Onneksi ei ole minkäänlaisia viljelyksiä, niin ei tarvitse rehkiä! Sain siitä tarpeekseni meidän perheen kesämökillä. Pari viikkoa sitten haimme yhden kastikkeen verran kantarelleja torilta ja nyt odotellaan suppiksia. Varmaan niitä jossain vaiheessa ilmestyy, mutta ellei ilmesty, niin ollaan ilman. Selasin pakastimen läpi ja totesin, että puolukkaa taitaa olla meirämiehen tarpeiksi eikä muita marjoja osteta. Varsinkaan kun mustikkaa tullee sen verran nirkosesti, että hinta on turhan korkea. Mansikoita saimme syödyksi melko paljon, joten varmaan jaksamme odottaa ensi kesää.

Kävimme ostamassa liput Tampere-talon ensi vuoden oopperaan eli Carmeniin. Meirämmiäs ei ole sitä koskaan nähnyt, vaikka tunteekin siitä tärppikappaleet. Itse olen nähnyt sen muutamankin kerran, mutta kestäähän se useammankin kuuntelun. Tarinahan on mielestäni äärimmäisen ärsyttävä! En vaan oikein kestä sellaisia juttuja, joissa aikuinen mies ja tässä tapauksessa vielä sotilas, antaa naisen pompotella itseään mielin määrin ja lopputulema on sitten se, että mies tuhoaa totaalisti elämänsä!

Nyt kun pitkästä aikaa kävimme Savonlinnan oopperajuhlilla, niin olisin mieluusti jatkanut sitä jo heti ensi vuonna. Omin päin sinne ei kuitenkaan viitsi lähteä ja siihen Elohopeakerhon vuotuinen kolmipäiväinen matka on oiva ratkaisu. Ensi vuonna siellä on ohjelmistossa La Traviata, Sevillan parturi ja Carmen sekä Händelin Julius Caesar ja Massenet'in Werther, joka perustuu Goethen romaaniin Nuoren Wertherin kärsimykset. Jotenkin barokkiooppera tai Sturm und Drang ei nyt jaksa houkuttaa ja Carmeninhan me näemme helmikuussa, mutta kumpi tahansa "kunnon" oopperoista olisi kyllä kiinnostanut. Ja minkä Elohopeakerho sitten on valinnut oopperajuhla-matkan kohokohdaksi? Karita Mattilan juhlakonsertin E(todellakaan)VVK! En tietenkään kiellä Mattilan menestystä maailman oopperalavoilla ja kyllähän hänellä on aina ollut komea ääni, mutta jotenkin en vain kestä häntä! No, täytyy vain rauhallisesti odottaa seuraavan vuoden ohjelmistoa.

Pitääpä kertoa positiivinen tarina VR:stä. Mehän olimme meirämmiähen opiskelijakaveritapaamisessa Isosaaressa 8.8. ja kotiinlähdön koittaessa tarkoitukseni oli ostaa meille junaliput lippuautomaatilla, kuten olen niin monesti tehnyt. Nytpä automaatit olivatkin täysin uudistuneet ja siinä sitten jouduin hieman pähkäilemään automaatin toimintaa. Olimme kävelleet Kauppatorilta, joten olin uupunut ja kuumissani eikä junan lähtöönkään ollut pitkä aika, joten siinä hötäkässä en huomannut, että automaatissa oli oletusvalintana yksi aikuisen lippu. Valitsin 2 eläkeläistä ja siirryin maksamaan eikä siinäkään vaiheessa varoituskellot soineet, vaan maksoin liput. Sitten ihmettelin, kun kone ilmoittaa tulostavansa kolme lippua Tampereelle ja niinhän se pahus vieköön tekikin. Eläkeläislippujen lisäksi saimme myös tavallisen aikuisen lipun (21 euroa) eli minun valintani ei ollutkaan korvannut oletusvalintaa Siinä ei ollut aikaa eikä mahdollisuuttakaan tehdä asialle mitään, joten painuimme niine hyvinemme junaan.

