IL, me kuunnellaan järviradioo ja varsinkin iltaisin tulee hyvää musiikkia.

Tänään varovainen päivä kun jo toisen kerran tänä kesänä iski joku suolistojuttu.
Viimeyönä vielä kovat kivut. Tänään poissa. Muutaman päivän se aina kestää. Tulee liian runsaasta salaattien ja marjojen syönnistä. Auts kun on kivuliasta.

Vettä ruiskinut koko päivän.

Mukavaa viikonloppua kaikille

Lauantaita ystävät!

Nyt siis tuli todistetuksi, että pelkästään terveellinen syötävä (= salaatit ja marjat) ovat ihmisvatsalle pahasta Kiitos, Karmale! Jos en ole ennenkään tuntenut omantunnonvaivoja marjattomasta ja semisalaatittomasta ruokavaliostani, niin nyt jatkan iloisesti samalla linjalla

Meirämmiäs kävi eilen tilaamassa itselleen uudet silmälasit mökille unohtuneiden tilalle. Vanhat oli tehty viisi vuotta sitten, joten tulipahan samalla tarkistetuksi näkökin. Glaukoomapotilaille ei optikko saa määrätä laseja kuin lääkärin luvalla, joten meidän piti viedä näytille viimeisin epikriisi. Hyvähän se on, että ovat tarkkoja. Kehysmalli muuttui melkoisesti edellisestä, mutta ainoastaan hyvään suuntaan. Vaan on se kallista. Kaikki yhteensä melkein 650 euroa . No, perillisiä ei ole eikä käärinliinoissa taskuja, joten.....!

Olen huvittuneena lueskellut naamakirjassa ihmisten mielipiteitä koronavilkusta. Monet vetoavat vapaaehtoisuuteen ja siihen, ettei siitä kuitenkaan ole mitään hyötyä. Osalla puhelin on niin alkeellinen, ettei mokoma siinä edes toimi. Valtaosa kuitenkin selittää sen olevan vain taas esimerkki siitä, miten viranomaiset pyrkivät seuraamaan kaikkia ja miten sovellus kerää ja paljastaa kantajansa kaikki salaisuudet. Tätä he sitten vuodattavat facebookissa, joka kerää käyttäjien tietoja minkä kerkeää ja säilyttää hamaan tuomiopäivään jokaisen kuvan ja postauksen, jonka sinne on erehtynyt laittamaan. Joten se siitä intimiteettisuojasta

IL, me kuuntelemme joskus Pispalan radiota. Sieltä todella tulee mukavaa vanhaa musiikkia. Meillä ei tosin kovin usein radiota kuunnella.

Olipas Justuksen mökillä hulppeat tarjoilut. Ravut ovat kauniita katsella, muutahan en niille voi tehdäkään. Yksi rapu saa jo huulet ihan tunnottomiksi enkä oikein uskalla enempää testatakaan. Oletettavasti en ole ihan niin allerginen kuin äitini, jonka naama turposi ja tuli ihan punaiseksi, mutta miksipä sitä turhaan riskeeraisi. Olen vain joskus miettinyt, uskaltaako sitä syödä muita rapuja, kuten taskurapuja. Katkaravuthan eivät aiheuta mitään ongelmia. Yleensä kuitenkin jätän väliin sellaiset ruoat, joissa mainitaan ravut, varmuuden vuoksi. Karitsa näytti juuri sopivan punertavalta ja maistui varmaan sienikastikkeen kanssa mahtavalta. Eikä jälkiruokakaan olisi syömättä jäänyt minultakaan

Minäkin voin nyt kehuskella kanttarelliaktivisuudestani. Eilen Prisman tuoretorilla oli myynnissä kotimaisia kanttarellejä, jotka olivat heti valmiita pannulle ilman puhdistusta. Ostimme kastiketarpeet ja tänään olisi tarkoitus pistää ne ääntäkohden perunan kera. Täytyyhän sitä kerran vuodessa sienikastiketta syödä. Löysin tosin pakkasesta pussillisen suppilovahveroita, jotka olivat unohtuneet sinne viime syksystä , joten ei ihan huono tilanne! Onko muuten kanttarellissä yksi vai kaksi teetä?

Ensi maanantaina pääsemme taas jumppatunnille - ihanaa! Tuo on minulta aika paljon sanottu, kun tietää miten liikuntaan yleisesti suhtaudun, mutta eihän siitä tarvitse siltikään tykätä! Mehän olemme nyt olleet täysin paikoillamme koronan tulosta lähtien, mitä nyt on kaupassa harvakseltaan käyty. Marketissamme kyllä tulee helposti kilometri jos toinenkin kävellyksi, kun se on niin suuri, mutta ehken minäkään sitten ihan niin liikkumattomaksi ole luotu. Työaikoina tuli normaalia hyötyliikuntaa sen verran, etten lisää kaivannut, mutta näin liikkumaton en ole koskaan ollut. Joka tapauksessa, salille on kiva päästä ja toivon mukaan sinne tulee muitakin senioreita, ettemme meirämmiähen kanssa olisi vallan ainoita


Toivottelen kaikille leppoisaa viikonloppua

Muori, toivottavasti sinulla on mukava viikonloppu Pajulahdessa! Olet kyllä toipunut ennätysnopeasti tai sitten olet epätavallisen sitkeä, kun noin jo pystyt kävelemään ja liikkumaan.

