Moi mimmit, aurinko paistaa! Olipa kiva lukea kuulumisianne, paitsi Kipan puolesta suren äidin sairautta. Ja Pikselin vuosien takaista pussaushetkeä hymyilin, ihanaa luettavaa.

Me juhlimme viime sunnuntaina kiljukaulojen synttäreitä, Juniori 12 ja Heviteini 15. Olin hyvin otettu yhdestä pikkujutusta, jonka jaan kanssanne. Olin kuullut tyttäreltä, että poika oli otattanut koulussa kaverikuvan, jossa oli kahden tytön ja yhden pojan kanssa. Mutta kieltäytynyt jyrkästi kommentoimasta kuvaa tyyliin "tästä asiasta en keskustele". Tullessani vessasta hän seisoi odottamassa huoneensa ovella ja pyysi minua luokseen. Ovi kiinni ja kuva esiin, työnsi sen muina miehinä käteeni. Ymmärsin, että nyt ei ole kiusoittelun paikka ja sanoin neutraalisti, että kiva kuva ja ketä nämä ovat. Enkä kommentoinut yhtään sitä, että kaunis, pitkätukkainen tyttö oli tukevasti Heviteinin kainalossa. Poika selitti nimet ja kysäisin, oletteko paljonkin koulussa yhdessä. Joo, kaikki välitunnit ja sitten hän hellästi otti kuvan ja pani laatikkoon. Mentiin kahvipöytään enkä sanallakaan viitannut äskeiseen.

Myöhemmin kerroin salaa tyttärelle, joka ilahtui, että aika kova juttu, kun meille ei puhu sanaakaan! Pojat ovat tulossa mökille parin viikon päästä, saa nähdä, kuulenko tytöstä lisää.

Eilen ajelimme Turun lähelle serkkuni luo visiitille. Olin iloinen jo tästäkin erilaisesta ohjelmasta ja totesin, miten hauskaa ajella ERI moottoritien pätkää kuin yleensä. Pysähdyimme Lahnajärvelle Tilapuotiin, josta löytyi muutamia joululahjoja. Minähän kerään joululahjoja pitkin vuotta ja yleensä unohdan, mihin olen niitä piilotellut.

Serkun luona odotti kaksi mäyräkoiraa, kaksi pomeraniaa ja kolme pikkuruista pomminpentua. Ne ovat neliviikkoisia, leikkivät jo keskenään, kasvattavat maitohampaita ja kokeilevat ihmisten sormien maistuvuutta. Istuin lähes koko ajan lattialla kasa pentuja sylissä, välillä isommat mäyriksetkin mönkivät rapsuteltavaksi. Justus piteli isossa kourassaan 700-grammaista pentua, joka silminnähden viihtyi lämpöisessä käden kuopassa. Vaan ei Justus heltynyt tuumaakaan, kun kyselin, eikö me voitais harkita . . .

Serkun mies metsästää ja nautimme herkullista peuranpaistia. Pakkasivat meille kahden kilon peurapaistin, puolitoista kiloa peuranmaksaa, hirvenmakkaroita ja peuran sydämen. Apua! En ole ikinä syönyt sydäntä, mutta kehuivat, että siitä saisi jotenkin liottamalla ja keittämällä tosi hyvää leikkelettä. No jos en ole samaa mieltä, niin Iker on tulossa mökille. Justus lähtee kauppaan ostamaan aineksia maksaa varten, koska se on tuoretta ja valmistettava tänään. Justuksen hommaa. Minä lähden tekemään syysistutuksia, osa on jo tehty.

