Tervehdys

Voi Pikseli, onneksi ei käynyt pahemmin Minä yritän myös ajoittain liikkua aika hämärässä, kun yöllä herään vessaan - ihan vaan sen vuoksi, että ei piristyisi liiasta valosta. Täällä kaupungista tulee sentään ikkunoista valoa aika lailla, mutta kun täältä taas mökille mennään, niin on kyllä otettava taskulamppu käyttöön. Olen muutenkin tapaturma-altis ja koen, että minullakin on huono hämäränäkö.

Motskulle ja Bestikselle mukavia ja leppoisia päiviä Epsanjassa. Olen lukenut tuon Motskun mainitseman kirjan (sain lainaksi häneltä) ja oli aika hämmästyttävää luettavaa.

Japena, mukavia juhlia sinulle ja edelleen voimia arkeenne uuden sairauden myötä.

IL:n Hevarin ja Juniorin video aamulta oli ihana

Kiva muori, kun kirjoitit vähän enemmänkin. Niin kuin kerroin tapaamisessamme, on ollut ikävä sun aamunavauksiasi

Hyvin luistaa sinulta Tiinuliinu tuo Turun murrekin

Suupaltti, olin aikanaan yhdessä tanssiryhmässä, missä pidettiin huivia lanteilla. Minun lanteeni eivät kyllä oikein taipuneet mukana eikä huivi liehunut, kuten olisi pitänyt.

Kesäheinä, en yhtään kummastele, että miehesi ihmetteli pitkää lounastamme. Ja tosiaan, juttua olisi riittänyt kummasti vaikka kuinka.

Mielestäni oli tosi kiva, että Mustikkaposki tuli kanssamme lounastamaan niinkin pitkältä.

Päivät ovat olleet aika haipakkaa sen jälkeen, kun tulimme tänne kaupunkikotiin. Torstai oli minulla "vapaapäivä" kaikista menoista. Kotitöitä riitti.

Perjantaina olimme sitten entisen työkaverin luona viettämässä ihanaa iltaa. Yksi meistä on vielä työelämässä, muut eläkkeellä. Emäntä oli laittanut parastaan. Harmi, että en muistanut kuvata valmista pöytää, kun kaikilla oli sitten kiire päästä ruokaan käsiksi. Ulkona otetut grillauskuvat olivat liian pimeitä. Mutta sen voin sanoa, että pöytä notkui kaikenlaisia herkkuja. Reseptejäkin on vaihdettu perjantain jälkeen.

Eilinen päivä kuluikin sitten tyttären kanssa messuilla. Tosin aloitimme päivän aiottua myöhemmin tyttären toiveesta. Ja taas pääsi valmiiseen pöytään. Porukkaa oli paikalla toooosi paljon.

Siippani kotiutui juuri. Pyykkikone käy ja kohta on lähdettävä ruuan laittoon. Normi arki sunnuntaista huolimatta alkanut. Illalla ehkä piipahdamme ystävien luona. Riippuu hieman siippani olosta. Yrittää flunssa häneen iskeä. Tarkoitus oli viedä osa kalansaaliista heille.

Leppoisaa sunnuntain jatketta kaikille

Jos sokeri laskee, on käytössä liikaa insuliinia. Tauti ei tee matalia. Se tekee korkeita. Tarkistakaa insuliinin määrä. Neuvotelkaa vaikka klinikan kanssa.Pakkosyöttämisestä lihoo. Sokeri korjaantuu, mutta eivät ne kalorit mihinkään katoa. Pakko on syödä, kun on matalalla, mutta se on korjattavissa pitkällä juoksulla insuliinia vähentämällä. Tsemppiä!

Olipa sinulla muori hurja kokemus eilen illalla. Autoillessa usein tulee mieleen miten sattumanvaraista kaikki on. Kun hirvi yllättäen juoksee eteen harvoin ehtii mitään tehdä- tai kun omalla kaistalla tulee vastaan auto, joka on hullun lailla lähtenyt ohittamaan toista.

Elämästä on hyvä nauttia täysin rinnoin vielä kun elää. Silloinkin kun tuntuu, että vähän joka asia tökkii eikä kaikki suju niin kuin toivoisi. " Niin kauan kuin on elämää, on toivoa" - ja miksei vielä senkin jälkeen.