Tiinuliinulla ja UK:lla oli varmasti mukava visiitti Justuksen ja IL:n vieraana. Tarjoilu näytti herkulliselta, juttu luisti ja nauru raikui. Voin kuvitella, miten ihanat maisemat lasiseinistä/ikkunoista avautuvat keskelle luontoa.

Syksy on lähtenyt vähän nihkeästi. Uusi lukiolainen sairastui heti pahaan kurkkutulehdukseen (ei korona, ei angiina, ei mononucleoosi) ja joutui olemaan yli viikon pois uudesta koulusta. Ilmeisesti hän on kuitenkin löytänyt kavereita, koska tuntuu nyt sopeutuneen. Iloinen uutinen oli myös luokan paras numero ruotsin kokeesta. Ehkä se tästä lähtee...

Peijulin 14-vuotis syntymäpäivää vietimme viikko sitten pitkästä aikaa koko porukka (lapset perheineen) yhdessä. Oikein on ollut ikävä tyttären perhettä - poikahan asuu tuossa naapurissa. Halipula on vaivannut. Huomenna mies on luvannut laittaa lasagnea ja olemme kutsuneet kaikki meille.

Tuntuu, että minullakin on ollut koko kesän jotain pientä nuhaa, mutta niinhän minulla on oikeastaan ympäri vuoden. Jotain muutakin allergiaa kuin koivu ja pujo?

Kyllästyin jo siivoamiseen ja suuntasin tarmoni keittiöpuuhiin. Olen tehnyt ison kattilallisen kaalipataa, kaksi pellillistä omenapiirakkaa ja muutaman pakasterasian omenasosetta. (Liekö Tiinuliinun esimerkki innoittanut?) Olin saanut kuorokaveriltani ison kassillisen Valkeaa kuulasta ja jotainhan niistä oli tehtävä.

Syksy toi, paitsi omenat, myös banaanikärpäset. Hermostuin niihin, kun löysivät hedelmät kakkukuvunkin alta. Laitoin astiaan balsamicoa, vettä ja kaksi tippaa Fairyä poistamaan pintajännitystä. Taitaa toimia, sillä äsken laskin seoksesta jo kuusi kärpästä.

Vähän vaihtelua arkeen tuli, kun musiikkiopisto Estradan seniorilaulajat aloitti toimintansa. Meitä on vain 7-9, joten liikuntasalissa saatoimme pitää kunnon välit. Nyt huolestuttaa, sillä ohjaaja oli keväällä ilmoittanut meidät raittikarnevaalien yhdeksi esiintyjäksi. Emmehän me ole mitään harjoitelleet, eivätkä kaikki pysty tulemaan lauantaina paikalle! Toivon, että koko karnevaalitilaisuus peruuntuu koronan takia.

Kuntosalille en ole vieläkään uskaltautunut, sillä koronaa on yhä melko paljon täällä pääkaupunkiseudulla. Täytyy ottaa jälleen metsälenkit säännölliseen ohjelmaan.

Sää näyttää kovin sateiselta, mutta nauttikaa viikonlopusta säästä huolimatta!

Heippa pitkästä aikaa

IL:n kanssa olemme olleet yhteydessä, mutta täytyy tunnustaa, että en ole nyt useanpaan päivään käynyt täälläkään edes lukemassa tekstejä.

Kommentoin pikaisesti aiempia viestejä. Kello on jo melkein kaksi..... eikä pää muutenkaan toimi sairastelun jälkeen normaalisti.

Autokeskustelu osui ja upposi. Muistan, kun siippani jäi virallisesti eläkkeelle - oiskohan ollut v. 2018 vain 2017 (nyt en jaksa mökkikirjasta tarkistaa), joka tapauksessa virallisesti jäi vasta siinä syyskuun alkupuolella, mutta käytännssä, kun kaikki loput lomatkin piti käyttää, jäi kesän alkupuolella. Siihen asti meillä oli kaksi autoa (paitsi aikanaan nuorempina, kun ei ollut varaa kuin yhteen). Siippani eläkkeelle jäämisen vuotena joka tapauksessa möimme minun autoni täältä käsin. Se meni heti kaupaksi, mutta kyllä tuntui muutaman kerran "tyhjältä", lähinnä silloin, kun siippani lähti täältä kaupunkikotiin muutamaksi päiväksi ja jäin ilman autoa. Hulluahan meidän olisi ollut pitää kahta autoa, kun ei montaa päivää vuodesta olla erossa. Tietty juttu, jokin henkinen "riippuvaisuus", oli ehkä sellainen, jota vähän pelkäsin etukäteen. Olihan se oma auto kuitenkin tietty riippumattomuuteen liittyvä juttu - ei kyllä käytännössä, vaan jossain pään sisässä. Meillä ei tuollaisia hienouksia ole, mistä IL mainitsi, mutta kyllä yritin puhelimessa tarkkaan kuunnella kaikkea, mitä hän kertoi, että osaisin sitten kertoa siipalleni. Uuden auton hankinta on meilläkin tässä jonkin vuoden päästä edessä. Nelivetoa olemme ainakin ajatelleet - nimenomaan, kun täällä maalaismaisemissa suurimman osan vuodesta olemme. Automaattivaihteiset meillä on kyllä olleet molempien autot jo tooooosi kauan. Silloin kun yksi auto, niin ensimmmäinen automaattivaihteinen oli jo lähes 40 vuotta sitten. Silloin se oli harvinaista. Kun poikamme syntyi - 86, hankimme ensimmäsien farmariauton ja se oli "normivaihteinen". Sen jälkeen kaikki - lukuunottamatta siippani paku innostusta joiksikin vuosiksi - ovat olleet automaattivaihteisia. Täällähän auto on välttämätön, mutta kahden auton ylläpito olisi ollut silkkaa hulluutta. Muutaman kerran olisin tarvinnut autoa, kun sitä ei ole ollut, mutta kokonaisuutena taksin käyttö on sitten huomattavasti edullisempaa. Täällä saan kyllä helposti kyydin yhdeltä naapurilta, kun siippani auttaa häntä monessa asiassa jo yhden viikon aikana.

