Täällä myöskin yli 60v, nainen joka läpikäynyt myös vatsalaukunohitusleikkauksen.
Mut tuolla(kaan) en päässyt normaalipainoon asti.
Palasin vanhoihin tapoihin liian pian, eikä niihin olis tietty
tarvinnut ensinkään takaisin palata, mutta jo -50kg
pudottaneena pää ei varmaankaan pysynyt samassa
tahdissa enää mukana.
Toki leikkauksesta ja jo tuostakin painonpudotuksesta oli
apua - sain elämäni takaisin!
Monet jo puhjenneet sairaudet ovat enää historiaa kohdallani,
kuten mm. uniapnea, verenpaine (johon mulla oli jo lääkitys),
astma (joka parani, siis ihan oikeasti, eräässä hengellisessä
kokouksessa!) ja nurkalla jo väijyvä diabetes!
Olen myöskin kuntoutunut jopa niin että olen käynyt ihan oikeassa
palkkatyössä omalla alallani, hoitoalalla, silloin tällöin sijaisuuksia
tehden.

Nyt kun viime aikoina paino on taas osoittanut nouseminen
merkkejä, otin jälleen itseäni niskasta kiinni.
En todellakaan aio palata enää siihen mielettömään,
sairaalloiseen ylipainoon joka esti mua jo elämästä
normaalia elämää!

Olen nyt vajaassa kk pudottanut nyt reilut 2kg.
Metodini on vähentää herkkuja, syödä terveellisen kevyesti
käyttäen Nutriletteja myös apuna, en kuitenkaan
ihan pelkkään Nutraamiseen aio ryhtyä koska se mielestäni
heittää elimistön vain säästöliekille eikä siitä pidemmän
päälle ole mitään hyötyä.
Uskon myös tuon jo useamman vuoden takaisen
vatsalaukunohitusleikkauksen tukevan mua edelleen.
En nimittäin enää edes pysty syömään isoja annoksia
enkä paljoa sokerisia ja rasvaisia herkkuja kerrallaan,
kun tulee huono olo.

Mut nyt mun täytyy kiitää, on menoa illaksi.
Ja johan tästä tulikin pienoisromaani!

Koshkoi sairaalan mukaan ylireagoin mataliin arvoihin Onhan se niin että hieman korkeammat arvot tuntuu turvallisemmalta.
Sairaalassa ovat tyytyväisiä arvoihin joten myös insuliiniannoksiin tällä hetkellä. Tuo libre on kätevä kun käyrät vaan lähettää koneella sairaalaan.

Risteily meni hyvin. Hienosti jaksoivat lapset vaikka kahdelle nuorimmalle kaikki oli ensikertaa. Pikkupoika tosin hieman kiukutteli kun kaikkea olisi tahtonut ja ei suostuttu. Omaa rahaa annettiin pienemmille parikymppiä ja sekin ylitettiin.
Lapsilla ja varsinkin näillä meidän on mahdoton tarve saada jotain, melkein mikä vaan kelpaa kunhan saa.
Junnulla taas tarve on makeaan ja söi itsensä taas kipeäksi herkuista kun silmät ei ihan joka suuntaan riittänyt.

Hienosti osattiin laskea hiilarit ruuista kun sokerit oli hyvät. Lapsen kanssa kerättiin ensin kaikki syötävät lautasille, laskettiin ja sitten söi. Olihan se haastavaa kun oli ekakertalainen miettiä miten paljon mitäkin söi. Noin nyt kuitenkin katsottiin helpommaksi ja aika nappiin meni.

Mies meni lääkäriin kun keuhkot oireilevat mutt virusvika ainakin tällä hetkellä. Keuhkokuva otettiin ja siisti oli. Helpotuksen huokaus.

Huomenna yhden kunnan tarkastus, pari paperiasiaa pitää järjestykseen laittaa. Pihaa olisi pitänyt hieman siivota, mutta olkoot. Hommat hieman kasaantunut kun siellä sairaalassa meni se viikko lapsen kanssa.

Mukavaa syksyistä päivää.

Heippa kaikille!

