Tervehdys

Läppärin näytön teksti avautui tänä aamuna jotenkin aivan hailakkaana Siippanikin vilkaisi, mutta ei hetimmiten osannut auttaa asiaa.

Kiitos Tiinuliinu matkakertomuksesta. Eilen kävin pitkästä aikaa naamakirjan sivuilla ja näin myös matkakuviasi. Paljon ehditte lyhyessä ajassa nähdä.

Pikseli, minähän olen viime aikoina nukkunut päikkäreitä - paitsi eilen en ehtinyt Täällä päin oli yhdellä naapurilla pikkutyttö luonaan vajaan viikon, joten minäkin tiedän, mitä flossaus on

Karmale, onnittelut vuosipäivän johdosta Minä en yleisesti ottaen syö paljon herkkuja, mutta jotenkin on kevättalvesta lähtien tullut noin 5 kg elopainoa lisää. En ole vieläkään saanut aikaiseksi aloittaa ruokien merkkausta Minulla oli kevättalvesta paastoarvo vähän kuuden päälle ja nyt jossain vaiheessa syksystä, kun "muutamme" kaupunkiin, pitäisi käydä sokerirasitustestissä. Pakko olisi saada ylimääräistä vyötärön ympäriltä pois. Nopeiten paino nousi varmaan heinäkuun helteillä, kun ei jaksanut suurin piirtein eväänsäkään liikuttaa. Ja pitää syyttää lihomisesta sitäkin, että meillä käy niin paljon "vieraita" (edelleen tyhä sana suomen kielellä) ja silloin pitää tietysti laittaa parempaa ruokaa.... ja onhan niitä ruokajuomiakin ja skumppaa kulunut. Kaloreita on niissäkin aika lailla.

Menna, ei kaikkien pidä tykätä mökkeilystä. Se on rikkautta, kun meitä on moneksi. Eivät kaikki täällä "kylässä" käyvät ystävämme pidä kauheasti mökkeilystä. Viihtyvät kyllä muutaman päivän, mutta eivät viihtyisi pidempään. Meitä on moneksi. Joskus olenkin mielessäni ihmetellyt, että miten meistä on tullut tällaisia "mökkihöperöitä". Olemme molemmat syntyjään paljasjalkaisia stadilaisia

Suupaltti, minä en ole kunnolla päässyt vielä konmarittamaan, vaikka olisi ehdottomasti tarvetta. Kotona kyllä viime talvena hiukan, kun teimme keittiörementtia.... Minullahan pitää kaikkea olla kaksin kappalein - sekä kotona että mökillä...

Eilen aamusta verkoissa oli matikka. Verkot olivat tosi syvällä, yli 20 m:n syvyydessä. Keväällä saimme elämämme ensimmäisen matikan, joka oli tosi iso. Sen veimme yhdelle naapurille. Nyt siippani halusi perata ja nylkeä matikan - jääkaapissa vielä on. Itse en ole kuullut, että matikasta tehtäisiin muuta kuin keittoa.... Saa nähdä, mitä tuosta kalasta syntyy.

Kävimme eilen myös sieni- ja puolukkametsässä. Siippanikin totesi, että on ihana tuoksu metsässä. Ensimmäiseltä paikalta emme löytäneet kuin 7 kanttarellia. Sitten ajoimme vielä puolukka-apajalle tarkastamaan tilannetta. Minä jäin noukkimaan hiukan puolukoita ja siippani lähti katsastamaan yhden kanttarellipaikan. Kannatti, siellä oli runsaasti kanttarelleja. Jätimme osan 88-vuotiaalle mökkinaapurillekin.

Vaikka selkää, hartiota, niskoja ja käsiä särki, niin kyllä oli ihanaa istua terassilla putsaamassa kanttarelleja. Aikaa kului (olen liian tarkka) paljon, mutta nyt on osa odottamassa kuivuriin pääsyä ja osa pannulle pääsyä. Puolukat ovat onneksi nopeita putsattavia ja niitä oli vielä tosi vähän. Tänään menemme ehkä vielä puolukkaan.