Tiinuliinu ihania kuvia ja juttuja leipomisista ja taisinpa jopa pikaisesti sivustolla piipahtaa, että näin teidän teekkarineidonkin. Juhlanne olivat kertakaikkisen mallikelpoisesti suunniteltu koronaolosuhteissa. Nostan hattua kaikille osallistujille. Tuli kyllä vesi kielelle useaan otteeseen leipomisiesi vuoksi. Vieläkin suu kostuu, kun niitä ajattelee... IL oli laittanut upeat rapukuvat näkyville ja voin vain kuvitella, kuinka upeissa puitteissa saitte siellä aikaa viettää. Ison pinon kuvia olen nähnyt, niin voin hyvin samaistua tunteisiisi ja kuvailusi paikasta vain vahvistivat valokuvien perusteella saatuja mielikuvia.

Muori toivottavasti viikonloppusi urheiluhengessä sujuu hyvin ja enne kaikkea pysyt hereillä ajomatkat Ihan pakko pysähtyä, jos kovasti väsyttää - ihan kaikkien turvallisuuden vuoksi. Onneksi sinulla on seuraa Lahdesta lähtien ja Lahteen asti. Kun on puhekumppaneita, niin ei ehkä samassa määrin väsytä. Isäni käy muuten jo sienimetsässä.... herää kyllä yhdessä vaiheessa yötä edelleen, mutta kun kävelee hetken, niin helpottaa, että saa uudelleen nukuttua. Joskus liika saunominen tai jokin muu "liika" ärsyttää, niin että kipua on yöllä enemmän. Poikamme käy enää "pistäytymässä" ja saunomassa isäni kanssa, muuten siellä sujuu kaikki hyvin.

Menna tosin olen käynyt naamakirjassa tosi harvoin - mutta en ole huomannut siellä mitään nipotusta koronavilkun suhteen. Meillä koko perhe latasi sen samana päivänä, kun tuli ja illalla, kun luin Hesaria netistä, niin taisivat arvella, että jopa 1,7 miljoonaa latausta olisi jo tähän iltaan mennessä tullut. Hienoa

Asiasta viidenteen - en yleensä tähän aikaan yöstä ole koneella. Nyt oli niin kuumaa ja ruokailu venyi tavallistakin myöhemmäksi. Laskin, että siitä kun alin valmistaa päivän "pääateriaa" kului noin 5 tuntia siihen, kun olin siivonnut kaikki pois Eipä sitten ihme, että meidän normi lounas kadestaan (paitsi pyhäisin) on kaurapuuro eri marjoilla leipäpalan/palojen kera. Jos hyvin sattuu, leivän päällä on graavisiikaa

Karmale meille on kyllä jonkin verran tyrnimarjoja tulossa, mutta eivät vieläkään ole ihan kypsiä. Tsemppiä sulle vatsan paranemiseen. Kerron myöhemmin - jos olen vielä hereillä - omasta kokemuksestani.

Pikseli vaikka tässä jossain vaiheessa talven lähestetyttyä "muutaisimme" takaisin kaupunkiin, niin emme missään nimessä menisi tällaisessa koronatilanteessa kuntosalille.

JJ melkein nauratti, kun luin hengästyväsi pelkästään Muorin kirjoitusta lukiessasi. Sama täällä. Voi kun nautin, että ei ole aamulla kiirettä minnekään (paitsi silloin, kun on ) Jos en tietäisi, että ei ole mitään menoja huomiseksi, niin tuskin istuisin tässä tähän aikaan. Tähän on kyllä ihan looginen syy: heräsin aamulla ennen kuutta vessaan enkä meinannut millään saada uudestaan unen päästä kiinni. Lueskelin kännykästä jotain lehtiä ja lopulta (siippani oli jo noussut) olin sitten nukahtanut uudestaan noin 7 aikaan ja hämmästykseni oli melkoinen, kun sitten herätessäni (kauhuissani ) näin, että kello oli puoli 10. Otin tietty vielä iltapäivästä reilut puolen tunnin päikkärit . Voi , kun elämä hymyili.

