Voi rähmä, minulta meni vissiin Leena ja Helena sekaisin, pahoitteluni. Kakku oli kuitenkin herkullisen näköinen. Kortti oli sittenkin kirjoitettu oikealle tekijälle 😊 ehdin jo manata sitäkin 🥴. Kaiken voi kai pistää pöpperöisen räkäpään piikkiin.

Minäkin olen miettinyt tuota Wello laitetta, kun kerääntyy ajoittain sitkeää limaa kurkkuun enkä saa sitä millään köhittyä liikkeelle.

Pikselille hyvää syntymäpäivää! 

Hei, olen lueskellut näitä viestejä. Se ketju  mihin mun kysymys kuuluisi, on ollut passiivinen jo pitkään. Rohkenen siis kysyä täällä.

Onko jollain kokemusta tai vaikka kuulopuhetta:
Onko jotain jumppaliikettä tms , jolla voisi saada nivelrikkoisen polven suoristumaan?
Eli kun istun lattialla jalat suorina, lihava rotta pystyisi vaikeuksitta pujahtamaan polveni alta. Seisoessani en myöskään saa polvea enää suoraksi.

Eveinenglish, minullakaan ei mene ihan suoraksi, mutta vain muutamasta sentistä on kyse.
Fyssari neuvoi venytyksen, jossa ollaan seisaallaan etunojassa, jalka ojennetaan lähes suoraksi eteenpäin ja polven yläpuolelta painetaan molemmin käsin varovasti. Muutenkin hän käsittelyillään sai jalkaa suoremmaksi, mutta tulos ei ole pysyvä ellei itse tee harjoituksia säännöllisesti.

Tulirumpu  kiitti, aloitan tällä. Fyssarin ohjeeseen kuitenkin luottaa paremmin, ettei niinkuin itse pahenna asiaa. Meillä oli täällä virolainen lääkäri, joka sanoi että vuosi pitää tehdä tällaisia korjaavia juttuja. Selkää roikotin selkäpenkissä yli vuoden ja nyt on parempi. Pystyin jopa haravoimaan lehtiä tänä syksynä🤗, sitä en ole oikeastaan koskaan pystynyt tekemään, kun on selkä pettänyt täysin. Tai sitten vanhuus on jäykistänyt selkää niin paljon, että haravointi onnistui, on sekin mahdollista🤣. Ajattelisko nyt kuitenkin tuota ensimmäistä vaihtoehto😃. Ei muuta kuin ohjelmaan.

Moi mimmit, nyt alkaa juhintaviikko olla taputeltu. (kamala sanonta). Eilen mentiin ravintola Nollaan ystävän 7-kymppisille. Etukäteen hieman mietin ruokajuttuja, kun kerran olin Suomenlinnassa häissä, joissa oli Nollan pitopalvelu. Morsiuspari oli kasvissyöjiä ja ruoat muutoin herkullisia, mutta liiat herneet, pavut ja kaalit saivat niin minun kuin monen vieraankin mahat sekaisin ja loppuilta jonotettiin vessaan.

No nytkin oli joitakin outoja makuja, kuten alkuun grillattuja salaatinlehtiä vegaanisessa pilpil-kastikkeessa, sen sijaan sienikeitto ja ankka paahdettujen punajuurien kanssa herkullista. Jälkiruokana hapanjuurileipäjäätelöä, jonka maku oli minulle outo.

Vaan juhla oli hauska, oli lauluesityksiä ja puheita. Sankaritar oli komentanut minutkin pitämään puheen ja se erosi melkolailla niistä muista. Juttelin pakinatyyliin meidän ystävyydestä ja juhlijat nauroivat monissa kohdin. Sain paljon kiitoksia puheestani, eräskin vuorineuvos tuli juttelemaan. Sanoin, että hänen omakin puheensa oli mielenkiintoinen minulle uusine asioineen, mutta hän sanoi, että kun nainen puhuu naiselle noin kauniisti ja hauskasti, siinä on ihan oma tunnelmansa.

