Kiitoksia kirjoituksistanne. 

JJ, kyllä teitä nyt koetellaan. Voimia. Toivottavasti miehesi olisi jo päässyt kotiin - ennen kaikkea, että syy huimaukseen olisi löytynyt. 

Tiinuliinun ja IL: n juttuja koiranpennuista on ihana lukea. Mekin saimme tänne hoitokoiran. Tytär ja vävy tulivat sunnuntaina hauvavauvan kanssa (täyttää joulukuussa jo 10 v.). On niin pienikokoinen, että helppo sanoa hauvavauvaksi. Nuoret olivat täällä vaan yhden yön. Ehdimme kuitenkin sunnuntuina ruokailun jälkeen pelata lautapelejä, joka on "meidän juttu'' aina täällä. Eilen lähtivät illan suussa, kun olivat saaneet etätyöpäivän päätökseen ja kamat kasaan. Onneksi toissa vuonna sain niin paljon kanttarelleja, että raaskin sunnuntuina laittaa likoamaan aika joukon, josta eilen valmistin lounaaksi kanttarellikeittoa. Hauvavauva on täällä vajaat kaksi viikkoa. Viemme takaisin seuraavalla kaupunkikotireissullamme. Nuoret lähtevät perjantaina matkalle - ensimmäinen koronapandemian alkamisen jälkeen. 

Mennalle kiitokset matkakertomuksesta. Toivottavasti toivutte pian koronasta eikä tulisi mitään jälkitauteja.

Pikseli , Titanic-musikaali oli varmasti mukava kokemus. Itse elokuvasta tulee aina mieleen, että olin aikanaan sen katsomassa poikamme ja silloisen ihastuksensa kanssa elokuvateatterissa. Taisi olla pojan "ensitreffit" 😍. Minäkin olen kuullut paljon koronatartunnoista. Ei mikään ihme... Jos sairaalassa on yli 1000 koronaa sairastavaa, niin aika huippulukemissa olemme. Ja joidenkin mukaan tämä variantti ei johda sairaalaan yhtä usein kuin aiemmat, niin sen perusteella tautia on liikkeellä enemmän kuin koskaan aiemmin. Minä olen käyttänyt koko ajan maskia kaupoissa ja muissa julkisissa tiloissa käydessämme. Siippani alkaa olla väsynyt maskiin - enkä ihmettele. Vaikka kuulun lääkitykseni vuoksi riskiryhmään, en pelkää tällä hetkellä nimenomaan itse tautia vaan lähinnä long covidia....

Siippani oli eilen tosi flunssainen ja on edelleen. Itsellänikin oli (ja on edelleen) jotenkin vetämätön olo. Enpä tiedä, mikä merkitys on tuolla harmaalla säällä. 

Kivikasa , toivottavasti saat selkäsi pian kuntoon. Onneksi pystyit sentään ajamaan kotiin. 

Il , kyllä teillä taas sattui ja tapahtui. Toivottavasti unelmavävysi on jo kunnossa eikä vatsavaivat olisi olleet mitään sen kummempaa. 

Suupaltista ei ole kuulunut aikoihin mitään. Miten voit? 

Toivotan mukavaa viikon jatketta kaikille : terveyttä ja hyvää mieltä. 
😇

Moikkelis!

Koronasta ei ole paljoa enää jäljellä, vaikka meirämmiäs yskiikin hirveästi. Kuumetta ei ole kummallakaan ollut eikä mitään muitakaan oireita. Soitin terveysneuvontanumeroon ja siellä ystävällinen hoitaja neuvoi menemään influenssarokotukseen suunnitellusti, mutta kertomaan siellä, ettemme nyt sattuneesta syystä ota koronarokotuksia. Niiden aika on sitten aikaisintaan kolmen kuukauden päästä. Kuulemma rokotuksesta ei ole haittaa taudin sairastaneelle, mutta rokotus menee tavallaan hukkaan. Hän totesi myös, ettei testiin ole tarvetta mennä, sillä vaikka tauti olisi jo aikaa sitten mennyt ohi, limakalvoilla säilyy viruksen markkereita, jotka sitten antavat positiivisen testituloksen. Emme ole enää tartuttajiakaan, joten siltä osin asiat ovat hyvin.