Vaan ei ole hymyillyt kovasti viime aikoina. Katsoin juuri taaksepäin, että olin viimeksi kirjoitellut reilu viikko sitten perjantaina aamupäivästä. Vatsani reistaili jo silloin ja olin yhteydessä tyttäreemme, että uskaltavatko tulla. Päättivät uskaltaa, kun ovat kokonaan eri mökissä ja varsinkin nyt ovat molemmat jollain kuntoilukurssilla, niin että toivat lähes kaikki ruokansa itse. Keäskeittiössä söimme yhdessä, mutta tietty taas niin, että esim. salaatin kanssa, molemmilla pariskunnilla oli omat salaattiottimet. Terasillamme pelasimme taas lautapelejä. Ihana perinne, joka on jäänyt molemmille lapsillemme, kun olemme heidän lapsuudessaan pelanneet aina yhdessä niin monia pelejä.

Nuoret lähtivät sunnuntaina hyvissä ajoin. Tosin, kun olivat syöneet aamiaisen ja pakanneet autonsa, istuimme taas pienessä sateessa terassilla ja oli pakko ottaa revanssi Trival Pursuitissa, että voitto ei olisi jäänyt nimiimme .... Siinä on sellainen , oiskohan ultrapuna" -valaisin/lämmitin, joka jelppii, jos on kylmä. Sitä ei kuitenkaan nyt tarvittu. Minulla oli vatsa niin kipeänä, että olin suosiolla selinmakuu- asennossa.
Lopulta sunnuntai-iltana oli pakko soittaa Mikkeliin päivystykseen. Hoitaja sieltä soitti sitten minulle vielä takaisin konsultoituaan lääkäriä, että pitääkö painua ensin suoraan korona päivystykseen. Sovimme sitten, että tulen ma aamusta sinne - en olisi voinut ajaa, kun oli niin monta unetonta yötä - ja ajattelin, että rakkaalla siipallanikin pitäisi olla mahdollisuus tehdä jotain muuta kuin istua tuntitolkulla autossa. Sanoivat vielä, että jos tila heikkenee, niin voin yöllä tilata kela-taxin tarvittaessa.

Maanantaina sitten aamusta sinne sairaalaan. Sain tosi hyvät ohjeet, miten toimia ennen sisään menoa. Oli numero, johon piti soittaa, heilä oli selvästi kamera, josta näkivät minut, kun ohjasivat oikealle ovalle. Sieltä sitten hetken odottelun jälkeen hoitaja haki minut ja pääsin suoraan eristyshuoneeseen.

Tähän väliin on pakko kertoa - ikkuna auki - että vähän väliä ulkoota kuuluu lintujen kovaäänistä "keskustelua". Ensin - jo aikoja sitten - kiinnitin homota joutsenien ääniin pitkästä aikaa. Äsken taas kirkuivat kuikat. Rakastan niiden ääntä . Nyt kuuluu vähän väliä erilaisia vesilintujen ääniä. Monia en edes tunnista....

