Therezza on siis Tessu? Kyllä, uni on yksi ehdottoman tärkeä painonhallinnan elementti. Olen kyllä kuullut ihmisistä, jotka väsyneenäkin riutuvat, koska ruoka ei maistu, eikä sitä jaksa laittaa, mutta omalla kohdallani väsymys ei kyllä ihan noin näy. Muistankin, että tuolloin 2017 valvoin puhelinpelien ja ohjelmien parissa pitkälle yöhön kuin joku teini. Siitä olen onneksi päässyt eroon vaikka ihan täydellisesti en vieläkään mene ajoissa nukkumaan. Yritin tässä vähän aikaa sitten mennä nukkumaan 22-23 välissä ja herätä kuudelta, mutta ei siitä mitään tullut. Joten nautin nyt siitä, että saan nukkua seitsemään ja valvoa puoleen yöhön.

Mä yritän nyt pirteämmällä kaudella saada kiinni raudanlujista rutiineista, joista ei lipsuisi väsyneenäkään. Ei kyllä tule tapahtumaan, olen todennut, että en ole rutiiniuskollinen ihminen. Sekin on varmaan yksi syy lihavuuteeni. Onkohan mahdollista jotenkin kiertää rutiinit ja hoikistua/pysyä silti hoikkana? Aterirytmi on mulle ainakin niin tärkeä.

Tessulle piti vielä sanoa, että lueskelin sieltä täältä tuolta linkkaamaasi. Oletpa mennyt varsinaisen kiirastulen läpi. En osaa kuvitellakaan, kaikesta sitä ihminen selviää. Jotenkin jännää, että nyt poikasi on jo melkein aikamies, eläydyin niin vahvasti noihin kirjoituksiin. Ihanaa, että sait lapsen!

Kävin tänään hoikan ystävän luona lounastamassa, ja sain kyllä konkreettisen oppitunnin, kuinka vääristynyt annoskoko mulla onkaan. Katsoin järkyttyneenä, kuinka vähän hän keitti meille spagettia. Tunnustan, että kotona siinä olisi hädin tuskin ollut yksin mulle. No, nyt otin kiltisti puolet, ystävä vielä vähemmän, kattilaankin jäi. Ihme ja kumma, annos oli minullekin aivan riittävä, etenkin kun ystävän esimerkkiä noudattaen söin tarpeeksi hitaasti.

Toisaalta nyt en kyllä ihmettele, miksi ystäväni voi syödä karkkia ja herkkuja päivittäin, ja silti olla hyvin hoikka, noilla annoksilla jää kyllä tilaa epäterveellisemmillekin kaloreille. Söin varmasti enemmän jo aikanaan yläasteella, jolloin olin kuin hontelo varsa. No, ei oikeasti minulle kuulu, kunhan pikkuisen kateellisena jahnaan.

Silti, tärkeä muistus annoskoosta! Vähemmän on enemmän, syö hitaasti nauttien ja sitten huoletta lisää, jos tuntuu jäävän nälkä. Tai sitten niitä kananmunia välipalaksi pian.

Täytyy kyllä sanoa, että on nyt jotenkin ihanaa petrata syömistä positiivisella ja rakentavalla otteella. Vielä tuolloin 2017, kun tämäkin ketju avattiin, olin syvän itseinhon vallassa. Sitten 2018 päätin tuskastuneena, etten koskaan enää laihduta. Ymmärsin, että luultavasti olin kylvänyt nykyisen ylipainon kammottavat siemenet jo vuonna 2010, kun "onnistuneesti" laihdutin liian vähillä kaloreilla ja liikkumalla energiansaantiin nähden liikaa. Sitten toistin tätä virhettä uudestaan ja uudestaan imetysten ja raskauksien aikana, koko ajan muka suosituksia noudattaen. Pah. Ei paperi oikeasti kerro, kuinka paljon minä kulutan, keho sen tietää.

Sitten olikin edessä järkyttävä henkinen vuori, joka oli selätettävä. Oli opeteltava hyväksymään ajatus, että todennäköisesti olisin aina lihava (silloin en uskonut, että paino voisi koskaan pudota laihduttamatta, minunhan teki melkein aina mieli ahmia), ja vielä pitämään itsestäni "läskinä". Kaksi kuukautta suorastaan itkin menetettyä haavetta hoikkuudesta, seuraavat kaksi kuukautta opettelin pitämään peilikuvastani, ja noin puolen vuoden kuluttua olin sinut itseni kanssa. Suunnilleen sama ajan kesti, ettei koko ajan tehnyt mieli syödä.

Nyt uskon, että kenties vielä jonain päivänä olen hoikempi, mutta se ei juuri itsetuntooni vaikuta. Toki välillä ärsyttää pöhöttynyt olemus, en mikään pyhimys ole, mutta paljon saa aikaan hyvin istuvilla vaatteilla ja kauniilla kampauksella.

