Heippa,

yritän olla lyhytsanainen 🤣. Katsoin juuri, että olen viimeksi kirjoittanut "kunnolla" tänne 22. j 23.7. ja sen jälkeen lähinnä JJ:lle lyhyen viestin. 

On ollut haipakkaa. Suunnilleen juhannuksesta lähtien on ollut porukkaa täällä. Ihanaa pitkän eristäytymisjakson jälkeen, mutta onkohan ikä vai mikä, niin hieman jo uuvuttaa. Pakko myöntää. 

Kerroin siellä aiemmin sienimetsällä sattuneesta loukkaantumisesta. Viime torstaina olin sitten magneettikuvissa ja valitettavasti sain perjantaina tietää, että hamstring issa on osittainen repeämä ja vielä sellaisessa kohdassa, että paranee hitaasti ja kivut ovat kovat. Istuinkyhmyn arkuus ja kova kipu tekevät istumisesta kerrassaaan tukalaa (vaikka minä en "normioloissa kauheasti istukaan). Autossa istuminen on suorastaan tuskaisaa. Lähdimme toissapäivänä (maanantaina) ystäväni ylipuhumana ajamaan heidän mökilleen Asikkalaan ja seuraan liittyi myös toinen pariskunta. Meitä oli koolla sama tuttu porukka, joka yleensä kokoontuu täällä meidän luona juhannuksena. Välillä on jussina jompi kumpi lapsistamme ystävineen myös mukana. Ihana päivä ja ilta ystävien kanssa. Joukossahan on tämä yksi musikantti ja on niiiiin ihanaa laulaa yhdessä. Nyt lauloimme jo päivällä - mm. "kotimaani onpi Suomi", jonka siippani otti videolle. Lähetin sitten videon äidilleni ja hoitajat näyttivät sen. Tuota laulua vanhempani aina lauloivat pitkillä automatkoilla, kun olimme lapsia. Ajattelin, että tuttu laulu toisi äidilleni jotain hyviä tunteita pintaan.

Söimme hyvin ja lauloimme illalla pitkään. Rannan tuntumassa on sellainen grillikota, josta ääni ei niin paljoa häiritse muita. Nauroimme paljon ja kyllä teki hyvää. Kivutkin hetkeksi melkein unohtuivat - toki viinikin auttaa kipuihin. Sillä vaan ei voi itseään lääkitä liian usein. Eilen paluumatkalla palasin ja lujaa "arkeen". Kivut autossa olivat sietämättömiä. Ajoimme suoraan omt-fysioterapeutin luo, jonne olin jo ajan heti perjantaina varannut. Tänään piti alunperin tulla vävyn (ei siis virallisesti - ovat kihloissa ja häitä suunnitellaan kovasti ensi kevääksi) vanhemmat meille kylään. Jouduin soittamaan eilen illalla ja peruuttamaan homman, kun rakas siippani oli niin kipeänä. Alkoi jo eilen aamusta nokka vuotamaan ja kun olimme matkalla, niin olonsa huononi koko ajan. Pää särki ja paleli. Hän ei tietenkään tullut lainkaan kaupoille, joissa kävimme fyssarin jälkeen. Ja nukkui suuren osan ajasta, kun oli kantanut tavarat sisälle. Tänään tekee koronatestin. Kuumetta ei ollut. Itselläni on alkanut nyt aamupäivällä nokka vuotamaan ja kurkku tuntui aamulla kipeältä. Onhan niitä muitakin viruksia liikkeellä kuin korona.... en kyllä ymmärrä, jos sitä olisi, mistä olisimme moisen voineet saada. Siippani on kyllä käynyt jonkun kerran jossain "tyhjässä" kaupassa ilman FFP2:sta. Toivottavasti on nyt jotain muuta, niin että vävyn vanhempien vierailu onnistuisi ensi viikolla. 

