Karmale, meillä kyllä lunta Oulun seudulla on - on ollut jo pitkään (vaikka Oulu ei vielä mitään Pohjois-Suomea olekaan). Juuri nyt täällä on kyllä melkoinen pääkallokeli. Yöllä satoi lunta kirkkaan jään päälle, joten moni ystävistänikin on jo kertonut miten on kaatunut salamavauhtia ulos lähtiessään--eikä autollakaan ajaminen kovin turvallista varsinkaan sivuteillä ole.

Kipa jaksamista sinulle ja hyviä löylyjä saunassa.

Ja kaikille muillekin leppoisia, onnellisia päiviä.

Japenan porukalle ja Kipalle hyviä vointeja ja tietty muillekin.

Lisäsin vähän tyroksiinia ja nukuinkin sitten tosi levottomasti ja hikosin koko yön.

Jumbojet, mulle Oulu on jo pohjoista mut ikävää että liukasta on. Se ei oo kivaa. Mut kunnon lumikeli olis kyllä kivaa.
Jään päälle satanut lumi on kyllä vihonviimeistä.
Täällä ei onneksi sitä pelkoa ole.

Luntakaan en enään odottele, kun ei aikanaan tullut. Tosi kova tuuli kylläkin tällä hetkellä.

Voikaahan hyvin, älkääkä liukastuko, kellä siihen vaara.

Voi Kipa, kuinka ikävästi sinulle sattuikaan! Pikaista toipumista!

Paranemisia myös muille sairastaville!

Meilläkin mies on jo kolmatta (vaiko neljättä?) viikkoa flunssassa. Kova, limainen yskä on nyt muuttunut kuivaksi ärsytysyskäksi. En saa menemään lääkäriin. Minullekin puhkesi yllättäen nuha. Keijulilla on kurkku kipeä, joten hänen tuloaan mummolaan on toistaiseksi lykätty. Tautista aikaa .

Moikkaus pitkästä aikaa! Onnea ja menestystä alkaneelle vuodelle ja vuosikymmenelle!

Millehän tässä alkais, että jotain saisin aikaan?

Melkein unohtunut koko sivuston käyttö, kun liian pitkään ollut näkymättömissä. Painossa ei ole tapahtunut isoja muutoksia suuntaan eikä toiseen. Hyvä uutinen omasta mielestä on kuitenkin se, että jotain taipuisuutta on sen verran tullut lisää, että saan ITSE LUMIKENGÄT jalkaan!

Heippa,

Kiva kuulla jotain sinustakin Islawisla. Voisi kuvitella, että teillä on lumikengille käyttöä. Meilläkin on mökillä lumikengät, mutta ei kauhean lupaavalta vielä näytä, että niitä tulisi tänä vuonna käytettyä Tosin, luntahan ehtii vielä sataa vaikka kuinka.

Kiitoksia toipumistoivotuksista. Yritän kovasti ajatella positiivisesti ja kiitollisuudella, että en onneksi lyönyt kovaa päätäni. Selkäkin ehkä selvisi pelkällä säikähdyksellä, mutta välillä kyllä harmittaa kaatumiseni, kun en olisi enää yhtään jaksanut lisää kipuja... Välillä helpottaa, kun pidän kylmägeelipussia - tänään roikotin kättä hetken kaulahuivin varassakin, että malttaisin olla tekemättä liikoja. Mulla on mukanani sellainen kiva "to do -lista". Ajattelin, että täällä ehtisin tiettyjä "kirjallisia" hommia tehdä, mutta käsi kipeytyy selvästi kirjoittamisesta....

Joten, lyhyesti: Japena, toivottavasti vatsatauti on jättänyt teidät jo rauhaan.

Pikseli toivottavasti onnistut houkuttelemaan miehesi lääkäriin.

Karmale kauniita ja pitkiä yöunia ensi yöksi.

JJ tsemppiä lonkkaleikkausjonossa.

Varokaahan edelleen liukastumisia. Täällä oli tänään kyllä piikit tarpeen, Taas oli lumen alla jäätä. Mukavaa viikon jatketta.

Vatsatauti näyttäisi nyt olevan takanapäin. Junnu ainoana ei sairastunut siihen. Teinilikka olikin muualla joulun ajan.

Tänään on satanut taivaan täydeltä. No onneksi onkin tässä vain sisähommia. On yksi neuvottelu iltapäivällä pari viranomaista ja vanhempi. Pakasteesta tarjottavat kaivan.

Viikonloppuna voisikin muksujen kanssa leipoa pullaa, sitä ei olla vähään aikaan tehtykään.

