Minkähänlainen hybridi-immuniteetti minulla on kun kaksi päivää kolmannesta piikistä iski korona?🤔
Kauankohan tässä on turvassa?

Mielialaosastolta, moi!

Costa del Solin taivas on ruskehtavankeltainen, sillä alkamassa on calima, hiekkamyrsky. Se on jo toinen lyhyen ajan sisällä, edellinen nähtiin ja koettiin noin puolitoista viikkoa sitten. Silloin ei edes ensin älytty, mistä oli kysymys vaan ihmeteltiin kummallisen väristä valoa ja käveltiin pikkulenkki kaupungilla. Pian alkoi sataa ja kun sade taukosi, havaittiin että kadut olivat hienon keltaisen hiekan (suoraan Saharasta!) peitossa.

Tänne ei kuulu kummempia; vajaa viikko vierähti teekkarineidon ja pikkuveljensä kanssa. Paljonhan me viidessä päivässä ehdittiinkin: vuoristoretki, eläintarha, Malagan kauppahalli ja vanhankaupungin kapeat kadut, kaupungin yllä kohoava arabien aikainen vanha linnoitus Alcazaba ja mielikuvitusmuseo (se on paikka, johon on rakenneltu erilaisia virtuaalitodellisuuksia ja optisia harhoja joihin kävijä voi sukeltaa. Sopii lapsille ja lapsenmielisille, siis esim. UK:lle ja mulle).

Marbellan vanhakaupunki appelsiinipuineen hurmasi neidon, velipoika totesi tykänneensä eniten tuosta mielikuvitusmuseosta. Välimeren rantaakin piti muka kävellä, mutta juuri sinä päivänä tuuli niin mahdottomasti, ettei retkestä tullut mitään. Useamman hehtaarin laajuisessa outlet-ostoskeskuksessa vierähti lähes kokonainen päivä, mutta jokainen löysi sieltä jotakin mieluisaa. Hinnatkin olivat ihan kohdillaan.

Toissa-aamuna saateltiin nuoriso lentokentälle ja koska päivä oli aurinkoinen, tempaistiin 10 km merenrantataival. Lomaa on jäljellä vajaa viikko; eiköhän me jotain mukavaa vielä näinäkin päivinä keksitä.

Paranemisia poteville, kauniita kevätilmoja kaikille!

Kyllä huomaa, että on kuukauden sisällä sairastanut koronan että noron. Ei tarvi kun vähän puuhastella niin hiki valuu ja olo on kuin maratonin juosseella. Ei sen puoleen, että olisin koskaan juossut ja edes tietäisin miltä se tuntuu.

Tänään tulee kaksin kappalein sos.työntekijää vierailulle yhtä aikaa. Mies hakee ja käy kaupan pullatiskin kautta. En päässyt leipomisessa edes suunnittelu asteelle. Jotenkin ei vain kykene kun pakolliset askareet tekemään. 

Nenääkin taas niiskuttaa. 

Vanhempi tytär avokkinsa ja Vilperin kanssa tulee viikonlopuksi. Huomenna myöskin kuopus vauvelin kanssa. En ole vauvaa nähnyt kuukauteen. On jo aika ikävä. Kasvaa ja kehittyy niin kovin. On jo puolivuotias,
Neljä viikkoa olisi vanhemman tyttären laskettuun. Tänään hällä arvio siitä miten synnyttää ja milloin. Hänellä oli katastrofaalinen tuo ensimmäinen synnytys. Monta päivää teki ja kun oli punnerruksen aika, lapsi jäi otsastaan häpyluun taakse, eikä irronnut millään. Meni sektioon ja sai sairaalabakteerin leikkaushaavaan. Oli kolme viikkoa sairaalassa.

Huomiseksi luvattu myrskyä, toivottavasti sähköt pysyy. 

Mukavaa viikonloppua.

Ps. Luulin kirjoittaneeni tämän omasn päikkyyn ja ihmettelin kun ei siellä mitään ollutkaan.
Tytär soitti ja käynnistetään 11.4 kun la on 20.4. Vauveli on nyt noin 2,9 kg. Tytär on sen verran kapealanteinen, että lääkäri sanoi ettei kasvateta kun edellisen just nelikiloisen kanssa oli ongelmia. 
Tosin on jo kahdelle sormelle auki ja kohdunkaula lähes hävinnyt, joten voi olla ettei kestä sinne.
Saitte nyt tällaisen pläjäyksen tänne. 

