Tänään jatkoimme auton öljyasioita. Sain netistä jo jotain selville, Mies luki saksankielistä manuaalia, minä googlasin, miten kerron asian espanjaksi huoltoasemalla. Ja niin me onnistuimme ostamaan toivottavasti oikeanlaista öljyä, joka on nyt Pablon sisuksissa.

Taistelimme Mercadonassa parkkipaikoista, koska koko Altea tuntui olevan yhtäaikaa ostoksilla. Ajelin sellaisen pienen estetolpan päälle, mutta siitä ei loukkaantunut tolppa eikä auto. Mercadonassa juttelin itseni kanssa koko ajan, että "ihan rauhassa, anna Miehen tutkia kaikki hyllyt ja ihmetellä..." Ja kyllä hän ihmettelikin, kärryt täyttyivät ja vain pientä uhkailua käyttäen sain miehen ulos ruokakaupasta.

Meillä on vieläkin laukut purkamatta. Kai ne siitä tyhjenee, kun otetaan puhdas vaate päälle ja likaiset menevät pyykkikoriin. Uusi koettelemus on tiedossa maanantaina, nimittäin meidän postilokerikko on uusittu (vanha olikin jo melko repsahtanut), avaimet saa talonmieheltä, joka on tavattavissa vain maanantaiaamuisin. Pulma on siinä, että hänelle voi ainoastaan soittaa ja hän puhuu paksua murretta, jota ei ymmärrä edes vävyni, joka sentään puhuu sujuvaa espanjaa. Ei minulle mitään postia ole tulossa, mutta yleensä siellä on laskuja vävyn isälle.

Tänä iltana menemme syömään vävyn vanhempien kanssa Altean vanhimpaan osaan. Altea La Vellaan, Melitonin herttaiseen lähiravintolaan, jossa usein käymme. Sen jälkeen on tiedossa vävyn vanhempien luona biljardimatsi ja muuta hauskaa.

Mä en kestä! Olin kirjoittanut pitkän sepustuksen ja sitten se lensi bittiavaruuteen Tämä on jo pitkään toiminut ihan moitteettomasti eikä ole edes silloin siirtynyt ekalle sivulle, kun olen selannut sivuja taaksepäin. Nyt en sitten tietenkään kopioinut tekstiä. Mrrr! Täytyy yrittää muistaa, mitä kirjoitin.

Kaappijuttu selvisi vallan kivuttomasti. Työnjohtaja, joka oli mukava heppu, mittaili ja katseli komeroa ja ilmoitti sitten, että me hankimme teille sopivan korijärjestelmän! Olisiko heille tapahtunut jotain vastaavaa aikaisemminkin?

Heti kaverin mentyä ryntäsin googlailemaan ja samalla valmistajalla on muuten samanlainen kokonaisuus, mutta se on syvyydeltään 10 cm pienempi. Olin tyytyväisenä juuri aikeissa alkaa laskea montako mitäkin korikorkeutta haluaisin, kun puhelin soi. Tyyppi oli rautakaupassa ja halusi tietää, kuinka monen kannattimen systeemi meillä on ja montako koria haluamme. Ensimmäiseen kysymykseen oli helppo vastata, mutta jälkimmäiseen piti sitten heittää määrät lonkalta, kun en ollut ehtinyt laskea etukäteen. Olisin nimittäin halunnut muutaman kaikkein matalimman korin sijaan useamman keskikorkuisen, mutta nyt matalia jäi siltikin turhan monta. No, pääasia on, että saamme toimivan systeemin. Odotan nyt mielenkiinnolla, haluaako firma vanhan kokonaisuuden vaihdossa vai saammeko pitää senkin, sillä minun tulkintani mukaan se kuuluu meille, sillä uusihan tulee korvaukseksi mittavirheestä. Tosiasiallisestihan me emme vanhaa tarvitsisikaan paitsi ehkä autokatoksen varastoon, mutta ainahan sen voi sitten yrittää myydä tori.fi:ssä.

