Heippa

Menna aneeksi, nauroin kyllä ihan kunnolla ääneen, kun luin kirjoitustasi teirän miehen seikkailuista Onneksi on turvallisesti kotona ja sinä ruorissa Asics Gelin ehdotus kesäteatterista Heinävedellä ei kuulostanut hassummalta. Muuten, rakas siippanikin sai kuulolaitteen joskus viime talvena. Käyttää tosi harvoin, mutta kuulo reilusti heikentynyt... voi olla, että mukana on myös itsesuojeluvaistoa

IL voi kuinka upeasti ja nopeasti tajusit tilanteen ja osasit antaa positiivista palautetta purjehtijalle <3 <3 <3 Mielestäni oivallat todella usein, mikä on kulloisessakin tilanteessa hyvä vastaus tai ratkaisu, kun teinit/nuoret esittävät sinulle kysymyksiään. Se naamakirjassa oleva purjehduskuva oli tosi upea.

Saunottu - hyvissä ajoin ja istuimme saunan vieressä olevalla avoterassilla hyvänkin tovin.

Pian lähdemme kesäkeittiön suuntaan. Ruokana savulohta - tällä kertaa kaupasta ostettua, (jolle teen ihanan kastikkeen) uusien perunoiden kera. Kyytipoikana salaattia (joka on onneksi jo valmis). Ihana ilma. Lämmintä, mutta täällä ei ainakaan liian hiostavaa (sisällä on kyllä ilmalämpöpumppu viilentämässä) . Ennen saunaan menoa tein rivakan lenkin postilaatikolle. Odotin, että siellä olisi ollut taloyhtiöltä kirje ja kutsu yhtiökokoukseen. Toivottavasti on maanantaina perillä, että saamme valtakirjan lähetettyä ajoissa.

Tsemppiä ja terveyttä meille kaikille

E-hei, Asics Gel ja Kipa, silmälasien takia ei todellakaan lähdetä ajamaan 700 kilometriä! Naapurinmiehen kanssa on jo sovittu, että meirämmiäs lähettää hänelle avaimet ja hän puolestaan lähettää silmälasit. Siitä on sitten sekin etu, että avaimellisesta naapurista voi olla hyvinkin hyötyä siinä vaiheessa, kun meirämmiäs lopulta tajuaa, että mökistä on päästävä eroon.

Heinävedellä on kyllä kesäteatteri ja siellä on kuulemma ollut hyvinkin onnistuneita esityksiä. Itse en ole siellä koskaan käynyt. Tänä vuonna siellä esitetään Laila Kinnusesta kertovaa musiikkinäytelmää Lailan tähtihetket eikä se kiinnosta, vaikka olisin paikallakin. Laila Kinnunen asui viimeiset vuotensa Heinäveden rautatieasemalla ja sen vuoksi näytelmä sai sekä kantaesityksensä että ensi-iltansa Kermankosken kesäteatterissa. Muistan lukeneeni jostain haastattelusta, miten hänellä oli Heinävedellä osuuskaupan lisäksi kaksi tärkeää paikkaa: yläapteekki ja ala-apteekki. Yläapteekki oli varsinainen apteekki ja ala-apteekki paikallinen Alko ja hän lienee ollut kummassakin lähes kanta-asiakas - valitettavasti!

Saapas nähdä minkälaista säätä saamme viikonlopuksi. Ennustettu on viilenevää, sadetta ja ukkostakin, minne päin maata sitten mitäkin osuu. Mukavaa viikonloppua kaikesta huolimatta

Hei Ihanaiset,
terveisiä Varsinais-Suomesta, mutta ensin minun täytyy jakaa kanssanne yksi uneni jossa olitte suurin joukoin mukana. Meillä oli salaseura ja kaikilla salanimet . Porukka oli kylläkin lähes yksi yhteen Iloklubin kanssa .
Kipa oli järjestänyt meille retken Art Deco tyyliseen huoneistoon jota verhosi salaperäisyys, villit huhut ja skandaalit, koko retki oli hyvin hys,hys. Millä ilveellä Kipa oli meidät retkelle onnistut järjestämään jäi epäselväksi mutta kaikki halusivat mukaan, olihan kyseessä once in life tilaisuus.
Kaikkien piti kirjoittaa salanimensä vieraskirjaan , mutta minä olin tietysti unohtanut omani, mietin sitä jonossa kuumeisesti mutten muistanut, viimehetkessä keksin, että tuhertaisin siihen jotakin niin huonolla käsialalla ettei kukaan saa siitä selvää. Varmistin vielä takanani olevalta Mennalta ettei siitä todella saisi selvää . Jossain vaiheessa muistin, että salanimeni oli Sara de la Fontaine .

