Merelle, kyllä mua ainakin surettaa ettei voida ehkä viettää joulua pojan perheen kanssa.
Mielestäni joulu on hienoa aikaa kokoontua sukulaisten kanssa.
Veljen perhe lapsenlapsineen tuovat joulun.

Veljen perheen kanssa jo sovittu ettei nähdä. Pojan perheestä ei vielä varmaa tietoa. Miniä palaa jouluksi kotiin? Mikä Tampereen tauti tilanne?

Tällä porukalla vietetty joulut jo yli 40 vuotta yhdessä. Aika järkkyä, joskin ymmärrettävää, että nyt vietetään joulu ihan kaksistaan, hmmm

Jakselkaahan....

Meillekin odotetaan Tampereelta lapsiperhettä, siellä on nyt tartunnat lisääntyneet ja niin täälläkin. Toivottavasti tiukat rajoitukset auttaisivat.
Kyllä minua surettaa jos suunnitelmat menevät uusiksi. Samoin tyttöä, joka viime joulun odotteli siellä vauvaa syntyväksi. Seuraavaan jouluun tuntuu olevan iäisyys.

Minä muistan jo lapsuudesta surumielisyyden, kun jouluaatto tuli ja vähän sellainen pettymys. Tässäkö se nyt oli ja seuraavaan jouluun on vuosi.

Kuten tiedätte, en ole mitenkään erityisesti jouluihminen. En laita mitään joulukoristeita puhumattakaan, että hankkisin joulukuusen Kaksin me meirämmiähen kanssa pääsääntöisesti olemme joulun viettäneet, mitä nyt serkkulikkani on muutaman kerran ollut kylässä ja se on kyllä ollut hauskaa. Meille ns. jouluruoka on tärkeä, muttei pöytä mitenkään sen enempää "notku". Kinkkukin pienenee vuosi vuodelta, sillä emme jaksa sitä kovin montaa päivää syödä. Tosin, kun se nökättää ruokapöydän kulmalla (pöytä on kylläkin ovaali ), niin siitä on kiva aina ohikulkiessa vetäistä pieni siipale!

Toisaalta, jouluruoka on hieman kärsinyt inflaation, kun söimme jo lokakuun alkupäivinä lanttulaatikkoa eikä mätikään ruokaryyppyineen enää ole pyhitetty pelkästään jouluksi. Ja mitä tulee kinkkuun, niin meidän lempileivänpäällisemme on Kivikylän Savumaukas, joka on possua, vaikkei varsinaisesti joulukinkkua olekaan.

Ymmärrän kyllä heitäkin, joilla on lapsia ja lapsenlapsia ja jotka ovat tottuneet viettämään sukujouluja, mutta komppaan kyllä Merelleä (sinulla on muuten vaikeasti taivutettava nimimerkki ) siinä, ettei maailma siihen kaadu, kun nyt vallitsevissa oloissa ne täytyy jättää väliin. Se on vähän niin kuin suhtautuminen kaamokseenkin. Sellainen on aina ollut ja tulee aina olemaan ja mehän olemme siihen jo tottuneet. Koronan suhteen tilanne - toivon mukaan - on lyhytaikaisempi, kun ennemmin tai myöhemmin saamme toimivan rokotuksen!

Kävin eilen kampaajalla leikkauttamassa ylikasvaneet hapseni. Itse asiassa olisin jo tarvinnut permanentin, mutta olen kehittänyt itselleni jonkinlaisen kuivan ja kutisevan karstaongelman päänahkaani eikä kampaajani tohtinut vielä siihen permistä laittaa, vaikkei päänahka rikki olekaan. Hiuksia on myös lähtenyt koko syksyn ainakin omasta mielestäni hirveästi ja olenkin nyt jo kaksi kuukautta syönyt Priorinia, joka vahvistaa hiuksia ja ehkäisee ennenaikaista lähtemistä. Olen saanut siitä apua aiemminkin ja nytkin esim. pesun yhteydessä hiuksia lähtee jo paljon vähemmän.

