Jo vain tuli lunta viikonloppuna ja vielä eilenkin. Meiltä on pariin kertaan lumet tulleet alas kuistin aurinkokatteen päältä ja kuistin edessä on korkea valli, joka selkeästi kohosi eilisen ja viime yön aikana. Meirämmiähellä on tapana poltella pientä roihua telineessä pihalla ja hän yleensä lisää roihun päälle öljykynttilöistä jääneitä reunoja, mutta nyt telineen luokse ei oikein millään pääse tuon em. vallin vuoksi. Hän on jo suunnitellut hakevansa talon varastosta lapion ja tekevänsä sillä polun roihutelineen luo. Enää ei juuri eläintenkään jälkiä pihalla näy, kun varmaan joutuisivat vallan uppeluksiin! Minä kun en erityisemmin yleensäkään lumesta niin perusta, olen kyllä sitä mieltä, että nyt saisi jo lumentulo riittää.
 
Kipa, kuten taisin mainita, olin itsekin yllättynyt, miten helposti kuntosalilla viime viikolla selvisin. Olen jo ilmoittanut meidät huomiseksikin. Tutut näyttivät olevan vilpittömästi ilahtuneita meidät nähdessään ja kyllä meistäkin oli kiva heitä pitkästä aikaan tavata. Valitettavasti yksi mukava pariskunta, joihin olemme läheisemminkin tutustuneet, lopetti jäsenyytensä, joten nyt yhteydenpito tapahtuu lähinnä facebookissa. Koska senioriryhmässämme ikärakenne on melko korkea, on mielenkiintoista nähdä jatkossa, kun rajoitukset entisestään vähenevät, kuinka moni palaa riviin.
 
Meillä on neljä koronan kotitestiä, jotka hankimme joulun alla, muttemme ole vielä kokeilleet, kun ei ole ollut minkäänlaisia oireita. Tietenkin olemme voineet tartunnan saada oireettomasti, mutta kun ei ole ollut mitään varsinaista syytä testata, niin se on jäänyt. Käyttöohjeet kyllä luin ja ne kuulostivat tosi mutkikkailta. Jo senkin vuoksi voisi ainakin kerran kokeilla, jotta sitten, jos tulee oikeasti aihetta, se sujuisi sutjakkaasti.

Tiinuliinun mainitsema tutkimus lapsen suhteesta isovanhempiinsa pitää varmaan ainakin osin paikkansa. Lienevätkö sitten kuinka laajasti tutkineet niitä lapsia, jotka eivät ole koskaan isovanhempiaan nähneetkään. Tuskin hekään vallan epäonnistuneita ovat. Minä olen ollut vuorovaikutuksessa vain äitini vanhempiin. Isoäitini oli lähes liikuntakyvytön nivelreuman vuoksi ja kuoli minun täytettyäni juuri 7 vuotta. Taatan kanssa olin pienenä hyvinkin paljon, mutta sitten hän dementoitui ja kuoli kun olin 14-vuotias. Vietimme kyllä aina yhdessä jouluja ja mumin kuoltua taata oli melkein joka kesä kanssamme mökillä. Loppujen lopuksi syy vähäiseen yhdessäoloaikaamme lienee ollut se, että äitini oli jo päälle 30-vuotias minun syntyessäni, joten hänen vanhempansakin olivat huomattavasti tämän päivän isovanhempia iäkkäämpiä. Tiedä sitten kuinka paljon parempi minusta olisi tullut, kun olen aika onnistunut pakkaus nykyiselläänkin.
 