Me huomasimme maanantaina aamupäivällä terassilla sisääntulon ja "hyötysiiven" kohdalla kummallisen hajun. Emme ehtineet tehdä sille mitään, kun olimme lähdössä sinne ystäviemme mökille. Eilen ensimmäisten unien jälkeen siippani pukeutui "suoja-asuun" ja tyhjensi ensi tavaroita avattavien luukkujen kautta. Sen jälkeen kävi kurkkimassa, löytyykö sieltä joku raato. Haju meinaan toi sellaisen mieleen. Mitään ei kuitenkaan löytynyt. Kerran löysimme kuolleen linnun seinän ja jääkaapin välistä. Nyt tietty tutkin ne paikat ensin ennen kuin siippani ryhtyi isompaan urakkaan.
Aikaisin aamulla siippani mennessä ulos, ei hajua tuntunut ja hän ajatteli ensin, että on korona ja hajuaisti mennyt. Sama kävi minullakin mielessä, kun en mitään haistanut, mutta testasin hajuaistia, niin basilikan tuoksun tunsin heti. Ja kun ilma alkoi lämmetä, niin sama haju tuntuu taas. Meillä on hyvät tilat talon alla, että alapohja tuulettuu ja siippani käy aina vähintään kerran vuodessa tarkistamassa tilat ja varmistamassa, että missään ei ole kosteutta. Nyt ehkä joutuu menemään vielä uudestaan sinne. Haju ei kyllä tunnu ollenkaan terassin toisessa päässä, mutta sisään tullessa jo portaiden kohdalla tuntuu.

Kanttarelleja olemme käyneet uudenkin kerran keräämässä ja saalis oli runsas. Yhden satsin jätin astiaan, että saimme tehtyä kanttarellikastiketta kummitytöllemme, joka oli täällä käymässä miehensä ja koiransa kanssa, loput laitoin kuivuriin. Iso satsi kutistui minimaalisen pieneksi - hyvä, että ei vie enempää tilaa. Rakas siippani on kerännyt aika paljon jo mustikoita ja olen saanut niitä vietyä ja "lähetettyä" kummitytön mukana kaupunkikodin pakastimeen. 

Suuresti kiitoksia kirjoituksistanne. En nyt kommentoi sen enempää - alkaa meinaan tämä istuminen tuntua tuskalliselta. Kärsin myös kuumuudesta kovasti. Harkitsen edelleen hormonikorvaushoidon uudelleen aloittamista, unetkin kärsivät niin paljon. En aiemminkaan ole ollut hyvä nukkuja eikä asian yhteys edes heti tullut mieleeni, mutta tunnin pätkät ja puolikkaan nukahtamislääkkeen avulla kahden tunnin pätkä, alkavat jo tuntua raskailta. Kivutkin kyllä pitävät hereillä. 

Meillä on muuten rutikuivaa. Kun tämä viimeisin "myrsky" oli mm. Mikkelissä, me saimme kokonaiset 2 milliä vettä. Täällä on rutikuivaa ja nyt olevan ennusteen mukaan sateita ei ole tiedossa pitkään aikaan. Joten kasteltavaa riittää, vaikka toisaalta tuntuu turhalta. Pienet nurtsipläntit ehtivät jo kuivahtaa, kaikki kukat ja pensaat nuokkuvat. Suurin osa kukistani ovat jo kukkineet ja osan olen jo leikannut "alas". Pystyssä olevat ovat huonon näköisiä jo senkin vuoksi, että kuivuuden ohella tuuli on koetellut niitä. Jos olisi paljon rahaa, hankkisin jonkun muotoilemaan pihaa uudestaan ja istuttamaan enemmän kunttaa. Rahkeet eivät kauheasti riitä enää kukkapenkkien hoitamiseen, vaikka kukkia rakastankin. On mulla ruukuissa aika paljon kukkia, mutta niitäkin olen vähentänyt. Todisteena vanhan mökin alla olevat lukuisat ruukut, jotka ennen olivat kukkia täynnä. 

Hyviä vointeja kaikille. Me saatamme joutua siirtämään seuraavaa "kaupunkikeikkaa" sen vuoksi, että autossa istuminen on  nyt niin tuskallista. Juuri jouduimme peruumaan yhden vierailukutsunkin sen vuoksi ja yksi on vielä peruutettava. Kaupunkikeikan peruuminen harmittaa eniten, kun äidin kunto heikkenee koko ajan. Isällänikin (täyttää 88 tänä vuonna) olen huomannut muistin heikkenevän. On ollut aina niin terävä ja hyvämuistinen. Huomaa sen kyllä itsekin - eilen päästi voimasanan, kun ei muistanut yhden hoitajan nimeä sieltä äidin hoivalaitoksesta. Nimet unohtuvat minultakin ajoittain ja samoin siipaltani - palaavat sitten mieleen niin, että toinen saattaa muistaa etunimen ja toinen sukunimen. Tällaista tämä elämä on. 

