Kiitos jumbojet kirjoituksestasi. Minä ainakin vielä lukisin mielelläni mietteitäsi.
Toivotaan että miehesi tilanne vielä paranee ja saatte elää rakkaudentäyteistä hyvää elämää vielä vuosia.
Kaikkea hyvää teille❤️

Jumbojet, voi kun osaisin sinua jotenkin lohduttaa, että jaksaisit puolestasi rohkaista ja kannustaa miestäsi jaksamaan. Rakkauden määrästä ei ole epäilystäkään, se on käynyt meille selväksi näiden yhteisten foorumivuosien aikana. Olet kuitenkin vahva ihminen ja vaikka huolesi miehesi puolesta on valtava, niin sinä kyllä jaksat ja osaat kaikkea sitä, mitä tarvitseekin, vaikka totesitkin, ettei sosiaalityöntekijän taidot tahdo riittää. Nämä ovat sellaisia asioita, että vasta sitten kun joutuu itse sellaista kokemaan, osaa peilata omia ajatuksiaan toisen huoleen ja suruun. Ymmärrän, mikäli et jaksa kirjoittaa, mutta olemme niin monesti saaneet lukea sinun lämpimiä sanojasi vaikeissa hetkissä, että uskon sinun saavan tämän foorumin porukalta, jos keltään, vilpitöntä henkistä tukea ja kannustusta ja olemme mielet ja sydämet avoinna, kun tarvitset ulkopuolista purkautumistietä. Onneksi meillä on osaavia lääkäreitä, joten toivon niin sinulle kuin miehellesikin voimia ja jaksamista sekä sitä, että miehesi kunto kaikesta huolimatta kohenee 🧡

Moi kaikille

ja erityisesti Jumbojetille jota ajattelen vaikka en oikein löydä sanoja. Lämmin virtuaalihalaus tavoittakoon sinut! Karmalen ja Mennan ja monen muunkin tavoin lukisin mieluusti mietteitäsi, sinä löydät usein ne juuri oikeat sanat. Toivon ja uskon, että miehesi tilanne paranee.

Käsittääkseni tuollaiset tyypit (olkoot sitten miehiä tai naisia, ja erityisesti jos ovat hämäläisiä tai pohjalaisia) jotka ovat aina jaksaneet, saaneet, pystyneet tehdä juuri mitä haluavat, ottavat terveydentilan ja/tai muiden vastoinkäymisten asettamat rajoitukset rankemmin. Eivät he osaa entisen karjalaisemännän tavoin todeta et nyt myö männään näin, toiste sitte taas toisinpäin.
 
Haluaisin vakuuttaa, että parannusta on luvassa, mutta jätän sen lääkärien tehtäväksi, ammatti-ihmisiä kun ovat.

Kirjoitit Jumbojet taas niin kauniisti. Toivottavasti jaksat jatkaa – sinun sanasi tuovat ja ovat vuosien varrella tuoneet voimia ja lohtua monelle. Kunpa voisimme nyt tarjota samaa sinulle! Voit toki olla ihan varma, että me kaikki myötäelämme teidän tilannettanne.

Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että elämä on tässä ja nyt, ympärillä, päivittäin. On elettävä rohkeasti ja rakastaen. Itse yritän vinkaista joka ilta miehelleni ja jokseenkin joka puhelussa/tapaamisessa tyttärelle ja lapsenlapsille, että rakastan heitä.

(Oho, tässä välissä piti irrottaa varpaista yks rakkauspurenta. Kyseessä siis koiramme Lyyti, jonka nimen kuultuaan tutut ja sukulaiset kysyvät että onkos tuo se Lyyti joka rupeaa kirjoittamaan, kahden sana-ammattilaisen taloudessa kun kasvaa.)