Todellakin, Tiinuliinu, lievästi kohonnut CRP ei liene vaarallinen. Minulta sitä ei ole koskaan edes mitattu! Kolesteroliarvoja on tietenkin hyvä seurata, mikäli ne ovat koholla. Minähän en voi käyttää statiineja, kun se nosti maksa-arvot pilviin, joten syön kahta fibraattilääkettä kolesteroliini ja nyt olen vallan pulassa, kun toista lääkettä ei saa mistään. FIMEA:n mukaan sillä on saatavuushäiriö, joka näillä näkymin päättyy 14.3. Otin viimeisen pillerin eilen aamulla, joten tulee aika pitkä tauko. Syy saatavuushäiriöön lienee se, että aikaisemmin lääkettä oli kahdelta valmistajalta, mutta nyt toinen on lopetettu mistä lie syystä ja kestänee jonkin aikaa ennen kuin jäljelle jääneen tuotanto saadaan nostettua vaaditulle tasolle. Ko. lääkettä menee ilmeisesti muutenkin aika vähän ja siitä on ollut puutteita aikaisemminkin, mutta aina olen sitä jostain apteekista löytänyt. Nyt kuitenkin se on ainakin kaikista Tampereen apteekeista loppu enkä oikein viitsi lähteä mistään kauempaa hakemaan. Katselin verkkoapteekkejakin ja Hämeenlinnasta sitä kaiketi olisi saatavilla, mutten oikein tiedä vastaako se tarkoitustaan, kun siihen tulee vielä toimitusmaksutkin päälle eikä KELA ole korvannut sitä enää vuosiin. Onneksi se ei ole hirmuisen kallis lääke. Täytynee kysyä lääkäriltäni, mitä tällä välillä teen. Kuolemaksi lääkkeettömyys tuskin näin lyhyessä ajassa käy!
 
Nyt taidan mennä tekemään kupposen teetä ja voileivän iltapalaksi sekä katsella jotain tallennusta telkkarista ennen maatamenoa. Mukavaa viikon jatkoa teille kaikille. Toivottavasti kaikki potijat paranevat pian ja kaikki muut pysyvät terveinä.

Jumbojet, toivottavasti sinä ja miehesi pysytte terveinä. Ihan samoin olisin minäkin toiminut, tietenkin pienen oloa pitää helpottaa.

Lunta tosiaan tuli niin, ettei eilen aamulla päästy pääovesta ulos ollenkaan. Mentiin saunan kuistin kautta ja alettiin lapioiminen. Vaan nyt on mitä kaunein talvisää, kohta lähdemme Motonetin pihalle treffaamaan tyttären perhettä ja vaihdamme Ikerin heidän autostaan Mustiin. Lähtevät Roomaan ja me saamme taas hetken olla koiraihmisiä.

Tiinuliinu jo kirjoittelikin visiitistä. Hän piti minulle IT-kurssitusta, kun en millään osannut liittää, leikata ja liimata ja tehdä oikeannäköistä kutsua. Opinkin sen jo toissapäivänä, mutta eilen oli kaikki oppi kadonnut johonkin. Tiinuliinu rauhoitteli, että katsos kun sä olet taas päivää vanhempi.. Kirjoitin sitten lapulle vaihe vaiheelta ja äsken osasin ihan itse. Tiinuliinu opettu myös Twitterin käytön ja nyt mulla on jo kaksi seuraajaa; Tiinuliinu ja Ukkokulta.

Voi miten piristävää on viettää aikaa sellaisten ystävien kanssa, jotka tuntuvat kuin sisaruksilta. Kehuvat vaan mustikkapiirakkaa, johon on käytetty soodaa, kun leivinjauhe oli loppu. Ovat kuin kotonaan, jolloin isäntäväkikin voi olla ihan rentona. Aika vaan loppui taas kesken, kun auton takavalot näkyivät, muistin noin miljoona asiaa, joita ei muistettu käsitellä. Onneksi on puhelimet ja sovittu jo ainakin kolme seuraavaa näkemistäkin.