Juuri nyt aurinko paistaa. Melkein kaikki lehdet ovat jo pudonneet puista. Ruskan väri on haalistunut. Sydämessä on pieni haikeus. Monenlainen ikävä. Samalla ilo siitä, että tuntee ikävää. Vain sitä voi ikävöidä mistä pitää ja millä on merkitystä.

Joskus nuorena ajattelin, että jos minulla joskus on oikein kova ikävä- toivoisin että olisi syksy. Mitä rajumpi ikävä, sitä rajumpaa syksyä toivoin. Syksyllä on helpompi ikävöidä kuin keväällä ja kesällä. Niin ajattelin, taidan yhä ajatella.

Vanhin lapsenlapsistani ei voi oikein hyvin. Siitä ehkä tämä surumielisyys. Tämä lapsenlapsi, jonka elämää jaoin kanssanne vuosia sitten, kun hän oli teini ja koko elämä oli edessä mahdollisuuksia täynnä.

Lähden kohta käymään hänen luonaan. Yritän saada hänet kävelemään kanssani syksyn lehtien keskelle. Tuulen alle. Pitää kädestä kiinni ja vakuuttaa, että hän on meille rakas. Juuri sellaisena kuin hän on. Pulmineen ja kysymyksineen. Kompuroivana ja eksyneenä. Aina yhtä rakkaana.

Japenalle jaksamista. Jokaiselle hyvää tätä päivää.

Tervehdys

Muori, olipa sinulla kokemus. Luin lehdestä tapauksesta. Todella surullista.

Olen kyllä monta kertaa todennut kauhulla liikenteessä ollessamme, miten holtittomasti osa kuskeista ajelee Vaikka itse olisi kuinka varovainen, niin äkisti voi jotain tulla eteen, kuten JJ tuossa kirjoitti. Viime viikolla, kun olimme vanhempieni luona käymässä, hyppäsi peura aivan yhtäkkiä eteemme. Siippani sai jarrutettua eikä takana onneksi ollut autoa. Peura on pieni hirveen verrattuna, mutta mitä tahansa saattaa eteen tulla. On sitä monta kertaa tullut todettua, että suojelusenkeli on ollut matkassa.

JJ, voimia ja viisautta (sitä sinulla uskoakseni on) sinulle sylin täydellä, kun lähdet lapsenlastasi tapaamaan. Olette ajatuksissa

Voimia ja hyvää mieltä itse kullekin alkavaan viikkoon . Tässä tuumailen, josko tämän kipuilevan polven kanssa lähtisi pienelle lenkille.

Muori, ikävä kokemus sinulla. JJ, neuvoit kerran minua lapsenlapseni suhteen, että ole vaan läsnä. Tiedän, että noudatat omaa neuvoasi ja sydämestäni toivon, että nuoren ihmisen asiat selkiytyisivät.

Tapasin Tiinuliinun pikaisesti kahvilla kaupungilla. Hän oli lainannut minulle matkalukemiseksi Outi Pakkasen uusimman "Linna", mutta minäpä lukea hotkaisin sen jo viikonloppuna, joten Tiinuliinu saakin sen itselleen matkakirjaksi.

Nyt pitäisi päättää, mitä pakkaan kapsäkkiini. Lennän huomenna Frankfurtiin ystäväni luo ja sieltä sitten Lanzarotelle, jossa on kuulemma sateista ja puolipilvistä. Laitan matkakertomusta, jahka netti toimii. Sain Tiinuliinulta pikakurssin, miten hotellin wifi otetaan käyttöön. Minä kun en ole vielä vieroittunut iPadistani ja vaan sormella tökin tätä läppäriä, eikä se tottele.

Lanzan jälkeen olen Suomessa vain pari päivää ja sitten takaisin Espanjaan. Ystäväni on saanut talonsa kaupaksi ja se pitää tyhjentää marraskuun loppuun mennessä. Hän tarvitsee pakkausapua. Vävy tuumi, että siinä on varsinaiset muuttajamummot, toisella jalassa syöpä ja toisella polvet tohjona. Ehkä ensimmäiseksi etsimme sieltäkin maksullisia miehiä apuun!

