Muori, miten ikävää. Muistan tavanneeni Tupun jossain, olisiko ollut Tampereella. Mutta sen verran sinua tunnen, että kyllä sinä jaksat tukea ystävääsi, silti toivotan sinulle voimia.

Fraulle löydettiin jonkinlainen kipulääkitys ja hänpä lähti saman tien jokiristeilylle. Oli ollut kiva jutella ihmisten kanssa, mutta hänen syöpäjalkansa oli alkanut turvota (pohkeen ympärys 48 cm) ja nyt hän on jälleen sairaalassa kovien kipujen kanssa. Oli kysynyt lääkäriltä, saisiko käväistä lauantaina teatterissa ja tulla sieltä takaisin sairaalaan, mutta lääkäri oli vaan tuijottanut kummallisesti. Eivät tunne Frauta, sellaista sitkeyttä en ole tavannut kenessäkään.

Minä olin tänään jo kävelyllä, mutta muutaman kilsan lenkin jälkeen ihan veto poissa. Pikku hiljaa edetään. Olisi aikaa rupatella ystävien kanssa, mutta ääni reistailee, joten yritän olla enempi kuuntelupuolella. Justuksella on saaressa tyttären perhe apunaan, hyvin tuntuvat edistyvän.

Väsyttää, mutta pitää valvoa vielä hetki. Tein pojille vähän laatikoita ja just otin uunista. Pitää miettiä mihin ne nyt kuumana laitan?

Iltasella ilma kävi pakkasella niin että autojen katot jäätyi. Nyt on jo viitisen lämpöastetta.

Tänään piti mökkisiivoilua harrastaa, josko sunnuntaina muutetaan kotiin. Tosin matka on niin lyhyt, että varmaan päivät täällä kuitenkin oleillaan..
Pimeys kuitenkin tulee jo niin aikaisin. Seittämän maissa jo ihan pimeetä.

Olin hierojalla päivällä, joten en viitsinyt hirveästi hötkyillä.

Miniän pesti kestää vielä 55 pv. Hohhoijaa....

Paranemista sairaille ja muorille jaksamista.

Heippa kaikille

Kiitos paljon kirjoituksistanne. En nyt tässä varmaan kommentoi kaikkia - muutamia kuitenkin.

Ensinnäkin Muori, olen minäkin tavannut Tupun ja muistelen, kuten IL, että ois ollut silloin, kun olimme Tampereella. Lämmin etähali sinulle. Ihanaa, että pääset ystäväsi vierelle ensi viikolla. Voimia teille kaikille Ja kiitos paljon rukouksista äitini puolesta. Tuon Vuosaaressa asuvan serkkusikin olen tainut tavata pikaisesti jonkun Helsingissä olevan tapaamisen yhteydessä.

JJ toistan itseäni. Osaat pukea sanat niin kauniiksi lauseiksi

Merelle kiitos Leikolan tekstistä.

Samoin Suupaltti kiitos nauruista Oli pakko lukea siipallenikin pikkuneidin lausahduksia .

Menna on varmasti mukavaa ja antaa lisää pontta harjoitteluun, kun huomaa kuntonsa kohenevan. Hienoa että jaksoitte tauon jälkeen taas ryhdistäytyä kuntosalilla.

IL sait kun saitkin sitten Justuksen lähtemään saareen. Voin vaan kuvitella, että ei ollut helppoa. Hyvä, että olosi alkaa vähän helpottaa. Kyllä ystäväsi Frau on sitkeä.

Karmale meillä ei vielä ole ollut yöpakkasia. Juuri siippani tänä aamuna vei rantaan sellaisen tarkan "mittarin", josta sitten näkee lämpötilan kännykällä. Vaikka täällä "ylenpänä" oli vielä useanpi astetta lämpöä, niin rannan tuntumassa oli lähes nollassa. Ihme, kun toissapäivänä vesi oli vielä 12,5 astetta.

Tulimme sunnuntaina takaisin tänne ykköskotiimme. Heti maanantaina laskimme verkot emmekä ennen tätä aamua ole saaneet saalista. Tänään tuli sitten 1,7 kg painava siika. Vedet alkavat viiletä, toivon kovasti, että kalantulo taas alkaisi.

