Kipa, olet ajatuksissani. Elät raskasta aikaa. Onneksi sinulla on kumppani vierelläsi .

Muori jaksamista lääkärijuoksuihin.

Menna, minä en juuri nyt ottaisi yövieraita kylään. Veljeni asuu Järvenpäässä ja hänenkin kanssaan sovimme, että toistaiseksi emme vieraile toistemme luona. Pidetään yhteyttä muulla tavoin.

Tiinuliinu, otan lämpimästi osaa suruunne. Hyvän ystävän kuolema pysäyttää, saa jotenkin ymmälle. Synnyttää kysymyksiä, joihin ei oikeastaan ole olemassakaan vastauksia. Tuo sydämeen muistoja, sellaisia joita ei edes kuolema voi viedä mennessään.

Ystävä, jonka kanssa voi istua ja jutella, jakaa ilot ja surut, parantaa maailmaa ja nauttia tästä hetkestä on suuri ilo elämässä. Ystävä, joka osaa nyökytellä juuri oikealla hetkellä, kun kertoo asioista, jotka ahdistavat tai ottavat päästä , jonka kanssa voi antaa asioiden sujua omaan tahtiinsa, jolle ei tarvitse esittää viisaampaa kuin mitä on, on suuri ilo elämässä. Ystävä, jota ei välimatka, ei elämän muutokset, ei menetykset eikä uudet suhteet pyyhkäise pois, on suuri ilo elämässä.

Ystävän kuolema sattuu sitäkin lujemmin mitä läheisempiä ollaan oltu, mutta niin se on- mitä mukavampaa on kun nähdään, eletään yhdessä sitä enemmän sattuu, kun toista ei enää ole. Silti- en ikinä olisi halunnut elää ilman tämmöisiä ystäviä vaikka niin moni minunkin ystävistäni on viimeisen kahden vuoden aikana kuollut.

Elämä on salaisuuksien, yllätysten elämää. Välillä sattuu niin etteivät kyyneleet riitä kipua poistamaan. Välillä tuntuu niin hyvälle, ettei malttaisi siirtyä tästä hetkestä seuraavaan.

Elämä on erilaisia tarinoita täynnä. Elettäväksi kaikki tarkoitettu vaikkei niissä aina olisi onellista loppua. Loppu niissä kuitenkin on. Vielä kun elämme keskellä omaa tarinaamme eletään se täysillä. Sitten kun piste tulee on hyvä mieli siitä, ettei hypännyt yhdenkään sivun yli vaikka joskus olisi mieli tehnyt.

Hyvää tätä päivää itse kullekin.

Ja taas JJ kirjoittaa niin osuvan kauniisti.

Minä kävin tänään koronatestissä, nyt on sekin koettu. Koko viikon olo on ollut ihan vetämätön ja kaikenlaisia oireita tullut. Itse diagnosoin keuhkoputkentulehdukseksi, mutta kun meillä on ollut vaikka mitä juhlia ja hautajaisetkin, soitin Pihlajalinnaan ja kyselin neuvoa. Menin sinne infektioklinikalle, lääkäri tutki tarkkaan ja kallistui hänkin keuhkoputkipuolelle. Otettiin kuitenkin koronatesti sekä tulehdusarvot.

Olin jännittänyt sitä testiä, mutta ihan turhaan. Ei se mitenkään kamalaa ole, epämiellyttävyyttä vain muutama sekunti. Lääkäri soitti äsken kotiin ja kertoi tulehdusarvojen olevan koholla ja uskovansa edelleen, ettei se koronaa ole. Antoi ab-reseptinkin jo vastaanotolla valmiiksi. Koronatestin tulos tulee parissa päivässä.

Vaan nyt menee suunnitelmat uusiksi, kun piti lähteä Orivedelle sulkemaan Justuksen mökki talveksi. Hän luulee, etten minä mitenkään osaa kotona toipua itsekseni. Lähti äsken metsästämään isoja kasoja ruokaa. Ihan kuin mulla olisi valtava nälkä, kun mikään ei maistu.

Hyvää viikonloppua kaikille! Kirjoitelkaa, että mulla olisi lukemista!

Kiitos ihanasta tekstistä, Jumbojet!

Iloiselle Lemmitylle pikaista paranemista - lepäile ja anna Justuksen hoitaa!

Eipä mulla muuta. Paitsi juu kävelin 5,4 km espoolaisessa metsässä ja sain saaliiksi litran suppilovahveroita. Päivän kuntoilu on siis suoritettu, etenkin kun maasto oli lievästi sanottuna haasteellista = ylä- ja alamäkiä, sammalikkoa ja kaatuneita puunrunkoja. Siis luonnontilaista metsää. No parempi sekin kuin siuntiolainen aukkohakkioaukio.

