Muutaman päivän hiljaiselon jälkeen ollkin tänne foorumille tullut paljon kirjoituksia! Kiitos niistä!

Minullekaan ei juuri tapahdu mitään, joten kerron aina ihan arkisista toimista.
Perjantaina käväisin kirjamessuilla ihan yksikseni. Ilokseni löysin antikvariaattipuolelta Nuorten toivekirjaston julkaiseman Eleanor H. Porterin Iloinen tyttö (siis se Pollyanna). Olin itse ihastunut siihen Keijulin ja Peijulin ikäisenä. Kirja tuli silloin luettua monta kertaa. Saa nähdä, vetoaako se lainkaan nykylapsiin? Teos oli erittäin hyväkuntoinen ja kannen sisäsivulla oli merkintä, että se oli saatu palkinnoksi Raittiuskilpakirjoituksesta. Minäkin sain 9-10 vuotiaana Raittiuskilpakirjoituksesta palkinnoksi kirjan "Nuoret metsänkävijät", mutta se oli tylsä poikien kirja.

Olen ollut erittäin kiinnostunut fintiaaneista, sillä en ollut koskaan tiennyt, että suomalaiset ja intiaanit solmivat keskenään avioliittoja. Katja Kettu, Meeri Koutaniemi ja Maria Seppälä olivat käyneet useamman kerran haastattelemassa fintiaaneja reservaateissa. Tuloksena oli syntynyt 2016 julkaistu kirja "Fintiaanien mailla". Nyt harmittaa hirveästi, kun en sitten ostanutkaan sitä messuilta. Näkyy tuo onneksi olevan vielä saatavilla ainakin AdLibriksestä. Haluaisin myös lukea Katja Ketun uuden fintiaanikulttuuriin sijoittuvan teoksen "Rose on poissa".

Torstaina olin jälleen kuoron kanssa laulamassa hoivakodissa. Eturivissä istui aurinkoinen mummu, joka hymyili koko ajan ja aina laulun lopussa hän taputti innokkaasti ja hihkui "Kiva, kiva!" Kunnes sitten lauloimme Säkkijärven polkan. Vanhus muuttui todella vihaisen näköiseksi ja hakkasi kävelykepillään raivokkaasti lattiaa . Seuraavana oli ohjelmassa Muistatko Monrepos´n, jolloin ilo palasi hänen kasvoilleen.

Sunnuntaina olin kuorokaverini kanssa katsomassa elokuvaa Olavi Virrasta. Lauri Tilkanen oli komea ja hyvä roolissaan, mutta laulut tulivat ääninauhalta. Ihan katsottava elokuva nostalgiaa kaipaavalle ja Virran musiikin ystävälle.

Täytyy lopettaa. Peijuli tulee kohta tänne, kun vanhemmat lähtevät hakemaan Isoveljeä vesipallotreeneistä. Mies lähti maalle hakemaan 83-vuotiasta sisartaan ennen kuin sää viilenee niin, ettei hän pääse kesärenkaillaan sieltä pois. Onpa hän viihtynytkin maalla toukokuusta lähtien.

Tänään suuntasimme etelään päin Yaizan kaupunkiin. Läpi viinitarhojen ja bodegojen. Viinirypäleet kasvatetaan syvissä kuopissa mustassa maassa, kuopat reunustetaan puolipyörein laavakivimuurein.

Olimme saaneet vinkin artesaanikeskuksesta, sinne siis. Löytyi hurmaavia laavakivestä tehtyjä koruja (yhdet itselle, yhdet bonuslapsenlapselle). Menimme putiikkiin, jonka persoonallisesta omistajattaresta olimme onneksi kuulleet, muutoin olisimme ehkä paenneet takavasemmalle. Hän sulki jälkeemme sisäänkäynnin paksulla nyörillä ja sanoi perässä tuleville asiakkaille, ettei voi palvella kuin kahta kerrallaan, menkää jonnekin ja tulkaa myöhemmin. Sitten hän kysyi mitä minä etsin. Änkytin, etten tiedä, haluaisin katsella, jos mieluista löytyy. Vaatteita ei saanut hypistellä, rouva nosti esiin niitä, joita katsoi minulle sopivan.