Ja lopuksi arveluttava (?) tapahtuma tosielämästä, ylen kovin siveelliset hypätkää yli. Oltiin sunnuntaina saunottu. Justus alkoi valmistella iltaruokaa. Minä menin sänkyyn kylpytakkisillani hetkeksi pitkäkseni, kun väsytti. Justus tuli kurkistamaan, istahti sängyn laidalle ja kuinka ollakaan, suukkoja alkoi sataa napaani. Minä siinä jo kovinkin ilahduin, mutta mies pomppaa pystyyn ja karjaisee, että PAISTINPANNU ja kiiruhtaa keittiöön. Siellä se pannu oli tyhjillään kuuman levyn päällä. Siihen päättyi se hetki.

Voi  näitä masentavia uutisia.😥 Ei kai tässä auta muu kuin laittaa kädet ristiin ja rukoilla. 
En niinkään itsestäni ole huolissani,  mutta sitä ajattelee lapsia ja lastenlasta. Niin omia kuin kaikkien muidenkin. Pelottaa tulevaisuus.

Yritän viikonloppuna olla murehtimatta ja nauttia pikku Murusen iloisesta seurasta yhdessä tyttäreni ja miehensä kanssa. Tytär ja mies tulee tänä iltana ja aamulla aikaisin lähdemme ajelemaan Ouluun. Toivottavasti Murunen viihtyy meidän kanssa eikä ikävöi kovasti vanhempiaan. Luulen, että vanhemmilla taitaa olla lopulta vaikeampaa olla erossa pienestä. Äitinsä etenkin on vasta ensimmäistä kertaa erossa pienestä. Mutta hän tietää, että mummu kyllä hoitaa ja rakastaa pikkuista suunnattomasti, samoin kummit, joten uskon, että pärjäämme. 🥰

Säät ne heittelee. Pari päivää oli aurinkoisia pakkaspäiviä. -15 ja -20 välillä. Nyt on +2 ja kova tuuli. Vettäkin vihmoo. Toivottavasti tiet ei ole ihan kauheita. Illalla pitää hakea nuoriso junalta ja huomenna pidempi ajo.

Pysytään terveinä ja säilytetään toivo paremmasta.  🙏

Moi,
koska arvaan että monet meistä ovat tämänpäiväisten uutisten takia jokseenkin levottomia, laitan tännekin linkin, jonka jaoin myös Facebookissa.

Mulle tuli mieleen aamu 20.8.1968 eli Tsekkoslovakian miehitys. Siitäkin Eurooppa ja maailma selvisi. Tästäkin selvitään. Ihan varmasti selvitään.

Nyt irtoan tästä telkkari-twitter-läppäri (kun oli just tälle päivälle kaikenkarvaisia palavereita ja muuta Teams-touhua sovittu) ja lähden UK:n kanssa kävelylle. Pitäkää tekin rakkaita lähellä ja hyvänä.

Tästä selvitään. Ihan varmasti selvitään.

https://maaretkallio.com/2022/02/24/nain-voit-vahvistaa-turvaa-ja-toivoa-turvattomuutta-herattavissa-tilanteissa/?fbclid=IwAR3ABew0h_MRG4wWmI_VIWF1jKT7zZLebSTMWoebGXpcF3eG-DF1sKdRb3M

Kiitos positiivisesta kommentoinnista, Tiinuliinu.
Kivikasa, huomenna on varmaan parempi ajaa. Nyt on kamala myräkkä.
Meillä nuorin, vauvan äiti on tosi ahdistunut Ukrainan tilanteesta. Palasi juuri haikein mielin äitiyslomalta töihin, lemmikkikoira kuoli vasta ja ovat kärsineet flunssista. Eli liian paljon kaikkea yhdistettynä väsymykseen ja hormonimyllerrykseen. Yrittää pitää imeytystäkin yllä jonkin verran.

Moi mimmit. Maha ollut jännitystilassa kaksi päivää. Mä olen kamalan ahdistunut näistä uutisista, vaikkei se mitään auta. Olen keksinyt itselleni koko ajan tekemistä, että saisin ajatuksia muualle. Suren niitä ihmisiä, jotka joutuvat pakenemaan Kiovasta ja mietin samalla isovanhempiani, jotka joutuivat lähtemään nopeasti Karjalasta evakkoon. Mummo kantoi poikaansa selässään, poika sai tuberkuloosin ja kuoli nuorena. Mietin, mitä ottaisin mukaan, jos jouduttaisiin yhtäkkiä lähtemään. Ja mihin sitä lähtisi?

