Menna, uskon että harmittaa tuo kaapistojuttu.

Minä maalasin Naapurinmiehen mökillä käsivarteni kipeäksi. Eilen siirryttiin sieltä minun mökilleni. Kiirehdin illalla vielä kahdeksan maissa leikkaamaan nurmikon. Ajoleikkuri piti kamalaa meteliä. Nostettiin terä pystyyn ja todettiin, että pari viikkoa sitten, kun Heviteini käytti leikkuria, on ajellut johonkin kiveen ja teriä suojaava levy oli taittunut ja osui koko ajan yhteen kolmesta terästä.

Minä jo sadattelin mielessäni isoa korjauslaskua. Mies irrotti kappaleen, meni autotalliin ja tuli hetken päästä oiotun osan kanssa, kiinnitti paikoilleen ja eikun menoksi! Kyllä on ihmeellistä, kun on osaava mies talossa! Minun miesvainajanihan rakenteli kyllä kaikkea mielellään, mutta lopputulos oli vähintäänkin vinksahtava, koska "vatupassi" oli viallinen. Niitä vatupasseja hänen jäljiltään muuten löytyi eripituisina versioina kahdeksan!

Tänään myrkytimme nokkospensaita, kun nyt ei vähään aikaan ole Ikerkään ruohoja nuuskimassa. Ja sitten kiireesti tyttären kodista hakemaan Espanjan talon avaimia. Olimme luvanneet pissattaa Ikerin, mutta vävy tekikin kotipäivää ja oli lenkillä koiran kanssa käväistessämme. Kertoi sitten myöhemmin, että Iker oli haistanut meidät, ryntäillyt innoissaan joka huoneesta etsimässä ja mennyt sitten pettyneenä ulko-ovelle murjottamaan.

Kiljukauloja en päässyt lähtiäishalaamaan, kun olivat koulussa. Heviteini oli eilen pudonnut veteen purjehdustreeneissään ja pyöräillyt likomärkänä 11 kilsan matkan kotiin. Silti tänään innoissaan taas merelle.

Me pakkailemme laukkujamme. Minä yritän karsia Naapurinmiehen pakkaamisia, "kun meillä on pesukone". Mutta hän älysi suunnitelmani, jossa kahteen matkalaukkuun mahtuisi enemmän mahdollisia ostoksiani! Vävyn vanhemmat lentävät samalla lennolla, pääsevät Pablolla kanssamme omalle talolleen ja meillä tulee varmasti olemaan mukavia hetkiä neljästään!

Menna ikävää että odotettu tuottaa pettymystä. Korjattuahan sen saa mutta ikävästi viiveellä. Se aina harmittaa.

IL kätevä ja osaava mies on kyllä hyvä. Tällä sinun miehelläsi onkin monta taitoa ja ”kateellinen” olen tuosta ruuanlaittotaidosta.

Tänään aamupaivä vapaa, joten opettelen huoltamaan uima-allasta ja käyn taas talotekniikka läpi. Mies lähtee huomenna sinne Kiinaan 10 päiväksi.
Iltapäivällä terapiaa ja partiota.

Mukavaa harmaata päivää.

Totta vieköön, Menna, jouluunhan on enää 111 päivää jos oikein laskin! Tässähän tulee suorastaan kiire!

Ehkä on mentävä ostamaan punaista vauvalankaa, sillä synnytyssairaalaan lähtevät pipot, jotka eilen illalla pakkasin kauniiseen paperikassiin, ovat pastellinsävyisiä. Eikä ne tietenkään mihinkään riitä kun kesän aikana pipoja on syntynyt vain 15. Onneksi meitä neulojamummoja on muitakin.

Jokohan sitä voisi leipaista jokusen tortun? Tai pipareita. Vaikka ihan vähän vaan. Hyvä kun muistutit.

Päivä on harmaa mutta mieli aurinkoinen. Toivottavasti teillä muillakin!

