Voi Kipa, sinut tuntien tiedän, miten sydäntäsi raastaa. Toivotaan parasta, voimia niin sinulle kuin siipallesikin.

Kävin äsken kaupungilla. Ratikassa vain vähän ihmisiä, pidin maskin päällä koko ajan. Stockalta lahjakortti bonuslapsenlapsen synttärilahjaksi, sitten seitsemänteen kerrokseen kynsihoitoon. Nappasin vielä Juniorille 12-vuotislahjaksi lahjakortin Athletic foot -kauppaan, pojan jalkaterä kasvaa nopeaakin nopeammin ja aina on kaikki lenkkarit pieniä.

Saksan Frau on ollut sairaalassa jo useamman viikon. Kipulääkkeet eivät enää tehoa syöpään ja hänelle yritetään löytää jokin toisenlainen lääkitys. Mutta munuaiset alkavat pettää ja hänelle on asennettu jonkinlainen "kisko" munuaisesta virtsarakkoon, virtsa on katetroitava. Frau on älyissään vain pienen hetken päivästä ja jaksaa silloin vähän aikaa jutella. En voi kuin ihailla hänen luonnettaan; hän kertoo realistisesti, turhia valittamatta, oman tilanteensa ja haluaa sitten tietää minun kuulumisistani. Pyytää kuvia arkipäivän sekä juhlan hetkistä, sanoi elävänsä sillä tavoin mukana. En tiedä, olisiko minulla vastaavassa tilanteessa innostusta muiden juttuihin.

Mieleni on väkisinkin hieman apea, vaikka kaikkea hauskaa onkin tiedossa. Mutta tämä koronan leviäminen hermostuttaa.

Moro kaikille!

Kipa, voimia. Tulet tarvitsemaan sitä enenevässä määrin, mutta me kaikki olemme hengessä mukanasi ja toivon siitä olevan sinulle edes hieman tukea.

IL, Fraun tilan huononeminen on kurjaa. Onneksi kuitenkin kivut voidaan pitää poissa lääkityksellä. Epäilit omaa kykyäsi olla kiinnostunut muiden jutuista samassa tilanteessa. Vähäisen kokemukseni valossa uskon kuitenkin sinun, kuten niin monien muidenkin, siihen kykenevän tosi paikan tullessa. Kun elämä käy hyvin kapeaksi, ei oikein jaksa lukea eikä katsoa telkkariakaan, niin läheisten ja ystävien kuvat juhlista yms. auttavat edes hieman unohtamaan oman tilanteensa, sillä elämä jatkuu kaikesta huolimatta. Sen olen huomannut, että todella sairaat ihmiset valittavat paljon vähemmän ja usein jopa joutuvat lohduttamaan muita, niin oudolta kuin se kuulostaakin!

Tiinuliinu, meilläkin on ilo asua kaupungissa, jossa on hyvä julkinen liikenne. Tosin facebook-kirjoitusten valossa se on maailman surkein ja ratikka pilaa sen lopullisesti! Enää ei riitä se, että ratikka romauttaa totaalisesti kaupungin talouden, vaan se on täydellinen susi jo syntyessään ja kaikki, jotka tulevat sillä matkustamaan, ovat vähintäänkin maanpettureita. En oikein jaksa käsittää ihmisten sitkeää tarvetta haukkua ja valittaa kaikesta. Luulisi elämän olevan huomattavasti mukavampaa, kun näkisi joskus jossain edes pienen valonpilkahduksen!