Onneksi tuo Iker on meillä, se ei tiedä maailman murheista, tuo iloisena palloaan, kerjää namipaloja ja syö masunsa pulleaksi lumesta pihalla. Olen hieronut sen kipeitä takajalkoja monta kertaa päivässä koiraneurologin ohjeiden mukaan sekä kieputellut hännän päätä, jossa on kuulemma hermoja. Ikerillähän on selkärangassa välilevyn pullistumia, se saa akupunktiohoitoa, joka selvästi auttaa. Tänä aamuna se hyppäsi ojaan, upposi lumeen, eivätkä takajalat jaksaneet auttaa pois. Mamma hyppäsi sitten myös ojaan ja sai karvakuonon nostettua tielle.

Tuntuu omituiselta alkaa ommella viirilippuja juhliini, kun niin monilla ihmisillä on kauhea tilanne päällä. Mutta alan silti ommella, en voi koko ajan kauhistella.

Entä te?

IL, asun itse pääkaupungissa. Mietin tänä aamuna, mitä tekisin, jos täällä vihollinen piirittäisi pääkaupunkia. Kaipa menisin istumaan lähimmän metroasematunnelin lattialle suojaan, niin kuin näin tänään uutisista kiovalaisten tekevän. Evakot selvisivät, kun saivat apua. Aion lahjoittaa lähipäivinä rahaa järjestöille, jotka tarvitsevat lahjoitusvaroja pystyäkseen auttamaan ukrainalaisten lisäksi myös muiden maiden pakolaisia tai muista syistä hätäapua tarvitsevia.

IL, ahdistuminen on kai aika normaalia tällaisen uutisvyöryn keskellä. Mutta asiassa saattaa auttaa jopa se, että sen sanoo ääneen.

Ja Nasua komppaan tuossa lahjoitusasiassa. Seuraavalla nettipankkireissulla pistän euroja menemään Kirkon Ulkomaanavulle. Se ainakin puuhaa Ukrainassa, lähinnä kaiketi lasten parissa. Saattaa olla että Unicef ja Punainen Risti ovat myös saaneet koneistonsa käyntiin mutta tuo KUA on mulle tutuin kun sen kautta on mennyt vuohia Afrikkaan ja istutettu metsiä synttärilahjoiksi.

Mulla kun on tapana jakaa näitä ties mistä siepattuja linkkejä, niin tässäpä yksi. Älkää hätkähtäkö vaikka se puhuu nuorten selviytymiskeinoista ja kaikenlaista muutakin nuorille suunnattua luettavaa tuolla on. Linkin jakoi yksi Prometheus-leirejä ohjaileva ja muutoinkin nuorten parissa puuhaileva nuorehko sukulainen.


https://www.mielenterveystalo.fi/nuoret/itsearviointi_omaapu/oma-apu/toivo/Pages/osio_3.aspx?fbclid=IwAR1fs76Kb7TKiUpWPEMQUTLdhmIJLsEZur5qJKu2qRZRARnz_XSFHNlK4G4

Tiedoksenne myös Radio Suomen kaikille avoin Turvallisuuden ja toivon ilta ma 28.2. klo 18-20. Suora lähetys johon kuulijat voivat soittaa ja jossa kysytään, mitä tunteita, kysymyksiä tai huolia tilanne herättää. Asiantuntijoina ovat psykologi Maaret Kallio (kirjoittanut useita kirjoja, ja hänellä on kolumnipalsta Hesarissa) sekä kyberturvallisuuden asiantuntija prof. Jarno Limnell. On nimittäin luultavaa, tai siis itse asiassa ihan varmaa, että Suomeen ja muihinkin Euroopan maihin suunnataan informaatiovaikuttamista (vanhalta nimeltään propagandaa). Ja voi olla, että muitakin hybridisodankäyntikeinoja otetaan Euroopan tasolla esille.

