Huomenet!

Muorille osanotto. Ystävien lopullinen menettäminen on rankkaa.

Merelle, kiitokset liikuntavinkeistä. Mun pitäisikin käydä siellä caminosivulla, on monen viikon kävelyt merkitsemättä.

IL, sinuna kokeilisin visiiriä. Niitä näkyy mm. tuossa lähiostarilla myyjien päässä. Ainakin helpompi hengittää, luulisin.

Nytpä ei enempää kun pitää tehdä karpalo-cashewleivän taikina ennen kuin asetun mukavasti kuuntelemaan Kirjamessujen haastatteluantia (tulee striimattuna suoraan kotisohvalle).

Hyvää viikonloppua kaikille! Sunnuntaiaamuna sitä ollaankin taas talviajassa!

Tervehdys tytöt!

Muori, ikäviä uutisia, osanottoni. Olen joskus miettinyt, että kun ei ole liiemmin sukulaisia eikä ystäviäkään, ei tule suru-uutisiakaan.

Kävimme meirämmiähen kanssa tänään piikillä, joten on sekin asia kunnossa.

Kävimme keskiviikkona katsomassa Tampereen Teatterissa Agatha Christien tarinan Eikä yksikään pelastunut. Se oli erittäin hyvä esitys ja saikin lehdissä hyvät arvostelut. Olen tietenkin lukenut kirjan ja nähnyt pari tv-versiotakin, joista viimeisin muutaman vuoden takaa oli huono, joten tietenkin tiesin "kuka sen teki". Niinpä saatoin seurata juonen sijaan itse esitystä.

Kaikki näyttelijät tekivät hyvät roolisuoritukset ja varsinkin olin yllättynyt Antti Reinin sujuvasta esiintymisestä. Hänhän ei käsittääkseni ole tehnyt juurikaan teatteria, vaan keskittynyt elokuviin, mutta kokenut näyttelijähän hän on ja istui rooliinsa erinomaisesti. Pia Piltz on suhteellisen tuore tuttavuus ja teki ensimmäisen suuren pääroolinsa Tampereen Teatterin Anna Kareninassa, josta sai loistavat arvostelut ja joka valitettavasti jäi meiltä näkemättä. Jukka Leistikin onnistui välttämään kaikki jo liiankin tutuiksi tulleet maneerinsa, mikä lienee ohjaajan ansiota.

Lavastus oli hyvä ja ainoa mikä hieman häiritsi, oli paikkapaikoin puheen takana soiva musiikki. Istuimme aivan vasemmassa laidassa ja lavan vasen reuna jäi hieman pimentoon, mitä ihmettelen, sillä tokihan ohjaajan/lavastajan pitäisi tsekata näkyvyys kaikkiin paikkoihin. Onneksi siinä ei kuitenkaan jäänyt mitään olennaista pois. Kaiken kaikkiaan pidimme esityksestä ja kun meirämmiäs ei tuntenut tarinaa entuudestaan, niin hänelle siinä oli jopa hieman jännitystäkin

IL, ymmärrän koronaväsymyksesi. Maski ei vielä ole aiheuttanut minulle mitään ongelmia, mutta meirämmiäs, joka normaalistikin rapsuttaa itseään kaiken aikaa , näplää nyt naamaansakin vähän väliä. Hänellä on myös paha tapa vetää maskia alas milloin sattuu, mikä ainakin minua häiritsee. Tänäänkin rokotuksessa hän veti maskin alas mennessään sisään hoitohuoneeseen Olemme pääasiassa käyttäneet kertakäyttöisiä maskeja, sillä olen melko laiska keittämään kankaisia joka käytön jälkeen. Toisaalta, kankaiset olisivat miellyttävämmät kasvoilla.