Olen ollut huomaavinani, että busseissa maskit ovat taas hieman lisääntyneet ja mikä yllättävintä, nuorten keskuudessa. Teatterissa en nähnyt kuin muutaman maskin, mutta ehkä ihmiset eivät katso niitä tarvitsevansa, kun niin iso osa on taudin jo sairastanut. Taannoin Asko Järvinen sanoi telkkarissa, että korona alkaa olla jo tauti muiden joukossa ja mikäli joku ei ole sitä vielä sairastanut, niin todennäköisesti saa sen ennemin tai myöhemmin. Se on sitten ikävämpi juttu, mikäli taudista seuraa long covid, mutta nyt kun virus on jo moneen kertaan muuntuessaan myös heikentynyt, niin mahtaako uusia long covid-tapauksia kovin herkästi tullakaan.

Minä muuten lankesin lahjakkaasti eilen 😯  Meillä oli siivouspäivä ja siivoojat joutuivat pysäköimään meidän pelastustielle, kun muualla ei ollut paikkaa. Annoin heille taloyhtiön parkkilapun ja heidän lähtiessään jäin portaalle odottamaan parkkilappua takaisin. Katselin portaalla ja matossa olevia kuolleita lehtiä ja aloin odottaessani harjata niitä pois, kun astuin portaalta tyhjän päälle ja muksahdin pehvalleni ja siitä selälleni. Löin kaatuessani vasemman olkavarteni katoksen tukipuuhun ja allissani on nyt komea mustelma. Oikeaan kyynärpäähän tuli pieni asvaltti-ihottuma, mutta muuten selvisin vaurioitta. Ulkona satoi, joten pehva kastui ja housuihini tarttui havunneulastia ja muita roskia, jotka sitten rapisivat juuri siivotulle eteisen matolle. Onneksi takalistoni on niin iso ja painava, että putosin se edellä enkä suoraan selälleni, sillä silloin olisi myös pää ollut vaarassa osua maahan. Oletettavasti luuni ovat yhä vahvaa tekoa, sillä kyllähän siinä oli kaikki mahdollisuudet pahempaankin, mutta nyt oli onni onnettomuudessa!

Jumbojet, tosi kurjaa, kun miehesi tila heittelehtii noin voimakkaasti. Se varmaan aiheuttaa paljon huolta ja unettomia öitä. Voimia teille molemmille 💕

Kivikasa, selkävaivat ovat hankalia, kun syitä on vaikea selvittää, ellei kyse sitten ole välilevyistä tai iskiaksesta. Minä sinuna jättäisin siivoukset väliin ja lepäisin kunnolla sekä liikkuisin kipujen sallimissa määrin, kun miehesikin on poissa ja voit omistautua vain itsellesi. Paranemista!

Ulkona sataa ja syksy näyttäytyy kaikessa harmaudessaan. Jouluun on 46 yötä ja sitten lähdemme taas valoa kohden. Mukavaa tätä viikkoa kaikille ja paranemista poteville 🙂

Pyykit pyörii ja minä istuskelen vielä kylpytakissa, pesin äsken hiukset. Illalla mennään kokkareille ja pitää kai meikkiäkin vääntää ryppyjen päälle.

