Hyvää ystävänpäivää kaikille!

Päivämäärät eivät välttämättä ole aina ihan selvillä, vaikka viikonpäivät kyllä ovat hallussa, joten yllätyin saadessani ystävänpäivätoivotuksen aamusella. Onhan sitä tietenkin joka puolella mainostettu, mutta koska minulle kaikki päivät ovat ystävänpäiviä, niin en ollut siihen kiinnittänyt kovin paljoa huomiota.

Suupaltti, väsymyksesi saattaa hyvinkin johtua alhaisesta hemoglobiinista, joka puolestaan voi johtua monista syistä, joten mielestäni olisi kyllä hyvä käydä asia tarkistuttamassa. Serkkuni kärsi niin ikään pitkään väsymystä ja hän hengästyi helposti kävellessä, vaikka harrastaa liikuntaa aktiivisesti. Niinpä hän meni lääkärille, jossa ensinnäkin hemoglobiinin todettiin olevan reilusti alle sadan ja kun sitä alettiin tutkia, löytyi suolistosyöpä. Mitään siihen viittaavia oireita hän ei ollut huomannut. Onneksi se ei ollut levinnyt, vaan nätisti koteloitunut umpisuolen kohdille, joten se saatiin leikattua tähystyksessä sievästi pois eikä tarvittu edes mitään jälkihoitoja. Seurannassa hän tietenkin nyt on ollut parisen vuotta, mutta kaikki on ainakin toistaiseksi hyvin.

Pikseli, erikoista, että Katri Valan tie on Espoossa keskellä lintuaiheisia teitä. Tosin on hänen mukaansa nimetyt katu ja polku niin Porvoossa kuin Ilomantissakin, joissa hän on asunut. Lieneekö hän koskaan kuitenkaan asunut Espoossa? Helsingissä Sörnäisissä on Katri Valan puisto, jonne myös hänen tuhkauurnansa on sijoitettu.

Minä en ole koskaan ollut kiinnostunut runoudesta, joten en ole lukenut myöskään runoilijoiden elämänkertoja, vaikka muuten elämänkerrat kyllä kiinnostavat. 

IL, sinullapa on kansainvälinen "avustajakaarti"! Olet kyllä aikaisemminkin maininnut temperamenttisen italialaisen kampaajasi, mutta että kynsihoitaja ja räätälikin!

Minä olen menossa huomenna permanenttiin. Edellinen laitettiin muistaakseni kesä-heinäkuun vaihteessa, joten muutaman leikkauksen jälkeen päässäni ei ole pienintä laineenpoikastakaan saati yhtään kiharaa 🙄  Päänahkani on kuitenkin nyt melkoisen hyvässä kunnossa, vaikkakin yhä kuiva, joten permanentille ei ole enää estettä. Uskoisin permanentin avustuksella saavani hiukseni suht siisteiksi arkitarpeisiin, mutta todennäköisesti käytän peruukkia esim. teatterissa ja muissa hyvännäköisyyttä edellyttävissä riennoissa, sillä hiuksia lähti sen verran runsaasti, etten välttämättä saa ohuimmista kohdista kuultavaa päänahkaa piiloon. No, onneksi rientoja ei ainakaan vielä ihan pilvin pimein ole!

Tänään kun suihkussa hinkkasin hiekkapaperiraspilla karstoja pois kantapäistäni, tuli taas hinku jalkahoitoon. Kumma miten vaikeaa se on rasvata jalkojaan ja käsiään säännöllisesti, jota ne pysyisivät kunnossa. Kätenikin ovat taas ryppyiset ja kuivat, joten edessä on vähintään viikon rasvaaminen ennen kuin ne ovat kunnossa, jolloin ylläpitohoidoksi riittäisi rasvaaminen yhdeksi yöksi viikossa. Todennäköisesti se kuitenkin jää tekemättä ja sitten on aloitettava taas alusta. Jalkojen suhteen olen vielä leväperäisempi, hyvä kun kynsiä leikkaan, huoh!

Kipa, toivottavasti huonovointisuutesi on mennyt ohi ja äitisikin vointi parantunut. Vaikka korona alkaa osoittaa joillain mittareilla selviä hiipumisen merkkejä, niin ei se vielä ole ohi ja varsinkin hauraimmat ovat yhä vaarassa. Luin iltapäivälehdestä, että Asko Järvinen ennusti tapausten selkeää vähenemistä taas kevään edetessä, mutta uutta lisääntymistä taas syksyllä. Ei kuulosta kivalta, vaikkakin saattaa olla, etteivät uudet variantit enää ole niin vaarallisia, vaikka helposti ja nopeasti leviävätkin. Rokotetut luonnollisesti pääsevät huomattavasti helpommalla kuin rokottamattomat ja ihmettelen yhä rokotusten vastustajien suurta määrää, varsinkin kun perustelut ovat sangen hataria!

Olympialaisia emme ole mitenkään aktiivisesti seuranneet. Meirämmiäs kun nousee jo kohta kahdeksan jälkeen on kyllä laittanut telkan auki, mutta muuten olemme tehneet kaikkea muuta sen ohella. Mitaleita on tullut ihan kohtuullisesti ja Suomen olympiakomitea kuulemma jo pelkää lisämitaleita, kun palkintorahat uhkaavat loppua kesken! Huolensa kullakin. 

