Japenalle voimia, toivottavasti pääset matkaan. Kivikasa, kiva kun murunen lakkasi ujostelemasta. ja Kipalle myös voimia ahdistavassa tilanteessa. Oman äidin heikkeneminen on raastavaa.

Me ollaan vietetty hiljaiseloa mökillä. Ulkoilua, lukemista, leffoja. Sisareni vietti viikolla kolme päivää vieraanamme. Valvottiin myöhään ja parannettiin maaimaa, reippailtiin ja laitettiin ihania ruokia. Sisareni elämä alkaa olla raiteillaan, kun pääsi työkyvyttömyyseläkkeelle. Piti huolen viinin kanssa nytkin, ettei humaltunut, kun minun pinnani ei sitä kestä.

Tänään meillä oli päivävisiitillä ystäväpariskunta ja heidän hurmaava puolivuotias kääpiösnautseripoikansa Caro. Yritin kyllä seurustella ihmistenkin kanssa, mutta se pennunriiviö vaan oli niin mainio. Raahasi Ikerin lelukorista lähes kokoisensa puruluun ja saatuaan luvan pureskeli sitä nautinnollisesti. Teimme kävelyretkenkin, pentu juoksenteli vapaana, heiteltiin sille lumipalloja. Sisälle tultuamme se söi ja retkahti nukkumaan, kunnes taas hetken päästä täysin voimin tossuihini kiinni. Neuvottelin tiukasti sen kanssa, että tossuni on jätettävä rauhaan ja vastaukseksi sain suukkoja nenänpäähäni. Ole siinä sitten ankaraa.

Justuksella on tänään syntymäpäivä (kiitos kaikille face-onnittelijoille). Ostin hänelle sellaisen siirrettävän ulkotakan, jossa voi pitää vaan tunnelmatulta tai paistaa makkaraa tai vaikka vaahtokarkkeja. Se viedään Justuksen saareen laiturille ja minä voi ihastella sitä siellä. (eikö ollutkin ovelaa?) Justuksen pojalta tuli lahjaksi kaksi leffalippua ja lahjakortti viinibaariin. Nyt Justus miettii, että kenetköhän ottaisi leffaan seuraksi vai kävisikö yksin kahdessa?

Huomenna on ajettava kaupunkiin, torstaihin asti joka päivä ohjelmaa. Maanantaina alkaa taas allasjumppa.

Hei Ihanaiset,

Justukselle onnittelut jälkikäteen, toiseksi vanhemmalla lapsenlapsella oli myös synttärit eilen ja onniteltiin häntä tänään, minulle on iskostunut päähän, että hän on syntynyt 6. päivä ☹️.

Kipalle paljon voimia 💓💓.

Tulin äsken sisälle, toppahousut painoivat tonnin, kuomat olivat täynnä lunta, nahkarukkaset niin märät että olivat ihan limaiset, pitkät kalsarit märät etupuolelta reisistä nilkkoihin ja kuoritakki tippui vettä. Kolmatta tuntia kahlasi polvia myöten hangessa ja tiputtelin lunta puista josta suurimman osan sain niskaani. Enää en jaksa hehkutella syväkyykyistä enkä rangankierroista 🤭😖, rupeaa riittämään minullekin tämä lumen tulo.

Viime tiistaina alkoivat jumpat, iloisia naamoja oli sali täynnä. Ekalla tunnilla vetäjänlupasi, että aloitetaan rauhallisesti mutta eihän hän millään malttanut ja tunti oli aikamoista rääkkiä mutta ah, niin ihanaa pitkästä aikaa. Otin ahneuksissni vähän liian painavan kahvakuulan, kroppa kun oli jo valmiiksi jumissa sunnuntain ja maanantain lumitöistä. Reisien kipu on vasta nyt helpottanut ja eilen rullasin selkälihaksia eikä niitäkään kolota enää. Miten voi kroppa tulla niin kipeäksi kuuden viikon tauon aikana, edes syksyllä, kun aloitetaan monen kuukauden jälkeen en tullut näin kipeäksi. Olenko tullut vanhaksi 🤔? Perjantaina oli hiihtämässä kieroharjoittelun jälkeen, oli hyvä luisto mutta olin aivan puhki lenkin jälkeen eikä se ole kuin 6 km + kävelyä yhteensä 1,5 km. 

