Nyt on uusi Amos Rex -museo nähty. Osallistuin Damyn (Designmuseon ja arkkitehtuurimuseon ystävät ry) järjestämälle tutustumiskierrokselle. Yksi museon suunnitelleista arkkitehdeista kertoi ensin hyvää taustatietoa ja sitten museon johtaja kertoi varsinaisesta näyttelystä, jossa itse kukin kuljeskeli oman mielensä mukaan.

Migreeniin helposti sairastuvan kannattaa välttää paikkaa. Labyrinttimaisia, pimeitä huoneita, joita digitaaliset teokset väreineen halkoivat. Yhteen huoneeseen pääsi vain 20 ihmistä kerrallaan ja siellä jouduin ottamaan tanakan haara-asennon, että pysyisin pystyssä.

Onhan paikka uudenlainen museo ja sellaisenaan "must", mutta en minä erityisemmin ihastunut.

Narinkkatorilla on menossa maailmanmarkkinat ja kävin syömässä wokkia aasialaispaikassa. Ajatar lopettaa Forumissa (meidänikäiset muistanevat mainosrallatuksen "Ajatar on Foooorumissa"), kävin katsastamassa tarjonnan, en innostunut. Stockalta löysin lenkkitossut (jollaisia en ole tähän ikään omistanut), koska Lanzarotella kuulemma tarvitsen sellaiset. Kotiin tultuani harmitti niin vietävästi, kun en muistanut lompakossani olevaa 20%:n alekuponkia.

Narinkkatorilla kävin vielä kahvilla ja - täytyy tunnustaa - vohvelilla. Pitäisi ryhdistäytyä ja alkaa merkkailla...

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun kuntosalin parkkipaikalla ei ollut yhtään paikkaa ja jouduimme lähtemään niine hyvinemme pois

No, kurvasimme Tammelantorille ja ostaa räväytimme pari litraa puolukoita, kolme litraa suppiksia ja litran kanttarelleja, joista teemme huomenna kastikkeen. Sitten poikkesimme torikahvilaan mustikkapiirakalle ja kahville. Kyllähän sitä voi niinkin harrastaa kehonmuokkausta

En minä sitten eilen kuitenkaan saanut siivotuksi, joten tänään sitten putsasin keittiön, kuurasin vessat ja hutaisimpahan vielä hieman lattioitakin kostealla. Tulipahan hieman jumpan korviketta. Varsinkin mopan pyörittely tuntuu niin mukavasti alaselässä ja pakaroissa.

Viime päivinä olen lukenut useita kirjoituksia keski-ikäisten ja hieman vanhempienkin liikunnasta ja sen vaikutuksesta elinikään. Keski-iässä kun pitää itsensä huippukunnossa, niin voi elää viisikin vuotta pidempään. Kun ihan silkkaa piruuttani aion elää 100 vuotiaaksi, niin sittenhän minä jo huitelen 105 paikeilla! Tai no, enhän minä keski-iässä huippukunnossa ollut, joten on sitten vain tyydyttävä 100 vuoteen Minusta on tavallaan hauska lukea noita kaikkia kun teet näin, niin sitten tapahtuu noin -juttuja. Ne kun ovat pääasiassa ihan huuhaata. En tietenkään tarkoita, etteikö liikunta olisi hyväksi ja vanhojen pitää syödä proteiineja etc., mutta muuten nuo 7 keinoa joilla varmasti laihdut 20 kiloa jouluun mennessä tai saat rypyt katoamaan tai peffastasi täydellisen ovat vain hyvä vitsi!

Onneksi en ole taidenäyttelytyyppiä, joten ei tarvitse ottaa paineita käymättömästä Amos Rexistä. Olen lukenut siitä toinen toistaan ylistävämpiä arviointeja, joten suhtaudun siihen terveellä epäluulolla. Muutenkaan en osaa pitää videopätkiä taiteena, vaikka niissä välähtelisi miten kauniita värejä tahansa. Joskus oikein vakavissani mietin, jotta mitä taikasieniä nykytaiteilijat oikein syövät

Mihin maailma oikein meneekään, kun Ajatarkin lopettaa. En ole sieltä koskaan ostanut takin takkia, koska aikoinani suosin Pukevaa ja sittemmin pieniä kappaliikkeitä Fredan suunnalla, mutta onhan se sääli, kun kaikki vanha katoaa. Se saa ihmisen tuntemaan itsensä melkein kuolevaiseksi

Huomiseksi on ennustettu kesää ja viikonlopuksi myrskyä, joten eikun mukavaa loppuviikkoa kaikille

Menna, kiitos aamuhihityksistä, kun luin kirjoitustasi. Sinulla on ollut "oikea vaihde" päällä.
Minä puolestani sain ihan kamalan herätyksen. Olin vienyt autoni eilen 60.000 km:n huoltoon. Huollosta soitettiin heti kahdeksalta, että pari juttua. Vaihteistoöljyt on vaihdettava, työhön menee kaksi tuntia ja öljyä kahdeksan litraa. Ja molemmat takarenkaat on niin huonossa kunnossa, että voivat räjähtää milloin tahansa. Joten nyt lasku tulee olemaan 1.200 euroa. Juopa nyt iso muki kahvia ja asennoidu!