Eilen pesin viimeiset koneelliset pyykkiä täällä tämän vuoden puolella. Miellähän on pesukone ulkotiloissa eikä sitä voi enää käyttää, kun yöpakkaset lähestyvät. Pitää tyhjentää huolellisesti kaikki paikat koneesta, että toimisi vielä ensi keväänä. Alunperin oli luvattu aurinkoista säätä eiliseksi, mutta sitten sataa tihuuttikin iso osa päivästä. Keksin sitten lakanoille hyvän kuivatuspaikan - siippani veti narut vanhaan mökkiimme ja laitoin sinne sellaisen puhaltavan patterin päälle. Riittää sitten, että ensi kerralla otan kaupunkiin mukaan vaan tyynyliinat pesua varten. Nyt sitä vekslaamista riittää, kun kuskaamme edes takaisin pyykkejä kaupunkiin. Kylillä olisi hyvä pesula, mutta en kyllä tällaisena aikana suostu mihinkään "yhteispesulaan" pyykkejä viemään.

Kävin vielä viime perjantaina molempien lastemme kanssa äitiä katsomassa. Ensin menin tyttäreni kanssa ja poika odotti autossa. Sitten teimme vaihdon. Ei saa olla kuin kaksi vierasta kerrallaan. Äiti vaikutti pirteältä, mikä oli ihana asia. Surullista vaan on, että eilen tuli tasan 5 viikkoa siitä, kun äiti joutui sairaalaan, eikä ole sen jälkeen ollut jalkojensa päällä Eilen juttelin äidin fysioterapeutin kanssa eikä näytä hyvältä hänen mahdollinen kotiinpääsynsä enää. Oli todella rankka ilta ja yö, kun sulattelin asiaa. Puhuin sitten asiasta isäni kanssa. Eihän isä (85 v) pysty äitiä kotona hoitamaan, jos äiti ei pääse jaloilleen. Pitää nyt vaan toivoa, että saisi jostain sellaisen vaihteen päälle, että taistelutahto heräisi.

Olen tämän viikon tehnyt päivittäin reippaita pitkähköjä lenkkejä pitkästä aikaa. Kroppa valittaa - lonkka kiukuttelee ja molemmat polvet, vaikka käytössä on melko vahva tulehduskipulääke. Ei kyllä hirveästi houkuta näinä aikoina mikään tekonivelleikkauskaan..... Ja joka tapauksessa siihen menee varmaan vaikka kuinka pitkään ennen kuin sinne pääsisikään.

Päivät ovat olleet vähätuulisia ja useimmiten ihanan kuulaita syyspäiviä. Nytkin aurinko paistaa siniseltä taivaalta. Luonto tarjoaa upeaa väriloistoa.
Olen syvästi kiitollinen, että saamme olla täällä. Samalla tietty huoli painaa läheisten puolesta. Poika oli toissa viikolla koronatestissä ja vävy toissapäivänä. Hän ei ole vielä saanut tulosta. Aivan kauheita kasvaneet koronaluvut - muualla Euroopassa vielä paljon hurjemmat kuin Suomessa. Olisin tarvinnut raitoja näihin harvoihin hapsuihin, mutta en kyllä viitsi mennä kampaajalle. Jos ei olisi hiusten kanssa tällaisia ongelmia kuin minulla, niin menisin Mikkeliin kampaajalle, mutta en uskalla antaa hiuksiani muiden kuin oman kampaajani käsiin.

Olin itsekin keväällä kovasti maskisuosituksen kannalla, mutta nyt tässä vallitsevassa tilanteessa mielestäni maskitilanteen vatvominen ei ole hyödyksi kenellekään. Pitäisi kaikkien keskittyä tärkeämpään ja ennemmin puhaltaa mahdollisimman paljon yhteen hiileen, jotta kansalaisten turvallisuuden tunne palautuisi ja koronatartunnat saataisiin laskuun.

Kivikasa missä luuraat?

Pikseli täältäkin myöhästyneet synttärionnittelut

Huomenna kauppapäivä. Varasin meille myös ajat influenssarokotuksen ottoon. Onhan sekin sitten hoidettu.

Nyt pitänee lopettaa, jotta saisi aamuiset sisähommat tehtyä ja lähdettyä lenkille. Tänään vähän lyhyempi kuin eilen. Voltaren Forteakin vetäisin polveeni, mutta ei näytä auttavan.

Voimaa päiväänne Toivottavasti löytyy myös pieniä ilonaiheita

Huomenet!