Koronan uusi tuleminen ei varsinaisesti hermostuta, mutta toki ajatteluttaa. Olen fb:ssa esittänyt painokkaita mielipiteitäni maskipakosta ja monet ajatuksiani kannattavatkin, mutta kyllä sieltä saa välillä lukea hyvinkin kitkerää palautetta. Siinä olen samaa mieltä erään kolumnistin kanssa, että päivittäinen altistuneiden ja karanteeniin laitettujen määrän luetteleminen ei ole tarpeellista. Riittää, että terveysviranomaiset tiedottavat asiasta niille, joiden kannalta se on tärkeää. Ihmisillä on kuitenkin kummallinen tarve olla periaatteessa aina eri mieltä. Keväällä huudettiin siitä, ettei maskisuositusta annettu ja nyt kun se on annettu, niin huudetaan "pidä tunkkis"-tyyliin ja viis veisataan mistään suosituksista. Nyt käynnissä olevan "kiihtymisvaiheen" voi tavallaan tulkita kahdella tavalla. Ensinnäkin viruksen leviämisvauhti kiihtyy ja toiseksi ihmiset kiihtyvät, kun eivät saa tehdä mitä huvittaa ja matkustusrajoituksiakin ollaan taas kiristämässä! Tosin täytyy ihmetellä, miksi niitä ylipäätään piti purkaa, kun oli jo selvästi nähtävissä tartuntojen lisääntyminen, mutta enhän minä, tyhmä naisparka, tietenkään mistään mitään ymmärrä Valitettavasti meirämmiäs tuntuu olevan vähän sellainen änkyrämäinen, joka ei haluaisi maskia pitää, mutta olen tehnyt kristallinkirkkaasti tiettäväksi, että joko hän pitää tai sitten itkee ja pitää

Minulla on kaalilaatikko uunissa ja kohta se alkaa olla syömistä vailla valmista, joten kiitän ja kumarran tällä kertaa ja poistun takavasemmalle. Olkaahan iloisia, mutta varovaisia ja voikaatten hyvin

No niin mimmit, nyt on varsinaiset kihlajaiset vietetty ja jäljellä kilokaupalla ihania muistoja! Juhla onnistui hienosti, aurinko helli, vieraat viihtyivät ja me nautimme. Kuulimme toinen toistaan hauskempia puheita, välillä naurettiin ja välillä tuli kyynel silmäkulmaan. Vävy aloitti kertomalla unelma-anopistaan ja kuinka tämän elämään ilmestyi MIES! Vävyn isä nousi ja jatkoi kertomalla parikymmenvuotisesta ystävyydestämme, kuinka olemme tukeneet toinen toisiamme vaikeissakin elämäntilanteissa ja kuinka epäluuloinen hän aluksi oli Justusta vielä tuntematta, onko tämä kunnollinen mies. Ystävämme, joka asuu samassa taloyhtiössä, kertoili, että vaikka kuinka alussa menimme toinen ylä-, toinen alakautta autotalliin, ei sitä tilannetta salassa voinut pitää kuitenkaan ja kuinka koko taloyhtiö (mehän ollaan asuttu talon valmistumisesta asti kaikki melkein) on iloinen kanssamme.

Viisikolle oli oma pöytä, jossa oli kulhollinen paperillisia karkkeja. Se tyhjeni jo ennen kuin kahvitus oli aloitettu, sen jälkeen pojat tyhjensivät myös muiden pöytien kulhot ja hävisivät. Löytyivät läheltä senioreille tehdystä liikuntapuistosta vempeleitä kokeilemassa. Meidän taloyhtiössä on kaunis puutarha ja siellä pojat viihtyivät keinutellen ja puhelimiaan räpläten, välillä lähettivät jonkun heistä hakemaan cokista tai syötävää.

Me kiersimme rupattelemassa kaikkien kanssa,unohdettiin laittaa taustamusiikkikin soimaan, kun oli muutoinkin niin iloinen puheensorina. Tiinuliinu oli leiponut kolmiosaisen täytekakun, se oli valtavan hyvää. Hän oli tehnyt myös ystävyydestämme kuvakirjan, josta löytyi vuodesta 2015 asti ihania muistoja. Taidemaalariystäväni oli kutonut villapeiton, jonka alle kaksi mahtuu lämmittelemään. Tuli muitakin ihania lahjoja ja aika monta sampanjapulloa!

Justuksen sukulaisten kanssa juteltiin sukujemme pienistä eroavaisuuksista, minun suvussani on totuttu halaamaan ja heidän ei. Naureskeltiin, että Justus on kyllä muuttanut tapojaan hienosti, koska minun ystäväni halaavat häntä joka tapauksessa. Ja kuvitelkaa, kun Justuksen poika vaimoineen oli lähdössä, tämä veti syvään henkeä, mutisi silmät ylös päin luotuina, että "mä pystyn tähän kyllä" ja koppasi minut syliinsä! Olen aina pitänyt tästä pojasta, hänen silmistään näkyy huumorintaju ja ihmisystävällisyys. Ja vaimo perässä halasi, vaikka heidän suvussaan siihen ei todellakaan ole totuttu, olen nähnyt hänen kättelevän isänsä kanssa poikien synttäreillä.

