Tiinuliinu, olen tulossa tapaamiseemme, mistäs sitta ( kakka) jos ei kärrynpyörässä viisas isäni tapasi kommentoida joka paikan kyläluutia .

Minun aikani on kulunut oksasahan kanssa sireeni- ruusu- ym. piikkipuskissa auts! tai kontillaan puukon kanssa voikukkien ja muiden rikkakasvien kimpussa. Hevosen sontaa olen myös levittänyt pensaiden ja havujen alle .... selkähän noissa hommissa kipeytyi ja olen niiiiiin pettynyt, ihan varmasti selkä- ja vatsalihakseni ovat ainakin vähän kehittyneet ahkeran jumpassa käynnin seurauksena mutta ei kai sitten tässä iässä enää ihmeisiin pysty ...plääh .

Verottajaa olen kiihkeästi pommittanut puhelinsoitoilla mutta eipä soittoihini vastata tai siis nauhoitettu viesti kertoo, että palveluissa on ruuhkaa kiitos soitosta ja yhteys katkeaa. Toinen vaihtoehto pitkien lätinöiden jälkeen on tieto, että jonossa on yli 20 soittajaa. Chatissäkin on ruuhkaa ja pyydetään soittamaan argggg. Sain vihdoin ja viimein samettiruusujen ja ruiskaunokkien siemeniä purkkeihin, vähän olen myöhässä mutta eiköhän ne ehdi kukkia vielä tänäkesänä jos nyt itävät. Keräsin nimittäin siemeniä viime syksynä kukista mutten tehnyt niille mitään kylmäkäsittelyä. Kehäkukan siemenet kylvin suoraan maahan, itävät jos itävät . Ai niin, pitääkin mennä laittamaan krassinsiemenet likoamaan.

Minä myös nautin muiden kirjoituksista, Espanjan kolmikon seikkailut kyllä naurattavat ja niitä pitää lukea isännällekin ääneen. Samaten Pikselin unissakävelyt ja Kipan sokeutuminen joka ei varmaan yön pimeydessä naurattanut yhtään. Silmälääkäri pitäisi kyllä tilata. Lohdutta kovasti, kun muutkin huokailevat kannattaako omia jorinoita kirjoitella, yritän muistaa jatkossa, että muut voivat hypätä kirjoituksen yli jos ei kiinnosta ja jos kiinnostaa niin aina parempi . Olikohan tossa lauseessa järjen hiventäkään . Poistun siementen liotushommiin, voikaa kaikki hyvin, olette tärkeitä .

Silloin kun söin thyroksia isomman annoksen, niin näin kauheita painajaisia. Vähensin itse pillereitä kun lekurit ei ottaneet todesta kaikkia oireitani. Mm täydellinen ruokahaluttomuus, apatia, kurkun kuristus, unettomuus, hiusten lähtö tukkoina, painonnousu ym.
Pienemmälläkin määrällä unet jatkui, mut ei ihan painajaisina.

Vähän aikaa olin ilman lääkettä ja ah kun nautin kun nukuin kahdeksankin tuntia yössä ilman unia ja heräämisiä.

Nyt kun aloitettiin lääke uudelleen pienemmällä annostuksella, niin lääkäri lupas sydämen tykytyksiä ja hiusten lähtöä. Ja inhottavaa kyllä, nyt taas hiuksia lähtee. Tosin ei niin runsaana. Ja unet tietty jatkuu....

Viime yönä vastaan käveli japanilainen mies, jolle sanoin heti ennenkuin aukaisi edes suutaan että et kyllä suomalainen ole! Suomalaiset tunnistaa siitä että ne saunoo joka päivä useaan otteeseen
Myöhemmin olin jossain missä oli suomalaisia miehiä lavitsalla makoilemassa ja lauloivat karaokea. Japanilainenkin siihen tuli ja halus kans laulamaan, muttei osannut kieltä.
Istui sitten alastomana viereeni, oli menossa saunaan

Lähetin isännän kaupungille hakemaan uuden omenapuun pupujen syömän puun tilalle. Samalla pyysin tuomaan muutaman orvokin rappujen pieleen. Miesmäisen sinisiä, mut en valita kun en itse vielä pysty tuohonkaan.