Minulta kun puuttuu pesimisgeeni, minkä vuoksi minulla ei ole lapsiakaan, niin siinä sivussa olen välttynyt myös sisustamis-/pesänrakentamisvietiltä. Tietenkin koti sisustettiin hyvin silloin, kun tähän muutimme. Verhot suunniteltiin viimeisen päälle, taulujen ripustamisessa pyrin noudattamaan huoneittaisia teemoja ja mittanauha oli ahkerassa käytössä. Siihen se sitten jäikin. Verhoja ei ole vaihdettu koko sinä aikana, kun olemme tässä asuneet, sillä en ole oppinut vaihtamaan verhoja vuodenaikojen mukaan ja huonekalut ovat samoilla paikoillaan. Pienessä vessassani ei ole mitään tasoja, joten ei tarvitse olla mitään koristeitakaan ja rehellisesti sanoen olen aina ihmetellyt, miksi kylpyhuoneessa pitää olla kasveja, olkoonkin tekosellaisia Mattoja olemme nyt kuitenkin uusimassa, kun ne ovat niin kulahtaneita. Työhuoneeseen jo hankimme uuden ja eteisestä hävitimme toisen, jonka pohja alkoi murentua. Ns. viihdehuone on seuraavana vuorossa, sillä maton reunat ovat aivan rispaantuneet enkä oikein koskaan ole tykännyt makuuhuoneen matoista. Meirämmiäs ei juuri ota kuuleviinsa vienoja ehdotuksiani suunnata mattokauppaan, mutta esim. eteiseen on pakko hankkia matto ennen kuin alkaa nastakenkäkausi, sillä muuten joudun laittamaan kengät jalkaan ulkoportaalla

Nyt täytyy lähteä laittamaan ruokaa, sillä lupasin meirämmiähelle broileri-pastauunivuokaa. Oikein mukavaa viikonloppua kaikille ja käännelkäähän kelloja reippain mielin, sillä tuskin pääsemme siitä eroon ihan lähitulevaisuudessa

Muori, jaksamista sinulle - ja Tupu ystävällesi.

Menna, on aina hurjan mukava lukea kommenttejasi teattreiesityksistä. Käyn nykyisin liian harvoin mitään katsomassa. Oli aika, jolloin kävin vuosien ajan Helsingin kaupunginteatterissa katsomassa oikeastaan melkein kaikki esitykset. Perhelipulla näytöksiin pääsi lähes ilmaiseksi.

Kivikasa ihanaa lapsenlapsen odotusaikaa sinulle. Kyllä lapsenlapsellasi on hyvät oltavat kun mummu (mummi, isoäiti...mikä oletkin) on niin käsistään taitava kuin sinä.

Lunta tupruttaa taivaan täydeltä. Elämä on kuin lumipyry. Ylös, alas, sivulle, eteen- ja taaksepäin. Avasimme keskellä päivää mieheni kanssa viinipullon. Kilistelemme sille, että tapaamisestamme on tänään kulunut 38 vuotta.

Kun silloin muinoin istuimme rauhanmarssin jälkeen Kallion Grillissä (G-studiossa, kuten kaupunginteatterin henkilökunta kapakkaa kutsui) ja juttelimme kaikesta mahdollisesta taivaan alla--oli kummallakin sellainen tunne, että me haluamme jatkaa näitä keskusteluja vuosien- vuosikymmenten ajan-- ja niin me olemme tehneet.

Kummallekin tämä avioliitto on toinen. Minun ensimmäinen mieheni, tyttäreni isä, kuoli auto-onnettomuudessa ja nykyinen mieheni oli eronnut ensimmäisestä vaimostaan viisi vuotta ennen kuin me tutustuimme.

Me tiesimme miten helppoa on epäonnistua parisuhteessa. Miten monimutkaiseksi yksinkertainen suhde voi muuttua. Hellät sanat ilkeiksi ja haavoittaviksi, yhteiset hetket mitäänsanomattoman tyhjiksi.

Alusta lähtien pidimme huolta siitä, että vaikka pieni 6- vuotias tyttäreni oli siinä jo valmiina seurassamme, meillä aina oli myös kahdenkeskeistä aikaa. Sen ajan me otimme vaikka joskus kahdenkeskisen ajan saaminen oli monen mutkan takana.