Me Justuksen kanssa oltiin panostettu ulkoasuumme ja maestro-Jony viimeisteli vielä kampauksenikin. Mä olin niin ylpeä Justuksesta, mielestäni päihitti niin vuori- kuin merenkulkuneuvoksetkin mennen tullen. Ja rupatteli suvereenisti kaikkien kanssa. Meidänkään pöydästä emme tunteneet ketään etukäteen, mutta nauru raikui, kun pantiin asiat järjestykseen. Eikä puhuttu sanaakaan omista asioistamme!

Kohta lähdemme veljentyttärelleni, hän opiskelee sosionomiksi ja haluaa haastatella "aikuista, jolla on mielenkiintoinen elämä". Tarkoittaakohan se sellaista, joka alkaa olla jo elinkaarensa päässä?

Heipppa 🥰

Akupunktiossa ainakin osuttiin joihinkin arkoihin paikkoihin. Henkilö, joka hoitoa antaa, on opiskellut pelkästään akupunktiota kolme vuotta. Välillä nousin pöydällä varmaan pari senttiä ilmaan, kun säteily tuntui niin kovana ja aivan eri paikassa, mihin neula pistettiin. Olen aikanaan saanut akupunktiohoitoa mm. iskiasvaivoihin, antaja oli silloin lääkäri. Ja melko nuorena myös niskahartiavaivoihin, antajana silloinkin lääkäri. Tämä oli hiukan erilainen kokemus. Vaikutuksesta en osaa sanoa vielä mitään. 

Mustikkaposken tuoma kaunis kukkakimppu ilahdutta sydäntäni. On niin hyvässä kunnossa, että saan siitä varmasti iloita vapaa-ajan asunnollammekin vielä pitkään. Tänne kaupunkikotiinkin olen kylvänyt pieniä sähkökynttilöitä ja pikkuvaloja, niin että tunnelma iltaisin on mieluisa. 

Tällä hetkellä vasen käsi on lähes hyödytön, kun on niin kipeä olkapäästä alaspäin, että aamusta en pysty nostamaan sitä lainkaan. Sain siihenkin kortisonipiikin ennen iloklubin tapaamista, mutta lääkäri taisi laittaa väärään paikkaan, kun ei ole ollut mitään hyötyä. Vasen olkapää äityi näin pahanksi suurinpiirtein kaksi viikkoa sitten. Luojalle kiitos siitä, että oikea on nyt jonkinlaisessa käyttökunnossa elokuun lopussa saamani kortisonipiikin jälkeen. Sehän on se olkapää, joka meni sijoiltaan liukastuessani 2020 alussa ja alkoi oireilla uudestaan pahemmin, kun liukastuin maaliskuun lopussa tänä vuonna. Silloin loukkasin myös vasemman polveni ja vasemman olkapään. 

Meillä oli aivan ihana ilta tyttären ja hauvavauvan kanssa. Tytär oli ostanut sushia, joka oli pääruokamme. Myöhemmin illasta söimme salaattia, juustoja ja patonkia. Paras kaikesta oli tietysti seura. Olen niin onnellinen ja kiitollinen, että meillä on niin läheiset välit. 

Eilen sitten lähdimme vanhempieni kotiin, jonne äiti oli juuri saapunut invataxilla. Poikamme on ollut isän seurana jo keskiviikosta alkaen ja ajoi isän autolla äitiä vastaan ja tuli sitten samalla taxilla takaisin. Isä oli laittanut tarjolle sekä mustikkapiirakkaa että mansikkakakkua. Oli myös kerännyt jättimäärän suppilovahveroita tyttärelle ja pojalle. Usein hän kerää sieniä vanhuksille 😂. Täyttää itse 87 v joulukuussa. Onneksemme on tosi hyvässä kunnossa. Isähän oli äidin omaishoitaja ennen kuin äiti sen päivystystyräleikkauksen jälkeen jäi ensin sairaalaan ja sitten sai onneksi paikan hoivakodista. Isä oli polvileikkauksessa kesällä 2020 - siellä Tampereen Coxassa. Sillä aikaa poikamme toimi äidin omaishoitajana ja oli varmaan noin kolme viikkoa putkeen siellä, kun apua tarvittiin tietty vielä isän kotiuduttua sairaalasta. Hienosti on polvensa kuntouttanut.  Isä lähti sitten äidin kanssa samassa kyydissä kohti hoivakotia, jonka pihassa isän auto oli odottamassa. On mukavaa näissä äidin kotikäynneissä, että aina joku menee samalla invataxilla saattamaan äitiä. Jotenkin olisi kurja lähettää yksin vieraan ihmisen kanssa, kun mieli on muutenkin haikea joutuessaan lähtemään kotoa pois. 