Minä en ymmärrä autoista mitään, joten nikottelin vaan. Soitin tyttärelle ja purin mieltäni, hänellä on aivan samanlainen auto kuin minulla. Hän rauhoitteli, että kuulostaa kyllä ihan todelta ja onhan niillä renkailla jo ajeltukin ja juo tosiaan se kahvimukillinen ja jos sun rahat loppuu niin minä lainaan.

No nyt on kahvit juotu, mutta ihmettelen edelleen, miten kallista on autonpito. Huomenna on katsastus varattuna ja maksettunakin etukäteen, kai se läpi menee?

Moi,

meikäläisellä on pitänyt pikku kiirettä. Sieneen sentään eilen ennätin; suunnilleen seitsemän kilometrin reippailu läheisessä puistoksi kutsutussa metsikössä tuotti rouskuja ja tatteja kokonaisen ämpärillisen. Jutun opetus: kun lähtee esim. viiden litran ämpärillä sieneen kuten minä eilen, sen saa äkisti täyteen!

Syvästi huolestuneena itsenäisyyspäivän ja joulun perinneruoasta olin jo ehtinyt ostaa ohikulkiessani niiltä Helsingin Kampin maailmanmarkkinoilta kilon suolasieniä. Diilin teki suonenjokelaismies, joka totesi että "vuan jos loppuuvat niin Hakaniemen torilta suap lissee. Minä siellä kerran kuussa kään."

On se hyvä, kun huolehditaan! Julkista terveydenhoitoa olen kai ennenkin kiitellyt hellästä huolenpidosta, mutta nyt taas on aihetta. Ei siinä kyllin, että upouudessa Kalasataman terveyskeskuksessa on aulassa robotti, joka hopottaa ohikulkijoille: "Hyvää huomenta! Miten sinulla menee? Meneekö hyvin?" (En jäänyt testaamaan, mitä se olisi sanonut jos olisin todennut että niin menee kuin jäitä polttelis/paremmin ei maailma voisi makailla). Mutta mitä tapahtuukaan, kun asiakas on labrakokeittensa jälkeen palannut kotiin:

Kas, terveyskeskuslääkäri lähetti viestin (Helsingissä on sähköinen terveydenhoidon viestipalvelu - puhelimeen kilahtaa tekstari joka kertoo että sulle on viesti, se pitää mennä lukemaan pankkitunnuksilla aukeavasta nettisivustosta) ja varoitteli kohoavista kolesteroliarvoista.

Keskustelua on nyt käyty kahtena aamuna ja päädytty siihen, että yritän vaikuttaa arvoihini ensin ruokavaliolla ja ellei se auta, saan kokeeksi lääkityksen.

Puoli vuotta aikaa suorittaa tämä tehtävä. Onko kellään tiedossa hyvää kolesterolikirjallisuutta? Minä nimittäin uskon painettuun sanaan. Myös paino- ja rasva-arvoasioissa.

IL:ää on syytä kiittää kauniista sanoista, joskin niitä miljoonaa kirjaa (oikeasti taitaa olla kuusi-seitsemäntuhatta) pitäisi ryhtyä järjestämään. Pursuavat pakanat pikku kotosessamme siinä määrin, että tyttären perheessä asuva vaihto-oppilas, Italian tyttö, kysäisi käydessään: "Voisinko mä ottaa noista kirjoista kuvan?" Ukkokulta neuvoi, miten otetaan oikea panoraamakuva enkä mä uskalla edes ajatella, mihin se on päätynyt. Varoittavaksi esimerkiksi vissiin.

Se siivouksesta. Sienistä vielä sen verran, että miten Mustikkaposki (vai Tulirumpuko se oli?) valmistat ne joulusienet? Voisiko ohjetta toivoa jakoon tänne kun meitä sienimielisiä saattaa olla muitakin?

Viikko lähenee loppuaan, ja mun viikonloppu kuluu espanjan intensiivikurssilla. Joten hyvää viikonloppua teille kaikille ja hasta luego sitten vaan!