Ja kun tässä kerran lainahevosilla ratsastelen, niin laitanpa vielä esille listan, jonka muuan FB-kaverini oli kopioinut jonkun oman kaverinsa seinältä:
1. Tee jotain! Mene miekkareihin, jos voit. Kannusta ystäviä mukaan, sillä muissakin kuin sotajoukoissa on voimaa.
2. Lahjoita ukrainalaisten tueksi järjestettäviin keräyksiin. Itse suosin Kirkon Ulkomaanapua (jonka tunnen) ja Unicefia (lapset), mutta monta muutakin luotettavaa kerääjää on.
3. Painosta laillisin keinoin päättäjiä, jotta edes nyt osattaisiin toimia julistettujen arvojen mukaisesti. Röyhkeään voimankäyttöön tarvitaan maksimipakotteet.
4. Hanki tietoa sodasta ja punnitse lähteet! Seuraa silti välillä muutakin.
5. Rukoile, jos sinulla on tapana rukoilla! Rukoile, vaikkei olisikaan.
6. Kuuntele musiikkia, jonka tiedät rauhoittavan.
7. Tee asioita, joista iloitset.
8. Auta muita ahdistuneita vaikka kysymällä, miten voit.


Jos tuon kaiken tekee, niin eiköhän pärjänne? Minä lisäisin tuohon vielä
9. Ryömi syliin ja avaa omasi.
10. Etsiydy eläinten seuraan.

Menenkin tästä UK:n seuraksi olohuoneen sohvalle. Huomenna saamme spanielin lainaksi pariksi päiväksi.

Rauhallista ja rauhoittavaa viikonloppua kaikille!

Tiinuliinu, hyvä lista! Muistuttaisin myös Amnesty Internationalin toiminnasta. Maksoin juuri Suomen Amnestyn tämän vuoden jäsenmaksun.

Ahdistuminen ja huolestuminen ovat täysin vieraita tuntemuksia minun luonteelleni. Olemme kyllä kuunnelleet jonkin verran uutisia, mutta lähinnä siinä mielessä, jos jotain yllättävää ilmenisi tänne päin. Eräs uutislähetysten "päivystävistä upseereista" sanoi, että Venäjä on siirtänyt Suomen rajojen lähellä olleet joukkonsa Ukrainaan, joten tähän suuntaan on normaalia rauhallisempaa. Täytyy kyllä ihmetellä, miten seinähullu Putin on. Tässä tarvittaisiin jotakuta tämän ajan schaumannia hoitelemaan hänet! Onneksi nyt kuitenkin pakotteet alkavat olla kunnollisissa mitoissa. Vielä kun saisivat sovittua Venäjän sulkemisesta pois SWIFT maksujärjestelmästä, mutta ilmeisesti se on aika vaikeaa, kun Venäjällä toimii niin monia länsimaisia yrityksiä, joiden rahaliikenne kärsisi liikaa. No, kaipa sekin lopulta otetaan käyttöön, ellei muu auta.

Mitä tulee mahdolliseen pakenemiseen, niin eipä tässä juuri ole paikkoja minne lähteä ellei sitten hakisi turvapaikkaa Islannista. Ja mitä se sitä paitsi hyödyttäisi mennä istumaan ruuhkassa autoon?

Koettakaa, rakkaat ystävät, vähentää uutisten seuraamista ja keksiä muuta tekemistä, jos se auttaisi vähentämään ahdistusta. Ukrainalaisia käy sääliksi, mutta ei siitäkään kannata hirveästi huolta kantaa, kun emme asialle kuitenkaan mitään mahda.

Kaikesta huolimatta hyvää viikonloppua teille kaikille.