Hyvää naistenpäivää Ihanaiset naikkoset 🥰!

IL, no niinhän se tietysti on, Musti on teidän autonne. Muistin sen heti kun Asics Gel minun muistiani ystävällisesti virkisti ☺️.

Terveisiä hiihtoladulta, olipahan varsinainen kärsimysnäytelmä. Ensimmäinet 200 m olivat hiihtämisen  iloa mutta sitten alkoi tökkiä, ihan kirjaimellisesti. Ladulla oli runsaasti roskaa, koivun oksia ja männyn kaarnaa, isäntä kaatui kolme kertaa, minä heiluin ja huojuin kuin heinämies mutten kaatunut 🤗 ... jee! Latu-urat olivat paikka paikoin levahtaneet ja minun sukseni menivät minne sattui. Jos ei tule reilusti uutta lunta taitaa meidän hiihdot loppua tähän. Oli kuitenkin aika voittaja olo, kun vihdoin ja viimein sai ottaa sukset jaloista pois 😱🤩😄. Upea auringon paiste oli kuitenkin ja talitintit lauloivat täysin rinnoin, kyllä se sohvalla istumisen voitti.

Käytiin viimeviikolta päiväretkellä mökillä, vähän minua huvitti, kun olin retkestä ihan täpinöissäni, unikaan ei tahtonut tulla illalla silmään. Tapahtumaköyhäksi on elomme Koronan myötä muuttunut.
Mökillä kaikki oli kunnossa, hiiren kakkaakaan en nähnyt ja hyvä niin. Sen sijaan löysin mökiltä kaksi tekokasvia joita etsin täältä kotoa ja ihmettelin että minne olen voinut ne laittaa, voi tätä vanhuutta. Mökkiretki oli kyllä kiva, piristi meitä kumpaakin.

Mukavaa alkanutta viikkoa, pysytään terveinä!

Moi mimmit ja hyvää naistenpäivää, joka alkaa tosin olla lopuillaan. Sain tassutella valmiiseen aamiaispöytään, mutta niinhän saan joka aamu. Värikkään tulppaanikimpun Justus oli jo tuonut kauppareissultaan. Tiinuliinu vihjaisi, että jo aamupäivästä sai varata rokotusaikoja, vaikka virallisesti alkaa vasta huomenna, joten ryntäsin nettiin ja nyt on aika ensi viikon tiistaina.

Pulputin puhelimessa ennen puolta päivää parisen tuntia, tosin eri ihmisten kanssa. Se on minulta jo saavutus, kun yleensä alan kiemurrella jo parinkymmenen minuutin jälkeen. Tiinuliinun kanssa päivitettiin ja päätettiin juoda rokotuskaffeet heidän pihalla, kun meillä on melkein peräkkäiset ajat Messukeskuksessa. Kipan kanssa huokaistiin helpotuksesta, kun hänen äitinsä on päässyt hoivakotiin. Ja yhden ystävän kanssa itkettiin solkenaan, kun hänen iki-ihana kääpiösnautserinsa oli mennyt koiraenkeliksi munuaisvian takia. Päätettiin treffata viikon päästä Tammisaaressa retkipaikassa, että saadaan oikein kunnolla muistella suloista pikkukoiraa, josta minäkin pidin kovasti. Tyttären kanssa vaihdettiin kuulumiset, Iker ei pidä siitä, kun Juniori lähtee kouluun ja lauma hajoaa, murjottaa ulko-oven edessä puolisen tuntia joka aamu. Tyttären anopin kanssa rupateltiin ja naurettiin ja lupasi postittaa minulle poikansa julkaiseman kirjan.

Kaiken tämän puhumisen jälkeen sukset jalkaan ja järven jäälle. Voi sitä autuasta oloa - sitten jälkeen päin. Suupaltti, yhtä tökkimistä ja lipsumista ja polvien hataraa huojumista oli meidänkin etenemisemme, mutta hitaasti sivakoitiin melkoinen lenkki. 

Ruokatuolien päällysten pesemisprojekti etenee nyt niin, että päätin ommella kokonaan uudet. Nimittäin pesin Justuksen irroittamat, siksakkasin reunat ja liotin ja panin koneeseen. Silti jotkut läntit eivät lähteneet, niissä taitaa olla kiljukaulojen ruokalistaa niin painettuneena, ettei irtoa millään. Täytyy vaan löytää sopiva kangas ja se projekti taas saattaa kestää. Kuusi tuolia on nyt sullottu kuistille ja jakkarat kaivettu esiin.