Mietin hetken, onko tänään tiistai vai keskiviikko ja tulin siihen tulokseen, että kun allien kohdalla oleva treenikipu on poissa, on pakko olla keskiviikko

IL, katselin kuviasi koiranpentujen kanssa ja koirakuume nousi monta astetta! Kaikki pennut, rodusta riippumatta, ovat niin ihania ja yleensäkin kaikki eläinlapset. Rumimmatkin. Alligaattorin poikanenkin oli niin söpö! Ihmislapsista ei niin väliä, kuten oletettavasti muistatte

Me emme todellakaan valvoneet USA:n vaaleja ja hyvä niin, kun tulosta saadaan odottaa pahimmillaan ensi vuoteen Ihan rehellisesti sanoen en voi ymmärtää, miten maassa, jossa kehitetään korkeaa teknologiaa ja tuotetaan kaikenlaisia hyödyllisiä ja hyödyttömiä härpäkkeitä, yhteiskunta voi olla niin takapajuinen, ettei ääniä saada lasketuiksi ja istuva presidentti uhkailee jo ennen tulosten valmistumista vetää koko hoidon oikeuteen! Ja kaiken lisäksi edes eniten kansan ääniä saanut ehdokas ei voita vaaleja

Kiloklubi taitaa nykyään olla enemmänkin Keventäjät. Yritin nimittäin ladata puhelimeeni sovellusta sovelluskaupasta, mutta ei siellä ole mitään Kiloklubiin viittaavaakaan, vaan kauppa tarjoaa Keventäjiä. Miten homma on mennyt teillä, jotka olette olleet maksavia klubilaisia?

Olen jo lakannut miettimästä, mitä koronan peruuttamaa ohjelmaa meillä piti milloinkin olla, sillä sitähän on. Mitään tulevaisuudensuunnitelmia en liioin ole juurikaan viitsinyt tehdä, kun kaikki on niin epävarmaa. Täytyy vain antaa ajan kulua ja katsoa, mihin tämä tilanne vie.

Tilasin muuten naamakirjassa mainostaneesta postimyynnistä sellaisia pieniä, silikonisia "kuonokoppia", jotka laitetaan maskin alle. Se helpottaa selvästi hengittämistä sekä puhumista eikä lasitkaan huurustu niin paljoa. Olisi toivottavaa, että niitä voisi saada jostain täällä Suomessakin, sillä olen kuullut niin paljon hurjia juttuja noista postimyynneistä, kun ei koskaan tiedä, mitä sieltä tulee. Nyt kuitenkin tuli juuri sitä, mitä tilasinkin eikä kestänytkään edes ihan kuukautta En kuitenkaan käyttänyt maksamiseen mobiilipankkia enkä pankkikorttia. Minulla on PayPal-tili, johon olen kerännyt palkkioita gallupkyselyistä ja sen sellaisista ja sinne oli kertynyt sen verran rahaa, että sain ostoksen maksetuksi. En ole liittänyt tiliin mitään korttia tai pankkitiliä, joten se oli käsittääkseni ihan turvallista.

Meirämmiähellä on nyt sitten aika TAYSin uniklinikalle 4.12. eikä yhtään liian aikaisin! Hän nukkuu nykyään sohvalla pitkin päivää, hyppää vessassa alvariinsa eikä tahdo muistaa tutuimpiakaan ruokaohjeita yms. Asiaa ei tietenkään lainkaan paranna se, että kaljan kulutus on noussut useampaan potenssiin, vaikka hänen piti lääkärin mukaan puolittaa alkoholin käyttö! Kysyinkin eilen, ymmärsikö hän mahdollisesti lääkärin kehottaneen lisäämään käyttöä puolella Lisäksi hän tietenkin kuorsaa ja katkohengittää. Itse hän luonnollisesti väittää olevansa ihan kunnossa eikä yhtään tunne itseään väsyneeksikään! Minulla alkaa tilanne ottaa pahemman kerran hermoon ja olen jo huomannut välillä ajattelevani poismuuttoa, sillä elämä se on minullakin - tai ainakin pitäisi olla!

Toivottelen teille mukavaa keskiviikon jatkoa

Ja koska meillä näyttää kiehuvan iso kattilallinen hernesoppaa hellalla, tänään täytyy olla torstai! Yleensä meillä se toinen kokki laittaa herneet keskiviikkona likoamaan ja keittelee soppaa torstaina. En muista, miksi se homma on hänelle langennut, mutta sopii hyvin mullekin.

