Voi hyvät ystävät, ei masennuta koronasta. Asiantuntijat sanovat, että kesään mennessä tilanne helpottuu. Me pysymme Justuksen kanssa mökilläni, paitsi mun on käytävä labrassa ja sitten lääkärillä. Tavalliset puolivuotistestit vaan.

Tänäänkin olemme olleet monta tuntia pihalla. Pesin aamulla lakanoita ja sain mankelikuiviksi ulkona, mikä ihana tuoksu! Ja sitten me ollaan koottu autotallitelttaa! Minullahan on täällä tilava autotalli, mutta se on täynnä ruohonleikkureita, polkupyöriä, muita koneita ja iso työpöytäkin siellä on, ei sinne ikinä auto ole mahtunut. Ostin 4,5 metrin pituisen teltan, jossa säilöttäisiin isoa halonhalkaisijaa, ajoleikkurin peräkärriä ja jotain muuta rompetta pihalta piiloon.

Justus tuijotteli putkenpätkiä ja levitteli niitä nurmikolle. Minä hain ompelutarvikkeilleni tarkoitetun lokerikon ja lajittelin sinne eripituiset ruuvit, prikat ja mutterit. Mies alkoi koota putkia yhteen. Huomautin, että kannattaa olla tarkkana, kun ruuveja on eri pituisia. "Joo, mutta kyllä nää tähän käy." Minä neuvomaan, että varmaan sillä pituudella on joku merkitys. Kun päätyosa oli koottu, kyselin vienosti, että mitähän nämä välikappaleet ovat, olisiko ne pitänyt laittaa ja ne pitkät ruuvit varmaan on näihin? Mies tuhisi ja purki tekeleet. Minä rehentelemään, että meillä oli sentään vuosikausia liitinfirma ja olen ollut erinäisten ruuvien kanssa tekemisissä. Mies komensi minut glögin lämmitykseen, kun kuulemma sormensa olivat jo kohmeessa.

Juotiin glögiä. Mies harvakseltaan, että no ehkä sä jotain ymmärrät niistä ruuveista. Mentiin uudestaan pihalle ja homma alkoi sujua, kun minä ojensin sitä mukaa oikeat ruuvit ja mutterit, kun mies niitä kiinnitteli. Ohjeessa luvattiin kahdelta tekijältä vievän kolmisen tuntia teltan kasaamiseen. Meillä on jo kaksi ja puoli käytetty, joten iloisena totesin, että huomenna ei sitten mene enää kuin puoli tuntia. (Putket ovat koossa, mutta kurkihirsi ja muut tukiputket eivät, eikä se telttakaan eikä kiinnityssysteemit)

Mikä ihme siinä on, että tosimiehet ei manuaalia tarvitse? Pienellä vilkaisulla säästyisi monta mokaa.

Äsken sain lisää ihmeteltävää, kun Justus sanoi keittävänsä munia aamuksi. Syventyi kuitenkin läppäriinsä ja minä kysymään, mitä siellä on niin mielenkiintoista. Kertoi lukevansa munienkeitto-ohjetta. Mitä? Etkö sä ole ennen munia keittänyt? No kun mulla on munankeitin, sanoi mies ja toisteli eri minuutteja. Keittiössä juuri pirisi munakello, joten kai ne munat on nyt keitetty. Kesällä muuten Motsku nauroi Justuksen mökillä ollessaan, että ei ole ikinä nähnyt perunoitakin keitettävän munakellon avulla.

Onhan se mielenkiintoista, kun mies on joissakin asioissa ihan erilainen kuin minä. Ei tule tylsää. Ja naureskellen hänkin seurailee minun touhujani, auttaakin, kun sommittelen kaikenlaista talvikoristetta pihalle. Olen tehnyt havuista sitä sun tätä, sisällekin asetelmia. Oasispalloja en ole löytänyt mistään, haluaisin tehdä havupalloja. Joulukortteja varten askartelutarvikkeet on jo hankittu, odottelen inspiraatiota.

Merelle, kovasti on minunkin kävelyintoni laskenut syksyn tullen. Sateellla en mene, koska sopivat varusteet puuttuvat. Haluan sauvoa reippaasti, ja minua harmittaa, jos jotkut kävelijät menevät ohi. Tiedän, että rauhallisempikin meno riittäisi. Eilisen lenkin jäljiltä nilkat ja polvet kipeytyivät niin, että piti turvautua Buranaan. Muutenkin ranteita ja sorminiveliä on alkanut särkee silloin tällöin. Muutoin vanhuus on ihan mukavaa!