Sillä aikaa kun minä siivosin sieniä ja marjoja, siippani kaatoi yhden hyvänkokoisen koivun. Oli ihana saunoa illalla, kun oli pitkästä aikaa koivun oksia tuoksua tuomassa. Osa oksista oli kyllä melko paljaita, kun kuivuuden vuoksi lehtipuiden oksia ja havupuiden neulasia on tullut alas ihan mahdottomat määrät.

Näimme eilen kolme rantakäärmettä. Kaksi ihan pientä poikasta olivat rannassa, johon jätimme verkkomerkin. En ole koskaan ennen nähnyt sen värisiä rantakäärmeitä - olivat harmaita. En kyllä ole ennen nähnyt niin pieniäkään rantakäärmeitä - olisiko joku juttu, että "vauvana" ovat sen värisiä. En ole ehtinyt netistä tutkia. Puolukkametsässä näimme sitten aivan kunnon kokoisen rantakäärmeen. Paikka oli kyllä kaukana rannasta ja olin ensin varma, että kyseessä on musta kyy, mutta keltainen väriläikkä näkyi päässä aivan selvästi. Meidän omassa rannassahan on ranta/tarhakäärmeitä niin, että näkyy useamman kerran kesässä.

Toivotan teille kaikille mukavaa päivän jatkoa.

Olimme näköjään IL:n kanssa samanaikaisesti koneella.

Mukavaa viikkoa Saksasta tulevan ystäväsi kanssa

Hei huomenta,

jatkan vielä muutaman rivin tuohon eiliseen vähän fragmentaariseen matkakertomukseen; tämä osio koskee kaupunkeja ja kyliä.

Helposti sitä suomalainen ajattelee, että Venäjän Karjala on pysähtynyt paikka, jossa rähjäiset äijät vetävät lonkkaa uuninpankolla ja huivipäiset eukot kuokkivat suota. Saattaa tietysti jossakin näinkin olla, mutta kaupungeissa on eri meininki!

Esimerkiksi Petroskoi on vireä yliopistokaupunki, jonka väkiluku kasvaa koko ajan, ja kun ukkokullan kanssa hilpaisimme iltakävelylle pääkatu Leninalle (eivät ole vaivautuneet vaihtamaan Vladimir Iljitsiin viittaavaa kadunnimeä eivätkä siirtämään hänen patsastaan pois vaikka jossain päin laajaa Venäjänmaata on kuulemma niin tehtykin), siellä liikkui muodikkaasti pukeutuneita nuoria.

Hotellissa oli 14 kerrosta, hulppeat huoneet, järvinäköala Ääniselle ja julkisten tilojen kalustus sitä luokkaa että tytär, jolle lähetin sieltä muutaman kuvan (koska hotellin WiFi toimi loistavasti), epäili meidän lennähtäneen Las Vegasiin ihan kesken Karjalan-matkamme.

Ja Sortavalassa, jota joskus kutsutaan ”suomalaisen 1930-luvun kaupunkirakentamisen ulkomuseoksi”, koska se on rakennettu juuri tuolloin ja nuori tasavalta tietysti halusi näyttää Laatokan Karjalan pääkaupungissa parhaita puoliaan, on kaupungin keskustan funkisrakennuksia kunnostettu ja maalattu. Syrjemmällä tietysti näkee niitä vinksahtaneita sinisen ulkomaalinsa hikoilleita pirttejä.

Käkisalmessa, joka ei kaupunkina ole kummoinen, koska se on hyvin pieni ja pienenä pysyneekin, yövyimme juuri valmistuneessa lomakylässä Laatokan rannalla, muutaman kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Kaksikerroksisissa rivitaloissa sijaitsevien huoneiden yksi seinä oli lasia (näköala mäntymetsän läpi järvelle!) ja huoneessa oli ilmastointi, jota emme onnistuneet säätämään mieleiseksemme eli riittävän viileäksi, koska emme ymmärtäneet venäjänkielisiä käyttöohjeita. Ikkunan sai toki auki; leppeä yötuuli puhalteli ja koska oltiin keskellä mäntymetsää, mikään meteli ei häirinnyt matkailijoiden unta.