Nyt täytyy mennä ripustamaan pyykit narulle ja sitten onkin aloitettava ruoan valmistus. Muuten, facebookissa on ahkerasti mainostettu Rooty-nimisiä kotimaisia perunavalmisteita, joilla voi(si) korvata riisin ja nuudelit. Ei voi! Kokeilimme niitä riisimäisiä juttuja uunikalan kanssa, jolloin normaalisti käytämme keitinperunoita. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että "oikea" peruna on parempaa ja riisiä aion edelleenkin käyttää niiden ruokien kanssa, joissa olen sitä tähänkin asti käyttänyt. Ei Rooty pahaa ollut, muttei erityisen hyvääkään. Valmistin sen ohjeiden mukaan öljyn avulla ja ehkäpä voi olisi ollut parempi vaihtoehti, mene tiedä, mutten ainakaan aio sitä uudestaan testata!

Mukavaa alkanutta uutta viikkoa kaikille 😃

Tervehdys ja myöhäiset ystävänpäivätoivotukset täältä. Eilen oli kauppapäivä (mun labrojen vuoksi venytetty), joten en läppäriä sitten avannutkaan aamun jälkeen, kun Hesaria siitä luin. 

Suupaltti , minäkin olen ollut ihan kauhea väsynyt. En tiedä, mistä mahtaa johtua. Olen myös huomannut, että hengästyn nykyään ihan eri lailla kuin ennen pelkillä kävelylenkeillä. Tosin ennen koronaa kävin talvikuukausina kuntosalin juoksumatolla (marras - helmikuu) kävelemässä tosi reippaalla vauhdilla - nyt tuolla luonnossa ei sellaista vauhtia mennäkään. Muutama aurinkoinen ja säiden puolesta ihana päivä ollut, mutta kyllä muuten on aika tasaisen harmaata. Aina tuntuu taivaalta tippuvan jotain. Iäkäs isäni on todella kyllästynyt lumeen ja loskaan. Viimeksi siellä käydessämmehän veimme hänelle tilaamansa lumilingon. Nyt on ollut niin märkää lunta, että ei ole lingosta paljoa ollut apua. Eilen oli jäänyt kiinni sohjoon oman tienpätkän puoleen väliin. Onneksi naapurin poika kävi traktorilla ajamassa pois sohjoa ajotieosuudelta ja pihalta. 

Rakas siippani tekee täällä mielellään lumitöitä. Kun auraaja tulee, niin yleensä parkkipaikka on jo siippani kolaama. Pihalla saa olla varuillaan - joinakin päivinä polut ovat liukkaita kuin luistinradat. En kyllä ilman piikkejä uskalla liikkua lainkaan. Riittää, kun viime ja toissa vuonna liukastuin. Jospa tänä vuonna onnistuisin sen jättämään väliin. 

Kisoja olemme seuranneet kohtuullisen paljon. Minä olen katsonut harvinaisen paljon TV:tä, kun yritin saada (ja vihdoin viikonloppuna sain) espanjanalaisen sarjan Dos Vidas  tallenteet katsottua. Melkein tuli huono omatunto sellaisesta laiskottelusta.

Rakas siippani on innostunut uuteen lajiin. Tekee puupohjalle tai vanerille sellaisella polttokynällä kuvia, jotka on ensin hahmotellut lyijykynällä siihen. Sääli vaan, että verstaansa ei ole lämmitetty. Käsiä on vähän lämmittämässä ja savua puhaltamassa auton sisätilalämppäri. On mielestäni saanut aikaan jo ihmeen hyviä kuvia. Oppia ikä kaikki. 

Täällä ei muuten mitään kummoista. Jäälläkään ei voi tehdä kävelylenkkejä, kun paksun lumikerroksen alla on niin paljon vettä. Viime viikolla saimme paikalliselta isännältä talviverkoillaan pyytämäänsä kalaa: yhden hauen ja kaksi matikkaa. Hauesta teimme fileitä, jotka maistuivat oikein herkullisilta, kun makua antamassa oli tekemäni kalakastike. Matikat savustimme. Ovat ruman näköisiä kaloja... Jostain muutamia vuosia sitten keksimme, että testaamme, miten maistuu savustettuna ja hyväähän se oli. Ei kaipaa sitten muuta kuin suolaa. 

Etelä-Savo oli pitkään melko hyvässä jamassa koronan suhteen. Nyt täällä on joka viikko uusia ennätyksiä (täällä vielä testataan) ja sairaalahoidossakin on ennätysmäärä potilaita. Terveydenhuoltohenkilöstö on kovilla, kun osa on itse sairastunut, altistunut tai sairaita lapsia hoitamassa. Pieni joukko yrittää sitten hoitaa kaikkien hommat. Muut kuin kiireelliset lääkärinajat ovat ymmärtääkseni tällä hetkellä saavuttamattomissa. Omikron leviää niin helposti. Paikallisessa lehdessä pandemialääkäri oli kertonut esimerkistä, että ulkona ilman maskia kahden metrin välimatkasta huolimatta on tullut tartunoja, samoin esim. 10 hengen kokouksessa kaikki olivat sairastuneet maskeista huolimatta. Suupaltti , toivottavasti siskosi selviäisi kohtuudella. 