Meillä on miehen kanssa ratkaisematon konflikti. Mies valittaa palelevia jalkojaan ja minulla on aina liian lämmin. Olemme pitäneet makuuhuoneessa 20 asteen lämpötilaa, mutta pari päivää sitten hän oli nostanut huonelämpötilaa monta astetta ja minä olin läkähtyä. Minulle riittää kevyt kesäpeitto, miehellä on puuvillatäkki ja sen päällä painopeitto ja jalassa villasukat (tai kahdet?). Tänään vaihdoin lakanat ja lisäsin hänen puolelleen jalkopäähän lampaantaljan ja peittojen väliin alaosaan kaksinkertaisen fleecehuovan. Saa nähdä tarkeneeko, vai pitääkö jo siirtyä paksuun untuvapeittoon. Olemme kokeilleet sähköpatjaa (hyvä maalla), sähkötyynyä jalkopäähän (virta katkeaa yöllä kesken kaiken) ja sähköhuovan kohdalla sama juttu. Ilmeisesti tämä verenkiertohäiriö on sukuvika, sillä käly lämmittää jalkojaan hiustenkuivaajalla. Muuallekaan en oikein voi siirtyä nukkumaan, sillä työ/vierashuone ja kirjasto/TV-huone ovat pieniä jatkuvaan yöpymiseen.

Hirvittää hiukan tämä koronan leviäminen. Perinteinen yhteinen joulun viettokin on uhattuna, kuten monella muullakin teistä. Mutta ei kannata surra etukäteen.

Kivikkasalla on ihanan jännittävät paikat lapsenlasta odotellessa. Torstaina tulee 16 vuotta siitä, kun ensimmäinen lapsenlapseni syntyi ja mullisti elämämme ihanasti. Isompia syntymäpäiviä ei nyt uskalleta pitää.

Iltasanomat odottaa keittiön pöydällä, että voisin lukea Tiinuliinun antaman artikkelivinkin. Ostamme lehden aina maanantaisin, sillä siinä on silloin useampi sanaristikko.

Tsemppiä viikkoon!

Pikseli, kiitos ristikkovinkistä. Pitänee muistaa ens maanantaina.

Kiitos Karmale onnitteluista. Kuluneet vuodet ovat menneet yhdessä hujauksessa. Parasta yhdessäolossamme on kun olen saanut hyvää hoitoa vuosikymmeniä vaivanneeseen halipulaan. Juttumme ja touhumme muistuttavat usein Iloisen Lemmityn ja Justuksen yhdessäoloa. Minä en kuitenkaan osaa kuvata touhujamme kuten IL.

Jouduin palaamaan aikaisin aamulla kotiin kun ohjattu kuntosaliryhmä kokoontui aamulla ja muutenkin päivät ovat täynnä ohjelmaa. Kansalaisopiston ryhmäliikuntaan en tänä syksynä ole osallistunut vakka tanssiliikuntaa rakastankin. Tauko on osin jalkavaivan takia, mutta osasyynä on myös covid.

Etämies pääsee tänne omilta harrastuksiltaan torstaina, joten enköhän tämän pari päivää selviä ilman haleja.

Luottamustoimeen liittyvä lakisääteinen nettikurssi pitäisi suorittaa viimeistään huomenna, mutta en millään viitsisi aloittaa. Odotan ensi kevättä että pääsisin eroon koko hommasta.

Täällä on vaihteleva keli, välillä pilkahtaa aurinko ja kohta perään tulee lunta.

Jaksamista varsinkin pääkaupunkiseudulle, toivottavasti uudet rajoitukset vähentävät epidemian leviämistä.

Jaksamista ja sisua tosiaan kaikille pimeään vuodenaikaan. Tänään meillä on kauhisteltu koronavilkun suuuria avainlukuja. Niitä oli nyt 874, vaikka eilen vielä 383 ja sitä edellisenä päivänä 485. Vilkussahan nämä luvut eivät Petteri Järvisen sanoin ennusta tulevaisuutta vaan kertovat jo tapahtuneista tartunnoista viiveellä. Huh huijaa. Minusta tuntui kyllä kivalta, kun jossain keskusteluissa oli, että kun rokotukset saadaan vauhtiin, juhannuksena voisi helpottaa. On edes joku kohta, johon suunnata ajatukset odotellessa.

Meilläkin on KVG-kokki, joka ensin tutkii ja vertailee reseptit netssä ja sitten käyttää sanottuja aineita mitatut määrät tekee, niinkuin reseptissä sanotaan. Erotukseksi itsestäni, joka kyllä haen reseptin, vaihdan siinä annetut aineet toisiksi ja muutan mittasuhteita ja lopuksi ihmettelen, miten voi tuloksena olla kastike, kun keitosta oli resepti. Kyllä niillä resepteillä on ihan tärkeä merkitys, mutta itse olen niin spontaani ja vaihtelunhaluinen (keltainen persoonallisuustyyppi ) että noudattaminen on ylivoimaista.

