Voimia Suupaltti , Karmale, ja Nasu <3 

Kiitos Suupaltti , että kerroit tilanteestasi. Kyllä on kummaa, miten nopeasti asiat voivat muuttua. Kovasti toivotan parempaa huomista ja tietysti sitä, että syy miehesi vaikeaan tilanteeseen löytyisi.  Kauhealta kuulosti toisen siskontyttösi tilanne,  ihanalta taas toisen.

Menna , vaikka toivotukset voivat tuntua itsestä vähäiseltä, voivat ne merkitä toiselle paljon. 

Meillä oli aamusta isänpäivän kunniaksi mansikkakakkua. Omaa isääni onnittelin puhelimitse ja tytär on onnitellut rakasta siippaani matkaltaan. Isältäni kuulin, että poikamme vielä nukkuu (meni eilen taas isäni luokse), joten onnitteluja ei ole vielä häneltä tullut. Tarkoitus on viettää myöhemmin tässä kuussa isänpäivää yhteisellä ruokailulla tyttären luona. Ensin varmistettava, että eivät ole saaneet matkalta mitään tautia (... siis koronaa). Rakas siippani saa nyt isänpäivänä pitkästä aikaa ruuaksi punaista lihaa. Pääosinhan syömme kalaa ja kanaa. 

Täällä oli kaksi päivää melkoinen tuuli. Pahin vaihe alkoi perjantai-iltana ja jatkui ihan myöhään eiliselle asti. Sen verran olen oppinut, että otin lämmintä pesuvettä ämpäriin käsien pesua varten, jos tulisi pidempikin sähkökatko. Eipä tullut kuin muutama lyhyt vaan. Eilen illalla nautimme saunan lempeistä löylyistä. 

Tuntui ihan hassulta mennä tänään ulos, kun tuuli oli tyyntynyt. Piha oli aikamoisessa kunnossa, vaikka siippani oli sen useaan otteeseen haravoinnut. On jo tänään uurastanut pihalla ja ihmetellyt, mistä niitä lehtiä on niin paljon voinut tulla. Kohta pitäisi suunnata lenkille, että pääsee sitten ruuanlaittoon. Mukavaa isänpäivän jatkoa kaikille <3

Moi mimmit, olipa paljon asioita. Jumbojetille toivon edelleen voimia stressaavassa tilanteessa ja varsinkin miehellesi, että saisi olla kotona lähelläsi. Mennalle pitkää pinnaa tilanteessa, jossa et oikein voi auttaa, paitsi juuri ottamalla sen pankkikortin pois, mikä ei varmaankaan ole kiva ratkaisu kummallekaan. 
Kivikasan outoja oireita yksinollessa seurataan, erikoinen tilanne.
Kipalle iloa siellä paratiisissanne, soittele viimeistään, kun tulette kaupunkiin päin.
Suupaltista oli hyvä kuulla. Minä näen sinut aina mielessäni niin kauniina ja eloisana ja miehesi hyvinvoivana, kun kerran tapasimme hänetkin oopperassa. Olet varmasti huolissasi tyttärestänne, mutta onneksi on nyt hoidossa.
Nasulle, jota on tunnekaan muutoin kuin virtuaalisesti, toivon auringonsäteitä elämääsi edes pieniä ilonpilkahduksia tuomaan.

Ja kaikille muille tietysti hyvää toivon. Mä joskus mietin, ärsyttääkö jotakuta, kun kirjoittelen tästä mun elämästä. Mutta kaikki minut tuntevat tietävät, että on ollut tosi raskaita ja vaikeitakin aikoja ja samoin, että minulla on kasa kroonisia sairauksiakin. Ovat tosin lääkityksellä hyvin hallinnassa tällä hetkellä. 

Olimme viikolla syömässä ravintolassa. Luoksemme tuli hyvinpukeutunut rouva ja alkoi puhua. Mietin, ettei tuo varmaan kerjää, kun on tuonnäköinen. Mutta rouvapa kertoi, että oli ostanut kaksi pikkupulloa valkista, eikä jaksanutkaan koskea toiseen, mutta tarjoilija oli vienyt korkit pois ja haluaisimmeko sen pullon, ettei menisi hukkaan. No Justushan tietysti halusi. Rouva käveli pois ja vasta silloin älysin kiirehtiä perään ja annoin vitosen (ei ollut käteistä muuta), kiitin ja voi miten iloiseksi rouva tuli. Hauska tapahtuma meidän mielestä.