Toivotan uudestaan hyviä vointeja itse kullekin ja läheisillenne. <3 

Voi Kipa sun kanssa. Onneksi se siipan koronatesti oli negatiivinen.

Mulla on ollut hauskaa tuon pennun kanssa. Ollaan tehty lenkkejä ja harjoiteltu suhtautumista ohiajaviin autoihin. Ollaan pidetty pieniä tottelevaisuusharjoituksia, istuu jo paikallaan, kun kävelen muutaman metrin ja annan vasta sitten luvan tulla. Justuksen kanssa heiteltiin palloa ja leikittiin piilosta, Caro etsi innoissaan ja sai namin, kun löysi minut. Kokeilin sen nenätyöskentelyä makkararadan kanssa ja hienosti sujui sekin. Mä odotan niin kovasti tyttären perheen pentua, joka pääsee ensi viikolla kotiinsa.

Ja nyt sohaisena ampiaispesää. Kunnioitan Vesa-Matti Loirin poismenoa, mutta en ole koskaan lukeutunut hänen ihailijoihinsa. En ole ikinä tykännyt Turhapuro-leffoista, enkä nauranut Nasse-sedälle tai muille hahmoille. En tiedä, miksi, olihan hän monipuolinen taiteilija.

Herukkapensaat on nyt tyhjennetty, Justus auttoi ja Caro vahti perhosia. Olen keittänyt mehua, tein myös raparpereista ja mansikoista mehua. Tosin jouduin kysymään Motskulta, pitääkö mansikoista ottaa kannat pois, häntä hieman nauratti. No eka kertaa elämässäni käytin Mehumaijaa, ei voi kaikkea tietää! Enemmänkin säilöisin, mutta ei ole kylmäkellaria, pakastin pursuaa.

Nyt mä ihmettelen, mitä tänään teen, kun marjashow on ohi, ruohokaan ei kasva. Pitäisikö imuroida?

Sori alleviivaukset, mun kynnet on liian pitkät ja sohii pariin näppäimeen kerrallaan. Vasta ensi viikolla on kynsihoito.

Mutta saako turvavyön kiinni, jos on pitkällään penkillä? Ja IL, et ole yksin Loirimielipiteen kanssa. Varmasti on suosittu taiteilija ja lahjakas ym, mutta kaikki eivät pidä kaikesta. Minusta liiankin taiteellinen joskus ja eläytyminen menee jo liian pitkälle minun makuun. Mutta onneksi kaikille riittää ihailijoita.

Meillä on Manse päivä, halllliin syömään nyt vaikka aluksi 😋

Heippa,

juu, se testi oli eilen negatiivinen, mutta pää vielä särki. Illan mittaan nuhakin helpotti hänellä. Ei ole vieläkään terve olo, mutta jotain metallia leikkaavaa sahaa tuolla ulkona käyttää, kun kanootistaan hajosin sellainen jalkatuki.

Mulla sen sijaan on ääni lähes pois. Ehkä siippani saa nauttia kohtalaisesta hiljaisuudesta, silloin kun en viitsi kähisevällä äänellä jotain yrittää selostaa. Saa nähdä, miten tästä kehittyy. Toivottavasti olisi vaan tavallinen flunssa. Koronassa pelkään eniten long covidia, kuten olen varmaan ennenkin maininnut. Toisaalta saimme 4. piikit vasta kolme- neljä viikkoa sitten, joten luulisi suojan olevan kohtalaisen korkea. Toisaalta taas itselläni on immuunipuolustusta alentava lääkitys, niin saattaa olla, että minuun iskisi kovemmin.  Onko kukaan teistä kuullut, että koronaan sairastuneella olisi ihmeellisiä elohiiriä. Sanoin aamulla siipalleni, että minulla on elohiiri oikeassa poskessani - tuntui jo eilen, niin hän sanoi, että hänellä oli ollut eilen sama "vaiva", mutta eri kohdassa. Tuli vaan mieleen.....Pyykkejä pitäisi saada koneeseen, täällä tuulee taas ihan kauhean paljon, niin ainakin pitäisi kuivua nopeasti. Muuten yritän ottaa iisisti. 