Tiinuliinu, ikävä kyllä en vieläkään löytänyt oikeaa ohjetta, mutta jos googlettaa etikkasienet ja lisää ohjeeseen kuivattuja (tai tuoreita karpaloita) ja kokonaisia neilikoita niin ei voi mennä vikaan.
Mielellään pieniä ja sieviä rouskuja pienehköihin tölkkeihin, niin voi antaa vaikka joululahjaksi.

Kiitokset Tulirummulle (sienireseptistä siis)

ja lohdutuksen sana IL:lle - on se auto sitten ajokunnossa ihan pitkään kun uudet renkaat alleen saa. Ja kokonaisen ämpärillisen tuoretta voiteluöljyä!

Ja päälle vielä yhdet viranomaiskehut: ei mun tarvinnu pitkään puolipaperittomana kansalaisena kuljeskella. Taisi olla maanantain iltapäivä, kun huomasin henkilöllisyystodistukseni vanhenevan heti huomenissa. Tänään tuli poliisilta tekstari (ja varmuuden vuoksi sama sähköpostilla) että noudapa asiakirjasi R-kioskilta. Kävin hakemassa.

Eikö olekin hassua, että henkilöllisyystodistuksen (ja passinkin) saa siltä samalta tiskiltä kuin suklaapatukat ja cociksen ja hodarin ja joukkoliikennelipun ja Ilta-Sanomat ja vielä ties vaikka mitä...?

Hei Ihanaiset,
herkuttelun piti tällä viikolla loppua, ei se mihinkään ole loppunut . Justiinsa söin kolme isoa lettua, päivällä loput omenakaurapaistoksesta vaniljakastikkeen kera ja jälkkäriksi pari palaa suklaata. Tämä kaikki siis tänään. Eilen mojovat annokset omenakaurapaistosta ja tiistaina neljä! Isoa lettua joista kaksi hillolisällä .... miten helposti sitä jääkään herkuttelu koukkuun.

Ollaan me tietty aherrettukin, tiistaina monta tuntia vierähti sienimetsässä, saatiin komea saalis kanttarelleja ja muutama tatti muttei yhtään suppista. Kotimatkalla poikettiin isännän sedän luona ..... ja syötiin kahvin kanssa rusinapullaa. Kipa sanoi jaksavansa siivota sienet samantien mutta minä kyllä mielelläni antaisin sienikorit sisäkölle siivottavaksi jos sellainen olisi. Keskiviikko menikin sitten sienien kimpussa touhutessa, isäntä riehui rinteessä haavantaimien kimpussa. Hassua kutsua kaksimetrisiä haavanalkuja taimiksi mutta ovat tämän kesän aikana nollasta sellaisiksi venyneet ja niitä on paljon! Isäntä jatkoi hommia tänään ja minä tukistelin ruohotupsuja jos eivät suostuneet irroittamaan otettaan maasta otin kuokan kaveriksi. Aika epätoivoista puuhaa, ruohot kasvavat nopeammin kuin minä ehdin ja jaksan niitä nyhtää. Eipä lopu tekeminen vaihtoehtona olisi sohvan nurkassa istuskelu tabletti toisessa kädessä ja jotain syötävää toisessa ... ei hyvä.

Huomenissa pitää poistua mökiltä, kun poika tulee parin kaverinsa kanssa viettämään äijäviikonloppua. Haluavat kiitokseksi jotain tehtävää, viimekesänä vierittivät isoja kiviä laiturin sivusta rantaveteen ja nyt saavat nostaa laiturin maihin. Kivoja nuoria miehiä?.

Eilen illalla houkuttelin isännän katsomaan tähtiä, nyt kun isot puut on kaadettu taivasta näkyy enemmän ja tähtiä tietty. Ihana tähtitaivas, ei ollut kuitenkaan vielä tarpeeksi kuulas sää, että olisi Linnunrata näkynyt, sen haluaisin vielä nähdä. Kiiltomatoja sen sijaan olen tänä vuonna nähnyt, luulin niiden jo hävinneen, kun viime vuonna en yhtään onnistunut bongaamaan joten jälleen näkemisen ilo oli suunnaton ja niitä oli kymmeniä! Pienistä sitä ihmislapsi tulee onnelliseksi.

IL, auto ei todellakaan ole kannattava investointi mutta milläs sitä sitten mentäisiin mökille tai suhadettaisiin lapsenlapsia hoitamaan asap.
Tiinuliinu, ihana linkki siivoukseen. Onneksi joskus tulee joku kyläilemään niin saan minäkin huusholliani siivottua. Ennen olin tosi tarkka nyt enemmänkin huthapeli, aikansa kutakin sanoi pässi kun päätä leikattiin.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Minä en omista keräilyluonnetta, muuta kuin keräämällä turhaa tavaraa nurkkiin. Tosin sekin on vähentynyt iän karttuessa.