Ihastuin yhteen keltamustatunikaan, vaan madame sanoi, että väri ei pue minua ja on muutenkin liian lyhyt mahan kohdalta. Okei. Seurasi pitkä haastattelu, minkälaisia koruja käytän ja missä aikoisin hänen tekemiään vaatteita käyttää. Olin jo ihan tuskainen, mutta onneksi ystäväni alkoi vaatia takkeja sovitettavaksi ja minä sain salaa kurkistella kolttuja. Löysin kolme vaihtoehtoa, joista madame hylkäsi kaksi, toiseen malliin olin liian lyhyt ja toiseen varmaan liian paksu. Kolmas kelpasi ja siihen olin itsekin tykästynyt. Ehkä hieman pramea mustakultainen, johon ostin käsinkudotun kultaisen huivin.

Ystäväni pääsi vauhtiin ja mukaan lähti pantterikuvioinen liehuva takki, leveä vyö valtavan soljen kera sekä liskonnahkainen, iso käsilaukku, sekin rouvan omatekemä. Olimme liikkeessä tunnin, eikä madame päästänyt koko aikana muita asiakkaita sisälle. No kyllä siitä meidän ostosläjästä hyvä tuntipalkka hänelle tuli. Ystäväni totesi mustalla huumorillaan, että "no jos mä elän enää pari vuotta, niin onpahan upeita vaatteita." Hän on pitkä ja tautinsa laihduttama ja näytti upealta takissaan.

Istahdimme virkistäytymään. Sain raikasta sitruunamehua hillopurkissa ja kanarianperunanpuolikkaan. Jatkoimme ajamista summa mutikassa, sillä kartta oli repeytynyt. Täällä on hieman haasteellista ajaa taajamien ulkopuolella, sillä ympyröitä on kaikkialla, mutta niissä ei monissakaan ole kylttejä, mihin mikäkin tie vie. Löysimme kuitenkin ruokapaikan ja söimme ihan tavallisen lounaan, isäntä lahjoitti jälkiruoaksi banaanit.

Suuntasimme El Golfon merenrantakaupunkiin, jossa istuimme melkein aalloissa kahvilla. Paikka oli kovin pieni, mutta hurmaava. Kotimatkalla alkoi rankkasade ja eksyimme pari kertaa. Ajoin hiki tukassa,kun ei yhtään tiedetty, missä ollaan ja mihin pitäisi mistäkin kulmasta kääntyä. Auto sammui vain kerran yhdessä äkkijarrutuksessa, kun jalallani ei ole selkärangassa kytkinmuistia.

Vaan hotelliimme löydettiin, avasin Lanzaroten viinipullon ja aion lipitellä sen sisältöä, kunnes menemme kohta päivälliselle. Minusta tuntuu, että saari on jo nähty, mutta ehkä keksimme vielä uusia paikkoja.

Espanjaan taitaa olla perustettu Iloklubin haarakonttori

Me lähdemme ensi yönä (kirjaimellisesti eli klo 3.30) kohti Berliiniä. Tein eilen lähtöselvitykset ja kun kummallakin on vain pieni laukku, niin pääsemme kentällä helpolla. Lento kestää ilahduttavasti vajaat kaksi tuntia, joten ei tarvitse siinäkään mielessä pitkään kärvistellä.

Mustikkaposki, hienoa että etämiehen leikkaus sujui hyvin. Nyt sitten vain maltillisesti kuntoutusta.

Suupaltti, miten ihmeessä te jaksatte käydä joka päivä jumpassa?! Me käymme (tai siis pyrimme käymään!) joka toinen päivä ja sekin käy työstä. Tietenkin minun kohdallani asiaan vaikuttanee se, kun inhoan liikuntaa

Minua harmittaa, kun en ennen arabikevättä ehtinyt päästä Petraan. Olimme varanneet Kristina Cruisesin talven viimeisen Punaisenmeren risteilyn siten, että olisimme päässeet seilaamaan Suezin kanavaa pitkin Välimerelle. Risteilyyn kuului myös käynti Petrassa. Risteilyn piti olla maaliskuussa, mutta sitten helmikuussa alkoi arabikevät ja laiva tuli pois kuukautta aikaisemmin, joten meidän risteilymme peruuntui Nythän sinne on jo pitkään taas tehty matkoja, mutta jotenkin nykytietojen ja uutisten valossa ei oikein innosta lähteä. Täytynee vain tottua ajatukseen, että Petra on yksi niistä monista paikoista, joka jää näkemättä.