Mieheni otti omakseen tyttäreni, adoptoi tämän ja on ollut hellempi ja rakastavampi isä kuin monikaan biologinen isä. Ja niin upea pappa lapsenlapsille, ettei parempi voisi olla.

Joskus tyttäreni ja vanhin lapsenlapsista on ihmetellyt miten on mahdollista, että meillä aina on niin hyvä olla yhdessä. Me vastaamme: Me puhumme kaikesta keskenämme, olemme toisillemme helliä, annamme toisillemme tilaa olla yksin, teemme yks´kaks yllättäen jotain rutiinista poikkeavaa- hyppäämme autoon ja ajamme pohjoiseen tai etelään, itään tai länteen, hyväksymme sen, että emme ole kaikesta samaa mieltä, tapaamme hyviä ystäviä, elämme nyt emmekä mieti mitä tekisimme sitten joskus...pyydämme anteeksi ja annamme anteeksi..

Ja nyt menen syömään mieheni tekemää hyvää ruokaa, juomaan lisää viiniä, katsomaan Giro d´Italiaa ja hyviä futismatseja, saunomaan ja nauttimaan siitä, että lumipyryn keskellä elämä on juuri nyt onnellista ja hyvää. Huomisen huolet vasta odottavat jossain suurten vuorten takana.

Hyvää tätä päivää itse kullekin.

Onnea vuosipäivänä, Jumbojet.
Kirjoitat aina niin kauniisti suhteestanne.
Kun on elettyä elämää takana, osaa arvostaa oikeita seikkoja kuten puhumista.
Itse en nuorena älynnyt, eikä ollut miehen mallia ja ainoa parisuhteen malli oli huono. Tiesin että ei ainakaan tuollaista ja se nyt toteutuikin.

Tässä sitä nyt ihmetellään ollako vai eikö olla.

JJ, kylläpä taas tuli lähes kyynelet silmiin kun kirjoitit niin kauniisti. Toimiva parisuhde on parhaita asioita, joita ihminen voi elämältään saada ja jotka tekevät elämän elämisen arvoiseksi. No tietysti myös lapset ja lapsenlapset ja terveys – ja jos hetken mietin niin varmaan keksin vielä muutaman muunkin mukavan asian.

Mulla on ollut mukava päivä; sain nauttia lapsen ja lapsenlasten seurasta ihan koko päivän. Muutakin nautittavaa oli: hengenravinnosta huolehtivat Kirjamessujen haastateltavat. Helsingin kirjamessuthan pidetään tänä vuonna verkossa ja mikä mukavinta, tällä kertaa ei tarvitse juosta itseään väsyksiin esiintymislavalta toiselle. Riittää kun valitsee parhaat päältä runsaasta kirjailijatarjonnasta, ja jos ei ihan kaikkea kiinnostavaa ehdi neljänä messupäivänä nähdä, niin eipä hätää: kokoaikalipun ostajalle ohjelmat näkyvät parin viikon verran.

Tänään istahdettiin ruudun ääreen aamukymmeneltä, puurolautanen kourassa. Parin katselutunnin jälkeen yksi ryhmästämme ryhtyi laittamaan lounasta, me muut lähdimme ulkoilemaan. Spanielin kanssa on kiva kävellä syksyisissä puistoissa!

Koska ruoka- ja viinimessuja on vaikea järjestää verkossa, pidettiin ikiomat. Mä leivoin mustikkapiirakan sekä karpalo-cashewleipää, tytär teki pastapestomozzarellasalaatin ja teekkarineito parsakaalipiiraan. Kilisteltiin kuohuviinillä, juotiin kahvit ja jatkettiin katselua. Päivän teemaan sopi mainiosti myös banaanipeli (siinä kasataan sanoja irtokirjaimista, ja teinit päihittävät minut kerran toisensa jälkeen mikä riemastuttaa heitä suunnattomasti).

