Tavoitevaatteita kyllä löytyy Tosin niitäkin olen nyt juuri tuon mainitsemasi syyn vuoksi, Kirvari, nakannut tänä kesänä ison kasan pois! Toesin, että vaikka niihin mahtuisi joskus, niin ei niitä vain tule käytettyä. Hullua säilökin kaikkea! Noita liian isoksi jääneitä ei juuri ole, käytän ihan viimeiseen asti, kunnes melkein kuluvat päältä Viimeistään kotivaatteina sitten. Kun vaatteita ostaa taas vain minimäärän, kun "kohta taas mahtuu vanhoihin"

Tervetuloa takaisin Monique*, tsemppiä ison operaation ja muutoksen jälkeen!

Tiedättekö sen olon, kun olette syöneet (sinänsä terveellistä, mutta liika on liikaa!) lempiruokaanne aivan liikaa? Mulla on just se fiilis. TIESIN, että ei pitäisi näin sunnuntaina sellaiseen sortua, kun on aikaa istua pöydässä ja siinä sivussa syödä LIIKAA, aivan liikaa. Mutta jotenkin se järjen ääni taas hävisi jonnekin. Ehkä taas ensi kerralla muistan. Mutta huomenna on taas punnituspäivä ja nyt jo morkkista. On tämä elämä sitten vaikeaa

Eilisestä huolimatta paino pudonnut kivasti -700g viime viikkoon verrattuna. Olen pidemmällä aikavälillä katsottuna juuri siinä vauhdissa, mistä salaa haaveilin. Voi kun tämän saisi pidettyä. Ihana huomata, että satunnaisista herkuttelu-/liikasyöntipäivistä huolimatta mennään vakaasti alaspäin. Toki niitä plussa- ja nollaviikkojakin on ollut, mutta edelleen: pidemmällä aikavälillä. Olen positiivisilla fiiliksillä!

Hienoa Tutka.
Musta tuntuu että paremmin paino putoaa kun jonain päivänä syö vähän enemmän? Mulla ainakin tuntuu toimivan.

Olen kotona vaihteeksi. Tai kohta muutetaan vallan tänne. Mökki ei ole talviasuttava. Kyllä sielläkin tarkenee kun pitää tulia pesissä, mutta ei tunnu niin mielekkäältä. Maaliskuusta ollaan mökillä asuttu.
Siellä vaakaillut vallan ja täällä kotona joku uusi vaaka, joka näyttääkin vähän enemmän. Hämäävää!

Tsemppiä taas kovasti kaikille

Onnittelut, Tutka! Ja juu, kyllä ovat tuttuja kaikki liikaa syömisen vivahteet!. Kaikissa tapauksissa harmittaa vietävästi, mutta onneksi sulla kävi lopulta hyvin.

Karmale, ajattele mikä kiva ylläri sua sitten odottaa keväällä, kun punnitset mökkivaa’alla! Sehän näyttää sen oikean painon.

Pitää tännekin tulla hehkuttamaan, että viikon saldo on 900 grammaa. Siis vähennystä elopainoon. Kannustaa jatkamaan! Kolmena päivänä söin sokeriherkkuja, mutta semmoisina päivinä pidin ruokapäiväkirjaa, eivätkä kalorit ylittäneet kulutusta. Yhtenä päivänä oli tosin hilkulla.

Hyvää laihtumista kaikille!