Aika kuluu vielä sängyssä maaten. Tänään piipahdin ruokakaupassa, mutta uuvutin itseni sillä reissulla.
Mökillä ollaan, joten käyn pihassa käppäilemässä välillä, etten unohda kävelyä kokonaan.
Toisena päivänä uuvuttaa ja toisena ei?

Kaihoten katselen pihaa ja kaikkea mitä voiskaan puuhastella, mikäli jaksais?

Olispa joskus kiva nähdä tätäkin porukkaa. Ootte kuitenkin jo vuosien takaisia tuttuja Kymmenenkö vuotta jo täällä pyörinyt
Aika kuluu käsittämättömän nopeasti!

Mukavaa iltaa

Hola Alteasta!

Suupaltti, kiitos ilmoittautumisesta. Kipalla karmea herätys; onneksi oivalsit nopeasti asioiden oikean laidan.

Eilen olimme urheilullisia. Kuuden kilometrin patikka (kolme km ylä-, kolme alamäkeä) Albirin majakalle näytti tämän maailmankolkan maisemia parhaimmillaan: kimaltavansininen rannaton Välimeri, kymmenien metrin rotkot tien toisella ja yhtä korkeat kallioiset vuoret toisella puolella. Fossiilejakin olisi kallioista saattanut löytää ja lahdella delfiinejä nähdä, mutta niin hyvä tuuri meillä ei sentään ollut.

Tänään lähdettiin heti aamusta urheiluliikkeeseen. Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka urheiluinnostuksemme vielä tästäkin kasvaisi, joten parasta hankkia varusteet valmiiksi.

Kun IL lähti peruuttamaan Pabloa, huomattiin että ennestäänkin varsin haasteellinen autotallikäytävä (taakse-ovi auki-vasemmalle-hiukan taakse-nopea oikea-scootteri oikealla-hiukan taakse-toinen ovi auki-toinen scootterivasemmalla-luiska alas-kiivas kääntö-hyppäys jalkakäytävältä ajotielle-nopea oikea) oli peitetty purjekankaalla. Eteläafrikkalainen purjeentekijä (jolla siis on verstas autotallissa) ja UK vaihtoivat näkemyksiä isopurjeiden koosta ja materiaalista jonkin aikaa, vasta sitten mies laskosti kankaansa ja reitti oli vapaa. Mutta mikäpä kiire meillä, lomalla kun ollaan.

Urheiluliikkeessä löydettiin yhtä ja toista kivaa itselle ja tuliaisiksi lähipiireille. Saatiin maksetuksikin, vaikka kassajärjestelmä kyllä vähän ällistytti: ostokset lapettiin isoon laatikkoon, josta niiden nimet ja hinnat siirtyivät käsin koskematta katsojan silmien korkeudella olevalle näytölle. Tavaroita ei edes esitelty elektroniselle lukijalle, ne vain kaadettiin laatikkoon ihan mullinmallin. Pankkikortti kortinlukijaan, kuitti kätevästi omaan sähköpostiin (näkyy olevan vieläpä kahdessa erilaisessa tiedostomuodossa). Kyllä nykytekniikka on ihmeellistä!

Kotiintultua aurinko paisteli, joten IL ja mä siirryimme uima-altaan äärelle. Samalla seurasimme Englannin hovin vauvauutisia, joista FB:ssä kerkeästi raportoi mun turkulainen ystäväni (joka on oikeasti ihan vakava tiedetoimittaja, mutta rakastaa kirjoitella kieli poskessa näitä kuninkaallisten kuulumisia). Nyt on jo esitetty arvailumme vauvan nimestä ja annettu kovasti arvoa sille, että isoäiti hoitaa pientä poikaa heti ensimetreiltä. Ehkä korkkaamme vielä skumppapullonkin?