Onnittelut minultakin Mustkkaposkelle ja etämiehelle vuosipäivän johdosta.

Alkutalven kuutamoinen tervehdys klubisiskoille ..... ja -veljillekin, jos heitä täällä hiippailee😄.

Hengissä ollaa ja melko hyvissä sielun ja ruumiin voimissa. En mie kyllä vielä mikään ruumis ole, mulla on elävä keho. 😉

Lintulauta siemenineen laitettu keittiönikkunanäkymään. Talitiaisia ja muutama punatulkku tänään sekä yksi orava.

Painoa menee ja tulee.... siis tasapaksua oloa paonorintamalla.

Glakoomatarkastuksessa käyty, sielläkin havaittiin nousua, ei paonon, mutta paineen. Ekakertaa sain paineenalentamiseen laserhoitoa. Tipotukset jatkuvat samalla mallilla kuin tähänkin asti. Kontrolli kolmen kuun päästä.... näillä eväillä mennään eteenpäin.... lompsista lomps..

Hyvää mieltä ja terveyttä kaikille!

ps. En jaksa lukea kovin kaukaa, paljon on tapahtunut täällä.... onnittelun Kivikasalle pikkuisen odottelussa!

Jossain vaiheessa saatan kenties syventyä teksteihin. Ne saavat minut hymyilemään

Heippa,

lyhyt tervehdys täältäkin.

minultakin onnittelut Mustikkaposkelle ja etämiehelleen. Voimme elää toivossa, että ensi kesänä voitaisiin tavatakin Ehkä siihen mennessä vanhempi väki on saanut rokotuksen.

Isla mukavaa syksyn/talven jatkoa sinne pohjoiseen .

Ssics Gel tyhmänä kysyn, mitä noi avainluvut ovat. Muistan, että poikamme kerran puhui niistä jotain..... Minulla näkyy vaan, että ei "havaittuja altistuksia" ja kloaika, milloin on viimeksi tarkistettu.
Jos se jotain mahdollisista kaukaisia "tapaamisia" ilmoittaa, niin eipä niitä tietty tule, kun ei paljoa ihmisten ilmoilla liiku. Onko vaikea selittää, miten näkyvät ja mitä ne kertovat. Juu, ehkä ensi kesänä voisi jo suunnitella normaalia juhannusta

Pikseli ahkerasti oletkin jaksanut liikkua. Minulla on myös palelevat jalat, samoin tyttärellämme. Joudun usein kesälläkin pitämään sukkia tai tossuja sisällä. Yöksi yritän kyllä viilentää makkarin vähintään 20 asteeseen, mielellään vähän alle. Joskus nukkumaan mennessä laitan jalkojen päälle peiton alle fleecepeiton, jonka sitten jossain vaiheessa yleensä potkin pois. Oleskelutiloissa haluan että on lämpöä, mutta tosiaan makkari pitää olla viileä.

IL mun pitikin kysyä puhelimessa siitä autotalliteltasta. Nyt selvisi. Luin siipalleni sen osuuden. Jäin vaan miettimään, että onko sinne tarkoitus mahtua autonkin noiden luettelemiesi laitteiden lisäksi.

Suupaltti nauratti toi haukotus- ja aivastusselostus Minäkin olen huomannut suurta sisustusintoa monilla. Tytär potee sitä myös. Kaupunkikotia ei nyt tee mieli sisustaa, kun ei siellä ollakaan. Tänne haaveilen välillä uutta sohvaa saavani. Ensin vissiin pitäisi ostaa uusi puhelin, kun nykyinen vähän reistailee.... ennen kuin hajoaa käsiin.

Tiinuliinu olin lukenut jutun iltapäivälehdessä. Merellen tavoin ulkoilmassa oleminen ja käpsyttely nostavat mielialaa. Nyt pimeään aikaan myös kynttilät ja takkatuli. Ja tietty mihin vuodenaikaan tahansa kukat. Rakastan kukkia.

Kävin tänään lääkärissä. Verta otettiin useampaan putkeen. Saa kuulla huomenna, löytyykö niistä jotain, vai pitääkö vielä mennä uusiin kokeisiin. Rahaa palaa, mutta nyt tässä koronatilanteessa ei ole mulle muuta vaihtoehtoa. Eikä pk-seudulla varmaan julkisen puolen lääkärille pääsekään nyt kuin pää kainalossa. Kaupat kävimme myös, että saamme ottaa eväät pikaiselle kaupunkikäynnille.