Japena, hienoa että tyttösi uskaltautuu vielä uuteen synnytykseen. Meidän keskimmäisellä taisi jäädä ikuiset traumat fyysisten vammojen lisäksi. Nuorinkin punnersi lähes viikon ja sai vielä pari tulehdusta jälkeenpäin. En ymmärrä miksi odotetaan niin kauan ennen kuin sektioon päädytään.

Voi tätä elämätä! Olen taas yrittänyt pitää ruokapäiväkirjaa, mutta tuloksia ei vaan oikein tule. Viime aikoina on liikuntaakin ollut elämässä ihan, että liikuntapallotkin on vihertäny. Silti vai juuri sen takiako paino vaan on ja pysyy. Onneksi sentään ei ole noussut siitä,  mihin ehti jo nousta joulun tienoilla...😑

Tänään kävin suuhygienistillä hammaskiven poistossa. Voi että inhoan sitä touhua. Minusta se on niin kamalaa. Rystyset valkoisena ja kädet hiessä puristin taas tuolin reunoja. Se vaan tuntuu minusta niin ilkeältä, vaikka ei varsinaisesti satukaan kuin silloin tällöin. Mutta nyt se on taas tehty ja uusi aika varattu syksylle. Miksi sitä kiveä kertyy, vaikka käytän hammasväliharjoja, lankaa ja sähköhammasharjaa ihan säännöllisesti? 

Ulkona on niin sumuista ja kalseaa, että tänään en viitsi mennä kävelyllekään. Kaupasta ostin kukkia piristykseksi. Pari kimppua pikkuneilikoita kun olivat tarjouksessa, vain 6 euroa nuo kaksi kimppua. Ja nuo neilikathan kestää. 

Viikon päästä on jotain hauskaa odotettavissa kun pääsen entisten työkaverien kanssa perinteiselle hiihtomatkalle Vuokattiin. Ollaan jo toista kymmentä vuotta käyty. 2020 minä jäin matkasta pois kun niin hirvitti tuo korona. Jälkeen päin ajateltuna ihan turhaan jäin kotiin. Täällä päin ei silloin ollut juuri mitään ja Vuokatissa me ei koskaan missään ravintoloissa tms. käydä. Tehdään porukalla ruuat ja vain hiihdellään ulkosalla. Vaikka ei olla kuin viikonloppu, ne reissut on aina olleet niin hauskoja, että riittää taas voimia pitkälle eteen päin. Toivottavasti kukaan ei sairastu. Tosin 2/3 porukasta on juuri koronan sairastanut, joten siinä mielessä luulisi reissun onnistuvan. 
Itse meinasin ensin, etten ota suksia ollenkaan matkaan kun olen niin vähän hiihtänyt. Päätin sitten kuitenkin ne ottaa, voinhan sielläkin hiihtää tasaisella järven jäällä hiljakseen. Siellä hiihtelin viime vuonnakin. Jotenkin isot mäet nykyisin pelottaa. Ja nyt korona jälkeen vähän täytyy ottaa rauhallisesti muutenkin. Varmuuden vuoksi.

Mitähän tässä tekis? Mies meni päikkäreille ja tässä istun keittiössä hiljaisuudessa. Ompelukone kyllä houkuttais. Tekisi mieli tehdä itsellekin sellainen pullokassi, joita tein tyttärelle pari. Hän ei niitä mihinkään alkoholipulloille tarvitse kun on absolutisti itse,  mutta miehensä kanssa tapaavat aina reissuilla ostaa jotain paikallisia juomia itselleen tuliaisiksi. Miehensä jotain olutta ja tytär  mehuja tai limsaa. Tytär vaan sanoi, että on ärsyttävää  kun pullot sitten matkalla autossa kilisee satoja kilometrejä 😄 Joten niinpä sitten ompelin pari pullokassia. Pitääkin käydä ennen pääsiäistä naapurikylässä ostoksilla ja täyttä toinen kassi juomilla, joita he eivät varmasti ole maistaneet. Saavat sitten pääsiäisenä tullessaan yllätyksen. 
Voi niissä tietenkin muutakin kantaa. Itse ajattelin, että retkieväät on mukava pakata kun termarit pysyy pystyssä ja eväät muutenkin järjestyksessä. Jos jotakuta kiinnostaa mun ompelukset, voi instagramissa käydä katsomassa @tilikkunoita  🙂 

Nyt taidan lähteä leikkelemään kankaita. Mies lupasi tehdä ruuan, joten voin rauhassa ommella. 
Mukavaa alkanutta viikonloppua.