Välillä tuntuu kuin eläisi jossain ihmeellisessä välitilassa tämän koronan vuoksi. Kohta varmaan unohdan, millaista "normaali" elämä oli. Sinänsä en valita, olemme onnekkaita, kun meillä on tämä maanpäällinen paratiisimme. Kaupungissa kerrostalossa olisin varmasti jo seonnut lopullisesti.... Sinne olisi tarkoitus mennä vielä laittamaan koti "pakettiin" putki- ja energiaremppaa varten. Onneksi olen nyt päässyt siitä tunnelmasta, kun asia oli mielessä joka päivä ja pohdin ratkaisuja, joita keksimme huonekalujen ym. suojaamiseen pölyltä. Yritän lykätä ajatusta siihen asti, kunnes lähdemme "etelään" ajelemaan. 

Harmaasta päivästä huolimatta toivotan kaikille mukavaa viikon jatketta. 🥰😇

Hyvä tietää, Menna, että Rootya ei kannata ostaa. En ole tosin sellaisista kuullutkaan.
Kipa, kyllä sitä väsymystä taitaa olla kaikilla tähän aikaan. Korona-tilanteen takia elämä on ollut erilaista kuin ennen. Meiltäkin on peruuntunut niin monta matkaa, ettei paljon uskalleta uusista haaveillakaan. No tuo ei ollut ihan totta, olemme varanneet toukokuussa tapahtuvan Joonianmeren risteilyn Kristina Cruisesilta. Mutta en minä sitä vielä osaa ajatella enkä etukäteen iloita.

Maanantaina kävimme Tiinuliinun ja Ukkokultansa kanssa katsomassa juhlatilaa, jossa toivon pitäväni myöhästyneet 7-kymppiseni vappuna. Pidimme sen jälkeen ensimmäsen juhlasuunnittelupalaverin italialaisessa ravintolassa. Tiistaina teimme Justuksen kanssa edestakaisen risteilyn Tallinnaan ja hankimme jo autolastillisen juhlajuomia. Justus on juomavastaava ja hän oli tutkinut tarkkaan eri laivojen tax free -tarjoukset kuin myös Tallinnan satamassa olevien viinakauppojen tarjonnan. Megastarilla mentiin, Tallinnassa pysysttiin laivassa sen satamassa olevan tunnin ajan. Laivalla oli melkoisen tyhjää, saatiin istua ihan omassa seurassamme.

Takaisin päin tullessa syötiin ravintolassa, alkuun paahdettua kukkakaalia, pääruoaksi viiriäisen rintaa ja jälkiruoaksi jotain taivaallista herkkua. Juomatilaus tuotiin auton viereen, Justus pakkasi auton ja illalla ajettiin vielä mökille, Juomat ovat nyt varastoituna vappuun asti.

Tänään uskaltauduttiin lenkille icebugien ja kävelysauvojen turvin. Vaan pistävät jääpisarat ei kyllä tuntuneet yhtään kivoilta naamalle.

Mun pää sauhuaa juhla-asioista. Veljeni pitää isot 60-vuotisjuhlat maaliskuussa ja vaimonsa pyysi minua puhumaan siellä veljen lapsuusvuosista. Olen penkonut valokuvia ja tytär lupasi auttaa powerpoint-esityksen teossa. Eräs ajattelematon kutsuvieras minun juhliini tokaisi, että mitä hommaa sulla on, jos kerran pitopalvelu hoitaa. No kuka hoitaa kutsut, koristelut, ohjelmat, plaseerauksen jne. Kysyn vaan. Tuonpuoleisiin menneen mieheni poika ilmoitti oman bändinsä tulevan soittamaan, hän antaa oman soittonsa lahjaksi, ihanaa! Ja yksi bonuslapsenlapsi sanoi haluavansa olla järjestelyissä mukana ja keksineensä jo hauskan leikin kaikille vieraille. Tytär on seremoniamestari, vävy haluaa pitää puheen ja ystäväpariskunta lupautunut valokuvaamaan. Ehkä siitä kunnon kemut syntyy! Pitopalvelukin tajusi heti, mitä haluan, vaikken osannut oikein itse sitä kertoa. Paitsi etten halua mitään perinteistä buffettia. Juhlijoita 60-70, joten vähän vaatii suunnittelua, onneksi olen työkseni järjestellyt kaikenlaisia pippaloita ja nautin tästä hommasta.

Rupeankin nyt ompelemaan tilkuista viirinauhoja koristeeksi juhlatilan kattoon!

Lunta satelee hiljalleen. On sadellut jo päiviä. Mies jaksaa vielä tehdä omakotitalon lumityöt, minusta ei ole paljon apua. Elämä kulkee vanhoja latujaan. Seuraamme olympialaisia, Mestarien Liigaa, nukumme pienet päikkärit, saunomme, istumme takkatulen äärellä lukemassa, juttelemme politiikasta, urheilusta, mielenkintoisista jutuista Hesarissa. Ystävien kanssa juttelemme puhelimessa, tytär tuo aamulla töihin mennessään pikku kaverin meille ennen koulun alkua ja koulun jälkeen poika tulee meille tekemään papan kanssa läksynsä.