Edellinen kulttuuripläjäys oli maanantai-iltana, jolloin kävin Kansallisteatterissa katsomassa Hitler ja Blondi. Suurella näyttämöllä esitetty teos olisi sopinut paremmin johonkin hieman intiimimpään tilaan, mutta toimipa tuo noinkin. Seela Sellahan on loistava vaikka puhelinluetteloa lukisi, mutta näytelmän onnistuminen oli ihan yhtä paljon polvihousu-univormussa saksanpaimenkoiraa esittäneen nuoren Verneri Liljan ansiota. Euroopan 1930-40-lukujen historiaa, joka toki tuttua, kiintoisalla tavalla.

Kaikilla katsojilla maskit, joka toinen penkkirivi pois käytöstä ja niissä jäljelle jääneissäkin isoja turvavälejä.

Parista näyttelykäynnistäkin oli tyttären kanssa puhetta. En meinaa elämästä lakata, vaan etäisyyttä pitäen, maskin ja käsidesin avulla jatkaa mahdollisimman normaalisti.

Kaksi kuukautta jouluaattoon! Meillä kukkii olohuoneen pöydällä mahtava kaksivanainen amaryllis. Ja ensi yönä kääntyvät kellot talviaikaan. Siitä se lähtee!

Jumbojetille ja miehellensä paljon virtuaalihalauksia! Paljon hyviä vinkkejä parisuhdeasioista, yleensä opitaan vaan elämänkokemusten myötä. Mekin Justuksen kanssa juttelemme paljon, sanomme joka päivä myönteisiä asioita toisistamme, kehumme ja laskemme leikkiä. Yhdessä on kiva hymyillä, nauraakin arjen tilannekomiikalle. Ja kyllä mieskin tykkää, kun sen pitkiä koipia ja kapeita lanteita kehuu, ei sen aina niin syvällistäkään tarvitse olla. Ja arvatkaa, miltä minusta - entisestä pullukasta - tuntuu, kun mies ottaa syliin ja sanoo pieneksi linnunpoikaseksi!

Jatkoimme perjantaina "ulkomaanmatkojamme". Thaimaan, Italian ja Ruotsin jälkeen menimme taivaaseen, eli Lucy in the Sky -ravintolaan, joka on 20. kerroksessa entisessä Raaden Hampaassa. Upeat näköalat, mutkaton tarjoilu, tosin vain englanniksi. Käytimme Justuksen lapsiltaan saaman synttärilahjakortin ja herkuttelimme Yellow Submarine -maistelumenun, ihania pikkuruisia annoksia hauskasti tarjoiltuina.

Illemmalla ajelimme hautausmaalle. Oli mieheni kuoleman 18. vuosipäivä. Tuntui levolliselta ja hyvältä siinä haudallakin sytytellä kynttilöitä yhdessä.

Eilen Justuksen pojanpoika täytti 12 vuotta ja kekkerit pidettiin heidän pihallaan. Poika rakastaa korvapuusteja, joten niitä oli varattu kaikille omissa paperipusseissaan. Kun alkoi viluttaa, lähdettiin kimppakävelylle. Asuvat melkein merenrannassa ihanien kävelypolkujen keskellä Tapiolassa. Olen niin iloinen, kun Justuksen lapset ja muut sukulaiset ovat ottaneet minut omakseen, mä oikeasti tunnen hänen lapsistaan lämmön itseäni kohtaan.

Vielä vähän autosta, jos kestätte. Jos Justus ajaa talliin, minä yleensä hyppään ennen ruutuunajoa pois, etten likaa takkiani viereiseen autoon. Olen huomannut, että Mustista kuuluu ihankuin jokin sävelmä. Justusta on asia naurattanut, mutta eilen minä ajoin ja komensin hänet autosta ulos. Aivan oikein, mieskin kuuli sävelmää. Otettiin ohjekirja sisälle ja etsittiin ilmiölle selitystä. Jos ajetaan pelkällä sähköllä alle 20 km/h, auto varoittaa jalankulkijoita ei piippaamalla, vaan musiikilla! Oletteko koskaan kuulleet tällaisesta, meille ihan uusi juttu.