Isäntä huhuilee päivä kaffelle, pitää mennä ettei jää ilman 😄. Mukavaa sunnuntai loppua ja reipasta alkavaa viikkoa!

Kipalle jaksamista. 

Meillä taisi korona pysähtyä yhteen varmaan ja yhteen epävarmaan sairastajaan. Miehellä kyllä oireita edelleen vaikka testit negaa näyttää. Lapsi jolla positiivinen onkin jo ihan terve. 
Vanhin tytär voi ihan hyvin, tukkoinen kylläkin mutta vointi Ok. Vilperi sitten sai positiivisen myös äitinsä perässä. Tyttären avokki vielä ainakin terve. 
Uskon pääseväni reissuun. 

Oli aikamoinen herätys klo 4 27 kun palovaroittimet huusivat täyttä meteliä. Meillä on ketjutetut varoittimet eli kun yksi huutaa niin kaikki 13 muutakin alkaa. Pitää löytää se joka huutaa, siinä palaa punainen valo. Onneksi arvattiin, että se on pikkutytön huoneen. Koko talo hereillä ennen kuin vaikeni. 

En saanut enää unta jatkettua vaan nousin lukemaan. Kohta alkoi pojan puhelin hälyttämään matalia. Annoin maitoa, oli sen verran matala että pumpun kiinnilaittaminen on liian hidas nostamaan. 

Kohta saakin mennä muksut herättämään ja aloittamaan aamutoimet. Toivottavasti jossain vaiheessa ehtii päiväunoset ottamaan. Kaupassa on käytävä, on myös sisarusten vanhemman vierailupäivä ja yhden muksun vienti kaverisynttäreille. 

Mukavaa alkavaa viikkoa.

Moi!
Kipalle voimia, Japenan joukoille paranemisia ja jaksamisia! Muille muuta mukavaa!

Meidän asuintalossa tehdään kattoremonttia. Juuri nyt puretaan vanhaa, tiukasti moninkertaisten pressujen alla ettei lumi pääse tärvelemään työmaata. Me majailemme toiseksi ylimmässä eli viidennessä kerroksessa; voin vain kuvitella millainen meteli yläkerran naapureilla on kun pora pärisee kello 8-17.

Toki työmiehillä on ruoka-ja kahvitaukonsa joiden aikana asukkaat voivat vaikka soitella puheluja, mutta täytyy tunnustaa, että esimerkiksi tunnin mittainen Teams-palaveri tässä metelissä on jokseenkin haastava homma. Olkoonkin että läppäriini kuuluvat hyvät kuulokkeet – katu- tai siis tässä tapauksessa kattoporan ääni kyllä kuuluu niidenkin läpi.

Mekkala alkoi muistaakseni torstaina eli nyt sitä on kestänyt kolme päivää. Pitempiä kävelylenkkejä sitten vain! Eilen keksittiin pakopaikaksi päiväleffa, ja sehän olikin suorastaan ylellinen kokemus. Läheisen ostoskeskuksen elokuvateatterissa on puolenkymmentä pientä salia, ja iltapäivällä olimme valitsemassamme ainoat asiakkaat. Nykytyyliin tarjolla olisi ollut anniskeluakin, mutta emme tarttuneet tarjouksiin.

Nähtiin historiasaaga Margareta, Pohjolan kuningatar. Viikingit kalistelivat keihäitään, hoviväki juonitteli minkä ennätti, kirkot olivat komeita, linnoissa pidettiin muhkeita pitoja, ja Norjan vuonot ja Gotlannin rannat tarjosivat riittävästi silmänruokaa.

