Nyt on korona liipannut läheltä. Tytär soitti viikko sitten, että 12-vuotias lapsenlapsi oli sairastunut koronaan. Ensin oli ollut kurkku kipeä ja sitten puhjennut nuha. Vasta kolmas kotitesti näytti positiivista tulosta. Eihän niihin voi luottaa, jos ovat noin epävarmoja! Koulussa opettaja oli ollut sairaana ja ainakin yksi luokkatoveri, varmaan muitakin. No, emme olleet tavanneet, joten olimme turvassa.

Kävin eilen äänestämässä. Mies on kai vanhemmiten ryhtynyt radikaaliksi, eikä suostunut tulemaan tällä kertaa mukaan. Tarvoin icebugeilla 5-senttisessä lumessa auraamattomia lähikujia. Perillä koululla oli yllättäen erittäin paljon äänestäjiä ja jouduin jonottamaan aika kauan. Äänestyspisteet ja 
- kopit oli sijoitettu jumppasaliin hyvin väljästi ja vasta ovella oli pieni lappu, että ei nastakengissä sisään, joten viime tipassa ähelsin talvitamineissani icebugit jaloista. Olisivat nyt edes teipanneet pahvit parketin suojaksi! Eivät kaikki tule autoilla. Olin ihan väsynyt, kun pääsin kotiin, vaikkei matkaa kertynyt kuin 2,2 km.

Lauantaina tein ison kattilallisen chorizo-keittoa. Maistelin lähes valmista keittoa ja ihmettelin, miksei siinä ollut makua. Lisäilin mausteita ja fondia, muttei vieläkään maku ollut oikea. Sitten huomasin, että olin unohtanut paprikan. Jopa tuli maukasta! Söimme miehen kanssa annokset ja kiikutin
kattilan naapuriin pojan perheelle, että pääsevät joskus vähän helpommalla ruokahuollosta. Seuraavana päivänä saimme heiltä itse tehdyt laskiaispullat.😍

Olemme molemmat oudon väsyneitä. Mies on kyllä tehnyt välillä lumitöitä, mutta minä en juuri mitään fyysistä. Kävelykin tuntuu raskaalta. Ehkä kaupungin sulatetuilla kaduilla tai kauppakeskuksissa kävely olisi helpompaa? (Ennen koronaa Espoo on tosiaan järjestänyt kauppakeskuskävelyjä senioreille, mutta minä en tunne itseäni ihan niin senioriksi.) Pitäisiköhän tehdä koronatesti? Vai olenko vain tullut vanhaksi?

Nauratti tuo Suupaltin teletappi. Olen haaveillut hiihtämisestä, vaikkei ole suksiakaan (ellen lainaa miniältä), eikä mieleeni ole tullut, että siinähän voi kaatua 😯. Miten sitten pääsee ylös!🤔

Toivottavasti saat, Kivikasa, selkäsi kuntoon jumpilla ja hieronnalla! Minunkaan selkäni ei ole vielä ihan kunnossa. Jos herään aamulla selältäni, se on aluksi ihan jumissa. Täytynee etsiä netistä jotain selkäjumppia. - Minulla on ihan vanhanaikaisesti valokuva-albumit kaikkien kolmen lastenlapsen ensimmäisestä vuodesta - varsinkin ensimmäisestä ihmeestä tuli runsaasti kuvia. - En ole minäkään vielä kokeillut äänikirjoja, eikä minulla tarkemmin ajatellen taida enää olla laitteitakaan niiden kuuntelemiseen. Entisenä kirjastotätinä rakastan ihan oikeita kirjoja, mutta silmät väsyvät helposti niitä lukiessa.

Tiinuliinu, toivottavasti implanttiruuvien laitto sujuu hyvin! Minultakin puuttuu kaksi takahammasta (eri puolilta), ja viikko sitten pelkäsin, että hammaslääkäri ottaa pois kolmannen, jolloin implantin laitto olisi ollut  edessä. Onneksi selvisin juurihoidolla.