Huoneisto oli valtava, kaksi kerrosta, pylväitä, patsaita, komeita portaikkoja, kultaraaamisia peilejä ja koristeltuja seiniä ja kattoja . Eksyin yhtenään erilleen muusta porukasta mutta onneksi salaseuramme ei ollut kovin hiljainen ja löysin aina muut naurun ja pulinan perusteella . Kuten silloinkin, kun pölähdin huoneeseen jossa Iloinen Lemmitty peilaili itseään jostain löytämänsä edesmenneen huoneiston rouvan juhlapuvussa. Molemmat näyttivät upeilta, puku oli hennon vaaleanpunaista silkkiä, siinä oli pitkät hihat, tyköistuva uuma, täysin kello nilkkoihin ulottuva helma. Tuijotin suu auki IL:n vyötäröä joka ei ollut senttiäkään yli 50 senttiä! Sain kysyttyä miten IL uskalsi pukeutua iltapukuun ja miten se istui niin täydellisesti . IL kohautti hieman pitkästyneesti olkiaan ja totesi, että kyllä hän Diorin pukujen mitat tuntee onhan hän ollut Diorin mannekiini. Diorin puku, Diorin mannekiini !!!!! Ennen kuin ehdimme kysellä enempää viereisestä huoneesta kuului hälyttävää meteliä. Joidenkin salaseuralaisten, vain naisille, miehet olivat retkellä mukana ja he olivat törmänneet toiseen perikunnan jäseneen, hammaslääkäriin, joka makasi aidolla persialaismatolla kuoliaaksi mukiloituna . Olimme kauhuissamme, huoneistossa ei ollut muita kuin me ja uskoimme, että meitä syytettäisiin murhasta . Lyhyen neuvottelun tuloksena päätimme päästä ruumiista eroon, ongelma oli vain se,että hammaslääkäri oli puolikkaan elefantin kokoinen . Onneksi miehet olivat pitkiä ja riuskoja, he raahasivat ruumisparan toiseen huoneeseen jossa oli jättiläis simpukan muotoinen helmiäisellä silattuja kirstu ja hammaslääkäri parka kipattiin sinne ja kansi kiinni. ..... Siihen sitten heräsin, selvisimme murhasyyteistä ... kai ... ette sitten tiedä tästä mitään jos virkavalta koputtaa oveenne ... hys!

Viikonloppu oli mukava, juhlimme nuorimman siskomme esikoisen valmistujaisia pienellä porukalla. Sain myös kuulla, että vuoden päästä pääsemme juhlimaan nuoren parin häitä . Ihania nuoria, ahkeria, positiivisia ja selvästi niiiiin rakastuneita toisiinsa.

Elokuu vetää viimeisiään, nautitaan lämpöisistä loppukesän illoista.

Oi mikä uni ja miten muistatkin kaikki yksityiskohdat noin hyvin.

Suloista sunnuntai-iltaa

ja terveisiä taas, tällä kertaa Turusta! Ukkokulta oli kutsuttu perjantaina perehtymään paikalliseen venenäyttelyyn ja minä päätin ottaa vinkistä vaarin ja lähdin mukaan. En sentään venenäyttelyyn, mutta erilaista kulttuuripitoista ohjelmaa on ollut ihan yhden viikonlopun tarpeiksi.

Mennalle tiedoksi, että entinen risteilyaluksesi s/s Bore on hyvässä hoidossa ja ahkerassa käytössä. Sikäli kuin saatoin aamiaisravintolassa havaita, asiakaskunta oli varsin kirjavaa: reilaajia ja relaajia, lapsiperheitä ja prätkämiehiä (kymmenkunta harrikkaa oli parkkeerattu sievään riviin laivan vierelle Aurajokivarteen). Henkilökunnan puolestaan muodostivat Turun Ammatti-Instituutin ravintolalinjan opiskelijat, iloiset ja touhukkaat nuoret.