Yritän pitää päiväni kiireisinä, ettei talvimasennus saa minusta kovaa otetta. Nyt on vielä aika hyvä fiilis. Tosin äidin poismeno on päivittäin mielessä ja voi miten kaipaan häntä.
Lauantaina ollaan menossa porukalla äitini asunnolle katsomaan kuka ottaisi mitä ja mihin loput laitetaan.

Mukavaa keskiviikkoa kaikille.

MOI!

Uusi vuosi, uusi alku - eikös se näin mene? Tarkistusmittaus osoitti, että kolmessa kuukaudessa eli lokakuun alusta tähän päivään olin kerännyt kolme kiloa painoa. Ostin koko vuoden jäsenyyden, ja päätin ryhtyä taas merkitsemään ruokia.

Ja juu liikuntoja, sikäli kuin tuolla pimeässä ja märässä säässä näkee edes kävellä! Läheinen kuntosalikin meni remonttiin (no ehkä mä en sinne olis mennyt muutenkaan) enkä toistaiseksi ole tehnyt vesijuoksuharrastuksen hyväksi muuta kuin tarkastanut että uimapuku on entisellä paikallaan vaatekaapissa (kaipa se edelleen mahtuu päälle, joustavaa kangasta kun on.)

Eilen toki hieman liikuttiin: maleksittiin muutaman kilometrin pätkä Kruunuhaan katuja ja Kaisaniemen kuraisia käytäviä. Päädyttiin Hakaniemeen, jossa kaupunginteatteri loisti värikkäänä. Kysehän oli tietysti Lux Helsingistä, jonka katsominen on kolmen sukupolven (teinineitonen, tytär + mä) vuodenvaihteen perinne. Vettä tihkutti, väkeä oli ihan kamalan paljon ja ihmismassa eteni mateluvauhtia. Mutta tulivatpahan kuulumiset kerrotuiksi siinä sivussa!

Tammikuun kulttuuriputki jatkuu: huomisaamuna Tallinnaan, jossa taidemuseoon ja sikäläisiä ystäviä tapaamaan, sitten iltalaivalla takaisin.

Voikaapa kaikki hyvin (ei paksusti kuten allekirjoittanut)!


PS. Voimia, Japena! Äidit lähtevät aina liian aikaisin, eläkööt miten vanhoiksi tahansa.

PS 2. Mukava kuulla Jumbojetistä ja Islawislasta pitkään pitkään pitkään aikaan. Piipahtaisittepa useammin palstalla! Ja lumikengät - tosi reipasta liikuntameininkiä siellä pohjoisessa! Jos etelässä tällaiset säät jatkuvat, pitää kai kohta harkita kanootin hankintaa.

Kiva oli kuulla Islawislasta ja JJstä ja muistakin!

Meillä oli loppiaisena vielä yhdet ystävät, joten eilen vasta purettiin joulu pois. Minusta on aina haikeaa luopua joulukuusesta ja sen tilalle on saatava sitten kukkia ja kynttilöitä. Viimeiset joululiinat mankeloin äsken. Tänään on iso myrsky ja sade, Iker kurkisti ovesta eikä tahtonut mennä aamupissalle ollenkaan. Puolipakottamalla sain sen pihalle, äkkiä eka puskan juuren ja kiireesti sisälle. Päivälenkkiä ei olla vielä edes yritetty. Viemme sen huomenna kotiinsa. lenkittäköön siellä sitten paremmin.

Ja sitten varsinaista Kiloklubiasiaa: Mies vaihtoi tänään patterit vaakaan ja hip hurraa, ei yhtään lisäpainoa ole tullut! Vaikka olen herkutellut suklaakonvehdeilla silloin tällöin, juonut viiniä ja mussuttanut juustoja. No ehkä aika kohtuullisia määriä kuitenkin. Meillä on nyt projektina lisätä kasviksia ja kävelyä, nimittäin tulossa on hauskat juhlat. Tytär ja vävy juhlistavat 15-vuotishääpäiväänsä ja toivovat vieraiden pukeutuvan osin tai kokonaan hääasuihinsa.

Minulla on vuosikymmenten takaisesta hääasusta vain silkkinen laskoshame tallella (en tiedä mahtuisiko), mutta harsohattu löytyy. Kyselin Naapurinmieheltä, tuntuuko hänestä keljulta, jos laitan sen päähäni, mutta Miehen mielestä tekele töyhtöineen oli hauska ja harso kuulemma pitää ampiaisetkin loitolla! Hän itse ei kylläkään mahdu yli 50 vuoden takaiseen hääpukuunsa, mutta haluaisi silti pienen mahanpienennyksen, että mahtuisi edes nykyiseen mustaan.