Ostin tänään marketista kaksi keltaista kevätesikkoa harmaata päivää piristämään. 🌼🌼
Muutamana päivänä valaistus ja maisemat ovat olleet hetkittäin kuin von Wrightin maalauksissa.
Kevättä kohti kuljetaan.

Aurinkoista tiistaita kaikille!

Täällä tosiaankin aurinko paistaa kirkkaasti ja jälleen kerran paljasti meidän läpinäkymättömät ikkunamme 🙄  Olisi vähän tarkoitus lähteä kävellen käymään lähimarketissa, kun pitäisi saada valkkaria huomista uunikalaa varten. Samalla voisi ostaa jotain leikkelettä, kun unohdin laittaa eilen tulleeseen verkkokauppatilaukseen. Muuten se olikin melkoisen kattava, joten pärjäisimme hyvinkin koko viikon, kun pakkasessakin on syötävää. Minä en viiniä niin kaipaisi, mutten jaksa kuunnella meirämmiähen ininää siitä, miten paljon paremmalta ruoka maistuu viinin kera!

Kivikasa, on sinulla tekemistä selkäsi kanssa. Siihen kyllä auttaa rentoutus, venyttely ja käveleminen kuten fyssarisi sanoi ja varmaan joogakin, vaikken itse sitä ole kokeillutkaan. Onneksi rangan alimmat nikamat ovat ehtineet luutua yhteen, joten minua nuorempana vaivanneet ristiselkäkivut ovat poissa. On vanhenemisesta jotain hyötyäkin!

Näin viime yönä unta, että leivoin taatelikakkuja ja saaristolaisleipää ja saatoin melkein maistaa niiden maun suussani herätessäni 😋  Minulla on tallella Tiinuliinun reseptit molemmista, joten olikohan uni merkki siitä, että pitäisi kokeilla. Kaapista taitaa löytyä muutama joulu sitten ostamiani taateleitakin eivätkä ne varmaankaan ole pilaantuneet avaamattomassa paketissa. En silloin saanut kakkua aikaiseksi ja sitten olen sen vallan unohtanut. Jääkaappia siivotessani löysin alahyllyltä myös purkit niin ikään Tiinuliinun innoittamana tehtyjä rommikirsikoita, mutten uskalla mainita niistä mitään meirämmiähelle, sillä hän varmaan pistelisi ne tai vähintäänkin liemen ääntä kohden alta aikayksikön 😁

Katselin tänään villakoiria nurkissa ja ihmettelin, miten niitä on jo tullut, kun vasta siivosimme. No, sitten vähän mietin ja totesin edellisestä kerrasta olevan jo reilu kuukausi, jolloin teimme joulusiivousta. Täytynee alkaa kerätä puhtia uuteen koitokseen ja sitten kyllä aion ottaa yhteyden Koti puhtaaksi-siivousfirmaan. Joskushan se on sekin päätös tehtävä.

Aloimme katselle kotimaista tv-sarjaa Mieheni vaimo ja innostuimme sitten katsomaan sen peräpäivinä Areenasta, kun se etenee niin hitaasti, että kerran viikossa katsottuna se olisi saattanut tuntua ikuisuussarjalta. Loppujen lopuksi se oli ihan hyvä erikoisissa kuvioissaan. Olen myös odottanut, koska Seppo Jokisen kirjoihin perustuva Koskinen-sarja tulee ilmaiskatseluun ja nyt se näyttäkin siirtyneen maksulliselta Ruutu+ -kanavalta vapaasti katsottavaan Ruutuun, joten taitaa olla aika aloittaa sen seuraaminen. Olen lukenut kaikki Jokisen kirjat ja tykännyt niistä kovasti. Tosin olen lueskellut hieman huolestuneena arvosteluista, miten ainakin yhden kirjan loppuratkaisua olisi sarjassa muutettu, mitä en oikein osaa hyväksyä. Jokinen on itse sanonut facessa, että alkuteksteissä sanotaan sarjan vain perustuvan Jokisen kirjoihin eikä olevan sitä yks yhteen, mutta kyllähän tarinan loppuratkaisunkin pitäisi "perustua kirjaan", muutenhan se voisi olla kenen tahansa tekele. No, en kritisoi ennen kuin olen itse asiaan perehtynyt.