(Älköön nyt kukaan hermostuko, kaikki me olimme terveitä ja otimme tietoisen riskin koronasta huolimatta, toivotaan parasta)

Kolme läheisintä ystäväpariskuntaa ja me siirryimme juhlan päätyttyä salajatkoille Justuksen kotiin yläkertaan. Ja kyllä me puhuttiin! Ja syötiin ja pikkuisen nautittiin viinejäkin. Katseltiin rauhassa kaikki lahjat läpi. Mitn ihanaa oli istuskella ystävien kanssa juttelemassa kaikenmaailman asioista. Vävyn vanhemmat siirtyivät myöhemmin minun kotiini yöpymään, olin varannut heille aamiaistarvikkeet, joten nautimme aamukahvit erikseen. Sen jälkeen jälkipuitiin vielä juhlia tunnin verran, ennen kuin lähtivät kotimatkalle Tampereelle. Aika kätevää, kun on kaksi kotia vierekkäin!

Me lähdimme mökille, minä ajoin Mustia ja kokeilin kaikenmaailman nappuloita, kiihdyttelin ja kaartelin mutkissa. Hyvin kulkee!

Eilen oli niin lämmintä, että söimme terassilla voileipäkakun rippeitä ja katselimme joutsenpariskuntaa, joka lipui rannan tuntumassa kahdeksan poikasensa kanssa. Poikaset ovat kesän aikana kasvaneet pienistä untuvapalloista isoiksi harmaasulkaisiksi, mutta seuraavat vielä tarkkaan vanhempiaan. Ja myöhemmin illan kruunasi upea kuu ja kuun silta tyynen järven yllä.

Iloinen Lemmitty

Kuulostaa aivan ihanalta juhlalta. Onnea paljon kihlaparille ja tietysti heidän ylpeille vanhemmilleen.

-vimppo-

IL jaJustus, ihanat kihlajaiset teillä taas, onnea .

Kipa, toivottavasti äitisi voi jo paremmin.

Mökkikausi vetelee meillä viimeisiään, tultiin eilen kaupunkiin ja tänään oltiin ekaa kertaa jumpissa. Tilaa oli hyvin myös pukkarissa, eläkeläiset osaavat olla varovaisia. Ensiviikolla varmaan mennään käymään mökillä, vesikourut pitää putsata, tavaraakin sinne vielä jäi ja haluan vielä lisää suppiksia kun niitä on tulossa runsaasti. Puolukoitakin saatiin kohtuullisesti, eivät ihan riitä ensi syksyyn mutta onhan lisäksi vadelmia ja mustikoita, viimevuotisia mansikoitakin on vielä vähän. Luontoäiti on ollut tänä kesänä tosi antelias, tällainen hamsteri tykkää, kun pakkaset ja jääkaapit ovat täynnä vitamiineja.

Hampaiden pesuun ja koisaamaan, huomenna on kolme tuntia jumppaa, yksi tunti onneksi kehonhuoltoa . Pysykää erossa viruksista.

Vielä sananen kihlajaisista jos sallitte!

IL ja Justus olivat tosi säteilevä pari ja kuten tunnettua, ilohan tarttuu. Näyttää myös olevan niin, että mukavat ihmiset keräävät ympärilleen pelkkiä mukavia ihmisiä. Me nimittäin tapasimme yhden näistä kihlaparin ystäväpariskunnista ensimmäisen kerran (taidemaalarirouvan olin nähnyt vain vilaukselta hänen näyttelynsä avajaisissa viime keväänä) mutta niinpä vain viihdyimme yhdessä tuntitolkulla (en enää edes muista montako, mutta harvemmin me UK:n kanssa on valvottu yhtä pitkään!). Ja juttu luisti.

Myös IL:n tytär nähtiin ensimmäistä kertaa livenä, silti yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja puheenaiheita löytyi heti. Entäs sitten viisikko josta tälläkin palstalla on ollut puhetta useaan kertaan? Nuoret herrat olivat tosi tyylikkäitä; valkoiset paidat kaikilla ja taisipa joillakin olla peräti pukukin. Mutta ymmärrän hyvin, että temppurata kiinnosti, olkoonkin että se oli senioreille tarkoitettu. Olisikohan pitänyt ehdottaa, että lähdetäänkö koko juhlaväki kokeilemaan? No toisaalta, ohjelmasta ei ollut pulaa kun puheitakin oli kolme eikä iloisessa puheensorinassa ollut pienintäkään taukoa.

