Hei. Olen 61-vuotias iloinen isoäiti Helsingistä. Kiloja on kertynyt leskeksi jäätyäni lähes 30 liikaa. Tammikuussa todettiin diabetes, joten nyt vihdoin on aika tehdä jotakin. Olen jo saanutkin neljä kiloa pois ja diabetes-hoitajani suosituksesta liityin viikko sitten Kiloklubiin.

Mökillä harrastan näin talvisin hiihtoa, potkukelkkailua ja sauvakävelyä. Nytkin ollaan parhaillaan kolmen lapsenlapsen kanssa hiihtolomaa viettämässä. Kaupungissa käyn konserteissa, tapaan ystäviä ja sauvakävelen myös. Tammikuussa aloitin vesijumpan ja se on tosi tehokasta ja hauskaa.

En ole enää työelämässä, joten tämä laihduttaminen on nyt minun työtäni ja kyllä se vaatiikin paneutumista ja syömisten miettimistä etukäteen. Olen aina syönyt terveellisesti, mutta sen lisäksi nauttinut iltamussutuksesta ja siinä minun on nyt muututtava!

Aloitin täällä tänään, joten uskaliaasti ensimmäinen viesti tänne.

90kg/172cm/25v.

Vajaassa kymmenessä vuodessa +35kg. Nyt itkun ja romahduksen jälkeen avaamaan silmät ja toteamaan, että en ole enää se nuori tyttö, joka juoksi joka päivä, harrasti tanssia, rullaluistelua ja pyöräilyä. Olen nuori ja lihava, jonka 7 kuukauden salilla käynti on kiinteyttänyt, mutta paino ei ole ruokavaliosta huolimatta lähtenyt laskuun - ainakaan huomattavasti.

Vaa'alla olin käynyt viimeksi noin kaksi vuotta sitten, koska sairastin anoreksian teini-iässä. Muistan seisseeni iso-äitini makuuhuoneessa vaa'alla peilikaapin takana ja järkyttyneeni 52kg:n painosta. Eilen uskaltauduin taas vaa'alle ja järkytyin.

Olen täysin avoin nyt kaikelle ja tiedän, että jotainhan tässä on tehty väärin, kerta tuota höllyvää on keskivartaloon, reisiin ja takapuoleen kertynyt.

Ja teille kaikille täällä! Motivoiduin kirjoituksistanne jo eilen junassa istuessani, kun löysin Kiloklubin keskustelufoorumin. Kiitos!

Hei! Taustalla jo jonkin aikaa seuranneena voisinpa minäkin itseni esitellä

Urakan aloitin 7.1.2013 ja lukemat silloin olivat 165cm / 112,1kg / 30v. Vielä niin kaukana siintävä 80kilon paino olisi unelmissani...

Tänään paino oli 100,6kg, eli onneksi jotakin on jo tapahtunut Silmät eivät kyllä mitään huomaa, mutta vaatteet eivät enää purista

En ole oikein löytänyt vielä itselleni sopivaa vertaistukiryhmää, niitä saa toki ehdotella!

Hei ish!

Itsekin etsiskelen vertaisryhmää. Ja näin taustatutkijana tämä näyttääkin ensin menevän samalla kun opettelee käyttämään ruoka-, liikunta- ja edityminen-osoioita. Mutta mahtavat työkalut täällä on tarjolla!

Let's just do it!

Kirku, olen kanssasi samaa mieltä! Työkalut on aivan mahtavat, en usko, että tämä olisi onnistunut ilman niitä

Hei kaikille !

Olen uusi klubilainen, taustalla tosin jo jonkin aikaa epäsäänöllisesti seuraillut Ajattelin, että jos uskaltautuisin mukaan kirjoittelemaan, niin saisin lisää tsemppiä tähän takkuavaan painonpudotukseen

Olen siis 161 cm pitkä, hiukan reilu nelikymppinen kahden lapsen äiti. Painoa on "huomaamatta" vuosien saatossa kertynyt pitkälle yli 70 kilon ja tarkoituksena olisi päästä takaisin alle 60. Lasten harrastukset vievät arkisin töiden jälkeisen vapaa-ajan, mutta yritän kaikin keinoin löytää edes parina iltana omaa aikaa liikuntaharrastuksiin. Olen viime aikoina yrittänyt ahkerasti käydä spinningissä ja kahvakuulassa. Keväämmällä vielä hölkkälenkit siihen mukaan.

Lueskelen näitä ketjuja ja yritän löytää itsellenikin sopivan tsemppiporukan

Hei,

Esittäydynpä minäkin nyt, kun olen jo jonkin aikaa ollut täällä. Olen 44-vuotias, kolmen lapsen äiti. Minulla on se tavallinen tarina, olen 170 cm pitkä ja laihimmillani olin joskus 17-vuotiaana, painoin silloin 56 kiloa. Sitten paino hilautui 68-74-lukemiin, joissa lukemissa olin ennen ensimmäistä raskautta vuonna 2000. Raskauksien ja kaiken muunkin myötä sitten päädyin näihin 90 + lukemiin, joissa olen nyt, lisäksi painonnousua oli varmaan avittamassa myös Tyrazol, jota söin kilpirauhasen liikatoimintaan 1,5 vuotta vuosina 2007-2008. En moneen vuoteen omistanut vaakaa ja luulin painavani jotain yli 85 kiloa, niinpä yllätys oli aika tyrmäävä, kun kävin keväällä terkkarilla ja vaaka näytti sielä 97 kiloa, edes viimeisilläni raskaana en koskaan ollut painanut yli 90 kiloa.