IL, oli hauska taas lukea Espanjan kertomuksia. Aina siellä jotain seikkailua syntyy. Varmaan teillä on ollut ihan kivoja lomia Motskun kanssa, etenkin kun hän on huolehtinut ruokahuollosta, mutta nytpä saat olla kainaloisena kanasena - ja ruokahuolto pelaa Minua ainakin hymyilyttää Naapurinmiehen pieteetillä tehdyt kauppareissut ja se, miten se saa sinun hihasi hieman savuamaan! Tuo "ihan rauhassa"-mantra kyllä varmaankin ajan kanssa alkaa auttaa.

Kipa, kyllähän meille tuppaa kulttuuririentoja kerääntymään. Laskin juuri, että tällä hetkellä on liput kahdeksaan esitykseen, kahdet on varauksessa ja kolme pitäisi vielä hankkia. Se tekee siis kolmetoista esitystä, joista tällä haavaa kaksi on ensi kevään puolella ja saattaa sinne joku muukin siirtyä. Upea musikaali Kinky Boots. jonka näimme keväällä Helsingin kaupunginteatterissa, siirtyy Työväenteatteriin 2020 syksyllä, joten sitä en ole ottanut mukaan näihin laskelmiin. Todennäköisesti käymme kyllä senkin sitten katsomassa. Rahaa on palanut melkoisesti, varsinkin kun mukana on kaksi musikaalia ja ooppera, joissa on aina kalliimmat liput. Mielestäni se jos mikä on kuitenkin hyvin käytettyä rahaa!

Tiinuliinu, hyvin voit leipaista tortut (kuulostaako tuo jotenkin roisilta?!) ja/tai pipareitakin. Meillä oli viikonloppuna Louisianan tyyliin maustettua kasslerpaistia, jonka kylkiäiseksi tein lanttulaatikkoa ja hyvää oli! Lanttuhautaa olimme laittaneet kilon verran pakkaseen viime vuoden jouluostoksilta ja nyt se oli hyvä syödä pois. Kohta syömme sitten taas mämmiäkin

Tänään olimme kuntosalilla pitkästä aikaa circuitissa, se kun oli koko kesän jo klo 10, mikä on minulle ihan liian aikaista. Tämän kuun alusta se on klo 12.15, joten olen erittäin tyytyväinen. Olen myös tyytyväinen, että ilmoitin meidät etukäteen, sillä kaikki kesätauolla olijat olivat palanneet riviin emmekä olisi mahtuneet mukaan ilman ilmoittautumista. Hiki siellä tuli ja eilen saunan jälkeen laittamani kampaus meni sen siliän tien . Välillä totisesti toivoisin, että hikoilisin jostain muusta kuin päästä (siis ylä!).

Tänään on hieman sadellut, mutta huomiseksi ennustettiin melkein hellettä, joten ihan kiva syksy!

Mukavaa alkanutta viikkoa teille kaikille

Heippa

Mukava lukea Altean kuulumisia On onneksi sinulla IL nyt käsistään kätevä mies mukana, että tuollaiset kahvajutut ja muut varmaankin hoituvat Lämpöä tuntuu kyllä olevan niin, että minulle piisaisi vähäisempikin.

Tiinuliinu onko teille nyt talveksi Teneriffalle tai Kanarialle matkaa varattuna? Minulla on mielikuva, että olette tehneet useampana vuonna parikin reissua. Mehän olemme olleet kahtena viimeisenä tammikuuna (ja vähän helmikuusta) samassa hotellissa Teneriffalla. Itse hotelliin olemme todella tyytyväisiä kaikin puolin, mutta todennäköisesti siippani haluaisi vähän vaihtaa maisemia. Tuloksena on, että emme ole siis tähän mennessä vielä varanneet matkaa.... Espanjan kirja on minullakin yöpöydällä - ison kirjapinon alimmaisena

Menna, hienoa, että kaappihomma sujui kohtalaisen kivuttomasti Nostan hattua teidän kuntosalikäynneille Voin kuvitella, että tekstin katoaminen harmitti

Mekin kuuntelimme lauantai-iltana Spotifyn kautta monenlaista mukavaa musiikkia ja vähän tanssimmekin . Meillä oli eilen hääpäivä. Juhlistimme päivää tekemällä paellaa mereneläväisistä ja kyllä oli maukasta Satsi oli niin suuri, että siitä riitti tällekin päivälle. Laskimme eilen illalla vielä verkot ja aamulla melkein jo ehdin hihkaista riemusta, kun verkoissa oli suurehko siika. Graavisiika oli juuri loppunut. Niin vaan oli, että siippani nostaessa verkkoa siika mokoma karkasi.... Harrrmitti. Oli pitkästä aikaa sellainen selvästi yli kaksi kiloinen. Ehkä jonain päivänä se ui uudelleen verkkoomme.