IL veikkaa, että pojasta tulee Charles Harry Philip. Mä ehdotin Cliff Robert Henry. Tulkaapa mukaan veikkaukseen, voittaja saa toukokuisella lounaalla kunnon kulauksen kuohuvaa!

Kiva kuulla Muoristakin toivottavasti apua kipuun löytyy.

Hmmm mikä lapselle nimeksi. Minä luulen että ensimmäinen nimi yllättää. Poika olikohan vasta seitsemäs kruununperimisessä, joten epätodennäköistä että se hänen päähänsä laitetaan.

Henry, Albert ja Charles voisi nimissä olla mutta etunimi, mitähän heittäisi. No jospa sanon Henrik Charles Albert tai Alexander Henry Charles. Nämä nimet ei yllätä mutta olkoot jos vielä joku yllättävä ensimmäiseksi.
Ehkä tuolla Henrikillä on huono kaiku historiassa Miksiköhän tuota Charlesia nimeen tungen, en pidä siitä enkä ko. kuninkaallisestakaan.

Huono yö takana. Ei yllätys koska olen lähdössä Helsinkiin ja jotenkin aina nukun lähtöä edeltävän yön huonosti.

Äidilläni Meikussa lääkäri. Jos saisi luuydin tutkimuksen tulokset, muutenkin hoidosta keskustellaan, siskoni tulee myös.
Kotimatkalla poikkean ystävän luona hmm mikähän se paikka oli, no Vantaalla Koivukylän kupeeseen kuitenkin.

Mukavaa päivää.

Heippa lyhyesti

Olen aina ihmetellyt, miten IL on pystynyt ajamaan Pablon talliin ja tallista ulos. Hatunnosto Tiinuliinu minulla ei aivosolut toimi nyt lainkaan, joten ei ole mitään järkeviä nimiehdouksia .

Kiva kuulla sinusta Muori. Toivottavasti toinen piikki auttaa. Ihanaa, että olet nukkunut niin hyvin.

Karmale kumpa saisit pian lääkityksen tasapainoon ja pääsisit pihahommiin. Muistan, kun olen joskus aiemminkin lukenut unistasi päikystäsi , mutta että nyt sitä unelmoidaan alastomista japanilaisista miehistä

Suupaltti sinä olet ollut ahkera. Minullakin oli tarkoitus eilen (lumien sulettua) tehdä hommia pihalla, mutta vatsatauti muutti suunnitelmat. Ei ihme, että selkää ja muitakin paikkoja kolottaa.

Japena tsemppiä päivääsi Mukavaa, että saat tavata ystäväsi.

Toissapäivänä, kun aamupäivällä viimeksi kirjoittelin, niin alkoi jo vähän tuntumaan olo huonolta. Yritin sinnitellä oksettavasta olosta huolimatta reiluun puoleen päivään - jopa imuroinkin - mutta sitten oli pakko mennä pötköttelemään. Hirrrrveä vatsatauti. Toissayönä en nukkunut minuuttiakaan, en myöskään päivällä edes eilen saanut nukuttua. Vatsa ihan kuralla (vetenä tuli juotu vesihuikkakin ulos) ja jopa oksensin (mitä minun ei "kuuluisi" pystyä tekemään, kun on tehty palleatyräleikkaus ja "kuristettu" pienemmäksi ruokatorven ja mahalaukun yhdistävää "käytävää".) Ajattelinkin, että oksentaminen helpottaisi, kun tuli vaan yökkäyksiä. Eilen pysyi jotain vähän sisässä, kun pystyin ottamaan yhden Imodeumin. Iltapäivällä eilen join ehkä 2 cl kahvia, jos päänsärky olisi helpottanut. Äsken join nyt pienen kupillisen kahvia (pakko, kun on kofeiiniriippuvainen). Oksettava olo on onneksi pääosin helpottanut, mutta vatsa edelleen kuralla, ajoittain kovia kipuja, pulssi tooosi korkealla ja verenpainekin minulle, jolla se on yleensä matala. Toissayönä ajattelin kyllä, että mahdanko enää nähdä seuraavaa päivää... Lämpöä, lihakset särkee, voimat aivan pois. En meinannut eilen illalla enää pysyä seisaaltani pystyssä, kun reisiä särki niin paljon....