Tervehdys 🥰

Mua ihan nauratti tuo hybridikeskustelu. Laitoin IL:lle kuvan mun sohvapöydän kukkakimpusta ja hybridikynttiläasetelmasta 🤣 Tulin tuohon johtopäätökseen, kun siinä on ihania led-kynttilöitä, joita "poltan" joka ilta. Lisäksi siinä on 5 Iittalan Kivituikku kynttilää. Ennen poltin niitäkin joka ilta, mutta kun puhuttiin niin paljon kynttilöistä lähtevistä pienhiukkasista, niin ajattelin led-kynttilöiden olevan "terveellisempiä". Viikonloppuna "palavat" sitten molemmat sulassa sovussa - hybridikynttiläsovellus.

Torstaina olin aamusta taas siellä labrassa ja sitten olimme Mikkelissä kaupoilla. Kahden aikoihin olimme täällä takaisin ja kyllä siinä aikaa taas kului, että sain kaikki tavarat paikoilleen. Kävin myös etsimässä itselleni talvikenkiä eikä Stadiumilla ollut oikeastaan mitään minulle sopivaa. Onneksi välähti, että Sokos on samassa rakennuksessa ja sieltä löysin itselleni talvikengät. Vielä tarvitsisin hyvät lämminvuoriset kumisaappaat. Olen etsinyt jo useamman vuoden. Aikanaan oli Nokian, mutta nykyään niissä on irroitettava huopavuori. Kestivät varmaan ainakin 20 vuotta - aiemmat siis. Sitten löysin hyvät melkein samanlaiset. Merkkiä en nyt muista - taitavat olla ruotsalaiset. Ne on vielä varalla, mutta paikattu aika monesta kohtaa.....Olen etsinyt netistäkin, mutta ei ole löytynyt. Ostin sitten yhdet nokialaiset, mutta niissä on liian lyhyt varsi esim. sieni- ja marjametsään mennessä (punkit) ja ovat jotenkin kauhean raskaat jalassa. Sitten löysin yhdestä kalastuskaupasta tosi ihanat, hyvin istuvat, kevyet ja tarpeeksi pitkävartiset. Hajosivat vaan melkein heti... Palautin ne ja kauppias oli käärmeissään. Kokeilin vielä yhdenlaisia - niissä on irroitettava vuori ja ovat kevyet, mutta pohja ei ole hyvä selälle ja varsi on lyhyt ja ahdas. Eli kumisaappaita taas metsästän ensi kesän. Minä käytän kesälläkin ja syksyllä vuorattuja kumppareita, kun mun varpaat palelevat niin helposti. 

Eilen sitten laitoin Naamakirjaan kuvia rakkaan siippani tekemistä puunpolttotöistä. Kiva, että löysi vielä tässä iässä uuden harrastuksen ja näkee kyllä, että on kehittynyt sitten ensimmäisten kuvien jälkeen. 

Täällä satoi eilen melkein koko päivän. Viiden aikaan oli taukoa, jolloin siippani savusti lohen ja minä kävin hiukan happihyppelyllä. Kyllä oli ihanaa, kun osa poluista oli lumi- ja jäävapaita eikä tarvinnut pelätä liukastumista. Nyt täällä on ihan mielettömiä tuulenpuuskia ja olisi tarkoitus lähteä järven jään kautta viemään lihapaloja naapurin koiralle. Ostimme torstaina pitkästä aikaa kokonaisen naudan sisäfileen ja eilen siippani leikkasi sen pihveiksi, jotka pussitin pakkaseen. Minä en niin ois ollut lihan perään, mutta joskus harvoin siippani toiveesta syömme pihvit. Kyllä ne on maukkaita, kun paistaa valurautaisessa pannussa kesäkeittiössä. Oli "pakko" saada ne eilen pakkaseen, jos tänään tulee sähkökatkoja. 