Paikka on luokitettu hostelliksi (ja valittu tänä vuonna Vuoden Hostelliksi) mutta eipä tuo hotelleille hävinnyt kuin huonekoon perusteella. Hyteissä ei ole telkkareita, mutta wifi toimii kaikkialla laivassa, uutisia ja urheilua ynnä muuta tarpeellista voi katsella oleskeluaulassa jossa käytettävissä on myös kohtuullisen kokoinen kirjasto sekä tietenkin sanomalehdet.

Aamiaispöytää oli kehuttu jo booking.comin asiakasarvioissa, ja varsin monipuolinen se olikin: monenlaista mehua, lämpimiä piirakoita, omatekoisia sämpylöitä, vihanneksia, leikkeleitä ja juustoja, hedelmiä, puuroa, jugurttia... Lähiruokaa kertoivat suosivansa.

Tuonne mennään toistekin – Turun kirjamessut on tältä vuodelta peruttu, mutta Vanhan Suurtorin joulumarkkinat saattavat mahdollisesti toteutua. Ne ovat yleensä parina-kolmena joulua edeltävänä viikonloppuna, ja yleensä siellä on käyty, joskin useimmiten päiväsiltään.

Koska Turussa asuu sukulaisia, heitä oli tietysti nytkin mukava tavata. Mutta hyvin kului aika myös kahdestaan: Turun linna ja Forum Marinum ovat paikkoja, joissa käydään aina kun niillä hoodeilla ollaan.

Tällä kertaa linnassa oli näyttely turkulaisesta luksuksesta noin vuosilta 1600–1900. Nähtävää riitti turnyyripuvuista, joiden jujuna on peffan päälle solmittu rottinkikori (se nostaa somasti hametta mutta tekee istumisen melko mahdottomaksi) pöytähopeisiin ynnä muuhun, mitä aatelisto ja päheämpi porvaristo on suinkin saattanut tarvita asemaansa korostaakseen.

Forum Marinumissa taas oli lähinnä lapsikatsojille tarkoitettu näyttely Lemmikit laineilla, joka kertoi kuvin ja sanoin kissoista, koirista ynnä muista laivoissa kulkeneista eläimistä. Mua viehätti eniten englantilaiskissa Unsinkable Sam eli Uppoamaton Sam. Se asusti alun perin saksalaisessa Bismarck-taistelulaivassa, jonka britit upottivat mutta pelastivat kissan. Kun kuninkaallisiin merivoimiin kuulunut brittihävittäjä vuorostaan sai torpedo-osuman, kissa löydettiin Englannin kanaalin aalloilta kellumasta ja pelastettiin eräälle lentotukialukselle. Myös se ajoi miinaan; Sam selvisi haaksirikosta hengissä joskin kiukkuisena ja siirtyi viettämään eläkepäiviä Belfastiin.

Tehtiin me kolmen euron risteilykin; ajettiin paikallisen liikennelaitoksen vesibussilla Ruissaloon, käveltiin pikku lenkki ja palattiin kaupunkiin. Ynnä kiirehdittiin junalle, jossa valtaosa matkustajista (me mukaan luettuina) istui maskit päässä. Myös Turussa on paikallinen liikennelaitos antanut maskisuosituksen, jota noin puolet ihmisistä näyttää noudattavan.

Nyt syön viimeiset Turun torilta ostetuista kotimaisista ompuista ja avaan jälleen yhden uuden kotimaisen romaanin (pari kolme olen jo ehtinyt lukaista). Syksystä olen aina tykännyt – se kun tuoksuu kirjoille ja omenille (ja toivottavasti ennen pitkää myös sienille).

Hienoa kuulla, että Muori on kunnossa ja touhukas! Kunnollista, touhukasta viikkoa myös kaikille muille!

PS. Olipas Suupaltilla hulvaton uni! Nauratti lukiessa. Tuostahan saisi suorastaan menestyselokuvan!

Tulirumpu, läheskään kaikkia unia en muista minuuttia kauempaa vaikka heräisin heti unen jälkeen mutta tässä oli selvä " juoni" ja kerroin sen isännälle aamulla . Suurin osa unistani on sekavaa tajunnan virtaa.

Tiinuliinu, eipä minua naurattanut yhtään, kun hammaslääkäri parka unessa löytyi . Jälkeenpäin mietin mikään oma moraalini, kun mukisematta hyväksyn " ruumiin" piilottamisen . Onneksi kaikki oli vain unta mutta ....