Jaa, täällä muitakin jouluhulluja minä elän syksyn pimenemisen tulevan joulun voimalla.
Muutama lahja jo ostettuna ja suunnitteilla. Niitä saankin hankia urakalla.

Joulu kun on ohi niin tammikuun lopulla iskee talvimasennus.

Japena, voisiko talvimasennusta lieventää seuraavan juhlan odotus? Minusta pääsiäinen on ihan yhtä hyvä hulluuden aihe. Etenkin kun siihen liittyy lupaus tulevasta suvesta. Josta taas ajatus lentää helposti juhannukseen.

Mä olen ollut koko päivän koukussa uuteen tekniikkaan. Aamukahdeksalta istuin videopalaverissa, puoliltapäivin webinaarissa jossa luennoitsija istui Malagassa ja me kuulijat ties missä. Nyt kävin vahtimassa, saisinko kaupunginkirjastosta lainaksi uusia e-kirjoja. Niitä on lysti lukea ratikassa.

(Joskus tosin epäilen että kanssamatkustajat saattavat ajatella: "Eipä ole tuokaan täti mikään teini enää, ja älylaitettaan vaan vahtaa." Tietäisivätpä, että minulla on menossa Minna Canth!)

Sadonkorjuu on lopuillaan,, luojan kiitos, huh!

Loput tyrnit jätettiin puskiin. En jaksanut niitten kanssa. Mielettömät määrät poimittu, joten nyt on mehua, hyytelöä, sinällään pakastettuja marjoja. Riittää meille moneksi vuodeksi, varmaan.

Luumut on toinen riesa. Sinisiä luumuja vieläkin puussa pilvin pimein vaikka kaikki tutut on jo luumutettu.
Huomenna koitetaan kerätä siitä kaikki ja saa poitsun toinen mummi niistä jotain väsätä. Olen tehnyt hilloja, marmeladia ja keitetty mehuksi pari maijallista. Ja vielä pakastanut kokonaisina.

Nyt alkoi punainen luumu kypsymään. Just kävin nyppimässä kolmisen litraa puusta ja puun altakin.

Jalatkin edelleen huonossa kunnossa, joten ei paljoa enään mitään jaksais tehdä. Pitää alkaa saattamaan tätä mökkiä talviteloille pikkuhiljaa.
Vielä ei voi kotio muuttaa.

Tais tulla luumupäivitys jo toiseen kertaan tänne, mutta kun niitä nyt aina vaan piisaa.

Mukavaa alkavaa syksyä kaikille

Tervehdys ja kiitoksia kirjoituksistanne

Muutama kommentti, enemmänkin olisi sanottavaa, mutta oli niin paljon tekstiä edellisen kirjoitukseni jälkeen, että en takuulla muista kaikkea....

Karmale, olisittepa lähempänä, niin tulisin poimimaan sekä luumuja että tyrnejä Minulla on itsellänikin vielä hieman tyrnejä poimimatta - olin ajatellut hoitaa sen homman tänään loppuun. Ihanaa kuitenkin, että saatte noin paljon satoa. Toivottavasti lähelläsi olisi vielä tuttuja, jotka tulisi poimimaan, että ei tarvitse vitamiineja jättää keräämättä. Tyrnissähän on valtavan paljon erilaisia antioksidantteja ja vitamiineja.

IL, tuli sun "nälkäkiukustasi" heti mieleen Motsun kanssa tehdyt Epsanjan reissut Naapurin miehen siivouksesta tulee joskus mieleen hmm itseni ja tyttäresi Vielä tätäkin kautta ihanaa lomaa teille. Päivityksiä varmasti kaikki odotamme - varsinkin niistä kommelluksista, joita teillä oli ennen asettautumista taloksi .

Mustikkaposki, kyllä olet ahkera. Meinaatko jatkaa yhtä intensiivisesti noissa vapaaehtoishommissa? Oletteko saaneet kalaa?