Voimia sinulle Muori, hienoa että jaksat olla ystäväsi tukena omista kivuista ja vaivoista huolimatta.

Ja kiva kuulla, että IL voi paremmin.

Toivottelen kaikille muillekin hyvää vointia. Samalla totean, että virolaisen ystäväni, jonka poismenosta viime viikolla kirjoitin, hautajaiset ovat huomenna Tallinnassa. Kutsun saatuamme mietimme vähän aikaa, voisiko lähteä jos ottaisi laivalta hytin ja yrittäisi olla mahdollsimman kaukana muista matkustajista. Päätettiin, ettei oteta riskiä. Lähetettiin kaunis sähköpostikirje omaisille (mies ja kaksi poikaa perheineen) ja saatiin vastaus, että ymmärtävät hyvin. Huomenna sitten hiljainen hetki kotona samaan aikaan kuin muistotilaisuus alkaa. Viron värein varustettu adressi lähti matkaan jo viime viikolla.

Luin eilen Riitta Uosukaisen kirjan Yhdessä. Siitä on iso juttu tämän päivän Hesarissa. Omaishoitajuus ja vanheneminen, josta Hesarissa kerrotaan, on kuitenkin vain pieni osa kirjaa; suurimmaksi osaksi se sisätää rva puhemiehen puheita ja kolumneja ym vastaavaa aineistoa mitä kirjavimmista aiheista. Olisi rouva voinut vanhenemista pohdiskella enemmänkin, hän on hyvä kirjoittaja.

Tuota ulkomaanmatkailun lopettamista vaille me on UK:n kanssa eletty suht normaalisti. Kaupassa käydään tavallista harvemmin, julkisessa liikenteessä ja muutenkin julkisilla paikoilla molemmilla on maski. Mutta maanantaina meinaan mennä (tietenkin maski päässä!) teatteriin, kun luvassa on Hitler ja Blondi (Menna taisi nähdä ja kehua?) Seuraavatkin teatteriliput on varattu, ne oikeuttavat joulukuun alussa näkemään Turun Kaupunginteatterin esityksen Cabaret. Se on yksi lempinäytelmiäni, nähty pari kertaa näyttämöllä ja ainakin saman verran leffana. Kirjankin olen lukenut mutta silti vain jaksaa hurmata.

Nyt ruisreissareita uuniin, ja kun ne kypsyvät, on aika viettää taas isoäiti-iltapäivää. Tein tupla-annoksen, viimeksi UK jäi hyvin vähille ja teekkarineito kokonaan ilman, kun eivät olleet leipästen ääressä heti kun ne tulivat uunista.

(Oikolukaisin tekstini ja totesin että siinäpä on asiaa laidasta laitaan, hautajaisista leipätaikinaan. Sellaista on elämä. Muistaakseni vanhassa iskelmässäkin sitä verrataan kirjavaan riepumattoon.)

Kaikenkirjavuutta ja ennen kaikkea kaikkea hyvää kaikille!

Tiinuliinu, Hitler ja Blondi on todella katsomisen arvoinen ja Seela Sella aivan ylivertainen!

Muori, minäkin otan osaa ystäväsi tilanteeseen. Muistan varmuudella, että Tupu oli Tampereen ensimmäisessä tapaamisessa, jonka jälkeen menimme katsomaan näytelmää Kilon paloina. Sielläkin hän oli mukana. Ja me tapasimme sitten myöhemmin kerran Linnainmaan Prisman kahviossa, jolloin mukana oli myös Muorin mies ja meirämmiäs. Olikohan Tupun mieskin silloin mukana? Sitä en varmuudella enää muista. Välittänet kuitenkin ystävällesi meidän terveisemme.

Tänään olisi ollut klo 11 viikon toinen jumppatunti, jonne en hirveän innostunut ollut menemäänkään. No, jäi sitten menemättä, kun en muistanut laittaa kelloa herättämään ja heräsin vasta 10.35 Meirämmiäs oli noussut vähän yli yhdeksän, muttei raaskinut herättää, kun kuulemma nukuin niin sikeästi enkä todella muista edes heränneeni kertaakaan yön aikana! Kyllähän minä aina vähintään yhdeksään nukun, mutta aina silloin tällöin menee hieman överiksi. Edellisestä kerrasta lienee kuukauden päivät ja silloin heräsin klo 10.55