Putte ja kumppanit (siis pres. Putin ja hänen käsittämättömän rikkaat kaverinsa) rakentavat eri paikoissa kaikenlaista. Yksi kunnostaa omilla rahoillaan Laatokalla sijaitsevaa Konevitsan luostaria matkailunähtävyydeksi, toinen on pistänyt pystyyn tuon äsken mainitsemani lomakylän (siellä ei sivumennen sanottuna tarjoilla lainkaan alkoholia, koska kyseinen oligarkki on itse kutakuinkin absolutisti, mikä lienee sielläpäin suht harvinaista).

Rakenteilla on myös moottoritie; sen valmistuttua johonkin Suomen Parikkalan korkeudelle Laatokan rannalle rakennetaan monen kymmenen tuhannen ihmisen satelliittikaupunki. Sieltä ajaa Pietariin töihin hyvin nopeasti; matkaa ei ole montakaan kymmentä kilometriä.

Myös Aleksanteri Syväriläisen luostari on lähes loistokunnossa; isointa kirkkoa remontoitiin joten sinne emme päässeet. Mutta ne rakennukset, jotka vielä seitsemän vuotta sitten repsottivat ja ne freskot, joista silloin saattoi aihetta vain aavistella, oli entisöity ja ikonit kiillotettu.

Ja juu siellä syrjäisissä kylissä kiinnitti huomiota sama seikka, mikä on nähty edellisilläkin matkoilla. Vaikka talo olisi miten surkeassa kunnossa, sen ympärillä on kukoistava puutarha. On perunamaa, vihannesviljelmä ja monta omenapuuta.

Asia selittyy osin sillä, että venäläiset ovat tottuneet viljelemään itse osan omasta ruoastaan, ja pakkokin on, kun tulot eivät ole kovin kummoiset. Mutta kukaanhan ei leimukukkaa ja samettiruusua syö - koristekasvit rehottavat palstojen laidoilla. Julkiset puistotkin näyttivät olevan ihan ookoo eritoten Petroskoissa, mutta myös Käkisalmen keskiaikaisen linnan ympärillä.

Nyt on loputkin matkavaatteet pyykätty ja paluu arkeen todenteolla alkanut! Päivänjatkoja ja kiitokset kuulumisistanne!

PS. Piti vielä sanoa, että kyllä Venäjän Karjalassa kurjuuttakin löytyy. En tiennyt, pitikö sääliä vai vihastua, kun Viipurin torilla minut ympäröi lauma metallihampaisia huivipäitä naisia, jotka yhteen ääneen huusivat: "Osta valkosipulia! Osta puukauha ja kampa! Osta selanraaputin! Kolme euro! Uksi euro!" ja tungeksivat bussin oviaukkoon käymään kauppaa toisiaan tönien. Joku siinä jotain ostikin.

Ymmärrän kyllä, että Viipurin mummojen eläke on pienempi kuin allekirjoittaneen, mutta ostin silti valkosipulini siltä torin laidassa penkillä istuvalta vanhaltarouvalta, joka vaimealla äänellä totesi ohikulkevalle turistille (siis mulle) viljelleensä valkosipulit "ihan isse". Puolukatkin hän oli poiminut omin hieman koukkuisin sormin, mutta niitä en just sinä päivänä tarvinnut. .

Keskipäivää

Kiitos Tiinuliinulle mielenkiintoisesta matkakertomuksesta.
Olen ollut itse toissa kesänä Sortavalassa ryhmämatkalla ja sieltä ajelimme Laatokan etelärantaa Viipuriin käyden matkalla useissa sotilaskohteissa ja entisissä suomalaiskylissä. Tein samoja havaintoja tiinuliinun kanssa kaupunkien ja maaseudun näkymistä.

Minäkin olen tutustunut flossaukseen 7-vuotiaan lapsenlapsen ohjauksessa. En kuulemma tee liikkeitä oikein, ehkä peffa ei suostu liikkumaan eri suuntaan käsien kanssa tai jotain muuta häikkää.