Viime viikolla kävin labrassa ja eilen oli lääkäri. Kaikki arvot entisestään parantuneet ja lääkitystäkin pystyttiin hieman keventämään. Ne on ne Justuksen terveelliset ja niin herkulliset ruoat! Edellisellä kerralla lääkärini (ollut omalääkärini jo 15 vuotta) tuumi, että jos viisi kiloa vielä saat pois, on hyvä. No kilon olen siitä saanut ja sen kerroinkin, mutta nyt ei kuulemma enää tarvitse saada yhtään pois, pysyä vain tämänkokoisena. Ja varmasti huomasi mun lällyrenkaat mahan kohdalla, koska makasin tutkimuspöydällä vain alusvaatteissa. Valitin, kun pitää nousta muutaman kerran yössä pissalle ja nyt kokeillaan lääkettä ylivilkkaaseen rakkoon.

Iltapäivällä kävin kynsihoidossa ja taas kerran mietin itsekseni, että varmaan jatkan kynsienlaittoa niin kauan kuin asiaa ymmärrän. On niin kiva, kun on aina siistit kynnet. Minähän pidän ne silti aika lyhyinä, kun en pidä "kotkankynsista".

Kuljeskelin kaupungilla ja löysin Justukselle pukin konttiin kivan kotiasun, ruudullisen paitajakun ja siihen yksiväriset verkkarit. Vielä t-paita pitää löytää. Me olemme sopineet, että annetaan vain yksi lahja, mutta jos mä paketoin kaikki samaan, niin sehän on yksi lahja?

Huomenna viedään Musti (=auto) sisä- ja ulkopesuun. Sisäpesu on lahjakortti tyttäreltä, kun kuljetimme paljon Ikeriä mukanamme ja koirankarvat levisivät takakontista koko autoon. Eihän se Musti mitään sisäpesua tarvitsisi, kun Justus imuroi sitä melkein joka viikonloppu, mutta eihän lahjakortin voi antaa hukkaankaan mennä.

Seuraavaksi on tilattava pipareita yms. Juniorin luokkaretkeä varten. Viimetalvena Justuksen lapsenlapselta tilattuja on vielä kaapissa. Voi kun keksisivät muitakin tapoja avustaa, aina samat piparit.

Koiranpentuasiaa sen verran, että Zappalle on nyt pystytetty iso ja tukeva aitaus pihalle. Se ei viihdy sisällä, nyt ei tarvitse ihmisen olla koko ajan vahtimassa. Ei sitä silloin aitaukseen jätetä, jos ketään ei ole kotona, koska ei ole lämmintä koppia. Se viihtyy hienosti ja ihmettelee lintuja ja oravia. Maanantain koirakoulussa se oli taas saanut kehuja ja vävy nauroi, että heti kun päästään kotiin, se ryntää puremaan matonreunaa ja riepottelemaan sohvatyynyjä. Pientä rauhoittumista on ehkä kuitenkin huomattavissa. Tytär sanoi eilen, ettei tajua, miksi pentu käyttäytyi niin hienosti mökillä, kun se on kotona varsinainen riiviö. Mun salainen ase on lihapullat. Yhdestä pullasta saa kuusi pikkupalkintoa. Koira lopettaa heti pahanteon, kun kiellän ja taputan samalla lihapullataskuani. Mummolassahan saa hemmotella ja lelliä niin lapsia kuin koiriakin, eiks vaan? No ehkä mä tämän kymmenennen saksanpaimenen kanssa saan jo ääneenkin tiettyä käskevyyttä.

Jokohan Justuksella on lounas valmiina, taidan käydä kurkistamassa.

Tänään meirämmiähellä oli taas varsinainen "tahvopäivä"! Kävimme rokotuksessa ja minä toitotin hänelle koko aamupäivän, että muista sitten, että koronarokotusta ei tarvita. Sanoin sen vielä siinäkin vaiheessa, kun hänet kutsuttiin sisään, mutta arvannette mikä oli lopputulos. Aivan, hän ei maininnut mitään koronarokotuksesta, joten hänelle tietenkin pistettiin myös se 😠  Eihän siitä mitään haittaa ole, mutta ei myöskään mitään hyötyä, joten yksi rokotusannos meni nyt ihan hukkaan. Hän sitten vain sanoi, että olisit tullut mukaan, mutten haluaisi vielä tässä vaiheessa siihen ryhtyä tällaisissa selkeissä jutuissa, kun ei hänen muistinsa niin huono vielä ole. Hän laittaa kaiken vähänkin toistaitoisuuteen viittaavankin muistamattomuuden tai vanhuuden piikkiin ja mikäli hän jo tässä vaiheessa lakkaa yrittämästä, niin muistamattomuus tulee lisääntymään vauhdilla.