Alan toipua Justuksen valmistamasta uunikalasta, joka oli tajuttoman hyvää, jokin uusi resepti. Perunatkin uunivuoassa ja ihana soosi päällä. Kohta herkuttelemme hänen eilen valmistamallaan tonnikalamoussella pienten saaristolaisleipäpalasten päällä.

Ja ettette luulisi, että minä täällä vaan makoilen sohvalla, kerron, että olen siivonnut eilisen päivän keittiön kaappeja. Kaikki lähti siitä, että haluaisin mökille riisinkeittimen, mutta sille ei ole kaapeissa tilaa. Tytär tuumi, että voisithan sä miettiä, tarvitsetko oikeasti koko ajan saataville niitä nelisenkymmentä matalaa lautasta ja saman verran syviä? Joten vihreä  Kultakeramiikan astiasto lähti säilöön, melkein kaikki kaapit on pesty ja järjestelty ja keitin on tilattu verkkokaupasta. Lasivitriinistä säilöin turhat lasit vinttiin ja toin tilalle yhden värikkään kahvikaluston, jota en varmaan käytä, mutta silmä tykkää katsella. Päätin, että jos en tarvitse sitä vihreää astiastoa puoleen vuoteen, vien sen kierrätyskeskukseen (vai tarvitseeko teistä joku vaikka mökkikäyttöön?).

Mä oikeasti nautin kaappien ja vintin siivoamisesta, ikinä ei tiedä mitä löytyy!

Tervehdys 😊

Kiitoksia kirjoituksistanne. Niitä on nyt niin paljon, että en kommentoi sen enempää. Muutama kirjoitus antoi hyvät naurut 😂

Suupaltti, olitkohan se sinä (tai joku muu), kun varmaan puolitoista viikkoa sitten kommentoit sitä, 
että onneksi olemme hommanneet äidilleni laitteet, joiden avulla voimme olla puhelimitse yhteydessä. Oli kyllä ihan hirveän hankalaa. Ymmärrän, että sairaalassa on ihan perusterveyden hoito etusijalla, mutta siellä muistettiin tosi huonosti laittaa laitteet lataukseen tai sitten jätettiin esim. bluetooth laite on-asentoon ja akku oli tyhjä, kun yritimme soittaa. Äidin kunto on myös mennyt niin hurjaa vauhtia alaspäin, että sekin toi omat haasteensa.

Viime keskiviikkona saimme onneksi tiedon, että äidille on vapautunut hoivakotipaikka. Samana aamuna sai ensimmäisen rokotuspiikinkin. Muuttamaan ei päässyt ennen negatiivista koronavirustesti-tulosta, joten sitä varmistelin sairaalasta päin, että tulee varmasti tehdyksi. Lisäksi aika hässäkällä piti kalustaa äidin uusi huone. Onneksi poikamme oli vielä isäni luona, niin saivat homman tehtyä. Huoneessa oli talon puolesta vain sänky, patja ja yöpöytä. Kyllä olin tyytyväinen, että nykyään on olemassa tekstiilitusseja, jotka kestävät jopa 90 asteen konepesun. 

Sain keskiviikkona sähköpostilla listan "tarvikkeista", jotka piti äidille hommata. Isäni, joka oli saanut ensimmäisen soiton, oli ajatellut vasta torstaina siellä käydessään hakea samalla sen listan. Nyt sitten  kävikin niin, että isäni ja poikamme kalustivat huoneen torstaina (jotain pientä jäi vielä uupumaan) ja perjantaina aamupäivällä äiti siirrettiin uuteen kotiinsa. Isäni ja poikamme olivat heti perjantaina häntä katsomassa. 