Pikseli, toivottavasti väsymyksesi on vain "vanhuutta" eikä koronaa. Ikävää kuitenkin, että lapsenlapsesi on sairastunut. Toivottavasti se ei äidy pahaksi. Ostamasi kevätesikot saivat minutkin kaipaamaan väriläiskää ruokapöydälle, joten taidanpa katsella marketista jotain nättiä minäkin!

Ei maar, täytynee vetää vaatteita ylle, jos meinaamme lähteä viinakauppaan, vaikka kannattaa varmaan vähän odottaa, jotta mahdolliset töistä tulijat ehtivät käydä ensin. Oikein mukavaa keskistä viikkoa teille kaikille. Pysykääpä terveinä ja pystyssä 😃

Minulla olisi myös vähän leipomisintoa ja ehkäpä teen jonkinlaisen mauste/piimä/rusinakakun kun jääkaappiin oli piiloutunut ylikypsä kermapurkki ja rusinoitakin on joululta jäänyt. Muita leipomisjuttuja minulla aina löytyy. 😃 Tosin mun ei pitäis leipoa mitään kun joudun melkein yksin ne syömään. Mies ei juuri perusta kahvileivistä. Suklaakeksit on hänen makuunsa. 

Tänään kävi nuohooja ja vaikka hän nopeasti ja siististi meidän ainoan tulisijan putsas, tuntuu, että on pakko imuroida kun hän lähtee. Annoin mahdollisen pölyn laskeutua muutaman tunnin ja nyt juuri sain imuroinnin tehtyä. Selkäkin kummasti kesti sohvan ja sänkyjen alusten kurkottelut. Nyt sitten menenkin rentoutumaan lattialle puoleksi tunniksi ja siinä samalla pieni liikeohjelma ja venytykset. Hierojalle pitää vielä se aika tilata. Jotenkin tuntuu, että ehkä se tästä lähtee paremmaksi. Siis se selkä. Sitten varmaan taas polvet pettää 😃 Fysioterapeutti tosiaan vielä ehdotti, etten mene suksille ainakaan pariiin viikkoon ja senkin jälkeen sillä mielellä, että kokeilen miltä tuntuu. Ja minä niin kaipaisin hiihtämistä. 😢 Pitäisi vaan se selkäjumi ensin saada vähän pehmeämmäksi. 

Perjantaina menen kuulontutkimukseen.

Tänään oli ihanan aurinkoinen päivä ja pakkasta vain pari astetta. Käytiin kävelyllä, minä sauvojen kanssa ja mies ilman. Vain 3.5 km, mutta toistaiseksi se on minulle tarpeeksi. Onneksi on nuo piikkikengät, muuten ei uskaltaisi. Vaikka on hiekotettukin, on se hiekka jotenkin uponnut jäähän ja liukasta tuntuu olevan.

Mutta nyt rentoutumaan. 

Minä kuuntelen äänikirjaa puhelimella kun olen liittynyt yhteen palveluun. Kuukausimaksu ja niin saan kirjat. Luen padilta ja kuuntelen puhelimesta kuulokkeilla. Autossa olen liittänyt sen laitteistoon ja kuuntelen kirjoja aina yksin ajaessa suoraan auton kaiuttimesta. 

Hyvä että Kivikasan selkä jo parempi. 