Viikonloppu meni vauhdilla kun lauantaina juhlittiin erään yhdistyksen 80-vuotispäivää. Siellä oli herkulliset tarjottavat: kokonaisena paistettu sika höysteineen ja jälkiruokana tietysti täytekakkua. Lähdin kotiin ennen puoltayötä, mutta liika syöminen kostautui enkä saanut nukuttua täyden vatsan kanssa.
Sunnuntaiaamuna lähdin pitopalvelukeikalle ennen yhdeksää ja sielläkin tuli maisteltua jälkiruokana ollutta täytekakkua, nyt vahingosta viisastuneena otin vain pienen palan.Iltaa vietin kolmen lastenlapsen (yksi heistä aikuinen) seurassa.

Eilistä sytymäpäivääni en enää juhlinut täytekakulla, vaan ihan oikealla ruoalla ja mato-ongella käynnillä.
Rannasta piti kyllä tehdä eri reissu kotiin kun madot eivät lähteneet mukaan ensi yrityksellä.

Hyvää tiistain jatkoa.

Istuskelen mukavasti Saksasta tulleen ystäväni kanssa. Takassa rätisee tuli, kynttilät lepattavat, klassinen musiikki soi taustalla. Ratkotaan sudokuja ja jutellaan niitä näitä.
Vaan ennen kuin näin rauhalliseen olotilaan päästiin... Aamulabrasta tullessani pistäydyin lähikauppaan ja olin kerännyt kärriin jo kaikenlaista,kun joku tuli kertomaan, että pankkikortit eivät toimi, eivät koko alueella kuten eivät pankkiautomaatitkaan. Kaupan käytävillä vaelsi vihaisia ihmisiä palauttelemassa hyllyihin ostoksiaan ja laskemassa, mihin kolikot riittävät. Minulla sattui olemaan viisikymppinen, mutta jouduin silti jättämään muutaman ei-tarpeellisen ostoksen huomiselle. Kassarouva ojensi kaksi euroa ja huokaisi, että tämä on kyllä ihan kamalaa.

Ajoin lentokentälle ja totesin, että lyhytparkkipaikka oli hävinnyt ja auto piti ajaa halliin. Ystäväni kone rullasi ihan muualle kuin piti, joten olimme kaukana toisistamme. Puhelimet toimivat ja pian olimme jo automaatin luona, joka ei toiminut. Virkailija tuli kertomaan, että kokeilussa on uusi automaatti kaukana muualla. Sietä löytyi jono ällistyneitä ihmisiä, kunnes virkailija tuli neuvomaan. Päästyämme autoon jouduin neuvottelemaan puomin kanssa jonkin aikaa, ennen kuin se suostui päästämään pois. Samalla ihmettelin, kun autossa kuului epämääräisiä ääniä ja puhetta, vaikka olin sulkenut radion.

Mökkitiellä nousin ottamaan Hesarit laatikosta ja autoon astuessani huomasin, että sen tietokone ilmoitti minun parhaillaan juttelevan puhelimessa ystäväni kanssa. Selvisi, että hän oli unohtanut sulkea kentällä puhelimensa, joten oli keskusteltu tunti kymmenen minuuttia. Onneksi oli whatsApp-puhelu!

Olemme tehneet lukujärjestystä tuleville päiville, että ehdittäisiin varmasti käydä kaikkialla, mihin mieli tekee. No huominen päivä ollaan mökillä, minä vaan pistäydyn kynsihoidossa ja kampaajalla.

Heips!

Kivoja juttuja taas täällä!

Maanantaina oltiin pojan synttärikahvilla käymässä Tampereella. Vaari, poitsu ja poika kaikki syntyneet elokuussa. Pojan synttärit viimeisenä. Laskettiin että yhteisikä nyt 120 vuotta. Juhlistettiin sitten pyöreitä vähän juhlavammin.
Poitsulla oli vielä illalla jalkkispeli niin vierailu jäi vähän lyhyeksi.