Sieltä hoivakodista tuli tietoa, että vierailurajoitukset saattavat muuttua heikentyneen koronatilanteen vuoksi, joten lähdimme sitten heti lauantaiaamusta täältä päin ajelemaan suoraan äitiä katsomaan. Poikamme oli yrittänyt jo "valmistaa" minua perjantaina äidin kunnon huonontumisesta, mutta kyllä vierailu oli osaltaan järkytys. Siellä saisi olla vain 15 min yksi ihminen kerrallaan, mutta isäni toi parkkipaikalle vielä tavaroita ja rakas siippani ruuvasi vielä uuden lipaston laatikoita, joten saimme nyt poikkeuksellisesti olla yhtä aikaa siellä ja olimme varmaan melkein puolitoista tuntia. Alussa äiti puhui ihan sekavia (olikohan nähnyt yöllä unta), mutta tietty kaiken kaikkiaan oli ihanaa nähdä livenä. Meillä oli FFP2-hengityssuojaimet ja käsiä desifioimme vähän väliä. Minä laitoin vielä puhtaat hanskat käsiini, että saatoin paijata äitiä. 

Henkilökunta vaikuttaa todella mukavalta ja työhönsä sitoutuneelta. Toivon kovasti, että äidin lopputaival tuossa hoivakodissa sujuisi ilman suuria kipuja ja tuskia. Onneksi ei vaikuttanut kivuliaalta. Äidillä on todettu jo kahden aiemmin sairastetun TIA-kohtauksen jälkeen vaskulaariseen dementiaan viittaavia muutoksia aivoissa. Koville ottaa seurata vierestä, kun on niin lyhyessä ajassa mennyt niin hurjasti kunto alaspäin. Sijainniltaan paikka on hyvä. PK_seudulta pääsee nopeasti motaria pitkin äitiä katsomaan ja isälläni on hyvä matka sinne vaikka kauppareissuihin yhdistettyinä. 

Menimme sitten lauantaina äidin käynnin jälkeen kotiin yhdeksi yöksi ja samalla pyykkikone veivasi taas neljä koneellista pyykkiä. Heti sunnuntaiaamuna lähdimme ajamaan takaisin tänne meidän maanpäälliseen paratiisiimme. 

Mitään erikoista ei ole tapahtunut - kas kummaa. Olemme ulkoilleet (välillä oli vaikeaa, kun kaikki polut ja tiet olivat ihan jäässä), saunoneet ja syöneet 🤣 Siinä kait ne tärkeimmät. Täällä oli aamulla pakkasta yli 20 astetta. Tänään en ole vielä ulkoillut, kun odotan soittoa fysiatrilta. Saa nyt nähdä laittaako lähetteen eteenpäin keskussairaalaan. Omasta "kotikunnastani" olen saanut hommaan jo maksusitoumuksen. Vieläkin epäilyttää, että onko tämä polymyalgiaa vai mitä. Nyt olen syönyt kortisonia lähes kolme kuukautta. Kivut ovat vähentyneet, mutta eivät poistuneet. Jotkut päivät parempia kuin toiset. Tulehduskipulääkettä en pysty jättämään pois. Kivut tulevat niin voimakkaina takaisin, kun olen muutaman kerran kokeillut olla ilman. Lisäkiloja on kortisonin myötä tullut. Menna, antamasi linkki oli hyvä. Siinä oli jopa jotain uutta tietoa minulle.

Koronalukujen kasvua seuraan kauhistuneena. Me olemme täällä varmasti "turvassa", mutta kannan huolta läheisistä ja koko tilanteesta 😷 Nyt kun tänään luin mahdollisesti tulevista liikkumisrajoituksista, ajattelin heti, että siippani kävi lauantai-iltana kävelyllä hyvän ystävänsä kanssa - eikä varmasti ollut kahden metrin turvaväliä. Kaupungissa käynti ahdistaa. Kerrostalon rappukäytävässä kun voi vastaan tulla kuka tahansa ja jäädä jutustelemaan. 

Noutotilausten merkeissä jatkamme ruokaostosten tekoa. Mikkelistä takaisin tullessamme pysähdymme paikallisessa kaupassa ostamassa sen, mitä on jäänyt Mikkelissä uupumaan. Sinne saa myös Cittarista tilattua olutta. Se pitää tosin itse nostaa kynnyksen toiselta puolelta..... Viiniä olemme ostaneet kylän Alkosta. Vielä ei ainakaan ole tietoa, että kylän kaupoissa olisi ollut altistumisia. Essote julkaisee listaa paikoista, joissa on voinut altistua koronalle. 

