Hei Minamineko, tiedän todellakin mitä on kun syö helpottaakseen tunteita! Itsellä taitaa olla taipumusta samaan, mutta internetin tietoja uskoen minulla on vasta taipumusta ahmimiseen eikä varsinaista häiriötä. Mutta silti. On ihan sieltä itsestään kun kaapit tyhjenee ahdistukseen ennätysvauhdissa ja häpeästä sitten yrittää muilta salata syömisiään.

Osaatko sanoa, voiko mainitsemaasi kirjaa tilata jostain? Voisi olla hyötyä itsellekin

Aloitteleva Kiloklubilainen täällä hei!

Olen 22-vuotias ja teen osa-aikaisena hotellisiivojan duunia. Työ itsessään on aika kätevä kun liikuntaa saa pakostakin Harrastuksia ei oikein ole, lähinnä pelailen videopelejä ja katson sarjoja ja leffoja. Joskus innostun lukemaan kirjoja tai mangaa ja tykkään laulaa karaokea. Laihdutan koska ärsyttää tämän kokoisena oleminen. Olin 18-vuotiaaksi asti noin 60-65 kg, mutta kun muutin omaan asuntoon, syöminen pääsi vähän käsistä ja ylimääräistä kertyi noin kolmessa vuodessa 30 kg. Tavoitteena on pikkuhiljaa pudotella, ensimmäinen tavoite on päästä takaisin 75 kg ja jos vielä sen jälkeen innostaa niin pudotella alle 70, mielellään 65 asti. Haluaisin nimittäin takaisin vaatekokoon 38/M =< Alkupainosta on jo 3 kg lähtenyt ja pysynyt poissa.

Moi kaikille!
Olen ihka uusi kiloklubilainen etelä-pohjanmaalta
Pudotettavaa noin -30kg ja kun ei muhun oo mitkään taikadieetit koskaan tepsinyt niin päätin oikeesti tsekata jotta mitä suuhuni pistän ja millä tahdilla
Tieto-taitoa löytyy ammatin puolesta,olen terveydenhoitaja ja päätyöni on tällä hetkellä on psykiatrian sairaanhoitaja. Työssäni olen siis koko päivän persuukseni päällä istuvassa asennossa ja voin sanoa että kahdessa vuodessa pelkästään sen ansiostakin liskiloja on kertynyt. Joulukuussa 2012 kävin hyvinvointivalmentaja-kurssin ja se on minuun saanut lisävauhtia myös. Tämän vuoden tavoitteena onkin siis keskittyä omaan hyvinvointiin ja kunnonkohotukseen. Taustaltani olen kuitenkin liikunnallinen ja toiminut jumppaohjaajanakin tuossa 10v sitten,se oli elämäni parasta aikaa,sen pystyn tunnustaa itsellenikin ihan vilpittömästi.
Viime vuosina on vaan raskaudet,työstressi jne vieneet vartaloa ja voimaa

iältäni olen pian 34v täyttävä,kahden pojan 3v ja 6v mamma,niin ja avopuoliskokin löytyy.

Mutta siis ihanaa kun meitä on näin paljon ja tästä tulee MAHTAVA KEVÄT,kesästä puhumattakaan...kirjoitellaan ja tsempataa toisemme voittoon!!

Moi!

Maanantaina puntari näytti enemmän kuin ikinä. Siinä meni niinsanotusti hermot ja päätin liittyä tänne.
Nyt muutaman päivän olen kirjaa pitänyt, ja ostanut keittiövaa'an ja ihan hyvältä näyttää.
Eli lähtöpaino oli 83 kg (BMI 27), ja parissa päivässä lähti ilmeisesti nesteet pois ja paino on nyt 80,5 kg
Olen 174 cm pitkä ja tavoitepaino on 65 kg. Tosin olen kyllä melko tyytyväinen 70 kiloon myös.
Olen 24-vuotias nainen, ja tällä hetkellä työtön.
Vuonna 2009 innostuin juoksemisesta kunnolla: juoksin parhaimmillaan 15 kilometrin lenkkejä ja painoinkin 64 kiloa. Olo oli kaikin puolin mahtava ja peilikuvakin miellytti. Nyt polviin sattuu jos juoksee yli 20 minuuttia ja on pakko lopettaa kesken vaikka kunto muuten kestäisi. Vaatteet eivät mahdu päälle, enkä ole edes vaivautunut ostamaan uuteen asuntoon kokovartalopeiliä.
Lisäksi suvussani on paljon sairauksia, jotka puhkeavat huonojen elintapojen takia. Jos en tee asialle mitään, sairastun aivan varmasti tulevaisuudessa.