Nyt varmaan pitää alkaa pikkuhiljaa valmistautua. Täytyy selvittää Berliinin säätilaakin, että osaa pukeutua sopivasti. Muutenhan meille ei paljoa tavaraa tule. Siitä pitää huolehtia, ettei meirämmiäs ota mukaan sveitsinpuukkoaan, sillä normaalistihan se menisi laukussa ruumaan. Ja kyllä hän varmaan ilman sitä nyt muutaman päivän tulee toimeen! Tärkein osa tuntuu olevan hammastikku (yök), joten täytyy muistaa ottaa mukaan oikeita hammastikkuja

Mukaviaa matkapäiviä kaikille matkustavaisille, tervetuloa kotiin paluumuuttajille ja kaikille muille mukavaa loppuviikkoa sekä viikonloppua, halloweenillä tai ilman

Ei kovin suurta eroa. Torressa lämpöä oli lähtiessämme 13 astetta, satoi ja tuuli. Täällä oli tänään 7 astetta, ei tuullut eikä satanut, aurinkokin pilkahteli.

Tämänikäinen kun palaa reissultaan kotiin, unohtaa saman tien, että on koskaan missään ollutkaan. Ei silti, ensi lokakuuksi on varattu koti samoilla koordinaateilla.

Norskilla on välillä lentohenkilöinä (?) sellaisia villisuisia nuoria miehiä. Niiden kanssa saa heittää läppää pelkäämättä, että toinen loukkaantuu. Kävin ostamassa ystävälleni naamarasvapaketin lohdutuspalkinnoksi, kun hänkin joutuu olemaan kasvoremmeissä öisin. Lentohenkilö kysyi ihan pokkana, laitetaanko pakettiin vai syönkö sen heti. Sanoin, että menee ihan vaan kotievääksi.

Keväällä lennolla oli sellainen velikulta, joka väitti, että olin ihan hänen isoäitinsä näköinen. Laskin mielessäni, että mies oli kolmikymppinen. Jos olisin saanut ekan parikymppisenä ja hänkin parikymppisenä, tekisi yhteensä seitsemänkymmentä, että lähellä huideltiin. Se mies tarjosi silloin minulle ja matkakumppanilleni ilmaiset kahvit.

Vastaanottotuliaisina meillä oli (erityisesti tiedoksi Kipalle) jkv hiirenkakkaa ja sitä toista. Isäntä oli saanut yhden pikku paistin ja tuumaillut, että se oli sitten siinä... Tuumailut loppuivat kyllä lyhyeen.

Oli kiva tulla vaatteet pestyinä ja laukussa rypistyneinä. Olisivathan ne joka tapauksessa ensi keväänä ryppyisiä, mitä välii.

Päätin kuntouttaa selkääni tänään metsälenkillä. Lukuisista hyvistä tienviitoista huolimatta eksyin sen verran, että matkaa tuli taas 12 tuhatta askelta. Se on nykykunnolle liikaa. Soitin isännälle, että pistäisi saavin tuleen. Olen nyt sitten lillunut lämpimässä ja uskon vakaasti ihmeparanemiseen, jota ei kumminkaan tule. Kun ei ole enää Teppoa, virkanimikkeeltään kansanparantaja, pitänee mennä osteopaatti Matille. On se sentään hyvä, että Matteja ja Teppoja on eri lähtöihin.

Pikkumiehiä on ikävä. Haemme heidät huomenna lojumaan sohville ja pelaamaan kännyillään. Tosin olen suunnitellut pientä vieroitusohjelmaakin. Minulla nettivieroitus sujui niin hyvin, että vasta nyt parin päivän kuluttua kotiutumisesta sain raivattua henkiseen maailmaani tilaa läppärille.

Isännän piti mennä polvioperaatioon viikon kuluttua. Ei mene. Pitkäaikaissokerit on sen verran koholla. Hankin jo tiedostoonsa diabeteshoitajan puhelinnumeron ja soittoajat. Hyvä, että eivät ota turhaa riskiä.