Viime yönä katsoin taas tallennettuja ohjelmia klo 24.00 asti (olisin varmasti seonnut ilman tallentavaa digiboxia). Odotin koko aika, että alkaa väsyttämään, mutta ei. Sitten painuin pehkuihin ja otin nukahtamislääkkeen. Yleensä, kun sitä käytän, otan puolikkaan. Nyt vedin nassuun kokonaisen ja nukuinkin putkeen melkein viisi tuntia... Nukahdin vielä uudestaan noin tunniksi, joten siinä mielessä erilainen fiilis kuin eilen.

Pettynyt olen vaan, että tauti ei vieläkään ole ohi. Pulssi edelleen korkea, lämpöä ja vatsa kuralla.... ja kivulias. Kohta Imodeumia poskeen (joka minulla mielestäni nostaa pulssia), mutta pakko, että ei joudu juoksemaan koko ajan vessassa. Rakas siippani ei ole sairastunut, joten ajattelen, että sain tämän ehkä tullessamme, kun söimme Matkakeitaassa. Eipä tästä selvää saa. Kauhukuvana vielä mielessäni tosi pitkään kestänyt ripuli, jonka sain taannoin, kun viimeksi oli Tampereella Iloklubin tapaaminen.

Eilen kuulimme sitten vielä, että äitini oli kaatunut edellisenä yönä. Isäni ei saanut häntä ylös ja piti kutsua ambulanssi. Eivät vieneet, tutkivat päällisin puolin, että ei olisi murtumia. Nyt on äiti sitten kätensä ja jalkansa kanssa niin kipeä, että ei pysty kävelemään kepillä. Käsi on kämmenenkin kohdalta kovasti turvonnut, olkapää ihan käyttökelvoton. On varmaan tällä hetkellä ambulanssikuljetuksella matkalla lääkäriin. Isä ei yksin pysty häntä liikuttamaan. Olisi jo riittänyt edellisetkin.

Kyllä näitä vaivoja riittää.

Eilen kuulin aamupäivällä ensimmäisen kerran tänä keväänä käen kukkuvan. Illasta kuuntelin aivan mahtavaa lintukonserttia. Käkeä en kuullut enää (olin niin vähän ulkosalla), mutta kuikan ääni kuului muiden ylitse. Tänä aamuna ihan talomme edessä ui taas kuikkapariskunta. Katselin nyt aamulla, että 4 - 5 päivänä sataneesta lumesta on edelleen muutama pikkuinen läikkä pihallamme.

Nyt vaan odottelen kovasti, että paranisin. Huomiseksi on suunniteltu kauppareissua. Saa nähdä, joutuuko siippani menemään yksin.

Mukavaa päivän ja viikon jatketta kaikille

Voi että teitä potevia! Mahatauti on kurjin kaikista ja Karmalen väärästä lääkityksestä johtuvat vaivat kuulostivat sellaiselta, josta joku voisi jo tehdä potilasvahinkoilmoituksen! Paranemista teille ja Muorillekin. Jos on vielä muita, niin paranemista kaikille!