Huomenna olisi tarkoitus lähteä täältä suoraan äitiä katsomaan, sitten isääni ja tyttären, vävyn ja hauvavauvan kodin kautta omaan kotiin pyykkäämään. Saa sitten nähdä olemmeko siellä yhden vai kaksi yötä.

Yritän kovasti olla murehtimatta joulua etukäteen. Ymmärrän Karmale sinua oikein hyvin. Suunnitelmat ovat ihan poikkeavat aiempiin perinteisiin jouluihin, jolloin olemme kokoontuneet meille isolla porukalla. Mutta aika näyttää toteutuuko edes pienessä mittakaavassa tyttären luona. Koronaluvut kaikilla mittareilla ihan kauheita pk-seudulla. Hyvä, että rajoituksia kiristettiin - tai tulevat ilmeisesti voimaan vasta loppuviikosta lukuunottamatta ihan idioottimaista yö"kahvila"-toimintaa.... Kun vaan nuoretkin laajemmassa mittakaavassa sopeutuisivat rajoituksiin ja suosituksiin. Suurin osa varmaan näin tekeekin. Onhan sitä varmasti joka ikäluokassa näitä, jotka eivät anna koronan sen kummemmin haitata elämäänsä.

Toivotan mukavaa viikon jatketta jokaiselle. Muistetaan joka päivä etsiä hyviä asioita, jotka tuovat iloa samoin kuin asioita, joista voi olla kiitollinen. Tutkitusti kiitollisuushan lisää onnellisuutta.

Kipa2 avainluvut näkee omassa androidpuhelmessani niin, että asetuksissa valitsee Google, palvelut ja asetukset ja edelleen sieltä Covid 19 atistumisilmoitukset ja vielä valitaan Altistumistarkastukset. Siellä on jokaiselta päivältä klikattava kohta, jossa on ilmoitetut aktiivisten avaimien määrä kultakin päivältä. Ja myös osumien määrä, joka on luojan onneksi pysynyt nollana...

Kun koronavilkku oli uusi, uutisoitiin paljon että se ei käy kaikissa puhelimissa tarkistamassa uusia avainlukuja ja aloimme tsekata aina aamulla oliko yhteys toiminut ja se on jäänyt rutiiniksi...ehkä siksikin, kun työelämässäkin aina aamulla ensiksi tsekkasin kaikki järjestelmien väliset liittymät

Toivottavasti saat hyviä uutisia kokeistasi. Me ei olla ihan pääkaupunkiseutua, mutta Uuttamaata ja HUS-aluetta kuitenkin ja täällä on ihan kivasti ainakin vielä saanut aikoja ihan tässä kuussakin.

Meillä oli tänään kiva päivä, kun pääsimme kaupungille ja haimme K-citymarketista kauppatilaukset. Yleenä käymme vain pienemmän lähikaupan noutopisteellä, mutta nyt tarvittiin kaikenlaista markettitavaraa paistinpannusta alkaen, niin piti opetella uusi noutopalvelu. Palatessa kävin vielä nopean mutkan lankakaupassa, ja ostin neljä kerää uusia kivoja lankoja. Tämä vuosi piti olla ostamatta uusia, mutta nyt vähän lipsahti...sorry Onneksi kuitenkin repsahdus oli tuossa lankalaihdutuskuurin puolella! Ja sain onnitella yli 70-vuotiasta lempilankakauppiastani, joka oli taas voittanut jonkun yrittäjäpalkinnon, eläköön kivijalkakaupat!

Voi miten kiva, kun täällä on vilkasta viestintää! En aina muista kommentoida, mutta elän jokaisessa kirjoituksessa mukana. Mustikkaposkelle onnea nyt sekä tuleville vuosille Etämiehen kanssa.

Autotallitelttaprojekti etenee, tosin hitaasti. Eilen raahattiin rannasta vanhan, puretun laiturin nelosnelosia alustaksi, johon kiinnitykset on hyvä tehdä, ei lennä teltta myrskyssä taivaan tuuliin tai naapurin pihaan. Sitten roiskittiin tuikkuketjua (480 lamppua) alavajan edessä kasvavaan pihlajaan teleskooppivarren avulla. Halusin saada syvyyttä pimeälle pihalle. Tuloksena ei olekaan kuvittelemani tasaisesti levittäytyvät tuikut, vaan lähinnä kaksi päällekkäin olevaa lintua ja joku sydämen muotoinen härveli niiden päällä.

Tänään minut on kahvitettu, kun on nimipäiväni. Lähdemme käymään kaupungissa, kun aamulla on mentävä labraan. Saan kuulemma päivälliseksi simpukkarisottoa.

Missä muuten Muori aamunavauksineen? Toivottavasti kaikki on hyvin?