Eilen leivoin ensimmäiset kaksi taatelikakkua, jotka saavat vetäytyä kuun loppuun, jolloin yksi bonuslapsenlapsi järjestää perinteiset suvun puurojuhlat. Justus valmisti iltapalaksi jättikatkiksia pastisliemessä, nautittiin patongin kera. Että oli hyvää!

Tänään mennään Justuksen tyttärelle juhlimaan isänpäivää, hänen poikansakin perhe tulee. Voi miten mä olen kiitollinen ja onnellinen siitä, kun tunnen aidosti kuuluvani porukkaan.

Ensi viikolla lähdemme Tallinnaan ja ollaan kaksi yötä hotellissa. Käytetään pisteitä ja saatiin hieno huone. Varattiin jo Nautiluksesta pöytä, mä haluan hummeria ja Justus ostereita. Kun tytär kuuli suunnitelmasta, soitti hetken päästä, että kun te tuutte torstaina takaisin, me lähdettäis perjantaina, jos te ottaisitte Zappan? No tietysti me otetaan. Mutta sitten soitti uudestaan, että saako pojatkin tulla, kun ne haluaa mieluummin mökille kuin hotellilomaselle Tallinnaan? No tietenkin, saatiin koiravahti lauantaiksi, kun oltiin varattu paikat Peurapäivällisille meidän Seurantalolle. Voi olla, ettei poikia niinkään houkuttele mammansa ihana seura, vaan enemmänkin vapaus tillittää nettia tuntitolkulla ja valvoa aamupuoleen.

Nyt pitää ruveta taas naamaa rustaamaan ja sitten kukkakaupan kautta kyläilemään.

Voi miten paljon kaikenlaista surua kuusikymppisten elämässä on. Suupaltti, sinulla on nyt tosi paljon murheita. Kun itselläsikin on kipuja, on varmasti sitäkin rankempaa tajuta, miten paljon sairaudet ovat kuluttaneet miestäsi. On sydäntä särkevää nähdä, miten vahva mies muuttuu apua tarvitsevaksi ja avuttomaksi. Ja sydämessäsi on tietysti suuri suru myös tyttäresi tilanteen vuoksi.

Aivan hirvittävän epäoikeudenmukaiselta, kohtuuttomalta, tuntui tuo mitä kerroit siskosi nuorimman tyttären miehen yllättävästä kuolemasta. Voin niin hyvin kuvitella heidän pienen viisi- vuotiaan lapsensa hämmennyksen, kun isi yht´äkkiä on poissa.

Minun tyttäreni oli tuon ikäinen, kun hänen biologinen isänsä kuoli auto-onnettomuudessa. Lapsen pieneen päähän ei mitenkään mahtunut, ettei isi enää ole kotona. Ja jossain vaiheessa hänelle tuli uudenlainen huoli ja hän kysyi minulta: - Tunteeko isi minut sitten, kun minä kuolen? - Totta kai tuntee, kulta, vastasin. - Entä jos minä kuolen vasta vanhana mummuna. Miten ihmeessä isi sitten minut voi tuntea.” Isi tuntee sinut aina. - Miten niin? lapsi kysyi. - ”Koska isi rakastaa sinua ja kun jotakuta rakastaa hänet tuntee tuhansien joukosta vaikka olisi kulunut kuinka monta vuotta siitä, kun viimeksi nähtiin.” - Aha, vastasi lapsi ja jatkoi leikkejään.

Kivikasa, hurjan korkea oli verenpaineesi ja sykkeesi. Onneksi sinulla on parin viikon päästä sydän kontrolli. Kun kerrot siellä nämä arvosi, he varmaan tsekkaavat tilannettasi tarkemmin.

Nasu,kauniin Raamatun kohdan muistit unessasi. Toivon, että löydät elämääsi lohtua muutenkin. Pieniä ilonaiheita, jotka kantavat harmaitten päivien yli.