Minä sitten päätin kokeilla ilman verenpainelääkettä enkä taatusti kokeile toiste Siis lääkehän on "nestettä poistava verenpainelääke", joten odotin mielenkiinnolla mitä tuleman pitää. Ensimmäinen lääkkeetön päivä oli 29.4. ja seuraavana aamuna minulla oli kamalaat silmäpussit, jotka eivät laskeneet koko päivänä. Vapunpäivänä yläluometkin olivat turvoksissa ja kiitin onnea, että käytän silmälaseja, muuten en olisi kehdannut lähteä vappubrunssille! Sormuksetkin tuntuivat tiukoilta. Torstaina 2.5. nousin vaa'alle ja meinasin pyörtyä järkytyksestä, sillä painoni oli noussut 3,6 kg Edellisen kerran oli punninnut itseni sunnuntaina 28.4. Kokeilin sormuksia enkä saanut pikkusormessa käyttämääni sormusta perille asti. 3.5. aloin jälleen ottaa lääkettä ja tänä aamuna painosta oli lähtenyt jo 2,9 kg, mutta kyllä olen sitten juossutkin vessassa. Olen jopa joutunut käymään yöllä, vaikka normaalisti sille ei ole mitään tarvetta. Verenpaine nousi hieman eli alkupaine oli 110/73 ja loppupaine 120/80, mutta lääkkeetön aika oli sen verran lyhyt, että on vaikea sanoa olisiko se noussut enemmän. Kai ne lääkärit sitten jotain tietävät enkä aio näillä näkymin jättää lääkettä pois helteelläkään, sillä ei minua viime kesänäkään yhtään huimannut!

Prinssi Harryn pojalle veikkaan nimeä John Harry Albert. Oli muuten hauska katsoa Harrya hänen ilmoittaessaan pojan syntymästä, sillä hän oli ilmiselvästi ihan täpinöissään! Hyppeli paikallaan ja taputti käsiään kuin pikkupoika ja välillä piti käsiään yhdessä rintaa vasten kuin ihastuneet pikkutytöt

Meirämmiäs oli tänään röntgenissä ja ensi viikolla on sitten Coxassa lopputarkastus. Pitkän istumisen jälkeen lonkka tuntuu yhä jäykähköltä, mikä ei ole ihme ottaen huomioon, ettei hän ole sitä yhtään venytellyt. Mutta liikkuminen sujuu hyvin eikä mitään kipuja ole koko aikana ollut.

Nyt täytyy lähteä permanenttiin, joten mukavaa alkuviikon jatkoa kaikille

Huomenta kaikille pitkästä aikaa tähän ketjuun.

Muori, huolestuttaa kyllä, ei kai verenpainelääkkeitä noin vain lopeteta, siinä on aivoverenvuodon vaara ainakin. Taitaa olla aika harvinaista että verenpainetaudista paranee.
Kipinkapin apteekkiin.

Ompa teillä monenlaisia vaivoja.
Kipan pyrstöyskä kuullostaa tosi hankalalta.
Toivottavasti alkaa jo helpottaa. Täälläpäin on norovirus liikkeellä, sattuuko oireet siihen?

Toivon vaivaisille toipumista.

Itsellä ei ole tällä hetkellä kun nämä vanhuuden kolotukset.
Eilinen meni pääosin istuen. Aamulla kahdeksan jälkeen lähdin hoitamaan luottamustointani kaupunkiin. Siellä meni melkein kuuteentoista. Sitten parin kaupan kautta kiireesti kotiin, jotta ehdin illan kokoukseen. Pääsin viimein kotisohvalle klo 20.20. Loppuilta menikin sohvailuun

Tämäkään aamu ei alkanut kuin Strömsössä. Skannasin asiakirjan joka piti lähettää sähköpostilla, mutta kone ilmoitti että lähettäminen ei onnistu koska minulta puuttuu jokin juttu? koneesta. En ymmärrä tekniikasta mitään, ja täytyy taas kääntyä lastenlasten puoleen. nolio.
Sitten jatkoin laskujen maksulla kaksi laskua meni ihan ok.mutta kun yritin maksaa yhdistyksen laskua toiselle yhdistykselle ja syötin saamani tilinumeron niin se olikin verohallinnon numero. Ei ku soittamaan toiseen yhdistykseen että siirrättekö kaikki tulonne suoraan verottajalle.
Ei ollut kuulemma tarkoitus lihottaa verokarhun mahaa, selvittävät asiaa ja lähettävät minulle oikean tilinumeron, sitä tässä odottelen.