Olen ollut tapaamisen jälkeen niin kiireellinen , etten ole ehtinyt kirjoitella. Oli todella hauska tavata teitä kaikkia "vanhoja" tuttuja sekä tietenkin myös Mustikkaposkea ja minulle ennestään tuntematonta kasvoa Kesäheinää. Oli siinä muilla asiakkailla ihmettelemistä, kun meillä oli niin hauskaa Ruoka oli hyvää ja tietenkin myös juomat ja olin erittäin tyytyväinen, että "sorruin" vohveliin, kun se oli kerrassaan herkullinen. Ostin paluulipun lähijunaan, kun se maksoi vain 7,20 €. Tullessa jouduin maksamaan 17,00 €. Lähijuna pysähtyy joka lehmän kohdalla, joten matkanteko kesti tuplasti pitempään kuin tullessa, mutta mihinkä sitä nyt kiire on, valmiissa maailmassa! Junassa oli kolme vaunua, joista menin keskimmäiseen. Sain sitten kuulla, että se jää Riihimäelle, joten jouduin siellä vaihtamaan ensimmäiseen vaunuun, jolla pääsin perille asti. En onneksi ollut ainoa, joka ei ollut huomannut vaunun kyljestä asiaa.

Riksuun saakka vieressäni istunut nainen ei paljon juttelemisesta perustanut, mutta sitten pääsin vastapäätä keski-ikäistä mieshenkilöä, jolla oli paljon sormuksia ja paksu ketjukin kaulassa. Tuumiskelin, jotta tuo on varmaan joku tylsä tyyppi, mutta kun juna joutui hetken seisomaan paikoillaan edessä olevan tavarajunan vuoksi, meille sukeutuikin vilkas keskustelu. Mies oli Lempäälästä ja hänellä on tytär ja poika, aikuisia kumpikin, sekä ties kuinka mones saksanpaimenkoira. Koirista riitti keskustelua kuten yleensäkin ja matka kului rattoisasti Lempäälään saakka. Tampereella jatkoin matkaa kotiin taksilla, kun en viitsinyt odottaa 20 minuuttia seuraavaa nysseä. Päivään tuli pituutta, kun ottaa huomioon heräämiseni klo 6.30 ja kotona olin vähän kymmenen jälkeen, mutta ei se tahtia haitannut ja seuraavana aamuna sain sitten taas nukkua pitkään

Perjantaina olimme katsomassa Tampereen Teatterissa Sademiehen ja täytyy kyllä rehellisesti sanoa, että se oli kerrassaan upea esitys. Risto Korhonen pääosassa oli superhyvä ja mielestäni hän hakkasi Dustin Hoffmanin mennen tullen! Tietenkin elokuva ja live-esitys ovat tunnelmiltaan erilaiset, muta siltikin. Lari Halme esitti päähenkilön veljeä ja mielestäni hänkin teki todella hienon esityksen. Kun ottaa huomioon, että molemmat ovat tulleet tutuiksi komedioista, niin se vielä korosti näyttelijöiden taitoja. Heistä todella irtosi myös draaman osaamista, vaikka tokihan esityksessä on myös huumoria. Sellaista klovnimaista naurua kyynelten lomassa. Varsinkin lopussa en voinut minäkään välttyä kyyneleiltä silmäkulmassa, vaikka melko "kovasydäminen" olenkin! Esityksen jälkeen siirryimme teatterin ylälämpiöön nauttimaan illallisbuffeta. Olemme pari kertaa käyneet ja siellä on ollut oikein hyvä ruoka. Varsinkin kun on päivänäytös, niin sitten on kiva mennä syömään, ettei tarvitse enää alkaa tehdä ruokaa kotona.

Maanantaina meillä oli mielenkiintoinen päivä, kun kävimme osuuspankin elohopeakerhon mukana tutustumassa eduskuntataloon sekä Mannerheim-museoon. Bussimme lähti Keskustorilta klo 7, mikä pakotti nousemaan ylös jo viideltä , jotta ehdin laittaa edellisenä iltana pestyn tukkani jonkinlaiselle kampaukselle. Pysähdyimme Riihimäen jälkeen Ulla Pakarissa aamupalalla, mikä sisälsi kahvia ja valtavan suuren täytetyn sämpylän.

Eduskuntatalossa meidät ensin tarkastettiin lentoaseman turvatarkastuksen tyyliin ja saimme vieraskortit rintapieleen. Sitten meidät jaettiin kahteen ryhmään ja teimme lähes tunnin kestävän kierroksen, joka huipentui istuntosalin lehterille. Minun ryhmääni opasti mukava nuorimies, joka asiantuntevasti mutta myös hauskasti selosti talon historiaa, symboliikkaa ja toimintaa. Näimme kuuluisat paternosterhissit, muttemme valitettavasti päässeet turvallisuussyistä kokeilemaan niitä. Minä ainakin olisin mielelläni kokeillut. Hieman minua harmitti, kun en hoksannut otattaa meirämmiähellä itsestäni kuvaa istuntosali taustana, se kun olisi ollut niin kiva laittaa facebookiin!