Oikeastaan muualla emme käy kuin kirjastossa, kaupassa ja kävelemässä. En tiedä edes kaipaanko muuta. Vasta, kun linnut palaavat etelästä ja lumi hiljalleen sulaa, tekee mieli lähteä ajelemaan pohjoista kohti tuntureita moikkaamaan. Kävelemään tuttuja polkuja, tapaamaan lapissa asuavia ystäviä, katsomaan maisemia, jotka pitkän talven ovat sydämessä, vähän kuin odottamassa milloin taas tapaamme.

Kiirettä ei ole minnekään, kaksi merkintää viikossa almanakassa saa melkein ahdistumaan, liika on liikaa, yksikin riittäisi. Hetken saatan miettiä miten ihmeessä sitä ehti tehdä asioita silloin, kun oli töissä ja päivässä oli menoja enemmän kuin nyt kuukaudessa. Mutta turhaanpa sitä miettii, aikansa kutakin.

Tyttärellä ja pikku kaverilla on korona. Nyt odottelen onko se tarttunut meillekin. Muutaman päivän sisällä varmaan selviää. Maanantaina aamulla pikku kaveri oli meillä ja alkoi yht´äkkiä itkeä. Sanoi, että jalkaan sattuu ja mietti pystyykö hiihtämään jumppatunnilla. Oli ollut viikonlopun isänsä luona Raahessa ja itki myös sitä, että isä asuu kaukana. Mietti miksi aikuiset eroavat, miksi jokaisella lapsella ei ole kotona isää ja äitiä, miksi hän ei saa koiraa, miksi jotkut pojat nauravat, kun hän tykkää ratsastaa, miksi ei jo ole kesä...loputtomiin kyyneliä ja kysymyksiä.

Minä otin hänet tiukasti halaukseen, pyyhin kyyneliä, suukotin poskea, silitin tukkaa ja yritin vastailla suuriin kysymyksiin. Vakuutin hänelle, että kesä tulee, että on hienoa kun hän tykkää ratsastaa, että isä rakastaa häntä valtavasti vaikkei asu kotona, että jos jalkaan sattuu vielä koulussa sanoo vain opettajalle, että ei pysty hiihtämään ja tulee meille odottamaan milloin äiti tulee töistä.

Saman päivän iltana tytär soitti ja kertoi, että pojalla on korona. Tytär sairastui eilen ja minä hieman pelkään sairastuvani, en muuten mutta tämä keuhkoahtauma voi olla hankala, jos sairastun.

Toisaalta niin käy kuin on käydäkseen. Totta kai pidin lasta lähellä, kun hän itki isoja surujaan. Totta kai suukotin kyyneleet poskilta ja silitin tummaa tukkaa. Eihän mummu voi muuta tehdä kun pienellä on paha olla. Jos sairastun, sairastumme, toivon että kolme rokotusta auttaa ja tauti olisi vain lievä. Ja jos ei ole, suren sitä sitten ja taistelen reippaana tautia vastaan.

Hentoisen lumisateen keskelle alkaa aurinko paistaa. Kuin vakuuttaen, että kaikki on hyvin. Valo voittaa pimeän ja rakkaus pelon.

Kaikkea mukavaa itse kunkin elämään.

Toivotaan Jumbojet, että korona unohtaa sinut🙏 Ja, että tyttäresi perhe selviää koronastaan lievillä oireilla. On tämä niin kurjaa aikaa kun koskaan ei tiedä, missä nurkan takana se vaanii. 😪

Meillä on satanut lunta nyt pari päivää melko paljon. Onneksi mies jaksaa tehdä lumitöitä. Tänään minäkin menin avuksi kun yöllä oli tullut niin paksu kerros. Hengästyn kyllä niin helposti lumitöissä. Piti välillä pitää taukoa. Ei  sovi minulle enää. Sanoinkin miehelle, että onneksi naapurissa kasvaa reipas poika, jonka sitten palkkaamme lumitöihin kun emme enää jaksa. 

Tällä viikolla ostin elämäni ensimmäisen saumurin. Olen sitä miettinyt ja haaveillut jo pitkän aikaa, mutta nyt sen ostin. Ja heti piti alkaa testaamaan. En ole ikinä saumuriin edes koskenut, mutta ei se niin vaikeaa ollutkaan kuin kuvittelin. On nyt kiva tehdä pikku muruselle ainakin sellaisia perusvaatteita. Paljon vielä riittää opettelemista,  mutta intoa on. 🙂

Viikon päästä menen Ouluun pikku Murusta hoitamaan. Tarkoitus on, että vanhempi tyttäreni miehensä kanssa tulee etelästä myös. He ovat Murusen kummeja ja olivat heti valmiita tulemaan kun pyysin. En oikein tän selkäni kanssa uskalla yksin. Murusen vanhemmat kun ovat molemmat viikonlopun poissa. Ihanaa päästä hänen kanssaan touhuamaan. 

