Hyviä kommentteja, Pieni karhu ja arawr, pääasia todellakin on, että paino ainakin vakiintuu vaikkei laskisikaan. Minun kohdallani on kyse ihan muutamista kiloista eli en ole koskaan mitään valtavaa spurttia edes tehnyt. Täällä on ollut hyviä pohdintoja jotenkin sen tiimoilta, että minkä painoiseksi itsensä mieltää. Olen jo aika monta vuotta ollut tämän rapiat 70 kiloa, vaikka sitä ennen painoinkin pitkään jotakin 63-67 kilon välillä. Siitä on kuitenkin niin kauan, että olen kaiketi tottunut siihen, että olen about tämän painoinen enkä sitten niin kovin tyytymätönkään tilanteeseen, vaikka laskennallisesti ylipainoa on ~8 kiloa. Kilot on aika hyvin muistissa, mutta mielenkiintoinen kehon kuvan kannalta on myös, miten kropan mitat ovat kehittyneet. Jossain vaiheessa taisin täällä laskeskella, että Kiloklubin vyötärömittausten mukaan vyötäröni olisi joskus neljä vuotta sitten ollut viitisen senttiä isompi, vaikka painoa oli suurin piirtein saman verran kuin nyt.

Miten ruokapäiväkirjaton elämä sujuu, Pieni karhu? Tuo on kyllä totta, että pitkään tätä hommaa tehneenä suuresta osasta ruoista tietää jo ulkoa, paljonko kaloreita on ja niitä voi laskeskella ilman ruokapäiväkirjaakin, tahtoen tai tahtomattaan.

Ja onnittelut leuanvedoista, arawr! Innostuin itekin kokeilmaan ja yhden sain mutta en tiiä, oliko kovin tyylipuhdas...

Kirjottelin tänne aiemmin tuos keväällä ja tuli "pieni" tauko.. elämä vei vähän mennessään.. valmistuminen, naimisiinmeno..

Nyt täällä taas back in the business!

Oho. Kova suoritus, arawr. Ite en oo koskaan kyennyt yhteenkään, vaikka olis noin 40 kg vähemmän nostettavaa

Ruokapäiväkirjaton viikko on ollut mukavampi kuin odotin, tätä jatkan. Painokin ollut kevyesti laskusuhdanteessa. En tiedä kestäiskö mun pääni vielä sitä, jos ruokapäiväkirjatta syödessä olisikin tullut joku pullahdus ylöspäin, niin kuin mulla kyllä alituisesti tulee. /\/\/\ <- Kuvaus painokäyrästä. Tää on kuitenkin ollut merkittävä askel kohti normaalia elämää. Sellaista, missä normaalipainoinen ihminen käyttäytyy normaalilla tavalla niin ruokapöydässä kuin sen ulkopuolellakin – oletan, että kaiken ruuan kirjaaminen ei pitemmän päälle, esim. vuosia kestäessään, oo ihan tervepäistä hommaa. Siihen normaalielämään mä pyrin. Ei raivoterveellisyyteen ja äärimmilleen viritettyyn ruokavalioon, ei pikkutarkkaan oman elämän mikromanagerointiin (vaikka siihen mulla on taipumusta), vaan kultaiselle keskitielle. Kohtuudella tai ainakin jotain liikuntaa, perusasiallinen ruokavalio jota ei tarvi hirveästi miettiä tai toisille selitellä.

Viikonlopun vehnäiset syömiset kylläkin pullautti taas vatsan turpeaksi ja olon epämukavaksi. Pitää varmaan alkaa tosissaan välttää vehnää. Omassa arjessa se onnistuu helposti, mutta kyläily melkein missä vaan tekee siitä vaikeaa

SweetTooth1, tervetuloa takaisin remmiin! Ja onnittelut isoista etapeista

Simpsu, jotenkin ovelasti ne sentit voi liikkua ihan eri paikkoihin painosta riippumatta, mulla on vastaava kokemus. Vyötärö ja lantio on ainakin 5 cm pienempiä kuin 7 vuotta sitten saman painoisena, rinnanympärys suunnilleen saman verran isompi. (Jos ihmetyttää miks tiedän vuosien takaisia mittojani, niin se johtuu siitä että ompelen aina välillä vaatteita.)

Tervetuloa takaisin SweetTooth1 ja onnea, onnea!

-----
Urheilusta ja fyysisestä rasituksesta eritoten huomaa missä on menty eteenpäin, missä on vielä parantamisen varaa.

Pistän tähän ihan huvikseni muutaman huomion omasta kehityksestä ja ajatuksissa muutamassa lajissa:
- Juoksu: lähtötilanteessa pystyin juoksemaan ehkä 200 metriä, nyt voin juosta 10 kilometriä. Aikaa tähän edistykseen meni noin vuosi ja koko ajan pientä parannusta havaittavissa. Satunnainen tupakointi vaikeuttaa vähän edistystä, koska se vaikuttaa niin kamalasti hapenottokykyyn.