Sen verran kuulumisia oman ja koiranpennun navan ympäriltä, että mukavaa meillä on. Ynnä syvä symbioosi: koira loikoilee miltei jatkuvasti jommankumman, siis joko UK:n tai mun,  jaloissa. Siis silloin, kun ei hyppele ympäriinsä, retuuta lelujaan, kisko sanomalehtiä korista lattialle (en olisi uskonut, kuinka paljon tuollaisella kahvipaketin kokoisella eläimellä on voimia!) tai mieti, miten pääsisi loikkaamaan miltei kolme kertaa itsensä korkuiselle sohvalle tai pystyisi puremaan poikki kaikki ne piuhat, jotka on jemmattu olohuoneen kirjahyllyn eteen, verkkoaidan taakse. Kotimme sisustukseen on nimittäin snautserin mukana ilmaantunut ihan uusia yksityiskohtia. Ehkä ei kuitenkaan kannata odottaa yhteydenottoa Avotakasta tai Glorian Koti -lehdestä?

Syksyn tulo merkitsee sitäkin, että erilaiset velvollisuudet lisääntyvät ja kasautuvat. Useimmat hommat ovat toki hauskoja, mutta ei niistä eroon pääse muuta kuin tekemällä. Oppisipa Lyyti pian kirjoittamaan!

Kauniita kuulaita syyspäiviä kaikille!

Aijuu,
IL kyseli tuossa viimeisimmässä viestissään, riittävätkö muilla eläkeläisillä vuorokauden tunnit. Mulla ne eivät kyllä meinaa riittää, mutta parastani yritän! Tosin en ole ihan sataprosenttisen eläkeläinen, vaan jotain ns. työhommaa on aina meneillään. Tuloa noista askareista ei juuri kerry, mutta hauska on puuhailla. Lisäksi meillä molemmilla, UK:lla ja mulla, on muutama ns. luottamustehtävä. Luotamme siihen, että niistäkin selviydymme.

Mulla on edelleen käytössä vanhanaikainen paperikalenteri, johon rakentelen to do -listoja työvuosina totuttuun tyyliin. Työvuosina tutuksi tulleeseen tapaan osa tiistain tehtävistä siirtyy aina keskiviikolle, siitä torstaille ja perjantaille, mutta viimeistään seuraavalla viikolla ne tulevat hoidetuiksi. Tai vaihtoehtoisesti totean, että ei toi nyt niin tärkeetä ollutkaan, unohdetaan koko juttu.

Olen vähän harkinnut, että siirtyisin sen verran suureen kalenteriin että siihen mahtuisivat myös päiväkirjamerkinnät. Mutta minusta on kivaa kirjoitella ihan erillistä päiväkirjaa; se että tilaa päivää kohti on vain viisi kuusi riviä, takaa sen että kovin pitkiä vuodatuksia ei tule tehtyä. Toisaalta tämä foorumikin taitaa toimia jonkinlaisena päiväkirjana, ajatusten ja sattumusten taltioijana.

Mutta onhan se aika hauskaa silloin tällöin vilkaista, mitä on tapahtunut vuosi tai kaksi tai peräti 10 vuotta sitten. Mä nimittäin aloitin sen päikkärini silloin, kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyi. Ajatuksella, että hän ehkä haluaa aikuistuttuaan lukea isoäitinsä elämästä. Tytär pyysi ja sai syntymäpäivälahjakseen kansion, johon olin kirjoittanut muistoja ajalta ennen hänen syntymäänsä ja niiltä varhaisilta vuosilta, joita hän ei itse muista. Tommonen omatekonen lahja on ihan kiva. Ja edullinen 😁

Päivänjatkoja!

Voi rakas Jumbojet, mitä sellaista voisin sanoa, mistä saisit voimaa ja lohtua. Rukoilin illalla teille molemmille voimia. Sydämestäni toivon, että munuaistauti on hallittavissa ja että saisitte vielä yhteistä, hyvää aikaa. Edellisten kirjoittajien tavoin pyydän, älä lopeta tänne kirjoittamista. Uskon puhuvani monen suulla, että haluamme kuulla kuulumisianne, vaikka ne olisivat surullisiakin. Eihän elämä koskaan ole pelkkää ruusuilla tanssimista ja ehkä saisit meistä jotakin lohtua.