Vähän pientä flunssaa pukkaa. Siippani on kipeämpi kuin minä. Hänellä oli kuumettakin. Toivottavasi menisi pian ohitse. Ei ole kiva olla puolikuntoinen.

Täälläkin on vähän tihuutellut tänään. Huomiseksi odotellaan sitten helteitä. Minä odottelen myös kanttarelleja. Loppuviikosta on luvattu sateita, joten ehkä saankin sieniä.

Mukavaa viikon jatketta itse kullekin

Moi mimmit, matkakertomus jatkuu! Toissailtana menimme lähiravintolaan vävyn vanhempien kanssa. Venäläinen tarjoilijapoika (no jaa, ehkä 3-kymppinen) tuli halaamaan ja kertoi kuulumisensa. Söin muhkean kimpaleen ribsiä, Naapurinmies halusi mustekalaa, se on hänen herkkuaan. Jälkiruoaksi miehet ottivat Soberanoa (brändi), joka lämmitettiin kuumavesikupissa.

Seuraavaksi vävyn vanhempien talolle, jossa vävyn isä esitti bravuurinsa, sampanjapullon avaamisen sapelilla. Naapurinmies alkoi heti suunnitella hankkivansa oman sapelin. Biljardia Naapurinmies ei ollut koskaan pelannut, mutta outoa, voitti eka matsin. Miehet douppasivat veteranolla ja seuraavan matsin voitti vävyn isä. Me naiset kannustimme omiamme.

Eilen vietimme kotipäivän - altaassa kisailua, siestaa, hieman puutarhatöitäkin. Illalla sytyttelin lyhtyihin kynttilöitä ja istuimme terassilla katsellen puolikuun siltaa Välimeressä ja ihmetellen tähtien syttymistä.

Tänään ajelimme sitruuna- ja oliivilehtojen välissä ylös vuoristoon, Guadalestin pieneen kylään. Sen linnoituksen ovat maurit rakentaneet 1100-luvulla. Olin järkeillyt, että maanantaina paikassa ei olisi paljon väkeä, vaan toisin oli. Ei parkkipaikkaa missään. Sen verran espanjalaistunut taidan jo olla, että tein ihan oman paikan maksulliselle kentälle. (takaisin tullessa ilmeni pieni pulma, kun minulla ei ollut parkkikorttiakaan, mutta kun vilkuttelin parkkikoppiin, puomi nousi!)

Kiipesimme ylös vuorelle ja katselimme alas padolle, jossa olimme jo käväisseet. Minä ihailin siellä maisemia ja Mies mietti, miten paljon sähköä ja vettä ja muuta teknistä se pato aiheuttaa. Pistäydyimme pieneen museoon, jossa ihmettelimme, miten oliiviöljyä, viiniä ja jauhoja on ennen tehty. Miehen isällä on ollut saha ja mylly ja hän oli aivan innoissaan kertoessaan minulle myllyn toiminnasta.

Olimme ajelleet vuorelle mutkaisia ja kapeita teitä pitkin, mutta kun Mies ei osoittanut pelkäävänsä ollenkaan, ajelin takaisin uutta ja leveää tietä, joka vei meidät melkein Benidormiin. Sinne en suin surminkaan halua mennä, mutta kävimme pienessä Alfas del Pin kaupungissa. Syömään mentiin kuitenkin Alteaan erääseen kivaan ravintolaan, jossa Mies halusi - mustekalaa!

Kotiin tultuamme kirmaisimme heti altaaseen virkistäytymään. Kirjoitan tätä terassilla, katselemme samalla ruusunpunaista iltaruskoa, merellä seilaa valkoinen iso risteilyalus. Yö saapuu...

Kolmas yritys lähettää viesti puhelimella.