Samana iltana annoin VR:lle palautetta ja kerroin mitä oli tapahtunut. Myönsin tietenkin, että se oli minun mokani, kun en ollut lukenut tarpeeksi huolellisesti kaikkia tekstejä enkä siis edellyttänyt minkäänlaista korvausta. Kehotin kuitenkin heitä poistamaan oletusvalinnan, ettei kukaan muu lankeaisi samaan ansaan, sillä eihän oletusvalinta ole mitenkään tarpeellinen, kun lipun ostajahan lipputyypin valitsee.

Pari päivää sitten sain VR:ltä ystävällisen sähköpostin palautusten käsittelijältä. Hän pahoitteli kokemaani ja kertoi välittäneensä palautteeni automaateista vastaavalle yksikölle mahdollisia muutostoimenpiteitä varten. Hän myös lähetti minulle vuoden voimassa olevan 20 euron suuruisen korvaustositteen, jonka voin käyttää seuraavalla kerralla lippuja ostaessani. Olin todella iloisesti yllättynyt. Kaikista haukuista huolimatta tämä oli oivallista asiakaspalvelua, minkä vuoksi olen tätä jo laajasti kertonutkin!

Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille

Kiitos matkakertomuksista ja muistakin kirjoituksista.
Nyt tulee pitkä sepustus kuluvasta viikosta.

Minulla meni viime viikonloppu tiistaihin saakka etämiehen mökillä työleirillä.
Purettiin lauantaina vanha puusilta parkkipaikan ja mökin väliltä, asennettiin tilalle rumpu ja kärrättiin soraa ja savea peitteeksi. Onneksi tuli naapuri kutsumaan skumpalle kun saatiin polku melkein peittoon. Muuten oltaisiin raadettu varmaan ties kuinka kauan.Ehdittiin vielä lsauomaan ennen ruokailua.
Sunnuntaina homma jatkui viimeistelyllä ja sitten innostuin leventämään polkua parkkipaikan ja ojan väliltä. Sieltä nousi muutamia isoja kiviä joita yritettiin konstilla jos toisellakin saada siitymään pois kulkuväylältä. Jollain tapaa onnistuttiinkin. Raataminen vaati taas sauan lämmityksen ja pulikoinin järvessä.
Maanantaina työleiri jatkui verkkojen soston jälkeen, kun etämies alkoi korjaamaan toista siltaa ja minä siirryin rantaan raivaussahan kanssa niittämään heinää ja kaislikkoa kuivuneelta rannalta. Vesiraja on karannut kauas rantatöyräältä joten niitettävää oli melkoisesti. Kun vielä piti raahata leikattu tavara rantatöyräälle olin urakan jälkeen veltto kuin tapettu mato. Kalansaaliista vielä, verkoissa oli yksi yli kiloinen ja yksi puolikiloinen ahven. pienehköjä ovat olleet tämän kesän saaliit.
Tiistaiaamuna jatkoin vielä raivaamista rannalla sekä tontin reunamilla.
Sitten lähdin kotiin lepäämään ja etämies tuli myöhemmin perässä omalla autollaan.

Keskiviikkopäivä meni eläkeyhdistyksen tansseissa työpalvelussa ja vähän ehdin tanssiakkin. Paikallisella iltatorilla poikettiin ja tietenkin taas saunottiin. Eipä tuntuneet löylyt rivitalon saunassa niin makoisilta kuin kesämökin hirsisaunassa.

Torstaiaamuna oli herätys enen kuutta kun lähdettiin Kanavaristeilylle Viipuriin etämiehen kanssa. Olin voittanut kahden hengen risteilyn edellisellä reissulla ja nuuka kun olen niin pitihän matka käyttää. Sää suosi matkapäivää lämmin kesätuuli helli matkailijoita joita oli monesta maasta. Perillä Viipurissa ehdimme olla vain reilut kaksi tuntia, mutta siinä ajassa ehdin esitellä etämiehelle Espilän ulkoapäin, Aallon kirjaston, punaisenlähteen torin, Pyöreän tornin jossa nautimme virvokkeita ja kauppahallin sekä vanhan luterilaisen kirkon rauniot.
Tietysti valokuvat piti ottaa vanhaan ennen sotia olleeseen tapaan hirvipatsaalla.
Kotona oltiin illalla klo 23 tienoilla.