Olin sisarusteni kanssa viikonlopun tyhjäämässä isän asuntoa. Hirveä homma kun isä ollut kunnon sulovilen kun halvalla saa. Kolme pahvilaatikollista johtoja, viisi printteriä ( toimimattomia) ja lukuisa määrä muuta laitetta vietiin ser jätteeseen. Lisäksi paljon muuta. Isäni ollut sähköurakoitsija ja korjaillut kaikenlaista koko elämänsä. 
Isä halusi rahakokoelmansa ja postimerkkinsä hoitokotiin. Siis isällä ei ole vielä paikkaa vaan odottaa sitä sairaalassa. Meistä se oli hyvä idea kunnes älysimne rahakokoelman olevan eurokokoelma. Siis ensipainoksia, eri juhlarahoja, kokoelma joka maan kaikki kolikot monelta eri vuodelta jne. 
Ehän niitä voinut viedä varastoon odottamaan eikä voi viedä edes hoitokotiin ainakaan ilman lukollista kaappia. 
Yleensä ollaan tyytyväisiä kun löytyy rahaa, mutta me oltiin jo epätoivoisia kun kolikoita putkahti sieltä sun täältä. Minä jouduin ne ottamaan ja nyt stressaan riittääkö kahden lukon takana oleminen vai pitääkö hommata kassakaappi. 
Osa on laitettu koteloihin ja sellaisiin levyihin, mutta paljon irrallaan. Ne pitäisi järjestää ja viedä johonkn arvioitavaksi. Tosin niitä ei myydä isän eläessä kun tuskin suostuu. On sanonut niiden olevan lastensa perintö. 
Vielä pitäisi mennä lauantaina viemään muutama hyllykkö ja pahvilaatikko varastoon ja tehdä siivous, loppui puhti sunnuntaina kuuden aikaan. Tosin loppusiivous on vain roskat pois kun siihen tulee remontti. 

Vasen jalka polven takaa on niin pirskatin kipeä. Kun lähden liikkeelle konkkaan vähän aikaa ennen kuin kestää painoa. Sitä pitäisi saada pienemmälle. 

Ai niin vielä viikonlopusta. Olin siskolla yötä. Kiva jutella. Mies oli kahden muksun kanssakotona kun sisarukset vanhemmallaan. Toinen diabeetikko ja pumpun vaihto ei osunut siihen viikonloppuun mutta laitoin pari mukaan. Lauantain sokerit olivat korkealla ja päätettiin että vaihtavat pumpun. Mutta oltiin saatu tarvikejakelusta väärät pumput ja eihän se lähtenyt toimimaan. Siinä sitten soiteltiin puheluja puolin ja toisin. Mies löysi kotoa yhden laatikon oikeaa pumppua. Soitti tyttärelle illalla ysin aikaan että tuleeko 35 km päästä vahtimaan nukkuvia lapsia kun lähtee viemään 80 km päähän pumppua. Tyttö tuli, mies oli kotona takaisin puolen yön aikaan. 
Me ollaan todettu että Murphyn laki iskee kun jompi kumpi on poissa ja jotain outoa tapahtuu. 
Eilen sitten soitin tarvikejakeluun ärtyisän soiton. Anteeksipyynnöt kahdelta ihmiseltä. Tuollaista ei kyllä saisi sattua. Ne pitää tarkistaa moneen kertaan että on oikeat. 

Mukavaa viikkoa kaikille. 

tiistaina, 25. tammikuuta 2022 klo 16:22 Menna kirjoitti:
Aurinkoista tiistaita kaikille!


Aloimme katselle kotimaista tv-sarjaa Mieheni vaimo ja innostuimme sitten katsomaan sen peräpäivinä Areenasta, kun se etenee niin hitaasti, että kerran viikossa katsottuna se olisi saattanut tuntua ikuisuussarjalta. Loppujen lopuksi se oli ihan hyvä erikoisissa kuvioissaan. Olen myös odottanut, koska Seppo Jokisen kirjoihin perustuva Koskinen-sarja tulee ilmaiskatseluun ja nyt se näyttäkin siirtyneen maksulliselta Ruutu+ -kanavalta vapaasti katsottavaan Ruutuun, joten taitaa olla aika aloittaa sen seuraaminen. Olen lukenut kaikki Jokisen kirjat ja tykännyt niistä kovasti. Tosin olen lueskellut hieman huolestuneena arvosteluista, miten ainakin yhden kirjan loppuratkaisua olisi sarjassa muutettu, mitä en oikein osaa hyväksyä. Jokinen on itse sanonut facessa, että alkuteksteissä sanotaan sarjan vain perustuvan Jokisen kirjoihin eikä olevan sitä yks yhteen, mutta kyllähän tarinan loppuratkaisunkin pitäisi "perustua kirjaan", muutenhan se voisi olla kenen tahansa tekele. No, en kritisoi ennen kuin olen itse asiaan perehtynyt.

