Huomenta mimmit! Lueskelen ajatuksella teidän kaikkien kirjoitukset puhelimesta, mutta aika harvoin otan läppäriä esille. No nyt se on, joten kirjoittelen.
Japena, sinulla on paljon mietittävää sekä lasten että itsesi ja miehesi asioissa. Silmäasiasi mietityttävät minuakin, minullahan tarkistetaan sekä diabeteksen että äidillä olleen silmänpohjarappeumataudin takia silmät kunnolla kerran vuodessa. Alkavaa kaihia siellä on, mutta se ei vaikuta näköön.

Mennan harvat tiskaus- ja pyykkiasiat ihmetyttävät. Meillä tiskikone työskentelee joka toinen päivä, tiskiä tulee, kun Justus valmistaa ruoat alusta lähtien ja käyttää paljon astioita. Ja minä kun olen vaatehuoltoaddikti, niin pesukonekin pyörii kahdesti viikossa. Ollaan sovittu, että Justus käyttää uunia ja minä pesukonetta, joten kerään hänenkin pyykkinsä ja pesen omalla koneellani. Lajittelen mustat, valkoiset ja kirjavat. Tyynyliinat vaihdan kerran viikossa, lakanat kahden viikon välein. Tai kun meillä on kolme kotia, laskeskelen, milloin milläkin lakanoilla on nukuttu parin viikon verran. Mökillä voin ajastaa sekä pesu- että tiskikoneen toimimaan yösähköllä, kuten Kivikasa tekee. Pesen täysiä koneellisia, kuivaan ulkosalla aina kun voi. Mökillä on vaatteille kuivauskaappi, sen sähköä käytän tarvittaessa, useimmiten pyykki kuivuu hyväntuoksuiseksi ilman sähköäkin siinä. Mankelista en luovu, minulla on mökilläkin sellainen ja rakastan liinavaatteiden mankeloimista ja nautin viikatessani hyväntuoksuisia pyykkejä kaappiin.

Omakoti-lehden asiantuntija vakuutteli, että lämminvesivaraajan veden voi huoletta alentaa 55-asteiseksi, joten ajattelimme kokeilla sitä syysloman jälkeen, kun tyttären perhe on ollut täällä mökillä. He saunovat ja lotraavat vettä, joten lämmintä vettä täytyy riittää meille kaikille.

Viikolla käytiin somistamassa haudat talvikuntoon. Olin tilannut hautaustoimistosta mieheni hautakiven kunnostamisen ja hienosti se olikin puhdistettu ja haalistunut teksti maalattu uudelleen. Hänen kuolemastaan tulee ensi kuussa 20 vuotta. Keräilin mökiltä havuja, puolukanvarpukimpun, sammalta ja jäkälää, lisäksi ostettiin callunoita ja hopealankoja. Tanskassa käydessäni joillakin hautausmailla olen ihastellut hautojen koristelua ja yritin sommitella vähän samanlaisia. Koristelin Justuksen vaimon haudan samantapaiseksi. 

Torstaina menimme tyttären kotiin yökylään hoitamaan Zappaa, kun tytär ja vävy matkasivat Tampereelle John Cleesen showta katsomaan ja jäivät hotelliin yöksi. Pennun kaitseminen on täyttä työtä, paitsi ne hetket, kun se retkahtaa nukkumaan herätäkseen entistä virkeämpänä riehumaan. Ne pienet, terävät maitohampaat purevat mihin tahansa ja farkuissani (vanhoissa) on nyt pari reikää. Viisaana ihmisenä olin kutsunut Justuksen miniän Sysi-koiran kanssa kyläilemään ja annoin Sysin väsyttää pennun! Tosin Sysi väsähti parin tunnin jälkeen niin, että hyppäsi turvaan isäntäparin sängylle, kun älysi, ettei Zappa jaksa vielä perään. Tein omenakaurapaistosta 12 hengen annoksen, mutta me kuusi ihmistä syötiin se kerralla! 