Kampaajani on keväästä asti käyttänyt maskia ja nyt hän toivoo myös asiakkaiden sellaista käyttävän. Hän kertoi eräästä uudesta miesasiakkaasta, joka oli saunassa kuullut joltain kaveriltaan, että hän käyttää maskia ja kun miehen oma parturi ei maskia käytä, mies vaihtoi parturia! Meirämmiäskin alkoi käydä minun kampaajallani nyt syksyn alussa, kun hänen jo parikymmentä vuotta käyttämänsä ja tykkäämänsä parturi muutti Ylöjärvelle. Hän kuitenkin tuntee minun kampaajani jo vuosien takaa ja on joskus satunnaisesti hiuksensa hänellä leikkauttanutkin ja pitänyt lopputuloksesta, joten siirtyminen kävi kivuttomasti.

Tulevana lauantaina käymme taas pitkästä aikaa hakemassa karitsanlihaa Tolvilan lammastilalta. Normaalisti me olemme aina vain menneet sinne, jutustelleet mukavia lihaostosten lomassa ja juoneet kahvitkin. Nyt ei kahvitarjoilua ole järjestetty ja minäkin tein tilauksen ennakkoon jo kuukausi sitten. Korona ei ollut ainoa syy, vaan tilauksella varmistin myös sen, että saamme kaikkea, mitä haluammekin. Ensimmäistä kertaa päätimme kokeilla myös karitsan jauhelihaa, sillä se antanee hyvää vaihtelua tekemiimme pataruokiin. Ainoa ongelma on saada kaikki mahtumaan pakkaseen, mutta eiköpähän sekin pienillä järjestelyillä onnistu.

Kiitos, Merelle, taas kulttuurivinkeistä. En tosin viitsi katsoa Finlandia-palkintojen jakoa, kun en ole järin kiinnostunut koko kilpailusta. Yhtään Finlandia-voittajaa en ole lukenut enkä häpeä sitä edes kertoa. Se on suhteellisen mielivaltainen kirjojen markkinointikikka, johon eivät edes kaikki ilmestyneet uudet kirjat pääse mukaan, kun pienillä kustantamoilla ei ole varaa asettaa julkaisemiaan kirjoja ehdokkaiksi. Sitten ihmiset ryntäävät ostamaan voittajaa ja ehdolla olleitakin, kun niin kuuluu tehdä riippumatta siitä, pitääkö kirjoja kiinnostavina tai ei. Kirjojen myynti on vähenemistään vähentynyt, mutta ei sitä saada nousemaan kilpailulla, vaan oikeanlaisella ja laaja-alaisella markkinoinnilla, joka saa ihan oikeasti kirjoja ja lukemista rakastavat ihmiset ostamaan kirjoja laidasta laitaan. Ehkä joku sellainen, joka ei ole kirjoja juuri lukenut, innostuu lukemisesta Finlandian johdosta ja hyvä niin, mutta ei se kuitenkaan anna kattavaa kuvaa tarjonnasta eikä tee suomalaisia kirjailijoita laajasti tunnetuksi.

Ruoanlaitosta sen verran, että pidän itseäni kohtalaisena kokkina ja kun saan reseptin, osaan kyllä tehdä lähes mitä vain. Oma tyylini on uusien reseptien yhteydessä ollut se, että ensimmäisellä kerralla teen tarkasti reseptin mukaan, jotta tiedän, minkälainen lopputuloksen tulisi olla. Tosin ihan NIIN peettinen en ole kuin IL:n Jussi, että kiertelisin hakemassa jotain tietyn merkkistä ainesosaa! Seuraavilla kerroilla voin sitten muokata reseptiä omien makunystyröitteni mukaisemmaksi, mikäli se on tarpeen. Tietenkin on sellaisiakin ruokalajeja, jotka kuuluvat repertuaariini jo entuudestaan, mutta joihin löydän jonkin uuden ainesosan. Hyvä esimerkki on siskonmakkarakeitto, joka on ollut aina yksi suosikeistani ja josta meirämmiäskin pitää. Meidän perheessä se on aina tehty maitoon ja siten minäkin sitä olen tehnyt, kunnes löysin Valion resepteistä Koskenlaskija-juuston. Nykyään en enää laita maitoa, vaan sulatan sekaan kokonaisen paketin voimakasta Koskenlaskijaa. Keittoon on tullut paljon enemmän makua ja se vaikuttaa hieman sakeammaltakin. Tapanani oli viipaloida pari perunaa kuorimaveitsellä ohuiksi viipaleiksi, jotka kypsyessään hajosivat ja tavallaan suurustivat keittoa. Juuston kanssa se ei enää ole tarpeen.