Virkistävää viikonloppua kaikille!

IL, parane pian !

Kiitos Merelle aamunauruista!

Olin hihitellyt tuon Leikolan postauksen jo viikolla; hän on kaverinkaverini Facebookissa. Jaoinkin sen, kun L. ilmoitti postauksensa olevan poikkeuksellisesti julkinen eli sitä sai ja pitikin jakaa. Sitten kuitenkin kavereilta alkoi tulla viestiä, että liite ei näy - ilmeisesti L. oli muuttanut julkisuusasetuksia. Olisiko joku kiukutellut hänelle tavallista pahemmin - näitä mielensäpahoittajia ja joka asiasta valittajia kun riittää, etenkin somessa.

Taidan ottaa talteen kun se on nyt tässä kätevästi käden ulottuvilla.

Mua nimittäin harmittaa edelleen, kun Ilkka Malmbergin vähän samantyylinen, ehkä noin 10 vuotta sitten (kun Facebook oli Suomessa vielä suhteellisen uusi) Hesarin kuukausiliitteessä julkaistu "Peukkuja Paasikivelle" -pakina on kadonnut. Siinä kirjoittaja huvitteli kuvittelemalla, millaista keskustelua ajan suomalaisjulkkikset olisivat käyneet, jos Facebook olisi ollut käytössä jo 1940-luvun lopulla. En muista, mitä Mannerheim sanoi, mutta Kekkonen peukutti Paasikiveä ja Olavi Paavolainen vaihtoi profiilikuvaansa vartin välein.

Leonard-dokumentti on illan ohjelmassa. Sitä ennen kuitenkin lohisoppaa ja mustikkapiirakkaa - lihansyönnin lopettanut teekkarineito on tulossa kylään, ja taitaa tulla saman tien spanielikin.

Lystiä lauantaita myös teille muille!

Hei Ihanaiset,
toivottavasti tämä postaus onnistuu, meillä on ollut jo monta päivää ongelmia netin kanssa, välillä jotenkin toimii useamman aikaa ei ollenkaan.

IL, kiitos , ei kai monikaan voi kehua, että on luultu rupisammakkokuiskaajaksi olen ylpeä. Onnittelut hienosta painonpudotuksesta ja itsellesi sopivan ruokavalion löytämisestä!

Näin sateisen ja harmaan päivän piristykseksi ajattelin jakaa muutaman lasten suusta jutun. Tarinan sankaritar on 3v siskontyttären lapsukainen.
Isä: miten tämä lastenhuone on näin mullin mallin?
3v. heiluttelee käsiään rennosti, tiirailee katonrajaan ja selittää: mylsky tuli ja tuuli sotki kaiken.
Isä epäuskoisesti: vai tuuli sotki?
3v: nii-in, tuuli se oli. Ja kävelee käsiään heilutellen ulos huoneestaan.

Äiti: täällä lastenhuoneessa on taas ihan kamala siivo.
3v. otsa rypyssä ja kädet lanteilla tutkailee huonetta: hammaskeiju
Äiti: mitä hammaskeijusta?
3v.: se oli täällä viimeyönä leikkimässä ja sotki kaikki paikat EIKÄ koljannut yhtään lelua pois .
Äiti:
Isoltasiskolta oli lähtenyt ensimmäinen maitohammas muutama päivä aikaisemmin ja silloin oli hammaskeiju yöllä käynyt.

Isä tulee töistä ja 3v rientää innoissaan näyttämään isälle uutta lelua.
3v: isi, isi kato mitä minä olen kummitätiltä saanut, eikö olekin iiiiihana?
Isä: on, on onko sillä jo nimi?
3v: sen nimi on kulli.
Isä: että mikä
3v: kulli ja näkkäli on loppu. Poistuu tanssahdellen tuulikaapista jättäen sanattoman isänsä raapimaan päätään.
Illemmalla tuohtunut äiti soittaa lastensa mummille ja ihmettelee mistä 3v. on moisen sanan oppinut ja painottaa ettei ainakaan kotoaan. Mummia naurattaa kamalasti mutta saa sanottua ettei kyllä häneltäkään. Äiti painottaa, että kyseistä lelua ei sitten oteta mukaan kauppaan eikä viedä hoitotädille.