Se on moro !

Olen ihan tuore klubilainen, tavoitteet asetettu ja usko asiaan on kova
Olen aikaisemmin ollut kova liikkumaan ja harrastamaan erilaisia urheilulajeja, mutta n. 7 vuotta sitten traumaperäinen nivelrikko nilkassa ja jalkaterässä "lopetti" ihanan tanssiharrastuksen ja siitä johtuen - ainakin osaksi- tarttui 10 kiloo tähään varteen kuin iilimato

Jotta "laskutelineillä" olisi vielä kilometrejä jäljellä .. pitää nyt ylimääräiset kilot ehdottomasti saada karistettua ja samalla toivon muitakin positiivisia lieveilmiöitä tulevan itselleni uuden habituksen myötä

Tsemppiä kaikille
Ippuliini Hämeestä

Moikka kaikille.

Nyt pitkän kaavan kautta kuoresta tulee kohta 34 v lapseton nainen Keski-Suomesta. Historiani painon kanssa sekoilusta on kattava, nyt olen etsimässä sitä tapaa syödä, jolloin olen terve ja voin hyvin.

Olen lapsesta saakka ollut roteva rotuni edustaja. Tulen maatiaissuvusta jossa on rintavia ja reiteviä naisia, jotka legendan mukaan ovat heilauttaneet jauhosäkin yhdellä kädellä pöydälle kun on ollut aika alkaa leipomaan.
Olen myös liikkunut lapsesta saakka paljon, mutta minua on myös siunattu hyvällä ruokahalulla. Ensimmäisen kerran aloin tietoisesti laihduttamaan 16-17 vuoden iässä, jolloin vaakaan läjähti uskomattomat 103 kg. Tuolloin uskoin älynväläykseen "ei ruokaa klo 18 jälkeen" ja n. 23 kg lähtikin noin vuodessa. Kirjoitusten jälkeen tie vei etelän maille kesätöihin, jonka etuihin kuului mm. että sai nautiskella mm. olutta työn lomassa, kunhan tiskirätti pysyi kourassa. 5 kk ja olin paisunut taas samoihin mittoihin kuin ensiyrittämän alussa.

Tätä samaa "talvella paino pois ja kesällä takaisin" riitti vielä pariksi vuodeksi, kunnes kamelin selkä ns. katkesi ja epätoivon syövereissä päätin että onhan tässä oltava jokin helpompikin keino kun taas nytkiä näitä taatanan vatsalihaksia päivästä toiseen ja päätin kokeilla toista neronleimausta eli oksentelua. Siinähän ei kauaa nokka tuhissut kun olin kehittänyt itselleni bulimian, joka seurasi minua aktiivisesti 25 vuotiaaksi saakka. Silloin aloitin parisuhteeni, joka toi mukanaan niin paljon draamaa, että annoin ns. mennä, en huolehtinut itsestäni enkä todellakaan laskenut mitä söin tai join.

Nyt tässä parin viimeisen kuluneen vuoden aikana olen yrittänyt parantaa elämänlaatuani. Vaikka kirjauduin KK:n jo joskus 2011, en uskonut sen tuovan mitään muutosta elämääni joten jätin sen käyttämättä. Olen ollut samassa työpaikassa käytännössä jo vuosikymmenen, minulla tarpeetontakin kunnianhimoa töitäni kohtaan ja olen aina asettanut työt perheen ja ystävien, puhumattakaan oman itseni edelle. Aloin tietoisesti ottamaan vähän rennommin ja tein itselleni ylityökiellon.