Palaan aienpaan. Otettiin iso joukko kokeita... Yritin saada sängyn mekanismia toimimaan, että ei ois aivan makuu asennossa. Hoitaja tuli huoneeseen ja näytti vakavalta. Crp oli 116 ja oli määrä ottaa koronatesti. Siinä välissä oli käynyt nuori lääkärikin, joka näytti olevan kauhuissaan, kun kuuli, että minulle ei oltu tehty koronatestiä. Sen suhteen en itse ollut huolissani, mutta korkea crp sai kyyneleet silmiini ja soitin heti siipalleni. Kuulin sitten vielä, että minulta otetaan vatsan alueen TT-kuvaus - epäilivät mm. umpisuolen tulehdusta. Itku oli herkässä. Ja minä tipppapullossa eikä vatsasta tietty tullut tarpeeksi kerrallaan, että olisi riittänyt näytteen ottamiseen.... Odotusta. Koronan tulos piti valmistua, ennen kuin uskalsivat kuskata minua sieltä TT-kuvaan. En kyllä oikeastaan hetkeäkään epäillyt, että minulla voisi olla korona. Elleivät sitten linnut olidi kantaneet sitä tontillemme. Hoitaja oli lasiseinän takana ja näytti peukkuan Avasi oven ja sanoi: negatiivinen. Siitä olin ollutkin kyllä melkein 100 prossan varma, mutta olihan se hyvä, että sen hetkinen tila oli varmistettu labrassa. Hoitajat selvästi luulivat korkean serpin vuoksi, että joudun jäämään sairaalaan sisään. Kaikki muu siellä sujui 100 prosenttisen täydellisesti, paitsi se, että TT-kuvauksen jälkeen jouduin olemaan yli tunnin käytävällä ja odottaa "jatkokuljetusta". Lopulta (avattuani suuni) minut kärrättiiin päivystysosastolle. Sielläkin onneksi (ilmeisesi vatsavaivojeni vuoksi) olin ihan reunassa ja "eristetty" enemmän kuin pelkillä kankaisilla verhoilla. Pääsin sitten kotiin maanantaina myöhään iltapäivästä tai aikaisin alkuillasta ja minun piti mennä keskiviikkona kontrollikokeisiin. Keskiviiikkoaamuna kello soi viideltä, siippani kuskasi minut Mikkeliin labraan ( sain onnekseni otettua kakkanäytteetkin ) . Siippani odotteli, ei mennyt kauaa ja jätti minut sitten mökkipaikkakunnallemme haahuiemaan pariksi tunniksi ennen lääkäriaikaa siellä. Siipallani oli hammaslääkäriaika Helsingissä liittyen implanttijuttuun, joten oli aika minuuttipeliä.... Odotellessani istuin tyhjän torin penkillä ihanassa auringon paisteessa. Saimaan ranta ja veden liplatus sekä lintujen laulu vielä tähän aikaan vuodesta. Liikenteen ääni kyllä hieman heikensi nautintoani. Ennen terkkariin menoa kävin paikallisessa S-kaupaussa piiiiiitkästä aikaa hakemassa tuoreita kukkia maljakkoon ( vähän muutakin). Olin kylä varsinaien kassi-alma, kun terkkariin menin.... Iso kassillien erilaisia maskeja ja hengityssuojaimia, hanskoja jne ja pusseja, mihin mitkin "jätteet laitetaan. Sieltä sitten tulin taksilla (senkin saamisessa oli oma tarinansa) takaisin tänne mökille, joka on kyllä enemmän kuin koti. Tuo oli siis keskiviikko ja sama päivä, jolliin siippani lähti hammashuoltoon (pakolliseen). Oli kyllä tyttärellemme sanonut, että ei tiedä, miten uskaltaa jättää minut yksin....

Harmikseni keskiviikon crp näytti yhä 113. Olin jo tosi huolissani. Lääkäri halusi kontrolloida tuloksen jo heti torstaina. Tässä oli nyt autoa ikävä. Onnekseni naapuri (jolta oisin muutenkin kysynyt apua) oli menossa Mikkeliin hakemaan uutta ajokorttia ja aikakin täsmäsi lähes täydellisesti. Nyt pikaserppi näytti 80, joten suunta hyvä. Seuraava tsekkaus tiistaia, meidän hääpäivänämme.

Terkkarin jälkeen ehdin sopivasti käymään muutamassa kaupassa. Löysin IL vihdoin sen pikkuharavankin mattoja varten (seuraavaksi pitää ostaa toinen kaupunkikotiiin ) Olen kytännyt niitä varmaan ainakin kaksi vuotta.... Se oli torstai. Rakas siippani tuli takaisin sitten perjantaina- joten enpä juuri ehtinyt levätä.

Kalaa on tullut - siika, hauki, ahven (ennen siippani stadissa käyntiä)- Tänään laskimme verkot, Saapi nähdä tuleeko mitään. Nut tuli sopiva väsymys, joten suuntaan petiin. Vatsa ei vieläkään ihan normaali, mikä lie vaivaa,,,, pitäisi päästä puolukkaan....

Leppoisaa viikon jatketta ja kaikkea hyvää itse kullekin. Kauhistus, mitä tuo kello näyttää....

Sunnuntaita kaverit.

Jumbojetin rauhalliset aamut radiota kuunnellen kuulostavat kotoisilta.
Minäkin olen alkanut sisäistää verkkaisen aamun hyötyjä kun etämies on jaksanut minua lähes kymmenen vuotta opettaa rauhoittumaan. Muistojen bulevardi kuuluu meidänkin aamurutiineihin.

Tiinuliinu on saanut juhlia pitkästä aikaa lähisuvun kanssa, hieno juttu.
Nykyinen tilanne on muuttanut juhlien järjestämistä julkisissa tilaisuuksissa ja hyvä kun teilläkin tarjoilut voitiin järjestää turvallisesti tilanteeseen sopeuttaen.
Sitten vielä jatkoksi vierailu IL:n ja Justuksen luona kruunasi varmaan viikon.
Uskon että juttua ja naurua riitti aamusta yöhön.

IL Olette tehneet isoja ja fiksuja päätöksiä luopuessanne toisesta autosta ja hankkiessanne uuden yhteisen. Olen ymmärtänyt jutuistasi että liikutte enimmäkseen yhdessä joten ei ole mitään järkeä pitää toista autoa jouten seisomassa.
Kylläpä kesti kauan rahojen palautus lentolipuista. Eikö teillä ollut toisetkin liput ostettuna mikä lento myös peruuntui? Ilmeisesti se on jo hoidettu tai muistan väärin kirjoittamaasi Espanjanjasta paluun härdelliä.
Kehittämänne seurapeli sopii erittäin hyvin ikäisillemme. Olemme ystävien kanssa tavatessamme usein nauraneet että ei kauan tarvitse keskustella kun juttu kääntyy sairauksiin. Laittakaa idea paperille ja peli myyntiin.