Olen etämiehen luona. Käytiin päivällä mökillä.
Löysin metsästä kanttarelleja muutaman litran.
Huomenna laitetaan verkot veteen. Tarkoitus olla pari
päivää mökillä.

Kiva lukea juttujanne, tällä kertaa en kommentoi kun sensuuri
taisi hävittää kaksi aiempaa sepustustani.

Moi,

ihan vaan pikapistäytyminen! Kiitokset IL:lle Altean matkakuulumisista! Ihmeenä pitäisin, jos sinä ja seurueesi ilman kommelluksia selviäisitte. Ja sinä kun osaat vielä niin hersyvästi kertoa!

Sitten kommentti Kipalle. Kiitos kysymästä, ensi talvena me oleillaan kahteen otteeseen Manner-Espanjassa eli Costa del Solilla. UK lähtee jo lokakuun alkupäivinä, mä menen perässä kunhan Helsingin kirjamessut on taputeltu. ("Tää on parempi kuin joulu", sanoi teinineitonen toissavuonna ko. tilaisuudessa silmät loistaen ja reppu luettavaa pullollaan. Olen hänen kanssaan samaa mieltä.) Tullaan joulukuun alussa takaisin (koska jouluhulluus )

Toinen reissu ajoittuu huhtikuulle, silloin patikoidaan kolme viikkoa samoissa andalusialaismaisemissa. Meillehän ei lämpö ole tärkeää, vaan se että saadaan käveleskellä eikä mun tartte pelätä liukastumista mikä talvisaikaan aina vaanii täällä kotikaduilla.

Ja ihan noin matkavinkkinä sanoisin, että tsekatkaapa Gran Canarian puolelta kohde nimeltä Puerto Mogan. Nätti pieni entinen kalastajakylä, ei mikään bilemesta mutta hyviä ja vieläkin parempia ravintoloita satama-altaan laidat täynnänsä. Muutama hotelli, jotkut vähän kauempana keskustasta mutta tuleepahan käveltyä. Bussiliikennettä mm. Playa del Inglesiin ja Maspalomasiin sekä tietysti saaren pääkaupunkiin Las Palmasiin jos urbaani elämä alkaa kiehtoa.

Tänään olen kuunnellut luennon erilaisista pilvipalveluista, niiden käytöstä ja hyödyntämisestä. Teoria kaiketi hallussa, nyt pitää ryhtyä soveltamaan sitä käytäntöön. Illalla on luvassa Marttojen kirjallinen ilta yhden suursuosikkini, Sirpa Kähkösen, seurassa. Uusimman romaaninsa luin viikonloppuna.

Päivänjatkoja - ja viikonkin!

Kiitos kuulumisistanne. Minäkin tässä jo aiemmin kirjotin pitkän pätkän matkajuttua, mutta iso osa siitä hävisi ties minne ja en jaksanut silloin sitä uudelleen kirjoittaa. Nyt kirjoitin Wordilla ja kopioin sen kohta tänne. En tiedä jaksaako niitä enää kukaan lukea kun tahtoo tulla niin pitkiäkin Mutta kirjoitan silti ennen kuin seuraava matka lokakuussa ehtii tulla
//
Tässä on ollut puuhaa puutarhassa. Lähinnä siivoamista. Polttopuita olen myös pieninyt, että olen kipeä vähän joka paikasta.

Jouluihminen minäkin olen. Mutta viime jouluna vanhimman tyttären ehdotuksesta päätimme koko porukka yksimielisesti, että nyt loppuu yletön joululahjojen hankkiminen. Pidimme arpajaiset ja jokainen ostaa/hankkii/tekee yhden lahjan sille, jonka nimen nosti. Joten helpolla pääsen lahjoista. Sekin yksi on jo melkein hankittu Keskitymme siis vain pääasiassa hyvään ruokaan, tunnelmaan ja yhdessäoloon. Onhan nuorinkin jo 29 vuotias. Tykkään silti joulusta ja on kiva leipoa ja koristella kotia. Meillä on tänä vuonna vuorossa esijoulu, luultavasti itsenäisyyspäivän aikaan. Jouluksi menemme veneelle, jos tuo Brexit vaan ei sotke asioita. Nytkin vähän jännittää, että onko lokakuussa jotain ongelmia kun siellä muutenkin kuullostaa olevan kaikki sekaisin....