Saattaa olla, että sama ajankäyttöratkaisu on edessä tänäänkin jos porarit aina vain jatkavat.

Muutenkin meillä on erityisesti nyt pandemia-aikana siirrytty teatteriharrastuksesta enemmän elokuvan puolelle. Teatteriin meno kun pitää pohjustaa hyvissä ajoin jotta saa haluamansa liput, leffaan voi piipahtaa ihan hetken mielijohteesta.

Mutta nyt muihin puuhiin. Voikaa kaikki hyvin!

PS. Käytiin UK:n kanssa päivälenkillä tuota poranpärinää paossa. Juteltiin kävellessä siitä, että tämä kahden vuoden hiljaiselo alkaa pahus vieköön tuntua jonkinlaisena henkisenä velttoutena. En osallistunut viikonlopun Convoy-mielenosoitukseen (naureskelin vain kaiken aikaa Twitter-kuplani kanssa puuhakkaille Mannerheimintien tukkijoille) mutta olen kyllä tosi iloinen, kun rajoitukset purkautuvat ja kulttuuriharrastuksia on taas tarjolla. Runsaskaan lukeminen kotona omassa nojatuolissa ei vastaa sitä, että lähtee liikkeelle ja löytää kaupungilta kaikenlaista kivaa!

Aamulla yhdeksältä heräsin puhelimen pirinään. Fysioterapeutti tk:sta soitti. Kysyi, että en kai herättänyt. 😃 En kehdannut tunnustaa... Allasjumpassa 10.30 olisi tilaa, jos haluaisin tulla. No tietenkin halusin, joten äkkiä vaan kahvit ja aamupalaa suuhun ja sitten menoksi. Ryhmässä oli meitä vain kuusi, joten tuntui turvalliseltakin. Saan mennä jatkossakin, koska tuossa  ryhmässä on kuulemma ollut jo jonkin aikaa vajaata. Hyvä niin, eipä tarvi ajaa kauemmaksi kun pääsee vesijumppaan omalla kylällä. 

Eilen oli asahi ja huomenna pilates. Jospa minä tästä alkaisin kuntoutua ja pääsisin vielä laduillekin tänä talvena.
Huomenna on kampaajakin. Tukka alkaa olla melkoinen tarhapöllö kun viimeksi kävin marraskuun lopulla... En ota väriä tällä kertaa kun ei ole mitään tapahtumiakaan tiedossa. Saa kelvata tämä maantien värinen harmaalla juurikasvulla 😄

Nyt vähän väsyttäis kun unet katkes aamulla.😃Ehkä menen pitkäkseen vähäks aikaa kunhan ole syönyt kalakeiton. 

Iloinen olen minäkin jahka rajoitukset purkaantuvat. Selkeästi huomaa että velttous on iskenyt ja kynnys poistua kotoa on todella korkea. 

Kävin tänään ortopedillä. Kynnys on korkea kun aina huomautetaan että rouvalla on noita kiloja. Tosin tämä oli kolmas kerta tällä ortopedillä ja kertaakaan ei ole sanonut kiloistani mitään. 
Mielessä kuitenkin ne negatiiviset kokemukset päällimmäisenä.

Polvea vaivaa se mitä epäilinkin eli Bakerin kysta. Johtuu todennäköisesti siitä, että polven takaosan kierukka on haljennut, siihen särkylääke että tulehduslke sekä liike. Kävelyä ei suositellut just nyt ettei tule painoa mutta hiihto olisi hyvää 🤔. Myös vesijumppa, soutu ja kuntopyöräily. 
Lääkäri on suurinpiirtein ikäiseni mies. Pitkä, lihaksikas, kalju ja tosi miellyttävä. Tämä on tärkeä tieto 😉 Tiedän harrastavan liikuntaa kun siitä aiemmin juteltu. 
Sanoin että onhan tuota painoa ja siksi nivelet vaivaa. Tuumasi, että kullakin on omat vaivansa. Hänellä kolesteroli ja kyllä nivelet jo tässä iässä oireilee. Hän mielummin ottaa nuo kipeät nivelet kuin esim syövän tai muun ikävän sairauden.
Sanoi että leikkausta ei nykyään suositella ja sitä hän ei ainakaan tee.