Olen poiminut tyrnejä, mut nyt ei mitään paineita. Poimin osan ja loput saa jäädä puuhun.
Luumut alkaa kypsymään. Otin muutaman luumun mukaan kun päivällä hierojalle ajelin. Totesin siinä luumuja syödessä niidenkin olevan tosi makeita. Ennen ei huomannutkaan hedelmien makeutta.

Nyt nukkumaan. Hyvät yöt

Moi mimmit, mä haluun tylsän ja tapahtumaköyhän elämän! Mä en jaksa, kun koko ajan tapahtuu kaikkea kummallista.
Eilen aamulla herättiin ujellukseen. Lokasäiliöhän se kertoi kaipaavansa tyhjennystä. Joimme aamukahvia Fraun (olkoon Saksan ystävä nimetty noin) kanssa terassilla, kun katseeni osui seinällä roikkuvaan lamppuun. Siis kirjaimellisesti roikkuvaan, lähes putoavaan. Kiipesin tikkaille poistaakseni lasikuvun, mutta ruuvit olivata juuttuneet. Virittelin rautalankakiinnityksiä markiisin tankoon, ihan turhaan. Ei auttanut kuin poistaa kalusteet lähettyviltä ja toivoa, että lamppu kestäisi vielä jonkin aikaa putoamatta.

Matkalla kynsihoitoon sain lokamiehen kiinni ja hän lupasi tulla mahdollisimman pian. Asia hoidettu. Maksullinen mies vastasi vasta iltapäivällä, mutta lupasi tulla iltahämärissä auttamaan. Kuten tulikin, sai koko lamppusysteemin irti ja sähköpiuhat turvallisesti väliaikaisesti nippuun. Lampun taustaosa oli ihan haperoitunut. Maksullinen mies lupasi tulla kiinnittämään uudet lamput, kunhan löydän sopivat. Kunniaa mökkitalkkarille!

Tänä aamuna oli tarkoitus herätä aikaisin, mutta heräsimme vieläkin aikaisemmin, koska se lokamies ajoi iloisena isolla autollaan pihaan. Rallatteli iloisena eikä ollut huomaavinaankaan jöröjukkatukkaani eikä unesta sikkuraisia silmiäni.

Ehdittiin ajoissa Hesaan ja pankkitapaamiseen. Järkevä virkailija oli syventynyt Fraun pulmiin, jotka melkein saatiin hoidettua, maanantaina vielä viimeistellään. Sitten ihmettelimme R-kiskassa parasta tapaa saada Fraulle ratikkalippuja, kun ratikoissa ei voi enää kolikoilla maksaa. Nälkähän sellaisessa tulee, joten menimme Sokoksen yläkerroksessa olevaan Loisteeseen syömään ei-niinkään-laihdutusruokaa. Samassa paikassa muuten kerran tavattiin tämänkin ryhmän kanssa.

Pippuripihvi juuresröstin ja kermakastikkeen kera oli suussa sulavaa ja massuun mahtui vielä raparpericrumble jäden kanssa. Ja taisi mennä pullollinen viiniäkin.. Nyt on sitten jo syyskuunkin sallitut kalorit kulutettu.

Kävin Make-up Storessa varaamassa pari juhlameikkausaikaa, jospa tekisivät naamalleni ihmeitä? Sitten vaelsimme Stockalla, koska oli pakko saada liikuntaa sen painavan lounaan jälkeen. Kiipesimme Stockan pysäkiltä ratikkaan ja kiireesti seuraavalla pysäkillä siitä pois. Frau nimittäin huomasi, ettei hänellä ole kännykkää missään.

Loisteestahan sen sitten löysin. Fraulla ehti mennä huolesta jo maha sekaisin, minä ryntäsin naistenhuoneeseen perässä hänen kännynsä kädessäni ja kiljuin lujaa, että Alles in Ordnung ja tajusin vasta sitten muutamien naisten katselevan minua oudosti.

