutta kun minä haluan syödä ruis-juustovoileipiä!" Lopulta joku sisäinen ääni sitten totesi: Syö vaan ja hyväksy sitten se, että pysyt lihavana.

Joku voi todeta, että ei leipä lihota, mutta minulle se on ns. ylimääräinen pahe. Syön kunnon ruokaa ja lisäksi sitä leipää. Minulle se ei vaan sovi.

Hups! Eilen tuli pieni ylilyönti. Söin joulusuklaata usemman palloroisen!
No, sinänsä ei nyt niin kauhean vakavaa, mutta illalla pohdin syitä tuolle herkkuhetkelle. Tulin siihen tulokseen, että koko työpäivä oli ollut ahdistava ja turhauttava. Ja mitenkäs tunnesyöppö ratkaisee ongelmat? Syömällä tietysti!

Ongelma on tunnistettu! Nyt vain ratkaisua etsimään.

Hei! olen uusvanha täällä. Harvoin kirjoittelen ja välillä pitkiä aikoja poissa, mutta aina palaan uudelleen. Muutama kilo olisi tavoitteeseen. Tällä hetkellä saikulla flunssan jälkitaudin takia. Ei maistunut edes joulusuklaa, kun mieheni illalla rasian avasi. Kauheasti ei maistu mikään, mutta yritän kevyitä ja terveellisiä ruokia itselle laittaa, kun työpaikkaruokailu jää väliin. Alkoholin olen jättänyt pian kolme vuotta sitten.Kompastuskiviäni tietysti suklaa ja liian suuret ruoka-annokset. Harrastan joukkueurheilua yleeensä kaksi kertaa viikossa . Sen lisäksi rakastan kävelyä, pyöräilyä ym. Nyt on kävely ollut vähissä, kun lenkkikaverini (koirulainen) kuoli kuukausi sitten. Vertaisryhmän tukea taas yrittelen.

Moikka Enniliini! kiva kun tulet kirjoittelemaan! Oliko sinulla jokin erityinen syy jättää alkoholi kokonaan pois? Onko ollut vaikeaa? Oletko joutunut vastaamaan paljon kysymyksiin?

Itselläni on monta kompastuskiveä ja niitä yritän pikkuhiljaa selvitellä. Tunnesyöminen ja -juominen on minun pahin juttuni. Yritän opetella muita keinoja ratkaista ongelmat.

Tervetuloa Enniliini!

Minä roikun epätoivoisesti tässä ryhmässä, välillä on alle 80 kg ja välillä yli. En ole päässyt puusta pitkään, syön liian paljon kalorikkaita ruokia.
Onnittelen itseäni vain siitä että paino ei ole kuitenkaan lähtenyt nousukiitoon.

Kiitos tervetulotoivotuksista. Ei ollut mitään erityistä syytä jättää alkoholia. Ihan vaan muuten. Ei ollut lainkaan vaikeaa, mutta kyselyihin on kyllä saanut vastata. Olen sanonut, etten ole mitään raittiuslupausta tehnyt, vaan otan jos siltä tuntuu. Ei ole vielä tuntunut

Vielä muutama päivä tätä vuotta jäljellä. Kovin suuria tavoitteita ei enää tälle vuodelle ole. Sekin voi tosin olla ihan hyvä tavoite, että joulun aikana paino ei pääse räjähdysmäiseen nousuun.

Jouluaattona olen ajatellut syödä ilman rajoitteita. Joulun jälkeen olenkin päättänyt, että jätän pois kokonaan sokerin, perunan, valkoisen viljan ja riisin. Tilalle tulee enemmän kasviksia, papuja ja linssejä. Ilman leipää olen ollut jo aika pitkään ja se on ollut minulle kyllä totaalinen yllätys, miten helppoa se on ollut. Vaikeinta on ollut keksiä, mitä syön leivän sijaan?

Ihanaa joulunodotusaikaa kamut!

Samansuuntaiset ajatukset minullakin kuin Armidalla. Jos pysyis tässä 80 kilon tienoilla ja sitten taas tiukemmin ensi vuoden alusta.

Mulla on aina mielessä tuon leivän syönnin vähentäminen, mutta ei vaan meinaa onnistua. Olen ottavinani 2 leipäpalaa sulamaan pakasteesta, mutta sitten kuitenkin kaivelen leivänpaahtimeen lisäpaloja päivän mittaan.

Olen siis eläkkeellä ja päivät jääkaapin lähellä

Tänään on ollut kiva päivä, olen saanut vähän järjesteltyä tavaraa. Meille tulee lapset jouluna ja kiva olla hiukan siivottuna. Myöskin tein kortin veljen 60-vuotispäiväksi. Omasta mielestäni oikein huumoripitoinen, veljellä ja minulla samanlainen huumorintaju.

Tänään olen syönyt hyvin mutta ihan rajoissa. Vielä olis päivälliseksi kanakeitto. Yhden näkkäripalan aattelin sen kanssa syödä.

Olen itse todella yllättänyt siitä, miten helppoa on olla ilman leipää. Ensimmäinen askel siihen oli, että heitin pois kaikki leivänpäälliset, juustot ja voit sekä rakastamani marmeladin. Mieheni käyttää eri leivänpäällisiä kuin minä, joten en lainkaan himoitse hänen kinkkujaan.

Aluksi ajattelin, että en vaan voi olla ilman leipää, mutta ihan hyvin se on mennyt. Nyt seuraavaksi pudotan perunan pois. Tänään on viimeinen pottupäivä.

Ja seuraavaksi jää pois herkut... viimeisenä jää pois viini.