En ole uskaltanut mennä hiihtämäänkään enne tuota Oulun reissua, ettei vaan selkä jymähdä taas kipeäksi. Sieltä tultua menen sitten testaamaan taas hiihtoa. Nythän olisi lunta enemmän kuin tarpeeksi ja varmaan sitä riittää pitkälle kevättä. 

Eipä tässä muuta. Hiljaista on täällä kaksistaan. 
Mukavaa viikonloppua kaikille. Pysykää terveenä ❤️

Jumbojet, toivottavasti ette sairastu. Tietenkin lasta pitää lohduttaa silloin, kun hän sitä tarvitsee eikä siinä sitten mietitä koronoita yms.

Me kävimme keskiviikkona kuntosalilla ensimmäisen kerran sitten vuoden 2020 marraskuun. Ensinnäkin siellä oli rempattu kaikki ihan uusiksi, hyvä kun emme eksyneet. Naisten ja miesten pukkareihin mennään nyt samasta ovesta, vaikkakin ne tietenkin olivat muutoin erillään toisistaan. Kaikki vaatekaapit oli uusittu ja ne ovat huomattavasti pienemmät kuin entiset. Kaiken lisäksi ne oli sijoitettu erikoisesti limittäin ylä- ja alakaapiksi ja yläkaapit olivat niin korkealla, että vaikka olenkin pitkä ja komea, en ylettänyt laittamaan henkaria tangolle 😮  En oikein ymmärrä, minkälaisille hujopeille ne ovat tarkoitetut, kun harva nainen on lähemmäs 180 senttinen!

Kuntoilutilat ovat tähän asti sijainneet kahdessa kerroksessa, mutta nyt yläkerrasta on luovuttu kokonaan ja jopa sinne vieneet kierreportaat oli poistettu. Aiemmin siellä oli kaiken kaikkiaan 5 eri kokoista salia, mutta nyt on vain yksi isohko sekä entisessä miesten pukkarissa spinning-sali. Pelkästään naisille tarkoitettu laitesali oli poistettu (se olikin melko turha) ja nyt erilaisia laitteita on pilvin pimein ja osa sellaisia, joiden toiminnasta en ole lainkaan kärryillä. Kuulemma omaohjaajamme möi jossain vaiheessa puolentunnin sarjalippuja á 2,90 euroa ja niiden puitteissa hän opasti laitteiden käyttöä. Tuumasin ensi viikolla tiedustella, josko hän vieläkin voisi myydä niitä, jotta mekin oppisimme käyttämään uusimpia laitteita ja voisimme sitten alkaa käydä salilla ominnokkinemme.

Pelkäsin hieman ennakkoon, kuinka kamalalta treeni tuntuisi pitkän tauon jälkeen, mutta se meni yllättävän hyvin. Hiki tietenkin tuli ja huomasin hämmästyksekseni, että yletän vieläkin lattialla istuen ottamaan suoran jalan varpaista kiinni! Ainoa mikä hieman hirvitti oli se, ettei kukaan käyttänyt maskeja! Onhan tietty oletettavaa, että ihmiset menevät salille terveinä, joten varmaan  siellä on turvallisempaa kuin vaikkapa marketissa, jossa kyllä käytämme edelleen maskia, mutta koronan tarttuvuus alkaa jo muutama päivä ennen ensimmäisiä oireita, joten kyllähän se hieman mietitytti. Siitä on nyt kuitenkin jo kolme päivää eikä vielä ole onneksi mitään ilmennyt.

Ottaen huomioon suhtautumiseni liikuntaan noin yleensä nautin tunnista kovasti ja tein tapani mukaan sitkeästi kaikki suoritteet niin täysillä kuin ikinä pystyin, mistä seurasi se, että olen viime päivinä selkeästi tiedostanut kroppani ja etenkin jalkani! No, ensi keskiviikkoon mennessä olen varmaan jo täysin toipunut ja voin mennä hankkimaan uusia kipuja 😁

Ruotsi sitten otti ja hävisi pronssiottelun. Sic transit gloria mundi! Siitä tietenkin seurasi se hyvä asia, että kun me yleensä perinteisesti häviämme Ruotsille, niin olympiakulta on jo melkein saavutettu. Pienenä kantona kaskessa on tietty vielä Venäjä, mutta olemmehan me heidät ennenkin voittaneet, joten.....!

Emme ole kovinkaan aktiivisesti kisoja seuranneet ja on ihan varma, etten aio nousta aamulla klo 6 katsomaan peliä, mutta olisihan se hieno lopetus olympialaisille, jos Leijonat vielä ottaisivat yhden kullan silläkin uhalla, että Suomen Olympiakomitea menee palkintorahojen vuoksi konkurssiin 🙃

Meirämmiäs sai uuden kutsun peruuntuneen neurologitapaamisen tilalle 1.3., joten tulee olemaan mielenkiintoista kuulla psykologisten testien tulokset. Käytännössä hän ei ole vielä saanut lupaa ajaa autoa, mutta alkuviikosta kun kävin permanentissa, hän ajoi minut sinne ja tuli hakemaan, kun olin valmis. Keskiviikon kuntosalikeikallakin laitoin hänet ajamaan, kun minua ei huvittanut yhtään ja ihan hyvinhän kaikki sujui, vaikka edellisestä kerrasta oli jo puoli vuotta. Lienee kuitenkin parasta olla mainitsematta siitä neurologille, vaikkei ajokielto mikään virallinen ollutkaan 😏