- Leuanveto: lähtötilanne oli se, että hyvä kun pysyi tangossa. Siis riipunnassa. Nyt menee kaksi ja suunta nousujohteinen. Alussa paino oli suurin yksittäinen rajoittava tekijä ja sitä se on edelleen, vaikka kiloja on tippunut alusta melkein 40. Toinen ongelma on tekniikka; en ole ihan vielä sisäistänyt puhdasta tekniikkaa, näin ollen en saa aktivoitua esim. selän suuria lihaksia aina mukaan hommaan. Kuitenkin tästä lajista/suorituksesta saadut onnistumiset ovat olleet tosi ilahduttavia, joten tätä jaksaa treenata oli mikä oli.

- Rappuset/rinnenousu: tässäkin kehitys on ollut todella kovaa; pidemmälle, nopeammin, varmemmin. Kuitenkin (!) kun raijaa suurta massaa määrään eteen ja ylös, varsinkin ylös (!), huomaa selkeästi sen että parantamista on. Kaikki lajit joissa omaa painoaan joutuu nostamaan ylöspäin ovat edelleen suht raskaita.

- Uinti: kun aloitin elämäntapamuutoksen, jostain syystä päätin ottaa uinnin heti mukaan treeniin, vaikka en ollut käynyt pitkään aikaan uimassa uimahallissa johtuen siitä että omasta mielestäni näytin merinorsulta. Aluksi uintireissujen pituus noin 30 minuuttia joista 10-15 minuuttia kevyttä uintia. Lopussa reissujen pituus 1-1,5 tunnin väliin ja tehokasta vauhdikasta uintiaikaa kertyi 30-45min. Teki hyvää lihaksistolle, hapenottokyvylle ja muutenkin vaikka veti miten kovaa, toimi enemmänkin palauttava treeninä, koska vesi on tavallaan "pehmeä" elementti.

Onko teillä samoja kokemuksia lajeista tai arkisista askareista?

Mukavia tollaset mitattavat edistysaskeleet, niihin voi luottaa.

En ole hirmuisesti urheillut, joten mitään suuria saavutuksiakaan ei ole. Olen varmaan ennenkin ottanut tämän esille, mutta mulla varmaan suurin toiminnallinen edistysaskel on se, että pääsen kivutta kyykkyyn ja ylös. Ja pystyn kävelemään portaita myös alaspäin, kun polvet ovat paremmassa kunnossa ja niiden päällä on vähemmän kuormaa.

Olen myös käynyt uimassa, mutta en siinä ole huomannut erityistä kunnon kohenemista. Pikemminkin uimisesta on tullut hiukan työläämpää, kun pitää nähdä vaivaa pysyäkseen pinnalla, kun rehevien sisäisten kellukkeiden kanssa riitti että liikuttaa itseään vedessä eteenpäin En enää edes saa helposti vesijuostua ilman vesijuoksuvyötä...

Sen kyllä huomaa, että paikasta toiseen kävelemisestä on tullut mukavaa, kun ei hengästytä.

SweetTooth1, tervetuloa ja paljon onnea!

Pieni karhu, mukava kuulla, että ruokapäiväkirjaton elämä on lähtenyt hyvin käyntiin. On aivan totta, että "normaalielämän" pitäisi kyllä jossakin kohtaa toimia ilman ruokapäiväkirjaa. Omalla tavallani sitä tässä olen koetellut, kun toivon lähinnä painon pysyvän aloillaan. Ei ole kyllä yhtä hyvin mennyt kuin sulla: tänään yhtäkkiä paino oli 72,7 kg. Päätin siis täyttää päiväkirjan poikkeuksellisesti tänään ja poikkeuksellisesti jo aamulla... Mun ikuinen Kiloklubi-tarina taitaa olla se, että päiväkirjan kanssa menee ok mutta ilman sitä paino kääntyy tasaiseen, pieneen nousuun

arawr, erittäin konkreettisia ja hienoja liikuntatuloksia sulla! Itse käyn enemmän jumpissa, missä edistysaskeleet näkyvät ehkä siten, että tulee "tunne" että jaksaa enemmän tai jossakin lihaskuntojutuissa ehkä sitten konkreettisemmin, että jaksaa tehdä hiukan isommilla painoilla tai useampia toistoja. Juoksu on varmasti siitä palkitseva, että siinä tuo edistys tulee matkan kautta aivan selvästi. Se ei ole jotenkin lajina mulle ikinä sopinut. Mutta ehkä uintia voisi pitkästä aikaa koittaa?

Taas tulee kyllä niin repaleinen liikuntaviikko, kun juhannuskin pakkaa päälle. Mitäs juhannussuunnitelmia teillä on?

Tervetuloa takaisin SweetTooth1!

Täällä on pidetty vähän taukoa foorumilta, kun on ärsyttänyt olla kipeä eikä ole oikein jaksanut tehdä mitään. Tänään jaksoin jo kävellä rauhallisen lenkin, joka paransi oloa huimasti .