Minäkin olen matkustanut Kristina Cruisesin Borella, tykättiin laivasta, se kun oli pieni niin tutustuttiin hyvin muihin matkustajiin ja henkilökuntaan jolla tuntui aina olevan aikaa vaihtaa matkustajien kanssa muutama sana. Yövyttiin siinä myös muutama vuosi sitten, kun oltiin Turussa. Muistot oikein vyöryivät esiin, kun astuttiin laivaan, aika oli siellä pysähtynyt, kaikki oli ennallaan.

Viikonloppuna oli ihana tavata siskoja, puolet siskon lapsista jälkipolvineen. Juhlakalun sisko asuu Ruotsissa eikä hän valitettavasti voinut osallistua ja toisen siskon vammainen lapsenlapsi oli nuhassa eikä perhe uskaltanut osallistua. Mukavaa oli tavata edes puolet pienestä suvusta. Siskolla on kolme hevosta ja lihava kissa, mies ja virkauroskoira. Kaikki ovat kilttejä mutta hevosia vähän pelkään . Sain silittää, rapsuttaa ja paijata kissaa ja koiraa sydämeni kyllyydestä, kälättää systereiden kanssa, nauttia hyvästä ruuasta ja tavata tulevia uusia sukulaisia. Taputin minä nuorinta heppaakin, on ne isoja eläimiä ja työläitä. Ei tarvitse systerin mennä erikseen kuntosalille. Sain taas mökille vietäväksi kotilovapaita kukantaimia sekä siemeniä, kanttarellejakin kävin poimimassa huomiseen pätkäpaaston munakkaaseen. Loistava viikonloppu!

Ostettiin isännälle vuodenvaihteen alesta uusi pikkutakki, kun vanhat ovat aivan liian suuria. Isäntä muisti, että hällä on takkiin sopivat siniset housut, no, oliha ne mutta niin kulahtaneet ettei niitä voinut juhliin laittaa. Otettiin takki mukaan ja mentiin viimeviikolla miestenliikkeeseen. Isäntä laittoi takin päälle ja myyjä sanoi, että se on vähän liian iso , hän hakee pienemmän numeron. Isäntä hämillään sopersi, että housuja tarvittais tämä takki on jo maksettu. Toden totta, isäntä on laihtunut mökillä raataessaan lisää ja takki oli vähän iso. Toivottavasti lihoo vähän talven aikana, kielsin häntä laihtumasta lisää, häviää koko mies muuten , siitä en tykkäisi.

Taidan painua pehkuihin, sosiaalinen elämä väsyttää äkkiseltään. Hyviä öitä kaikille.

Muorille onnittelut ripeästä toipumisesta, toivottavasti vanhan vammankin kivut helpottavat.

Suupaltti nauran täällä vedet silmissä Olen luullut että olen ainoa pitkien unien näkijä.
Ja IL Diorin malli, wau

sunnuntaina, 23. elokuuta 2020 klo 22:27 karmale kirjoitti::
Suupaltti nauran täällä vedet silmissä Olen luullut että olen ainoa pitkien unien näkijä.
Ja IL Diorin malli, wau

Oli kyllä elävästi kerrottu! Luulin jo vähän matkaa, että olen nähnyt saman unen, mutta taisinkin muistella illalla katsottua Fellinin elokuvaa ja Poirotin seikkailuja
Jäädään kuulolle, miten se ensi yönä jatkuu!

Suupaltti, olipas uni! Ihanaa, että se puku oli vaaleanpunainen, rakastan sitä väriä, vaan se tekee minut ihan sairaan näköiseksi. Ja oi, uuma 50 centtiä, totuus taitaa olla kaksinkertainen! Hauska seikkailu kuitenkin.

Koko viime viikko meni tyttären luona juhlavalmisteluissa. Maanantaina roudattiin mun mökiltä auton täydeltä puutarhakalusteita ja lyhtyjä, tiistaina puutarhalle. Tytär oli nimennyt minut luottofloristikseen ja niin ostettiin auto täyteen kukkia ja kasveja, joista loihdin istutuksia isoihin ruukkuihin puutarhaan. Justus asensi tunnelmavaloja vävyn kanssa. Keskiviikkon pesin yli 100 skumppa- ja 60 viinilasia sekä lukemattoman määrän muita astioita. Torstaina kynsihoito ja sen jälkeen loihdittiin autokatoksesta ravintola, leikkimökistä salakapakka ja pohdittiin vaihtoehtojuttuja sateen varalle. Hain lisää kukkia ja tein sisämaljakoihin asetelmia. Perjantaina pahin härdelli, vävyn liikekumppanikin oli auttamassa, kaikki kiirehtivät sinne tänne. Mutta niin vain alkoi näyttää juhlavalta, vävyn kiipeilykeskuksesta tuodut juoma-automaatit, kahviautomaatti ja jäähilemehukone paikoillaan grillikatoksessa. Minusta on hauskaa auttaa juhlien järjestelyissä, yhdessä tekeminen on kivaa.