Tytär oli pedannut meille omaan makkariinsa, "ettei Zappa häkelly, jos te nukutte vierashuoneessa". No Zappa veteli sikeitä puoli kuuteen asti, hyppi sitten ovea vasten ja väänsi upeat tortut pihalle ja jatkoi pian uniaan. Heviteini heräsi ennen seitsemää ja veljensä vähän myöhemmin, ovat tottuneet itse ottamaan aamiaisensa, joten torkuin enkä mennyt häiritsemään. Heviteini lähetti bussissa matkatessaan ihanan viestin, että lähdin kouluun, en raaskinut herättää, mutta iloista päivää teille. Hänellä alkoi koeviikko, eilen oli englannin presentaatio ja ensi viikolla kokeita.
Edellisenä iltana istuimme iltapalan ääressä ja juttelimme Heviteinin kanssa sotatilanteesta. Ällistyin, miten paljon hän asiasta tiesi ja osasi perustella sekä kuunnella. Hän pohtii nyt sekä merikapteenin että sota-asiantuntijan ammatteja. Hänen päänsähän on kuin tietokone, osaa luetella monien maiden sotakalustotilanteen ja on kuin historiankirja sota-asioissa. Hän myös kysyi ihan vakavissaan, että mamma, mitä eläkeläiset oikein tekee kaiket päivät. Me sitten kerroimme, mihin meidän päivämme kuluvat. Voi että mä nautin noiden nuorten kanssa keskustelemisesta ja aina uudestaan ihmettelen, miten paljon he asioista tietävät.

Zappan kanssa retkeiltiin eilen pari tuntia metsässä, kun se rakastaa puunrunkojen yli hyppimistä ja mustikanvarpujen nuuskimista. Tosin kaivelin vähän väliä sen kidasta käpyjä, havunneulasia ja muita aarteita. Kai se epätasainen maasto teki meidänkin nivelille hyvää.

Nyt ollaan mun mökillä. Justus flunssassa. Upea sää, minulla pesukone pesee Justuksen mökin poikien lakanoita ensi kesää varten. Määräsin Justuksen pitämään sairaslomaa, saa nähdä, totteleeko. Posti toi tilaamani uudet ovet pesuhuoneen allaskaappiin, ne odottavat asentamista. Vanhat jo veden kuluttamat.

Aurinkoista lauantaita kaikille ja sunnuntaitakin!

Mielialaosastolta, moi!

Mieliala on taas varsin korkealla vaikka maanantain pentukoulu jäikin väliin kouluttajan sairastumisen takia. Eläinlääkärillä käytiin tänään, ja kumma kyllä, Lyyti antoi lääkärin kiltisti avata suunsa (mun suorittama hampaidenpesu ei oikein tahdo onnistua. Tänä aamuna koira puri peukaloon. Onneksi on voimassaoleva tetanusrokotus) ja tarkastella alakulmahampaita, jotka aluksi näyttivät kasvavan hieman vinoon mutta ovat nyt koiran leuan pidetessä jo miltei oikeilla paikoillaan.

Muutenkin reipas eläin; edes niskaan pistetty rokotepiikki ei pistänyt pentua vinkaisemaan. Minä kyllä opin yhdestä koirankasvatuskirjasta, että jos pentu puree, pitää vinkaista suunnilleen samalla tavalla kuin toinen koira tekisi. Harjoittelemme ahkerasti, minä vinguntaa, Lyyti hihnakävelyä ja muita koirien kansalaistaitoja.

Elämämme on tällä ja seuraavalla viikolla tavallista eläimellisempää, sillä Lyytin isosisko Justina, jota hoitaessamme kääpiösnautseriin tutustuimme ja ihastuimme, on meillä hoidossa. Omistajat lomailevat.

Kiintoisaa on vertailla noita kahta: Justina on ruoan suhteen varsin nirso, saattaa jättää aterian väliin vaikka nappuloille olisi valuteltu herkullista kanalientä ja mukana olisi muutama broilerinsuikalekin. Lyyti taas on varsinainen Ahmed Ahne, joka huitaisee oman annoksen hetkessä ja asettuu sitten sisaren viereen vahtimaan, josko kupin pohjalle jotain jäisi. Yleensä kyllä vähän jääkin.

Zappan kuulumisten lisäksi (kiitos, IL!) mulla on vertailukohtana kirjailijapariskunta Jari ja Kati Tervon borderterrieri, josta kertova teos nimeltä Ukko on hiljattain ilmestynyt. Ihan suositeltava (ja hauska!) tarina koira-arjesta.