Kunpa rokotteet tulisivat nopeasti, niin että suuri joukko ihmisiä saisi rokotteen. Olen kiitollinen, että meillä on tämä pakopaikka, mutta kieltämättä väsymys ja epätoivo välillä yrittää vallata mielen. On niin ikävä läheisiä - sama juttuhan se on monilla muilla. 

Toivotan mukavaa viikon jatketta kaikille. Onneksi valoisa aika lisääntyy silmissä ja kevättalven aurinko kimaltelee valkeilla hangilla. Nyt on jo linnutkin liikkeellä. Ovat jopa käyneet hieman pönttäjä tutkiskelemassa. 🥰

Moi kaikille!

Äläpä Kipa suotta huolestu, kyllä nää rokotukset etenee! IL ja mä ollaan vuorossa ensi viikolla; miehemmehän ovat saaneet piikkinsä jo. Tehosteet tulevat toukokuussa, miehille siis, enkä usko että meidänkään tarvitsee paljon pitempään odotella. Ja eikö sun olisi mahdollista saada noiden erilaisten kipujen ja/tai sairauksien takia rokotusta jonkin riskiryhmän eikä ikäryhmän mukana? (Olet muistaakseni hyvinkin alle seitsemänkymppinen?)

Toki näyttää olevan niin, että eri puolilla Suomea ja täällä pk-seudulla jopa naapurikunnissakin aikataulu vaihtelee. Mutta mitä enemmän jotain asiaa alkaa miettiä ja pelätä, sitä kamalammaksi se kasvaa.

Meidät UK:n kanssa on pelastanut huono huumori. Tänään tirskuttiin tutun politiikan toimittajan Twitteriin heittämälle huomiolle: ”On se kyllä hyvä, ettei koronaepidemia tullut ennen vuotta 2000. Silloinhan Halonen ja Arajärvikään eivät olisi päässeet yhdessä lenkille. #naapurinmies.” Ja kun presidenteistä kerran tuli puhetta, alettiin pohtia, lasketaanko Niinistön turvamies samassa taloudessa asuvaksi.

(Kysehän oli siitä, että aamulla levisi STT:n kautta uutinen, jonka mukaan valtioneuvosto ja virkamiehet suunnittelevat mahdollisia liikkumisrajoituksia. Ulkonaliikkumiskiellostakin puhutaan ja huhutaan. Silloin lenkillä saisi käydä vain samassa taloudessa asuvan henkilön kanssa.)

No oikeasti: tautitilanteen tulisi olla todella huono, jos tuollaisiin rajoituksiin mentäisiin. En usko sen sellaiseksi kehittyvän.

Hiljalleen etenee myös siirtyminen 16/8 syömisrytmiin. Käytännössä se sujuu niin, että iltapalaa siirretään koko ajan aikaisemmaksi; nyt ollaan menossa jossain 19–20 välisessä ajassa jolloin ilta- ja aamupalojen välinen aika on noin 13–14 tuntia. Lauantaina tosin tapahtui oikein kunnon lipsahdus: kasasin muuatta työtyyppistä kirjelmää vielä kello 23.00 eikä ollut nälkä eikä edes jano. (Paitsi sitten kun katsoin kelloa ja totesin tarvitsevani ison lasin punaviiniä ja kunnollisen kinkkuvoileivän, mahdollisesti myös pari palaa tummaa suklaata.)

Eihän tämäkään 16/8 uusi keksintö ole: muistan muinaisen työkaverin, joka ei ikinä syönyt mitään klo 18 jälkeen. Hän oli hyvin hoikka (kuten kai me kaikki siihen aikaan). Mutta muistan myös sen muinaisen muotidieetin, jolloin sai syödä vain suolatonta kaalikeittoa. (Teho taisi perustua siihen, että kolmannen päivän jälkeen ei kukaan halunnut edes kuulla kaalikeitosta!)

Josta tulikin mieleen, että uunissa on lähes valmis kaalilaatikko. Soon moro, kuten kai tamperelaisilla on tapana sanoa! Viikonjatkoja!

PS. Kipalle pitää vielä sanoa, että hienoa kun äitisi sai hyvän hoivakotipaikan. Olet ollut niin huolissasi hänestä; ehkäpä edes se huoli nyt hiukan helpottaa.