Muorille toivon onnistunutta Pajulahden reissua. Olet todella sitkeää ainesta.

Pikseli kiitos vinkistä banaanikärpästen torjuntaan. Minäkin huomasin eilen ensimmäisiä banaanikärpäsiä tänä syksynä ja yritin muistella mitä kikkaa käytin viime syksynä, tämähän se olikin.

Karmalelle toivon kivuttomia päiviä suoliston kanssa. Harmi kun tähän aikaan olisi vaikka mitä marjaa ja kasvista tuoreena saatavissa, niin joudut rajoittamaan niiden syöntiä.

Kipalla on ollut ja melkoinen seikkailu vatsavaivojen ja tulehdusarvojen kanssa. Tuntui varmaan orvolle lähteä taksilla yksin mökille kun vaivan syytäkään ei tainnut olla kunnolla tiedossa.
Onneksi tulehdus on laskusuunnassa.
Täytyykin kysellä etämieheltä näkikö hän keskiviikkona kassi-alman näköistä naista torin ja s-kaupan lähistöllä haahuilemassa. Hänen ikkunastaan on näköala torille. Tosin sinusta ei kassialmaa saa vaikka olisit minkälaisten kantamusten kanssa liikkeellä.

Minäkin kävin perjantaina päivystyksessä sairaalassa. Ihmettelin kun varpaat oli mielestäni naulattu vähän vinksalleen ja pampulat naulojen päissä ottavat kiinni kantakenkään mikäli en pidä nilkkaa taivutettuna varpaat ylöspäin. Lääkäri tutki jalan ja laittoi lähetteen röntgeniin johon pääsin puolen tunnin sisällä. Vastauksen saan vasta maanantaina kun katsovat porukalla kuvia. Muuten toipuminen on sujunut hyvin tähän mennessä. Ensi keskiviikkona saan tikit pois ja napapiikkien pistämisen sain lopettaa perjantaina, kun inr nousi hoitotasolle tauon jälkeen.

Harmittaa kyllä kun naulattu jalka estää autolla ajon ja marjastuksen.
Omenoita ja kasviksiakaan en pääse hakemaan muutaman kilometrin päässä olevalta autiotilalta kun en uskalla bakteerien pelossa kävellä heinikossa vaikka saisinkin kyydin joltain.
Kauppaan pääsin perjantaina kun tulin pojan ja miniän kyydissä pois sairaalasta.
Pienemmät jutut voin hoitaa jalkaisin kyynäräsauvojen avulla sillä kauppaan ja muihin palveluihin ei ole kuin puolen kilometrin matka. Tosin nilkka tahtoo tulla kipeäksi kun kävellessä joutuu kävelemään kantapäällä.
Mutta eiköhän tämä tästä, 4,5 viikkoa vielä naulattuna oloa jäljellä jollen joudu korjauttamaan naulausta.

Autokeskusteluun otan osaa kertomalla oman autohistoriani.
Meille ostettiin v. -75 ensimmäinen Lada. Ladoja kerkisi olla 3 kpl, mutta vuonna -91 ostimme Ford Orionin, eli ensimmäisen auton lasten mielestä.
Siinä vaiheessa meille jäi Lada maatalouskäyttöön eli sillä kuskattiin rehuja ja muita maataloustarvikkeita.
Orionista ei kyllä suurta iloa ollut, kun se oli varsinainen maanantaitekele.
Sitä sai kuskata korjaamolle tämän tästä. Kolhujakin se sai useaan otteeseen, milloin tuli maasturi kylkeen ja hirvikolarissakin se oli.
Viimeisen kolarin jälkeen vaihdoimme sen käytettyyn Toyotaan jolla ajoimme vuosia ja vaihdoimme sen taas toiseen käytettyyn.
Nämä olivat mieheni nimissä, mutta ensimmäisen oman auton ostin vasta 2007 ja sekin oli Toyota, tällä kertaa Corolla. Sekin oli käytetty ja olimme ostoreissulla tyttäreni ja yhden sukulaisnaisen kanssa, jolla ei ollut edes ajokorttia. Lähdimme kiertelemään autokauppoja noin sadan kilometrin säteellä, kun olimme ensin tutkailleet netistä tarjontaa. Kolmannesta kaupungista ja ehkä kymmenennestä liikkeestä löysin mieleiseni ja tein kaupat vaikka hinta olikin vähän yli suunnittelemani. Ensimmäinen katsastus oli jännä paikka kun en yhtään tiennyt mitä tuli ostettua, mutta katsastusmiehelle kun kerroin huoleni niin hän teki tavallistakin perusteellisemman tarkastuksen ja totesi että auto on priimakunnossa.
Tykästyin niin tähän autoon että kun moottoriin tuli vikaa jonka korjaus olisi maksanut yli 1000 euroa ja mittarissa oli yli 300t/km niin löysin netistä yksityisen myymän samanlaisen auton jonka myyntihinta oli 1300 ja ajokilometrejä 85t vähemmän, niin ostin sen. Nyt ajelen sillä niin kauan kun se kulkee ja lähikorjaamo suostuu sitä korjaamaan järkevään hintaan.