Tulimme sitten yhdessä "lasten" kanssa pois sieltä. Tytär lähti omalla autollaan kotiinsa hauvavauvan kanssa ja poikamme tuli vielä kotona käymään ja auttamaan minua tässä ongelmassa, kun nettiä ei millään meinannut saada toimimaan puhelimen avulla. Poika ratkaisi ongelman ja nyt toimii kuin junan vessa. Mistäköhän tuo sanonta on peräisin - sehän takoittaa sujuvuutta ja hyvää toimintaa. Onko Tiinuliinulla ajatusta asiasta?

Huomenna olisi sitten tarkoitus lähteä taas kohti Mikkeliä. Nyt olisi vielä minulla aikaa ennen siippani kotiintuloa, kerätä vähän sitä sun tätä roskiin meneväksi putkirempan tieltä, mutta kun tuo käsi on niin kipeä, että ei sillä paljoa tehdä. Äsken heitin vähän vanhoja meikkejä sentään roskikseen. Saa nähdä, miten saamme tavarat mahtumaan, kun mukana on kolme ylimääräistä auton rengasta. Neljäs on onneksi vararenkaan paikalla. 

Minullahan on oikeassa polvessa paha nivelrikko. Olen saanut sen pysymään kohtalaisessa kunnossa ihan kävelyn avulla. Sen muistan, kun aikanaan polvesta meni samanaikaisesti laskettelussa eturistiside ja sisäsivuside poikki ja vielä kierukka hajosi, niin kuntoutuksessa tehtiin paljon työtä, että polven sai suoraksi ja toisaalta taipumaan tarpeeksi. Ja tuo piti tehdä kahteen kertaan. Ennen eturistiside leikkauksta piti sisäsivusiteen parantua itsekseen, niin että jalalle ei saanut varata lainkaan. Kun pikkuhiljaa sai varata, niin oli pakko käydä useaan kertaan fysioterapeutin pakeilla, että polvi tuli sellaiseen kuntoon, että eturistiside voitiin leikata. Sen jälkeen pitkä kuntoutus alkoi taas nollasta. Nyt on ongelmana vasen polvi, siinä ei kyllä ole magneettikuvan mukaan nivelrikkoa. Sen suoraksi saaminen ja koukkuun saaminen tuottaa vaikeuksia. Nyt on taas parempi kortisonipiikin jäljiltä ja sen vuoksi olisi aloitettava kuntoutus mahdollisimman pian. Onneksi sain kuntopyörän vaihtoehdoksi olkapääfyssarilta ohjeen, miten kuminauhalla voi harjoittaa polven voimaantumista. Toivon, että saan sen pyörän kuitenkin pian. Tulirummun ohje kuulosti hyvältä, toivottavasti saat siitä apua vaivaasi eveinenglish. 

Tänään vielä pyykkiä siippani kotiuduttua. Ja pakkaamista. Varmaan viemme (lue siippani vie)  ison osan kamoista jo tänään autotalliin. 

Mukavaa sunnuntaita kaikille ja kivaa huomenna alkavaa uutta viikkoa. Terveyttähän minä toivottelen lähes joka kerta. 😇🥰

Olimme näköjään IL:n kanssa samanaikaisesti kirjoittamassa. Naamakirjan kuvissa olitte todella upean näköinen pari <3 

Mukavia haastatteluhetkiä teille 😊

Moikkapa moi,
sen verran vielä palailen tuohon Iloklubitapaamiseen että tunnustaudun kyseisen juustokakun tekijäksi. Äläkä huoli Suupaltti, kaikki meni käsittääkseni ihan oikein. Paitsi se että sä jäit ilman kakkua, mut elämä on joskus epäreilua. Toivottavasti flunssa on ohitettu.