Eipä tässä muuta erikoista. Syksy etenee, Espanjaan lähtö lähenee. Kolmen viikon kuluttua pakataan kamppeet ja koira (totta kai se matkustaa kanssamme – tänään eläin sai jo oman passinkin!) ja siirrytään joksikin aikaa Andalucian auringon alle. Siellä kävellään, kävellään ja kävellään, sillä kuten Twitter-kuplaani kuuluva työterveystyyppi toteaa, niin: ”Milloin olet tullut kävelyltä takaisin huonommalla tuulella kuin sinne lähtiessäsi? Sen lisäksi että kävely nostaa mielialaa, se myös vähentää stressiä ja virkistää. Laskee verenpainetta ja kolestrolia. Terästää muistia, edistää oppimista ja lisää luovuutta. Ja parantaa unta.”

Mutta sitä ennen ehtinen vielä poiketa palstalla. Hyvää viikkoa, kiitokset sähkönsäästövinkeistä ja paranemistoivotukset potilaille. Eritoten Jumbojetille voimia - toivottavasti toivotuksemme kannattelevat!

PS. Aijuu, päivän mietelause. Tulee Turusta, "Uutissi Turust" palstalta, sikäläisellä murteella: "Kaik me lihotaan, ku tullaan vanhaks. Meijän pääs on niin paljo tiato, ettei se enää mahru sinne, vaan levi pitkin kroppa." 😉

Huomenet!
Kirjoittelin tuossa taisi olla toissapäivänä hyvinkin pitkästi mutta unohdin kiittää Karpaloa ja hänen snautsereitaan terveisistä. Täältä kans terveisiä - meillä eläimellinen meno jatkuu, eli metsäretkiä, koirapuistoa, välillä pikku torkut (emäntä ei ota vaan edistää omia hommiaan sillä aikaa rauhassa).

Hyvää viikonjatkoa kaikille!

Kiitos snautseriterveisistä TIINULIINU. Hyvä, että saat välillä rauhallisen hetken pennulta omiin toimiisi😊. Meidän snautseri  innostuu kävelyillä vielä jahtaamaan tuulen lennättämiä lehtiä ja kiskaisee oikein kunnolla hihnasta, kun ei osaa olla varuillaan. Vaikka pieni koira onkin.
Meillekkin näytettiin snautserinpentua., ja minusta tuntui, ettei meidän ollut noin pieni luovutusiässä.
Ehkä kuitenkin oli ja onhan pennuissakin jo eroa. 

Hauskoja leikkejä sinne ja hännänheilutus. Sanotaanhan , että koiran hymy on sen hännässä😁Koiralenkin aika

Moi mimmit. Kipan kannustuksella sain itsestäni sen verran irti, että kilpailutin sähköyhtiöitä. Mä nimittäin selvitin mun vuoden 2021 sähkönkulutuksen mökilläni ja se oli ilman sähkönsiirtoja 2.500,- vuodessa. Kun marraskuussa laskutus nousisi viisinkertaiseksi (55snt/kWh), mun pinna repesi ja huolia pohtiva mahanosa alkoi reistailla. Nyt olen solminut pörssisähkösopimuksen ja jopa opetellut katsomaan kulutustani vaikka tunneittain. Mutta kyllä mun päässä pyörii kaikenlaisia hullutuksia, esim. jos joku oligarkki tarjoaisi ison summan mökistäni, sanoisin ehkä, että siinä on.

Ymmärrän toki, että nää mun huolet on pieniä moniin muihin ihmisiin ja asioihin verrattuna. Ja jos tulee ydinsota, siinähän loppuu sähkölaskut. Ja sitten mä eilen huomasin tiedon, että pörssi saattaa romahtaa, jolloin menisi pesämunakin. No arvatkaa, nukuinko paljon yöllä?

Sen lisäksi sataa ja pitäisi alkaa tyhjentää kesäkukkaruukkuja. Olemme nyt viimeistä kertaa Justuksen saaressa, mutta kukkarukat eivät tiedä sitä. Margaretat kukkivat upeasti laiturin isoissa ruukuissa ja yläterassilla lumihiutale on tuuheampi kuin koskaan. Säälittää "tappaa" ne. Mutta ei niitä voi kevääksi jättää.