Frau-parka oli sen verran stressaantunut, että päätti kertoa samaan hissiin kanssamme joutuneelle hotellipäällikölle mielipiteensä vessan siisteydestä. Hotellipäällikön ilme oli melkoisen ällistynyt, kun Frau julisti, että se teidän amme tuolla on sehr sottu. Minä tulkkasin, että se tarkoittaa roskakoria, johon näköjään asiakkaiden on vaikea saada paperipyyhkeitä osumaan. Kun Frau on väsynyt tai hermostunut, hänen suomenkielensä muuttuu omintakeiseksi saksasuomisekoiluksi, jota pystyn vain suuresti mielikuvitusta käyttämällä ymmärtämään. Johtuu ehkä siitä, että hän on asunut jo yli 50 vuotta Saksassa. Hotellipäällikkö osoittautui älykkääksi naiseksi, joka halusi esitellä meille hotelli Vaakunan ala-aulaa ja rupatella kaikesta muusta paitsi yläkerran vessoista ja onnistui siinä samalla ohjaamaan meidät ulko-oven läheisyyteen.

Huomenna sitten uudet seikkailut.

Tervehdys matkailijoille ja kotimaisemissa olijoille.

Ketjussa on ollut viime päivinä aika hiljaista joten yritän kirjoitella muutaman sanasen.

Jotkut teistä raivailevat kaappejaan ja laittavat kiertoon turhaa tavaraa. Minäkin olen suunnitellut samaa, mutta kohdallani toteutus on kuin savolainen työmaa eli aloittamista vaille valmis.

Olen jotenkin jämähtänyt paikalleni kesän kiireitten jälkeen. Puursin heinäkuun helteissä pitkää päivää vapaaehtoistyössä ja se vei mehut akasta. Eilen otin vihdoin itseäni niskasta ja kävelin yli 6 km lenkkipolulla ja sienimetsässä. Hirvikärpäsiä tarttui mukaan enemmän kuin sieniä, mutta sain sentään ruoan täksi päiväksi tateista ja kesäkurpasta. Kunhan nyt vaan malttaisin pysytellä pois jääkaapilta tämän illan.

Minulla on ongelmana iltanapostelu varsinkin yksin ollessani, joten en uskalla pitää kaapissa herkkuja houkuttimena.

Tänä aamuna nousin virkeänä ja aamupalan jälkeen olin lähdössä niittämään järviruokoa raivaussahalla kun rantaa on paljastunut veden laskiessa lähes kymmenen metriä. Saha oli rikki joten piti ottaa käyttöön kikka kolmonen ja lähteä rantaan viikatteen ja talikon kanssa. Pari tuntia huhkittuani olin jo aivan poikki, joten lykkäsin veneen vesille ja lähdin kokeilemaan kalaonnea levätessäni.
Soudin paikkaan jossa edellisellä kerralla tuli kalaa solkenaan, mutta tänään salakat naarrasivat minua, eikä päinvastoin. En viitsinyt kauan olla narrattavana vaan palasin rannan siivoukseen.

Askeleita ja kilometrejä ei paljon hommasta kertynyt, mutta luulen että työ vastasi jonkin sortin kuntosalia.

Illan otan rauhallisesti valmistautuen huomiseen työkeikkaan, taitaa tulla pitkä päivä jalkojen päällä.

Sääenusteissa on luvassa hyviä kelejä ainakin jonkin aikaa, joten nautitaan alkavasta syyskuusta ja sen antimista.
Toivottavasti Kipankin kalansaaliit paranevat syksyä kohti.

Hyvää viikonloppua

Mustikkaposki, sinäkö se sanoit, ettet osaa kirjoittaa? No, se oli pötypuhetta!

Eilinen päivä oli yhtä haipakkaa. Kiertelimme Hietaniemen hautausmaalla sytyttelemässä kynttilölitä Fraun äidin ja muiden sukulaisten haudoille. Mauno Koiviston haudalle pystytettiin parhaillaan muistokiveä.