Toivottelen kaikille mukavaa viikon jatkoa

Minä olen jouluihminen samoin kuin mieheni. Kärsimme niin tästä tilanteesta.

Viime jouluna meitä oli 24 jouluaattona ja 25 joulupäivänä, porukan pikkasen vaihtuessa. Nyt pitäisi tinkiä kymmeneen
Jos tilanne vielä jouluna tällainen saimme porukan karsittua 11. Meitähän on itsessään jo kuusi joten viisi vierasta.
Kummatkin biologiset tyttäret tulevat, toisella mies ja toisella lapsi. Sekä nuori mies joka on meidän ensimmäisiä sijoitettuja. Kellään ei ole muuta paikkaa.
Nuori mies yksiössään kököttäisi yksin joten ylitämme sitten yhdellä suosituksen, mikäli muutoksia ei tule.

Vanhempi tytär ollut maanantaina leikkauksessa ja loppuvuosi sairaslomalla, tulee aiemmin tänne poikansa kanssa. Serkkunsa on nyt siellä huushollia pitämässä. Mies meni katsomaan tänään, tytär jo kotona.

Olen nyt koittanut keksiä ilon aiheita pienestä porukasta ja ainoa minkä löysin on että pienemmät ruokakulut.

Minä rakastan kun on porukkaa jouluna ja minun ei ole tarvinnut kun antaa ohjeita. Nuoriso on hoitanut tarjottavat pöytään ja pois sekä hoitanut pientä väkeä ja siivoillut.

No jos nyt tämän joulun näin.

Minäpäs loikkaan mukaan tähän joulunodotuskeskusteluun! Sitä ennen kuitenkin onnittelut Mustikkaposkelle ja Etämiehelle!

Viimeviikkoinen piparinleivontapähkäily ei edennyt sen pitemmälle, mutta nyt keittiössä on parikin taikinaa nousemassa. Toisesta tulee korvapuusteja ja toisesta vaaleaa hapanjuurileipää (toivottavasti). Illan mittaan aion vielä pistää pari pientä saaristolaisleipää paistumaan. Ei niistä mitään jouluruokia tule, varmaan syödään kaikki jo tänä viikonloppuna. Tyttären perhehän on aina valmis auttamaan näissä syömispuuhissa.

Meidän taloudessa joulunodotus etenee hiljalleen: maanantaina UK ripusti mun jouluvaloneuleeni parvekkeelle, missä ennestään oli toinen valonauha sullottuna isoon kynttilälyhtyyn. Parvekkeella ei uskalla polttaa kynttilöitä; takavuosina joku naapuritalon jouluintoilija yritti ja parvekehan siinä paloi.

Keittiössä kukkii jouluruusu, olohuoneen pöydällä punainen amaryllis joka on järjestyksessä jo toinen. Ehkä tässä vielä ehtii ostaa kolmannenkin ennen kuin se joulu tosiaan tulee?

Hassunhauskana valmistelutoimenpiteenä ostin laatikollisen joulukuvioisia kertakäyttömaskeja.

Mitä varsinaiseen joulunviettoon tulee, meidän lähipiirissä on kehitelty tapoja tehdä juhla turvalliseksi. Yhden ystäväpariskunnan kanssa päätettiin tavanomaisen lahjojenvaihtolounaan sijasta ottaa tällä kertaa glögit/kahvit termoksiin ja tavata jossakin mukavassa pääkaupunkiseudun puistossa.