Lauantaina juhlapaikalle eli tyttären kotiin tuli meikkaaja ja minäkin sain ripsitupsut sun muuta naamaani, rypyt hävisivät jonnekin tuhkimotippojen ansiosta. Meikkaaja teki tyttärelle ja hänen sydänystävälleen upeat kampaukset, minulle hän kiinnitti 35 vuotta vanhan hatukkeeni (Mennan kertoma nimike) kutreilleni. Siinä oli harso edessä ja ihmisiä nauratti, kun siemaillessani vähemmän elegantisti sampanjaa jouduin nostamaan sitä harsoa ja aina kun sen unohdin, se oli lasissa tai suussani.

Toinen toistaan upeampia morsiamia alkoi saapua ja tosi moni mahtui edelleen parikymmentä vuotta vanhoihin pukuihinsa. Miesten pukeutuminen vaihteli frakista turkooseihin bermudashortseihin. Vävyn liikekumppani nimittäin oli ottanut hääpukunsa takin, mutta unohtanut housut. Sydänystävätär on hänen vaimonsa, joka oli pukeutunut hääpukuunsa ja hieman nikotteli miehensä ulkoasua. Ystävättären hääpuvun alaosa oli muodistettu mustaksi Linnan juhlia varten, mutta niitä kun ei taidakaan tänä vuonna tulla, halusi käyttää pukua kuitenkin.

Pikkuisia prinsessoja liiteli siellä täällä ja moni roikkui meidän poikien lahkeissa, heviteini oli komea rippipuvussaan ja suhtautui pikkutyttöjen ihailuun rauhallisesti, kantoi sylissään ja kaateli mehua. Juniori oli pitänyt meitä jännityksessä perjantaihin asti, kun odotettiin koronatestin tuloksia. Ei ollut kurkkukipu edes angiinaa, joten juhlat pidettiin. Tosin ei kätelty eikä halattu ja yritettiin pitää turvavälejäkin. Tanssittiin vain oman kumppanin kanssa. Käsidesiä oli monissa pisteissä saatavilla ja tarjoilijatytöt vaihtoivat ottimia buffet-pöydässä vähän väliä.

Juhlan pääteemahan oli häät, tytär ja vävy ovat olleet 16 vuotta naimisissa. Muita syitä oli vävyn 45-vuotispäivä, toisen tutkinnon valmistuminen, uusimman lasersotapaikan avaaminen sekä meidän kihlajaiset, joita laskujeni mukaan pidettiin nyt kolmannen kerran. Ja ainakin yhdet vielä tulossa! Veljeni ja hänen vaimonsa lauloivat rakkausserenadeja, minä olin järjestänyt naimattomille parvekkeelta morsiuskimpun heiton. Sen sai raivokkaan taistelun jälkeen yksi bonuslapsenlapsistani, joka alkoi saman tien hiostaa poikaystäväänsä. Bonuslapsenlapsistani oli neljä paikalla ja yksi uusi morsianehdokaskin minulle esiteltiin. Juhlaparin ystävät olivat järjestäneet hauskan tuttu juttu -kisan heille ja siinä kyllä nauru raikui, kun tytär hermostui jokaisesta miehensä "väärästä" vastauksesta.

Me tilasimme taksin vähän ennen kolmea. Eilen menimme auttamaan jälkisiivouksessa ja kuulimme nuorten (siis niiden bonuslastenlapsieni) juhlineen lähes aamuun. Grillikatoksesta oli löytynyt yksi keski-ikäinen smokissaan tuutimasta. Mutta kyllä oli hauskat juhlat, joista jäi hyvä mieli.

Suupaltti, olipas jännittävä uni! Paikasta tuli mieleen Suomen Villa Royal Sastamalassa Ylläpitäjä on poistanut tästä rikkinäisen linkinveyttä