Vaaka teki tänään superyllätyksen. Etukäteen ajattelin että lukema voi olla tähtitieteellinen, koska pitkin viikkoa ja vielä nyt juhannuksena on tullut syötyä aika hövelisti. Tosin mitään övereitä ei ole tullut, mutta muuten. Ja painohan oli reilussa viikossa tippunut -1,1 kg!! Ikinä aiemmin ei ole tuollaista määrää kadonnut näin pienessä ajassa, ennemminkin on pudonnut ehkä sama määrä kuukaudessa. Eli puolivälissä alan olla . Ja taas kun pitkästä aikaa puki tuulihousut niin huomasi pienentyneensä, kun takapuolen ja reisien kohta alkaa olla jo mukavan väljä.

Mietin jopa että syönkö tämänhetkiseen kulutukseen nähden liian vähän, koska tämmöisenä överisti syötynä ja olemattomasti liikuttuna viikkona paino putoaa näin. Täytyisi ehkä seuraavana vapaapäivänä kirjata syödyt määrät ylös ja naputella illalla ruokapäiväkirjaan. Tietysti tämä voi taas olla sitä laihtumisen ihmeellistä logiikkaa.

Arawr kyseli miten liikkuessa huomaa pienentyneensä. Minulla ei nyt kovin paljon kiloja ole pudonnut, mutta huomaa selvästi että käveleminen on kevyempää. Ennen tuli hiki ja hengästytti paljon helpommin. Lisäksi tiettyihin asentoihin esim. salilla tai venytellessä voi olla helpompi päästä (tai sitten olen vaan venytellyt enemmän ). Lisäksi allekirjoitan tuon, että varsinkin portaita nouseminen sujuu paljon helpommin, kuten myös ylämäkeen hölkkääminen. Ja täytyisi käydä kyllä uimassa, se on niin mukavaa.

Minulla juhannus meni mökkeillessä. Tuli kyllä syötyä makkaraa useampi ja kaikkea majoneesihässäkkää. Muutakin herkkua oli kyllä mukana, mutta ne tulivat takaisin kotiin tuhottaviksi . Juon hyvin vähän, mutta yksi olut maistui kyllä ihanalta myös. Mutta ihan tyytyväinen olen, pääosin tuli syötyä samoilla ateriaväleillä kuin kotona, mikä ehkä minulla on olennaisin asia syömisen hallinnassa. Miten muilla sujui juhannus?

Onnea hienosta pudotuksesta, Stam1na! Sullahan vauhti sen kun kiihtyy. En tiedä onko vaje välttämättä liian suuri jos susta ei muuten tunnu ettet söisi riittävästi, välillä vaan tulee se humpsahdus alaspäin.

Mä en ole vielä käynyt juhannuksen jälkeisellä vaa'alla (en ole vielä ollut aamua kotona), mutta juhannusmässäilyt yhdistettynä menkkoihin lienee varma menestys En ihan tiedä mitä odottaa, kun söin kyllä aika lailla miten sattuu, mutta toisaalta mittanauha näytti vyötäröllä kaventumisen merkkejä, mikä on hämmentävää.

Juhannus meni mökillä perusasioiden niin kuin klapien tekemisen ja veden kantamisen parissa. Saunassakin oli vaihteeksi mukava olla pidemmänkin aikaa.

Mulle iski kk sitten totaalistoppi ja väsymys, liikunta meni nolliin, herkut kehiin ja kiloklubi boikottiin. Kolme kiloa painavampana palaan häntä koipien välissä takaisin. Aluksi jätän niitä herkkuja vähemmälle, alan käymään siellä vaalla useammin ja vkl ehkä edistyn jo lenkillekkin. Ensi viikon jälkeen mies jää kesälomalle, joten sit ei voi ajan puutettakaan syyttää liikkumattomuudesta! ja täältä kiloklubista jos saisin sitä motivaatiota takaisin!

Tervetuloa takaisin, Sannni! Sulla on sen verran reilusti jo pudotettuna, että ei ihme jos välillä väsähtää, varsinkin jos oot kovin vauhdikkaasti edennyt ja eikö sulla oo vauvakin? Ehkä nyt on tuore motivaatio taas

Mulla oli paluu vaa'alle viikon tauon jälkeen. Plussaa 200 grammaa eli käytännössä ei mitään, tuon verran aina heiluu ja oli se juhannuskin.

Ja vyötärö taitaa oikeasti olla kaventunut! Joskus kevättalvella ostin sovittamatta UFFista vanhat länsisaksalaiset housut, joiden kokolapussa luki 38 – koppiin oli jonoa, ajattelin että kyllä ne mahtuu kun ovat reisistä väljää mallia. Kotona kävi ilmi, että ovat "vähän" eri mitoitusta ja vyötäröllä on senttejä vaan 62 (nykyisten taulukoiden mukaan koon 38 vyötärö on 72 cm) No eihän ne mahtuneet melkeinkään kiinni, joten niistä tuli ns. tavoitevaate. Sitten säännöllisin väliajoin oon kokeillut, että joko ne menis, ja nyt kun vyötärömitta näytti olevan alle 64 cm, niin meni ne housutkin lopulta kiinni ilman kohtuutonta makkaraa