Näen edessäni sinun kauniit simäsi face-kuvassasi ja miehesi siinä takanasi. Silmäsi ovat nyt kyynelissä. Kuinka toivonkaan, että ne pian pystyvät hymyilemään; selvisimme tästä koettelemuksesta.

Olet ajatuksissani.

Minäkin tässä vielä kiittelen JJ sinua kaikista viisaista sanoista, joita olet tänne meille laittanut. Yksityisviesteistämme tiedätkin, että olette rukouksissani. Enpä osaa oikein muuta lisätä. Voimia ja parempia päiviä tulevaan toivottelen <3 

Voi Jumbojet, miten haluaisinkaan rohkaista ja lohduttaa sinua. Tuntuu kuin kaikki foorumiystävät olisivat jo löytäneet ne kaikkein kauneimmat sanat. Lämmin virtuaalihalaus täältäkin! ❤️
Olette rukouksissani.

Ehkä miehesi tilanne tuosta paranee. Sinä jos kuka osaat rohkaista häntä ja osoittaa rakkauttasi myös vaikeina hetkinä, kunhan vain koetat jaksaa pitää huolta myös itsestäsi. Olethan usein auttanut ja  rohkaissut meitä viisailla kirjoituksillasi. Siksi toivonkin, että vielä jaksaisit kirjoitella.

Mieheni on tänään E-Pohjanmaalla vastaanottamassa 92-vuotiasta sisartaan kahden viikon sairaalareissusta. Oli vikaa munuaisissa ja muuallakin, mutta kuin ihmeen kautta toipui ja pääsi kotihoitoon, eii kuitenkaan aivan yhtä vireänä ja eloisana kuin ennen sairastumista.

Isälläni oli n. 80-vuotiaana myös noita katetrointi-ongelmia. Katetri oli puhkaissut virtsaputken ja verta tuli runsaasti. Toipui hänkin siitä, mutta menehtyi äkillisesti muutamia vuosi myöhemmin, kun sydän ei kestänyt sappileikkausta.

Toivon kaikille kk-kavereille kivuttomia ja muutenkin terveitä aikoja! 🌻

Jumbojet voimia sinulle ja miehellesi. 

Onko täällä kaikki mimmit syystouhuissa niin, etteivät kirjoitella ehdi?

Me kävimme tervehtimässä Tiinuliinun ja Ukkokullan Lyytiä, joka on aivan valloittava pieni karvakerä. Pari kiloa täyttä koiraa! Minä luuhasin vierailun ajan lattialla ja vietin laatuaikaa Lyytin kanssa.

Zappaa käyn katsomassa vähän väliä. Se kasvaa hurjaa vauhtia, toinen korva jököttää jo pystyssä ja toisen korvan huippu heiluu vielä sinne tänne. Se on rohkea ja villi ja tarvitsee tosi paljon treeniä, leikkiä ja lenkkeilyä. Vävyllä on se usein töissä mukana muutaman tunnin, se rakastaa juoksennella Laserareenan tunneleissa ja onkaloissa, ehkä sillä on taipumuksia rauniokoiraksi? Vävy treenaa myös jäljestystä, tosin vasta hyvin pienen neliön kanssa, mutta Zappa on sinnikäs ja etsii nurmikon neliöstä kaikki pipanat. Ehkä siitä tuleekin jäljestyskoira? Kerran eräs mies tuli ovesta ja alkoi kävellä käytävää pitkin keittiöön, missä tytär oli. Zappa asettui tanaan tyttären eteen, karvat pystyssä hiljaista murinaa tytärtä suojellen. Ehkä siitä tuleekin suojelukoira? Zapan sisaruksistahan yksi meni Sallaan rajakoiraksi, yksi metsänvartijan apulaiseksi, yhdestä tulee ruumiskoira ja loput poliisin virkakoiriksi. Vävy on vienyt sen jo rautatieasemalle, kun pojat tulivat Tampereelta junalla. Voi miten hienosti pentu kulki sivulla ja rohkeasti  ja uteliaasti tarkasteli ympäristöä. Ja mikä meteli, kun rakkaat pojat ilmestyivät!