Nyt kahvin keittoon. Sitä minun pitää saada tasaisin väliajoin.
Mukavaa viikon jatkoa kaikille.

Kanavamatkailua osa VIII
Vietimme vielä seuraavan päivän Oxfordissa. Ensimmäiseksi lähdimme kävelemään Thames-joen ensimmäiselle sululle, josta meidän on ostettava lupa mennä joelle. Kyselimme myös käytännön juttuja seuraavaa päivää varten. Päätimme ottaa viikon luvan, jotta saamme rauhassa tutkia joen varren kyliä ja nauttia joesta.

Päivällä tutustuimme Ashmolean museoon. Siellä olisikin ollut tutkimista pitemmäksi aikaa, mutta yleensä sitä alkaa jo turtua näkemäänsä, joten on viisainta keskittyä vain muutamaan osastoon. Ja minä olen aina tykännyt kaikesta tosi vanhasta, joten tutkin lähinnä Egyptin, Rooman ja Lähi-idän osastoja ja niiden aarteita.

Illalla menimme Exeter collegen kappeliin Early Music by candlelight konserttiin kuuntelemaan Tudor-aikaista musiikkia. Tunnelma tuossa kauniissa kappelissa oli ihana, vaikka kynttilät olivat sähkökynttilöitä
Näin kuluin viimeinen iltamme Oxfordissa.
Lauantai-aamuna lähdimme sitten seilaaman kohti Thamesia ja yhtäkkiä edessämme sitten olikin leveä joki. Olin pelännyt etukäteen, että pieni veneemme pikku moottorillaan olisi jotenkin vaikeuksissa tuolla joella. Pelkoni oli turha. Joen virtausta ei edes huomannut. Syy oli osin tietysti pitkän sateettoman kauden, joten vesi oli tavallista alempana.
Meillä oli nyt tietysti pelastusliivit päällä koko ajan. Kanavilla niitä ei tule käytettyä kun tuntuu, että voi hypätä vaikka rannalle tarpeen vaatiesa tai kanava on muutenkin niin matala, ettei sinne edes uppoa. Ymmärrän kyllä, että nuo ei ole hyviä syitä, voihan sitä vaikka kolauttaa päänsä pudotessaan ja tajuttomana hukkua… Ehkä pitää lisätä tuota liivien käyttöä.

Ensimmäisenä päivänä näimme jo jotain historiallista matkallamme. Ohitimme Nuneham Housen, jossa kuningatar Victoria Albertinsa kanssa vietti kuherruskuukauttaan. Talo on rauhallisella paikalla, joten voi kuvitella, että nuoripari sai olla varmasti rauhassa tuolloin kun nytkään ei lähimailla näkynyt taloja. Jokivarsi oli muutenkin tosi kaunista ja kuvittelin Victorian ja Albertin soutelemassa joella.
Yöpymään saavuttiin Abingdonin pikkukaupunkiin. Onneksi löysimme helposti parkkipaikan ihan läheltä keskustaa. Paikka tosin oli puolille öin meluisa kun vieressä oli joku ulkoilmatapahtuma, jossa ihmiset katsoivat jotain musiikkielokuvaa screeniltä ja äänentoisto oli melko voimakas.

Aamulla mies meni soittelemaan kelloja, olihan sunnuntai. Minä kävelin sillä aikaa ympäri kaupunkia ja tutustuin vanhan luostarin raunioihin. Liityin sitten kellonsoittajien kanssa kahville kirkon lähellä olevaan kahvilaan.
Jatkoimme veneilyä kauniissa säässä. Joella liikkuu monenlaista venettä, onhan siellä tilaa. Olin pelännyt sitäkin, että isot veneet tuottavat isot aallot ja meidän paatti heiluu liikaa. Sekin pelko oli turha. Joella on nopeusrajoitus, joten ei isotkaan huvipurret aiheuta mitään isoja aaltoja. Mitään tavaraliikennettä siellä ei ollut, vain huviveneitä.