Nyt lähdetään mökilleni syyshommiin!

IL, sehän on hyvä, että Musti varoittaa jalankulkijoita. Siitähän on paljon puhuttu, että täyssähköautot ovat vaarallisia näkövammaisille, kun niistä ei kuulu mitään ääntä. Meidän hybridi ei mitään ääntä pidä, mutta sen olen huomannut, että peruuttaessa siitä kuuluu pieni piipitys ihan kuin kuorma- yms. autoistakin. Tosin se on niin heikko, ettei esim. meirämmiäs siitä kuule. Pitäisi tutkia asetuksia, josko ääntä saisi kovemmaksi, sillä siitä olisi kyllä hyötyä varsinkin markettien ahtaissa tiloissa.

Broileripastavuoka onnistui mainiosti ja sitä syötiin vielä eilenkin. Olen oikein kerännyt erilaisia pastaruokareseptejä, sillä ne ovat niin helppoa ruokaa ja tietenkin myös hyvääkin. Tänään laitamme uuniin kalkkunapaistin, josta riittää taas huomiseksikin, mikä helpottaa ruoanlaittoa salilta tultua. Ensimmäisen kerran huomasin sellaisen, että ko. paisti laitetaan alkuperäisessä pakkauksessaan uuniin ja paistetaan 150 asteessa kaksi tuntia. Etiketti otetaan vain ensin pois. Tänään tulee klo 15 formula-kisa, joka kestää kaksi tuntia, joten laitan paistin uuniin kisan alussa, niin pääsemme sen jälkeen heti syömään. Mitä nyt vain teen Lidl'in perunamuusijauheesta muusin . Loppupaisti syödään sitten huomenna ruusukaalien kanssa

Painosta en ole pitkään aikaan mitään puhunut, kun mitään ei ole tapahtunutkaan. Enkä puhu pitkään nytkään, sillä noin kilon puolentoista välillä tapahtuvaa heiluntaa lukuun ottamatta mitään mainittavaa ei olekaan. Kerroin joskus aiemmin, että aina kun juon lasillisen viiniä, paino nousee 300-400 grammaa. Se pätee yhä edelleen. Aina kun olen saanut puolisen kiloa pois ja juon lasillisen, niin seuraavana aamuna paino on noussut ihan riippumatta siitä, miten mahani on toiminut tai olenko syönyt illalla voileivän vai en. Minähän en juo viiniä juuri lainkaan, mitä nyt lasillisen kerran pari kuussa, joten olen alkanut miettiä, johtuisiko painon nousu liian vähäisestä käytöstä Kroppa ei ole tottunut ja reagoi sitten voimakkaasti. Mene tiedä, mutten kuitenkaan luule lisääväni viinin käyttöä vain tuota testatakseni

Aamupäivä kului mukavasti kellonviisareita siirrellessä. Luin Henna Virkkusen uutiskirjeestä, että siirtelyn lopettamisasia ei etene millään tavalla, kun pallo lojuu EU-maiden liikenneministerien nurkassa. Luin jostain, että Suomen isännöintikauden jälkeen asia ei ole ollut yhdenkään isäntämaan agendalistalla eikä se tunnu kiinnostavan ketään muita kuin suomalaisia. Nythän tarvittaisiin kansalliset päätökset siitä, kumpaan aikaan kellojen halutaan jäävän, normaaliaikaan vai kesäaikaan. Itse kannatan ehdottomasti normaaliaikaa ja ihmettelen niitä, jotka vaativat kesäaikaa, sillä eihän yksi tunti tee ikuista kesää! Kesällä ei ole pimeää lainkaan ja talvella aurinko laskee jo iltapäivällä, joten ei siitä "ylimääräisestä" tunnista ole paljoakaan iloa töiden jälkeen. Näillä näkymin oletan, ettei kääntely lopu ihan lähivuosina, joten parempi olla valittamatta ja jatkaa harjoituksia välttämättömänä pahana!