Minä olen käynyt nyt kolmesti viikossa vesijumpassa. Sehän on seniorijumppaa ja ohjaaja motivoi kertomalla, mitä varten mitäkin liikettä tehdään. Ihan tuntuu, että venytyksistä ja muusta olisi jotain hyötyäkin jo nähtävissä.

Kävimme Habitaressa. Ihanaa kuljeskella sellaisen miehen kanssa, joka on kiinnostunut muotoilusta ja muusta. Antiikkipuolelta löysin Iittalan samppanjalasit, jollaisista olen haaveillut vuosikaudet, niiden valmistus kun on lopetettu. Heikki Orvolan suunnittelemat Aurora-sarjaa, pitkät ja trumpetinmalliset. Vaan mökillä huomasin, etteivät mahdu vitriiniin. Se tarkoittaa, että pitää tyhjentää koko vitriini ja muutta lasihyllyjen korkeutta, pestä samalla hyllyt ja niillä olleet tavarat. Saa odottaa sadepäivää tai jopa talvea.

Nyt ollaan Justuksen saaressa, vaati eilen taas optimistiluonnetta roudata tavaroita sateessa veneeseen, lisätä pipoa ja käsineitä ja veneillä tuulessa ja myrskyssä saareen. Tällä kertaa päästiin laituriin suuremmitta kommelluksitta, isossa aallokossahan ollaan joskus oltu tosi vaikeuksissa, kun vene on ajautunut kallioihin. Justus lähti hakemaan nuohoojaa ja minä aion pysytella lämpimissä sisätiloissa tämän päivän. Kuun vaihteessa Justuksen lapset tulevat perheineen auttamaan lopuissa syyshommissa, kasaavat laiturin pois, putsaavat rännit ja kantavat ulkokalusteet suojaan. Mun pitäisi alkaa tyhjentämään kukka- ja yrttiruukkuja.

Hei, kaikille hyvää viikonloppua, eikös sitä voi jo torstaina toivottaa!

Moikkelis!

Varmaan kaikki ovat syystoimissaan tai muuten kiireellisiä eläkeläisiä, kun on ollut niin hiljaista. Toivottavasti siis ette ole sairaita!

Meillä on pitänyt ja vielä vähän jatkuukin kiireitä. Viime maanantaina meirämmiäs oli silmäläkärillä, kun hänen täytyy puolen vuoden välein käydä mittauttamassa silmänpaineensa glaukooman vuoksi. Samalla tuli sitten tutkituksi hänen näkönsäkin ja kävi ilmi, että hänellä on kaihi olemmissa silmissä ja lääkäri suositteli jo leikkausta. Tulevana maanantaina hänellä on konsultaatiokäynti Tampereen silmäsairaalassa leikkaavan lääkärin luona ja samalla tehdään suunnitelma myös taittovian korjaamiseksi. Itse leikkaus on 26.9.  Hänelle kyllä tarjottiin tulevan viikon perjantaita, mutta kun meillä on teatteri lauantaina, niin päädyimme vasta sen jälkeiseen maanantaihin, kun silmät saattavat olla ja varmaan ovatkin vähän sumeat. Minä aion osallistua mahdollisimman moneen valmistelevaan vaiheeseen, kun omalla kohdallani leikkaus tulee varmaan eteen jo melko lähitulevaisuudessa. Jännää!