Viime elokuussa sitten uteliaisuuttani ajattelin, että "entäs jos". Joten aloin kirjaamaan ruokiani ja lueskelemaan tarkemmin foorumia. Ruoan laadun suhteen ei suurta säikähdystä tullut, olenhan kirjavan laihduttelun aikana kerennyt ottamaan selvää ruoasta, toteutus vaan ei ole vahvin puoleni. Sen sijaan ruokailukertojen määrä teki minulle "temput" hyvässä mielessä. Aiemmin nimittäin söin aamupalan, hyvin kevyen lounaan ja illalla koiran lenkityksen jälkeen 2 rekkamieslautasellista ruokaa ja voileivät päälle. Nälkää en tunnistanut missään vaiheessa, ruokaa vaan upposi illalla kuin pieneen kylään. Kun aloin syömään 3-4 h välein ja rupesin syömään välipalan töiden aikana, suorastaan tunsin kuinka ruoansulatukseni nytkähti käyntiin. Nykyään minulla on nälkä kun herään! Voi pojat se tuntuu hyvälle. Sainkin 8 kg ja 8 cm vyötäröltä tippumaan kolmessa kuukaudessa, mutta sitten ensin sairastuin norovirukseen ja sen jälkeen alkoi töissä hektinen kausi, joka toi mukanaan stressiä ja ylipitkiä päiviä. Otin rennosti kuukauden tai puolitoista, mutta sitten kuin ihmeen kaupalla mitään ei alkanutkaan tapahtua. Olen nyt siis yhteensä kolme kuukautta ollut jumissa. Toisaalta mahtavaa että paino ei ole noussut, sahaan vaan yhden ja saman kilon sisällä 300 g ylös ja sitten 500 alas ja sitten 600 ylös ja 200 alas - tätä rataa. Laadullisesti ruokani on vaan parantunut, olen alkanut saamaan energiapallunkankin vihertämään, ja olen lisännyt korkeampitempoista liikuntaa ja painoharjottelua viikkoihini pelkän koiran lenkittämisen lisäksi. Silti, mitään ei vaa'alla eikä vyötäröllä tapahdu. Vaatteista huomasin viime viikolla, että yläkroppa lienee tikistynyt, mutta ei se nyt lämmittänyt niin paljon.

Tässä sitä nyt siis ollaan. Ajattelin tulla esittäytymään koska välillä palan halusta kommentoida juttujanne ja toisaalta tämä on semmoinen "vihkivala" itselleni, että jaksan jatkaa aloittamallani tiellä, enkä lipsu mihinkään päättömyyksin. Jatketaan tästä.

Moi !

Olen ihka ekakertaa kokoilemassa kiloklubin sivuja. Jotain uutta/motivoivaa pitäisi löytää, kun toi paino jojoilee edestakaisin, eikä pysyvää muutosta ole tapahtunut tällä vuosituhannella kuin ylöspäin. Joulusta paino on taas pudonnut yli 5kg, joten tällä tiellä olisi hyvä jatkaa. Painoidneksini on nyt juuri alle 40, joten pudotettavaa kyllä riittäisi.

Olen kohta viiskymppinen mies, jonka sohva, tv ja läppäri ovat ottaneet omakseen. Toki töissä tulee käytyä ja liikuntaakin harrastan 2-5 kertaa viikossa, mutta muu arkiaktiivisuus on jäänyt tosi vähälle. Onneksi olen sen verran terve, että pystyn harrastamaan liikuntaa monipuolisesti, tietenkin omalla tahdillani. Kauhulla ajattelen sitä, etten enää kykenisi kuluttamaan energiaani liikkumalla ja kaikki painonhallinta jäisi ruokavalion varaan.