Samansuuntaista ehdotteli tyttäreni. Mehän olemme tavallisesti viettäneet aattoiltaa tai vaihtoehtoisesti joulupäivää hänen perheensä parissa. Joka kerran on mukana ollut myös vävyn veljiä lapsineen, useimmiten myös vävyn vanhemmat.

Viimeksi mainitut aikovat nyt pysyä tukevasti kotonaan, mutta nuorempi sukupolvi plus UK ja minä teemme jouluretken yhdelle mukavalle ulkoilualueelle. Keitetään nokipannukahvit, paistetaan makkaroita, istutaan juttelemassa turvavälejä pitäen. Muistorikas joulu siitäkin syntyy!

Saattaa olla, että saman tien korvataan muutama sukulaisvierailu Teams-sovelluksen kautta vaihdetuilla kuulumisilla.

Iloista ensimmäistä adventtia kaikille! Ei anneta korona-ajan mitenkään masentaa!

PS. Merelle, minäkin tykkäsin tuosta Kinnusesta. Muita Finlandia-ehdokkaita en ole vielä lukenut, enkä ehkä kaikkia luekaan.

Palkintoseremonian ajattelin kyllä katsoa, aiempina vuosinahan sitä ei ole televisioitu. Toki kilpailuun liittyy kaikenlaista epäkohtinakin pidettävää.

Menna mainitsi tuon, että pienillä kustantamoilla ei ole varaa kilpailuttaa kirjojaan, mutta ongelmallista on myös voittajan valitseminen.

Kaunokirjallisuuden puolella samassa sarjassa ovat runot, romaanit ja novellit (en kyllä muista novellikokoelman koskaan voittaneen - korjatkaa jos olen väärässä) ja vielä mutkikkaampi on tieto-Finlandian tilanne. Biologiasta historiaan, elämäkerroista keittokirjaan... ainakin noin periaatteessa.

Tämänvuotisten ehdokkaiden, saimaannorpan, terrorismin, tanssikiellon ja somen/internetin historian ja nykypäivän asettaminen paremmuusjärjestykseen ei liene helppoa. Onneksi ei tartte tehdä muuta kuin seurata katseella. (Ja mahdollisesti huomauttaa jälkeenpäin, että paras teos ei voittanut, ei sinnepäinkään.)

No nyt se korvapuustitaikina meinaa karata kulhostaan!

Heippa

Juu, tosi kiva, kun on paljon uusia kirjoituksia.

Kiitos vastauksestasi Asics Gel. Nyt tuli nimikin oikein, kun eiliseen tekstiin näytti jäävän virhe. Pitää huomenna ihan mielenkiinnosta tutkailla. Pitäisi myös tutkailla uutta puhelinta ja minulla on nyt toinen Sony. Saattaa olla, että sen vielä valitsen. Poikamme (joka sai minut aikanaan mieltymään Sonyyn) on nyt yrittänyt taivuttaa I Phonen ostoon. Onkohan liian vaikeaa Androidin jälkeen opetella I Phonea. Nyt olisi vielä niitä Black Friday tarjouksia, joten kannattaisi tilata netin kautta.
Meitä on täällä näköjään useampiakin nuolella ampujia (viittaan Suupalttiin ) Minullakin on ensi viikon loppupuolella synttärit ja ainakin IL myös juhlii synttäreitään ennen joulua.