Kaikille hyvää syksyn jatkoa, palataan.

Muori, satuitpa pahaan paikkaan. Kyllä tuollainen kokemus järkyttää, varsinkin kun joku on siinä menehtynyt. Onneksi pojantyttäresi ei enää ollut kyydissäsi.

Japena, onpa sinulla nyt huolta pienestä potilaastasi. Toivottavasti lääkityksen määrä saadaan säädettyä kohdalleen.

JJ, ikävää, että lapsenlapsesi ei voi hyvin. Sinä ja miehesi olette olleet hänelle tärkeitä ihmisiä. Uskon, että tälläkin kertaa osaatte tukea ja rohkaista häntä.

Motsku, ihana kuulla sinusta! Hyvää Espanjan lomaa sinulle ja bestiksellesi! Olin niin toivonut, että olisit päässyt tapaamiseemme.

IL, enpä taida vielä sitä jalopuista keppiä ottaa . Mikään paikka ei ole toistaiseksi kipeä, ja juoksin vielä pari viikkoa sitten 200 m bussille.
Hyvää matkaa sinulle ja ystävällesi! Odotan innolla päivityksiäsi! Miten Juniori ja Hevari nyt pärjäävät ilman rakasta Mammaansa.

Tiinuliinu, olet varmasti menossa viikonloppuna Kirjamessuille. Ehkä satumme törmäämään siellä? Minulla on tosin tällä viikolla niin paljon menoja, että en osaa sanoa mihin rakoon voisin messukäynnin sijoittaa.

Jätin tänään Laviksen väliin, koska tuntuu kuin jokin pieni flunssa olisi tulossa. Olen estellyt sitä sinkkisuihkeella, kurkkutableteilla, hunajalla ja suolavedellä kurlaamisella. Nyt ei olisi hyvä aika sairastua.

Kaunista syksyistä viikkoa teille kaikille muillekin ihanille naisille!

Hei huomenta,

ja huhhuh tuota Muorin maantiekokemusta. Onneksi sulle itsellesi ei käynyt mitään, mutta kyllä tuollaisen ison onnettomuuden näkeminen varmasti järkyttää.

Pikseli, taskulamppua yökäyttöön suosittelen minäkin. Usein käytänkin, vaikka meillä kyllä sälekaihtimista huolimatta siivilöityy pihalta sen verran valoa, että ihan pimeää ei ole koskaan. Nyt kun on täysikuu, tekisi mieli avata yöllä kaihtimet - mä olen sillälailla kuuhullu, että tuijottelisin tuota taivaankappaletta tuntitolkulla. Jos nimittäin pysyisin hereillä - nukkumiseeni kuunkierrot eivät näytä vaikuttavan mitenkään.

JJ, kaikkea hyvää sinulle/teille ja lapsenlapsellesi. Toisilla tuo aikuiseksi kasvaminen ja oman paikan löytäminen vain kestää ja kestää, onneksi sinulla on voimia ja viisautta olla nuoren tukena.

Japenalle myös voimia - jo pelkässä perusmuodossaan työsi on vaativaa, saati sitten kun siihen tulee vielä lisäksi vastuu sairastuneesta lapsesta.

Keitähän muita mun piti kommentoida? En nyt just tähän hätään muista, paitsi että IL:lle hyvää matkaa. Ja tiedoksi että mulle kävi ihan samalla tavalla: piti eilen illalla vain hiukan vilkaista Linnan alkua ja pistää se sitten matkaan lähtevien tavaroiden pinoon. Ennen kuin huomasinkaan, olin hotkimassa loppuratkaisua joka oli aika yllättävä. Mutta niinhän dekkarissa kuuluukin olla.

Outi Pakkasen dekkarit tosin eivät ole varsinaisia verenseisauttajajännäreitä, vaan modernin kaupunkilaisia ihmissuhdetarinoita, joissa siloisen pinnan alla kuohuu, ja porvariston hillitty charmi vaihtuu väkivallaksi jota sitäkin kuvataan hyvin siististi.