Lunta on tullut lisää melkoisesti ja mielestäni se alkaisi jo riittää. Tänäkin aamuna heräsin jo ennen kahdeksaa aura-auton jyrinään pelastustiellämme! Hyvähän se tietenkin on, että tie on pidetty hyvässä kunnossa koko talven ja nukahdin vielä uudestaan aura-auton mentyä. Nyt alkaa kuitenkin olla yhdeksän aikaan jo sen verran valoisaa, etten välttämättä osaa nukkua kymmeneen saakka 😴

Mukavaa viikonlopun jatkoa ja virikkeellistä uutta alkavaa viikkoa kaikille 😃

Voi Jumbojet, toivottavasti et sairastu! Liikutuin aivan kyyneliin pikku miehen murheista. Hän oli ressukka tulossa kipeäksi, ja silloinhan paha mielikin helposti iskee. Mitä muuta voi mummi silloin tehdä kuin lohduttaa. Hän on todella onnekas, että hänellä on kaltaisenne isovanhemmat.

Mies lähti pitkästä aikaa maalle tekemään veroilmoitusta. Sisarensa toipuu siellä rannemurtumastaan ja saa nyt jonkinlaista kotiapua ja ruoka tuodaan kotiin. Hänellä on ollut meillä Espoossa pieni vaatevarasto vierailujaan varten, mutta nyt lähetin hänelle niistä siisteimpiä vaatteita mieheni mukana, että on jotain päälle pantavaa lääkärireissuja varten, sekä omat vanhat mutta siistit eccon talvikengät. Ne otettiin pitkin hampain vastaan.

Olen nauttinut omasta rauhasta, lukenut, pyykännyt useita koneellisia ja käynyt kävelyllä jäisillä ja muhkuraisilla teillä. Olin tänään metsässä ja tarkistin juuri kännykästä sijaintiani, kun pääni yli lensi kaksi käpytikkaa kolmen metrin päähän maahan tappelemaan rajusti. En ehtinyt ottaa kuvaa, kun tilanne oli niin nopeasti ohi. Kevät tulee, ja reviirikiistat.

Pojan perhe lähti eilen junalla (omassa työskentelyosastossaan) Joensuuhun, mutta he tulevat jo tiistaina takaisin. Huomenna tyttären tytär tulee pitkästä aikaa luokseni hiihtolomaa viettämään. Hän täyttää keskiviikkona 13 v. ja olemme koko lähisuku ostaneet hänelle iPadin lahjaksi.

Miniä sai hiukan huolestuttavia uutisia. Hänellä todettiin kymmenisen vuotta sitten jalassa melanooma, joka leikattiin, ja hän on käynyt vuosittain sairaalassa tarkastuksissa. Nyt oli leikattu jokin pieni luomi, ja siinä oli melanooma aivan alkuasteellaan. Ensi viikolla luomen ympäristöstä leikataan varmuuden vuoksi laajempi alue. Miniän isällä ja isänisällä on ollut melanoomasta alkanut syöpä, johon ovat menehtyneet, eli taipumus kulkee suvussa. Lapset ovat myös hyvin vaaleaihoisia, joten heidän kanssaan on oltava tarkkaavainen, etteivät saa liikaa aurinkoa. Ei voi kuin toivoa parasta. 🙏🏻

Toivon, ettei alkuviikosta sataisi kovin paljon lunta, kun olen nyt yksin koko pihapiirissä - ylänaapuritkin ovat hiihtolomalla. 

Aurinkoisia kevätpäiviä odotellessa... 🌤️

Kappas,
viikot vierivät sellaista vauhtia että eihän tässä meikämurmeli meinaa perässä pysyä! Ystävänpäiväkin huiskahti ohi enkä muistanut täällä foorumilla mitään toivotella. IL:lle sain sentään sanotuksi hyvät ystikset ihan henk.koht, ja Facessa poseerasin pienen koiraystäväni eli tyttären spanielin kanssa.

Jumbojet ja Kivikasa ovat ihania isoäitejä, mukana pienten elämässä, samoin myös muut palstan lastenlapselliset. Muistot noista ajoista kantavat pitkälle, ja ihan hiljattain luin taas yhden ulkomaisen tutkimuksen (en nyt taida kuitenkaan kaivaa linkkiä siihen) jossa todettiin, että hyvällä lämpimällä tiiviillä kiinteällä (mitähän nimikettä ne käyttikään) isoäitisuhteella on suuri vaikutus lapsen kehitykseen ja selviytymiseen myöhemmässä elämässä. Isoisiä mitenkään väheksymättä, mutta tutkimus siis oli tehty mummoista.