Justuksen tyttären ja pojan perhe tulevat huomenna talkoisiin. Justushan ei osaa pyytää apua, mutta viime keväänä juttelin hänen lastensa kanssa ja mielellään auttoivat. Ei kai sitä tule ajatelleeksi, että aina ahkera isä ei ehkä jaksakaan koota laituria yksin eikä pääse katolta alas, jos sinne jotenkin onnistuu kipuamaan. Joten nyt meillä on syystalkoot ja kesäkauden lopettajaiset.

Zappa sai ekan matolääkityksen ja massu meni ihan ripulille. Koko yön juoksutti tytärtä ja sisällekin välillä tuli läjät. Aikaisemmat koirat eivät ole reagoineet mitenkään. Nyt massu on jo rauhoittunut, pentu ei niinkään. Keksii kaiken aikaa uusia seikkailuja niin sisällä kuin ulkona. On se vaan niin mainio!

Sateinen tervehdys kotisohvalta.

Pieni lohdutus minulle kun toisetkin painivat samojen sähköongelmien parissa. Minä olen IL:n tavoin pörssisähkön varassa ja pystyn edes vähän laskemaan hintaa ajoittamalla käyttöä edullisiin tunteihin.Kumpa talvi olisi leuto koko maassa ja vältyttäisiin sähkökatkoilta.

Meillä on meneillään yhteisomistuksen purkaminen metsätilalla jonka huonokuntoisia rakennuksia on tarjottu minulle. Tilalla on määräaikainen nimissäni oleva sähkösopimus, jossa kwh maksaa 6,5 senttiä. Kovasti houkuttaa lunastaa rakennukset tontteineen ja lähipalstoineen. Minulle niistä ei tule tuloa elinaikanani, vaan kuluja jonkin verran riippuen mitä teen rakennuksille. Lapsenlapsille näistä maista voisi olla aikanaan hyötyä kun tila on lähellä kuntakeskusta ja rakennuspaikkoja on useita.

Päätin eilen että nyt on puolukoiden etsiminen tältä syksyltä loppu. Löysin tosin tiistaina vielä melko hyvin puolukkaa, mutta ovat jo osin niin pehmeitä että poimiminen ja varsinkin puhdistus on aikaa vievää. Muutaman puolukan kyselijä jäi ilman kun en ehtinyt metsään riittävän usein.
Perunat on vielä nostamatta, mutta ehkä ensi viikolla on sen verran aikaa että saan ne kuokittua maasta.

Olin etämiehen mökillä viikonloppuna saalistuspuuhissa. Metsästä ja pihalta löytyi mukavasti kanttarellejä, suppiksia ja vaaleaa orakasta. Sain niistä vähän pakkaseen, naapuri sai tarpeet kaipaamaansa kanttarellimuhennokseen ja eilen leipasin piirakan. Vielä on jäljellä huomiseen muhennokseen suppiksia ja orakkaita. Rouskuja en ole löytänyt yhtään koko syksynä, eikä meidän kotimetsässä ole sienen sientä. Miten käynee joulun sienisalaatin kanssa.
Järvestä saatiin lauantaina 4 ahventa sunnuntaina oli tyhjät verkot mutta maanantaina tuli verkoista kuusi ahventa ja kun katiskassa oli vielä melko iso hauki niin oli siinä perkaamista kipeälle ranteelle. Mutta ei kannata valittaa kun edullista ruokaa on tarjolla moneksi päiväksi.

Tänään sain tikit pois selästä. Patologin lausuntoa ei ole vielä tullut mutta leikkaavan kirurgin mielestä patti näytti vaarattomalta.

Aika hurjalta näyttää euroopan tilanne tällä hetkellä. Toivottavasti kaasuputkien räjähdykset eivät ole alkusysäys uusille sabotaaseille pohjoisessa euroopassa. Meidän alueella on näkynyt melko paljon nuorehkoja venäläisiä perheitä viikon aikana. Olin tiistaina koulutustilaisuudessa lähikaupungin  kylpylässä ja sielläkin parkkialueella ole pitkäkilpisiä huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin. Päivän lehdestä luin että lähialueen majoituspaikat ovat täynnä ja venäläiset kiertävät paikasta toiseen etsimässä majoitusta.