No onneksi tässä ehtii vielä hankkia uutta matkalukemista esim. kirjamessuilta, jossa aion palloilla kaikki neljä päivää. Ties vaikka Pikselin kans siellä nähtäis? Mitään ns. varsinaista asiaa mulla ei messuille ole, mutta mielenkiintoisia haastatteluja ja esitelmiä on luvassa kosolti. Harvoin kahdellakympillä (kokoaikalipun eläkeläishinta) kuulee noin paljon kaikenlaista tietoa ja viihdettäkin.

Reilun viikon päästä sitten lähdetään ukkokullan kanssa Espanjan Aurinkorannikolle, jossa uutisten mukaan on ollut tuulista ja tulvivaa. Nähtäväksi jää, pakkaanko mukaan kumisaappaat vai ostanko ne paikan päältä.

Niin meni tämäkin viikko, huomenna on jo keskiviikko. Kaksi päivää ja lauantai! (vanha savolaisviisaus )

Mukavaa viikkoa kaikille!

Huomenet ketjuun, johon jo muutaman kuukauden kuluttua virallisesti pääsen

Onkohan tuota Pakkasen uutuutta pokkarina? Haalin jo muutaman viikon päähän matkalukemista.
Meillä on työpaikalla hyvä idea, kirjalainaamo, johon saa viedä ja tuoda. Palautus oman tunnon mukaan. Eli siitä voi ottaa reissuun vähän vanhempia ja kärsineempiä opuksia ja jättää matkakohteeseen.

Tosiaan Pakkaset eivät ole liian kamalia, ja erityisesti kiehtoo Helsinkikuvaukset.

Moi Tulirumpu,

ja tervetuloa ketjuun! Virallisista ja epävirallisista ikämäärityksistä ei tässä ketjussa ole huolta. Kuten ei useimmiten painostakaan

Uusinta Outi Pakkasen kirjaa on vain sidottuna (=kovakantisena) saatavissa, vanhempia nidottuina kyllä montakin. Nykyisin kustantajien käytäntö on se, että kirja julkaistaan ensin kovakantisena, seuraavana tai sitäseuraavana syksynä sitten pokkarina jos menekkiä näyttää riittävän. Ja tämäntyyppisillä kirjoillahan sitä riittää.

Lukuiloa ja hyvää matkaa!

Hei,

voimia ja viisautta meille kaikille! Jokainen meistä näitä tarvitsee, toisena päiväänä enemmän, toisena vähemmän.

Suupaltti tapaamisessa kyseli, mitä kuluu "meidän" afgaanipojille. "Meidän" poikiahan oli kuusi, nyt viisi, koska yksi päätti lähteä Saksaan. Tutustuin poikiin, kun olin ystäväni kanssa opettamassa suomen kieltä vastaanottokeskuksessa. Tämä ystäväni oli ottanut nämä kuusi 18-21 v nuoret siipiensä suojaan. Kaikki pojat ovat perheistä, joista isä on kuollut ja pojat perheen vanhimpina poikina ovat joutuneet ottamaan elättäjän vastuun. Pojat ovat lähteneet työn perässä 11-12 v. Iraniin töihin. Sieltä laittomasti Turkkiin, osa viettänyt siellä pari vuotta ja Turkista paremman toivossa laittomasti Suomeen. Onhan meilä pääministeri, joka lupasi majoittaa kotiinsa pakolaisia!

Tämä ystäväni on tehnyt valtavan työn näiden poikien kanssa. Opettanut suomen kieltä ja kulttuuria. Hankkinut työpaikat, auttanut oleskelulupien hankkimisessa. Kaikilla on työperäinen oleskelulupa. Kaikki ovat käyneet ajo-opetuksen hänen tai miehensä opissa. Osalla jo ajokortti, osalla vielä kesken. Kahdella on jo autokin, työpaikoille ei pääse julkisilla. Ystäväni osti myös ison kaksion, johon nämä pojat muuttivat, kun saivat työperäisen oleskeluluvan ja oikeus vastaanottokeskuksessa asumiseen loppui. Yhdessä sitten ystäväni kanssa kalustimme tämän asunnon ja hankimme astiat, verhot ym. Kummaltakin meiltä löytyi kotoa osa tavaroista, osan hankimme Facebookin roskalava-ryhmästä (mm. pesukone) ja osan kierrätyskeskuksesta (kerrossängyt). Koska pojat käyvät työssä, he maksavat vuokraa ja opetimme heille, että kotiin pitää ottaa myös vakuutus, tehdä sähkösopimus ym.