Juhlat ja kaikkinainen yhdessäolo – niitä kaivataan aina! Ja erityisesti nyt, kun erilaisia varoituksia ja rajoituksia satelee suunnasta jos toisestakin. Lähinnä tietysti valtiovallan ja terveydenhoitoviranomaisten suunnasta. Elämää ei kuitenkaan voi pistää hyllylle odottelemaan epidemian laantumista. Terveydenhuollon suosituksia noudattaen ja maalais/kaupunkilaisjärkeä käyttäen tästäkin selvitään. Tämänpäiväisissä kuoroharjoituksissa turvaväli oli kaksi metriä joka suuntaan, paitsi kuoronjohtajan suuntaan kuusi metriä. Hyvin laulaminen silti luonnisti, ja kivaa oli kaikilla.

Vähän voisi vielä maailmanmenoa pohdiskella, mutta nyt on mentävä nukkumaan. Aamulla on herättävä milteipä ennen kukonlaulua ja lähdettävä kohti ulkosaaristoa. Siitä myöhemmin.

Hyvää loppuviikkoa ja vaikkapa jo viikonloppuakin!

Hei Vimppo, kiitos onnitteluista! Tosin me kihlapari olemme jo reippaasti +60 ja tässä tapauksessa onnellisia kanssamme ovat lapsemme ja lastenlapsemme.

Kuljeskelin tänään yksin metsässä ja sain ihan mukavan kantarellisaaliin. Justus korjasi laituria, joten ylitin itseni ja valmistin meille pastaa ja kantarellimuhennosta. Koristelin annokset herneenversoilla. Joko mies oli tosi nälkäinen tai kohtelias, mutta kehui kovasti. Täytyy varoa, etten joudu ruoanlaittajaksi useammin!

Joutsenperhe yrittää mahtua luodolleen ja tööttäily on kovaa, kun isot poikaset putoilevat järveen. Voi että niitä on hauska seurata. Ja hei mimmit, haikara lensi laiturin yli, ei kai se mikään enne ole?

Justuksen saatua unikoneen olen nukkunut yöni kuin pieni vauva. Ilmeisesti olen kuitenkin aikaisemmin nukkunut koiranunta ja vahtinut niitä hänen hengityskatkoksiaan. En ole tarvinnut nukahtamislääkkeitä moneen viikkoon ja energiataso alkaa olla senmukainen! Olen myös yrittänyt lisätä ruokailuhetkiä viiteen, tosin pikkuruisia annoksia ja kohta on taas hankittava pienempiä pitkiksiä. Mikä siinä oikein on, että läski lähtee pepusta, vaan ei mahasta?

Ihania syyspäiviä kaikille!

Heippa

Kiitoksia kirjoituksistanne ja voiman toivotuksista sekä äitini paranemisen toivotuksista .

En nyt ehdi ja pysty (vasen käsi tai oikeastaan olkapää/hartiaseutu niin jumissa) kirjoittamaan niin pitkästi kuin haluaisin.

Vielä tätäkin kautta sydämelliset onnittelut tuoreelle kihlaparille. Saimme kutsun ja olisimme kovasti haluneet olla paikan päällä, mutta tässä tilanteessa emme uskaltaneet. Sain IL :ltä kuvia ennen ja jälkeen juhlia. Ennen-kuvissa komeili Tiinuliinun tekemät kertakaikkisen upeat kakut. Eilen kuulin myös paljon juhlien kulusta ja tapahtumista. Olisin niin kovasti halunut nähdä livenä monia ihmisiä, joista IL on kertonut paljon - niin ja tietty onnitella paikan päällä ihastuttavaa kihlaparia ja iloita yhdessä muiden kanssa heidän rakkaudestaan. <3 <3

Varovaisuuteen on syynä huoli vanhemmistani ja toisekseen ihan oman terveyteni vuoksi. Tuntuu, että vaivaa on kirjaimellisesti päästä varpaisiin (leikattuun pottuvarpaaseen) enkä usko kestäväni yhtään enempää fyysistä kipua. Enemmän kuin tautiin kuolemista pelkään leskeksi jäämistä tai näiden yllättävän nuorillakin ilmenneiden pitkäaikaisvaikutusten tuomia uusia kipuja ja rajoitteita liikkumiseen ja arkitoimiin. En kyllä haluaisi kuollakaan - toivon niin kovasti, että saisimme vielä mekin seurata lastenlasten kasvua jonain päivänä. Sain ILltä aikanaan 60-vuotislahjaksi siihen viittaavan shampanjapullon. Vielä se odottaa avaamattomana. Kuinkakohan monta vuotta mahtaa säilyä hyvänä?