Japena, kyllä kuulosti rajulta tyttäresi synnytyskokemus. Voi kauhistus. Hyvä, että suosiolla ovat ajatelleet sektiota. Kun kerroit väsymyksestäsi, niin eipä ole mikään ihme, kun kaksi kovaa tautia peräkanaan olet sairastanut. Voimia kovasti sinne teille. 

Tulirumpu, kovia synnytyskokemuksia tuntuu teidänkin tyttärelle olleen. Eipä ihme, jos siitä jää kammo, että ei edes toista uskaltaisi yrittää. 

Kivikasa, olipa mukavaa lukea, että olette parantuneet niin hyvin. Ihania hiihtopäiviä sinulle Vuokatissa.

Tiinuliinu, oli varmaan ihanaa saada viettää nuorten kanssa monta päivää. Teillä tuntuu riittävän säitä siellä joka lähtöön. Aurinkoa, sadetta ja hiekkamyrskyjä. Kivoja kuvia Naamakirjassa teidän retkiltänne. Kirjasuositus, jonka annoit, olisi minulle varmaan liian rankkaa luettavaa. Luen kyllä tällä hetkellä paljon Ukrainan tilanteesta kertovia artikkeleita, mutta kuvia ja videoita en pysty katsomaan. Meinaavat tulla uniin. 

Asics Gel, Valma kauppa kuulosti hyvältä. Nyt mä oon joutunut ostamaan kaupasta kotimaisia pakastemarjoja, kun loppuivat meiltä pakkasesta tänä vuonna niin aikaisin. Viime vuonna ostin Mustikkaposken kautta pakastepuolukoita. Voisin nytkin ostaa, jos niitä siellä teillä ois joku kerta myynnissä. 

IL, toivottavasti voitte jo vähän paremmin. Jospa pääsisitte pian lähtemään Lohjansaareen.

Olin vähän pettynyt, kun torstaina vihdoin julkaistiin KRARin rokotussuositus. Olin ollut toivossa, että riskiryhmäläiset saisivat neljännen piikin.... Nyt näyttää kyllä siltä, että ei välttämättä sairaalakuormitustakaan neljännen piikin myötä yritetä vähentää - kuolemia kyllä - mikä on tietysti hyvä juttu. Poikamme oli juuri torstaina isäni luona ja sai heti varattua isälleni ajan neljänteen rokotukseen. On jo tänään saanut piikin. Äiti ei neljättä varmaan saakaan, kun sairasti koronan vähän aikaa sitten - oli varmaan se Omikron 1. Sehän ei estä tietysti huonolla tuurilla sairastumasta Omikron kakkoseen, mutta ei taitaisi äidin kunto enää rokotusta kestää. Soitan maanantaina hoitajalle sinne hoivakotiin. Sairaalassa olevien lukumäärä on todella korkea ja joka puolella kuulee, kuinka ihmiset sairastuvat koronaan. Onneksi suurin osa saa taudin kohtalaisen lievänä. Täälläkin on edelleen tosi korkeat luvut ja terveydenhuollon ammattilaisiakin paljon sairaana. 

Hienosti on Suomessa otettu ukrainalaisia vastaan. Useassa paikassa lapset ovat jo päässeet aloittamaan koulunkäynnin. Sekin on hyvä, että saavat heti alkaa tehdä töitä. Sillä on varmasti iso vaikutus sopeutumiseen. Toisaalta sieltä paenneet ovat varmasti henkisesti todella huonossa jamassa kaiken kokemansa jälkeen ja vielä kantavat huolta Ukrainaan jääneiden puolisoiden ja isovanhempien ja muiden puolesta. Ihan kauheaa jälkeä itäinen naapurimme siellä tekee. Ei olisi uskonut, että vielä 2020-luvulla Euroopassa voisi olla noin raakalaista meinikiä ja suoraan siviiliväestöön kohdistuneita iskuja. Ei kauheasti muuta voi tehdä kuin laittaa kädet ristiin ja rukoilla. 

Nyt lähden vaihtamaan lenkkivaatteet ylleni ja ehkä tuolla jäällä on tuulelta paremmin turvassa, kun teitä pitkin mennessä. Tiet ovat niin jäisiä, että en edes piikeillä niitä pitkin voisi kävellä. Jäälläkin on liukasta, mutta siihen on nyt satanut pieni lumikerros eikä ole mäkiä... Harmikseni tänne on luvattu maanantaille noin kymmentä senttiä lunta... En olisi enää välittänyt lisälumesta, kun niin innolla odotan kevään tuloa. 