Suurin syy lihomiseen on se, että en ole vain osannut syödä oikein, vaikka tietoa pursuaa joka puolelta, olen suurin piirtein pitänyt kaikkea syömistä pahana, että syödyt kalorit pitäisi kuluttaa saman tien ja että mitään herkkua ei saisi syödä, koska heti ilmestyvät makkaroiksi vyötärölle. Olen kuvitellut, että laihdutus on jotain itsensä rääkkäämistä, jatkuvaa kieltäytymistä, jumppaamista 4 kertaa viikossa ja eihän sellainen minulta vaan onnistu, siispä mihinkään dieetteihin en ole edes ryhtynyt.

Olen nyt tammikuun 25. päivästä asti opetellut syömään oikein täällä Kiloklubissa ja syönyt suosituksen mukaan n. 1700-1800 kcal päivässä, lisäksi olen lukenut Patrikin blogia. Vaikka oppimista uusien ruokailutapojen suhteen on vielä paljon, olen saanut paljon uusia oivalluksia ja tärkeintä onkin tämä päänsisäinen muutos mikä minussa on tapahtunut suhteessa syömiseen. Olen tehnyt sen virheen, että olen syönyt aamulla ja lounaalla liian vähän, jolloin syöminen on sitten painottunut iltaan ja on tullut sellainen huutava nälkä, jolloin menee mitä vaan, lisäksi ihan liikaa syöminen on ollut napostelua pitkin päivää, lähinnä kahvin juomista ja jotain suklaariisikakun mussutusta sen kahvin kanssa, syömisrytmi on ollut totaalisen hukassa. Samoinkaan en ole juuri kaloreita katsonu, olen vain kuvitellut syöväni vähän. Tietoisuus jonkun pullan kalorimääristä kummasti hillitsee tarttumista siihen pullaan (varsinkaan kun se pulla ei vie nälkää ja ravitse) ja jonkun vähän vähemmän kaloripitoisen ja täyttävämmän/terveellisen vaihtoehdon valitsemista tilalle.

Viime viikolla ostin Clas Ohlsonilta sellaisen tarjouksessa olevan Coline-vaa'an ja se näytti eilen 91.9 joten parempaan päin ollaan menossa niiden keväisten lukemien jälkeen! Tavoitteena minulla on nyt 80 kiloa, vaikka 85 toki välietappina ensin.

Pitäisiköhän vihdoinkin esittäytyä Olen 25-vuotias opiskelija, tosin kokopäivätöissä. Opiskelun alussa/lukion lopussa painoin useita vuosia n. 55 kg, pituus. Myöhemmin villi opiskelijaelämä vei mukanaan, ja söin sekä join itselleni melkein kymmenen ylimääräistä kiloa. Viime kesänä heräsin tilanteeseen, ja päätin tehdä asialle jotain. Syksyn muutokset elämäntavoissa olivat vielä pienehköjä, lähinnä herkkujen määrän kohtuullistamista ja muun ruuan vaihtamista terveellisempään. Lisäksi lisäsin liikuntaa, vaikka joulukuu menikin työkiireiden takia lähes liikkumatta. Syyskauden aikana laihduin kokonaiset 2 kg

Vuoden 2013 alusta otin käyttöön vanhan tutun, Kiloklubin. Aloitin kaapin perältä löytyneellä Nutrilettin viiden päivän tehostartilla, mutta sen jälkeen olen edennyt ihan normaaliruuan syömisellä. Herkkujakin menee (esim. viime sunnuntaina sukujuhlien vuoksi tuli syötyä n. 4000 kcal..!), mutta huomattavasti entistä kohtuullisemmin. Merkkaan syömiseni aika tarkasti tänne, koska tavoitteena on opetella syömään järkevämpiä määriä: ei toimistorotan tarvitse syödä rekkamiehen annoksia. Tällä hetkellä paino on pudonnut n. 57 kgon, ja olen erittäin tyytyväinen. Kuntosalikäyntejä, juoksulenkkejä ja vaihtelevasti muuta liikuntaa olen lisännyt ohjelmistooni, ja hyvältä tuntuu. Vaikka lähteminen on välillä vaikeaa, liikunnan jälkeen tulee hyvä olo.

Laihtuminen on ollut yllättävän helppoa, mutta sen jälkeen onkin vuorossa uusien elämäntapojen vakiinnuttaminen. Aion käyttää Kiloklubia ainakin jonkin aikaa tavoitteen saavutettuanikin, jotta opin syömään oikein myös nollavajeella enkä luisu takaisin vanhoihin tapoihin. Viikottaiset punnitukset täytynee ottaa tavaksi myöhemminkin,

Aloitin tänään urakkani -30 kiloa. Olen 46 vuotias nainen, joka säännöllisen epäsäännöllisesti aloittaa painonhallinnan ja ei ole vielä päässyt tavoitteeseen.

Nyt olen päättänyt, jo järkikin minulle sitä sanoo, että se on mun omasta asenteestani kiinni. 3 koiran omistajana ulkona tulee löntysteltyä, mutta tänään on se päivä kun aloitetaan vauhdittamaan myös noiden karvakorvien liikuntaa. Työni on epäsäännöllistä ja ruokailuni on erittäin sattumanvaraista, tähänkin tulee muutos.

Painoni on ollut n. 15 vuotta kolminumeroinen ja nyt tahdon kaksinumeroiseksi.

168 / 103,2

Mistäpäin olet "Kohti uutta ja pysyvää"?