Rannan perkaus jatkui vielä eilen perjantaina minun veneranassani.
Niitettiin ja raahattiin rantaan melkoiset määrät kaislaa.

Kipalle tiedoksi että varmoissa entisissä sienipaikoissa ei ole ollut kuin muutama kanttarelli. Tatteja on harvakseen metsässä. En ole tosin ehtinyt riehumiseltani kovin paljon juoksemaan sienien perässä. Ehkä seuraavalla mökkimatkallani kierrän kaikki mahdolliset saalistuspaikat.
On lähellä kirjonkylää satanut enemmän kuin teilläpäin, mutta viime kesän kuivuus on saattanut tuhota jo osan sienirihmastosta ja tämä kesä viimeistelee työn.

Huh, huh, tuota Japenan menoa lasten kuljetusten ja ruokahuollon kanssa. Minä väsähdän jo lukiessa myötätunosta.

Karmalen tyrni- ja luumusaalis kuulostaa mahtavalta. Harmi kun taidetaan asua liian kaukana toisitamme, muuten tulisin helpottamaan poiminnassa kun pidän tyrnistä sekä luumuista. Luumuja minulla ei ollut kuin muutama tänä vuona.

Nyt täytyy lopettaa ja lähteä saunaan. hyvää pyhää.

Taisin romahtaa eilen rytinällä alas jalustalta, jolle Naapurinmies on omin lupinensa minut asettanut.

Hänhän on perinpohjaisen siisti mies. Ei minua ärsytä se, että hän pari kolme kertaa päivässä imuroi pöytädysonillaan nekin tomuhiukkaset, joita minä en edes näe. Mutta se joskus nyppii, että jos elokuvaa katsoessani jätän karkkipaperin sohvapöydälle, niin hän vie sen roskiin jo ennen mainoskatkoa.

No eilen kävi niin, että maalasin tuntikausia hänen mökkinsä terassin pilareita, joita on paljon. Minulla alkoi olla nälkä kuuden tunnin puurtamisen jälkeen ja kyselin ruoan perään. Mies oli suunnitellut jotain chorizopataa. Kun mies vaan jatkoi otsalautojen maalaamista, lähdin pilkkomaan paprikoita ja sipuleita valmiiksi. Nostin biojäteastian lähelleni ja pääsin vauhtiin paprikoiden kanssa.

Mies tuli sisään ja alkoi lappaa paprikanjätteitä bioastiaan. Minä raivostuin ja karjuin, että "Jätä mun roskat rauhaan, osaan itsekin laittaa ne." Mies-parka pompahti metrin taakse päin kauhu silmissään ja minua alkoi naurattaa. Mies siirtyi keittiösaarekkeen toiselle puolelle ja ruoka alkoi valmistua vauhdilla.

Mies vaikutti olevan ihan pois tolaltaan. Mutisi, että olethan sä kertonut mummosi sanoneen sinulla olevan jalopeuran luonne, mutta kun sä heiluit siinä veitsi käsissäsi... Minä parhaani mukaan selvitin, että kun minulla on se diabetes ja tulee liian pitkä ruoanväli, niin saatan hermostua milloin mistäkin, enkä voi luvata, ettei tällaisia tulisi vastedeskin, mutta ei se tarkoita, että mun tunteet sua kohtaan olisi mitenkään muuttuneet.

Mies totesi illemmalla, että kai se on totuttava temperamenttiseen emäntään. Tänään kun jatkettiin maalausurakkaa, sain lautasellisen ruokaa eteeni jo siinä vaiheessa, kun olin ihan hyvällä tuulella. Mun oli pakko kertoa eilen jo Motskulle tämä juttu, koska hän tutustui känkkäränkkäpuoleeni lukuisilla Altean reissuillamme niin perusteellisesti, että alkoi pitää banaaneja autossa valmiina tungettavaksi kitaani heti, kun aloin kiukutella.

Niinpä, tietenkin mä voisin itse huolehtia syömisistäni. Mutta kun mies laittaa meillä ruoan ja oli ollut jo muka melkein lähtemässä valmistamaan sitä pataa. Perushämäläisenä aikomuksesta toteutukseen saattaa kulua aikaa. Voi miesparkaa,minut on ristikseen saanut!