Japena, on teillä hulinaa. Ihana uima-allas. Taas kerran sanottava, että mahtavaa työtä teette

Menna, teidän "kulttuurisaalis" on kyllä uskomaton Harmi, uuden kaapiston kanssa. Voin kuvitella, että potuttaa.

Koshkoi, juu, ihmiset sietävät kiukkua erilailla. Minä kyllä kestän kiukkua, mutta jos minulle huudetaan, niin menen jotenkin aivan lukkoon. Eli huutoa en kestä Onnekseni sellaisia tilanteita ei usein tulekaan eteen.

Tiinuliinu ja Japena, täälläkin yksi ainakin vähän jouluhullu ilmoittautuu. Mietin jo vähän, että miten kestän aaton, kun ensimmäistä kertaa tytär ei ole aattoa viettämässä meidän kanssamme. Menevät vävyn vanhempien luokse. Tulevat kyllä joulupäiväksi sitten meille Poikamme on ollut jo useana aattona muualla ja tulee yleensä sitten 1. joulupäivänä. Varmaan tekevät niin myös tänä vuonna. Tiinuliinu, on se ihme, miten paljon tavaraa veneeseenne mahtuu

Suupaltti, viime vuonna minä tein ennätyslöydöt herkkutattien kanssa. Se tuntui ihmeelliseltä, kun löytyivät niin myöhään ja oli ollut kovia helteitä ja kuivuutta.

Muori, olipa mukava saada lyhyt tervehdys sinultakin.

Asics Girl, tuo "ruuanodotusruoka" on mainio ajatus

Viime viikon perjantaina tulivat sitten tytär, vävy ja hauvavauva. Miehet hoitivat grillauksen ja söimme pitkästä aikaa naudan sisäfileepihvejä. Jäin taas hiukan miettimään, että ei taida se liha oikein vatsalleni sopia , vaikka olikin todella herkullista. Vaikka kello oli jo paljon, niin pitihän meidän vielä ruokailun jälkeen pelata Trivial Pursuittia. Tytärkin ihmetteli, miten isukki pysyi niin myöhään hereillä. Hauvavauvaa oli jo kova ikävä. Lauantaina iltapäivästä muurinpohjamuikkujen jälkeen nuoret jatkoivat matkaansa vävyn vanhempien luokse, jotka asustavat myös Etelä-Savossa. Siippani kanssa sytytimme suuren joukon kynttilöitä rantakalliolle, rantaterassin reunakaiteelle ja lähes joka paikkaan . Ilma oli täysin tyyni. Teimme vielä rantakallioille nuotion pitkästä aikaa ja paistoimme makkaraa. Venetsialaisvaloja näkyi parissa muussakin rannassa.

Menneellä viikolla saimme kolmena päivänä verkoilla hyvin kalaa: siikoja, ahvenia ja yksi matikkakin ?? Enpä muista, että olisimme tähän aikaan vuodesta aiemmin saaneet matikkaa. Me muuten savustimme sen - keskiviikkona oli tosi herkullinen illallinen - itse savustettua siikaa, ahventa ja sitä matikkaa. Matikasta yleensä puhutaan keittoaineena, mutta netistä, kun tutkimme asiaa, niin sanottiin, että rasvaisena kalana sopii hyvin savustettavaksi ja pakko olla samaa mieltä. Vei melkein kielen mennessään.

Löysin myös viime viikolla tämän vuoden ensimmäiset herkkutattini. Niistä tein risottoa. Pitänee varmaan tänään lähteä metsään katsomaan, josko olisi sateiden myötä tullut uutta satoa.