Huomisesta alkaen onkin sitten parempi valikoima ruokatarpeista, kun vihdoin saimme tilauksen aikaiseksi kaupan noutopalveluun. En olisi ennen uskonut, että meillä kaupassakäyntiväli voi helposti siirtyä yli viikoksi mutta niin vaan edellinen tilaus oli kaksi viikkoa sitten perjantaina! Sen mahdollistaa varmaan sekin, että pari vuotta sitten innostuin hapanjuurella leipomisesta ja nyt keväällä laajensin repertuaariani ruisleipään ja toinen tekijä on Juustoportin todella pitkillä parasta ennen päiväyksillä olevat maidot. Rekosta haetaan kyllä jauhoja ja kananmunia ja joskus kalaa, mutta vain ehkä kerran kuussa.

Viikonlopuksi suunnittelin burgundinpataa, jota on pitkään tehnyt mieli laittaa, mutta kun ei ole käynyt kaupoissa, ei ole saanut sopivaa lihaa eikä ole ollut sitä "liemiainesta". Emme ole mitään viiniasiantuntijoita, ja yleensä vaan kyykkäillään jonkun kivanvärisen pakkauksen kohdalla Nyt on paketti tulossa postista noudettavaksi, niin siinähän sitä voisi kyykähtää samalla viereisessä Alkossa.

Menna kirjoitteli myös alko-aiheesta. Vaikea kai asiaan on toisen vaikuttaa ja varmasti vielä vaikeampi olla puuttumatta. Toivottavasti unilaitteesta on apua ja virkistyy muutenkin, kun yöt saa nukuttua ja keksitte jotakin muuta kivaa ajankulua tilalle.

Ajankulusta seuraavan aasinsillan kautta IL:n pentutapaamiseen...miksi tuolla alalaidassa ei ole sydänsilmähymiöitä! Voin niin kuvitella kuinka ihania ovat neliviikkoiset pallerot ja kiusaan itseäni katselemalla kavereiden pentuvideoita ja kuvia facessa aamusta iltaan. Kavereissa on paljon kasvattajia, joten kuvia kyllä riittää Melkein jo kirjoitin, että voisiko IL:n serkulle ilmoittaa, että jos pentuja jää vielä, kun IL on varannut omansa, niin pari tännekin, kiitos. Sitten onneksi vilkaisin Verkkiksen ryhmään, jossa yhdellä keskustelijalla oli vanha kissa kuollut, jahän arveli allergiansa helpottavan jatkossa, kun ei ole kissaa enää.

Siinä kohdassa putosin todellisuuteen ja muistin, miksi minunkaan ei kannata haaveilla pennusta. Kohta kaksi vuotta takana ilman koirakaveria ja melkein vielä kävelen ulkona käsi ojossa, kuin taluttaisin jotakin... Nyt kun matkustelu loppui, niin ajattelin, että sekään ei ole enää koiranpidon esteenä, mutta kai se on vaan otettava järki käteen. Onneksi meillä on edes orava, joka käy kolistelemassa olkkarin ikkunaa ja esittää siellä pantomiimina, että antakaa pähkinöitä, ja äkkiä!

Meilläkin hernekeittopäivä. Viiden litran kattila porisee hellalla.
Pakkaseen menee sitten suurin osa.
Jos vaikka piipahdetaan mökillä, niin on kiva ottaa hernekeittopurkki mukaan. Yksinkertaista.

Hirveät polvikivut, yäks!

Poitsu kävi sitten eilen kolmannen kerran koronatestissä. Joka kerta jännitetään tuloksia. Ikävää kun koulussa flunssaa, vaikka kouluun ei saisi edes kipeenä mennä?
Opettaja lähettelee kipeitä lapsia kotiin sairastamaan.

Poitsu tulee ovelasti aina yöllä kipeeksi. Ei toivottavasti tartuta enempää muita.
Ja harmitus ettei voida mennä edes seuraksi. Ja erittäin suuri harmitus koko koronan takia. Hankaloittaa niin asioita.