Koolla oli siis lähinnä ns. vanha jengi, nämä täällä vuosikausia kirjoitelleet. Mustikkaposkea olin aiemmin nähnyt vain ohimennen, kiva oli tutustua paremmin. Tulkaapa muutkin tuoreemmat palstalaiset mukaan kun seuraava sitsi järjestetään – siitä kyllä kerrotaan täällä foorumilla hyvissä ajoin etukäteen (ja jälkikäteenkin kuten ehkä olette huomanneet). Paikkaa ja aikaa ei tietenkään vielä ole edes suunniteltu. Nyt järjestelyistä vastasi IL, joka, kuten sanottu, hehkui, ja Justuskin piipahti paikalla.

Mulla on ollut töitteni takia hiukka hektinen mut muuten ihan kiva viikko, jota parina päivänä on sulostuttanut myös spanieli. Tänään tyttären perhe noutaa koiransa, ja mä olen luvannut kanapataa koko porukalle, ja jälkiruoaksi juustokakkua (vävyllä on synttärit ja juustokakku on hänen lempiherkkuaan). Myös kotitekoista hapanjuurileipää on tarjolla, ei sentään jäätelön kanssa kuten IL:n kuvailemilla synttärikutsuilla. (Grillatut salaatinlehdetkin kuulostivat melko erikoisille – olivatko hyviä?)

Mukavaa uutta viikkoa kaikille!

PS. Tiukkojen työpäivien vastapainoksi rentouduttiin perjantaina tyttären ja UK:n kanssa teatterissa. Juha Jokelan Dosentit on näytelmä, jota voi suositella ainakin stadin alueella asuville (jos muut tykkää että Kansallisteatteriin on liian pitkä matka). Vaikka tapahtumat on sijoitettu yliopistoympäristöön, niissä on tiettyä yleispätevyyttä.

Uutta hohtoa teatterielämyksiin antaa myös se, että katsomot ovat nyt täysiä (maski tietty kaikilla, ainakin Kansallisessa se on ihan pakollinen!). Pandemian alkuviikkoina näin samaisessa teatterissa Seela Sellan tähdittämän Hitler ja Blondi; pakko sanoa että loistavasta näyttelijäsuorituksesta huolimatta jotain ikään kuin jäi puuttumaan, kun joka toinen rivi ja joka toinen tuoli oli tyhjä, eli meitä katsojia oli vain kourallinen. Sen esityksen jälkeenhän teatterit menivätkin kiinni.

No moi,
minäpä se täällä taas. Tällä kertaa iltaan kallistuvan Suomalaisen kirjallisuuden päivän (Aleksis Kiven päivä) merkeissä.

FB-kaverini seinältä kopioin postauksen, jonka mukaan Juha Hurme, joka on kääntänyt Seitsemän veljestä nykysuomelle, aikoo seuraavaksi käydä Eino Leinon runouden kimppuun. Arvellaan, että jotenkin näin se menisi:

"Laulan sinulle, teini-ikäinen naisoletettu, säilörehuun suuntautunut.
Sydämessäni on tosi hiljaista.
Elämänkatsomukseni soittaa sävelmää, koivunlehdistä on tehty uusi seppele.
En enää juokse suolla valoilmiön perässä, onnen kulta on käsissäni.
Elämä kutistuu ympärilläni,
kellosta on patterit loppu, ei tuule.
Edessäni on pimeä tie, joka johtaa mökkiin, jossa en ole ennen käynyt."


Jotta kenenkään ei tartte kiivetä ylähyllylle sitä runokirjaa noutamaan, laitan tähän vielä alkuperäistekstin:

"Sulle laulan, neiti kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
ompa kädessani onnen kulta;
pienentyy mun ympär elon piiri,
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri,
edessani hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie."


Tänään vietetään kuulemani mukaan myös kansallista maksalaatikkopäivää. Pidättäydyn ottamasta kantaa kyseiseen teemaan.

Kipa2 kiitos ! Toivottavasti sun käsi alkais rauhottuun.