Merelle sehän vaan rikastaa elämää ja vilkastuttaa keskustelua, kun on asioista erilaisia mielipiteitä. Minä olen aina ollut jouluihminen. Ihan pienestä asti muistan, että jouluun on kuulunut muitakikin kuin oma "ydinperhe". Me olemme istuneet aattona ja joulupäivänä monenmoisissa kokoonpanoissa. Viime vuosina tilanne on "rauhoittunut" niin, että varsinaisessa joulupöydässä istuu vähemmän väkeä, mutta sitten myöhemmin aattoiltana olemme kokoontuneet kodissamme isommalla porukalla. Tänä jouluna on toisin. Äiti on sairaalassa. Poikamme on tarkoitus mennä isäni luokse ja meidän näillä näkymin tyttären ja vävyn luokse. Tilannehan voi muuttua äkkiäkin ja saattaa olla, että vietämme elämämme ensimmäistä joulua kahdestaan mökillä. Kuukauden päästä tiedämme. Veljeni perhettä emme nyt tapaa jouluna, kuten emme myöskään tätini perhettä emmekä kummityttöämme Minua se surettaa. Jos koronatilanne sallii, niin tarkoitus olisi käydä sitten joulupäivänä äitiä katsomassa ja samalla reissulla piipahtaa isäni ja poikamme luona. Sitten varmaan suuntaamme pian taas takaisin ykköskotiimme Etelä-Savoon. Tapanamme on ollut jo pitkään käydä aatonaattoiltana kinkunpaiston jälkeen haudoilla. Reissu kestää, kun kierrämme 4 eri hautausmaata. Senkin tavan muistan jo lapsuudesta. Silloin tosin kävimme aattoaamuna ja vain yhdellä hautausmaalla.

Minusta joulussa on taikaa (vaikka ei olisi pieniä lapsiakaan). Tottakai hyvä ruoka on tärkeää, mutta kaiken kruunaa leppoisa yhdessäolo läheisten kanssa. Meidän joulupöytä on aika kalapainoitteinen perinneruokien lisäksi. Tytär on jo suunnitellut aloittavansa heidän perheen "oman" jouluruuan. Heillä on jo kuusi koristeltuna ja koti kuin joulumaa. Minäkin laitan normaalisti koristeet perjantaina ennen adventtia, joka on siis tuleva perjantai. Pitää huomenna käydä vintillä hakemassa joitakin joulukoristeita, joita otan mökille mukaan. Jouluvaloja ja kynttelikköjä siellä onkin jo aika paljon (tosin paikoillaan vaan terassin ikkunaseinillä pitkä valoketju).

Ymmärrän hyvin teitä (ja itseäni ), joita surettaa, että joulua ei voi nyt viettää perinteisellä tavalla. On myös monia, jotka ovat helpottuneita siitä, että ei tarvitse niin paljoa laittaa. Poikamme ei ole perinnyt minulta joulugeeniä, tytär on. Joten poika on tyytyväinen, jos pääsee olemaan oikeastaan koko viikon isäni luona ja saunoa siellä yhdessä isäni kanssa. Ei kaipaa joulukuusta eikä koristeita. Kinkun kyllä varmasti paistavat.
Olimme jo eläneet toivossa, että jos äiti pystyisi istumaan pyörätuolissa jouluun mennessä reilut kaksi tuntia, niin olisi päässyt invataksilla käymään kotona. Nyt kun korona on näin roihahtanut, niin tuskin laskevat kotilomille enää sairaalasta. Tänään siellä käydessämme ihmettelin kyllä sitä, että hoitajat olivat potilaiden kanssa ilman maskia. Äidin huoneeseen tuli uusi potilas enkä ainakaan huomannut, että hoitajat olisivat maskia käyttäneet. Onhan heillä kaikilla sairaalan ulkopuolinen elämä, joten olisi kyllä luonnollista ja kohtuullista, että käyttäisivät maskia. Aion kysyä asiaa kirjallisesti osastonhoitajalta. Vierailijoilla pitää tietysti olla maskit, mikä on mielestäni itsestään selvää. Kaksi vierailijaa kerrallaan ja 15 min. saisi olla. Vierailuista pitää sopia etukäteen. Sairaala, jossa äiti on, sijaitsee Uudellamaalla ( ei kuitenkaan pk-seudulla), joten tähän saattaa tulla tiukennuksia.

Tulimme tänään kaupunkiin ensin äidin, sitten isän ja vielä tyttären kautta. Ruuat minulla on aina mukana, että täällä ei tarvitse kauppoihin mennä.