IL, minusta on ihanaa, kun kirjoittelet teidän elämästänne. Iloitsen siitä, että sinulla on nyt elämässä paljon hyviä ja mukavia asioita, kivutkin kestää silloin paremmin. Toisaalta olet varmaan sellainen ihminen, joka näet elämässä hyviä asioita silloinkin, kun joku toinen jo kiroilisi harmissaan.

Kipalle ja Karmalelle jaksamista ja kaikille muillekin uskoa siihen, että kyllä tämä tästä.

Elämä on joskus niin hämmentävää, ettei oikein tiedä miten kaikkeen suhtautuisi. Ilo muuttuu hetkessä rannattomaksi suruksi, kiukku iloiseksi nauruksi, lohduton yksinäisyys levolliseksi yhdessäoloksi. Elämän paluumatkan kulkijana jo onneksi tietää, että harmaintakin päivää seuraa joskus auringon valo, pimeintäkin yötä aamu, joka on uusia mahdollisuuksia tulvillaan.

Mukavaa tätä päivää itse kullekin. Niin ja tiedoksi, tänään mieheni voi selvästi paremmin kuin pari päivää sitten.

Voimia teille kaikille joilla isoja haasteita elämässä. Välillä tuntuu, että elämä vaatii enemmän kuin on kohtuullista ja mihin voimavarat riittävät. Onneksi pääsemme yleensä yli vaikeuksien. 

Isänpäivä takana. Kolme neljästä biologisesta lapsesta paikalla lauantaista. Mukavaa ollut yhdessä aikaa viettää. Univaje vain lisääntynyt. 
Olin kyllä saamaton ja en jaksanut mitään kummemmin leipoa. Kaupasta saa valmista. Mitä nyt laitoin pasteijat uuniin ja tein torttutaikinasta torttuja.

Mieskin toipunut keuhkokuumeesta, joten elämä taas hymyilee. Todin olen väsynyt kun yöuneni pääosin viittä tuntia, välillä yllän kuuteen. 

Tämä viikko taas yhtä lentoa, vaikka niinhän ne aina. Kuopuksen tyttelin hoitoa loppuviikko. Tänään yhden muksun terapia, toisen lääkäri. Nuoremman pojan ja tämän koiran vienti junalle. Kolme kertaa pitää tehdä 75 km ajolenkki ja kerran vielä 50 km. Näitä ei saa yhdistettyä. 
Huomenna yhden terapia ja tämän vanhemman haku junalta, sitten yksi sählyyn ja vanhempi junalle. Nämä sentään saa yhdistettyä. Tosin minulla on kynsihuolto siinä ensin. Näin se viikko sitten jatkuu. 

Launataina menen Helsinkiin yöksi yksin. Tapaan ihania naisia pikkujoulun merkeissä. Olemme täällä klubilla tavanneet alunperin kirjoittelun merkeissä. Puolet heistä ei enää kirjoittele täällä, mutta yhteys säilynyt. 
Olen ihmetellyt miten somesta voikaan löytyä myös aitoja suhteita ja niin ihania ihmisiä. . 

Meille tuli ihan jäätävä sähkölasku, nyt on pörssisähköön siirryttävä. Niin saa ehkä hintaa pienemmäksi. Mies stressaa nyt sähkön ja öljyn hintaa. 

Olen kiitollinen kun olen terve ja samoin mieheni , mitä nyt keuhkot häntä välillä vaivaavat. Ikää tulee lisää ja asiat voivat muuttua.

Jaksamisia teille kaikille. 

Nyt mulle tuli korona. Se tästä enää.puuttuikin. nyt on pakko myöntää, että meinaa masennus iskeä. Minullahan on keuhkoahtauma,  mutta  toistaiseksi olo siedettävä. Lämpöä, nuhaa, mutta ei ainakaan vielä tunnu pahemmin keuhkoissa. Ehkä viisi rokotusta auttaa. Tsemppiä itse kullekin.

JJ , voi kurja. Se lohtu, jos tuosta jotain hyvää hakee, on että et varmaan nyt "pysty" tartuttamaan sitä mieheesi. Olen kyllä kuullut ja lukenut, että joku on saanut useamman tartunnan ja vielä kohtalaisen nopeasti edellisen jälkeen, mutta ei nyt sentään niin nopeasti, että tässä voisi tarttua. Toivottavasti selviät mahdollisimman vähäisillä oireilla, että jaksat vielä miestäsi hoitaa. Muistan teitä rukouksissa. 