Perjantaina tuli kuntosaliltamme sähköpostia, jossa kerrottiin, että ryhmäliikuntojen osalta treenaajien määrää vähennetään kaikissa saleissa liki puolella. Meidän jumppatuntimme on tänä syksynä pidetty 40 henkeä vetävässä salissa ja meitä on maanantaisin ollut keskimäärin 25 henkeä. Viime maanantaina joku sanoi laskeneensa 30. Tein heti meille varaukset huomiselle tunnille, ettemme vain jäisi lehdelle soittamaan. Varauksen voi tehdä viikon etukäteen, joten täytyy muistaa tehdä se jatkossakin, kun siitä ei ole mitään haittaakaan. Vielä emme ole "ehtineet" torstain tunnille, mutta täytyy sekin käydä jossain vaiheessa kokeilemassa, kun joku kehui sen olevan hyvinkin tanssillinen tunti, melkein kuin zumbatunti. Tiedän, ettei meirämmiäs oikein ole sellaisesta kiinnostunut, kun tavallisetkin jumppaliikkeet tuottavat vaikeutta, mutta onhan se kuitenkin kokeiltava.

Tiinuliinu tuolla edellä jo totesikin, että jouluun on enää kaksi kuukautta. Jonkun mielestä sitä joutuu odottamaan ihan liian kauan ja minä puolestani ajattelen, jotta voi ei, taas on joulu! No, totta puhuen en minä joulua vihaa, mutta vähempikin hössöttäminen riittäisi. Marketeissa on jo joulukortit ja lahjapaperin myynnissä, hyvä kun ei joululaulut jo soi Ymmärrän tietenkin kauppiaiden hädän, ettei vain joulumyynti sakkaisi koronan takia ja verkkokaupatkin ovat kasvavana uhkana. Onneksi ei tarvitse nähdä asian tiimoilta liikaa vaivaa. Serkkulikkanikaan ei tänä jouluna ehdi meille, mutta varaus on jo seuraavaksi ja hän on aina mieluinen vieras muulloinkin kuin jouluna. Hän jäi eläkkeelle kesällä, joten toivon mukaan häntä näkee nyt useamminkin, koronasta huolimatta.

Siitä puheenollen, kälyni soitti viikko sitten ja otti jälleen puheeksi yökyläilyn. Hän kysyi - naureskellen - pitääkö hänen käydä koronatestissä ennen mahdollista kyläilyä ja minä siihen, niin ikään naurahtaen, totesin, että tilanteen mukaan, mutta terve kuitenkin pitää olla. Kyselin onko hänellä mahdollisesti jokin tulossa oleva syy (muu kuin meidän tapaamisemme), jonka vuoksi hän asiaa kyselee, mutta ei kuulemma ole. Niinpä sanoin, että katsotaan nyt tätä syksyä vähän eteenpäin, miten asiat tästä kehittyvät ja hän totesi suunnittelevansa matkaa Tornioon, joten ehkäpä sitten sen jälkeen. Meinasin sanoa, että sitten on ainakin pidettävä kunnon karanteeni, etenkin kun hän miettii käyntiä Ruotsin Haaparannassakin! Jotenkin pidän hänen toimintaansa melko edesvastuuttomana ja hän myöntää ihan itsekin, että koronavouhotus on hänen mielestään täysin ylimitoitettua. Ja hän myös kertoi hämmästellen, kuinka niin monet hänen ystävänsä sanovat ihan suoraan, etteivät tällä hetkellä välitä vierailuista ja että hän on jopa poistanut joidenkin yhteystiedot puhelimestaan, kun kerran ystävyys ei kelpaa