No nyt on vaan sitten liikuntaa lisättävä. Se ei ole vaikeaa minun tapauksessa. Kiva kun voi nyt huoletta lähteä reissuun. Sanoin lääkärille, että lähden reissuun ja tulee kävelyä, johon hän että ihan vapaasti voinnin mukaan. 

Tervehdys 🥰

Kiitoksia kirjoituksistanne ja jaksuviesteistä. Äiti näyttää ihmeen kaupalla selvinneen koronasta ja nyt hoivakodissa purettiin vierailukielto😇. 

Minulla täällä on sen sijaan sunnuntaista lähtien ollut kovia vatsavaivoja ja etoava olo, joka ei tunnut helpottavan. Joskus viime päivinä oli hetkiä ilman huonoa oloa, mutta nyt tuntuu koko ajan. 

Jätin sen Trexanin tauolle viikko sitten keskiviikkona ekan kerran(siitä tuli kovia vatsavaivoja ja huonoa oloa) ja tänään oli lääkärin soittoaika. Kirjoitti nyt reseptin piikkinä otettavalle lääkkeellä, jonka ei pitäisi ärsyttää vatsaa. Minulla oli kyllä muitakin haittavaikutuksia lääkkeestä, joten suhtaudun vähän varauksella asiaan. Hoitajakin vielä soitteli perään käytännön asioista... Mietin jo, että voiko tämä huonovointisuus johtua jostain lääkkeen vieroitusoireista..... en saanut hoitajalta vastausta (ei ole normaalisti reumapolilla) ja lääkäri oli liian kiireinen, että olisin voinut häneltä asiaa kysellä. 

Hetki kerrallaan.... On niin huono olo, että ei voi edes puhua.... 

Japenalle hyvää matkaa ja ihania hetkiä lastenlasten kanssa. Kaikille muille mukavaa viikon jatketta. Täällä on nyt upea auringonpaiste, jota olin kovasti odottanut. Eilen vielä rahtasin itseni väkisin lenkille, mutta tänään jätän väliin... 

Mikä päivä! Iivon hiihtoa oli ilo katsella ja avasimme piccolopullon mitalin kunniaksi. Sitten ulkoilemaan upeaan kevätsäähän, että ehdittiin takaisin katselemaan palkintojen jakoa.

Viikko on ollut kiireinen, siis siinä mielessä, että joka päivä ollut joku meno. Yhtenäkin aamuna piti laittaa herätys puoli kahdeksaksi ja se tuntui kamalalta. Tänä aamuna heräsin mökillä ihan pirteänä puoli seitsemän ja ihmettelin valoisuutta. Se johtui kuulemma Venuksesta!

Maanantaina pääsin vihdoin polskimaan, voi sitä ihanuutta. Illemmalla vietiin Juniori karting-kisoihin. Rataa ajettiinkin vaihtelun vuoksi väärin päin ja pojan pasmat menivät ihan sekaisin. Pääsi kuitenkin lähtemään aika-ajojen perusteella ryhmänsä ensimmäisenä. Vaan joku ajoi päin, auto pyöri ympäri ja poika jäi viidenneksi. Kertoi myöhemmin, ettei ymmärtänyt ensin, mitä tapahtui ja kun auto vihdoin pysähtyi, ei hetkeen tiennyt, mihin suuntaan pitäisi jatkaa. Oli aivan raivona. Kun se törmääjä tuli aulassa pyytelemään anteeksi, Juniori nakkeli niskojaan ja käveli pihalle. Juttelin kotimatkalla, että näitä sattuu ja tulee tapahtumaan uudelleenkin ja sinä itsekin voit joskus törmätä toiseen. Että ota se vaan harjoituksen kannalta. Ei puhunut sanaakaan puolen tunnin matkalla, kiitti sentään kyydistä, kun hyppäsi pois.