Pakko kait ensin tunnustaa, että teini täällä käy välillä lukemassa.... (55v). Aioin olla hiljaa, mutta kun olen niin monet vuodet mennyt Koskisen kanssa sänkyyn, niin on pakko kommentoida. Ilmaisessa Ruudussa näkyy minusta vain eka jakso, katsoin sen vahingossa, kun en tajunnut ettei muita vielä näy.... minäkin odottelen koska näen. Mieheni vaimoa olen katsellut nyt puolet jaksoista.... hieman liian pitkäksi sarja tehty, mutta menen juuri jatkamaan.

Marlis67, olet oikeassa, ensimmäinen jaksohan se vasta on maksuton 😠 Sehän jo näytettiin viime vuonna neloselta, mutten onneksi mennyt silloin halpaan. No, jatketaan siis odottamista, tulee se sitten yleiseen katseluun, kun katsovat tarpeeksi nyhtäneensä ihmisiltä rahaa! En periaatteessa maksa telkkarin katsomisesta ylimääräistä veron lisäksi - paitsi tietenkin formuloista 😏  Mitä tulee sinun alaikäisyyteesi, niin etpä ole ensimmäinen etkä varmaan viimeinenkään ja sitä paitsi, täällä ei harrasteta ikärasismia!

Kävelimme eilen illan suussa kilometrin päähän Prismaan (lue: Alkoon). Minulla oli nastakengät ja meirämmiäs oli tavallisilla kävelykengillä, mutta ei siellä pahemmin ollut liukasta ja hyvin oli hiekoitettukin. Luin joskus ennen joulua Tamperelaisesta artikkelin suomalaisesta kaverista, joka on keksinyt sellaiset liukuesteet, joista saa nastat vedettyä sisään takana olevasta vivusta. Niitä saa toistaiseksi vain postimyynnistä (ProClaw) ja niissä on nastat vain kantapäässä, mutta kuulemma kehitteillä on myös nastoitus koko pohjaan. Rahoituksen puute vain on esteenä. Olen hieman miettinyt sellaisten hankkimista, jos vaikka meirämmiäskin suostuisi sitten niitä käyttämään.

Japena, äänikirjat ovat varmaan ihan hyvä, mutta sillä vähäisellä kokemuksella, joka minulla on (1 kirja 🙄), se ei oikein ole minun juttuni. En jotenkin pysty keskittymään kirjaan kuuntelemalla. Omalta kohdaltani myös vierastan kuukausimaksullisia kirjasovelluksia, sillä mielestäni siinä menee rahaa hukkaan, jos jolloinkin sattuu lukemaan vähemmän. Hyvähän se kuitenkin on, että on monenlaisia mahdollisuuksia, niin useammat siten löytävät oman juttunsa. Kirjaston e-kirjavalikoima lisääntyy kiitettävällä vauhdilla ja olenkin sitä käyttänyt aika paljon Elisa Kirjasta ostamisen ohella.

Olen nyt päässyt lähes täysin eroon joulunaikaan tulleista kiloista, mikä tuntuu oikein hyvältä! Tänään syömme uunikalaa ja loppuviikosta aiomme pyhittää yhden päivällisen mämmille. Sitä on vielä kaksi rovetta pakkasessa, joten täytyy huolehtia siitä, että kaikki on syöty ennen pääsiäistä. Onneksi se on vasta huhtikuussa 😄

Kirjoittamisiin 😃

Minäkään en osaa kuunnella kirjoja paikoillaan ollessa. Kotona kuuntelen kun siivoan ja tosiaan autoillessa. Meillä on kirjastoon 25km ja vain perjantaisin voisin käydä. Jotenkin olen tykästynyt lukemaan padilta. Olisikohan ollut nelisen vuotta tuo sovellus ja minulle tosi kannattava. En vuosiin ole lukenut niin paljon kirjoja. Uutuudet useimmiten heti käytössä. Luen laidasta laitaa paitsi dekkareita en kestä enkä kauhua. 