IL, eipä taida meillä koskaan ole ollut puhetta Veskusta. Mä kyllä oon nuorempana katsonut varmaan kaikki Uuno-leffat. Suurimman osan niistä yöaikaan, kun tyttärellämme oli koliikka ja piti yöllä kävellä ja kantaa, että ei itkisi. Samalla mulla oli lainassa veljeltäni aina pino Uuno-VHS-leffojaja niitä kuuntelin ja osittain katselin tytärtä kantaessani.  Nassesetää en ole juuri katsellut, mutta Eino Leinon runojen tulkinnoista pidän kovasti. Minusta hän oli superlahjakas tyyppi. Urheilussakin menestyi paitsi jalkapallossa (josta on nyt mainittu), niin myös käsipallossa. Lisäksi hän kävi tosi hyvää koulua - Pohjois-Haagan yhteiskoulua - samaa, jossa itse olin oppikoulussa. Vesku ei muistaakseni ylioppilaaksi sieltä valmistunut. Mulla on mielikuva, että kun oli koulun joku (ehkä 50-vuotis) juhlatilaisuus, että Vesku ois ollut siellä. Voi olla, että muistikuva on väärä. Vävy on todellinen Vesku-fani. Tytär tilasi yhdeltä taitailijalta hänelle joululahjaksi Uuno-taulun. Oli melkoisen hinnakas - mekin siihen osallistuttiin.... ja ajattelin vähän skeptisesti, että miten mahtaa sopia heidän sisustukseensa ja muuhun tyyliin kotona. Mutta taulu löysi paikkansa ja näyttää siltä, että olisi aina ollut siinä. Ymmärrän hyvin, että Vesku ei ole kaikkien suosiossa. Mutta eihän se nyt ampiaspesään sohaisemista ole, jos on erilaisia mielipiteitä asoista. Sehän vaan rikastuttaa elämää, kun voi kuunnella mielipiteitä eri katsantokannoilta. 

Muuten IL, sinähän voisit alkaa harrastaa koirankoulutusta maksua vastaan 😂🥰. Sulla on niin paljon kokemusta ja koirathan vaistoavat kaiken niin herkästi.

Nasu, kiitos neuvosta ja paranemistoivutuksista. Mä olen kyllä 40-vuotiaasta lähtien harjoitellut istumisen välttämistä sen jälkeen kun välilevyn pullistuma hajosi selässä ja olin lähellä halvaantua. Selkä leikattiin, mutta siellä oli jo tuhoja sen verran tapahtunut, että selkä ei koskaan parantunut entiselleen. Ennen kuin siippani jäi eläkkeelle, meillä oli kaksi autoa ja minä olin täällä vapaa-ajan asunnolla silloinkin, kun hän oli töissä. Mikkeliin ajo edestakaisin onnistui (n. 100 km), mutta yli 20 vuoteen en ole koskaan ajanut kaupunkikodista enää tänne asti. Muutaman kerran olen ajanut puolet matkasta. Mulla on pelkääjän paikalla selkänoja melko alhaalla - en voi ihan normiasennossa selän vuoksi pitää. Ongelmana vaan, että tämä kipu varsinkin istuinkyhmyn kohdalla tuntuu myös kun olen illalla sohvalla puolimakuuasennossa tv:tä katsomassa. Toivon niin kovasti, että saisin tämän jumpalla ja fysioterapialla kuntoon. Lääkäri oli jo kirjoittanut, että jos kroonistuu, niin pitää pistää kortisonia. En pelkää kortisonipistoksia, mutta kauhulla ajattelen tilannetta, että tämäkin kroonistuisi. Oikeastaan en edes suostu tässä vaiheessa sitä ajattelemaan. Läppäriä en pysty makuuasennossa käyttämään, kun olkapäät ja kädet yleensäkin eivät kestä sitä. Luen sängyssä selinmakuultani. Vatsani päällä on ensin tyyny ja sitten sellainen Stockalta ostettu lukuteline. En ole nähnyt niitä muualla. 