Toinen asia mikä minua riipoo, on aina vain alkoholin käyttö. Eihän hän määrällisesti paljoa juo, mutta jos meillä on yksikin viinipullo jossain, niin se kyllä katoaa niineen, vaikka olen vaatimalla vaatinut, ettei viiniä juoda kuin korkeintaan oikeilla aterioilla, jotka syödään ruokapöydässä eikä puolikas ruispala kinkkusiivun kanssa ole ruokaa! Niin kauan kuin kotoa löytyy pisarakin alkoholia, niin sitä menee joka päivä eikä lääkärin painokkailla sanoilla ole mitään merkitystä. Se on suoraan sanottuna kirotun turhauttavaa!

Tulipahan taas purettua mieltä teidän päällenne, anteeksi siitä. Liityin juuri muistisairaan läheiset fb-ryhmään, jos sieltä vaikka saisi vähän vertaistukea. Se vähä mitä olen jo selaillut, koskee kylläkin  paljon pidemmälle edenneitä muistisairauksia ja vanhojen vanhempien omaishoitajuutta, mutta kaipa sieltä tällainen kokemattomampikin jotain apua löytää.

IL, minäkin käyn satunnaisesti yöllä vessassa, mutta ellen ole käynyt, aamulla on tulenpalava kiire ja menen vessaan rumban askelin! Päivällä minulla ei välttämättä tule lainkaan tarpeen tunnetta, mutta kun sitten totean kellon olevan jo paljon enkä ole käynyt sitten aamun, lähden liikkeelle ja sitten onkin taas hirveä kiire. Onkohan minullakin jollain lailla ylivilkas rakko vaiko vain vikaa korvien välissä 🤔

Mukavaa loppuviikkoa kaikille. JJ, mikä on miehesi tilanne nyt?

Menna, onneksi sinulle ei käynyt pahemmin kaatuessasi. Jäin myös miettimään tuota miehesi alkoholinkäyttöä. Jostain syystä hän ei tunnu tajuavan miten haitallista juominen hänelle on.Vaikka vastuu omasta juomisesta on tietysti miehelläsi voi tilannetta helpottaa, jos kotona ei ole yhtään alkoholia. Vaikka tietysti kauppareissuillanne hän saattaa "livahtaa" viiniä ostamaan. Jos miehesi ei itse ota vastuuta juomisestaan, et oikeastaan voi sille mitään. Sanot sinä mitä tahansa, se on yleensä ihan turhaa. Vasta kun ihminen itse tajuaa miten suurta haittaa juomisesta on ja itse haluaa juomisensa lopettaa, voi häntä tukea.

Kysyit miten minun mieheni voi. Ei kovin hyvin. Kotiin hän pääsi sairaalasta, mutta on niin väsynyt, ettei oikeastaan jaksa tehdä muuta kuin hetken istua ja sitten taas mennä lepäämään. Koronan jälklivaikutusta, epäili lääkäri. Nyt häntä ei kuitenkaan enää huimaa ja hän pystyy rollaattorilla, jonka tytär hänelle haki, kotona liikkuumaan paikasta toiseen.