Pysykäähän terveinä

Olen muistaakseni joskus aiemminkin tarjoillut teille Uutissi Turust -sivuston viisauksia. Tässä tulee tämänpäiväinen:

"Mää haluaisin ruveta laihiksel mut mää pelkkä et mun pää ja aivot laihtu ja kutistu ja must tule kappiakatseine ja ahrasmiäline... Ni mää tairan unohtaa koko jutun."



Eipä mulla muuta. Jenkkilän pressanvaalejakaan ei oikein voi vielä kommentoida kun ei ne ole ratkenneet. Eilispäivänä naureskelin kollegalle että suunnilleen sadan vuoden takaisten kahinoiden tarkastelu antaa kummasti perspektiiviä ja mielenrauhaa. Häivynpä tästä tuonne mistä tulinkin.

Mutta viikonloppua! Ja terveyttä, rakkautta, iloa!

Meillä on skumppa jo kylmässä, että heti kun USA:n vaalit ratkeavat (Bidenin eduksi), korkataan. On toinenkin syy; meidän mökkimakkarin tuparit, tosin kahdenkeskiset.

Kaikki lähti siitä, kun taidemaalariystävä teki torkkupeiton kihlajaislahjaksi. Siinä on upeat värit, jotka eivät sopineet mökillä mihinkään. Makuuhuoneeni on ollut vuosikaudet naisellisen vaalea orkideankuvioisine tekstiileineen, joten nyt päätin uudistaa koko huoneen Justuksellekin sopivaksi. Helmalakana, vuodevaatteet ja rullaverhot hankittiin odottamaan inspiraatiota. Tänään aamutelkkarissa näytettiin kuvia Taidehallissa avattavasta ryijynäyttelystä ja minäpä muistin, että vintin kätköissä on upea ryijy, jossa on täsmälleen torkkupeittoon sopivat värit.

Vaan olipa homma löytää se ryijyrylla, jonka olin säilönyt katon laipion alle pehmusteiden ja varapatjojen sekaan. Kiljukaulat jossain vaiheessa olivat huomanneet paikan soveltuvan piiloleikkiin, joten kaikki oli mullin mallin. Istuin matalassa tilassa ja viskoin tavaroita huoneen puolelle, kunnes huomasin säilöneeni itseni pääsemättömiin. Kiljuin Justusta, joka tuli raivaamaan polun pois piilostani. Ryijy on mummoni sisaren tekemä, kaunis edelleen, oli koko päivän tuulettumassa.

Justus irrotteli entiset rullaverhot (ne orkideakuvoiset, jotka olen itse ommellut) ja kiinnitti uudet paikoilleen. Vaan kattolista irtosi ja kun mies alkoi naulaamaan sitä, se osui katon nurkassa olevaan hälyttimeen, joka hermostui ja alkoi piipittää. Minulle tuli kiire näppäillä hälytys pois, ennen kuin se menisi eteen päin ja ulkosireeni alkaisi huutaa.

Lopulta koko makuuhuone oli pesty, uudet petivaatteet helmalakanaa myöten paikoillaan, matot haettu ulkoa sisälle. Aloin viedä keskusimuria kodinhoitohuoneeseen, mutta se osa, jossa katkaisija on, putosi lattialle ja lähti irti. Minä Justusta kiljumaan, mutta osa oli niin liimauksista irronnut, että mies korjasi sen nippusiteellä.

Nyt makuuhuoneemme on ihan uuden näköinen. Vielä on hankittava pöytälamppuun uusi varjostin ja harkitsen, tarvitaanko pimentävien rullaverhojen seuraksi myös verhot. Justuksen ilme oli aika mainio, kun tuumin, että keväällä vaihdetaan sitten ne vaaleat tekstiilit takaisin.

En ole vielä kertonut Justukselle, että seuraavaksi käyn mökin vierashuoneen kimppuun, sekin kaipaa pientä päivitystä. Tässähän on kuitenkin se hieno asia, että Justus on esteetikko ja hänen omassa kodissaan ei ole turhia tilpehöörejä, muutama harkittu taide-esine vaan, joten hän ei ihan helposti hermostu mun sisustamiseen.