Sympatiaa ja empatiaa, minä olen ilman diabetestakin juuri tuollainen nälkäisenä huutava mutta vatsa täynnä ystävällinen pirttihirmu, mutta onneksi myös pääasiallinen kokki, niin saan paremmin päätettyä ruoka-ajoista. Meillä on myös käytössä jostakin muinaisesta kokkiohjelmasta keksitty "ruuanodotusruoka", joka tarjoillaan pahiten kiljuville jo etukäteen, ennen varsinaista ruokaa. Siinäköhän on syy pulskaan olemukseeni...
Välillä on juomanodotusjuomiakin ollut käytössä, suosittelen

Kiitos neuvoista, Asics Gel ja Kosh. Koshkoi, sovittiin äsken saunan lauteilla, että kun ensi viikolla lähdemme Espanjaan, pidetään autossa aina juotavaa, keksejä ja banaaneja!

No mutta hyvänen aika,

nälkäkiukkuhan on mitä luonnollisin asia! Myös meillä, jotka emme diabetesta sairasta. Ainakin mä tulen tosi kiukkuiseksi jos on vähänkin nälkä, mutta Ukkokulta on siihen noin neljännesvuosisadassa sopeutunut. Aivan varmasti Naapurinmieskin alkaa asian ymmärtää, mutta romanssinnehan on vielä varsin tuore.

Me on pari päivää purettu veneen tavaroita ja ihmetelty, miten niin pieneen veneeseen voi mahtua niin paljon kaikenlaista. Viiniäkin löytyi vielä pari pulloa, mutta syynä lienee ollut se ettei menty viettämään Venetsialaisia eikä Muinaistulien Yötä tutuksi tulleeseen retkisaareen. Molempien kalenterit ovat syyskuussa sangen täysiä, joten telakointia piti ennakoida. Lauantain illansuussa tosin kävi ilmi, että vene nousee vedestä viikkoa myöhemmin kuin oli aikomus, mutta siinä vaiheessa tavaraa oli jo kannettu kotiin monta kassia. Mukaanlukien ne viinit. Ja juu kahvipannu mikä sentään veneretkellä on melko välttämätön varuste.

Oi että, Espanjan-matkaraportteja odotellaan varmaan koko foorumin voimin! Hyvää matkaa, IL ja Naapurinmies!

PS. Venehän pitää telakointia varten tyhjentää ihan kokonaan. Joka ikinen astia käy tiskikoneessa ennen kuin se pakataan ilmatiiviiseen laatikkoon ja viedään talveksi kellariin. Tekstiilit pestään, istuintyynyt, petauspatjat ja peitot ym. kuivatetaan, merellä kun on aina hiukan kosteaa. Kirjoituspöytääni ympäröivät nyt sinisävyiset pehmusteet. Ehkä ensi viikon aikana kannamme ne kellariin.

PS 2. Kumma kyllä, en ole havainnut IL:ssä tuota känkkäränkkäpuolta, vaikka on lomailtu yhdessä eri puolilla Espanjaa. Mutta me kai on syöty koko ajan!

Tiinuliinun PS kakkoseen ja syömiseen!

Eri persoonallisuustyypit kestävät toisen kiukkua eri lailla. Ani ja minä inhoamme sitä eikä sitä siksi näy. Kumpikin sieti ja tottui siihen rutisematta edellisessä elämässä. Näin on parempi. Neuvotellaan mieluummin. Kumpikin on erittäin helpottunut kun sitä vihdoin ei enää ole. INFJ, ENFJ.

Romahdukset jalustalta tekee ihan hyvää.

Oikein aloin pohtimaan Tiinuliinun veneen tyhjäämisestä, että se on tosiaankin syksy.

Kesä on mennyt vauhdilla.

Samoin meni viikonloppu, ruokapöydässä oli vaihtelevasti 13-18 henkeä. Pari luumu- ja omenapuuta kaadettiin ja se kävi ripeästi pojalta, samoin jälkien siivous. Uimassakin käytiin.
Lauantai iltana porukka lähti tivoliin, minä olin niin väsynyt että jäin yksin kotiin ja nautin.
Hyvin oli sujunut pienimmän pojankin kanssa vaikka on levoton tapaus. Nyt on ko. lapsi kuumeessa.
Nyt sitten jännitetään viekö mies, tytär ja Vilperi sen tuliaisena Kiinaan. Lähtevät torstaina. Vilperi on niin herkkä taudeille, viikonlopun hänkin oli täällä.