Onko sulla mitään tietoa, mistä olisi voinut tulla? Toisaalta, tautia taitaa tällä hetkellä liikkua maassamme enemmän kuin koskaan ennen, joten vaikeaa on varmasti välttyä sen saamiselta. Toistaiseksi me olemme vielä välttyneet... mutta edelleenkin osaisin varmasti luetella henkilöt, joiden kanssa olen ollut sisätiloissa yhdessä ilman maskia ihan koronan alkuajoilta. Nyt lienee viisainta koputtaa puuta. Rakas siippani on vähän väsynyt maskin käyttöön ja välillä meillä on pientä vääntöä asiasta. Juuri luin YLEn tiedesivuilta virustutkija Tarja Siirosen mietteistä. Korosti, että meillä ei taideta vieläkään ymmärtää sitä, että virus on niin pieni ja ilmavälitteinen, että lentää syljen mukana useita metrejä. Joten maskien/hengityssuojainten käyttöä ei voi liikaa korostaa. Tässä vaiheessa se suojaa varmaan aika hyvin influenssaltakin. Minulle ainakin on pieni vaiva pitää FFP2:sta kaupassa. Ei siellä yleensä tuntia kauempaa mene. Sen kyllä ymmärrän, että jos sitä joutuu työnsä puolesta pitämään tuntitolkulla, niin varmasti on raskasta. 

Minulla on keskiviikkona mahalaukun tähystys. Siinä ei toimenpiteen aikana paljon maskeja pidetä😅. En kyllä suostu siihen, että huoneessa olisi kukaan toinen ilman maskia. Kuten olen sanonut, jos koronan saisin, että eniten pelkään kaikkien nykyisten kipujen lisäksi, että saisin long covidin ja tuntuu, että pää ei enää sitä kestäisi. Lisäksi tässä on tietysti sekin, että on jo harvinaisen pitkä aika, kun olen nähnyt viimeksi vanhempiani. Äidin kohdalla kyllä tuntuisi ihmeeltä, jos vielä voisi koronasta selvitä. Toisaalta siellähän on henkilökuntaa joka päivä ja usein kiertäviä ja vaihtuvia, joten hänen riskinsä saada se muualta kuin minulta on kohtalaisen suuri. Ensi viikolla olisi tarkoitus nähdä vanhempiani. 

Nasu , meillähän oli kaupunkikodissa juuri iso putki- ja energiaremontti. Sen jälkeen, kun asuntoihin sai muuttaa ja siellä on käyty vielä jälkikäteen jotain tsekkaamassa, olen aina etukäteen ilmoittanut (jos olemme sattumalta olleet siellä), että pitäisi käyttää maskia, kun kuulun riskiryhmään lääkitykseni vuoksi. Ei koskaan tullut mitään poikkipuolista sanaa. Käyttivät ymmärtääkseni ihan yleisesti maskeja ennen remontin alkua, kun kävivät vielä tsekkaamassa jotain paikkoja. 

Toivotan kaikille olosuhteista huolimatta hyvää viikon jatketta. 

Kipa, ei mitän tietoa mistä mä olen tartunnan saanut. Olen mielestäni ollut hyvin varovainen, pitänyt välimatkaa, vältellyt ruuhkia.no onneksi toistaiseksi oireet niin kuin tavallisessa flunssassa. Silmiä särkee,  nenä vuotaa, väsyttää. Kyllä tämä tästä,  jos ei pahemmaksi muutu

Voi Suupaltti, kylläpä elämä nyt koettelee sinua ja perhettäsi! Onneksi suvun uudesta vauvasta on iloa, elämä jatkuu. Olet kyllä oikea supernainen, kun olet selviytynyt noin monien vastoinkäymisten keskellä. Voimia edelleen! 

Jumbojet, oli helpottavaa kuulla miehesi voivan hiukan paremmin, mutta nyt sairastuitkin itse koronaan. Toivon hartaasti, että 5. rokotus suojaa pahemmilta oireita, sillä sinua tarvitaan nyt kotona miehesi apuna ja tukena.