Hei Ihanaiset,

hirvittävä ajokeli, ainakin täällä etelässä, tänään. Käytiin aamusella autolla parin kilsan päässä halpis tavaratalossa, kun piti saada lisää kukkamultaa. Mulla taas mopo keulii siementen kanssa. Menomatkalla oli poliisi ja ambulanssi kehä III menevän rampin kohdalla ja tulomatkalla pick up auto oli kolaroinut lumiauran kanssa samaisen liittymän alapäässä. Meilläkin oli vaikeuksia pysyä kaistalla, tie oli äärettömän liukas, kilsan päässä oli rekka suistunut tieltä, onneksi penkka oli loiva ja rekka oli pystyssä. Ajettiin tosi varovasti mutta silti perä liirasi muutamassa mutkassa.

Käytiin kävelemässäkin, lumi pöllysi kamalasti, naama oli heti ihan märkä. Eipä näkynyt montaa kulkijaa, saatiin rauhassa rämpiä 🙂. Kotona tehtiin vielä lumitöitä ja nyt näyttää siltä kuin mitään ei oltaisi tehty.

IL, keittiön kaappien siivousta mekin ollaan aloiteltu. Jaksan aina vaan ihmetellä miten kaappi jossa säilytetään vain puhtaita astioita voi tulla likaiseksi, jopa hyllyjen alapintaan oli tullut jotain mustaa 🤔.
Me ” löysimme” kulmakaapin ylähyllyltä ison lasivuuan jonka olemassa oloa emme enää aikoihin olleet muistaneet. Otin sen heti käyttöön, kun sunnuntaina tein ison kaalipadan. Tänään sitä on ruokalistalla. IL, pitääkö se ruoka-astiasto laittaa kiertoon? Voit sitä tarvita, kun koronasta päästään ja haluat kutsua sukua syömään. Minä en raaskisi luopua yhdestäkään kupista tai lautasesta vaikka niitä on nurkat täynnä. Meillä on mökillä isännän äidin maalaamat kahvikupit, sokerikko ja kermakko, turkoosia ja kultaa. Tuskin koskaan niitä käytämme mutta ovat niin kauniit lasikaapissa 🤩.

Kipa, olet varmaan huojentunut, kun äitisi pääsi hoivakotiin. Toivottavasti isäsi pääsee häntä nyt sinne useammin katsomaan, kun kummatkin ovat saaneet rokotuksen. Minuakin huolettaa tämä kasvava koronatartuntojen suunta sekä Viron tautitilanne. On kohtuutonta ja typerää laittaa laivayhtiöt rajavartioiksi tarkistamaan matkustajien negatiivisia koronatestejä. Se on suomalaisten viranomaisten tehtävä eikä laivayhtiöiden joiden business on kuljettaa matkustajia. Onneksi ei tarvitse kulkea julkisilla ja kaupassa käynnitkin voi suunnitella hiljaisempaan ajankohtaan. Ruokia en ole vielä kotiin tilannut, kun olen sellainen jästipää, että haluan itse valkata vihannekset ja hedelmät, isäntä tiiraa lihat 😲😊.

Pysykää turvallisesti kotona pyryn ajan.

Päätimme eilen lähteä asioille, kun keskiviikoksi luvattiin huonoa keliä. Myöhemmin selvisi, että se ei ollut kaikkein nerokkain päätös ollenkaan. Ehdittiin ostaa Justukselle alesta talvinilkkurit (oltiin ainoat asiakkaat kenkäkaupassa) ja kangaskaupasta löytyi sopiva kangas ruokatuoleihin. Päätin ommella uudet, kun kaikista ei pesussa likaläntit lähteneet. Vaan Cittarista ulos ajaessamme pyrytti ja tuuli ja myrskysi.

Yhtäkkiä seisottiinkin jonossa alamäessä ja näin ison rekan lähestyvän. Äkkiä hätävilkut päälle ja rekka onnistui jarruttamaan jäisellä tiellä, näkyvyys oli onneton sakea pyryn takia. Olimme seisoneet paikallamme reilut puoli tuntia, kun löysin netistä tiedon, että edessä päin oli perävaunullinen rekka tiellä poikittain, peräosa kaatunut toiselle kaistalle ja etuosa poikittain toisella ja että hinausauto ja nosturi tilattu, mutta kestää. Hitaasti hivuttautumalla ja toisten autojen yrittäessä tehdä hieman tilaa saimme Mustin käännettyä tulosuuntaan ja pääsimme lähikylän kautta pikkuteitä ajaen mökkitielle. Siinäkin ajaminen oli varsinaista taitoajoa, kun oli kinoksia jään päällä. 