Seuraavaksi yöksi rantauduimme Clifton Hampdenin kylän rantaan lähelle kaunista vanhaa siltaa. Ilta oli kaunis ja joki täysin tyyni. Kävelimme tutustumaan kylään, joka olikin idyllinen monine vanhoine rakennuksineen . Valitettavasti kylän pubi oli suljettu ja muutettu majoituspaikaksi ainoastaan. Kylän kirkko sijaitsi mäen töyräällä ja sieltä oli hienot näkymät joelle ja ympäristöön. Istuin illalla myöhään vielä takakannella kun oli niin kaunis ilta

Seuraava päivä valkeni kauniina. Meillä on kyllä ollut hyvä tuuri sään kanssa. Oli suorastaan kuuma. Pysähdyimme pikku laiturille ja kävelimme polkua pitkin Dorchesterin kylään. Kylä oli hiljainen, vain muutamia turisteja kulki kartat kädessään. Minä vähän ihmettelin, että mihin he karttaa tarvivat niin pienessä kylässä kunnes pubissa löysin nipun karttoja, joissa oli merkitty paikat, joissa Midsomerin murhia on kuvattu. Mies kyllä tiesi noita paikkoja ennestäänkin, joten muutamissa käytiin mekin. Pubissa tietenkin syötiin lounas ja fiilisteltiin Midsomerin juttuja Kirkkoon vei tiemme taas ja siellä sattui olemaan joku urkujen viritys tai jotain, mutta välillä se tyyppi soitteli komeita kappaleita meidän vierailijoiden iloksi. Kirkon lähellä on vanhan luostarin puutarhan jäännöksiä ja sielläkin piipahdimme.

Matkamme jatkui kohti Wallingfordia, josta sitten emme löytäneetkään parkkipaikkaa. Kaikki maksulliset ja maksuttomatkin oli varattuja. Ajelimme edestakaisin pari kertaa ja sitten lopulta löysimme paikan erään ison veneen perästä melkoisesta pusikosta. Venettä ei edes saanut rantaan kunnolla vaan piti virittää pari lankkua (ne ovat veneen katolla aina ihan tätä varten) sillaksi ja sitoa vene puuhun kiinni. Mies vähän savotoi kasvillisuutta, ettei tarvinnut nokkospuskan läpi mennä rantaan. Paikka oli tietenkin ilmainen eikä lopulta ollenkaan hullumpi. Polku meni suoraan kaupunkiin, jossa kävimme tutustumisreissulla. Seuraava päivä valkeni sateisena ja tuuli oli kova. Kovimman sateen ajan oleilimme vaan veneessä ja sitten minä lähdin käväisemään kaupungilla. Ja löysin aivan ihanan tilkkukaupan. En tiedä, olenko koskaan ollut niin ihanassa kaupassa. Ja tulihan siellä sitten vähän tuhlattua…

Iltapäivällä päätimme lähteä eteenpäin, koska tavoitteena oli Goring, jossa on juna-asema. Ja vaikka välillä sateli ja tuuli oli kova, pääsimme ihan turvallisesti Goringin sulun yläpuolelle, jonne jäimme yöksi odottamaan aamua ja sulkumiestä. Sulut Thamesilla ovat sähkökäyttöisiä ja niitä saa kyllä käyttää itsekin, mutta päätimme odottaa aamuun.
Aamulla vene parkkiin. Onneksi juuri joku vene lähti ja saimme paikan, jota nyt sitten tarvitsemme kahdeksi yöksi. Eka yö on ilmainen ja seuraavalta pitää maksaa 5£. Lähdimme junalla Readingiin, jossa meidän oli tarkoitus tavata yksi veneilijätuttu. Hänen moottoriveneellään teimme päiväretken Henleyn kaupunkiin. Poikkesimme matkalla hänen kanavaveneelläänkin. Matkan varrella näimme hienoja taloja ja puutarhoja. Talot olivat valtavan suuria, enpä haluaisi siivota tuollaista huushollia. No, tuskin noiden talojen emännätkään itse siivoavat Henleyssä söimme lounaan ja kiertelimme kaupunkia, jossa oli vilinää. Näyttää selvästi, että Lontoo alkaa olla lähellä Illaksi sitten junailimme takaisiin Goringiin ja minä valmistauduin seuraavan päivän Birminghamin matkaan. Se onkin sitten seuraava iso juttu, josta enemmän seuraavalla kerralla.