Minun on pakko 75-vuotiaana opetella näitä " emännän töitä" tai oikeastaan muistella miten niitä tehtiin. Miehenihän on 40 vuoden yhteiselämämme ajan tehnyt aina kaikki ruoat, aamupalasta iltapalaan ja kaiken siltä välillä. Ja tehnyt kotitöitä paljon muutenkin. Nyt vasta tajuan miten paljon hän onkaan kaikkea tehnyt kun tuntuu, etten ehdi päivän aikana mitään muuta kuin miettiä mitä ruokaa osaisin seuraavaksi tehdä. Oikeastaan ainoa mikä onnistuu hyvin, on kaurapuuron keittäminen aamulla.

Olen kuitenkin onnellinen siitä, että hän on kotona. Hän on jaksanut jonkin verran istua takkatulen äärellä. Olemme jutelleet ja hiljaisesti iloinneet toisistamme. Iltaisin hän on hetken jaksanut katsoa telkkaria ja tänään hän kävi aamulla pitkästä aikaa yksin suihkussa eli pienin askelin eteenpäin. Väkisinkin hiipii pelko sydämeen ja mietin, koska kunto taas romahtaa. Sitten ajan pelon pois. Ajattelen miten ihanaa on, että hän nyt on tässä enkä halua pilata tätä iloa pelkäämällä tulevaa.

Huomenna lapsenlapsemme Valtteri täyttää yhdeksän vuotta. Hän soitti minulle ja kysyi: Jaksaako pappa tulla mun synttäreille? - Ei jaksa, vastasin.  -No mä tuon hänelle kaikkea hyvää mitä meillä on, voinhan mä tulla? - Sinä voit kulta aina tulla, vastasin. - Niin mä ajattelinkin, kun mä tiedän, että olen teille rakas.

Eli huomenna saadaan kaikkea hyvää ja isänpäivänä varmaan lisää eli mikäs meillä tässä on ollessa.

Kaikkea hyvää itse kunkin elämään ja mukavaa viikonloppua.

Hyvä kuulla, että JJ ja miehensä saavat taas olla kotosalla yhdessä. Älä JJ stressaa ruuasta, onhan kaikenlaisia lähes valmiita, joista saa aika helposti syötävää. Itse tykkään yksinkertaisesta ruuasta ja haluan, että ruoka valmistuu suht äkkiä. Keitot ovat mun lempiruokaa. Onneksi mies tykkää myös kokata, joten siitä olen kiitollinen. 

On se kumma kun aina kun jään yksin (mies nyt Englannissa) tulee minulle kummia oireita. Eilen illalla ensin maha oli ihan sekaisin, tuli kuin vettä vaan. Ei mitään kipuja missään, vähän kumma olo. Mittasin sitten verenpaineen kun tuntui, että syke oli korkea. No lukemat huiteli yli 180/ yli sata ja sykekin oli siellä sadan tienoilla. Hiukan pelotti kun yksin olin. Kun sitten lukemat ei alkanu laskea, soitin päivystyksen neuvontaan ja kehoittivat ottamaan emconcorin, joita mulle on määrätty tarvittaessa ottamaan. En vain ole oikein tiennyt, milloin se tarvittaessa on... hoitaja sanoi, että nyt on.  Kun ei mitään rintakipuja tms ollut, käski parin tunnin päästä mitata uudelleen ja tarvittaessa soittaa uudelleen tai jopa hätänumeroon, jos tilanne huononee. Tilanne parani ja aloin nukkumaan. Aamulla lukemat olivat 116/68 ja sykekin alle 70. Mikähän tuokin pyrähdys oli? Onneksi pojan perhe päätti yllättäen tulla tänne viikonlopuksi niin ei tarvi yksin miettiä ja kuullostella itteään. Minulla on parin viikon päästä tuon lievän uniapnean takia sydänkontrolli, joten pyydän siellä tarkempia syynäyksiä, jos vaan suostuvat. 

Nyt lähden kävelylle kun liukkaus on poissa, päivällä oli +9 lämmintä ja kaikki lumet menneet. Aurinkokin on paistellut. Tuulee kyllä melkoisesti. 

Mukavaa viikonloppua jokaiselle. 