Nyt on korona saavuttanut Mallorcan pojan perheen. Miniä toi sen työmatkalta ja nyt on pojallakin positiivinen testi. Kummallakin yskää ja väsymystä. Toivottavasti pysyy lievänä. Miniällä kolme rokotusta, pojalla kaksi. 
Muutama päivä kehuin kynsihoitajalle ettei koronaa ole lähipiirissä. Ei koskaan pidä kehua. 

Eilen vietin vapaapäivän taas tuolla vierastiloissa. Lunta satoi ja ei huvittanut lähteä mihinkään. Maisema on nyt niin kaunis.

Minä vain lihon lihomistani. En tiedä miten saisin järkeä tähän puputtamiseen. Suklaa maistuu kanssa. Huoh.

Kepeätä keskiviikkoa!

Täällä on näköjään käyty äänikirja/e-kirja/kirjakirja-keskustelua. Sehän on minusta mieluisa aihe, ja luulen myös puhuvani ns. kokemuksen syvällä rintaäänellä, sillä e-kirjoja olen lukenut suunnilleen yhtä kauan kuin niitä on ollut markkinoilla.

Äänikirjoista ensimmäiset on hankittu cd-muotoisina (vai olivatkohan peräti kasetteja?) vuosia sitten, kun vielä tavattiin ajaa silloin tällöin Savoon ja takaisin. Nyt pitkiä automatkoja ei enää juurikaan tehdä, ja äänikirjojen kuuntelu on muutenkin jäänyt kun yleensä käsitöitä tehdessä on telkkari päällä (ellei just silloin tule kivaa ohjelmaa, sitä löytyy aina Areenasta). Keittiöhommissa kyllä saatan kuunnella äänikirjaa, jos oletan että aikaa on tunti tai enemmän.

E-kirjoja lainailin alkuun kirjastosta, jonka järjestelmä toimi hyvin ikivanhassa iPadissani. Sitten liityin kuukausimaksulliseen kirjapalveluun, josta vaihdoin toiseen, eri toimittajan ylläpitämään. Maksan siitä 17 euroa kuussa ja saan rajattoman lukuoikeuden. Kirjakaupan kanta-asiakkaana saan joka 10. kuukauden ilmaiseksi.

Parillasadalla eurolla per vuosi saa siis lukemista niin paljon kuin vain ikinä ehtii ja viitsii lukea. Tietenkään kaikkea haluamaani ei valikoimasta löydy, mutta sen voi tilata kirjastosta tai ostaa (jälkimmäisestä vaihtoehdosta tosin seuraa se, että aika ajoin hyllyjä on tyhjennettävä kantamalla muutama repullinen kirjaston poistohyllyyn, josta ne näkyvät hävivän ilahduttavalla vauhdilla).

Luen e-kirjoja nykyisin pitkälti kännykästä, sillä vanha iPadini ei pyöritä kirjakaupan uusinta sovellusta, ja uutta iPadia en viitsi ainakaan tähän hätään hankkia kun käyttelykoneena on kuitenkin läppäri.

Mun kohdallani e-kirja näyttää selviytyvän ikään kuin voittajaksi, sillä laskin eilen lukupäiväkirjastani viime vuonna luetut kirjat: 122 kpl joista 69 e-kirjoja. Tietokirjoja 52, romaaneja 70. Lienen poikkeava, koska katsoin tämän aamun lehdestä viime vuoden kymmenen suosituimman kirjan listan, enkä ole niistä lukenut yhtäkään. Mutta ei tuosta hirveästi hintaa yhdelle kirjalle tule.

