Nämä ovat vaikeita aiheita. Itsetuntoon vaikuttaa moni asia. Lihavuus on selkeästi nakertanut omaani, vaikka kerta toisensa jälkeen yllätyn siitä, kuinka lihava olen. Luulen, että hirmuisella panostuksella työhöni yritän osittain kompensoida muilla elämän alueilla kokemaani alemmuutta. Pahin on vain se, että työpäivien venyminen haittaa yhä enemmän muita elämän alueita.

Unirytmi on minulle vaikea asia, mutta olen jossain määrin pyrkinyt parantamaan tapani ja vähentämään yötöitä (josta ei siis edes makseta mitään eikä kompensoida vapaalla).

No, pikku hiljaa terveys menee parempaan suuntaan. Rasvamaksasta olisi kiva päästä eroon; ehkä jonain päivänä. Mittailin tässä parin päivän ajan verenpaineeni, enkä noin nättejä lukuja ole nähnyt aikoihin; alempi paine on ollut jopa alle 80. Monta vuotta on minulla seilannut 80 ja 100 välillä. Aina olen täpärästi välttänyt joutumasta lääkitykseen.

Muksuliina, kuulostaa siltä, että hyvään suuntaan olet menossa! On varmaan vaikeaa hellittää töistä, kun on rakentanut elämän sellaiseksi, että niitä tekee täysillä. Muutkin ovat tottuneet siihen.

Mulla ei vielä ole lääkärin toteamia terveysongelmia, mutta selvää on, että tämänpainoisena niitä tulee. Huomasin heti viikonloppuna, kun proteiini jäi vähemmälle, että ruokahalu kasvaa.

No, nyt taas arkeen kiinni, eivätkä nuo lauantai ja sunnuntai mitenkään valtavan huonoja päivä olleet, perjantai vain.

Tsemppiä viikkoon kaikille!

Sama juttu, vielä ei ole "oikeita" terveydellisiä ongelmia. Kesän työterveystarkastuksessa todettiin joidenkin viitearvojen olevan hiukan koholla, mutta mikään ei hälyttävästi. Itselle se kuitenkin oli jonkinlainen herätys - jos ei mitään tee, suunta on huono ja kohta joku menee jo oikeasti punaiselle!

Hienoa tosiaan, Muksuliina, että olet saannut oikeaan suuntaan paineet! Se on varmasti huippu palkinto!

Itsekin mietin, että voisi koittaa kysyä, josko saisi ensi vuonna uusituksi mittaukset, jos kun, paino on mukavasti alempi kuin viime kesänä. En tosin tiedä, kustantaako työnantaja, mutta kysyähän aina voi!

Ihanaa viikkoa kaikille! Uusi viikko, uudet kujeet!

Eilinen sujui kivasti ja liikuntaakin olen saanut harrastettua. Ihan mahtava fiilis, kun on vuosien, vuosien tauon jälkeen saanut taas säännöllisesti liikuttua. Jotenkin alkaa jo itsekin uskoa, että nyt se voisi taas jopa jäädä tavaksi. Olen aloittanut siis n. 2 kk sitten salilla käymisen. Vaikka käynkin vain n. kaksi krt vko, on se jo tosi hyvin kun vertaa edelliseen kahteenkymmeneen vuoteen Ajattelin, että en ota paineita tämän suhteen, siis määrän lisäämisen osalta. Tällä mennään ja kun alkaa kunto paranemaan, voi hiljalleen lisätä määrää. Toki kolme-neljä kertaa vko olisi ihanne sitten joskus!

Mahtavaa, Tutka! Tuo säännöllinen liikunta olisi kyllä puuttuva pala tästäkin. Välillä mulle tulee hirveä pläjäys arkiliikuntaa, mutta välillä ei. Ja niihin ei-päiviin en osaakaan joustavasti lisätä liikkumista.

Olen vuosia haaveillut kotitreenaamisesta, mutta aina sekin jää. Nyt tuntuu, että painoa pitäisi saada ensin pois. Tosin en tiedä, onko sekin vaan tekosyy.

Tänään väsyttää, menin vähän liian myöhään nukkumaan. Eikö olekin ihan luvallista harjoitella muutama viikko arjen ja viikonlopun saamista painoa pudottavaksi, eihän tarvitse heti luovuttaa, kun se ei välittömästi onnistu? Kyllä, kävin vaa'alla, 111,4 kg. On ollut yässä välissä korkeampikin, mutta ei taas yhtään "aloituksesta" alaspäin. Hoh. Toisaalta, viikonloppu oli korkeintaan painoa ylläpitävä. Sen jäljiltä oli selvästi maanantaina mielitekoja. Erona siis ainoastaan proteiinin määrä, sitä tuli varmaan viikonloppuna vähemmän.