Hienoja onnistunisia kaikilla ! Mukava että lisää kirjottajia täällä, kyllä se vertaistuki vaan on mahtijuttu.
No niin , lihomisvarahousut poistettu huolimatta pelosta että niitähän taas kuitenkin tarvitaan kohta. Saan painella kauppaan ostamaan uusia kaiken muun harmituksen lisäksi jos käy niin etten enää mahdu vanhoihin...
Kokemusta uudestaan lihomisesta on kyllä useammaltakin kerralta, ja ehkäpä siitäkin syystä olen nyt varma ettei niin enää käy. Tällä kierroksella tein (ja teen ) ehkä eniten töitä ajattelemalla miksi pyrin pienempään painoon ja että yritän opetella tapaa syödä hyvin, riittävästi ja terveellisesti itselleni loppuelämäksi sopivalla tavalla.Ja myös niitä asioita miksi aiemmat muutokset eivät ole olleet pysyviä.
Melko kamalaa myöntää itselleen että ehkäpä sitä kuitenkaan ei ole ottanut tarpeeksi vastuuta omasta hyvinvoinnistaan, vaikka se on varmaan ainoa asia mitä ei vaan voi ulkoistaa .

Hyvä kirjoitus Kirvari, etenkin tuo viimeinen lause. Tämä taitaa päteä aika moneen, voin ainakin allekirjoittaa. Ja uskotaan ja toivotaan, että niitä isompia vaatteita ei enää tarvitse!

Minulla on kyllä tämä viikko taas mennyt kaikkea muuta niin kuin Strömsössä. Ollut monilta osin aika rankaa ja näemmä tuo syöminen silloin aivan liian helposti lipsuu. Itse asiassa jäi jopa kolmelta päivältä ruokapäiväkirja täyttämättä Veikkaan, että noina päivänä kalorit liiteli taivaissa ja ruuan laatu ainakin oli surkeaa. Voi itku! Mutta eilen ja tänään taas olen koittanut päästä ruotuun. Tämä syksy ja talven lähestyminen ei oikein ole minun aikaani. Mutta veikkaan, että se kevyempi olemus voisi vähän auttaa myös siihen olotilaan. Ei vain osaa näemmä vielä oikein toteuttaa näitä hyviä ajatuksia vaikeina hetkinä. Askel askeleelta ehkä eteenpäin, aina välillä takapakkiakin ottaen.

Ja niinhän siinä kävi, kun pahimmillaan pelkäsin. Paino nousi viime viikosta 700g eli saman minkä oli edellisenä viikkona laskenut . Ei auta. Taas on uusi viikko ja uusi mahdollisuus.

Meinasin aamulla jättää puntarille menemättä, mutta totesin että se olisi ollut täysin väärä ratkaisu. Parempi kun tietää raadollisen totuuden, niin voi taas tehdä parempia päätöksiä ainakin joka toinen kerta ruuan äärellä

Hienoa Tutka että punnitsit kaiken uhallakin! Kaikkein helpoin ratkaisuhan on potkaista vaaka piiloon sängyn alle. On sitäkin tullut käytettyä. Usein. Tai no, liioittelen , sillä välillä olen potkaissut sen kaapin tai arkun alle. Jopa puoleksi vuodeksi. Uutta yritystä kehiin vaan!

Kyllä muakin tänään arvelutti astua vaa’alle, sillä lauantaina söin liikaa, ja eileinen meni kokonaan naposteluksi, vieläpä kaksin käsin. Sisko kävi miehineen iltapäiväkahvilla, ja minä tietysti vanhaan tapaan hoitelin heidän lähdettyään jämät pois. Ja isännän lakut. Ja suolaistakin piti sitten saada.

Vaaka oli kuitenkin kiltti ja näytti melkein kilon pudotusta viime viikosta. Musta tuntuu, että joskus tuollainen sikamässytys näkyy vaa’alla viiveellä vasta parin päivän kuluttua. Onneksi punnitsen vain kerran viikossa!

Paluu päiväjärjestykseen ja säännöllisiin ruokailuaikoihin alkaa taas tänään. Aamulla puuroa ja lounaaksi soppaa, siitä se lähtee.

Heissan taas kaikille! En uskalla käydä punnitsemassa itseäni. Olen sysännyt vaa~an syrjään niin kuin täällä kirjoitellaan, että voi tehdä. Syömiset ruodussa kolmatta päivä. Ja pian uimaan. Jotain positiivistä kuitenkin.