Mannerheim-museo sijaitsee Kaivopuistossa upealla paikalla. Sieltä on alunperin ollut esteetön näköala merelle, mutta 1960-luvulla eteen rakennettu talo valitettavasti pilaa näköalaa, joskaan ei onneksi peitä sitä kokonaan. Mannerheim asui aluksi Kruununhaassa kerrostalossa, mutta hän halusi oman talon merinäköalalla. Museona nyt toimiva rakennus oli Karl Fazerin omistuksessa ja melkoisen ränsistynyt. Siinä oli ollut kuusi erillistä asuntoa, joissa asui Fazerin makeistehtaan työntekijöitä. Fazer kuuli Mannerheimin etsivän taloa ja tarjosi taloaan hänelle. Mannerheim ihastui taloon ensinäkemältä ja niin hänestä tuli Fazerin vuokralainen v. 1924. Talo remontoitiin perusteellisesti ja Fazer antoi Mannerheimille vapaat kädet tehdä muutoksia taloon. Niinpä sisätilat ovat täysin erilaiset kuin mitä ne alunperin olivat olleet ja remontti tuli melko kalliiksi. Vuokrasopimukseen kuitenkin kuului, että Fazer vastasi kaikista remonttikuluista. Muita sopimusehtoja olivat mm., ettei Fazer saanut heittää vuokralaistaan pihalle ja vuokrasumma oli vuotuinen eikä sitä nostettaisi koskaan. Oppaan muistin mukaan vuokra olisi ollut n. 50 000 silloista markkaa vuodessa. Talo oli Mannerheimillä aina hänen kuolemaansa saakka. Kuoleman jälkeen talo avattiin tilapäisesti yleisölle, mutta kävijöitä oli niin runsaasti, että aukioloaikaa piti jatkaa ja samalla käynnistettiin museoksi sopivan rakennuksen etsiminen. Mannerheim-säätiö jatkoi talon vuokraamista vuoteen 1957 asti, jolloin talo ja puoli tonttia siirtyivät säätiön omistukseen ja museo saatiin perustetuksi.

Museossa oli erittäin hyvä muotokuva Mannerheimista. Mannerheim toimi Suomen Liittopankin hallintoneuvoston puheenjohtajana ja pankki tilasi hänestä muotokuvan Akseli Gallen-Kallelalta. Pankki ei kuitenkaan hyväksynyt muotokuvaa, sillä kuvassa Mannerheim seisoo eikä johtokunta katsonut voivansa työskennellä, jos puheenjohtaja seisoo, joten Gallen-Kallelalta tilattiin uusi muotokuva, mikä harmitti taiteilijaa syvästi. Niinpä hän maalasi uuden muotokuvan, jossa Mannerheim istuu kädet puuskassa, jalka toisen päällä sangen nyrpeän näköisenä! Muotokuva kuuluu nykyään Meritan taidekokoelmaan.

Museo oli erittäin mielenkiintoinen. Jouduimme meirämmiähen kanssa eri ryhmiin, mutta me molemmat kehuimme kovasti omia oppaitamme, vaikkakin minun oppaani oli melkoinen persoona! Mikäli ette ole koskaan museossa käyneet, niin suositteen ehdottomasti. Sinnekin muuten käy museokortti.

Eilen otinkin sitten reippaasti univelat takaisin ja heräsin vasta 10.35 Muutenkin piti ottaa rauhallisesti, kun oli ollut niin raskasta istua bussissa ja aamupalalla ja lounaalla. Eduskuntatalossa jouduimme tietenkin kuntoilemaan, kun kiipesimme koko joukon portaita. Porukassa oli yksi rouva rollaattorilla sekä muutama muu sellainen, joka ei pystynyt portaita kiipeämään, joten he pääsivät hissillä, mutta me muut kuntoilimme. Mannerheim-museossakin oli rappuset yläkertaan.

Tänään olimme reippaassa jumpassa ja oletettavasti on hyvä olo. Siis ainakaan ei ole huono olo, niin kai se sitten on hyvä Jossain tv-pätkässä puhuttiin liikunnan aiheuttamista endorfiineista ja sanottiin, että kaikkien aivot eivät välitä endorfiineja ja varsinkin huonokuntoiset eivät niitä koe. No, minä en katso ihan hirveän huonokuntoinen olevani, joten vika on siis aivoissa!