Tervehdys 🥰

Hui Menna , kun luin sun liukastumisestasi. Kyllä sinulla on suojelusenkelit mukana, jos tuostakin selviät noin vähillä, mitä kuvasit. Minä olen jo varmistanut, että piikit ovat valmiina, kun tulee sellainen keli, että aamulla onkin jäistä ja liukasta. Yritän kyllä tehdä kaikkeni, että en enää liukastuisi. Tosin - tontti on vaativa ja tiettyyn aikaan polut jäisiä. Rakas siippani on järjestänyt minulle sitten siihen viereen mm. saunapolulle köysiradan. Onneksi olette muuten toipuneet koronasta niin hyvin. Tuohon miehesi ikävään tilanteeseen en osaa muuta sanoa, kuin että yhdyn JJ:n sanoihin. Pakolla ei onnistu ellei ihminen itse ymmärrä ja halua muuttaa "tottumuksiaan". Voimia sinne.

IL, olipa mukava lukea taas Zappan kuulumisia. Nyt olet voinut ainakin tänään (jos olette vielä sinun mökillesi ehtineet saapua) nauttia melkein ilmaisesta sähköstä. Oli ilo lukea edelleen paranevista arvoistasi labratesteissä. Peukku Justukselle. Palataan asiaan pian, kun olemme seuraavan kerran sinne "etelään" tulossa. 

JJ , iloitsen siitä, että miehesi on kotona ja rukoilen, että hyviä päiviä riittäisi. Teidän pikkumiehen puheet nostavat liikutuksen kyyneleet silmiin. Voimia teille sinne kaikille ja hyvää isänpäivää. 

Merelle , toipumista sinulle ja miehellesi. Hyvä, jos ei ole koronaa - long covidia ajatellen. Mutta miten varma siitä voi olla. Olen kuullut niiiiin monelta, että kolme ensimmäistä testiä on näyttänyt negatiivista ja vasta esim. neljäs positiivista. Iisisti vaan nyt joka tapauksessa, kun crp noin korkealla. Tiedän, että olet enemmän tekevää tyyppiä kuin sohvatyyppiä, mutta nyt pitäisi totuttautua uuteen moodiin. 

Kivikasa, ymmärrän huolesi noista sydäntuntemuksista ja verenpaineista. Itselläni myös huolia sieltä puolelta. Olen tilannut kardiologilta ajan 15.12. Mikkelistä. Aiemmaksi en saanut.... Minulla käytössä beetasalpaaja sellaisen pienen sydänvaivan vuoksi. Nyt vaan on ilmennyt ihmeellisiä muutoksia pulssissa ym...

Tänään oli kello soimassa aamulla aikaisin ja varmaan sen vuoksi en ihan heti saanut untakaan. Minulla oli tänään Mikkelissä aika siihen olkapääkortisoni-injektioon uä-ohjauksen avulla. Kaikki meni hyvin (paitsi, että vakuutus yht.äkkiä ilmoitti, että ei ole enää kyse tapaturmasta vaan nyt on sairaus kyseessä). Olin aluksi suorastaan raivoissani tuosta, kun perustivat sen magneettikuvaan, joka on otettu kesällä -21 ja sen jälkeen on hyväksytty vastaavia toimia vakuutuksen piikkiin. Aioin ensin tehdä valituksen, mutta nyt loppui minultakin energia kesken ja maksan toimenpiteen itse. Satavarmasti on tapaturman seurausta, kun ei ole vastaavanlaista kipua ollut ennen olkapään sijoiltaan menoa. 

Ilma on harmaa ja sateinen. Mieltäni piristää kuitenkin kaamosvalot ja lukuisat led-kynttilät. Tänne on luvattu varsinkin huomiselle tosi kovia tuulia - saa nähdä, miten monta sähkökatkosta on tulossa.