Oltiin ihan uuvuksissa, kun kaikki tavarat oli myrskyssä kannettu sisään. Auton saa parin metrin päähän kodinhoitohuoneen ovesta, se helpottaa urakkaa. Muutapa ei sitten paljon jaksettukaan. Kohta alan leikata sitä istuinkangasta ja sitten uppoudun ompelemaan, kivaa! Ostimme Sinipiian uutuuslajitteluastioita, ovat kapeita ja hyvännäköisiä ja niitä voi pinota päällekkäin. Justus kiinnittelee niihin tarroja ja pinoaa kodinhoitohuoneeseen ja on ihan onnessaan, hänhän on lajitteluaddikti.

Aurinko paistaa ja pakkanen paukkuu!

Kipa, olipa hyvä, että hoivakotipaikka äidillesi viimein järjestyi! Olet varmaan helpottunut, vaikka eihän se niitä äitisi terveysongelmia valitettavasti poista. Olen huomannut, että ympäristön vaihdos aluksi sekoittaa vanhuksia, kunnes sitten tottuvat uudelleen. Jaksamista teille!

IL, osuipa asiointireissunne pahimpaan mahdolliseen keliin, mutta onneksi selvisitte vaurioitta! Kyllä olette käteviä käsistänne - fb:ssa oli kuva uudistuneesta tuolista. Todella kaunis!

Muori, älä huoli sadan gramman noususta! Vaa'an lukema ei ole absoluuttinen totuus, sillä elimistössä voi olla pientä nesteen kertymää. Kortisoni kyllä valitettavasti nostaa painoa, mutta varmaan tilanne korjautuu vähitellen, kun pääset leikkaukseen ja kuntoudut ajan kanssa. Edellisen leikkauksen jälkeen toipumisesi oli ennätysnopeaa. Tsemppiä sinulle!

Merelle, mukavaa, että kaupunkireissu piristi! Ymmärrän hyvin, sillä en ole kesän jälkeen käynyt keskustassa. Olen tehnyt kirja- ja vähäiset vaatehankintani nettikaupoista. 

Olen ollut hieman alamaissa, sillä hyvin tuttuja ihmisiä on siirtynyt (Tiinuliinua lainaten) tuonilmaisiin. Ensimmäinen oli poikani paras kaveri. He olivat päiväkodista asti yhdessä, pääsivät ripille yhtä aikaa ja ylioppilaiksi samalta luokalta, opiskelivat samassa oppilaitoksessa, olivat toistensa bestmaneja ja lastensa kummeja. Sydänkohtaus koitui kohtaloksi 46-vuotiaana. Poikani on luonnollisesti hyvin järkyttynyt. Hänen toinen lapsuudenkaverinsa oli jo aiemmin kuollut tapaturmaisesti alokasaikanaan. 

Viikko sitten saimme kuulla, että entinen pitkäaikainen rivitalonaapurimme menehtyi hoivakodissa Altzheimerin tautiin. Joku ehkä muistaa Iloklubin kokouksen ravintola Loisteessa, jossa viereisen pöydän ladyseurue arveli meidän olevan opettajia, koska olimme niin äänekkäitä. Naapurini oli yksi heistä. Hän kertoi silloin sairaudestaan ja halasimme kahteen kertaan oikein lämpimästi. 

Viime viikolla ajoimme mieheni kanssa päivästään kälyn asunnolle M-harjulle tarkistamaan mahdollista postia. Lahden moottoritie on niin tylsä, ja yllättäen vähän oli lunta verrattuna siihen, mitä meillä täällä Espoossa on. Vasta Etelä-Savoon tultaessa lumipeite lisääntyi ja maasto ja maisemat soivat vaihtelua. Ahdistuin taas kälyn asunnon tavaran määrästä. Laatikotkin olivat täynnä vuosikausia vanhoja lippuja ja lappuja, mutta löysimme viimein etsimämme asiakirjan.
Eipä käly (85 v.) taida enää sinne muuttaa asumaan. Asunto on 4. kerroksessa eikä talossa ole hissiä. Hän on viihtynyt maalla keväästä asti, mutta se merkitsee sitä, että jos menemme sinne, olemme tavallaan hänen vieraitaan, vaikka minä olen emännöinyt siellä vuosikymmeniä ja teen sen vastakin, koska käly ei osaa laittaa ruokaa. - Onneksi hän on nyt suostunut ottamaan koronarokotuksen, mutta kyllä siihen tarvittiin pitkä taivuttelu ja muiden kyläläisten järjestelyä!