Taas tuli höpötettyä koronasta, vaikkei se ollut lainkaan suunnitelmissani aloittaessani tämän kirjoittamista. No, toivotan teille kaikille kaunista sunnuntain jatkoa ja mukavaa alkavaa uutta, lokakuun viimeistä viikkoa

JJ: Onnittelut minultakin vuosipäivänne johdosta.
Ja mummu minä sitten olen kunhan aika koittaa

Olipa ihana viikonloppu kun poika vaimonsa kanssa oli käymässä pitkästä aikaa. Molemmat elävät melko "eristettyä" elämää: miniä äitiyslomalla kotosalla ja poika töidensä puolesta paljon ulkosalla. Enemmän olin huolissani, että me tietämättämme altistaisimme heitä. No sekin on täällä meillä päin ainakin vielä suht pieni riski.
Täällä silti ihmiset ovat alkaneet käyttää kaupoissa kiitettävästi maskeja ja siitä olen iloinen. Ja muutenkin ihmiset pitävät turvavälejä. Naapuritkin Just perjantaina nauroin kun naapuri lähetti viestiä, että tarttis jotain pussukkaa synttärilahjaksi. Lähetin sitten kuvia ja kohta jo kiikutin heidän postilaatikkoon pussukkapaketin. Ja siinä saman puolen tunnin aikana hän oli jo maksanutkin verkkopankissa ostoksensa. Sanoinkin hänelle, että olikohan tämä maailmanennätys verkkokaupan nopeudessa. (no ei minulla mitään verkkokauppaa ole) Joten ei tässä juuri naapureitakaan tavata nokikkain, vaikka se ei minusta ole ollenkaan positiivista. Toki ulkona tavatessa jutellaan.

Harmaa päivä tänään ja sataa tihuuttaa. Tänään on hyvä ompelupäivä. Pyykkiäkin on kasat pestäväksi, joten pikku puuhaa riittää. Ulkoilu taitaa jäädä, vaikka ei sään pitäis sitä estää. Olen vaan niin mukavuuden haluinen, ettei oikein lenkkeilyt vesisateessa innosta.

Mukavaa viikonalkua kaikille.

Muori, sinun roosanvärinen talosi on takuulla soma!

Me olemme mökillä, hieman järjestelemme kaikenlaista, koska suunnittelemma siirtyvämme suurimmaksi osaksi tänne asumaan. Hesan seudulla korona leviää.

Tänään tehtiin pihatöitä monta tuntia tihkusateessa. Justus riehui raivaussahan kanssa, minä silppusin leikkurilla nurmikolle kasaantuneet lehdet, joita jäi tosin vielä puihinkin. Saatiin paljon tehdyksi, mutta paljon vielä jäi.

Nyt tuli räiskyy takassa, kynttilät lepattavat, teenkeitin porisee. Iltatee kutsuu!

IL kuulostaa niin kivalle sun ja Justuksen elämä. Nauttikaa ihan tosissanne toisistanne ja elämästänne!

Varmaan parempi että olette mökillä kuin kaupungissa. Koronanpirulaisesta ei tiedä mitään mitä aikoo?

Meillä täällä Satakunnassa tilanne vielä hallinnassa. Meidän paikkakunnalla ei vielä ainakaan sitä viittä, mutta naapurikunnissa on alkanut näkymään.

Me muutettiin kotiin mökiltä ja en nyt osaa tarttua juuri mihinkään.
Mökillähän oli ulkopuuhastelua joka päivälle. Täällä kotirivarissa ei juurikaan mitään. Siis ulkopuuhaa. Jotain pientä, mutta vettä tullut kaatamalla koko päivän ja huomisellekin luvattu.

Lonkka vähän huonossa kunnossa kesän jälkeen, joten olen sitä nyt lepuutellut.

Miniällä komennusta vielä viitisenkymmentä päivää. Pitäis jouluks tulla kotiin, mutta sitten karanteeni päälle. Eli ei vietetä ehkä yhteistä joulua.
Poika sanoikin, että taitaa tulla etäjoulu.

Pysykäähän terveinä!