Ehkä sitä skumppaa voisi ottaa, vaikkei presidenttikisa olekaan vielä ohi. Ollaan tässä sen verran aherrettu tänäänkin!

Tänään ajattelen omaa isääni lämmöllä. Isä ajoi taksia Helsingissä ja oli vannoutunut jalkapallon ja muun urheilun kannattaja. Pallokentällä ja Stadionilla minäkin veljeni kanssa istuin neljä vuotiaasta lähtien erilaisia matseja ja kisoja katsomassa. Joskus isä suuttui ja raivosi ja kirosikin niin että raikasi. Hänelle saattoi aina kuitenkin sanoa vastaan. Piti vain perustella mielipiteensä tarkasti. Äidin kauhuksi näitä riitoja käytiin usein milloin politiikasta, milloin urheilusta, milloin minun koenumeroistani, milloin mistäkin.

Isällä oli uskomaton muisti. Hän kertoi tarinoita oman synnyinseutunsa suuren kartanon elämästä. Isäni isä oli kartanossa muonamiehenä ja hevosmiehenä. Isä itse lähti vieraaseen taloon rengiksi 10-vuotiaana poikana. Nyt nuorin lapsenlapseni on 7- vuotias ja ajattelen miten kauheaa olisi, jos hän joutuisi muutaman vuoden kuluttua lähtemään jonnekin vieraaseen töihin. Minun isäni oli muiden isien tapaan ollut sodassa ja sodan jälkeen rakentamassa tätä maata niin että meillä lapsilla ja lastenlapsilla ja lastenlastenlapsilla olisi hyvä ja turvallinen elämä. Nuorena en tätä kaikkea ymmärtänyt. Vähättelin, naureskelinkin näille asioille. En vähättele enää.

Isä opetti minulle, että toista ihmistä on kunnioitettava ja arvostettava aivan riippumatta siitä mikä hänen varallisuutensa tai asemansa on. Että on uskallettava olla omien mielipiteidensä takana ja taisteltavakin sen puolesta minkä oikeaksi havaitsee. Että on oltava heikomman puolella. Että on oltava rehellinen ja luotettava. Että on osattava antaa anteeksi ja pyytää anteeksi. Että elämässä on lupa paitsi itkeä niin myös nauraa ja hymyillä. Vielä vanhanakin hän halasi ja pörrötti tukkaani, mikä ei sen ikäluokan miehille ollut kovin tyypillistä. Minä olin etuoikeutettu kun sain isäkseni sellaisen isän kun sain ja lapseni isoisäkseen juuri hänet.

Huomenna omat lapsenlapsemme tulevat käymään ja halaavat omaa pappaansa ja sanovat: "Sinä olet pappa maailman paras pappa." Ja pappa halaa lapsia ja sanoo: "Ja te olette maailman parhaat isänpäivälahja minulle, papan kulta ja timantti".

Hyvää isänpävää ja mukavaa sunnuntaita itse kullekin. Onneksi Bidenista tuli USA:n presidentti!

Viisaita sanoja taas Jumbojet. Eipä tuohon ole lisäämistä.
Hyvää isänpäivää!

Minäkin nukuin viime yön tosi hyvin ja nousin vasta klo 10.30. Aamupalan jälkeen lähdin heti metsälenkilleni, joka nyt sujuikin paljon paremmin kuin viime aikoina.

Meilläkin vietettiin isänpäivää sunnuntaipäivällisen merkeissä. Olin laittanut uunipellillisen hyvin maustettuja kanankoipia, lisukkeena riisiä, tomaatti-mozzarella- ja vielä ceasar-salaattia. Miniä oli leiponut ihanan suklaa-kinuski kakun. Vävy ei taaskaan tullut, koska ei riskiryhmäläisenä uskalla käyttää julkisia kulkuneuvoja, mutta hän sai sitten "dogibägin", josta sain sitten kiitokset.