Torstaina saimme "vieraiksi" tätini (on kuin sisko minulle) miehensä kanssa. Päivä oli kaunis, joskin tuulinen, mutta lasitetulla terassilla oli mukava istuskella ja kahvitella sekä skoolata Saunomista ja syömistä. Illasta alkoi sitten tulla vettä taivaalta ja satoi suuren osan yöstä. Eilinen aamu oli taas poutainen, kunnes aamupäivällä taivas repesi. Minä olin riemuissani sateista

En meinaa millään tajuta, että kesä on jo lopuillaan Aika on mennyt suorastaan pikajuoksemalla. Tänne on ensi viikolla luvattu vielä yli 20 asteen lämpöjä. Viime yö oli jo viileä.

Kaupunkikotiin muutosta en vielä osaa sanoa sen tarkempaa. Syyskuun loppupuolella siipallani on perinteinen kalareissu entisen duunikaverinsa kanssa. Todennäköisesti olen sitten sen pidennetyn viikonlopun kaupunkikodissa ja tuon osan "muuttokuormasta" mukanani. Siellä olisi aikamoinen urakka edessä, kun jo maaliskuun loppupuolella muutimme tänne. Parina kertana siellä käydessä olen hieman huitaissut pölyjä ja heilutellut imuria. Ikkunatkin ovat niin likaiset (viime syksynä pesty), että tuskin läpi näkee.

Nyt nautin vielä kesä/syyspäivistä täällä. Pimenevät illat ovat omalta osaltaan viehättäviä. Rantanuotio ja kynttilät.... Kun vielä viilenee, saa sitten jossain vaiheessa laittaa takkaankin tulen. Nythän olen vielä käyttänyt ajoittain ilmalämpöpumppua viilennykseen Kaupunkikotiin muutossa yksi huonoja puolia on liian kuuma huonelämpötila - varsinkin öisin. Ikkunaakaan ei voi pitää auki, kun lähellä menee kävelytie, josta äänet kuuluvat ikkunan ollessa auki. Kaipa sitä pikkuhiljaa taas tottuu siihenkin. Minulla on syksyllä jossain vaiheessa edessä pieni leikkauskin - senkin ajankohta tietty määrittää kaupunkiin muuttoa.

Toivotan mukavaa viikonloppua. Täällä päin Suomea on ainakin mitä mahtavin sää.

Hola mujeres! Ollaan vielä aamukahvilla terassilla (klo 11:30 täällä, lämpö +25). Aamu alkoi allasjumpalla ja uinnilla. Pitäisi kai purkaa laukutkin, nyt ne on avattuna vierashuoneen sängyllä, koska olemme vallanneet isoimman makuuhuoneen itsellemme.

Eikä kommelluksilta ole vältytty. Onneksi olen jo oppinut, että jotain joka tapauksessa tapahtuu, odottelen vaan että mitähän tällä kertaa. Säilytämme Pabloa (tila-autoamme) kentän lähellä Royal Parkingissa, jonne soitan kentältä ja he hakevat kilometrin päässä olevaan parkkiin. Toimistosta sanottiin, että just tulee. No ei tullut. Uusi soitto, "ai kamala, justhan se poika lähti sieltä kahden perheen kanssa". No haettiinhan meidät aikanaan ja selvisi, että Royalin autoon oli pönkinyt ihan väärä perhe meidän tilalle, eihän se kuski tiennyt, ketä pitää odottaa.

Pablo löytyi. Etulasin edessä kojelaudan päällä olevat kannet olivat irronneet hupaisasti aasinkorville kovassa kuumuudessa, vaikka autoa on säilytetty katoksen alla maalin kiehumisen estämiseksi. Niitä ei saa painamalla takaisin, ehkä erikoisliima tai uudet osat. Vävyn vanhemmat tulivat samalla lennolla, pakattiin kaikkien laukut ja astuttiin tulikuumaan autoon. Auto piippaa, eikä keksitty mitenkään, mikä sillä on hätänä. Ajelin ympäri parkkikenttää ja piippaus lakkasi. Matka sujui rattoisasti, kunnes piti maksaa tietulli. Vävyn isä ojensi takapenkiltä luottokorttinsa, jonka maksulaite hylkäsi heti kelpaamattomana. Minä sanoin, että on siinä pihi mies, antaa jonkun vanhan korttinsa ja panee minut kuitenkin maksamaan.