Nyt painun viemään pyykkejä koneelle. Mukavaa päivän jatkoa kaikille. 🥰😇

Vielä lyhyt kommentti, kun huomasin, että Asics Gel oli kirjoittanut samanaikaisesti kanssani. Minä ainakin olen saanut turvavyön kiinni "puolimakuuasennossa". Käytännössä itse turvallisuus onnettomuuden sattuessa kyllä vaarantuu, jos on "liian makuulla".  Juu, ja kuten tuli jo kirjoitettua, niin erilaiset mielipiteet ovat vain rikkautta. 🥰

MOI!

Ja voi voi, kun Kipalla on taas kaikenlaista vaivaa ja sairautta. Toivottavasti kivut hellittävät ja hengitystieoireet osoittautuvat muuksi kuin koronaksi.

IL:n Loiri-kommentointiin totean että kyllä mäkin hiukan ihmettelin, kun Hesarin kulttuuriosiossa (josta aina aamuisin lehdenluvun aloitan) oli sivutolkulla juttua poismenneestä. En ehtinyt enkä olisi jaksanutkaan lukea kaikkea, ja kun ratikassa vilkaisin digilehteä, siellä oli ainakin viisi eri juttua ko. taiteilijasta, hänen elämänvaiheistaan ja merkityksestään. No, monipuolinenhan hän oli, mutta kohtuus kaikessa.

Nasua komppaan kynsiasiassa. Mä yksinkertaisesti epäilen, että itselläni kunnon kynnet olisivat vain tiellä niin kirjoitus- kuin muissakin puuhissa. En ole pitkiin aikoihin edes lakannut niitä.

(oli mulla jotain muutakin kommentoitavaa mutta en nyt just muista mitä)

Mitä ns. omaan napaan tulee, niin sitä on juuri eilen tuuletettu Tallinnassa. Kiva oli poiketa tututssa turismikaupungissa, joskin varsinainen asia oli jokseenkin surullinen: käytiin viemässä kukkia vajaat kaksi vuotta sitten eli ensimmäisenä koronasyksynä kuolleen ystävän haudalle (hautajaisiinhan ei silloin päästy, koska korona). Tapasimme myös hänen leskensä, ja siinäpä se päivä sitten menikin. Elokuun lopussa on luvassa äiti+tytär-matka (niinikään Tallinnaan). Se kestää koko viikonlopun, ja ohjelmaksi on ajateltu kahviloita ja taidemuseoita.

Sitä ennen kuitenkin veneilyviikko, paatti pitää siirtää pois Uivan Venenäyttelyn tieltä. Sunnuntaina lähdetään evakkoreissulle, reilun viikon kuluttua palataan. Silloin ilmassa on jo ehkä syksyn tuntua, eilen ja tänään ohutkin villatakki oli ihan liikaa niin Suomenlahden etelä- kuin pohjoispuolella.

Voikaapa hyvin ja nauttikaa syyskesän lempeästä auringosta! Ja kaikesta muustakin mukavasta!

Abbedissan rukous, jota olen kai aiemminkin näillä sivuilla siteerannut, loppuu Anna-Maija Raittilan suomentamana näin: ”Auta minua saamaan elämästäni irti kaikki mahdollinen hauskuus. Ympärillämme on paljon hauskoja asioita, enkä haluaisi menettää ainoatakaan niistä.”

Tuohon pyyntöön yhdyn.

Heippa,

rakkaan siipan testi tänäänkin negatiivinen. Minä teen huomenna. Jos sekin on negatiivinen, niin sitten on varmaan vaan tavallinen flunssa.

Nasu , niitä myytiin aikanaan akateemisessa. Mulla on samanlainen sekä kaupunkikodissa että täällä. Siinä lukee The book seat. Jos laitat yv:nä vaikka sun numeron, niin voin lähettää whatsappilla kuvan, jos haluat. 