Huomenna pääsen taas pitkästä aikaa permanenttiin ja saan ehkä vähän helpommalla hiukseni jonkinlaiseen järjestykseen. Lauantaina menemme katsomaan Miikka Nousiaisen Juurihoitoa, jonka on vakuuteltu olevan todella hauska. Kyseessä on päivänäytös, joten varasin meille pöydän uudehkosta ravintola Tampellasta, kun olemme kuulleet siitä paljon kehuja. Ruoanvalmistukseen käytetyt raaka-aineet on pyritty hankkimaan lähituottajilta ja ruoka on kuulemma muutenkin mutkatonta. Saa nähdä sitten. Selviämmepä kuitenkin taas ruoanlaiton vaivalta

Oli mukava lukea Motskun kuulumisia sekä myös Tulirummun. Huomasin, että foorumille on ilmestynyt uusikin nimimerkki. Tervetuloa, Erzakka, iloiseen joukkoomme.

Pikseli, erään ystäväni mies sairastui Parkinsonin tautiin ja hän nimenomaa alkoi kaatuilla. Ei häntä huimannut eikä mitään ja aluksi hän epäilikin, että syynä oli matonkulma tai jokin muu este. Sitten kuitenkin ilmeni tuo Parkinson ja lääkärin mukaan kaatuilua saattaa hyvinkin esiintyä. Osaksi siihen kai voi syynä olla kankeus, joka tulee sairauden mukana. Sinä kuitenkin harrastat liikuntaa, mikä onkin tärkeää.

Japenalle toivotan voimia uudessa tilanteessa. Diabetes on niin yleistä, että sen kanssa elämiseen saa hyvin ohjeita ja apua. Lapset ovat myös sangen sopeutuvaisia ja ne pari minun tuttavapiirissäni olevaa, jotka lapsena sairastuivat, alkoivat varsin nopeasti huolehtia itse pistämisestä ja oppivat syömärutiinit hyvin.

Ulkona paistaa ihanasti aurinko eikä millään uskoisi, että useassa paikassa Pirkanmaallakin on jo tullut lunta ja räntää. Maanantaina istuessamme bussissa kotimatkalla jouduimme Hämeenlinnan kohdalla siihen uutisissakin mainittuun raekuuroon. Ensin pimeni kuin yöllä ja sitten alkoi tulla isoja rakeita niin, että bussin pellit ja tuulilasi vain kolisivat. Salamoitakin näkyi joitakin. Kuuro kesti noin vartin verran ja sitten taas kirkastui, mutta tie oli kuulemma kesärenkaisille autoille jonkin aikaa sangen liukas. Meirämmiäs nosti talvirenkaat autoon ja suunnittelee soittavansa tuttuun huoltamoon, jos sattuisi saamaan renkaiden vaihdon lähipäiviksi. Onneksi me emme kovin aikaisin aamulla yleensä autolla liiku, joten niin kauan kuin aurinko paistaa eikä tule kovia pakkasia, mahdolliset liukkaudet sulavat pian pois.

Toivottelen teille kaikille mukavaa keskiviikon ja loppuviikon jatkoja

Pikselille, onneksi kaatuessasi et loukkaantuut pahemmin. Olen itsestäni huomannut että hämäränäkö on heikentynyt huomattavasti iän myötä.

Muori kirjoitteli tulleensa laiskaksi, ei todellakaan pidä paikkaansa. Virtaa tuntuu riittävän monenlaiseen kuntoiluun ja toisten ohjaamiseen.

Hyvä kun Japenan reissu sujui hyvin ja olette saaneet sokerit kohdalleen. Toivon että saatte jatkossa viettää turvallista arkea ilman uusia ongelmia.

IL taitaa olla kaltaiseni asuntosäästäjä kun tunnut olevan koko ajan menossa jonekkin tai tulossa jostain. Pakkausintoa ystäväsi kanssa, toivon että saatte maksulliset miehet avuksi ja silmäniloksi. Hyvää Lanzaroten matkaa.

Kitos kaikille tapaamiseen osallistuneille, kun otitte minut mukaan kuin vanhan tutun.