Terveys on noussut paljon suuremmaksi motivaattoriksi petrata tätä arkisyömistä, nivelet eivät vaan pidemmän päälle kestä tätä kuormaa. Siihen ei auta, vaikka kuinka pitäisi itsestään!

Olipa kiva lukea tuota Muskatellin analyysiä. Vaikutat tuon perusteella tietyllä tapaa nin varmalta, että nyt mennään oikeaan suuntaan, oikealla reseptillä. Mahtavaa on, että voi oppia menneisyyden virheistä.

Itse en koe pääseeni vielä tuolle "henkisyyden tasolle". Toivon kuitenkin, että uskon itseeni ja siihen, että notkahdukset ja repsahdukset ovat osa elämää, ei kannata luovuttaa paremmasta elämäntavasta niiden vuoksi. Tämäkin viikko on tosiaan ollut ruokailun puolesta katastrofi tämän työmatkan takia, mutta lauantaina taas arkeen paluu. Ja hei, en ole ostannut illaksi herkkuja hotellihuoneeseen, edistystä aiempiin työreissuihin!!

Sitä toivon, että minäkin osaisin lähteä painonhallintaan ja painotavoitteiden asetantaan terveys edellä, mutta pakko tunnustaa, että ainakin vielä tämä ulkonäkö ja jatkuva telttojen käyttö vaatteena ovat se suurin syy. Minä oikeasti haluan olla hoikempi! Edelleen, hoikkaa minusta ei koskaan varmaan saa, mutta jo joku koko 40-42 olisi ihan huippua. (Ja nyt se on tuotu julki!)

Olen vierailija täällä.Haluan tsempata Tutka. Juuri niin! Ulkonäkö edellä, ei sillä ole mitään väliä meneekö terveys vai ulkonäkö edellä,niin toinen tulee mukana ja päinvastoin.
Luo vain mielikuvia kuinka ensi keväänä liihottelet kauniissa mekossa juuri sellaisessa mitä olet pitkään halunnut. Samoin ne "repsahdukset" tosi onnistuja ei jää niihin märehtimään eikös se Lasse Vireenin kaatuminen ole klassinen esimerkki.
Tsemppiä koko ketjulle Muskateli olet pitkällä onnistut tällä kertaa.

Tarkoitan tällä,kun itse olen kieriskellyt kymmenet vuodet näiden liikakilojen kanssa,että mikä ketäkin auttaa motivoitumaan milloinkni on juuri oikein. Kuunella itseä ja olla armollinen itselle.
Ootte upeita

Kiitos sorjaksi2015 <3

Näillä mennään! Ja ihana tuo esimerkki Virenistä!!

Tänään kävin puntarilla, kun eilen palailin reissusta ja plussaa viime viikkoon +300g. Tämän kanssa voin elää, kun ottaa huomioon työreisdun syömiset ja liikunnan puutteen. Aamulla reippailinkin jo salilla ja pienellä kävelylenkillä, joten koitan heti päästä arkirytmiin. Viikonlopusta huolimatta!

Tänään ruuaksi jotain hyvää kanasta ja kesäkurpitsasta. Eiköhän tämä tästä taas taitu.

Ihanaa syysviikonloppua kaikille!

Kiitos tsempeistä, Sorjaksi!

Mut pysäytti sen tajuaminen, että jos kilot ovat itsestäni pitämisen mittari, ei ehkä koskaan tule aikaa, jolloin voisin niiden kautta hyväksyä peilikuvani. Sitten ajattelin, että onhan mulla mies, lapset ja ystäviä, täytyyhän minussa olla jotain muutakin kuin tätä läskiä. Hirveä opettelu oli pitää itsestään, se kliseinen "kuvittele, että olisit itsesi ystävä", mutta kyllä kannatti.

Hienoa, Tutka, minusta oikein hyvin onnistunut erikoisviikko, tuo +300 g ei välttämättä tarkoita mitään. Hyvin meni!

Mulla meni perjantai aivan pipariksi, tai sanoisinko suklaaksi. No, ei se mitään, lauantai jo paremmin, ja huomenna kun saisi vielä sekä lounaan että päivällisen lautaselle, niin hieno juttu.

Lueskelin vanhat viestini ketjun alkupäästä läpi. Ihana huomata, että tässä on monet asiat muuttuneet parempaan suuntaan. Valittelin siellä sitäkin, kun olen jatkuvasti sairaana. Tähän hirsitaloon muutettuamme olemme sairastelleet paljon vähemmän.

Muistan haasteita unirytmissä, nekin olen saanut melko hyvin korjattua. Liikuttuakin tulee paremmin, vaikka siinä olisi kyllä vielä parannettavaa. En jotenkin saa lähdettyä, on muka aina "tähdellisempää" tekemistä.