Kuulin nämä jutut siskovierailulla, naurettiin niin, että vatsaan sattui. Vähän kun tokenimme aloin ihmetellä mitä sanaa 3v mahtoi tarkoittaa. Systeri tuumasi, että r-kirjain ei vielä tytöltä onnistu ja samalla hänelle syttyi lamppu pään päälle. Voi ei, se on sittenkin minun opettamani. Olivat olleet lasten kanssa leikkipuistossa jossa orava oli kerännyt talvivarastoja nuoresta tammesta. 3v:tä se oli kovasti kiinnostanut mitä ja miksi orava niin teki. Mummi kutsui oravaa kurreksi joka oli uusi sana 3v:lle ja kotimatkalla hän moneen otteeseen kysyi: mikä sen olavan nimi taas olikaan ja niin kurresta tuli kulli. Sen pituinen se .

Vielä yksi juttu, kun sopii tähän aikaan. 3v. oli joutunut koronatrstiin, kun räkää valui nokasta eikä hoitopaikkaan voinut mennä ilman testausta joka tietty oli negatiivinen. Sen jälkeen 3v. kävi pienessä operaatiossa ja hänelle laitettiin tietysti kanyyli käteen. Kotiin lähtiessä pistoskohdan päälle laitettiin laastari. Mummi oli sitten hoitamassa pikku neitiä ja käsiä pestäessä hän huomasi, että 3v. kovasti varoo, ettei laastari kastu. Mummi huomautti, ettei sillä enää ole niin väliä vaikka laastari lähtisikin pois, kun pipi on jo varmasti parantunut. 3v. katsoi tuimasti mummiin ja lausahti: kuules mummi, tässä voi olla kolona ja se ei niin nopeasti palane. Mummilta meni taas jauhot suuhun ja myöhemmin olisi naurattanut mutta, kun ei voinut, pieni oli niin tosissaan.

Kiitos merelle, että jaoi Leikolan jutun, nauratti makeasti. Miten jotkut osaavatkin .

Suupaltti, mainio kolmevuotias, taitaa olla tomera neiti! Mä luin eilen Hesarista lasten mielikuvitushenkilöistä ja kyselin tyttäreltä, muistaako hän omaansa. Hyvin muisti. Päiväkodissa (ruotsinkielisessä) tuntui tyttö nimeltä lilla Lillan touhuavan kaikenlaista ja kerran sitten kysyin tädiltä, että kuka noista se tyttö on. Tätiä nauratti, että sehän on tyttäresi mielikuvitusolento!

Eilen illalla kilahti hyvä viesti puhelimeen: ei koronaa. Vuorokaudessa asia selvisi yksityisellä puolella ja samalla varmistui, että sairastan keuhkoputkentulehdusta, minulle niin kovin tuttua tautia.

Nyt mä vaan odotan, että Justus lähtee tyttärensä perheen kanssa sulkemaan saartaan talveksi. Haluan jäädä itsekseni kotiin ja vaan olla möllöttää kirjat ja telkkari seuranani. Olen aina puolikuntoisena ärtyisä, enkä kaipaa Justuksen suurta huolenpitoa. Enkä jaksa pohtia, haluanko broilerinfilettä vai kuhaa, kunhan jotain syön sen verran, ettei heikota. Hän suunnittelee Suurta Ostosreissua huomiseksi, että varmasti pärjään kolme neljä päivää. Hieman jo kivahdin, että olen mä sairastanut ennenkin ja selviytynyt. Ja mulla on ystäviä (esim. Tiinuliinu ja UK), jotka auttavat ja mä osaan mennä taksilla lääkäriin, jos olo dramaattisesti huononee. Onko musta tullut joku ääliö avuton vai?

Siis en mä mitenkään kamalan kipeä ole ja kauppa näkyy ikkunastani kahdensadan metrin päässä, jos nälkäkuolema sattuisi uhkaamaan.

Merelle, mä vastasin sulle tekstarilla!

Tää keskustelu muistuttaa kovasti tavanomaista arkiaamupäivää meillä kotona. UK istuu omalla läppärillään olohuoneessa, mä makuuhuoneen nurkassa missä mulla on työpiste. Välissä on keittiön ruokailutila, mutta ovia ei ole. Jompikumpi, esimerkiksi minä, löytää kivan artikkelin jostain nettilehdestä tai jotain muuta mainitsemisen arvoista. Käydään seuraava keskustelu:
Mä: Hei kulta, lähetin sulle sähköpostia.
UK: Kiva, kiitos. Mä katson.
Hetken hiljaisuus, läppäreistä kuuluu napunapu. Taustalla saattaa soida vaimea musiikki.
UK: Mä vastasin siihen sun postiin.
Mä: Kiva, kiitos. Meenkin tästä postilaatikolle.
Napunapunaputus jatkuu. Jonkin ajan kuluttua jompikumpi keittää kahvit. Ne juodaan keittiössä.