Olemme ihmetelleet, miten meillä eläkeläisillä on niin paljon kaikenlaista ohjelmaa? Lastenlapsille saatiin eilen yhteinen aika viikonlopun poikaleiriä varten. Mutta kun ystäviemme kanssa halutaan mennä Budapestiin, löytyi kaikille sopiva aika lokakuun puolesta välistä! Ja maaliskuuussa, kun olemme Alteassa, on tehtävä hieman järjestelyjä, että jokaiselle ystävälle löytyy edes pari päivää aikaa! No, nämä ovat itseaiheutettuja "kiireitä" ja hauskoja sellaisia.

Nyt on ne vähäiset joulukoristeet pakattu meiltäkin odottamaan ensi vuotta. Yhtenä vuonna emme raaskineet viedä kuusta pois kuin tammikuun lopussa. Se oli harvinaisen kaunis yksilö eikä karissut yhtään. Lopulta se alkoi kukkia. Koristeet kyllä riisuttiin silloinkin loppiaisena.

Pitkään flunssaa sairastanut mies meni viimein lääkäriin. Keuhkoputken tulehdus ja nielutulehdus. Minähän olin potenut kitu-flunssaa myös monta viikkoa ja hakeuduin niin ikään lääkärille. Minulla oli lisäksi alkava korvatulehdus. Nyt meillä molemmilla on Doxicyclin-lääkitys.

Olin jo pitkään ajatellut hakeutuvani kirkkokuoroon. Vihdoin sain sovittua kanttorin kanssa ajan täksi päiväksi. Eilen ei ääni vielä kulkenut juuri lainkaan, ja olin vähän huolissani kuinka käy. Aamulla ehdottelin miehelle että hän tekisi suunnitellun menonsa aamupäivällä, sillä halusin kaikessa rauhassa avata ääntä ja harjoitella. Toinen ei vain ensin ymmärtänyt yskää, joten minun piti sanoa suoraan, ettei hänen läsnä olonsa olisi nyt toivottavaa. En laula kotonakaan kuin yksin ollessa, paitsi tietysti lapsille heidän ollessaan pieniä.

Jännitti aivan hirveästi ! Ensin sain laulaa valitsemani laulun (Tulkoon tie sinua vastaan..., kaunis irlantilainen laulu, joka on näitä uusia virsiä). Ensimmäinen yritys meni huonosti, koska sävellaji oli liian korkea. Luulin jo, että se oli nyt tässä. Sitten kanttori otti hieman matalamman sävellajin ja nyt onnistuin paremmin. Vielä piti laulaa tavuilla pianon asteikkoa ylös ja alas. Alas pääsin melko pitkälle, joten olen altto. Ilon kautta: Harvoinpa sitä tällainen tavislaulaja pääsee laulamaan yksin kirkossa kanttorin säestämänä! Nyt olen uusi kirkkokuorolainen.

Jännityksen purkautuminen nosti kyyneleet silmiin, kun kävelin kirkolta kohti Selloa. Silloin serkkuni vaimo soitti, että hänen miehensä sisar (siis toinen serkkuni, minua kolme vuotta nuorempi), oli kuollut kotonaan. Hän oli viime vuosinaan kovin erakoitunut, joten emme enää olleet niin läheisiä kuin lapsina mummolassa. Jo toinen äskettäin menehtynyt serkkuni.

Mies toivoi päivälliseksi usein ennenkin tekemääni Minestrone-keiton versiota, jossa on runsaasti eri kasviksia ja tällä kertaa myös jauhelihaa. Minä silppusin ja pilppusin, freesasin, kuullotin ja ruskistin. Maistelin ja lisäilin aineksia vaistoni mukaan. Hyväähän siitä tuli, mutta pari tuntia siinä vierähti.

Hammas on kipeä, mutta onneksi huomenna on hammaslääkäri. Pelkään vain, että hän joutuu poistamaan sen. Onneksi on kyseessä poskihammas. Silmälääkärikin pitäisi tilata, sillä en näe oikein hyvin millään laseillani. Vanhuus ei todellakaan tule yksin!

Hyvää Uutta Vuotta minunkin puolesta kaikille.
Ja Japenalle lämmin osanotto! Tiedän kokemuksesta, että ei ole helppoa menettää vanhempaansa. Kaipaus on aina mielessä.

Toipumista myös Kipalle ja muillekin sairastaneille.