Täytyy lopetella jotta saan ruoan valmiiksi siihen kun etämies palaa harrastuksen parista.

Pärjäillään haasteista huolimatta.

Moikkelis!

Mustikkaposki eikö sieniä saa marketista pakkasesta? Ja onhan kaupan sienisalaatitkin ihan syötäviä. Meinaan, jos jouluna on ihan pakko sienisalaattia saada.

Pörssisähkö on varmaan parempi kuin pelkkä toistaiseksi voimassa oleva, mutta pidän kuitenkin määräaikaistta, kiinteähintaista sittenkin turvallisempana, vaikka mistäpä sitä tietää, mitä on edessä kahden vuoden päästä 🙄 Meidän ei kuitenkaan tällä hetkellä tarvitse niin hirveästi miettiä, milloin sähköä käyttää, paitsi että muistaa välttää ruuhkaisempia aikoja, ettei ole aiheuttamassa tarvetta sähkökatkoksille, vaikka olen kyllä ihan varma, että niihin joudutaan ainakin paikoin turvautumaan, mikäli tulee pakkastalvi. Täytyy kovasti toivoa leutoa talvea.

Meirämmiäs oli molempien silmien kaihileikkauksessa viime maanantaina ja leikkaus onnistui hyvin. Minä joudun nyt sitten tiputtamaan kahta eri antibioottitippaa hänen silmiinsä. Toista laitetaan kolmen tunnin välein ja toista neljän, mutta onneksi ei sentään tarvitse nousta tekemään sitä yöllä. Sitä neljän tunnin välein laitettavaa tiputetaan kuukauden verran, joten joudumme tekemään sitä parin päivän ajan vielä Albaniassakin ja rehellisesti sanoen, olen nyt jo kyllästynyt koko touhuun!. Kaksi viikkoa hän joutuu nukkumaan muoviset silmäsuojat naamallaan ja olemme nyt oppineet teippaamaan ne niin, että uniapneamaskin saa myös paikalleen. Hän näyttää ihan joltakin avaruusoliolta 🤣

IL, meirämmiäskin on suunnitellut isovanhempiensa hautakiven kunnostusta, kun se on ihan sammaloitunut eikä nimistä saa enää lainkaan selvää. Hän selitti tekevänsä sen itse ja hankkivansa jotain pronssimaalia nimiä varten, mutta minä kyllä tein selväksi mielipiteeni lopputuloksen laadusta ja kehotin häntä hankkimaan siihen ammattimiehen. Tuliko sinulla kiven kunnostaminen miten kalliiksi?

Kävimme viime lauantaina katsomassa Seela Sellan esityksen Kauan kukkineet omenapuut Tampereen Teatterissa. Se oli taattua Seela-laatua, vaikkakin olin hieman yllättynyt, kun se kesti vain 45 minuuttia. Olemme aikaisemmin nähneet hänen monologiesityksensä Seela Sella seisaallaan ja se kesti ilman väliaikaa tunti kaksikymmentä ja Hitler ja Blondi oli ihan täyspitkä esitys, mutta siinä oli kyllä väliaika. Toisaalta, aihe oli sellainen, että ehkä siihen olisi tullut liian paljon saman toistoa, mikäli se olisi ollut pidempi. Mietimme myös hänen ikäänsäkin, mutta siitä tuskin oli kyse, kun hän liikkuu niin ketterästi ja tuskin hänellä mitään muistivaikeuksiakaan on. Häntä on kyllä hieno katsella.

Ensi kuussa ei mitään teatterijuttuja olekaan, mutta kyllä Albanian matka on hyvä korvaaja 😄 Marraskuun alussa on sitten paljon kehuttu Anastasia.

Nytpä taitaa olla pienen iltapalan vuoro ja siinä ohessa katselemme jotain tallennuksia ennen nukkumaan menoa. Mukavaa viikonloppua kaikille 🙂

Mielialaosastolta, moi!