Urheasti olette lenkkejä tehneet. Minäkin yritän, vaikka läheisen metsikön tiet ovat täysin jäisiä, oman kaupunginosan kadut samaten. Costa del Solilla, jonne suunnataan maaliskuun alussa ja tullaan lopussa pois, ei pitäisi olla erityisen liukasta. Teekkarineito ja pikkuveljensä ovat tulossa viikoksi lomailemaan kanssamme kuun puolessavälissä, UK:n veli ja vaimonsa harkitsevat parhaillaan, mikä olisi heille passeli viikko. Mä otan mukaan jotain pientä puuhaa, ehkä virkkauslankaakin, ja koska eritasoisia espanjan kursseja järjestävä kansalaisopisto on kävelyetäisyydellä, ei vapaa-ajan ongelmia tullene.

Korona on toistaiseksi kiertänyt meidät, vaikka muutama leffareissu ja museokäynti on tehty ja ravintolassakin syöty muutaman kerran. Viimeksi eilen, jolloin tutkittiin tuossa ihan naapurissa sijaitseva Fame eli Suomen musiikkimuseo. Värikäs ja äänekäs paikka, jossa oli esillä niin klasareita kuin poppareita, Jean Sibeliuksesta Paula Koivuniemeen ja Georg Malmstenista Dingoon. Tietokonepäätteiltä löytyi kuvia ja tekstejä, kuulokkeista musiikkinäytteitä. Muutama tunti meni ihan huomaamatta, ja 17-vuotias tyttärenpoika joka siis ei ole mikään museofani, olisi vielä vähän aikaa viihtynyt mutta nälkä ajoi hampurilaisravintolaan. Mä kuuntelin erityisesti 1960-luvun AgitPropia ja kumppaneita, ja sattuneesta syystä päässä on vuorokauden verran soinut Natalia. (Elvi Sinervon sanoittaman ja Kai Chydeniuksen säveltämän laulun päähenkilöhän oli kotoisin akaasiantuoksuisesta Ukrainasta).

Viime viikolla innostuin hankkimaan itselleni laajan laboratoriotestipaketin (sen sai ystävänpäivän tarjoushintaan eli reilulla alennuksella) ja sen mukaan kolesterolini on lievästi koholla. Koholla on myös herkkä CRP, joka siis mittaa matala-asteista tulehdusta joka puolestaan saattaa liittyä ylipainoon, erityisesti vyötärölihavuuteen tms. Tytär totesi, ettei hän ole kuullut kenenkään kuolleen lievästi kohonneeseen CRP:hen, joten asiasta ei kannata huolestua, mutta kolesteroliarvoja on syytä seurata ja odotellessa syödä hedelmiä ja vihanneksia niin että napa ratisee.

Menenkin tästä kuorimaan parit appelsiinit. Sitä ennen laitan yhden kirjavinkin: viime vuonna ilmestynyt Mummukirja. Kirjoittaja Tuula Vainikainen, kustantaja Kirjapaja. Löytynee ainakin kirjastoista. Hauska, moni-ilmeinen, moderni. Mukana mm, bonusmummut, globaalit etämummut ja korona-ajan poikkeusmummut (toivottavasti viimeksi mainitusta ilmiöstä päästään pian eroon).

Voikaapa hyvin, mummut ja muukin KK 60+ -poppoo!

PS. Voi että - luin Pikselin viestin vasta kun olin omani postittanut. Toivottavasti miniälläsi menee kaikki hyvin - käsittääkseni ajoissa havaittu melanooma voidaan poistaa, ja sen jälkeenhän potilasta pidetään ihan tiiviissä seurannassa jokunen vuosi. Reipasta mieltä sinne!

Tervehdys ja kiitoksia kirjoituksistanne🥰

En nyt erikseen kaikkia kommentoi, vaikka mieli tekisikin. 

Olympialaiset on kisattu ja kyllä oli upea huipentuma Suomenlle tuo viimeinen päivä, kun saimme jääkiekossa kultaa ja naisten hiihdossa vielä pronssia. Hyvä Suomi ja Leijona-joukkue - leijona kesytti karhun - sanoi Sale 😊.

Koronaa siellä ja täällä. Monella tällä hetkellä varmasti useita läheisiä tai tuttuja, jotka ovat tautiin sairastuneet. Itselläni on vähän kurkussa omituinen tunne, mutta luulen sen johtuvan siitä, että olen (kuulemma) kuorsannut yöllä. Pitää katsoa, miten etenee... On tuolla kaapissa noita kotitestejä. Ei kyllä kovin montaa mahdollisuutta, että olisin taudin itselleni napannut.  Toivon kovasti, että olette JJ välttyneet taudilta. Miten Suupaltin siskon laita on? Onneksi on nyt todettu, että Omikron variantti on reilusti lievempi kuin esim. Delta. Jostain luin, että myös rokottamattomille vaara vakavaan tautiin on prosentuaalisesti pienempi. Tietty, kun tartuttavuus on niin suurta, niin osa sairastuneista sitten joutuu ihan vuodepotilaaksi sairaalaankin ja valitettavasti moni vanhus myös menehtyy. 
 
Eilen ollessamme lenkillä siippani kanssa, mittaili sauvallaan lumen syvyyttä monin paikoin. Vaihteli 50  ja 60 sentin välillä. Nyt ovat tiet ja polut sen verran jäiset, että pitää piikeilläkin varoa, kun teillä tallustelee. Katsoin juuri, että meille on odotettavissa lumisateita alkavaksi klo 18.00 lähtien ja pitäisi sitten tulla ihan reippaanlaisesti yöllä ja vielä huomisenkin puolella. 