Jätettiin vävyn vanhemmat oman talonsa portille, joka ei halunnut aueta. No saatiin heidät vihdoin omalle tontilleen ja ajettiin meille. Uloin autotallin ovi aukesi, mutta meidän oma ei. Vävy oli jo varoittanut, että kaukosäädin ei toimi, pitää avata käsin. No Naapurinmies tarttui kahvaan, joka jäi käteen. Saatiin ovea sen verran nostettua, että limbottiin toiselle puolelle etsimään sinne pudonneita sen puolen kahvan osia ja pienen pientä sokkaa. Mies korjasi väliaikaisesti kahvan naulalla ja saatiin auto talliin. Kirkkaassa päivänvalossa teksti tietokoneella ei ollut näkynyt, nyt näkyi, että moottoriöljyn taso on matala. Sitä se yritti meille piipata.

Ensin lämminvesiboileri päälle, iloinen yllätys oli, että siivooja oli laittanut jääkaapin päälle ja sinne vettä sekä valkispullon. Istahdettiin terassille hengähtämään. Veden lämpiäminen kestää yön yli, joten käytiin iltapesulla altaassa, ei hassumpaa! Mies nappasi vedessä minut syliinsä, ei ole tohtinut muutoin, varmaan menisi selkä rikki.

Osasin laittaa langattoman netin oikein, mutta telkkarista lähtee piuhoja kuin sairaalan teho-osastolla, enkä ole saanut siihen vielä kuvaa näkymään, vaikka miten yhdistelen. Sen sijaan telkkarin alla olevassa kaapissa printteri riemastui ja rymisteli pitkät ajat itsekseen. Tiinuliinun Ukkokullalle olisi käyttöä!

Eilen vävyn äiti soitti, että heidän pitäisi päästä Deutsche Bankiin selvittämään, miksi luottokortti ei kelpaa, mutta eivät saa sähkötoimista porttiaan auki ja nököttävät autossaan oman pihan puolella. No minä hyppäsin Pabloon ja ei kun peruuttamaan sitä kamalaa siksakkia vuoren sisältä ulos. Taas mukavia haasteellisuuksia skoottoreitten ja moottoripyörien kanssa ja lisänä Naapurinmies hosumassa ohjeitaan ulkopuolella. Hillitsin itseni, mutta kun hän kadulla astui autoon, pyysin, että jos minä ihan itse hoitaisin tämän, saan auton kyllä kolhimatta ulos, kunhan kukaan ei ole sohimassa siellä sivuilla.

Deutsche Bankissa selvisi, että kun passit oli uusittu, vävyn vanhemmat eivät olleet muistaneet ilmoittaa uusia numeroita pankkiin, joten sieltä oli suljettu molemmat kortit. No eipä heillä ollut passeja mukanaan, joten asia päästään hoitamaan vasta maanantaina. jatkuu kohta,

Nyt on keskeytykset hoideltu ja jatkan vielä hieman. Eilen oli tosi kuuma, +35, Naapurinmieskin uskaltautui sortseissa kaupungille. Vävyn isä totesi pankkikäynnin jälkeen olevansa niin voipunut, että olotila vaati tutun itävaltaisen rantabaariin menoa, virvokkeita ja tapaksia. Sitten rautakauppaan etsimään sopivaa sokkaa autotallin kahvaan, ei löytynyt. Naula toimii edelleen.