Mies jo ehti haaveilla kesärenkaiden vaihdosta, kun viime viikolla kaikki tiet alkoivat olla paljaat. Alkuviikon lumimyrsky pani jäitä hattuun. Tuuli kinosti lunta etupihamme ajotielle paikoin puoli metriä. Ja lisää lumitöitä on ilmeisesti luvassa. Eilen ei kävelypolkuja ollut aurattu, joten tarvoin hangessa jonkun tekemissä jäljissä. Tänään houkuttelin miehen mukaan 3 km:n helpohkolle lenkille (ei suuria ylämäkiä), ja nyt olivat kävelyreitit jo kunnossa.

Iltaa idästä.
Täällä on tapahtunut niin paljon sitten viime kirjoitukseni että en edes yritä kommentoida kenenkään juttuja. Olen kuitenkin lukenut kuulumisianne ja myötäelänyt iloissa ja suruissa.

Hyvä kun olette välttyneet koronalta, samoin perheenne. Muuta remppaa ikäisillämme riittää yllin kyllin.

Minä lopetin reilu viikko sitten työputken ja täytyy tunnustaa että olin tosi väsynyt viimeiset kaksi viikkoa töissä. Päivät venyivät loppuaikoina 10-12 tuntisiksi ja yöllä uneksin tekemättömistä töistä.
Onneksi oli mukavat työkaverit ja tsemppasimme toisiamme jaksamaan urakan loppuun.

Ensimmäiset päivät kotona menivät omien rästitöiden selvittämiseen. Viime viikonloppuna kävimme kyläilemässä ensimmäistä kertaa lähes vuoteen. Olimme varoneet ulkopuolisia kontakteja ennen kyläilyä ja samoin isäntäväki. Oli tosi luksusta istua iltaa hyvässä seurassa.

Tämän viikon aloitin siivoten. Kun oli aurinkoisia päiviä niin koko huushollin pölyt näkyivät hyvin ja alkoivat ärsyttää, joten siivosin koko huushollin. Kaksi päivää siinä melkein meni enkä voi mitenkään ymmärtää sitä pölyn määrää mikä tänne oli pesiytynyt. Olenhan ollut asuntosäästäjänä koko alkuvuoden ja käynyt kotona vain nukkumassa ja vaatteita vaihtamassa. Ilmuriakin olen heilutellut viikottain, mutta en ole kolunnut sillä joka koloa.

Lenkkeilyn aloitin myös heti vapauduttuani työn ikeestä. Kilometrejä on kertynyt noin viisi päivässä, paitsi eilen jouduin liikkumaan sisällä lavista tanssien kun astma esti ulkoilun pakkasessa.
Tänään odottelin pakkasen laskemista ja hiihtämään pääsyä. Puolen päivän jälkeen lähdin viereiselle kuntoradalle suurin odotuksin. Latu oli pääosin ihan kunnossa, vain roskia oli jonkun verran lentänyt puista. Luistokin oli hyvä ja hiihto maistui niin kauan kuin tuli ensimmäinen alamäki. Lasku ei mennyt ihan putkeen, vaan mäen loppupuolella loppui yllättäen ajettu latu jolloin sukset karkasivat alta ja olin pyrstölläni jäisellä ladulla, häntäluuhun koski vietävästi.
Tulin siihen tulokseen että turvallisinta on hiihdellä tasaisella, joten suunnistin jäälle. Sinne on ajettu noin 5:n kilometrin latu jonka kiersin kertaalleen. Tuuli ja lumisade peittivät kyllä latua vaikka edelliset hiihtäjät menivät edellä muutaman sadan metrin päässä.

Olin suunnitellut meneväni etämiehen luo tänään illansuussa, mutta jäin varmuuden vuoksi vielä yöksi kotiin kuulostelemaan pyrstön kuntoa. Tunnin ajomatka ottaa varmaan kipeää, vaikka jaloittelisinkin välillä. Toivottavasti keli ei muutu aivan mahdottomaksi huomiseksi.