Mukavaa viikonlopun jatketta. Terveyttä, rakkautta ja hyvää mieltä kaiken tämän hulluuden keskellä 🥰😇

Kipa täällä jo kommentoikin muiden kirjoituksiin ihan kuten minäkin olisin, joten sanon vaan, että samat sanat.
Mä olen edelleen nuhjuinen ja yskäinen. Hengittelen Wellolla ja käytän nenäkannua, mutta yskä vaivaa vaan. Olen huomannut, että pienet kodinhoitorutiinit rauhoittavat, joten puuhastelen voinnin ja jaksamisen mukaan. Pesen pyykkiä, silitän tyynyliinoja ja Justuksen paitoja, viikkaan siisteihin pinoihin ja tunnen tyydytystä. Laitan kauan ajelehtineen kuvan tyttären perheestä kehyksiin. Mapitan muutaman kirjoituspöydälle unohtuneen paperin.

Nyt olisi aikaa rupatella ystävien kanssa, mutta en oikein jaksa. Terveenäkin tuskaannun liian pitkistä puheluista, nyt ei huvita senkään vertaa.

Vävyn veli väitteli eilen oikeustieteen tohtoriksi. Vävy laittoi tilaisuudesta videon ja kuvia, kun tiesi minun ilahtuvan. Ja tänään hän vie varsinaisiin juhliin Tampereelle Justuksen ja minun lahjan tuoreelle tohtorille. Velihän asuu Alicantessa italialaisen vaimonsa kanssa, joten juhlistamme sitten joskus siellä tätäkin asiaa. Tytär jää kotiin Ikerin kanssa, jonka vointi on aika huono. Enkä minä voi mennä karvakorvaa hoitamaan tämän koronan takia.

Ikerillä käy fyssari kotona ja joka toinen viikko se saa akupunktiohoitoa. Koiraneurologin mielestä se elää edelleen koiranarvoista elämää, mutta selkärankarappeuman etenemisnopeudesta ei kukaan osaa sanoa mitään. Tilanne on raastavan surkea sen perheelle ja meille koiraa rakastaville. Sillä ei onneksi ole minkäänlaisia kipuja, siinä tapauksessahan raskas päätös olisi tehtävä.

Hyvää viikonloppua meille kaikille.

Tilanteet muuttuvat nopeasti, kuten tuon eilisen viestini jälkeen. Tein koronatestin päivällä ja ilokseni se oli selkeästi negatiivinen. Justuksella vielä näkyi hentoinen toinenkin viiva. Tartuin kännykkään soittaakseni iloisen uutisen tyttärelle, kun hän soittikin minulle, että Ikerin kunto oli romahtanut. Olin surrut sellaista tilannetta etukäteen, koska en koronan takia pääsisi hyvästelemään karvanaamaa, mutta nyt saatoinkin mennä, Justus jäi kotiin.

Jos joku lukija nyt ajattelee, että se itkee koiran takia, kun maailmassa on sota, voi tämän jutun yli mainiosti hypätä.

Iker ei enää pystynyt nousemaan ja pissaa tulee sen edes sitä huomaamatta. Se kuitenkin ilahtui mun näkemisestä, ulvoi iloissaan, vävy sanoo sitä anoppitervehdykseksi, kun ei se kenellekään muulle sillä lailla kilju. Sain monta suukkoa, kun silittelin sitä. Neurologille oli jätetty soittopyyntö ja hän soittikin pitkän puhelun. Sanoi, että olisi halunnut itse laittaa Ikerin viimeiselle matkalle, mutta asia ei voi odottaa maanantaihin, jolloin hän olisi taas töissä. Sanoi viisaasti, että vaikka Iker saattaisi kestää maanantaihin, perhe ei. 

Ikerin selkärangan rappeuma oli todennäköisesti edennyt paljon nopeammin kuin osattiin kuvitella. Sen lihaksistoahan on kuntoutettu akupunktiolla ja fysikaalisella, sille oli tilattu Englannista erikoisvalmisteinen liivi, jossa oli kantokahvat auttamassa takajalkojen kävelyä, sen perhe hieroi sitä monta kertaa päivässä ja sillä oli vahva lääkitys, joka vei kivut pois.