Merelle, minullakin on vanha kasvioni tallella ja kyllä se kannattaa säilyttää, sillä tein aikoinaan sen eteen todella paljon työtä! Työtä lisäsi vielä se, ettei veljeni olisi saanut omaa kasviotaan lainkaan aikaiseksi, ellemme me äitini kanssa olisi keränneet hänelle kasveja. Hän itse kyllä sitten liimasi ja laputti ne. En kyllä suoralta kädeltä enää muista kasvien latinalaisia nimiä, mutta jos saan muutaman vaihtoehdon, niin osaan pääosin valita oikean

Alkaa olla ulkona kylmä. Viime yönä puolenyön aikaan oli asteen verran lämmintä ja lämpömittarin mukaan yön aikana oli käyty pakkasella. Tänään on paistanut aurinko, joten ilma on aamusta aika paljon lämmennyt, mutta yökylmät ovat tainneet tulla jäädäkseen. Hyvä puoli siinä on se, että kun makuuhuoneemme ikkuna on yöllä hieman raollaan, niin lämpötila pysyy reilusti alle 20:en. Eilen illalla oli 16,7 astetta ja tänä aamuna vain asteen enemmän!

Loppuviikko ja viikonloppua ovat taas käsillä. Ensiluntakin on jo ennustettu eteläänkin, joten miettikääpä talvirenkaita. Eipä muuta kuin nauttikaa elostanne ja jos kuka mitä potee, niin paranemisia

Moi mimmit, ihanan monipuolista elämää täällä foorumilla! Ulkoillaan, harrastetaan, käydään teattereissa, luetaan, kalastetaan ja vaikka mitä. Ajatelkaa, miten virkeitä tyyppejä me seniorit olemme.

Minä olen jo ihan kunnossa ja energiataso alkaa olla sellainen, että jotain pitäis tehdä. Niinpä eilen tyhjensin koko roikkuvien vaatteiden kaappini parvekkeelle telineisiin, pesin kaapin ja aloin konmarittaa. Sovitin jokaikistä ja siirsin liian isot sivuun. Yhtään liian pientä riepua ei löytynyt, ha haa! Yhtä jakkua katsellessani mietin, miten hyvin se sopisi eräälle ystävälleni. Ja samassa soi puhelin - siellähän juuri se ystävä kyseli kuulumisia.

Jumppansa jälkeen hän seisoi oven takana valmiina sovittelemaan niitä isoksi jääneitä. Juotiin teetä ja puhuttiin äänet käheiksi (mun oli jo valmiina käheä) ja hänen mukaansa lähti pino uudenveroisia jakkuja ja puseroita. Voi miten mä aina ilahdun, kun joku vaate löytää uuden kodin. Minähän harrastan vaatteidenvaihtoa parin ystäväni kanssa, itselläni on taiteilijarouvan suunnittelemia ja ompelijan toteuttamia upeita jakkuja teatteri- ja oopperakäyttöön, jääneet hänelle ahtaiksi.

Sen verran vielä vaatteista, että minä pidän vaatehuollosta. Ja silittämisestä. Se huono puoli on laatuvaatteissa, etteivät ne kulu millään. Viime keväästä lähtien en ole vaatteita ostellut sadetakkia ja saappaita lukuunottamatta ja mainiosti olen pärjännyt. Ja väreistä vielä, olen todennut, että mustien vaatteiden kausi taitaa olla ohi, kaipaan värejä elämään, joten ehkä siivottuun, tilavaan kaappiin mahtuisi nyt kirkkaanpunaista!

Justus tulee illalla kotiin, luovuttaa veneensä talvisäilöön. Suunnittelen imuroivani hänen kotinsa ja jopa laittavani ruoan valmiiksi. Ja ehkä avaavani punaviinipullon viikonlopun kunniaksi! Hyvää viikonloppua toivottelen teille kaikille.