Onko joukossamme keinopolvisia ihmisiä, jotka voisivat vähän valaista, miten nopeasti ovat toipuneet operaatiosta?

Motsku olin vasemman polveni tekonivelleikkauksessa 11.9.2010. Leikkaus tehtiin lauantai iltapäivällä ja kotiuduin sairaalasta keskiviikkona 15.9 lääkärikäynnin jälkeen. Leikaus sujui hyvin.

Kirjoittelin toipumisestani päiväkirjaani - siksi tiedot ovat melko tarkkoja Ulkona kävelin sauvojen kanssa melko pian kotiuduttuani, tosin kipulääkkeitä otin aluksi reippaasti, kolme kertaa päivässä.

Autolla ajoin ensimmäisen kerran lyhyen matkan ( edestakaisin 17 km) 11.10 eli kuukausi leikkauksen jälkeen. Kävin silloin fysioterapeutin luona, joka totesi että kuntoutumiseni oli sujunut varsin hyvin. Portaissa kulkeminen oli hieman ongelmallista, koska asumme yksikerroksisessa omakotitalossa eli treenaus oli olematonta.

2.12. ajoin jo oikein kunnon matkan Kiimingistä Äkäslompoloon ja takaisin (n 2 x. 370 km) . Sen jälkeen elämä onkin ollut kaikella tavoin normaalia.

Kaikkein tärkeintä kuntoutumisessa on tehdä kaikki ne harjoitukset mitä fysioterapeutti määrää. tehdä vaikkei huvittaisi ja vaikka aluksi venyttely hieman sattuisikin. Ortopedi, joka minut leikkasi korosti venytyksen ja harjoittelun tärkeyttä ja minä uskoin häntä.

Että tämmöinen sairauskertomus.

Mä olen ihan kyllästynyt Lanzaroteen. Olemme ajelleet saaren joka puolella. Tänään menimme bussilla Puerto del Carmeniin ja syötiin siellä. Joka paikka on turisteille tehty, krääsäkauppoja rannat tulvillaan. Ei ole minua varten tällaiset etelänlomat ja nyt sen muistan lopun ikääni.

Museotkin on nähty. Altaan äärellä ei jaksa loikoilla ja olkapäätkin kärtsänneet. Reilun viikon päästä pääsen rakkaaseen Alteaani, aitoon paikkaan.

Heippa

Kiitoksia taas kirjoituksistanne.

Merelle, kirjoittelin silloin joskus siihen espanjankieliseen ketjuun. Nyt on kieli vähän ruosteessa. Tänä vuonna espanjanryhmämme loppui, kun ei ollut tarpeeksi osanottajia. Muutenkin viime vuodet olen käynyt vähän laiskasti tunneilla, kun olemme "muuttaneet" tänne mökille niin aikaisin keväällä ja olleet taas myöhään syksyllä, niin osanottoni tunneille on ollut vaillinainen ja myönnän, että hiukan laiskasti olen tehnyt tehtäviäkin. Kurssi oli sellainen keskusteluryhmä - eteläamerikkalainen opettaja. Kyllä siellä kerrattiin kielioppiakin, mutta ei meillä ollut kirjaa. Mietin yhtä toista kurssia, mutta taidan pitää tämän vuoden taukoa. Pitäisi itsekseen kerrata, ehkä jossain vaiheessa pääsen siihen.

IL, minäkin ihmettelen välillä energiamäärääsi , mutta muori kyllä välillä tuntuu, että sinäkin olet oikein duracell-pupu, kun jaksat niin paljon.

Motsku, meillä on useampi ystävä, jolle on tehty polven tekonivelleikkaus - monta siippani etistä pelikaveria. Osa on parantunut tosi hyvin, osalla vaivat ovat kiusanneet pidempään. Varmaakin tuo, mitä JJ kertoi kuntoutuksen tärkeydestä, pitää paikkansa. Minullakin se on edessä (magneettikuvien perusteella voitaisiin tehdä heti) - yritän kyllä lykätä eteenpäin ja voidella polveani kävelemällä. Motsku tervetuloa kotimaahan.