Minun kotimatkani tapaamisesta sujui suunnitellusti. Olin kotona kahdeksalta. Reissuko lienee väsyttänyt, kun seuraava aamupäivä meni lepäillessä. Loppuviikolla siivoilin kotona ja tyttären luona.

Viikonloppuna tuli etämies luokseni ja kävimme tanssimassa lauantaina. Olin lähes joka kappaleen lattialla, kotiin tultua tunsin jaloissa että vähempikin olisi riittänyt.

Maanantaina olin lähikaupungissa luottamustointani hoitamassa, huominen menee samoissa hommissa.

Eilen olin etämiehen kanssa lopettamassa taimikonhoito-urakkaani.
Etämies löysi kaksi ukonsientä joista toinen oli todellinen jättiläinen, halkaisija lähes 30 cm, ja molemmat sienet olivat täysin puhtaita. Teimme vielä lenkin lähellä olevalle näköalapaikalle ja upean maiseman lisäksi minä löysin japanilaisten herkun eli matsutaken. Illalla herkuttelimme ehkä syksyn viimeisen tuoreista sienistä tehdyn päivällisen, nam.

Tämä päivä on mennyt taloyhtiön asioissa. Ensin monta tuntia budjetin, yhtiöjärjestyksen ja kokouskutsun valmistelua ja loppupäivä pihatöitä.
Vielä on lähetettävä kutsut kokoukseen, onneksi saan ne toimitettua yhtä lukuunottamatta sähköpostilla.

Minun olisi pitänyt vaihtaa talvirenkaat tänään, kun joudun olemaan loppuviikolla aika paljon tien päällä, mutta en jaksanut enää illalla käydä äheltämään renkaisen kanssa. Toivottavasti keli pysyy plussalla tai ainakin tiet kuivina. Tällä hetkellä täällä sataa ja on vaarana että aamulla tiet jäätyvät.

Hyvää loppuviikkoa kaikille matkaajille ja kotona viihtyville

Terveisiä Lanzarotelta! Tiistai-iltana juteltiin Frankfurtissa melko pitkään, herätys oli 2:30, enkä ollut nukkunut silmällistäkään. Lensimme Ryanairilla, mikä oli minulle ensimmäinen kerta. Olihan se kone aika riisuttu malli, ei tuolin selustassa edes verkkoa, mihin olisit saanut vesipullosi.

Mutta perillä aurinko paistoi ja vuokra-auto osoittautui upouudeksi Opel Corsaksi. Paitsi - manuaalivaihteiseksi! Säälikää hetki minua, joka olin valvonut koko yön, lähdin ajamaan ihan oudossa paikassa manuaalivaihteisella autolla. Meinasi tulla suuren luokan rähinä ystäväni kanssa, joka myös oli väsynyt ja jonka mielestä ajoin liian lujaa, jotta hän olisi ehtinyt lukaista mitään viittoja. Kai oli kuskissakin syytä, koska jouduimme suoraan Arrecifeen, saaren pääkaupunkiin, jonka olisi voinut kiertääkin. Siellä tankkasimme, koska tankissa oli vain liraus bensaa ja jatkoimme melko hiljaisina matkaa.

Olin tutkinut karttaa etukäteen, opetellut katujen nimiä ja löysin kuin löysinkin hotelliimme. Saimme jo vastaanotossa käteen skumppalasin ja kiitin kiitollisena, kerroin virkailijalle, että oli hieman haasteellinen se ajomatka. Hän kai sääli meitä, kun ilmoitti upgreidaavansa meille astetta paremmat huoneet! Tämä on viiden tähden aikuishotelli, minulla on iso terassi merelle päin ja sanoisinko, että huonommissakin hotellihuoneissa olen yöpynyt.

Lähdimme kävelemään rantaa pitkin ja ystäväni tapasi sattumalta ystävänsä Saksasta! Istahdettiin juttelemaan, tämän mieskin tuli paikalle. He eivät puhuneet englantia, joten minun piti ruveta kaivelemaan saksan taitojani naftaliinista.

Tänään aamiaisella ollessamme toinen ystäväni ystävä soitti, että oli kuullut meidän olevan Lanzalla ja että tulevat noutamaan meidät luokseen klo 11. Se sopi mainiosti, sillä eilinen helle oli vaihtunut ukonilmaksi ja rankkasateeksi. Ajelimme pariskunnan perässä ympäri saarta, heillä oli talo vuokrattuna toisella puolella saarta. Perillä osoittautui, että he asuttivat taloa oman ystäväpariskuntansa kanssa, joten meitä oli siellä sitten aika monta. Talo oli hienosti restauroitu ikivanha, laavavuoren rinteellä ja siitä oli upea näköala laavavuorelle, laaksossa välissä oli mustaa laavaa ja kivin reunustetuissa alueissa viininviljelmiä.