Tarkoitus oli mennä tänään saunaan, mutta muistin myöhään eilen illalla, että en saa saunoa, kun on pistetty kortisoni suoraan nivelkapselin sisään (kahteen paikkaan). Onneksi on pidee (kun ei saa mennä suihkuunkaan) ja kainalot voi huitaista lavuaarin päällä. 

Tytär ja vävy lähtivät sitten tänään reissuun. Toivon kovasti, että on onnistunut matka. Mukana noin 20 henkeä ja kyseessä tyttären rakkaan ystävän 30-vuotissynttärit. Ensimmäinen matka heillä sitten koronan tultua.... 

Me rakastamme hauvavauvaa ja pidämme sitä mielellämme täällä. (Helpompi kuin kaupunkikodissa). Nyt ois pakko mennä selkää ja lonkkaa oikaisemaan. Mukavaa viikonloppua kaikille: erityisesti voimia sairastaville ja läheisilleen. 

PS. olen uutisfriikki - perinnyt tuon ominaisuuden varmasti isältäni. Nyt on pakko rajoittaa lukemisia ja kuulemisia, että ei menisi liian syvälle. 

Hei Ihanaiset,

Kipa, kiitos huolenpidostasi. En ole kirjoittanut, kun ei ole ollut mitään kivaa kerrottavaa. 

Hyvää ei siis kuulu, koko kesä ja syksy on mennyt kipuillessa niin minä kuin isäntäkin. Minulla kivut ovat jo sillä tavalla hanskassa etten tarvitse kipulääkettä kuin satunnaisesti, isäntä ottaa yöksi. Tytär on sairaalassa, mielialalääkeeet vaihdetaan ja sähköshokkeja annetaan. Onneksi tytär pääsi hoitoon ja hän otti sen vastaan aina niin ei ole ollut. Isännän terveydestä olen todella huolissani ja suruissani, hän on viimeisen runsaan puolen vuoden aikana vanhentunut 10 vuotta niin henkisesti kuin fyysisestikin. 

Tutkimukset ovat onneksi saatu käyntiin, on fysioterapiaa, toimintakykyä- ja puheterapiaa, kaularangan kuvausta ja raajojen hermoratatutkimus. Fyssari, jossa käytiin perjantaina, ehdottaa myös keuhkokuvausta. Käsien lihakset ovat kesän aikana surkastuneet dramaattisesti myös ryhti on mennyt kumaraan. Paino oli vielä huhtikuussa isännällä 72 kg ja nyt 67 kg, lihasmassa on hävinnyt ja rasvamassaa on tullut vähän vatsan seutuun lisää. Olen yrittänyt lisätä isännän ruokavalioon proteiinia mutta hän tykkää syödä mieluummin leipää kaikilla päällisillä. 70 miehellä käsien puristusvoima pitäisi olla 38 kg, isännällä oikean käden puristusvoima on 7 kg ja vasemman 18 kg!
Autan häntä housujen nostamisessa, paidan napittamisessa ja pidemmän takin vetoketjun vetämisessä. Oikea käsi ei aina nouse hartian yläpuolelle joten pesen myös hänen hiuksensa.

Viime kuussa sain kuitenkin sellaisen suru-uutisen, että äsken kertomani menetti merkityksensä. Siskoni nuoremman tyttären mies menehtyi täysin yllättäen 😢😭.  Häät olisivat olleet ensi elokuussa ja häämekko oli juuri tilattu. Parilla on 5v tytär joka ei millään ymmärrä mihin rakas isi on hävinnyt 😢😢. Elämä on joskus käsittämättömän epäoikeudenmukainen.