IL, mukavia hetkiä juhlasuunnitelmien parissa. Toivottavasti korona ei sotke suunnitelmia. Nyt on onneksi annettu hyviä ennusteita keväälle, mutta onhan tuo mokoma virus yllättänyt ennenkin. Kivikasalle mukavaa reissua pikku Murun luokse.
Menna, hatunnosto (vaikka ei kyllä päässä ole) teille, kun saitte aikaiseksi kuntosaliharjoittelun aloittamisen. Kynnys on varmasti aika korkea, kun on ollut niin pitkä tauko. 

Tiinuliinu, tuohon  mainitsemaasi tutkimukseen liittyen tuli mieleeni, että ainakin meidän kohdallamme on toteutunut se, kun isovanhemmilla on läheiset suhteet lapsenlapseen pienenä, niin se kantaa pitkälle. Nytkin poikamme lähti taas eilen isäni luokse muutamaksi päiväksi. Tekee etätöitä ja auttaa isääni erilaisissa hommissa. Ja kun käy äitiäni katsomassa, niin puhelimessa ihan kuulee, kuinka poikamme vierailut häntä piristävät. Poikamme oli ensimmäinen ja yli 5 vuotta ainut lapsenlapsi ja sai nauttia isovanhempien hoidosta paljonkin. Siinä syntyi niin luja side, että se kantaa pitkälle. 
Muuten, minullakin oli juuri ensi kerran elämässäni huono kolestroli koholla.... Nyt pitää jättää suklaa kokonaan pois ostoslistalta ja vähän karsia myös juustoja. Tietty näitä kiloja olisi hyvä saada pudotettua, mutta en tiedä, miten siinä voisi onnistua samanaikaisesti suun kautta otettavan kortisonilääkityksen kanssa.

Pikseli, toivon kovasti kaikkea hyvää miniäsi kohdalla. Onneksi melanooma huomattiin ajoissa ja ilmeisesti on taustansa vuoksi tarkkailussa. Ihania päiviä tyttären tyttären kanssa. 

Vähän hirvittää tilanne itänaapurimme suhteen.... Ei voi muuta kuin laittaa kädet ristiin ja toivoa parasta. 

Tänään kun seurailin sääennusteita, niin ensi viikonlopuksi ja seuraavalle viikolle ennustettiin paljon aurinkoisia päiviä. Kyllä sitä on jo aurinkoa ikävä. Oikein mukavaa viikkoa 
kaikille. 🥰😇

Hupsista!
Kylläpä aika kuluu mukavassa seurassa niin ettei huomaakaan. Vastahan tässä oli viikonloppu, ja tänään voi todeta vanhan savolaisen sanonnan mukaan että ”niin meni tämäkin viikko. Huomenna on jo keskiviikko. Kaksi päivää ja lauantai!”

No, ajan mukavasta kulusta saamme kiittää IL:ää ja Justusta, jotka olivat kutsuneet meidät mökilleen. Mentiin eilen, päästiin perille juuri ennen lumisateen alkua. Valkoista massaa tuli vaakasuoraan, illan mittaan aina vain enemmän ja enemmän. Kurkistettiin välillä verhon raosta pimenevää maisemaa ja mietittiin, mahdetaanko aamulla päästä ovesta ulos vai onko vastassa savupiippuun saakka ulottuva hanki.

Pidettiin vähän synttäreitten suunnitteluseminaaria ja maistettiin kyseisiin kekkereihin hankittua kuohujuomaa. Isäntäpari hemmotteli meitä muutenkin – herkkuja riitti niin lounaalle kuin illallisellekin. Erityisesti Justus on ihan käsittämättömän hyvä kokki, ja IL:n leipurintaidoista olen tainnut aiemminkin mainita.

Hilpeän seurustelun lomassa piti tietysti tuijottaa telkkariuutisia ja välillä vilkuilla Twitteriä. UK:han on uutisfriikki ja nykytilanteessa tietysti kaikki seuraavat maailmanmenoa tavallista tarkemmin. Omassa Twitter-kuplassani siitä väännetään välillä vitsejä, esimerkiksi ihmetellään sitä miten kumma tuuri suurvalloilla aina on. Onnistuvat näet ryhmittämään joukkonsa rajan tuntumaan torjunta-asemiin juuri kun pieni naapurivaltio on aikeissa hyökätä. (Näinhän nyt tuolla itäisessä keski-Euroopassa on kuplani kertoman mukaan käynyt.)

No, aamun valjetessa havaittiin että lunta ei ollut tullut puoltakaan metriä. Kaiveltiin autoja hangesta, Justus ajeli lumilingolla ja UK kokeili uusinta konehankintaansa, kameralla varustettua dronea. (Totesi kotimatkalla että semmoinen lumilinko olisi kyllä kiva mutta mä muistutin meidän asuvan kerrostalon viidennessä ja parveke on lasitettu, joten lumityöt ehtii hyvin tehdä puutarhalapiolla.)

Kotimatkalla pilkahti aurinkokin. Joten nyt iloisin mielin eteenpäin!