Uloskin pitäisi ehtiä, kun myöhäissyksyn kaivurinjäljet odottavat heinänsiementä. Viime keväästä viisastuneena kylvän siemenet kosteaan maahan ja juuri enen sadetta. Ainakin sadetta on enusteessa luvattu, tuleeko, sen aika näyttää. Viime vuona uusittiin lähes kaikki nurmikot ja vettä ei satanut kahteen kuukauteen kylvön jälkeen.

Toissa päivänä kävin vähän aloittamassa raivaushommia uudella sahalla.
Sain terän tylsäksi ja jäsenet kipeiksi. Jäsenet ovat jo työkunnossa, mutta raivaussahan terä yhä teroittamatta. Ehkä tänään ehdin.

Altean matkaajat taitavat valmistautua kotiin palaamiseen koska ovat ostelleet tuliaisia. Turvallista kotimatkaa ja IL:lle myös riemullista vastaanottoa naapurinmieheltä.

Minun koneeni ei meinaa kirjoittaa n-kirjainta, enkä jaksa aina tarkastaa kaikkea. Jos ette ymmärrä sepustuksiani, niin osa saattaa johtua kirjaimen puuttumisesta.

Nyt on enää 200 verenpainegrammaa jäljellä. Viime yönä ei enää tarvinnut käydä vessassa Minulla muuten ei ole verenpainetautia eikä edes kovin korkeaa verenpainetta. Lääkäri aikoinaan kirjoitti minulle Diuret mite-lääkkeen, kun sai yhden (1) kerran "karmean" korkean mittaustuloksen vastaanotolla. Rentouduin huolellisesti ja hengitin muutaman kerran syvään ja lukema oli ihan normaalien rajoissa. Kyseessä oli siis normaali valkotakkisyndrooma. Lääkäri itsekin totesi, ettei kyseessä ole verenpainetauti, kun pystyn rentoutumalla laskemaan lukemat normaaleiksi. Miksi sain lääkkeen, en tiedä, mutta näköjään nesteenpoistopuoli toimii, vaikken ole siihen kiinnittänyt paljoakaan huomiota, kun en ole joutunut lääkkeen ottamisen jälkeen juoksemaan vessassa

Tänään on kevään viimeinen teatterikäynti. Meirämmiähen lonkan takia koko kevät jäi hieman hunningolle ja meiltä jäi mm. Anna Karenina näkemättä, kun se ei enää jatku syksyllä. Huomasin, että myös Esa Latva-Äijön kirjoittama Rikos ruutupaperilla päättyy ja tänään oli ainoa päivä, jolloin ehdimme katsomaan, joten ostaa pläjäytin liput. Ei se hirveän hyviä arvosteluja ole saanut, mutta eivät hyvät arvostelutkaan takaa hyvää esitystä.