Pyykkikone jyllää tässä pariaan päivää. Huomenna on hyvä levätä (selälle ja muulle kropalle ottaisi nyt liian koville sännätä huomenna takaisin ja sitä paitsi - pyykkiä on paljon - lakanat ja pyyhkeet muiden lisäksi.Parempi ottaa kuivana mukaan) ja perjantaina sitten olisi tarkoitus suunnata tosiaan takaisin ykköskotiimme. En nyt ole varma, tulemmeko enää käymään täällä ennen joulua (silloin olemme varmaan viikon verran). Lahjat jäävät tänä vuonna vähäisiksi, kun ei viitsi näissä olosuhteissa kaupoissa aikaa viettää.

Menna olen jo varmaan kertonutkin täällä, mutta minusta on nyt tullut viime keväästä lähtien rakkaan siippani parturi. Näyttää sujuvan kerta kerralla paremmin

Japena ette varmaan sakkoja saa, jos 10 henkeä ylittyy yhdellä Ymmärrän tunteesi. Milloin teidän joulupolkunne (vai miten sitä nimitittekään) valmistuu tänä vuonna? Naamakirjan kuvissa olen nähnyt ja se on ihana).

Viikonloppuna aloitan sitten joululaulujen kuuntelun. Pitääkin muistaa ottaa kotoota pari joulucd:tä. Vaikka tuleehan niitä lauluja radiostakin. Tiinuliinu vinkkasi hyvän ja turvallisen tavan viettää joulua yhdessä.

Nyt painun ruuan laittoon. Mukavaa joulun odotusta ja muuten vaan mukavaa adventtiviikonloppua kaikille. Myös niille, jotka eivät odota joulua Toivottavasti te ja läheisenne pysytte terveinä.

Merelle ja muut. Minäkin voisin viettää vaihtoehtojoulun tai yksin-joulun ellei jälkikasvu syystä tai toisesta olisi tulossa. Myös hotellijoulu Lapissa olisi kiva. Nyt pikkukoululainen haluaa eniten pitää kiinni perinteistä eli heillä on aatto isän lapsirikkaan suvun kanssa ja joulupäivä meillä. Saa nyt sitten nähdä miten käy.
Voisin emännöidä enemmänkin mutta työtilanne on tähän aikaan hektinen ja aatonaaton loma ei aina onnistu.

Kyllä isokin ryhmä voisi kokoontua, jos kaikki ovat joka paikassa isoloineet itsensä eli pitäneet koko ajan maskia kodin ulkopuolella. Mutta kun isossa ryhmässä pakkaa olemaan aina jokunen, joka viis veisaa maskista ja hän sitten voi kuskata viruksen koko porukalle.

Täällä perusteellinen jouluihminen ilmoittautuu. Minä alan valmistella joulu- tai ehkä pikemminkin talvikoristeita jo syyskuussa. Havut ja kävyt ovat ihmeellinen luonnonvara, niistä olen vääntänyt pihalle kransseja ja muita yksinkertaisia koristeita. En pidä tontuista tai pienestä krumeluurista, sisällekin mieluummin kukka-asetelmia ja kynttilöitä.

Joulun tuoksut ovat tärkeitä, yöpöydälläni on jo nyt valkoinen hyasintti. Kaneli, piparit, kakut, kinkku - ihania tuoksuja. Rakastan lahjojen antamista kuten myös saamista. Käytän paljon aikaa paketointiin, minusta kaunis pakettikin on jo lahja sinänsä.

Pöytä ei minun joulussani notku, olemme jo vuosia sitten varanneet vain niitä ruokia, joita oikeasti haluamme syödä. Joten joulupöydässä on ollut sushia, lihapiirakoita (kiljukauloille), kaloja, mätiä, kinkkua. Tytär tekee punajuurikeiton alkuruoaksi ja pääruoiksi syömme herkkuja, jotka yleensä ovat alkuruokia. Vävy valmistaa jälkiruoaksi jonkun suklaakohokkaan. Minä katan juhlapöydän, mietin jo hyvissä ajoin, minkälaisen pöydän milloinkin teen.