Tytär ei olisi millään luovuttanut, mutta me kaikki muut äänestimme raskaan päätöksen puolesta. Tytär, vävy ja Juniori lähtivät matkaan. Heviteini ei halunnut mukaan, mutta keksin järjestää tekemistä hänen kanssaan. Keräsimme kaikki Ikerin tavarat, lelut ja patjat ja astiat ja Heviteini vei ne vinttiin. Imuroin matoista koirankarvat pois. Vein pipanapussin ja purutikut autooni, koska joku toinen koira saattaa käyttää ne. Kun kaikki oli tehty, me vaan seisoimme Heviteinin kanssa sylikkäin ja itkimme. Heviteini oli vihainen ja sanoin, että vihantunteita on minullakin, on väärin, että niin hieno koira sairastuu ihan liian nuorena.

Perhe sitten aikanaan kotiutui ja kävimme läpi Ikerin viimeiset hetket. Vävy aukaisi kalliin sampanjapullon, jota olivat säästäneet. Joimme maljat koirista parhaimmalle. Ikerin eteen tehtiin kaikki mahdollinen ja välillä mahdotonkin, mutta lopulta oli todettava, että sen oli aika päästä kirmailemaan meidän edellisten saksanpaimenien kanssa jonnekin.

Monta koiraa menettäneenä tiedän, että tulevat päivät ovat kamalia ja pitkään kaikki muistuttaa vielä rakkaasta perheenjäsenestä. Mutta aikanaan suru helpottaa ja sitten muistellaan hymyillen kaikkia Ikerin toilailuja ja touhuja. Se oli koira, jota oli helppo rakastaa ja jolla oli valtava määrä niin ihmisiä kuin koiriakin, jotka siitä pitivät.

Kiitos kaikille teille, jotka olette sitä facebookissa muistaneet.

Kyllä minuakin itketti lukiessani. On vain muutama viikko kun kspassa ollessani tyttö soitti itkien. Ja sama reissu oli edessä. Lähdin samantien lapsenvahdiksi ja nuoripari pääsi saattelemaan ensimmäisen yhteisen koiran.

Kyynelsilmässä kirjoitellaan täälläkin. Minähän näin Ikerin muutaman kerran ihan livenä, ja pikku spanielikin pääsi nauttimaan seurastaan. Siis tosiaan nauttimaan: iso koira suhtautui pieneen, huomiotaan kerjäävään karvakerään vähän kuin teinipoika vahdittavakseen annettuun parivuotiaaseen serkkutyttöön. Siis että onhan toi hiukan kiusallinen mut muuten ihan mukava, kyllä mä sitä tämän päivää kestän ja jaksan olla ystävällinenkin.

Enkä ikinä unohda sitä pääsiäisaamua, kun spanieli, joka luulee olevansa suuri metsästyskoira, vilahti kävelytien viereiseen metsikköön, ilmeisesti peuranjälkiä nuuskien, ja hävisi sinne. Iker karjaisi pari kertaa römeästi, ja ennen pitkää spanieli liittyi seurueeseen hieman nolon näköisenä. Iker sanoi sille vielä jotain koirien kielellä. Tulkitsin lauseen olleen jotain sen tapaista kuin että "etkö tiedä, että kun lähdetään kävelylle yhdessä niin sitten myös kävellään yhdessä eikä hypitä yksinään mihinkään ojantakaispusikoihin".

Että sellaisia mukavia muistoja. Osanottoni ja jaksamista, IL. On olemassa sanonta "Muistoista aika rakentaa lohdutuksen". Niin se on koirienkin kohdalla. Nyt ei aika ole vielä ehtinyt tehdä tehtäväänsä, joten surra saa ja pitääkin.

Ja mitä taas siihen tulee, että koiran kuolema on maailmassa käytävien sotien rinnalla jotenkin pikkujuttu, niin ei ole. Maailmassa käydään jossakinpäin jokseenkin aina sotaa, mutta koirat ja kissat (ja hevosetkin jos jollakulla sellainen on) ovat perheenjäseniä ja sellaisina ainutkertaisina yksilöinä heitä/niitä tulee kohdella. Isojenkin kriisien aikana lähipiiri, siis omat ihmiset ja eläimet, pitää ihmisen järjissään ja hyvällä tuulella.

Päätänkin sunnuntaisaarnani tähän. Kevättä kohti!