Alussa jo hoin itselleni, että nyt on kyseessä pitkä juoksu, mutta turhaannun heti alkumetreillä.

Voi tuo on niin totta, tuo viimeinen lausahduksesi. Ja sen voi allekirjoittaa varmasti aika moni!! Sitä koittaa fiksusti ajatella, että hiljaa hyvä tulee. Ja pysy poissa, kun ei kerralla lähde. Opettelee elämäntapoja hijalleen. Ja HAH! Sitten kun kun punnitsee itsensä, pettymys on kova, kun ei olekaan pudonnut. Vaikka kuinka koittaa selittää, että ei se yksi viikko mitään merkitse. Joo-o.

Minullakin kamala taistelu, kun kävin "puolivälintsekkauksessa" puntarilla, ja paino oli KORKEAMPI kuin viime lauantaina. Ei ole mahdollista!!!! Mutta näköjään on.

Ja kyllå on luvallista harjoitella . Sitähän tämä muutenkin on koko ajan. Opetellaan ja harjoitellaan askel kerrallaan kohti parempia elämäntapoja. Ja lopulta kyse on kokonaisuudesta. Sitä vain on vaikea aina hetkessä muistaa.

Uskotaan niin, että kun 7.10.2021 katsotaan vuotta taaksepäin, on tullut oppia ja onnistumista! Silloin perspektiivi on ainakin oikea.

Vastaan itselleni 😁. Punnituspäivä ja -500g. Helpotus oli suuri tuohon viikolla tapahtuneeseen punnitukseen nähden. Mittasin myös vyötärönympäryksen pitkästä aikaa ja sekin tuntui pienentyneen 3 cm. Edellinen mittaus n. kk sitten. Tosin en ole koskaan varma otanko tuon mitan samasta kohti

Jee, Tutka, hyvä tulos!

Mulla ei ole edes punnituspäivää. Sellainen pieni onnistuminen, etten ostanut pientä suklaata kaupasta, vaikka mieli teki. Totesin, että saatan just selvitä ilmankin.

Tuo on muuten hieno fiilis, kun onnistuu jättämään herkut kaupan hyllyyn! Siitä kannattaa kyllä iloita. Silloin se kaikista todennäköisimmin jää myös syömättä . Kotiin kannettuna riski on aina suurempi. Ja tosiaan tuollaiset pienet suklaathan on tarkoitettukin heti naposteltavaksi

Meillä oli eilen oikeastaan ensimmäinen ihan tarkoituksellinen herkkuilta -alkavan syysloman kunniaksi. Otin lasin (tai ehkä kaksi) viiniäkin pitkästä aikaa. Oli hyvää, mutta nyt on vieläkin turpea olo. Toivottavasti tämä yksi ilta nyt meni ihan normiarkeen, eikä aiheuta jatkossa herkkuhimoa tai vakavaa kriisiä puntarilla Nyt pitää koittaa ulkoilla paljon loman aikana, kun reissaamaankaan ei näin korona-aikana uskaltauduta.

Jos et tarkoituksella syö liian vähän kompensoidaksesi herkkuiltaa, tuskin pahoja himoja tulee. Omalla kohdallani olen miettinyt, että jos tulee vähäproteiinisemman jakson päätteeksi syötyä liikaa herkkuja, voi jatkoahmintaan olla syynä ennemminkin pitkään jatkunut proteiinin puute kuin ne syödyt namit.

Kävin tänään sienimetsällä, melkein 3 tuntia hidasta kykkimistä 11 kg vauva punttina selässä kiikkuen. Ihan kävi liikunnasta. Pohdiskelen, että mun on tehtävä jonkinlainen liikuntasuunnitelma viikkoon niille päiville, jolloin ei tule hyötyliikuttua. Tai siis, ihan viikkoliikuntasuunnitelma, mutta aina välillä vaan toteaisin, että tämän päivän lenkki kuitattiin esim. kompostin tyhjäksi lapioinnilla.

Lisäksi olen miettinyt, että kyllä jonkinlaista päiväkirjaa olisi hyvä pitää. Klubin pallosysteemi motivoisi, mutta en halua pitää niin tarkkaa ruokapäiväkirjaa. Pitääpä selata sovelluksia, jos löytyisi joku, jossa saa antaa itselleen arvosanan. Toki jonkin päiväkirjamerkinnänkin voisi vaan aloittaa arvostelulla, mutta itseni tuntien jokin pelimäisempi sovellus innostaisi paremmin.

Ennen pidin mielelläni julkista päiväkirjaa, mutta nyt ei enää innosta raportoida päivästä toiseen kanssaihmisille: "Tänään söin suklaata. Tänään en syönyt. Tänään söin liikaa. Tänään liian vähän."