Tänä vuonna menemme aatoksi tyttären luo (mikäli olemme kaikki terveitä), joten meitä on vain kuusi ihmistä ja koira. Joulupäivänä siirrymme sitten taas evakkoon mökille. Varaamme joitain ihania herkkuja, mutta emme me ahmi itseämme sairaiksi. Jotain leivon, mutta ei meillä kovin paljon kakkuja kulu. Pipareita teen ja tänä vuonna koristelen niille sokerimassasta maskit.

Olen joskus tyttärelle maininnut halustani viettää joulu jossain Sveitsin alpeilla, mutta hän on täysin tyrmännyt ideani, kunnes pojat ovat isompia. Mitenköhän isoja heidän pitäisi olla? Salaa luulen, että tytär haluaa minun olevan mukana hänen joulussaan, olemmehan aina viettäneet ne yhdessä ja varsinkin mieheni kuoleman jälkeen tukeuduimme surussamme toisiimme ensimmäisinä jouluina.

Joulu on minun mielestäni yksi ihanimmista juhlista. Mutta minähän rakastan kaikenlaisia juhlia ja ellei niitä ole, keksin syyn milloin mistäkin. Arkea voi kohottaa vaikka kattamalla kauniisti, asettelemalla ruoat ravintolatyyliin ja sytyttämällä kynttilän.

Voi että mulla on nälkä. Pitää paastota 12 tuntia ennen huomista labraa. Yleensä ei ole ikinä nälkä, mutta nyt kun tiedän, etten saa syödä, niin maha kurisee ja valittaa.

Mustikkaposkelle ja etämiehelle onnea elämäänne kymmeniksi vuosiksi eteenkin päin.

Joulu on minullekin tärkeä juhla, samoin adventtiaika, koska niinhän se on, että " odotus antaa jo onnen tunteen". Joskus vuosia sitten, kun vanhin lapsenlapsistani oli vielä teini lapsenlapsi , kirjoitimme yhdessä joulunodotus runon. Meillä oli tapana kertoa satuja yhdessä silloin, kun hän ei vielä ollut koulussa ja jostain syystä oli vähän kaikkeen ja kaikille suuttunut.Otin hänet syliini ja aloin kertoa satua. Jätin sadun johonkin jännään kohtaan- ja pyysin että hän jatkaisi kertomusta ja taas kun hän lopetti minä jatkoin. Tätä satujen vuoropuhelua jatkui monta vuotta.

Vuosia jatkokertomuksemme oli unohduksissa, mutta sitten joskus hänen teini-iässään aloimme muistella noita aikoja, juuri näin adventin aikaan. Hän muisti miten pappa ja minä aina sanoimme, että ikkunan takana vilahti tonttu ( silloin kun hän oikein kiukutteli) ja kas...vanha temppu tepsi ja hän juoksi ikkunaan katsomaan missä se tonttu juoksenteli.

Siinä istuessamme päätimme tehdä tontusta runon (vuoropuheluna taas) ja eilen illalla jostain laatikkojen kätköistä sen löysin, joten tämmöisiä ajatuksia meillä lapsenlapsen kanssa joksus kymmenen vuotta sitten on ollut

Pikkuinen tonttu ikkunan takana
kurkistaa sisään ja ilme on vakava.
Mielessänsä vaikea pulma
siksi on tärkeää katselukulma.
Kuka on kiltti, kuka taas villi,
kenelle lahjaksi vitsa, kenelle puhalluspilli.

- Ei tämä ole oikein kivaa,
toteaa tonttu ilman ivaa.
Jokainen lapsi on vain lapsi,
joka ei itse keksinyt pahaa,
ei kodin puutetta ei liioin rahaa.

Tonttu hiipii hiljaa pois,
ja miettii kuka tehdä vois
sellaisen maailman,jossa jokaisella
lapsella olisi hyvä olla.
Sellaisen lahjan hän haluaa
kaikille maailman lapsille lahjoittaa.

Mukavaa adventin aikaa itse kullekin.