Pikseli, ihanaa, kun käytte ilahduttamassa laulullanne muita. Tuo fintiaaniasia kuulostaa mielenkiintoiselta.

Mennalle mukavia matkapäiviä.

Kun tiistaina menimme verkoille, niin hommasta ei tullut mitään. Oli niiiiin kova tuuli, että en millään saanut venettä pidettyä paikoillaan. Vesi on lähes avantokylmää, niin että säilyvät hengissä jonkin aikaa verkossakin. Keskiviikkona sitten saimme verkoilla yli kahden kilon hauen ja reilun kiloisen siian. Juuri äsken herkuttelin graavisiikaleivällä

Eilen kävimme kaupoilla - tänään olisi varman suuremmat ruuhkat, kun huomenna on pyhä. Sunnuntaina meille on tulossa ystäväpariskunta pariksi päiväksi.

Nyt on ulkona harmaata. Pitäisi lähteä katsastamaan verkot ennen kuin tulee kunnon sade. Kyllä minä nautin täällä olosta, kun ei ole kiire minnekään (paitsi joskus verkoille ) . Tähän aikaan vuodesta ei ole edes postia käännetty tänne, joten päiväkävelynkin voi sijoittaa mihin aikaan tahansa.

Mukavaa viikonloppua kaikille . Yritä IL kestää vielä muutama päivä siellä altaan äärellä

Tänään olemme olleet koko päivän altaan äärellä. Ystäväni on väsynyt, eikä se lekottelu minullekaan pahaa tee. Välillä osallistuimme pina coladan tekokurssille, aika hauska juttu ja saatiin ilmaiset drinkit.

Minulle on käynyt täällä vähän samoin kuin herttuatar Meghanille Australiassa. Ostin liehuvahelmaisen rantamekon ja kävelin hintalappu mekossa roikkuen rantabaariin! Pyysin baarin poikaa leikkaamaan hintanauhan pois, kun oli aika vahvaa tekoa. Hetken päästä ystäväni totesi, että koko mekko oli nurin päin. Tyynesti tarrasin pesuohjelapusta somasti kiinni muka pitkiä helmoja kootakseni ja marssin vessaan kääntämään koltun.

Vessamatkalla satuin näkemään, kuinka hotellipoika oli viemässä hissiin matkalaukkutelinettä ja siinä roikkui hienojen laukkujen lisäksi minkkiturkki. Että joko pakkaset ovat tulossa tai sitten tuli vieras Siperiasta vai mistä oli kysymys?

Enää huominen päivä kulutettavana, sunnuntai menee reissuamiseen. Ja sitten mökille mahdollisimman pian!

Erzakka,vilkaise yksityisviestisi! Löytyy oikeasta yläkulmasta.

Ihan tuhnu ilma, mutta eväät on jo pakattu. Pojat hellivät isäntää yläkerrassa melkoisin äänivaroin. Luulen, että kohta tulee melkoinen ajojahti, jos ääntä ei saa säädettyä pienemmälle.

Hirveä kolina. Pojat vyöryivät alakertaan. Isompi vaatii köyttä näyttääkseen paalu- ja merimiessolmun sekä siansorkan.

Eiku menoksi!

Tervehdys sumuisesta savosta.
Tulin tänään ”omaishoitajaksi” etämiehelle. Tehtäväni on lähinnä vahtia että hän malttaa olla tekemättä liian raskaita askareita. Ruoka muhii uunissa ja pyykkikone pyöriii. Teimme päivällä kävelylenkin sumun keskellä.

Viikko meni taas tosi nopeasti. Liikuntaakin harrastin omasta mielestäni kiitettävästi, siihen nähden että yleensä jämähdän sohvalle pimeinä päivinä.
Kävin yhtenä päivänä etsimässä suppiksia ja löysinkin piirakkatarpeet ja ison rasian pakkaseen.

Kipalle ja miehelleen toivon painavia verkkoja. Onnea viikolla saaduista hauesta ja siiasta. Me joudumme tyytymään kevääseen asti kaupan matalikon antimiin, mutta ei sieltä saatu kala maistu samalta kun juuri vedestä nostettu.

Nyt täytyy mennä toppuuttelemaan miehen touhuja. Hyvää alkavaa viikkoa.