Sunnuntai-iltaa!
Olen taas pitkästi jäljessä keskustelussa, mutta yritin lukea kaikkien kuulumisia. Vointeja kaikille, joilla on kolotuksia, surua ja muuta ikävää.
Meillä on ollut kaikenlaista säpinää tässä. Tää viikko oli syyslomaviikko täällä päin ja etelässäkin. Mies haki tyttärensä tytöt tänne pariksi päiväksi ja siinä meillä "vanhoilla" olikin puuhaa, jotta neideillä olisi kivaa. No, leivoimme pipareita ja pullaa, vanhempi tyttö sai rullaluistella meiltä löytyneillä luistimilla (annoin ne hänelle sitten mukaan suojineen päivineen), pelailimme lautapeleja jne. Vanhempi tyttö halusi myös ommella ja niinpä hän sai aikaiseksi itse suunnittelemansa pikku tyynyn äidilleen tuliaiseksi. Kankaankin sai valita mun varastoista. Nuorempikin, viisi vuotias, olisi halunnut tehdä tyynyn. Annoin hänelle sitten kankaan mukaan,joten saa äidin kanssa ommella. Aika kului hyvin, vaikka välillä vuorotellen heillä tuli äitiä ikävä.
Loppuviikolla sitten miehen kanssa lähdimme pikku autoretkelle Turun/Ahvenanmaan saaristoon. Näin jälkeen päin ajatellen se ehkä ei ollut viisasta. Tuli mieleen, että ehkä nyt ei saisi matkustaa minnekään. No, meillä oli aina maskit naamalla kun poistuimme autosta kauppaan, huoltsikalle tai lossille. Emme käyneet ravintoloissa vaan kokkailimme trangialla itse pikalounaita ja paistelimme illallista. Siis retkimeininkiä. Jopa nukuimme taas autossa Luulen, että emme vaarantaneet kenenkään terveyttä. Mutta saaristo on sitten kaunis! Kyllä minä nautin niistä maisemista ja sää oli suuremmoinen. Aurinko paistoi eikä tuultakaan ollut kovasti. Ja mitään tungosta siellä ei ollut. Olisin kesällä halunnut mennä sinne rengastielle, mutta luin jostain, että siellä oli kesällä kovat jonotukset losseille, joten en maininnut miehelle mitään. Hän kun on sellainen, että heti alkaa suunnitella, jos minä esitän jonkin toivomuksen
Kävimme siis Brändössä ja Iniössä. Paluumatkalla kierreltiin vielä Uusikaupunkia ja sen ympäristön saaria mihin autolla pääsi. Kiva pikku reissu.

Nyt sitten alkaa taas arki tai normaali päivät. Minullahan ne on kaikki samanlaisia kun olen eläkkeellä. Mies lähtee aamulla töihin ja vaihtoi talvirenkaat tänään, koska ei tiedä, vaikka aamulla olisi jo lunta.

Tänään vasta siivosin terassilta tuolin pehmusteet ja pöytien pitsiliinat pois. On ollut niin kaunista säätä, että istuskelu terassilla on jatkunut epätavallisen pitkään. Illalla vielä istuin saunajäähyllä ulkona. Voih! En oikein tykkää tästä loka-marraskuusta kun tulee niin pimeää. Lumihan se vähän valaisee, joten ehkä se olisi kiva, jos tupruttelisi tännekin vähän.

Ompeluhommia taas huomenna virittelen. Kaikenlaista kivaa olis suunnitteilla. Vielä pitäisi malttaa yli kuukausi kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyy. SYDÄN SYDÄN SYDÄN! Minä olen niin onnellinen.

Oi, oikein sydämelliset onnittelut sinulle Kivikasa! Harrastuksesi tietäen ei pikkuiselta tule kivoja vaatteita puuttumaan!

Kyllä käsittääkseni kotimaassa saa ja pitäisikin matkailla ettei tuo turismi ihan pysähdy. Tietenkin varovaisuutta noudattaen, eli maskit ja silleen. Nyt syksyn tultua ja etenkin syyslomaviikon mentyä alkaa kaikkialla olla sen verran väljää, että hyvin pystyy pitämään turvavälejä.

Me oltiin tänään sienestämässä, saatiin tyttären kanssa arviolta 5-6 litraa yhteensä suppilovahveroita. Koska hänellä oli vielä illalla huomisen työhommien valmistelua, otin hoitaakseni sienten jälkikäsittelyn eli perkauksen (joka suppilovahveroiden kohdalla on ns. helppo nakki) ja kuivatuksen. Kummankin perheen pakastin on sen verran täynnä, että sinne ei oikein mahdu mitään (varsinkaan kun ei ole vielä hennottu juuri kajota kesän marjasaaliiseen).