Ystäväni lupasi toimia kuskina, koska minun piti saada viiniä, sillä tavoin se saksankieli sitten alkoikin luistaa. Toinen rouvista valmisti herkullisen lounaan ja toinen piirsi karttaan "Kohteita jotka on ehdottomasti nähtävä".

Sateen hieman hellittäessä ajelimme hotellille ja nyt minä olen päivätorkuilla paitsi että kirjoittelen vaan. Laadin tässä samalla ystäväni puolesta meiliä kiinteistövälittäjälle, koska tämä ja ystäväni eivät oikein ymmärrä toisiaan. Vävynikin välillä valjastettiin myyntisopimuksen lukuun ja vielä tarvitaan ystäväni espanjalaisen veroneuvojan apua, ennen kuin hän voi allekirjoittaa talonsa myyntisopimuksen.

Sateita on luvattu huomiseksikin, eilen sentään ehdittiin lojua altaan äärellä muutama tunti.

Heippa,

kiitoksia kirjoituksistanne

Erzakka, tervetuloa joukkoon ja tsemppiä painon pudotukseen. Tosin tuosta viimeksi mainitusta tällä foorumilla "keskustellaan" todella vähän. Kaikesta muusta kyllä sitäkin innokkaammin.

Kesäheinä, olipa mielenkiintoista luettavaa. Ihanaa, kun olette tarjonneet niin paljon apua. Yksi ystäväni on myös auttanut pakolaisia ja ovat olleet todella kiitollisia ja vastavuoroisesti ovat halunneet auttaa ystäväni perhettä, kun rakensivat talon ja sitten piti "rakentaa" piha. Ahkerasti olivat hommia pihalla tehneet. Siitä saa paljon itsekin, kun auttaa muita.

Muori, turvallisia ajomatkoja sinulle ja perheellesi ja mukavaa Ruotsin matkaa.

Menna, olipa mukavaa luettavaa tuo tekstisi. En muuten ole edes tiennyt, että Helsingissä on Mannerheim museo. Olen yhdistänyt sen Mikkelissä olevaan Päämajamuseoon ja siihen, kun Mikkelin asemalla on Mannerheimin salonkivaunu - mikäköhän lienee oikea nimi. Meillä on siippani kanssa tarkoitus tehdä museokierroksia Helsingissä, kun vain ehdimme .


Japena, onneksi matkanne onnistui . Minulla on jotenkin mielikuva, että juuri lähtöpäiväksenne olisi luvattu kovia myrskytuulia, mutta taisin sitten sekoittaa päivän. Mieleeni tuli vaan edellisen reissusi miehesi kanssa. Tsemppiä kiireiseen arkeesi.

Mustikkaposki, meillä päin yhdellä mökkinaapurilla kasvaa tontillaan matsutakea. Viime kesänä löysi ensimmäiset ja tänä kesänä niitä oli jo aika lailla. Taisivat pitää lämmöstä. Ihme, että ei ollut pakkanen vielä purrut ukonsieniä ja matsutakea. Tiedän, että minua odottavat siellä vielä suppilovahverot, joita en raaskinut/ehtinyt kerätä viime kerralla. Paikan tiedän tarkkaan - muuten niitä ei varmaan löytäisikään sieltä. Olen aina ihmetellyt, miten siellä on kaikkia muita sieniä niin paljon , mutta suppiksia olen löytänyt vain kahdesta paikasta.

IL, kuvasi Lanzalta oli niin aurinkoinen, että vaikea kuvitella sinne sateita. Kyllä taas pitää hattua nostaa mestarikuskille Ainakin 10 papukaijamerkkiä sinulle

Touhua on piisannut lähes taukoamatta. Nyt käväisin illasta pienen lenkin tekemässä. Iltapala on jo syöty, kun aamuvarhaisella menen sokerirasitustestiin. Vähän kauhistuttaa etukäteen jo tulos. Paino ei ole tippunut lainkaan, vaikka olen pääsääntöisesti merkannut tunnollisesti kaikki eikä montaa "lipeämistä" ole tapahtunut. Jotenkin tuntuu, että nämä kilot on nyt liimattu kiinni todella tiukasti Tiedän, että se 5 - 6 kg pudotus toisi varmaan paastosokerin viitosella alkavaksi.... ainakin toivon niin. Todellisuudessa painoa on kertynyt vaan lisää mökiltä lähdön jälkeen.