Ai mistä se aika tähän lukemiseen tulee? No pitkälti siitä, että katson telkkarista yleensä vain uutiset, A-studion ja Avaran luonnon (ja sit joskus jotain kovinkehuttua Areenasta). Maailmankuvani on siis todennäköisesti melko yksipuolinen 😁

Oho, tänään on jo torstai! Mihinkäs se alkuviikko vilahti? Loistavaa loppuviikkoa sitten vain kaikille!

PS. Voi että - paranemisia Kivikasan kipeälle selälle ja Pikselin lähipiirille! Meillä ollaan toistaiseksi ihan terveitä. Paitsi mä olen eilisen leukaoperaation jäljiltä vähän toistaitoinen ja ruokavalioni hetken verran yksipuolinen: kirurgi kehotti syömään tänäänkin vain jugurttia ja jäätelöä. Herkuttelua lääkärin määräyksestä - mikäs sen hauskempaa!

Tiinuliinun suulle paranemista, samoin kuin kaikille muillekin, joilla joitain kipuja on.

Mä luen sekä sähköisiä että perinteisiä kirjoja. Perinteisissä voi selailla sivuja taakse päin helpommin. Nyt on menossa "Olisit villiä villimpi", joka kertoo Mary ja Akseli Gallen-Kallelan elämästä. Se on niin tempaavasti kirjoitettu, että melkein itsekin kuljen heidän mukanaan Afrikan safareilla ja milloin missäkin. On noiden taiteilijoiden vaimoilla ollut kärsivällisyyttä ja pitkä pinna ja työteliäs mieli. Sähköisiä kirjoja luetaan tyttären kanssa yhteiseltä tililtä ja jutellaan niistä. Mä luen puhelimella, jonka tavan silmälääkärini ihan tuomitsi. Kehotti välillä liikuttelemaan silmiä ja katselemaan kaukaisuuteen. Mä luen kai melko paljon (tuskin mitään Tiinuliinuun verrattuna). Hyvä kirja voittaa aina imuroimisen mun maailmassa.

Tosin tiistaina siivottiin talo kunnolla. Ensin siirrettiin huonekalut pois paikoiltaan, Justus imuroi (on tarkempi kuin minä) ja minä lattiapesurilla perässä. Matot tampattiin lumihangessa. Löysin kirjoituspöytänikin kaiken kummallisen rojun alta. Miten siihen olikin jäänyt lahjanaruja, vanhoja laskuja, korjattavat pikkuhousut (heitin roskiin). Tämän talon emäntä ei aina muista siistiä kaikkea saman tien paikoilleen. Ei kyllä muista isäntäkään, joten kumpaakaan ei häiritse. Ruokapöydän ehdin valloittaa puhtaalla poppanalla, keltaisilla esikoilla ja parilla kynttilällä, niin Justus ei heti kehtaa ladata siihen läppäriään, kirjaansa, ruokareseptikansiotaan, mökkisilmälasejaan ja muita tavaroitaan.

Lauantaiksi suunnitelttu Justuksen tyttärenpojan 12-vuotissynttärit jouduttiin siirtämään, kun pojan koulussa on koronaa. Mun tyttären synttäreitä olisi tarkoitus juhlia sunnuntaina, mutta jos lauantaiksi tulee luvattu lumimyrsky, ei me lähdetä täältä mihinkään ajamaan. Vävy oli eilen peruuttanut isoa nelivetoistaan kotimäkeä alas, auto oli vaan liukunut puuta päin ja sivupeili mäsäksi. Mustissa on kitkat, ei innosta se mäki.

Oletteko katselleet aamupäivällä ykköseltä ikivanhaa Pokka pitää -sarjaa? Mä välillä katselen ja kikatan itsekseni. Justus kysyi, mikä naurattaa. No kun Richard ajaa, niin Hyasinth neuvoo varomaan kuoppia, tööttäämään pyöräilijöille, varomaan hevosta, joka saattaa hypähtää aidan yli jne. Justusta nauratti, otti syliin ja tuumi, että ai sä tunnistit itsesi? 