Tiistaina oli kampaaja, kyllä olikin kutrit kasvaneet, kun kävin edellisen kerran ennen joulua. Italialainen kampaajani raivosi koko temperamentillaan, kun vuokranantaja oli ilmoittanut nostavansa vuokraa 6 prosenttia. Sanoi ei-kertovansa näitä asiakkailleen, mutta "sä olet melkein kuin sisar ja entinen yrittäjä itsekin". Toiveikkaasti varasin ajan jo vappuaatoksi ja samalla meikkaajankin, jos suunnitellut juhlani voitaisiin pitää. Nythän näyttää siltä, ettei korona aseta rajoituksia.

Keskiviikkona oli kynsihoito. Valkovenäläinen kynsien laittaja kertoili kouluajoistaan. 12-vuotiaitten normaaleja kouluaineita oli kaasunaamarin käyttö, aseiden purku ja kasaus. Oho, meillä oli vaan lihapullien paistoa.

Torstaina tavattiin italialainen räätälimme. Justuksen bleiseri istui erinomaisesti, mutta minun housupukuni housut ja puolihame olivat lantiolta liian suuret. En mä vaan ole huomannut mitään laihtumista. Nämä vaatteethan me teetätettiin Etelä-Afrikan reissua varten, mutta matkatoimisto peruutti sen. No ainahan housupuku-yhdistelmää tarvitsee, samoin Justus bleiseriä. Olimme vieneet auton Hesan keskustaan Kasarmintorin parkkiin, kun mun puhelimessa on ParkMan-sovellus. Puomi aukesi mukavasti sisään ajaessa. Vaan pois lähtiessä hissin nappula ei luvannut mitään. Taulusta luettiin kaikenlaisista näyttökorteista, mutta eihän mulla sellaista ollut. Mä jo ihan hermostuin (mullahan on kärpäsen kärsivällisyys) ja avasin sovelluksen löytääkseni jonkun puhelinnumeron, johon soittaa ja raivota. Mutta sovelluksessa olikin ensimmäisenä sen hissin ovikoodi. Opittinpa taas lisää!

Justus puuhastelee keittiössä tyytyväisenä jotain siiderikanapataa. Hiihtolomalla on ystäväpariskunta tulossa ja Justus nautiskelee tutkimalla reseptejä ja aikoo kokeilla niistä jotain ensi viikolla. On se merkillinen mies, kun tykkää kokkailla tuntitolkulla. Mä lopettelen kohta Akseli Gallen-Kallelasta ja vaimostaan Marysta kertovaa kirjaa "Olisit villiä villimpi", joka on kerrassaan kiehtovaa luettavaa.

Kaikille mukavaa viikonloppua!

Elonmerkki täältäkin. Kiirettä pukkaa, jaksaa, jaksaa vielä kaksi viikkoa.

Terveisä savosta. Ajelin eilen suoraan töistä etämiehen luo. Vähän nolotti lähteä ensimmäisenä töistä ”jo” klo 18 mutta olenhan porukan vanhin niin lupasivat antaa lusmuiluni anteeksi.
En ole ehtinyt käydä savossa vuodenvaihteen jälkeen joten oli korkea aika korjata tilanne.

Sain viikolla vihdoin ilmalämpöpumpun pitkän odottelun jälkeen. Epäilin etukäteen häiritseekö pumpun ääni nukkumista, mutta kone on niin hiljainen että tällainen huonokuuloinen hädin tuskin kuulee hurinaa.

Kävimme tänään lenkkeilemässä ja tallustelimme etämiehen kotikylän maisemissa reilun tunnin naisten viestihiihdon jälkeen. Ulkoilu on tällä hetkellä minulle harvinaista herkkua. Toivottavasti hyviä kelejä riittää maaliskuullekkin.
Lenkin jälkeen katselimme lapsenlapsen sotilasvala videon. Vala oli eilen ilman yleisöä mutta video löytyy netistä. Etämies tuolla alkoi valmistella päivällistä joten täytyy lopetella ja mennä auttamaan.