Aikaa on taas vierähtänyt enkä muista, mitä lienen kirjoittanut viimeiseksi... Joka tapauksessa marraskuun puolivälissä selkäni yhtäkkiä löi juntturaan ja liikut oli kolme-neljä viikkoa hitaanlaisia. Pariin kertaan pistettiin piikkejä ja sitten sain lihasrelaksantteja ja kipulääkkeitä kuurina. Pikkusen kerrallaan yritin kävellä ja vähitellen matkakin piteni. Pelkäsin, että miten uskallan lähteä Englantiin, jonne oli jo lentoliput ostettuna. Onneksi fysioterapeuttini rohkaisi, että matkaan vaan.
21.12 sitten lensimme Englantiin ja junailimme Newburyyn, jossa veneemme on. Ehkä oli Luojan sallimus, että Kennet- joki oli virtaamassa vuolaana parin kuukauden sateisen kauden jälkeen ja Marinan isäntäväki suositteli pysymään satamassa, samoin kanavaorganisaatio. Joten emme seilanneet koko aikana minnekkään. Paitsi mies teki pienen kierroksen satama-altaassa kun halusi välttämättä pyörittää moottoria Niinpä minun ei tarvinnut vääntää sulkuja, en kyllä olisi vääntänytkään, mutta mies parka olisi joutunut sulkuhommiin ajamisen lisäksi.

Aika kului kuitenkin hyvin ilman veneilyäkin ja olihan meillä kuitenkin "mökki" missä majoittua. Teimme pikku junamatkoja lähikaupunkeihin, Kintburyyn ja Hungerfordiin, joissa osallistuimme jouluisin tapahtumiin kirkoissa ja mies tietenkin soitteli kelloja joka kylässä

Teimme myös päiväretken Bathiin, joka on tosi kiva kaupunki täynnä historiaa ym. Siellä kiertelimme tuttuja paikkoja, olimmehan muutama vuosi sitten tehneet pyörämatkan Bathista Redingiin ja silloin jo saaneet kipinän kanaville.
Junailimme myös päiväksi lähelle Birminghamia tapaamaan miehen siskoa. Hänen mieheltään sain palan mehiläisvahaa, josta nyt olen värkännyt mehiläisvahakääreitä korvaamaan muovikelmua. Tyttäret ja miniä ovat sellaisista innostuneita, joten he ainakin saavat näitä testikappaleitani.

Uusi vuosi vaihtui Newburyssä ja keskiyöllä olimme kirkon tornissa tietenkin kellonsoittohommissa. No en minä, mutta muut. Keskiyön jälkeen porukalla nautittiin nyyttäriherkuista: mulled wine, kahvi, mincepies, pähkinät, suomalainen suklaa jne. Oli hauskaa.

Viimeisinä päivinä teimme kävelyretkiä kanavapolkuja pitkin, ensin Newburystä Kintburyyn ja toisena päivän Kintburysta Hungerfordiin. Junilla aina paluumatkat. Joten tuli siis käveltyä se matka, mikä oli suunniteltu mennä veneellä
Suomeen tultiin 4. päivä ja jäätiin sitten nuoremmalle tyttärelle pariksi yöksi. Saatiin tutustua oikein kunnolla heidän uuteen kotiin. Kävimme sunnuntaina myös miehen tyttären luona tutustumassa uuteen lapsenlapseen, pikku Sofiaan. Kylläpä olikin suloinen vauveli.

Nyt on sitten tammikuussa monenlaista terveysjuttua: tänään kävin näyttämässä korvaani, jolle juuri ehdin saada antibiottikuurin ja tipat ennen reissua. Tänään annettiin uusi kuuri, koska ei ollut parantunut. Se on ihme juttu kun korva ei ole ollut kipeä ollenkaan, jotenkin outo vaan. Onneksi menin tarkistuttamaan sen siinä päivää ennen reissua Viikon päästä on taas kontrolli. Seuraavaksi on vuorossa hampaan juurihoidon aloitus. Hirvittää vähän kun edellisellä käynnillä paikkaa laitettaessa piti kolmesti puuduttaa ja sitten oli leuat kipeitä monta päivää.
Selän fysioterapia alkaa myös tässä kuussa, joten kalenteri alkaa olla täynnä

Lunta ei ole yhtään enää metsässä eikä pihallakaan. Hiihtokelejä saanee odottaa vielä. Tosin en taida uskaltaa hiihtää muuta kuin tasamaalla. Piti jättää tiistain jumpatkin nyt keväältä pois kun lääkäri ei suositellut mitään äkkiliikkeitä. Joogaan ja pilatekseen kyllä suositteli mentäväksi.

Painoa ei ole tippunut yhtään ja marras-joulukuun aikana oli tullut kolme lisää, joten .... Täytynee TAAS vaan maksaa jäsenyys ja toivoa, että saisi itsensä kuriin.

Mukavaa tulevaa viikonloppua jokaiselle. Meillä joulu lähtee vasta Nuutin päivänä, joten minä nautin vielä jopa joulukuusesta