Ei meillä vaan huushollin sisällä tekstailla eikä meilata Onhan meillä neliöitä 104,5 (yhdessä tasossa), mutta minulla ainakin on sellainen vääpelin ääni, jotta meirämmiäs kuulee, jos on sillä tuulella

Ystävättäreni päälle 9-kymppinen äiti kuoli kuukausi sitten ja menneenä lauantaina oli hautajaiset. Olen vainajan tuntenut liki 50 vuotta ja olisin mielelläni mennyt hautajaisiin, mutta olosuhteet kun ovat mitä ovat ja heillä jo ihan lähimmistä omaisista tulee parikymmentä henkeä, en tietenkään mennyt. Tilasin lauantaina eKukka.fi-sivustolta kauniin kukkakimpun toimitettavaksi eilen sunnuntaina, kun tuumasin, että kaikki osanottokukat olivat jo aikaa sitten kuihtuneet ja hautajaiskukat ovat haudalla, joten on sitten kotonakin vielä kauniita kukkia. Ystävättäreni soitti illansuussa ja kiitti kukista ja oli niistä todella iloinen. Heillä oli kuulemma viikon verran äidin kuolemasta ollut kuin kukkakaupassa. En muista mistä olen joskus saanut idean hautajaisten jälkeisistä kukista, mutta ei se ihan hullumpi idea ole ollut, kun vuosien mittaan olen vastaavista lähetyksistä saanut hyvää palautetta.

Tänään oli taas jumppatunti kuntosalilla ja saimme iloksemme kuulla, että senioreille on järjestetty torstaiksi toinen jumppa "yleisön pyynnöstä". Onhan se tietenkin niin, että kerta viikossa tulee melko kalliiksi, kun maksamme kuukausimaksua 50,75 euroa, mutta mieluimmin olisin ottanut laitetunnin jumpan sijaan. Kuulemma viime viikon kokouksessa oli kovasti yritetty saada senioreille laitetuntia, mutta se ei ollut mennyt läpi, kun sellaisessa ei ole mahdollista pitää tarpeeksi väljiä turvavälejä. No, ainahan me voisimme mennä sinne omin päin keskellä päivää, jolloin siellä ei juuri muita ole. Katsotaan nyt, miten käy. Toisaalta olisi hyvä saada toisellekin jumppatunnille tarpeeksi osallistujia, jottei sitä poisteta vähäisen suosion takia. Sen kuitenkin tänään huomasin, että hikoilin aiempaa vähemmän ja jaksoin muutenkin paremmin, joten kunto on selvästi alkanut taas kohentua

Minäkin nauroin Leikolan jutulle. Noinhan se varmaankin olisi ollut, jos tuolloin olisi ollut facebook ja kuka ties ihmiset ovat tuohon tapaan keskenään puhuneetkin. Olihan se aika lyhytnäköistä lähteä takaisin Kannakselle välirauhan aikaan, kun mikään ei ollut vielä oikein selvinnyt, vaan olipahan sitten enemmän valittamisen aihetta toisen evakkoreissun jälkeen! Leikola on kyllä armoitettu kirjoittaja ja olen miettinyt niitä hänen kahta romaaniaan, Uuden maailman katu (900 sivua) ja Teidän edestänne annettu (1080 sivua), joka ilmestyi vastikään, mutta kun niissä on niin tuhottomasti sivuja, en ainakaan aio niitä ostaa. Onneksi on kirjasto

IL, minä ainakin sinuna nauttisin Justuksen palveluinnosta ja hoivasta. Tietenkin sinä osaat itsekin, mutta johan sinä niin pitkään kaikki itse hoiditkin, joten passauttaisit nyt vain itseäsi koko rahan edestä! Ymmärrän myös Justuksen hoivainnonkin, sillä hoitihan hän edesmennyttä vaimoaan melko kauan ja on siihen siis tottunut. Ja sitten jos koet hänen hössöttävän liikaa, voinet vetäytyä omaan asuntoosi potemaan tai vain todeta ystävällisesti, että koetahan, kultaseni, nyt rauhoittua hetkeksi

Suupaltti, tuollaiset 3-4 vuotiaat ovat aika mainioita. Heillä on jo omaa älliä ja kommunikointikin alkaa sujua, niin sitten kyllä heidän suustaan saa kuulla totuuden jos toisenkin

Mukavaa alkanutta viikkoa ja voikaa hyvin

Voi miten surullisia uutisia muori. Jaksamista sinulle, että jaksat olla lähellä ystävääsi ja surra yhdessä hänen kanssaan. Itkeä ja muistella sitten kun on muistelemisen aika. Lohduttaahan ei tuossa tilanteessa oikeastaan kukaan osaa. Osaa vain olla ymmällä yhdessä, lähellä toinen toistaan. Se on tärkeää.

Olen, olemme varmaan kaikki, hengessä mukana.