Mutta totta on, että pimeää on. Sienestyksen jälkeen juotiin tyttären luona kahvit, joten kotia kohti ajeltiin vasta kuuden maissa ja hämmästeltiin hämäryyttä. Tänä syksynähän ei Espanjan auringosta päästä nauttimaan, joten paras nauttia kotimaan säästä sellaisena kuin se on. Meidänkin parvekkeella on jo hiukan kaamosvaloja ja ties vaikka lisää laitettaisiin!

Hyvää uutta viikkoa kaikille!

Kiva oli kuulla Kivikasastakin. Ja teistä muista.

Justus tuli saarestansa, vene on nyt haettu talvisäilöön ja saari kiinni kevääseen. Minä olin jo niin energinen, että siivosin Justuksen kodin ja tein kinkkukiusauksen valmiiksi. Mutta olivatkin pysähtyneet Pälkäneellä syömään, joten tein iltapalaksi lämpimiä voileipiä. Mies oli kovin ilahtunut.

Minuun on iskenyt neuloosi ja lauantaina hain Lankamaailmasta alpakkasukkalankaa, joka oli tarjouksessa. Ostin kassillisen, joten suvulle on pukinkonttiin sukkia tiedossa. Justuksen lapsenlapsi täyttää pian 12, hän saa siniset sukat, joista toiseen mangun vävyltä vapaaliput lasersotaan ja toiseen piilotan lahjakortin Heseen, voi mennä kavereidensa kanssa sotimisen jälkeen syömään.

Eilen kävimme Didrichsenin taidemuseossa katsastamassa Vincent van Gochin näyttelyn. Piirretyt teokset olivat kuin valokuvia ja erityisesti minua viehätti vanhojen kasvojen rypyt ja tuikkivat silmät. Vaan matalissa huoneissa jono eteni hitaasti ja maski alkoi ahdistaa. Tunsin helpotusta päästessäni ulkoilmaan, en pidä maskeista varmaankin astmani takia.

Justus oli etsinyt jo parista kaupasta sitruunaruohoa, jota tarvitsi johonkin jättirapuruokaan. Tapiolan Ainoasta onneksi löytyi, samalla juotiin mustikkapullakahvit. Se pulla oli limpun kokoinen, mutta hyvin mahtui massuuni. Iker on perheensä kanssa viettänyt syyslomaa Kustavissa, täytti viikolla seitsemän vuotta, joten sille haettiin eläinkaupasta synttärilahja. Minä konttasin lattialla yhden mäyrispennun kanssa ja juuri kun oltiin lähdössä pois, sisään tuli musta labbiksen pentu ja minä taas lattialla.

Serkkuni pomeranian-koira on synnyttänyt Turun lähellä kolme pentua, joiden yhteispaino eilen oli jo yksi kiloa. Heti kun pentuja saa suukotella, mennään katsomaan ja samalla saadaan hänen miehensä metsästämää peuranmaksaa. Arvatkaa kumman perään Justus kuolaa enemmän?

Eilen illalla sain ihania jättirapuja ja Justus mietiskeli kaiken iltaa, mitä siitä peuranmaksasta voisi valmistaa.

Tänään on viimeinen kerta puheterapeutilla. Saa nähdä mitä keksii, kun ääneni on vielä taudin jäljiltä ihan rahiseva.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille, Hesassa ei ole lunta, joskin aamulla sateli jotain rännäntapaista.

Heips kaikille!

Eilen sitten vihdoin muutettiin kotiin. Puolet tavaroista tosin unohdin ottaa mukaan. Onneks on lyhyt matka.

Huomenna tulee puunkaatajakin, joten pitää sinne huomenna kuitenkin mennä.

Lumi tuli yön aikana maahan ja pariksi päiväksi vielä luvattu lumisadetta.
Olin hereillä moneen otteeseen yöllä, enkä millään meinannut jäsentää olevani kotona.
Veskissäkin olis ollut helppo piipahtaa, mutta en jaksanut nousta kun en muistanut kotona olevani.

Kroppa on kyllä jumissa kaikesta puuhastelusta. Eilisen lepäilin kun kotiuduin. Tänäänkin lepopäivä.
Ehkä sentään jotain järjestelyitä tuolla toisessa makkarissa suoritan.
Raivaan itselleni kirjoitustilaa sinne.
Mutta ei nyt kiirusta, kunhan ensin lepäilen kroppani kuntoon.

Voikaahan hyvin