Meillä on perussiistiä mutta vieraiden tullessa tarkistan vessat ja vaihdan käsipyyhkeet sekä oion sohvien tyynyt ja peitot.

Minä kuulun niihin joiden sokerit, kolesterolit ja verenpaineet ovat hyvät vaikka ylipainoa on paljon ja juustotkin maistuvat. Tosin ei passaa tuudittautua siihen uskoon että ko asia jatkuu.
Olen kyllä alkanut hillitsemään juustojen syöntiä lähinnä painon takia. Raejuustoa laitan nykyään leivän päälle arjessa ja vielä tomaattia siihen, niin on hyvää

Kolmen päivänä tuli ajokilometriä 939 ja nyt on olemus jäykkä. Tänään on pakko liikuttaa itseään tai ei hyvä seuraa.

Oli kyllä ihanaa höpöttää serkun kanssa, teki niin hyvää. Eilen olin sitten kuopuksen kanssa äidilläni pakkaamassa, muutto ensi torstaina. Urakka tuntuu toivottomalta.

Mies lähtee tänään kolmeksi vuorokaudeksi Pariisiin kuopuksen kanssa. Minä inhoan iltalenkittää koiria pimeässä muutenkin ja nyt meidän pihavaloihin tuli vielä joku vika eli ne ei toimi Mes ei saanut niitä kuntoon ja niin olen vain otsalampun ja muutaman liiketunnstin valon varassa.
Isot muksutkin lähtevät jo tänään sukulaisilleen joten en saa heistäkään kaveria.
Minä en pelkää kaksilahkeisia vaan että metsästä joku elukka hyökkää ja syö pikkukoiran tai iso lähtee jonkun elukan perään ja en löydä sitä pimeästä. Monasti illalla tuolla metsän laidassa joku eläin seuraa liikkeitäni, silmät näkyy kun otsalampun valo osuu.
Vaihtoehdot supi, mäyrä, pupu, kauris, ilves ja muita en uskalla ajatella. Nuo luetellut olen nähnyt.
No olen iso tyttö ja pärjään ja uskallan kai

Hei Ihanaiset,

Japena, samaistun sinuun, mökillä pimeässä huussiin meno yksin oli pelottavaa, minä en pelkää eläimiä vaan mörköjä . Hölmöä mutta järjellä ei tämän fobian kanssa pärjää. Nyt, kun isot kuuset on kaadettu niin pimeä ei niin haittaa lisäksi tykkään mennä huussiin täysin pimeässä pihavalot tekevät jyrkät valon ja varjon rajat enkä pidä siitä sillä siellä pimeässä kaikki kamaluudet lymyävät.

Sällit tulivat mökille perjantaina viiden maissa ja kaikilla suut messingillä. Ymmärrän hyvin, kaikki viettävät lapsiperheiden ruuhkavuosia eikä vapaata viikonloppua usein voi viettää. Isäntä oli lämmittänyt saunan pojille valmiiksi. Saimme täysin turhaan pienen konjakin ja ankkurin kiitokseksi mökin lainasta. Ihan turhaa, laiturin nosto olisi riittänyt. Yllättäen sää on poikia suosinut. Jollakin pojista oli lelu eli kameralla varustettu droini mukanaan, saatiin tänään videon pätkää js makeita kuvia järveltä ja mökin ympäristöstä tabletille. Olivat kuulemma makupaloja lisää saadaan myöhemmin. Olen tosi iloinen, että sää on ollut pojille suosiollisempi mitä ennustettiin. Kaikkea minäkin murehdin .

Huomenna lähden serkkulikan (68 v) kanssa Tallinnaan . Luvassa on kälätystä ja kikatusta sekä maissa käynti. Kumun ei mennä, kun aikaa on niin vähän js Sittowin näyttely on jo loppu . Any way reissusta tulee ratki riemukas. Onneksi lähdetään vasta huomenna ja tuuli toivottavasti tyyntyy.

Nauttikaa vaihtelevista säistä.

Nyt ei naurata. Olen yrittänyt kirjoitella tänne puhelimella pariin otteeseen, mutta tekstit katoavat ennen lähettämistä.
Sitten yritin läppärillä ja kirjoitin pitkän tarinan mutta lähettäessä oli yhteys katkennut.

Viikonloppuni vietin savon mökillä nauttien hyvästä seurasta, ruoasta ja kivasta puuhastelusta.

Sieniä ja kaloja olen saanut saaliiksi.
Kirjoittelen lisää jos saan tämän sepustuksen lähtemään.