Mekin katselimme Areenasta Mieheni vaimon ja juttelimme juonesta. Nyt menossa on MTV-Katsomosta korealainen sarja Taxi Driver, aika hurja.

Sisareni on tulossa ensi viikolla muutamaksi päiväksi talvilomalle ja Justus tutkii tyytyväisenä reseptikansiotaan. Haluaa laittaa jotain, mitä sisko ei itsekseen ikinä laittaisi. Hän on pahasti allerginen kalalle ja nauroi puhelimessa, että sitten kun te alatte tarjoilla katkarapuja, mä ymmärrän lähteä kotiin.

Että sellaista.

Kiitos kaikille myötätunnosta selkäkipujeni kanssa. Nyt on jo paremmin asiat kun pystyin maanantaina käymään asahissa ja eilen pilateksessa. Ohjaajille sanoin heti alussa, että katson miten menee, pystynkö olemaan loppuun asti. Mutta kun tiesin mitä varoa (fysioterapeutin ohjeet), selvisin hyvin ja kävely kotiinkin sujui ilman lepotaukoja 😃 Siellä se kuitenkin kummittelee kipu jossain, huomaan, jos vähän teen väärän liikkeen😑 

Huvitti tuo IL:n kuvaus siivotusta pöydästä ja poppanan ehtimisestä paikalleen ennen tavaroita 😃
Tänä aikana ja muulloinkin, meillä keittiön pöytä on puoliksi toimisto... miehellä on aina levällään kaikenmaailman paperit ja kansiot. Hän tykkää tehdä muistiinpanot asioista ja niitä muistiinpanoja sitten riittää. Itse hän välillä stressaantuu niistä ja sanoinkin, ettei ne koskaan lopu, koska aina tekee uusia merkintöjä😃 Yleensä pidän huolta, että itselläni on puoli pöytää vapaana. Sillä puolella ei yleensä ole mitään, paitsi nyt tämä läppäri kun olen tehnyt sitä kuvakirjaa. Tässä ikkunan vieressä on mukava välillä katsella lintuja ruokailemassa. 
Jos joku on tulossa käymään, tämä Hyasinth (en kyllä mikään hienostelija ole 😉)komentaa pöydän tyhjäksi. Joulun aikaan, vaikka kukaan ei käynytkään, halusin pöydän siistiksi ja silloin miehen paperit saivat olla mun ompelupöydällä vapaasti. On hänellä oma työpöytäkin työhuoneessa, mutta ei hän jostain syystä siinä viihdy muuta kuin tietokoneella 🤔

Minäkin olen katsonut tuota Pokka pitää Se on jotenkin niin englantilaista, tai överiä tietysti. 
Ja nyt olen seurannut portugalilaista (?) sarjaa Vidago Palace. Siinä on myös vähän överityyppejä, hienohelmasisarukset 😃 ja moni muukin. Tykkään jotenkin vanhoista ajoista kertovista sarjoista. Vaikka tuossakaan ei varmaan ole mitään todellisuuspohjaa. Kevyttä hömppää arki-iltapäiviin. En tosiaan tiedä, onko sarja portugalilainen vai espanjalainen. 

Mieheni vaimoa olen katsonut Areenasta. Viimeinen jakso on vielä katsomatta. Minusta se on jotenkin synkkä, mutta kiinnostavakin. 

Nyt pitäisi kyhätä jotain pikku lounasta ja sitten lähteä päivittäiselle pikku kävelylle. Sauvojen kanssa tai ilman. Piikkikengillä joka tapauksessa. Tytär lähetti eilen kuvan, oli kaatunut omalla pihallaan ja nyt huuli halki ja mustelmilla. Ja olen NIIN heille kehottanut piikkikenkien hankintaa.

PS Huh sentään! Luulin jo, että teksti hävisi kun vilahti vaan, vaikka en tietääkseni painanut mitään nappia. Mutta täällä se on. 😅