Onnea Anskutti & co!

Paljon onnea Anskutti ja kaikki perheen miekkoset!

Olipa Anskutilla kyllä rankan kuuloinen synnytys. On se kumma, kun ei ammattilaisetkaan tiedä, miten päin vauva masussa on. Onneksi kaikki meni loppujen lopuksi kuitenkin hyvin.

Mites täällä muilla menee?

Tänään pitäis pakkailla tavaroita, ainakin kaikki, jotka jo pystyy pakkaamaan. Huomenna pitää hoitaa hautajaiskukkajuttuja ja sit on jumppa eli ei kauheesti kerkee muuta tekee töiden jälkeen. Perjantaina sit ajattelin ehtiä siivoomaan ennen hautajaisia, että on sitten kiva tulla siistiin kotiin reissusta. La aamuna on niin aikasin lähtö, että yritän sit pe iltana laittaa kaikki loput valmiiksi.

Eipä oo tullu tällä viikolla kyllä yhtään mietittyä mitä suuhunsa on laittanu. Tuntuu, että on kauhee kiire koko ajan. Katotaan sit mitä vaaka näyttää loman jälkeen. Toivottavasti en kauheesti kerryttäis lomakiloja. Voisin sen oviksen ottaa reissussa ja tietenkin onnistuneen hedelmöittymisen. Elokuulle menis la, jos tässä kierrossa tärppää.

Nyt sitten tytteli kaikki painoasiat ja vauvastressit pois mielestä (ainakin paino, raskaushaaveita voi olla vaikeampi lykätä) loman ajaksi ja nautit täysillä reissusta, olette niin sen ansainneet! Vaikka sitten jäätelöä ja pastaa joka päivä, jos mieli tekee! Reissukilot karisee kuitenkin pian, kun palaa euotuun, eikä niitä montaa ehdi viikossa kerätä. Oon aina vähän sitä mieltä, et varsinkaan rantaloma ei ole voinut olla täysin onnistunut, jos ei vaa'alla yhtään näy

Heipsan

Nyt on sitten vertakin käyty antamassa näytteen verran.

Kävin lääkärissä tänään keskustelemassa näistä väliin jääneistä kuukautisista.
Hoitona sitten ehdotettiin joko ehkäisypillereitä tai Kierukkaa. Katselin sitten vähän aikaa tätä lääkäriä ja totesin, että noi ei edes ole vaihtoehtoja.

Jäi vähän paska maku käynnistä. Jotenkin tuntuu että lääkäreiden on aina niin helppo vaan todeta, että kun olet reilusti ylipainoinen niin se johtuu vaan siitä. Teki mieli sielä lääkärissä sitten avata vähän sanaista arkkua ja päätin olla hiljaa.

No kilpirauhas arvoja ne sitten päätti ottaa kuitenkin ja katsoa tämän jälkeen jos vaikka sitten jotain toista lääkettä. Ens viikon lopulla täytyis saada tuloksia. Lääkäri kun on lomalla keskiviikkoon asti, niin kukaan muu ei voi labroja tulkita =)

tyttelille oikein mukavaa reissua ja nauti. Painoa kerkeää sitten miettiä loman jälkeen uudelleen. Stressi pois ja tärppiä peliin =)

Onnea Anskutti!

Ninni I feel you. En edes ajattele meneväni hakemaan apua lääkäristä koska tiedän että rahat menevät hukkaan laihdutuskehotuksesta maksaessa. Tiedän myös kokemuksesta että ylipainoiselle laihduttaminen on "se" keino joka auttaa mutta... Olispa vaa joku keino saada ittensä laihtumaan ilman kamalaa kärvistelyä ja hermojen kiristelyä. Tsemppiä kilokamppailuun, meitä on muitakin samassa junassa

Ei sillä. Tiedän että minun pitäisi laihtua ja paljon.

Mutta huvittavinta tässä on se, että kun olet laihtunut sen 15 kiloa niin sen jälkeen onkin sitten jatkuvaa sairastelua ja muuta ongelmaa.

Se ei jotenkin mahdu mun pieniin aivoihin, et jos laihtuu niin eiks pitäis voida paremmin eikä huonommin.

Tuossa viikonloppuna totesin miehelle et seuraavan vuoden tavoitteena on 30 kilon pudotus. Jos tänä vuonna lähti 15 niin ens vuonna laitetaan tuplat.

Kaippa se on loogista, että hormonitoiminta reagoi painon pudotukseen ja voi hetkeksi seota, mutta sitten ajan myötä taas tasaantuu ja varmasti raskaaksi tulo on kuitenkin sitten helpompaa. Eli yritä vain sinnikkäästi jatkaa painonpudotusta Ninni, kyllä se kiertokin ajallaan rauhoittuu! Ja jokainen kilo on lähempänä terveellistä painoa ja myös raskaaksi tuloa! Tsemppiä!

Hei!
Olen jo pidempään lueskellut tätä ketjua, mutta nyt vasta uskaltauduin kirjoittamaan. Olen 33-vuotias ja olemme mieheni kanssa yrittäneet saada lasta jo vuosikausia. Mulla on Pco, endometrioosi ja vieläpä kasvain kohdussa. Eli ihan sekaisin sekä hormonaalinen että elimellinen osasto.. :(
Ja siihen päälle vielä sairaalloinen ylipaino. Tammikuusta alkaen olen tiputtanut 42 kiloa ja nyt pääsin BMI 35:n alle, jolloin pääsimme lapsettomuushoitoihin. Viime viikolla kävimme klinikalla ensimmäisen kerran ja maanantaina mulle tehdään munatorvien aukiolotutkimus. Jännittää kovasti tuo tutkimus.
Olen iloinen, että hoitoihin vihdoinkin päästiin, mutta se toi mukanaan taas sen toivo-->pettymys- kierteen, joka tuntuu tosi raskaalta. Että taas on vähän toiveikas olo, että josko hoidoista olisi apua ja voisimme saada haaveilemamme lapsen, mutta silti pelottaa hirveästi että emme niistä huolimatta saa lasta. Huoh.
No, ei se auta kuin ensin katsoa se maanantain tulos ja sitten elää sen mukaan. Onko joku ollut tuossa aukiolotutkimuksessa? Jos on, niin mimmoisia kokemuksia siitä jäi?

Moi Happy! Älä vielä heitä kirvestä kaivoon tiedetään, epätoivo ja pettymys ei oo kivoja kavereita, mutta jossain sisimmässä toivo pitää säilyttää mulle tehtiin tuo aukiolotutkimus. Olivat auki, vaikka toista sai vähän ootella.. Vähän se kipristeli, mutta lääkäri oli ihana. Särkylääkkeen otin kotona ennen tutkimusta, ohjeistivat. Siitä vaan sitten tuli ikävän tuntuinen hartiapistos, mutta ohi sekin menee tsemppiä kovasti! Meillä hoidot edessä ens vuonna.