Olin jo aamulla antanut miehelle uuden villalliivin sen pois heittämäni tilalle, ja vaate otettiin tyytyväisenä heti käyttöön. Lapset toivat uuden konjakkipullon sen tilalle, jonka minä olin unettomina yön hetkinä tilkka kerrallaan (toki pitkän ajan kuluessa) tyhjentänyt.

Isoveli (pojanpoika, kohta 16 v.) kävi vain ovella tervehtimässä. Hän pelaa vesipalloa B-sarjassa ja oli menossa SM-karsintaotteluihin. Katselimme sitten striimattua lähetystä jännittyneinä. Yleensä he (Kuhat) ovat pärjänneet hyvin ja voittivat nytkin ensimmäisen vastustajansa ylivoimaisesti. Toinen ottelu toista kovaa joukkuetta (Cetus) vastaan päättyi valitettavasti häviöön. Liekö ollut jo väsymistä. On äärimmäisen rankkaa pelata kaksi tunnin ottelua peräkkäin samana iltana. Poika lähti aamulla kouluun väsyneenä ja paikat kipeinä.

Olen jatkanut sisustamista. Tilasin kirjasto/TV-huoneeseen luonnonvalkoisen villa/paperinarumaton. Jännittää vähän, kuinka kauan se pysyy puhtaana, sillä mieheni siirtyy aina aamuisin keittiöstä kahvikupin kanssa sinne jatkamaan lehden lukemista ja läppärin selaamista. En kuitenkaan halunnut mitään tummaa, koska huone on pieni ja yhtä seinää hallitsee tummanruskea-sävyinen anopin häälahjaksi kutoma ryijy. Myös avokeittiön kivilattia kaipasi mielestäni maton pätkää, joten sinnekin tulee nyt beige matto.

Harmittaa, etten aikoinaan ajanut korttia. Miestä on hyvin vaikea saada minnekään kaupoille (paitsi ruokakauppaan), ja jos se onnistuu, en koskaan ehdi toimittamaan asioitani rauhassa. Mattokauppojen jälkeen halusin vielä käväistä samassa kauppakeskuksessa sijaitsevassa Rustassa. Menimme yhdessä sisään ja mies asettui istumaan sieltä löytyvään tuoliin. Kun olin menossa näyttämään hänelle jotakin, ei miestä näkynyt missään. Harmissani jatkoin kierrostani ja pian kuulin, kuinka hän valitti kassalle vaimon kadonneen. Oli muka kaksi kertaa kiertänyt kaupan minua löytämättä enkä vastannut puhelimeen (koska se oli jäänyt kotiin).
Hoidin asiani loppuun ja menin autolle, mutta mies ei ollut siellä (?). Ihmeissäni katselin ympärilleni parkkipaikalla, ja pian huolestunut mies ilmestyi jostain. Mihin minä nyt muka katoaisin? Ensi kerralla vien hänet kahvilaan ja ostan teekupposen eteen.

Ihana päivä tänään ainakin täällä Espoossa! Kummasti kohottaa mielialaa. Porrasruukun pelargoniat viheriöivät ja yrittävät yhä vähän kukkia, joten en ole vielä raatsinut laittaa niitä pois. Olisipa kellari, jonne siirtää ne talvehtimaan! Haluaisin jo vaihtaa kanervaistutukseen.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Menna
Joskus kunnon yön hapettuminen sen laitteen avulla muuttaa elämää ihan totaalisesti. Virkistyy ja voi ihan toisin. En ollenkaan tiedä, miten läheiselle pitäisi alkosta sanoa. Itse töksäytän yhden kerran suoraan. Ani yhden stressijakson aikana joi liian usein viiniä ja liikaa. Ilmoitin, että en tykkää, että olet humalassa. Viini ok, määrä liikaa. Meni jakeluun. Nyt itse haluaisin vähän useammin, mutta en viitsi nostaa yhteistä kulutusta, kun näin on hyvä.
Tsempillä, Menna.