Parikin suku- ja muunlaista on parin viime päivän aikana ollut kovasti huolissaan Euroopan ja maailman (siinä sivussa siis myös Suomen) turvallisuustilanteesta. Se nyt ei varsinaisesti tänne laihdutuspalstan asioihin kuulu, mutta kun heille vastasin niin ajattelin että ehkäpä näillä mietteillä olisi ns. yleistä kiinnostavuutta. Uutisiahan tässä tulee seurattua tavallistakin tiiviimmin kuten varmaan kaikki meistä tekevät.

Ideat eivät ole mun, vaan napsittu arvostamieni turvallisuusasiantuntijan ja työhyvinvointityypin somepäivityksistä, vähä muokattu ja lisäilty omia mietteitä.

Turvallisuusasiantuntijan mukaan epävarmoina aikoina olennaista on yhteisyys ja yhteisöllisyys. Arki, arki ja arki. Omat ihmiset ympärillä, yhteistä tekemistä sillä tekeminen luo turvaa. Siinä samalla sopii jutella arkipäivän asioista ja kaikesta siitä kivasta, mitä yhdessä tullaan huomenna, ensi viikolla, ennen joulua ja keväällä tekemään. Se pitää toivoa yllä, kiinnittää katseen kauas  horisonttiin. Olikos se psykologi Maaret Kallio tai joku muu päänsisäisammattilainen joka kirjoitti kirjan Voimavarana toivo?

Nyt jos koskaan korostuu luotettava viestintä, lähdekriittisyys ja medialukutaito. Somessa kiertää juttua jos jonkinlaista. Itse olen lopettanut keskusteluketjujen seuraamisen – hyvienkin tyyppien twitter-päivityksiin ilmestyy aina joku joka alkaa jänkätä ja jakaa tarinoita joiden todenperäisyys on vähintään kyseenalainen. Jollei niitä uskoisikaan, ei ne ainakaan mielialaa nosta.

Ja kun melko aktiivisesti seuraan twitteriä ja jonkin verran sinne päivitänkin, olen havainnut että ne samat henkilöt (jos nyt yleensä ovat oikeita henkilöitä eikä ns. trollibotteja) jotka parina viime vuonna jakoivat anteliaasti kaikenlaista koronaan liittyvää, ovat nyt yhtäkkiä alkaneet puhua ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Luotettavuusastekin on suunnilleen sama eli melko olematon. Varsinkaan somessa ei pitäisi mennä jakamaan eikä kommentoimaan mitä tahansa – mitä useampia kommentteja, jakoja ja tykkäyksiä jollakin – pöhkölläkin – päivityksellä on, sitä korkeammalle se somesyötteissä nousee.

Se hyvä työhyvinvointityyppi totesi tässä pari päivää sitten, että ihminen ajattelee päivässä tuhansia ajatuksia. Ei siis ole aivan sama, mitä ajattelee. Ajatteluaan voi muokata myönteisemmäksi, ja hänellä oli siihen neljän kohdan ohjelma:
- Näe hyvä ympärilläsi
- Älä takerru negatiivisiin tunteisiin
- Puhu ihmisille myönteisesti
- Mieti iltaisin kolme asiaa, joista tänään olet kiitollinen

Nytpä pitää pakata reppu kun huomenna on edessä pikkuruinen matka ja jotain työntyyppistäkin. Sitten vaan koirat ulos, kirja käteen (menossa on Outi Pakkasen tuorein kirja Pullonkerääjä. Jännäriksi kai se luokitellaan mutta minusta lähinnä ihmissuhdedraamaa, herkullista sellaista!) ja kaakaota kuppiin.

Hyvää viikonvaihdetta, oivallista vointia ja iloista mieltä kaikille!

Arkea minulla riittää, päivät menee niin samalla kaavalla. Paitsi just nyt.

Viime viikonloppuna mentiin perjantaina ensin ystäväpariskunnan luo yökylään. Oli meillä perjantaina miehen kanssa 44. hääpäiväkin. 
Lauantaina jatkoimme ystävien kanssa Tallinnaan yöksi. Yövyimme Tallink city hotellissa. Ioikein kiva juuri remontoitu hotelli siinä Virun vieressä. Oltiin oltu siellä muistaakseni kun se avattiin v-04. 