Kärsin tästä koronatilanteesta ihan kauheasti. Kadehdin teitä, jotka uskallatte elää suht koht normaalia elämää. Äitini tilanne on juuri tällä hetkellä onneksi hiukan parempi, mutta läheltä piti tilanteita on nyt ollut monta. Eilen ja tänään on tuntunut puhelimessa hiukan paremmalta. Toissayönä tosin oli ikävä tilanne, kun äiti oli yöllä soittanut kelloa ja vuorossa oleva hoitaja oli ollut tosi tyly ja kieltänyt enää hälyyttämästä häntä paikalle. Seuraavan kerran kuulemma saisi soittaa vasta aamusta Kun tulimmme eilen kaupoilta ja poikaamme junalle viemästä isäni soitti sairaalasta ja kertoi tästä. Lupasin ottaa sinne yhteyttä ja puhuinkin osastonhoitajan kanssa. Hän vielä puhui äitini kanssa ja asia etenee siellä "talon sisällä". Kauheaa oli, kun illalla puhuin isäni kanssa ja häntä alkoi itkettää kovasti äidin kokema kohtelu. Yritin kovasti lohduttaa.

Olen kiitollinen, että minulla on vielä molemmat vanhemmat ja haluan mahdollisuuksien mukaan olla heihin kontaktissa. Meidän karanteenimme on kyllä tiukka, että sinänsä en pelkää tartuttavani tautia isääni. Ehkä enemmän, että hän tartuttaisi sen meihin On niin sosiaalinen, että kokee vaikeaksi välttää kontakteja. Ei hän muualla käy kuin kaupassa ja uimahallissa - välillä hierojalla. Mutta en kyllä ikinä voisi antaa itselleni anteeksi, jos minun kauttani tauti tarttuisi häneen tai äitiini. Ja sekin mahdollisuus on otettava huomioon, että isä saattaa jäädä yksin . Silloin on pakko olla konkreettisesti tukena monessa. Toivon niin kovasti, että äitini vielä pääsisi kotiin edes vähäksi aikaa ja saisi elää ilman suuren tyrän aiheuttamia kipuja. Kunpa vaan pääsisi pian tekemään kävelyharjoituksia. Onneksi poikamme on paljon vanhempieni tukena ihan konkreettisesti. Harva vähän päälle kolmekymppinen ryhtyisi edes tilapäisesti isovanhemman omaishoitajaksi ja isäni leikkauksen jälkeen molempien hoitajaksi. Onneksi hänellä on sellainen työ, että pystyy tekemään lähes kaiken etänä.

Sorry tämä synkistely. Olen kyllä perusluonteeltani iloinen ja positiivinen (paitsi sairauksien suhteen pelkään nykyään aina pahinta). Koko ikäni olen ollut seurallinen ja reilusti enemmän iloluonteinen kuin synkistelijä. Siitä on teilläkin monella kokemusta Kaipa sitä vaan jotenkin sopeutuu, kun tilanteet muuttuvat.

Ihanaa, että poikamme oli täällä melkein viikon. Arkipäivät teki töitä, lauantaina kiipesi jättimäntyyn 18 m korkeudelle moottorisaha narulla vyötäilillä kiinni. Kaikki tarvittavat turvalaitteet olivat käytössä ja siippani opasti häntä. Kun oli saanut oksat sahattua tieltään ja pääsi noin 18 m:n korkeuteen sitoi latvaosaan (vielä monta, monta metriä lisää korkeutta) köyden ja sitten siippani opastuksella alkoi tekemään kaatokoloa hiukan alemmaksi. Minä olin kauhusta jäykkänä. Siippani veti sitten alhaalla köydestä ja jättimännyn latvaosa räsähti maahan. Pelkkä runko on vielä pystyssä, mutta sen saa alhaalta kaadettua. Sitä ennen siipallani on iso työmaa, kun saa kaadetun jättikoivun ja männyn latvapuolen puut ja oksat sahattua, pilkottua ja raivattua.