Olimme keskiviikkona katsomassa Teatteriravintola Kivessä sellaista esitystä kuin Baritonien kosto, joka käsitteli tosi hauskasti baritonien kirousta, kun he eivät koskaan saa oopperoissa ja musikaaleissa päärooleja, vaan ne ovat aina tenoreille. Esiintyjinä oli kaksi nuorta baritonia ja yksi kiintiötenori, joka toimi säestäjänä eikä hän saanut laulaa nuottiakaan! Esitys oli sangen hulvaton ja minä nauroin välillä ihan vedet silmissä. Ainoa huono juttu oli se, kun olimme varautuneet syömään, sillä Kivessä on bistrotyyppistä ruokaa. Keittiö menee kiinni tuntia ennen esitystä eli klo 19, joten passasimme itsemme sopivasti varttia vaille paikalle vain saadaksemme kuulla, ettei tilauksia otettu enää vastaan, kun annoksia oli niin paljon jonossa ja kun heidän piti vielä ehtiä laittaa tila katsomojärjestykseen 😞  No, istuimme sitten toista tuntia (valkoviiniä lipitellen) tyhjänpanttina melko epämukavilla tuoleilla eikä sinä aikana kovinkaan montaa ruoka-annosta ohi kulkenut. Tuolien järjestelyynkin osallistui puolentusinaa henkeä, joten hieman vaikutti selitykset tekosyiltä. Olimme kotona vasta vähän ennen klo 23, joten olimme todella nälkäisiä, kun emme olleet aamupalan lisäksi syöneet kuin kanamunavoileivät ennen lähtöä! Seuraavalla kerralla olemme sitten viisaampia ja kun teatteri tapansa mukaan pyysi palautetta käynnistä, niin kerroin tämän asian ja esitin, että siellä voisi olla edes myytävänä toisten näyttämöiden väliaikatarjoilun tapaan jotain pientä purtavaa esim. täytettyjä sämpylöitä tai jotain suolaista piirakkaa.

Ensi lauantaina on vuorossa Seela Sellan Kauan kukkineet omenapuut, jota kälyni Järvenpäästä tulee meidän kanssamme katsomaan. Lisäksi lunastimme jo koko syksyn liput eli meillä on vielä tälle vuodelle 5 teatteriesitystä ja joulukuun 18. päivä menemme tutustumaan Tampereen uuteen hienoon Nokia Areenaan, kun ostin tänään meille liput Raskasta Joulua-konserttiin. Olemme tähän asti katsoneet sen aina vuosittain telkkarista, kun Tampere-taloon liput on myyty loppuun alta aikayksikön, mutta haaveissani on ollut päästä kuuntelemaan konserttia livenä. Nyt satuin huomaamaan lehdessä maininnan tämän joulun kiertueesta, iskin heti kiinni ja sainkin meille aikas hyvä paikat läheltä stagea 🤩

Tiinuliinu, muistan sinun joskus maininneen, että sinulla on kk-tilaus BookBeatin kirjapalveluun. Minä kokeilin 30 päivää Elisa Kirjan vastaavaa maksutta, mutta en oikein päässyt selville, sopiiko systeemi minulle. Luen kyllä joka päivä, mutten kuitenkaan niin paljoa, että saisin kk-maksulle katetta, kun maksu on 16,99 euroa. BookBeatilla näyttää olevan 20 tuntia/kk 9,99 euroa, mutta se tarkoittaa vain reilua puoltatuntia päivässä ja kyllä minä välillä luen vähän enemmänkin, vaikka pääsääntöisesti sellaiset 30-45 min ennen nukkumaan menoa. 100 tuntia/kk maksaa jo n. 15 euroa ja jotenkin minun on vaikea mieltää, kuinka monta kirjaa kuukaudessa pitäisi ehtiä lukea, jotta saisi hinnalle täyden katteen, minä kun en enää lue niin paljon kuin nuorempana. Silloin meni n. kirja viikossa tai vähän reilussa, mutta valitettavasti telkkari ja tietokone vievät aivan liiaksi aikaa lukemiselta!

Keskiviikosta lähtien täällä on satanut eikä sille näytä loppua tulevan. No, kaipa luonto ja pohjavedet sitä kaipaavat, mutta siltikin se on tylsää.

Toivotan teille kaikille kuitenkin mukavaa viikonloppua ja alkavaa uutta viikkoa. Toivottavasti potijat ovat paremmassa kunnossa eikä uusia sairastumisia tule. Jumbojet, kuinka miehesi nyt voi?