Laivassa söimme brunssin. Tallinnassa kävelimme ympäri vanhaa kaupunkia ja illaksi olin varannut pöydänPegasus nimisestä ravintolasta. Söin vasikan maksaa, joka niin hyvää. Ilmapiiri oli kiva, siellä puhuttiin suomea ja palvelu oli nopeaa, ystävällistä. Siis vain hyvää sanottavaa.
Seuraavana aamuna oltaisiin käyty KGB museossa, mutta sinne olisikin pitänyt varata liput etukäteen joten jäi välistä. Teimme sitten pienen happihyppelyn. 
Laiva lähti jo 14.30 joten ei liikoja aikoja. 
Kyllä teki hyvää tuo pieni irtautuminen ystävien kanssa. 

Lauantaina olen lähdössä viikoksi Mallorcalle. Ihanaa näkee taas murusia. Ikävä jo onkin. Siellä sairastettiin viime viikolla toisen kerran korona.   Minäkin ollut flunssassa. Onneksi ollaan nyt terveitä. Itsellä kyllä vielä yskä. 

Eilen oli yhden sijoittavan kunnan tarkastus. Jännitin kun oli sama tarkastaja kaksi vuotta sitten ja ei keksinyt kuin valitusta. Nyt oli ihan toinen ääni kellossa. Tosin älyttiin silloin edellisrn kerran jälkeen, että hän oli jostain syystä tutkinut kriteerit laitostasolla ei tälläisen pienen perhekodin kriteereillä. 

Tänään tytär tulee laittamaan minulle ripsipidennykset. En ole kymmeneen vuoteen kokeillut, silloin aika kauan laitatin ne. Nyt kun tytär osaa laittaa niin kokeilen taas. Ei tarvitse sitten lomalla silmien meikkaamisesta huolehtia. Olen niin väritön nykyään muuten. 

Mukavaa päivää.

Japena, mulla ei ole koskaan ollut ripsipidennyksiä! Mutta ne voisi olla kivat. Mä en vaan oikein voi enää käyttää silmämeikkiäkään, kun silmiä alkaa kirvellä. Olen yrittänyt selvittää, onko vika ripsi- vai luomivärissä vai missä, mutta yhtä useammin jätän silmämeikin tekemättä ja laitan vain huulipunaa.

Justus paranee flunssastaan, mutta minuun se iski kunnolla. Ääntä ei ole tullut eilen eikä tänään ja kuiva yskä on valvottanut kaksi yötä. Koronatestit on tehty kahdesti, ei ole sitä. Mullahan on vasen äänihuuli halvaantunut, en tiedä johtuneeko siitä, että kun kurkku on vähänkään kipeä, ääni häviää ja pakottamalla tulee vaan kähinää. Lääkärini ohjeen mukaan puhumista pitää välttää.

Justus lähti eilen Hulluille Päiville ja oli käynyt Lidlissäkin, koskapa toi minulle tuliaisiksi nenäkarvatrimmerin. Hei haloo, nenäkarvatrimmerin!!! Ei kukkia eikä jäätelöä. Mikä vihje tuo on olevinaan? Perusteli, että jos nuha sitten tulisi helpommin pois. Tajusin, että mies oli ihan viattomasti ajatellut mun parastani ja että hän todellakin on hieman erilainen tapaus näissä romantiikka-asioissa. No tänään hän lähti parturiin ja ojensi kotiuduttuaan 10 keltaista ruusua. Sanoi, että ehkä väri ei mennyt oikein, mutta kun nää oli kaikkein freeseimmän näköiset.

Mä olen nukkunut omalla puolellani, etten pitäisi yskimiselläni Justusta hereillä. Peruutin huomisen kampaajan ja siirsin lahjaksi saatua hotelliyötä lokakuun loppupuolelle. En halua lähteä edes omalle mökille, en ehkä malttaisi olla siellä kuitenkin jotain pihahommaa olla tekemättä ja sitten mulla olisikin seuraavaksi keuhkoputkentulehdus. 

Voisin kai pestä kesävaatteita jo säilöön. Tai inventoida huulipunat. Tai sitten vaan katselen Netflixistä leffoja. Tänään katsoin Blondin, joka kertoi Marilyn Monroen elämäntarinan. Jokseenkin outo leffa.