Kivikasa, kai sinä tulostat nuo matkakertomukset muistoksi itsellesi? Ovat mukaansatempaavaa luettavaa!

Vävyn vanhemmat ovat tapelleet vesilaitoksen kanssa. Luottokorttisotkun takia yksi vesilasku oli jäänyt maksamatta, karhulaskua ei ole tullut, eikä asiaa voi hoitaa netissä tai edes puhelimessa. Jonottivat eilen vesilaitoksella kuullakseen, että todistus NIE-numerosta (vakituinen asunto ja asukas) olisi pitänyt olla. Menivät tänä aamuna uudelleen jonottamaan, nyt ei vesi katkea kummastakaan talosta.

Taitaa se Pablon katsastus kaatua minulle. Nyt keräillään siihen tarvittavia dokumentteja, koska täällä ei katsastuskonttorilla näe tietokoneelta, että vakuutusmaksu on maksettu. Voikohan ne etupanelin kuumuudessa kääntyneet muoviosat aiheuttaa hylkäämisen? Yritetään kiinnittää huomaamattomasti jeesusteipillä niitä kiinni.

Me kiertelimme Naapurinmiehen kanssa ympäri kaupunkia etsien parkkipaikkaa, oli yhtäaikaa sekä rätti- että maalaismarkkinat. Huomasin, että urheilukentän viereen oli tuotu yhden roskiksen sijasta monta eli roskien lajittelua täällä jo opetellaan. Mutta niiden roskisastioiden takana oli oivallinen parkkikolo Pablolle!

Vedettiin ostoskärryjä, Mies piipahti rautakaupassa ostamassa jotain tuikitarpeellista sekä uima-allasmittarin, oli huomannut entisen olevan rikko ja minun aina keksivän mukavan lämpötilan, että saisin hänet altaaseen. Kavismarkkinoilta lähti mukaan sellaisia hedelmiä, joita en ole ikinä maistanut, mutta joita Mies tuntee. Hän puolestaan ei ollut ikinä maistanut churroja, popsi nyt viisi pitkää sokerista pätkää iloissaan. Oliivimieheltä ostettiin kasapäin oliiveja ja kukkakauppiaalta valtava kimppu vaaleanpunaisia ja valkoisia pitkävartisia kukkia, joiden nimeä en tiedä, maksoi seitsemän euroa.

Pysähdyttiin kaupungintalon aukealle virkistäytymään, siellä on aina enemmän paikallista väkeä kuin rantakaupungilla. Soitin vävyn äidille, ovatko vielä vesilaitoksella, niin nousivat aukion toisessa päässä olevan ravintolan pöydästä vilkuttamaan! Käytiin sitten yhdessä kaupassa tai oikeastaan vävyn isä puhui koko ajan jotain bisnespuhelua kaupan eteisessä, minä istuin lähipuistossa kärryjen ja kukkien kanssa ja vävyn äiti ja Naapurinmies tekivät ostokset.

Pääsimme juuri kotiin, kun taivas aukeni ja ukkonen mylläsi. Mies seisoi haltioituneena terassin ovella katselemassa, kun salamat halkoivat taivaankantta. Minä menin päikkäreille, herättyäni huomasin miehen tuhisevan vieressä. Kohta haemme vävyn vanhemmat ja menemme syömään illallista johonkin heidän löytämäänsä uuteen paikkaan.

Kiitos Kivikasa jatkokertomuksesta. En oo koskaan käynyt paikoissa missä te olitte, mutta niin tutun tuntuisesti matkasin mukana
Omaan erinomaisen mielikuvituksen
Kauhean hienoa kun pääsee kaikkiin paikkoihin ilman että itse laittaa tikkua ristiin Makaa vaan sängyllä seljällään ja nauttii matkasta

Meillä on aivan hirveä luumushow, mikä ei näköjään pääty ikinä.
Siniset saatiin tänään pois puusta. Punaiset vielä kypsyy. Kolmisen litraa noukin tänäänkin. Ja vielä on paljon jäljellä.

Olen jo pakastanut kokonaisina. Käytetään sitten talvella johonkin. Nyt kolme pakastinta ja ovat täynnä. Huomenna teen isännälle luumuleivonnaisia.

Vointeja