Fraun lapsuudenystävä oli liittynyt joukkoihin ja rouvat halusivat ravintola Mestaritalliin, josta on upeat merinäköalat. Nautittiin toast skageneita ja minä kuskina vettä. Ajeltiin merenrantoja pitkin Hernesaareen ja parkattiin Löylyn eteen, jossa juotiin kahvit ja ihailtiin taas merinäköalaa. En ollut aikaisemmin Löylyssä käynytkään, joten nyt on sekin paikka nähty, aika jännittävää arkkitehtuuria.

Kaivopuiston rantojen ympäri ja sitten alkoi se varsinainen hauskuus, kun rouvat halusivat minun ajelevan pitkin poikin Kaivaria, josta he ovat kotoisin. Bongattiin kodit ja koulut, mummon koti ja isän entinen kauppa ja poikakaverinkin koti ja porttikongi, jossa pussattiin. Minä väistelin hiki päässä toisia autoja kapeilla kujilla. Määrättiin etsimään parkkipaikka ja se löytyi Hietaniemen torilta. Parkkimittaria ei tajuttu kukaan. Frau kävi kidnappaamassa viisaan näköisen miehen, joka rauhallisesti neuvoi uudentyyppisen mittarin käytön. En ymmärrä, miksi siihen pitää etukäteen tietää,kauanko viipyy? Mistä minä sen tiedän? Miksi en voi maksaa vasta, kun saavun autolle? Ja rekisterinumerokin piti kertoa, ennen kuin automaatti sylkäisi lipukkeen kidastaan.

Ratikalla Kauppatorille, Frau halusi Kauppahalliin ja pettyi sen muodonmuutoksesta, osti kuitenkin graavisiikaa. Tyttäreni on Kauppahallia vastapäätä töissä, soitin ja vilkuteltiin, kun hän tuli ikkunaan. Vilkutellessa rouville tulikin jo kova jano ja mentiin Kappelin terassille. Minä vilkuilin kelloa, ettei parkkiaika vain menisi umpeen ja harmittelin, kun oli koko auto mukana ja yritin kuvitella vesilasini viiniksi.

Ehdimme minuuttia vaille autolle eikä lappuliisoja onneksi näkynytkään missään. Ratikassa liput oli tarkastettu, mutta me olimme leimanneet omamme säntillisesti. Kun tultiin kotiin, avasin viinipullon ja lätsähdin nojatuoliin. Kummallista kyllä, Frau, jonka sääressä syöpä kasvaa, lähti kauppaan ostamaan leipäjuustoa ja karjalanpiirakoita. En ymmärrä, mistä hän kaivaa sen elämänilon ja energian, millä porskuttaa!

Tänään Frau yöpyy toisen ystävänsä kanssa, minä käyn meikattavana ja suuntaan juhlimaan tyttäreni sydänystävän nelikymppisiä! Korkkarit kattoon!

Heippa,

kyllä minä nauroin IL lukiessani teidän tapahtumarikkaasta päivästä mökillä Naamakirjassa oli kuva teidän "naposteluhetkestä" Loisteessa. Sinä alat olla aika haka tuossa autoilussa, tuli mieleen teidän Espanjan retkiltä kertomianne autoilukokemuksia Minähän en autolla lähden stadiin, eli Helsingin keskustaan, kun aivan pakkotilanteessa.

Frau tuntuu todella tarmokkaalta Hauskoja synttärijuhlia ja terkkuja juhlakalulle

Oletpas ollut ahkerana Mustikkaposki. Kalaonni on kääntynyt parempaan suuntaan. Leivän päällä oli eilen ja tänään graavisiikaa ja pari päivää söimme siikakeittoa

Kanttarelleja ja puolukoita keräsimme myös tiistaina. Tontilla on tyrnipensas, josta olen kerännyt marjoja vähän kerrallaan puuron joukkoon. Eilen tuntuivat jo melkoisen pehmeiltä, joten tänään pitäisi kerätä loput pois piikikkäästä pensaasta. Lujasti ovat kiinni.

Ilmat ovat olleet upeita. Eilen istuimme pimeän tultua rantanuotion ääressä.

Mukavaa viikonloppua kaikille