Heräsin tänä aamuna muutamaa minuuttia vaille kahdeksan ovikellon soittoon Ihmettelin kuka nyt näin aikaisin pyrkii kylään ja onneksi meirämmiäs oli jo noussut. Kyse olikin siitä, kun meidän piha-alueemme pestiin ja auto piti siirtää pois katoksesta. Huomasimme kyllä eilen ilmoituksen roskahuoneen ovessa, mutta luonnollisesti olimme unohtaneet sen autuaasti. No, nyt ei pihalla enää pölise ja katoksestakin on pesty pois viime syksyn kuivat lehdet. Hieman harmitti, kun emme ehtineet puhdistaa rappurallien alta kuolleita lehtiä, kun ne olisi mennyt siivouksen mukana, mutta täytyy sitten vain lakaista ne kaupungin "puiston" puolelle. Olemme erinomaisen tyytyväisiä siihen, että aikoinaan taloyhtiötä perustettaessa päätimme ostaa puhtaanapidon kiinteistöyhtiöltä, niin ei tarvitse siivota talkoilla. Yleensähän se tarkoittaa sitä, että muutama hieman innostuneempi huolehtii siivouksesta ja muut nauttivat sitten talkooherkuista. Minä kuuluin aluksi jälkimmäisiin, mutta jättäydyin pois herkkuhetkistäkin siinä vaiheessa, kun suhteet hallitukseen ja etenkin sen puheenjohtajaan olivat tulehtuneet. Siihenhän ei varsinaisesti ollut mitään syytä, mutta olen nyt ymmärtänyt, että silloisen taloyhtiön osakkaan, joka samalla toimi hallituksen puheenjohtajana, ainoa tarkoitus oli nostaa keinolla millä hyvänsä asuntonsa arvoa ja kyllähän hän saikin huomattavan korkean hinnan asuntonsa myynnistä. Hän vei hallitusta kuin pässiä narussa ja muut saivat kärsiä siitä. Nyt kun hän on poissa ja entinen (rauhoittunut) puheenjohtaja taas johdossa, hommat sujuvat huomattavasti paremmin. Asiaa helpottaa myös se, että vaihdoimme isännöitsijää. Olimme jo pitkään sitä harkinneet ja se kyllä kannatti. Siinä jopa kustannukset alenivat ja ainakin alku on sujunut mallikkaasti.

Alkaa huolestuttavasti vaikuttaa siltä, että saamme kovin vasemmistolaisen hallituksen. Mielestäni Rinne ei ihan täytä pääministeriltä vaadittavia ominaisuuksia. Nähtäväksi jää mitä tulee tapahtumaan, mutta toivon kuitenkin, etteivät demarit pääse ihan kaikkia päättömimpiä lupauksiaan toteuttamaan. Se kun tarkoittaa verotuksen kiristymistä muodossa tai toisessa. Mutta ei politiikasta sen enempää.

Paranemista poteville ja keväisempiä ilmoja odotellessa mukavaa viikon jatkoa kaikille

Jotenkin on niin outo olo, tuntuu kun läheisteni päällä olisi huono karma tai minun päälläni.

Eilen äitini lääkärireissu toi paljon tunteita. Nyt on lääke tie käyty loppuun. Heidän antama hoito ei ole tehonnut ja enää annetaan trombosyyttejä ja verta niin kauan kun se on järkevää. Munuaisissa jo vajaatoimintaa ja pikkuhiljaa elimet pettää.
Lääkäri sanoi heidän ihmetellen äitini hyvää kuntoa kun elimistö ei pysty enää puolustautumaan joten kaikki tulehdukset vaarallisia. Niitä ei kuitenkaan ole tammikuun jälkeen ollut.
Luuydin tutkimus näytti tilanteen pahentavan. Elinaikaa joitakin kuukausia.

Anoppi ei eilen kyennyt sängystä nousemaan ja vietiin ambulanssilla sairaalaan. Ainakin ensi viikon alkuun siellä. Ei onneksi sen kummempaa kuin syömättömyys syynä. Kotihoitoa käy kolme kertaa päivässä, mutta eivät syötä.

Miniä oli myös eilen sairaalassa, laskimoveritulppa sääressä onneksi pintasuonissa. Pääsi kotiin 12 viikon napapiikkien kanssa, tosin hän pistää ne käteen kun vatsa on nyt muuhun varattu. Synnytykseen viisi viikkoa.

Eikä tässä vielä kaikki.

Vanhin tytär kaatui eilen ja vietti neljä tuntia päivystyksessä kun rannemurtumaa epäilivät. Röntgen niin näytti mutta ct kuvaus ei.

No onhan tässä se hyvä puoli että kaikki tuli samana päivänä. Tosin eilen tuntui että ei enää kiitos mitään. Lähden korpeen puhelimen ulottumattomiin.