Nykyisin ei ajoja enää paljon olekkaan. Vain matkat etämiehen luo ja talviset työmatkat lisäävät mittarilukemaa.

Nyt tuli niin pitkä juttu että en jaksa käydä lukemaan ja korjaamaan kirotusvirheitä.
Kuulaita syyspäiviä ja terveyttä toivottelen teille kaikille.

Menna: uskomatonta, että kysyit. Ei olisi minulle tullut mieleenikään Tarkistin ja ihan selvässä kahden teen kanttarellissa on virallisesti yksi t. Kantarelli. WTF. Kahdella olen koko elämäni kirjoittanut.

Minä myös olen kirjoittanut aina kahdella teellä kantarellin. Oppia ikä kaikki.

Nyyh,

se on syksy nyt! Vuodenajan vaihtumisen huomaa meidän perheessä siitä, että koti täyttyy veneeltä tuoduista tavaroista (juuri nyt omassa lempinojatuolissani retkottaa kuivuva keulapurje) ja koko ajan ollaan joko rantaan menossa tai sieltä tulossa.

Kävi nimittäin viime viikolla niin, että juuri kun olin ryhtynyt miettimään, mitä leipoisin venekerho numero yhden (johon suurin osa meidän vanhoista kavereista kuuluu) purjehduskauden päättäjäisnyyttäreille, venekerho numero kaksi (jonka laiturissa vene on, ja jossa se talvitelakoidaan) kertoi että tänä syksynä nostot alkavatkin kaksi viikkoa aiemmin ilmoitettua aiemmin. Mitäpä siinä ihminen muuta voi kuin huitaista muut hommansa sivuun ja keskittyä kuljettamaan tavaroita pisteestä A pisteeseen B?

Veneen talvitelakointihan muistuttaa kesämökin tyhjennystä, paitsi että tavarat ovat tiiviimmässä ja niitä on hivenen vähemmän. Esimerkiksi terassikalusteita harvassa meidänkokoisessa aluksessa on. Mutta sadevarusteita, aurinkorasvoja, kuivamuonaa, kuohuviiniä, penkkipehmusteita ja vuodevaatteita on kyllä ihan riittävästi.

Lisäksi joka-ainoa esine on kuljetettava oman olohuoneen ja/tai keittiön kautta kellariin, sillä merellä on aina hieman kosteaa, joten tavarat on kuivattava ennen kuin ne varastoidaan talveksi. Astiat, joita tiskatessa käytän normaalisti korkeintaan yhden litran vettä (merivettähän kyllä riittäisi mutta tankin makeavesi on yleensä säännösteltyä), kulkevat talvisäilöön tiskikoneen kautta.

Selvää on, että vene myös pestään sisältä ja ulkoa. Masto kaadetaan, purjeet kuivataan (tästä taisinkin jo mainita), moottori huolletaan ja lopuksi veneen päälle vedetään pressu, jonka kiinnityksiä käydään talven mittaan silloin tällöin tarkistelemassa.

Jokos mä tarpeeksi valitin? (Oikeasti homma on ihan hauskaa, etenkin kun suuntaa katseensa seuraavaan suveen ja muistelee puuhatessaan kaikkea kivaa kesällä koettua.)

Mennäänpäs nyt tämänkin viikon yli niin että heilahtaa!

PS. Unohdin toivotella poteville (Kipa, Karmale, olikos muita kun Muorin vauhti tuntuu olevan ennallaan) toipumista.

PS2. Olen Mennan kanssa ihan samaa mieltä siitä, että yksityisyydensuojasta huolestuminen on Koronavilkun kohdalla suuresti liioiteltua, huomioonottaen siis nuo ihmisten omat FB- ja Insta- ym. jaot. Mulla on niin vanha puhelin (iPhone), ettei sen käyttöjärjestelmä Koronavilkkua tue, ja uutta käyttistä ei vanha puhelin vastaanota. Olisin toki ladannut hetimiten jos mahdollista olisi. Vaan yritänpä kaikkia muita varokeinoja. UK:lla uusi koronasovellus tietenkin on.

PS3. Painopuolella on tullut vähän takapakkia. Ei tää ole koronakilo, tää on kesäkilo. Tuulta päin!

Heips!

Onpas Tiinuliinulla kova työ veneen tyhjennyksessä.
Meillä onneksi ei ongelmaa mökin tyhjennyksessä. Asutaan tuossa 30 kilsan päässä ja näppärä hakea jos jotain kotona tarvii.
Muutenkin täällä pitkin talvea käydään lämmittämässä.

Tosin syyspuuhat täälläkin meneillään ja niitä on tosi paljon. Varmaan vielä kuukauteen ei kotiin päästä muuttamaan.
Ja mukavampi täällä on olla kuin kotona rivarissa. Ulkona tapahtuu ja tapaa, ei ihmisiä, mutta kaikenmaailman elikoita.
Ja hiljaisuutta käyn joskus aina terassilla kuuntelemassa.
Sisäveskiä välillä jo kaipailen, varsinkin iltaisin kun pimeys alkaa hiipimään jo kasin jälkeen.