Muuten poika vietti aikaa kalassa ja saikin sunnuntaina virvelillä neljäkiloisen hauen. Verkoilla on tullut muutama siika. Tänään kävi nuori isäntä (meitä muutaman vuoden vanhempi) myymässä juuri järveltä saaneita muikkuja. Perkasin kipeällä kädelläni niitä kaksi kiloa. Siivosin aika kasan muikun mätiä - työläs homma, mutta kun muistelen viime joulun alla katselemiani kaupan hintoja, niin ajattelin sen kannattavan.
Graavisiiankin sain leikattua.

Ulkona ollut ihana ilma pari päivää - ei liian kuumaa - aivan tyyntä. Mahtava syksyn tuoksu ilmassa.

Isäni juuri soitti ja kertoi poikamme tulevan huomenna sinne. Menevät ensin yhdessä katsomaan äitiäni. Hyvä, että menee, kun lauantaina on menossa ristiäisiin ja sen jälkeen olisi pidettävä hiukan taukoa ennen isovanhempien tapaamista.

Nyt soitan sairaalaan ja kysyn vielä äidin vointia ja lähetän hyvän yön terveiset.

Mukavaa viikon jatketta kaikille. Teksini oli nyt tosi minäkeskeinen

Nautitaan syksyn kauniista päivistä ja väreistä.

Ennen kuin maineeni kakkuleipurina kiirii kovin laajalle, haluan huomauttaa että en suinkaan ollut yksin vastuussa koko projektista. Minä vain paistelin pohjat ja vatkasin täytteeksi tulleen juustomassan. IL hoiti koristelun tuoreilla marjoilla ja syötävillä kukilla. Justus osti orvokit.

Together we are stroganoff, sanoi entinenkin kokki. 😁

Ette muuten usko, miten upea oranssinpunainen kuu nousi alkuillasta Suomenlahdesta. Taidan ryhtyä Myrskyluodon Maijaksi.

Tiinuliinu, onkos UK sitten Kapteeni Koukku? Justus googlasi, että Utö on puolitoista kilometriä pitkä, kävelettekö te siellä ristiin rastiin?

Kipa, luin Justukselle puunkaatohomman, kun eilen huomasin sienessä ollessani yhden pitkän kelomännyn kaatuneen sähkölinjalle. Sitä lähdetään kohta kaatamaan. Justuksen mielestä Elenialle ei tarvitse soittaa, hän pystyy rungon poistamaan.

Tänä aamuna kuunneltiin Pispala-rariota (ne oikeasti mainostavat itseään rariona) ja niin vaikutti soljuva tango meihin, että veivattiin ympäri torppaa! Totesin miehelle, että vieläkin mahassa muljahtaa, kun katselen häntä tanssiessamme. Johon mies, että mahassko sulla onkin tunteet.

Tytär soitteli eilen, että Ikerin haava ei oikein ota parantuakseen ja koiraparka joutuu edelleen pitämään koppaa. Toisaalta sen ruokahalu on parantunut, ei pysty syömään kopan kanssa, joten kun se otetaan pois, hotkii ruokansa kuin hengen hädässä. Menee taas lauantaina lääkärille tarkastettavaksi.

Justus pyöritteli päätään, kun kyseli, mitä puuhastelen läppärini kanssa niin pitkään. No minähän tutkin juhlapaikkoja 7-kymppisiäni varten. Ne tosin ovat vielä reilun vuoden päässä, mutta kun juhlia on niin valtavan hauska suunnitella! Olen tehnyt jo alustavan vieraslistankin! Jos teistä jollakin on Hesan talousalueella tiedossa kivoja paikkoja, joihin saa viedä omat juotavat, niin kertokaa. Aiomme käydä vielä Tiinuliinun ja UK:n kanssa katsastamassa muutaman pursiseuran talon.

No nyt tuo mies kuljeskelee pihalla mustalla teipillä korjatussa puunkaatotakissaan moottorisahan kanssa, valmistaudun kehumaan urhon suoritusta!