Seuraavalle kolmelle päivälle on ohjelmaa. Maanantaina olisi tarkoitus taas suunnata auton nokka kohti rakkaita mökkimaisemia. Haravointia riittää - kamerasta näemme, että puut ovat tiputtaneet lehtensä. Joissakin pensaissa on vielä lehtiä, mutta nyt taitaa olla sinnekin luvassa yöpakkasia sen verran, että luultavasti pian viimeisetkin lehdet tippuvat.

Rakas siippani on edelleen flunssainen, mutta vaihtoi meille kuitenkin talvirenkaat tänään ja sanoi kyllä lähtevänsä maanantaina mökille, vaikka flunssa olisi vielä päällä. Onhan sieltä upeammat maisemat katsella ikkunasta ulos kuin täällä kaupungissa. Ja minä niin haluaisin niitä kaloja, että saisi mätiä joulupöytään "omasta takaa" (onpa muuten kummallinen sanonta


Ps. Sorry, jos on omituisisa kirjoitusvirheitä. Taas läppärissä tämä ihmeellisyys, että teksti tulee näkyviin aivan jälkijunassa.

Nyt varmaan voi jo toivottaa hyvää viikonloppua kaikille

Kipa lähtöpäivänä todellakin laiva keinui, ei tosin niin pahasti kun sillä edellisellä. Olin varautunut matkapahoinvointilääkkeellä joka tehosi hyvin.
Takaisin tullessa oli tyyntä.

Sinisen ruuan ohje:

Ala tyhjentämään ruokavarastoa. Pilko yksi iso tuore sipuli paistinpannulle, jossa on tilkka oliiviöljyä, heitä rippu hunajaa mukaan. Kuullottele ainakin viisi minuuttia.

Kaada toiselle, isommalle paistinpannulle metallilaatikossa olevien 18 sinisimpukan punertava öljy (kuvittele, että se on sinistä, vaikka oikeasti on punertavaa). Tipauta siihen kaksi kekoa valmiiksi keitettyä riisiä, joka on sellaisena ostettu kaupasta. Kun riisit ovat kuumentuneet ja imeneet rasvan, heitä 18 sinisimpukkaa joukkoon. Pilko mukaan vähän sinihomejuustoa. Sen jälkeen voit lisätä kuusi viiriäisenmunaa. Mausteeksi sitä, mitä kaapista löytyy.

Yhdistä lopuksi hyvin muhineet sipulit riisipaistokseen ja syö salaatin kanssa. Salaatissa on hyvä olla vähän pähkinää ja auringonkukansiemeniä. Puolikuiva valkoviini sopii hyvin makuun. Ennen ruokailua pistä siniset aurinkolasit päähäsi.

Tämä ruoka helpotti yöllistä ahdistusta. Heräsin naapurista kuuluvaan meteliin. Ensin luulin, että pihalla tapetaan jotakin heikkohenkistä ja kysyin ex-sosiaalityöntekijäidentiteetiltäni, kuuluuko minun mennä apuun.

Järki vastasi, että kieli- ja kulttuurierot eivät ehkä osaa hyödyntää kulahtanutta ammattitaitoa. Pari tuntia valvoimme kuunnellen ovien paiskomista, huutoa ja esineiden heittelyä. Lopulta hiljeni. Sisu ei riittänyt lähteä tsekkamaan henkiinjääneitä ja kuolleita.

Kävin alanaapurin kanssa sanalla. Nainen oli vieläkin melkein paniikissa. Oli soittanut yöllä 112:een, mutta ei tiennyt lopputulosta. Samanlaista meteliä on ollut astetta lievempänä useampana yönä. Saimme paikallisen poliisin numeron, mutta puhelinespanjaa taitamattomana pitänee tarvittaessa soittaa kansainväliseen hätänumeroon. Uudet asukkaat ovat tiettävästi muuttaneet asuntoon noin kuukausi sitten. Päivisin heitä ei näe, eikä heistä kuulu mitään.

Hävettää vähän joidenkin suomalaisten käyttäyminen täällä. Mekkalanaapurit eivät ole suomalaisia. Halpa alkoholi tuntuu riehuttavan. Suurin osa suomalaisista on ihan kunnon espanjalaisia. Pari töröä pilaa hetkessä kansallisen maineemme.