Painonhallinta tuottaa ongelmia, kun liikunta jäi alkuvuodesta vähiin niin kilot lisääntyivät. Olen kuitenkin saanut suunnan kääntymään parempaan päin. Vajaa kilo on tullut pudotusta viikon aikana. Toivottavasti lasku jatkuu ja pääsen syksyisiin lukemiin.

Pysykää terveenä ja hoitakaa eläkeläistyötä kukin kykynsä mukaan.
















 

Nyt Muori rauhallista elämää!

Pikselille osanotto.

Meillä on nyt ruokatuolit päällystetty ja vaikka hyvää yritettiin tehdä, priimaa pukkasi! Huonekalukangas, jämera niittikone ja niitinpoistaja sekä kankaansuojausaine noin satasen, joten ei kuudelle uudenveroiselle tuolille paljon hintaa tullut.

Mulla on seuraavia projekteja jo jonossa, mutta Justukselle kannattaa puhua asia kerrallaan, niin ei mene sekaisin.

Eilen osallistuimme taloyhtiön kokoukseen Teams'in avulla. Tytär oli antanut pikaopetuksen ja hyvinhän me osattiin, vaikka oli eka kerta. Osasin nostaa käden pystyyn, kun oli asiaa ja hiljentää mikin, kun lopetin. Listataan tämäkin asia korona-ajan hyötyihin.

Tänään pitäisi uhmata lumimyrskyä ja hakea lähikaupasta Tallinkin Club Onen lähetys. Justuksen pisteitä oli vanhenemassa, joten hän tilasi muutamia paitoja ja minullekin Gantin t-paidan. Lisätään korona-ajan hyötyihin oppiminen tilaamaan verkkokaupoista!

Seuraavaksi vuorossa viikonloppuimurointi ja ehkä hieman huiskin märälläkin lattioita.

Iloista viikonloppua kaikille!

Heipsan. Ei ole tänne tullut kirjoitettua toviin, omaan päikkyyn vaan. Lukenut kyllä olen. 

Meillä kun tätä menoa ja melskettä piisaa koronasta huolimatta ja sen takia. Onneksi ei ole lähipiirissä tautia näkynyt, vaikka ollaan nähty välillä. Kaikki onneksi elävät sen verran hiljaiseloa että uskaltaa nähdä.

Painoni on noussut aika tavalla ja olen tullut laiskaksi. Tänään älysin laiskuuden yltävän jo pureskeluun. Hotkaisen ruokani pahemmin pureskelematta. Sanoin miehelle aloittavani liikunnan nyt leuan jauhamisella. Tosin unohtui lounaalla kun hotkasin sushini. 

Meidän biologiset lapset elävät nyt jotain muuttoaaltoa. Kuopus odottaa esikoistaan syyskuun alussa syntyväksi. He muuttivat viime kuussa isompaan. 
Vanhempi tytär meinaa muuttaa vilperin kanssa Espoosta tuohon meidän naapurikaupunkiin ensi kuussa. 
Nuorempi poika ei muuta mutta työpaikka seilaa itärajalta etelärajaan. Siirtyi taas sieltä pariksi viikoksi vuorotellen  laiva- ja lentoliikenteen rajaa vahtimaan. 
Vanhin poika perheineen meinaa muuttaa Mallorcalle töiden perässä. Parempi vaihtoehto kuin Kiina. Voi kävästä vaikka viikonloppuna. Vesseli jo niin iso että voi lentää sen matkan yksinkin.,

Kotona muksut kasvavat ja kehittyvät. D-pojalle saatiin insuliinipumppu pari viikkoa sitten ja on ihanan helppoa. Säädellä joutuu mutta parempi kuin kynillä. Adhd pojan lääkitys helpottanut arkea niin kotona kuin koulussa. Asperger lapsen lääkitys nyt myös hyvällä tasolla. Pikkuneiti taasen on oma ihana itsensä. 
Vähän kyllä harmittaa tämä suppea elinympäristö, mutta näin nyt. 

Tammikuussa kuoli ystävätär yllättäen ja pari viikkoa sitten tätini. Ikä alkaa olla sen verran ettei näiltä uutisilta välty. 

Kivaa viikonloppua.