Nyt enää kolme asuu tässä asunnossa, yksi on vuokrannut oman asunnon ja yksi muutti työn perässä toiselle paikkakunnalle. Hänelle olimme apuna muutossa ja hankimme taas kaiken tarpeellisen.

Tämä poika, joka muutti, tarjosi meille kaikille, jotka olemme häntä avustaneet, ravintolassa lounaan. Yritin ensin estellä, mutta sitten ymmärsin, että se on hänelle kunnia-asia.

Oman asunnon vuokrannut, kysyi minulta verhoja, koska olin tuohon yhteiseenkin sellaiset ommellut. "Onko sinulla ilmaisia, minulla on vähän rahaa"

Välihuomautus; minulla on runsaasti kankaita varastossa, koska ostin lopetettavan ompelimon varaston, kun olisivat muuten vieneet kaatopaikalle. "Kaatopaikalle, vain kuolleen ruumiini yli". Tämä ompelimo oli ystäviemme ja ompelivat verhoja ja päiväpeitoja julkisiin tiloihin. Koska oli kankaiden loppuja, jotka asiakkaat maksaneet, eivät voineet julkisesti myydä ja asiakkaat eivät huolineet jämiä takaisin. Lisäksi sukulaiset ja ystävät, kun ompeluttavat verhot minulla, antavat usein vanhat minulle. Ihan kuin jotain niillä tekisin?

Kaivelin varastojani, otin yhdet vanhat hillityt kukkaverhot mukaani ja yksivärisiä kangasmalleja sinistä, punaista ja keltaista sekä vaalean vihreää.
Hän ihastu näihin kukkaverhohin (tehnyt töitä puutarhurina Turkissa), mutta valitettavasti ne eivät riittäneet olohuoneeseen, joten sovittiin, että tehdään niistä keittiöön. Olohuoneeseen hän ehdotti, että joka toinen verho punainen joka toinen keltainen. Mittasin ikkunat ja kotiin ajellessa mietin, että tämä poika haluaa väriä. Homma meni uusharkintaa. Löysin oman keittiön vanhan verhokapan, jossa orvokkeja. Olohuoneeseen päätin esittää yhdelle ystävälleni muutossa tarpeettomaksi jääneitä verhoja (jota minulla oli myös kankaana), luonnonvalkoinen pohja, kuvioissa erisävyistä sinistä, punaista, vihreää, kukkaa ja lehtiä. Vähän Laura Ashley tyyliä, aivan ihanaa paksua puuvillaa, hinta yli 50€ metri, mutta mihin sitä säästän. Otin orvokkiverhon ja yhden kukkaverhon mukaan ja menin esittämään niitä. Hän ihastui aivan valtavasti, mutta koska minulla oli vaan 3 metrin kangaspala mukana, hän ihmetteli, riittääkö siitä verhot. Lohdutin, että kotona on vielä kaksi noin kolmen metrin verhoa. Ompelin sitten verhot, otin pari meille ylimääräistä kukkataulua, yhden kukkavarjostemillisen pöytävalaisimen sekä Intiasta ostetut tyynynpäälliset mukaan ja lähdin hommiin. Kukkakankaasta lupasin vielä ommella muutaman sohvatyynyn. Hänellä on kaksi sohvaa, niin tyynyjä tarvitaan useampi. Harvoin näkee niin onnellista ihmistä! Tuskin olin asetellut verhot paikoilleen, kun hän jo otti kuvia ja lähetteli ystävillee. Aina hän keittää teetä ja tarjoaa jotain pientä. Viimeksi kyseli, onko nälkä, hän voi lämmittää ruokaa. Ja vannotti, että pyydän avuksi tarvittaessa, vaikka lumitöihin.

Pojat ovat aina kohteliaita ja vuorostaan auttaneet meitä, ystävälläni mm. siivonneet ja auttaneet meitä molempia puutarha- ja muissa pihatöissä.

ps. teksti on mitä on, en jostain syystä pysty esikatselemaan.