Tämä vako alkaa olla kohta kuokittu. Paluu aamu-, päivä- ja iltahämärään huokuu edessä. Vielä yhdet bileet Majakalla bestiksen säestäessä upeaa vanhuskuoroa.

Paljon olemme taas ehtineet kokea. Paljon on jäänyt odottamaan ensi syksyä, jos sellaisen saamme.

Mietin tänään taivaanrannan mustia pilviä katsellessani, onkohan Tiinuliinun ja ukkokultansa sääolosuhteet kelvolliset vai onko aurinkoranta edelleen kääntänyt sateisemmat kasvonsa sinne. Täällä on välillä priiskahdellut, mutta kertakaan emme ole kunnolla kastuneet, vaikka olemme olleet paljon apostolikyytiläisinä. Lämmin paahde on hellinyt ja allasalueen öisin viilentynyt vesi on virvoittanut kuumottavaa ihoa.

Bussiliikenne on kuljettanut meitä kertahintaan 1,35 euroa. Ruokakaupan laskut ovat selvästi pienempiä kuin Suomessa. Ravintoloissa olemme käyneet hyvin harvakseltaan.

Luulen, että on päivänokosten aika, kun yöliikenne vei osan uniajasta. Ei hassumpaa?

Moi mimmit! Eilen suuntasimme saaren . Sisämaareittiä ensin Hariaan, jossa vierailimme saaren kuuluisimman arkkitehdin Cesar Manriquen kotimuseossa. Hän on suunnitellut hotellimmekin. Talo oli valtava, mutta kodikas. Bongasin altaan ääreltä oransseja Eero Aarnion pastillituoleja ja pikkupöytiä.

Pohjoisimmalla näköalapaikalla, Mirador del Riossa, ihastelimme näkymiä ja edessä olevaa pientä La Graciosan saarta. Orzolan satamakaupungissa söin bocinegro-nimistä kalaa, joka ensin kokonaisena esiteltiin, että oli varmasti tuoretta. Olikin valtavan hyvää, mutta annos oli aivan liian suuri.

Ajelimme rantatietä laava-aavikoiden halki takaisin päin. Luulen, että mustaan maisemaan kyllästyisi pian, vaikka tavallaan onkin valokuvauksellista. Kierros Punta Mujeresin pienessä kylässä, kahvilla Arrietan viehättävässä pikkukaupungissa.

Ehdin käydä uimassakin ja sitten kävelimme läheiseen ravintolaan iltapalalle. Siellä olikin varsinainen turistipaikkojen keskittymä ja kamala meteli. Juttelimme skottipariskunnan kanssa, emmekä tainneet ymmärtää toisiamme, mutta hauskaa oli. En ole kuullut kenenkään puhuvan suomen kieltä.

Tänään olemme lojuneet koko päivän altaan äärellä ja minä olen pujahdellut merivesialtaassa uiskentelemassa. Ystäväni on väsynyt, luusyöpä vaatii raskaan opiaattilääkityksen ja hänen sykkeensä on vaihdellut hälyttävästi. Hän loikoili varjon alla ja yritti samalla etsiä sopivaa kuljetusyritystä tavaroilleen Espanjasta Saksaan. Ei onnistunut.

Herkuteltiin lounaaksi allasgrillibaarissa katkiskasari, joka oli mainiota. Viinilasillinen maksoi 6,50, joten ei täällä ihan edullista ole, tosin se yksi lasillinen minulle koko päiväksi riittikin.

Tänä iltana menemme viidakon läpi italialaiseen, jossa pitäisi olla mukava meininki, nähtäväksi jää.

Terveiset Tequisen kaupungin markkinoilta! Niin isoilla markkinoilla en ole koskaan ollutkaan. Menimme bussilla, kun olimme kuulleet, että parkkipaikan löytäminen olisi melko vaikeaa.

Ystäväni vaihtoi huonetta ja on nyt hotellin toisessa päässä. Suihkun viemärin tulvimista ei osattu nopeasti korjata ja oli hieman epämukavaa kahlailla eteisessäkin 2 cm vedessä.

Mutta hei, TÄRKEÄ KYSYMYS: kenelle mä lupasin tuoda vihreää saippuaa? Sitä on nyt ostettu, mutta kun en millään muista, kenelle? Siitä oli puhetta lounastapaamisessa, olisiko ollut Kesäheinä?