Hyvää viikonlopun jatkoa.

Kipa, miten helpottavaa, että äitisi näyttää selviytyneen koronasta! Itse et sen sijaan ole voinut kovin hyvin. Toivottavasti oireet ovat jo helpottaneet!

Japena näkyy selviytyneen kaikista epävarmuustekijöistä huolimatta onnellisesti Mallorcalle. Lastenlapset siellä ovat varmasti riemuissaan. Fb:ssa oli ihania kuvia Sollerista - tuttuja maisemia. Voi kun niitä vielä pääsisi katselemaan!

Lumityöt helpottivat hetkeksi, joten olen kuntoillut kävelemällä lähimetsien fatbike-poluilla. Metsässä on niin kaunista, kun kaikki on puhtaan lumen peitossa. Tosin eilen alkoi olla jo kevään tuntua. Hanget olivat hiukan laskeneet eikä puiden oksilla ollut enää lunta. Tikat pärisyttivät puissa kahdessakin kohdassa reittiä. En uskaltanut kävellä polkuja loppuun asti (missä liekään?), etten eksyisi (sivupolkujakin oli), mutta kilometrejä kertyi huomaamatta. Vain yksi läskipyöräilijä pyyhälsi ohitseni varoittaen hyvissä ajoin. Muuten sain tarpoa ihan yksin. Mielessä kävi, että jos taittaisin nilkkani, niin kukaan ei löytäisi minua sieltä.

Kirkkokuoro alkoi viimein, kun koronarajoituksia hellitettiin. Meitä alttoja oli paikalla vain kaksi, sillä yksi oli poissa ja kaksi iäkästä laulajaa ilmeisesti lopettaneet. Onneksi se toinen altto oli hyvä ja kokenut, joten minä suoriuduin hänen peesissään. Toivottavasti saamme vahvistusta!

Olen kahlannut lahjaksi saamaani Minna Maijalan kirjoittamaa Katri Valan elämäkertaa (Katri Vala - kulkuri ja näkijä). Alku lähti vähän nihkeästi, sillä kirjoittaja aloitti pitkillä seikkaperäisillä sukuselvityksillä, mutta opiskelu- ja varsinkin opettajavuosiin päästyä teksti alkoi sujua. En tiennyt, että hän oli toiminut hetken opettajana mm. Multahovissa (Valkealan Multamäessä), jonne sukulaisteni (myös minun) evakkotaival päättyi Kymi-yhtiön Multahovin kartanosta lohkotuille maille. Varmaan joku seudun alkuperäisistä asukkaista olisi tiennyt, missä maatalossa Kymi-yhtiön perustama kansakoulu sijaitsi. Minulla on siitä oma arveluni. Paikkakunnalla on myöhemmin, ehkä 40-luvulla, rakennettu oikea koulu.

Olen lukenut useita Tulenkantajien (tai mitä nimitystä he milloinkin itsestään käyttivät) elämäkertoja. Tässäkin teoksessa oli tuttua historiaa esim. Olavi Paavolaisen Kivennavan huvilalla isännöimistä kulturelleista ja alkoholihuuruisista juhlista.

Tämä kirja ei ole mitään kevyttä luettavaa, mutta Suomen kirjallisuuden historiasta kiinnostuneille oivallinen tietoteos.

Usein käyttämäni kävelyreitti kulkee Katri Valan tietä. Olen aina miettinyt, miten kadun nimi liittyy häneen. Eräs kuorokaverini tiesi kertoa, missä talossa Katri Vala oli joskus asunut. En ole kirjassa vielä niin pitkällä.

Taisin eksyä syrjäpoluille. Tuli vaan mieleen, kun tuossa lueskelin. Eikö täällä ollut erikseen jokin kirjallisuusfoorumikin? 

Toivottelen leppoisaa viikonloppua!