Vähän iloakin on synkkyyden keskellä, samaisen siskoni esikoisen synnytti viikko sitten esikoisensa, potran pojan, jota mummi on saanut jo hoitaa. Eläkeläisten tapaamiset ovat alkaneet, pitää kertoa niistä yksi hauska juttu. Minähän käyn erilaisissä jumpissa ja tapaan siellä samoja ja eri henkilöitä, suupalttina höpisee monen kanssa, miesten ja naisten. Lokakuussa entisen työmaan eläkäisten tilaisuudessa katsoin, että onpas siinä jotenkin tutun näköinen niska mutta sitten se unohtui, kun oli niin paljon mielenkiintoisia kohtaamisia. Tässä kuussa, sama niska oli taas silmieni edessä ja näin myös profiilin, tuttu mies jumpista. Se hauska juttu tapahtui tilaisuuden lopussa, kunntuttu mies tunnisti minut ja parkaisi lähes kauhuissaan: ” oletko sinä täälläkin?”. Siis mitä?? Yritätkö sanoa, että minä hiljainen ja syrjään vetäytyvä ihminen olisin joku maanvaiva , kysyin minä ja sitten naurettiin. Tähän on hyvä lopettaa. Voikaa hyvin! Olen saanut kirjoituksistanne paljon iloa ja lohtua.

Voi suupaltti💕onpas nyt ikävää teilläkin. Kaikilla tuntuu olevan jotakin.
Eikä tosiaan tarvii olla iäkäs.
Jaksamista teille kuitenkin ja mahdollisesti jotain parempaa.❤️

Täälläkin mies odottelee että sairaalasta tulee kutsu päiväksi sydäntutkimuksiin.
Tuntuu niin pahalta.  
Mikäs alleviivaus tuohon tuli?

Itse en ole toipunut ystävän poismenosta, täällä klubissa vuonna 2009 tutustuttiin.
Välillä tuntuu että pitäis lähteä johonkin tuulettamaan päätään?
Mutta viihdyn kotona, eikä aika oo yhtään pitkää. Selkäkin vihoittelee, joten ei edes huvita mennä minnekään.
Siinä vaiheessa kun kuulin isännän sydänongelmia, niin meinas kyllä tulla romahdus.

Pojan porukka tulee isänpäivälounaalle ja vähän mun ensviikon synttärikahveet juodaan siinä samassa.
Laihdutus on katkolla huomenna. Tulevat jo aikaisin, kun poitsun pitää olla jäällä jo viideltä.
Paistoin pienen paistin ja porkkana ja perunalaatikkoa. 
Miniä tuo kakun ja ostin pojalle gluteenittomia suklaarasioita. Saavat popsia suklaata jälkkäriksi mielin määrin. Minä en ole moneen vuoteen enään suklaata syönyt.

Nyt pitää mennä takaisin keittiöön.

Voikaahan hyvin💕

JJ, kiitos järkevistä sanoistasi. Olen tietenkin samaa mieltä ja sekin on totta, että meirämmiäs "livahtaa" kauppareissulla Alkoon. Sanoin hänelle kerran, että kohta ei ole muuta keinoa kuin takavarikoida pankkikortti, mutta ei sekään ihan oikealta tunnu. Ehkä pitää vain antaa olla. Saa sitten, mitä tilaa!

Ihanaa että sinun miehesi on jälleen kotona ja selvästikin paremmassa kunnossa, vaikkei paljoa jaksakaan. Henkisesti se on varmaan hänellekin helpompaa, kun saa olla kotona sinun kanssasi ja päässee näkemään lapsenlapsiakin.

Suupaltti, teilläkin on kaikkea ikävää ja miehesi heikentynyt kunto on todella huolestuttavaa. En tiedä, josko kaikki johtuu kuitenkin koronasta, kun olen lukenut, että vaikkei varsinaista long covidia voitaisikaan todentaa, niin virus saattaa siltikin aiheuttaa kaikenlaista. Niin monilla on nyt terveysongelmia ikään katsomatta eikä se vaikuta normaalilta.

Toivon kaikille teille, jotka kipuilette omien tai läheistenne vuoksi, voimia. Sen sanominen tuntuu kovin vähäiseltä, mutta tulee silti sydämestä ❤️