Eilen sitten ajoin urheilukentän nurmikon. Pari tuntia meni ja nautin hiljaisuudesta kuulokkeet korvilla.
Ihanaa kun lapset käyvät, mutta saa sitä ruokaa pöytään kantaa. Kävi vielä pari bonuslasta puolisoineen ja toisella yksi lapsi.

Mies kävi äitinsä luona ja soitteli kun piti naisten alushousuja ostaa. Hätää oli kärsimässä mutta sai tehtävän suoritettua.

Kohta tulee noiden kahden sisaruksen vanhempi lapsiaan tapaamaan.

Mukavaa päivää.

Jos olisin masentuvaa tyyppiä, niin nyt voisin olla masentunut. Mutta kun en ole, niin lievästi sanoen hatuttaa/ketuttaa/potuttaa! Olimme tilanneet liukuovikomeron makuuhuoneeseen, kun minä kyllästyin törmäilemään auki jätettyihin kaapinoviin. Firma on kotimainen, joka käyttää kotimaisia materiaaleja ja kotimaisia, kuukausipalkkaisia asentajia. Eilen oli sitten D-day. Asentaja tuli sovittuun aikaan, purki vanhan komeron ja uuden materiaali tuli sovitusti. Asentaja ahkeroi, mitä nyt kävi välillä tupakilla, joi meidän tarjoamamme pullakahvit sekä kävi ruokiksella. Lopputulos oli nätti, ovet liukuivat kuten pitikin ja minä allekirjoitin vastaanottopöytäkirjan.

Tuumasin ensin jättää tavaroiden palauttamisen komeroon tälle päivälle, mutta sitten parempi minä voitti ja aloin täyttää komeroa. Hyllyille ja ripustustankoon tulevat laitoin ensin, minkä jälkeen kannoimme kaikki Elfa-korit sänkyni päälle ja vuorossa oli Elfa-runkojen asettaminen komeroon omille paikoilleen. Yksinkertainen homma, paitsi että tässä vaiheessa mr. Murphy astui esiin. Rungot eivät mahtuneet komeroon syvyyssuunnassa

Kaveri, joka oli ottanut tilauksen vastaan, mittasi vanhan komeron huolellisesti ja hän oli myös tietoinen siitä, että aiomme luonnollisesti säilyttää Elfa-korit, kun ne ovat paras säilytystapa komerossa. Hän oli mitannut korkeuden ja leveyden, mutta syvyys oli jäänyt mittaamatta ja vaikka uusi komero on hieman syvempi kuin entinen, niin liukuovien kiskot vievät oman tilansa eikä sitä siis ole tarpeeksi syvyyssuunnassa. Kiroilimme meirämmiähen kanssa kaksiäänisesti, kannoimme Elfa-korit pois sänkyni päältä, minä valokuvasin kaapin ja lähetin sähköpostia sekä tilauksen vastaanottajalle että firmalle. Odotin tänään kiihkeästi yhteydenottoa, mutta kun sitä ei kuulunut klo 15:een mennessä, soitin firmaan työnjohtajalle. Hän suhtautui asiallisesti ja lupasi tulla katsomaan torstaina aamulla. Kyllähän tilanne tietenkin saadaan korjatuksi, mutta koko komero pitää purkaa ja rakentaa uudestaan, joten pienestä virheestä tulee iso revohka!

Että sellaisia kuulumisia tällä kertaa, vaikka pientähän se on verrattuna veitsi kädessä kiukuttelevaan Iloiseen leskeen

Sää oli tänään täällä aurinkoinen vaihtelevin pilvin ja lämpötila sopivan viileähkö. Loppu viikko lienee syytä kulkea sateenvarjo mukana, kun ennusteet näyttivät jokseenkin epävakaista.

Kaikesta huolimatta, mukavaa syyskuun ensimmäistä viikkoa kaikille Hätäisimmät alkanevat jo valmistautua jouluun vai mitä, Tiinuliinu?