Kivikasa, toivottavasti sydänoireisiisi löytyy selitys ja saat avun. Minullakin on tuota Propralia, mutta olen saanut sitä vasemman käteni vapinaan ja käytän sitä vain tarvittaessa (=ihmisten ilmoilla). Minulla on toisenlainen verenpainelääke jatkuvassa käytössä. Stressatessani yöllä unettomuuttani verenpaineeni nousee joskus yli 180/95, mutta on aamulla taas ihan hyvä. Hyvä tietää, että Propral auttaa siihenkin.

Nasu, liittyisikö masennuksesi ainakin osittain tähän pimeään vuodenaikaan? Minullakin on välillä täysi työ tsempata itseäni. Työssä ollessani käytin aamuisin kirkasvalolamppua, mutta se on kadonnut muutossa jonnekin.

IL, on aina niin hauskaa ja piristävää lukea kirjoituksiasi. Iloitsen puolestasi, että olet saanut elämässäsi uuden ihmissuhteen ja sen myötä laajennetun perheen.

Merelle jaksaa kirjoittaa kiinnostavasti tänne ja muissakin KK:n ketjuissa. Toivottavasti tautisi ei vain olisi koronaa? Ehkä pitkittynyttä? (Korj.: Keuhkokuume se tautisi taisi ollakin?). Tuollainen yskä on kamala.Toipumista sinulle!

Kipa, tsemppiä vatsalaukun tähystykseen. Eihän se mikään mukava toimenpide ole, mutta eipä kestä kauan. Eiköhän terveyskeskuksissa ja lääkäriasemilla vielä käytetä suojaimia, uskoisin.

Japena, sinusta on niin moneksi! Ihmettelen jaksamistasi noiden sijoituslasten ja heidän moninaisten terapioidensa ja harrastustensa kanssa. Lisäksi saat iloita omista lastenlapsistasi ja auttaa nuoria perheitä aina tarvittaessa. Sinulla on hyvä mies, jonka kanssa voit jakaa kasvatustyösi. Mukavaa pikkujoulua pääkaupunkiseudulla ystäviesi kanssa.

Isänpäivä meni. Ostimme miehelleni lahjaksi topatun avohaalarin, jollaista hän tarvitsee maalla monenlaisiin töihinsä. Leivoin omenakääretortun, mieheni lempileivonnaisen. Suurustin liian löysäksi jääneen omenasoseen perunajauhoilla ja hyvä tuli. Pääruoaksi tein Burgundin pataa, bravuuriani. Meitä oli kahdeksan henkeä syömässä, ja lisäksi vävylle, joka ei ollut paikalla, lähetettiin "dogibägi". Pitäisikö sanoa kuin Laihian emäntä, että kaikki meni (kun kesken loppui). Ensi kerralla täytyy ostaa vielä enemmän lihaa.

Tänään otin itseäni niskasta kiinni ja patistin itseni lenkille, pitkästä aikaa. Tulos 5,9 km.

Kylläpä on monenlaista huolta ja monella palstalaisella. Kaikille voimia ja jaksamista huolien ja kipujen kanssa. 

Vielä olisi pari yksinäistä iltaa ja yötä ennen kuin tuo kumppanini kotiutuu. Onneksi hänellä on ollut onnistunut reissu. En ole hänelle omia huoliani purkanut, ehtiipä kuulla sitten kun on kotona. Perjantaina minulla olisi influenssarokotus,  jos vaan muistan mennä.

En ole saanut mitään mainittavaa aikaan, vaikka nyt olisi ollut aikaa. Selkä ei ole kunnossa vielä ja muutenkin on saamaton olo. Huomen aamulla yritän mennä rauhalliseen vesikävelyyn, etten ihan jämähdä. Pilatekseen en vielä uskalla. Ja kohtahan ne kansalaisopiston piirit taas jää joulutauolle. Lyhenevät joka vuosi ja hinta vaan kasvaa

Ulkona on harmaata ja sumuista. Pimeä tulee aikaisin, mutta olen viritellyt pikkuhiljaa lisää kausivaloja. Ledejä ja ajastimien kanssa. Led-tuikuista ja -pöytäkynttilöistä tykkään myös, ei tarvitse pelätä tulipaloja niiden kanssa. Ovat niin aidon näköisiä, että usein huomaan varovani, etten polta kättä kun touhaan jotain lähellä kynttilää 😄

Leppoisaa viikkoa ja terveyttä!