Suuri ruokailuuni liittyvä haaste on "herkut". Makeaa, suolaista, maisteista tai sopivan rasvaista -"herkkua" tulee naututtua aivan liika, jos sitä on vain tarjolla. Mistä ihmeestä niitä aina esiin putkahtaakaan. Muulloin syön mielestäni varsin terveellisesti, eikä ruokaympyröittein vihreäksi saaminen ole mikään ongelma; enemminkin helppoa.

Tarkoitus on nyt aloittaa ainakin vuoden mittainen intensiivijakso keskittyen syömään niin, että halu/tarve napostella/ahmimia herkkuja vähenisi sekä lisäämään arkiaktiivisuutta. Tavoitteena painoindeksi 30 eli 10 alas (= kiloina n. 30) !

Jos jollakulla on samansuuntaisia ajatuksia, kokemuksia, vinkkejä, viisauksia tai vihje siitä, mikä näistä keskustelu foorumeista voisi olla minun juttuni, niin voisin jopa pari kertaa viikossa osallistuakin keskusteluun.

Intoa ja tahdonlujuutta kaikille uusille ja vanhoille klubilaisille ...

Moikkis kaikille

Täällä kirjottelee 18-vuotias, tänä keväänä ylioppilaaksi valmistuva naisenalku Etelä-Suomesta. Oon jo itseasiassa pari vuotta selaillu Kilo-Klubin foorumia ja ollut rekisteröityneenäkin, mutta vasta nyt vasta ekaa kertaa kirjoitan itse tänne

En varsinaisesti yritä laihduttaa (mitat 156 cm/n. 51 kg), mutta mielestäni tämä on hyvä paikka opetella ja omaksua terveellisiä elämäntapoja ja siksi täällä käyn. Foorumia on myös kiva lukea ja jospa nyt minusta kenties (viimein) tulisi aktiivinen keskustelijakin

Taustalla parina viime vuotena on ollut bulimistisia oireita, mutta nyt viime syksystä lähtien ammattiapua saaneena ovat ne melkein kokonaan saatu kukistettua ja olen siitä suoraan sanottuna tosi onnellinen

Heippa! Olen viittä vaille 28-vuotta vanha nainen. asustelen maalla, omakotitalossa metsän keskellä, Varsinais-Suomessa. Aloitin klubissa parisen viikkoa sitten ja tavoitteena olisi kymmenestä viiteentoista kilon pudotus. Lähtöpainoni oli 74.5kg ja tavoitteena olisi päästä ainakin 64kg:n, mielellään jopa 60kg:n. Pituutta löytyy 165cm ja painoindeksi on 27, joten ylipainoa on hitusen.
Olen ammatiltani lähihoitaja, mutta tällä hetkellä olen sairauslomalla työstäni kovien selkäkipujen ja muiden tuki-ja liikuntaelinoireiden vuoksi. Syytä kivuilleni etsitään edelleen ja tutkimuksia tehdään.
Kipujen takia liikkuminen on vaikeaa, mutta toisinaan yritän edes hiukan pystyä kävelemään koiran kanssa pihalla tai lähitiellä.
Aiemmin olen käynyt jumpassa ja zumbannut, sauvakävellyt jne. Ja harrastin myös käsitöitä ja askartelua, mutta nuo ovat jääneet kipujen tultua. Lukeminen pitää mut sentään jotenkin järjissäni
Tämä tuntuu sentään olevan hyvää ajanvietettä, kun pitää kirjaa ja lueskelee artikkeleita ym. Ja kun mikään muu konsti ei ole aiemmin tuntunut auttavan mua elämäntapojen muuttamisessa. Tämä tuntuu oikein hyvältä avulta siinä.

Hei

Olen 20 vuotias pienen pojan äiti,ammatiltani lähihoitaja. Kiloja on matkan varrella ja raskausaikana kertynyt ja nyt on motivaatiot korkealla painon pudottamiseen . lähtöpainona on 94,5 kiloa, ja pituutta 161 eli painoa löytyy Ihanaa jos täältä löytyy vertaistukea ja kannustusta koitokseen. nyt painoa 91.1