Kivaa  päivän jatkoa kaikille 🥰

Heippa,


Eikö kenelläkään muulla ole mielipiteitä Veskusta? Olisi kiva kuulla - molempiin suuntiin. 

Tein lopulta eilen illalla koronatestin, näytti negatiivista. Teen vielä huomenna toisen. Olo tuntui eilen jo vähän paremmalta. Olimme illalla saunomassa ja uimassa. Ilta oli niiiiin kaunis ja järvenpinta aivan peilityyni. (Jos osaisin, laittaisin tähän yhden kesäkeittiöstä otetuista kuvista.) Emme jääneet saunan terassille istuskelemaan. Istuimme kyllä kesäkeittiössä myöhemmin syömässä. Oli mukavan vilpoisaa. Mutta illasta ja yötä myöten mun olo huononi. Kurkussa oli kuin sata neulaa sinne pistäisi ja yskitti aivan hirveästi. Alkoi sitten tulla isoja tumman vihertäväviä könttejä yskösten mukana ja aamulla aivan jättikokoinen. Siippanikaan ei ole vielä terve. Kun jotain pientä tekee, niin väsyy heti ja on kipeä olo. 

Koko korana-aikana ei muistaakseni ole kummallakaan meillä ollut flunssaa. Allergista nuhaa kyllä. Tietty eipä olla juuri millekään alistuttukaan. 

Harmittaa eniten nyt sen vuoksi, jos kestää kauan emmekä pääse äitiä katsomaan. Kunto heikkenee koko ajan. Nyt häntä on vaikea saada aamuisin herätettyä. Äidilläni on elvytyskielto, jonka ehti tehdä suullisesti sekä lääkärille että isälleni ja minulle, silloin kun järki vielä toimi ja kuuli, mitä komplikaatioita oli ollut päivystyksellisen napatyräleikkauksen jälkeen. Sen myötähän meni äidin liikuntakykykin. Siippani luki eilen Aamulehdestä jutun, joka koski vanhusten elvytystä. Aika karseaa luettavaa. Todella huonokuntoisia vanhuksia elvytettiin ja kuskattiin sairaalaan jopa lentämällä eikä tutkimusten mukaan kukaan elänyt kauaa, vaikka siitä tilanteesta selvisivätkin. Ilmeisesti perustuu jotenkin siihen, että kun tulee tieto eloton, niin hätäkeskus automaattisesti lähettää tietyntyyppistä apua. Ei kyllä tunnu yhtään järkevältä kenenkään kannalta. 

Nyt pitäisi mennä yksi iso miljoonakello "siivoamaan". IL muistaakseni ihailikin sitä. Siippani nosti sen terassilta sivuun. Sitä ei normaalisti tarvitsisi nyppiä, mutta nyt siinä on niin paljon kuihtuneita kukkia, että pakko saada ne pois. En tiedä, olenko ylikastellut sitä vai onko ottanut nokkiinsa liiallisesta lämmöstä. 

Nasu, toivottavasti kuvista on jotain hyötyä. 

Mukavaa päivän ja viikonlopun jatketta. 🥰

Meidän perheessä ja isän puolen suvussa on seurattu aiemmin Veskun elämää. Hän oli tätini kanssa samalla luokalla oppikoulussa Haagassa. 
Tätini näki häntä myös aikuisena. Loiri kävi myös Saksassa tätini kotikaupungissa esiintymässä suomalaisille. 

Itse tykkäsin Uunoista silloin kun elokuvat ilmestyivät, samoin sketsiohjelmista Speden kanssa. 
Olen myös muutkin elokuvat nähnyt. 

Loirin lauluääni ja tulkinnat eivät kohtaa makuni kanssa. Huilusoitosta taasen pidin. 

Jotenkin tuntuu vaikealta kun nämä oman aikansa julkkikset kuolevat. Hehän ovat aina olleet ja nyt poissa. Väkisin tulee myös oma aika täällä mieleen kun on seuraava polvi. 

No muuhun asiaan. 
Kuopus tuli perheensä kanssa. Tytteli 11k osaa jo hienosti kävellä. Tosin meidän 13m pitkässä käytävässä luovutti ja konttasi sen. On niin söpö