Kun kaupat alkoivat sulkea oviaan siestaa varten, mekin lähdimme kotiin, ensin altaaseen ja sitten levähtämään. Vävyn vanhempien portti suostui aukenemaan ja he lähtivät Alicanteen katsomaan pojanpoikaansa. Me ajoimme ensin huoltoasemalle, missä selitin öljyongelmaa. Eivät pystyneet auttamaan, kun ei saatu selville, mitä öljyä autoon pitäisi kaataa. Mies tutkii juuri ohjekirjaa Sieltä lähdimme Altean vanhaankaupunkiin, jossa ajoin tutulle parkkikentälle. Mutta sielläpä pieni manolo yrittikin veloittaa viittä euroa siitä, että osoitti meille tyhjän paikan. Minä kaasuttelin kentältä pois ja parkkasin toiseen paikkaan. Kaksi euroa (kuten ennen) olisin voinut maksaakin, mutta nyt oli liikaa korotusta!

Kuljeskeltiin kapeilla kujilla, käytiin näköalapaikoilla, syötiin yhdessä lempiravintoloistani, minä halusin hummeria, villisieniä ja lasagnea, Mies otti pastan jättiravuilla ja chilillä, ei ollut kuulemma tarpeeksi tulista. Jälkiruokaa en olisi halunnut, mutta tuttu tarjoilija ehdotti, että ottakaa puoliksi sitruunasorbetti, jossa on vodkakastike. Ai että oli hyvää, Mies lipitteli tyytyväisenä liemet.

Myöhään illalla istuskelimme vielä terassilla puolikuuta ihaillen, minä Miehen kainalossa, lyhdyissä kynttilöitä ja punaviiniä laseissa. Spotifystä Sinatraa, Elvistä ja Paul Ankaa. Aika lällyä, mutta niin ihanaa!

Moi,

hyvä kun IL ilmoittauduit. Mä jo pelkäsin että olette jääneet jotenkin jumiin joko pihaportille tai autotalliin.

Varmaan tosi ihanaa esitellä Naapurinmiehelle kaikkia sun tuttuja paikkoja siellä. Mä odotan parin kuukauden päästä alkavia Costa del Sol -viikkojani, niitä on kaikkiaan neljä. Ukkokulta starttaa jo kuukauden kuluttua, menee kuulemma sellaisille vuoristovaelluksille joita mun korkeanpaikankammo ei kestä. Yhdessä sitten taivalletaan tasamaata (ja vieraitakin on tulossa muutama )

Syyspuuhia näyttää kaikilla foorumilaisilla riittävän tahoillaan. Mulle syksy on aina ollut opintojen alkamisen aikaa; siispä ilmoittauduin kesäyliopiston järjestämälle espanjan verkkokurssille. Peruuttivat kun ei meitä innokkaita ollut tarpeeksi.

Seuraavaksi ryhdyin etsimään pk-seudun työväen- ym. opistoista ja muista aikuisoppilaitoksista sopivia it-kursseja. Olin ajatellut vähän kuvankäsittelyä, webinaarien (etäkokousten) järjestelyä ja semmoista. Paikkoja oli vapaina enää "tietotekniikka tutuksi senioreille" -tyyppisillä kursseilla. Juu ja sillä avoimen yliopiston tekoälykurssilla josta ensihuumassa suoritin pari jaksoa (vaikka en ihan kaikkea ymmärtänytkään mutta testiosioissa arvaukseni osuivat ilmeisesti aivan oikeaan) jo elokuun puolella jonka jälkeen unohdin koko jutun.

Selaillessa tuli tietysti vastaan paljon muuta hauskaa kuten esim. isoäideille tarkoitettu "Mitä ne nykyajan lapset syövät?" ruokakurssi. Ja kaikenlaista venytystä, vanutusta, solmeilua ja punontaa.

Toistaiseksi olen pitänyt pintani enkä ole menossa sen enempää ruoka- kuin käsityökursseillekaan. Kuoroharkat alkavat, ne riittäkööt!

Ehkäpä ryhdistäydyn ja kotiopiskelen hieman (älä unta nää, sanoo sisäinen ääneni )

Lupsakkata lauantai-iltaa!