Kiitos myötätunnosta vatsavaivoihin. Nyt helpottanut. Vihanneksia ja marjoja vältellyt. Harmikseni luumu puskee kypsää marjaa taas pilvin pimein, mutten arvaa syödä.

Poitsu oli viikon kuumeessa, joten ei olla nähty. Kunhan paranee, niin tulevat pojan kanssa tänne. Poitsu varsinkin tykkää kaikesta puuhastelusta ja sais mummon apuna vähän raivailla pusikoita ym.
Valkosipuli pitäis istuttaa ja vähän kääntää maata...

Nyt kolisee. Koko yön ukkostanut ja vielä vaan jatkuu. Just luin että pariin taloon salama iskenyt. Toinen tällä paikkakunnalla ja toinen lähikaupungissa.
Yöllä kävin töpseleitä irrottelees.

Tällä viikolla alkais kalligrafia, mutta päätin olla menemättä. Isäntä kyllä menee soitoilleen ja porukan vetäjältä tuli humoristinen viesti, vältetään halailua Isäntää nauratti vanhoja ukkoja kaikki eivätkä halailua harrasta. Mut on se hyvä varoittaa!

Tänään sosekeittopäivä. Perunaa, porkkanaa, sulatejuustoa, sipuleita.
Alunperin piti olla kaalikääryleitä, mutta ei ollut kaupassa eilen kunnon jauhelihaa.
Kerran aina syksyllä teen pellillisen, namskis. Tykätään kyllä molemmat.
Olin yllättynyt viikonloppuna kun kuulin monelta kaverilta(puhelimessa) etteivät tykkää kaalikääryleistä?

Siitä tulikin mieleen, että kavereita ei olla nähty koko kesänä. Isäntä kavereittes kanssa käynyt soittelees muutaman kerran, mutta minä käynyt vaan yhden tutun miehen luona siivoilemassa ja ruokaa laittamassa.

Mut nyt pitää vedellä taas töpseleitä, ukkonen lähenee

Voikaahan kaikki hyvin

Aargh, olen puolikuollut Parempi tietty sekin kuin kokonaan! Tänään nimittäin alkoivat seniorijumpat ja yhtään ei ohjaaja antanut armoa laiskistuneille Yllätyin, miten hyvin muistin syksyn-alkuvuoden ohjelman ja teinkin kyllä niin hyvin kuin taisin. Huvitti vatsarutistuksissa, kun normaalisti saan nostettua yläkroppaa noin lapojen puoliväliin, niin nyt ei oikeastaan noussut kuin pää Muuten ei tehnyt heikkoakaan, mutta meirämmiäs valitteli olleensa todella jäykkä. No, hän on normaalisti jäykkä, mutta nyt lienevät lihaksetkin surkastuneen Meitä oli yllättävän runsaslukuisesti paikalla, mutta onneksi käytössä oli koko lafkan suurin sali, jonne meitä "vanhuksia" ei ole aikaisemmin edes päästetty, joten siellä oli tilaa levittäytyä. Nyt odotamme jännittyneenä, josko saisimme myös keskiviikon tunnit toimimaan. Normaalistihan tämä maanantain tunti on ollut circuitia ja keskiviikkona on jumpattu.

Kipa, johan sinulla oli melkoinen rumba vatsasi kanssa. Toivottavasti ei ole mitään pahempaa.

Niin, tuo kant(t)arelli. Minäkin katsoin kirjoittamiseni jälkeen ja googlaamalla löytyi molempia tapoja eri julkaisuissa, mutta virallisesti se kuitenkin on yhdellä teellä. Se vain äännetään, ikään kuin siinä olisi kaksi. Vähän sama kuin sana ”vielä”. Sehän myös äännetään ”viellä”. Suomen kieli on hankala kieli ja täytyykin ihailla niitä ulkomaalaisia ihmisiä, jotka monet oppivat sen hyvinkin lyhyessä ajassa. Olimme vuonna 2005 Riiassa ja meillä oli kaupunkikierroksella oppaana nuorehko mies, joka puhui lähes täydellistä suomea hieman vanhahtavalla tavalla. Hän ei ollut opiskellut suomen kieltä päivääkään, vaan oli oppinut lukemalla suomenkielisiä kirjoja. Se oli aivan uskomatonta.

Popsimme äsken kilon herneitä! Ne olivat tosi makeita, mutta nyt on ähky ja yöllä varmaan perästä kuuluu. Palkokasvaejahan kuitenkin pitäisi ainakin ”asianatuntijoiden” mukaan syödä ja me tietenkin noudatamme ohjeita. Ei silti, minä pidän herneistä, mutta niiden täytyy olla makeita.

Minullekin on tullut hieman takapakkia painon suhteen, mutta hällä väliä. Jahka tässä nyt päästään taas liikkumisen makuun, niin ehkä painokin sitten taas palaa alempiin lukemiin - tai sitten ei!

Täytynee alkaa klenkata telkkarin ääreen, kun kohta tulee uutiset. Ei muuta kuin mukavaa, joskin sateista, alkanutta uutta viikkoa kaikille