Hola Espanjasta!

Voi että – kylläpä täällä oli monet murheelliset kuulumiset! Suupaltti, Jumbojet, Kivikasa, Nasu, Menna, Kipa – olikos vielä muita joilla oli murheita joko oman tai läheisen/läheisten terveyden takia? Voimia teille kaikille, muuta en osaa kuin toivoa että tulevat päivät olisivat parempia kuin nämä nykyiset.

Meidät uutisfriikit pysäytti eilen illalla tieto puolalaiseen rajakylään osuneista ohjuksista. Miltei tuli mieleen viime maaliskuun alku, jolloin oltiin täällä ja vaihdeltiin televisiokanavia ja luettiin Twitteriä ja iltapäivälehtien sivuja. Kirjoitinkin noista fiiliksistä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran muistitietokeräykseen – joku sosiologi tai muu tutkija sitten joskus tekee gradua tai ehkä peräti väikkäriä aiheesta ”kuinka suomalaiset kokivat 2020-luvulla Euroopassa riehuvan sodan”.

No eipä siinä eilen muuta kuin jäitä hattuun ja nukkumaan. Väsyttikin, kun oli puolitoista viikkoa isännöity emännöity UK:n sisarta ja miestään, joille tämä loma oli ensimmäinen kosketus Manner-Espanjaan. Kanarialla olivat toki käyneet useastikin. Me esiteltiin lähiseutuja: pieniä viehättäviä andalusialaiskyliä ja hiekkarantoja joissa Välimeren aallot vaahtosivat sekä vuoristossa milteipä keskellä ei-mitään sijaitsevaa mutta loistavaa safkaa tarjoilevaa ravintolaa, joka mainosti jatkavansa yli 350 vuotta sitten perustetun maalaistalon työtä. Osa rakennuksistakin periytyi siltä ajalta. (Hiukan huimasi kun siinä seinänvieressä istui ja ajatteli että Suomessa kuten muuallakin pohjoisessa Euroopassa oli tuolloin toivuttu 30-vuotisesta sodasta, Ruotsin kuningatar Kristiina hipsinyt vähin äänin Roomaan ja Rembrandt peseskeli pensseleitään jossain Hollannissa).

Mutta kivaa meillä vieraiden kanssa oli, ja lisää mukavia kokemuksia on luvassa: pienessä vuoristokaupungissa 50 kilometrin päässä viettää talviaan entinen työkaverini, jonka kanssa on jo kahdesti käyty koiralenkeillä vuorilla ja laaksoissa. Kolmannet koira- ja ruokatreffit on sovittu sunnuntaiksi. Tänään kahvittelin kuorokaverini kanssa; ensi viikolla otetaan miehetkin menoon mukaan. Kolmas ystäväpariskunta lienee jo laskeutunut Malagaan kun aamupäivällä sanoivat Suomesta starttaavansa.

Tässä lomailun ohessa on tutustuttu myös paikalliseen terveydenhoitoon. Molemmille iski nimittäin bronkiitti, ja hurmaava harmaantunut erinomaista englantia puhuva espanjalainen yksityislääkäri vahvisti kummankin diagnoosit kirjoittaen samalla antibioottireseptit. Koira puolestaan on saanut tehosterokotuksen jotain EU:n kammoamaa eläintautia vastaan ja tavannut ensirakkautensa. (Asioilla ei sinänsä ole yhteyttä keskenään, sattuivat vaan samalla seudulla. Tuossa parin korttelin päässä, lähellä eläinlääkäriasemaa ja sopivasti iltalenkkimme varrella, asuu näet muuan soma beagle jota snautserimme haluaa tervehtiä päivittäin. On jokseenkin hupaisaa mutta samalla sangen liikuttavaa nähdä, miten koirat nuolevat toistensa kuonoja aidanraosta. Beagle ilmeisesti päivystää illat pitkät kauniin takorautaisen portin takana ja raot ovat juuri sen kokoisia, että kuono mahtuu muuta ei.)

Näissä romanttisissa mietteissä toivotan mukavaa marraskuun jatkoa ja pikaista toipumista poteville!