Moikkelis!
 
Jumbojet, ilahduin löytäessäni sinun kirjoituksiasi taas täältä. Ilahduin myös miestäsi koskevista positiivisemmista uutisista. Toivottavasti hänen kuntonsa kohoaa edelleen.
 
Albanianreissu on onnellisesti takana. Matkan rasituksista on levätty, pyykit pesty, viihdytetty helsinkiläisvierasta, käyty teatterissa ja ravintolassa syömässä ja nyt vain ollaan ja möllötetään sekä podetaan koronaa! Meidän porukassa oli matkalla useampi yskivä ja niiskuttava henkilö ja yhdellä miehellä oli jopa kuumettakin. Itse olin tyytyväinen, kun pysyin terveenä, kunnes pari päivää ennen kotiinlähtöä aloin yskiä ja ääni kävi painuksiin. Mitään muuta vaivaa ei ollut. Paluulennoilla korviini todella koski ja ne menivät ihan lukkoon. Yleensäkin korvani menevät lukkoon joksikin aikaa, mutta tällaista ei ole koskaan ennen ollut. Lopullisesti korvat aukenivatkin vasta parin päivän päästä. Yskä jatkui, mutta kuumetta ei ollut. Meirämmiäs alkoi sitten yskiä toissapäivänä, mutta hänelläkään ei ole muita oireita. Tänään sitten aloin miettiä ensi viikon rokotuksia ja niinpä teimme kotitestit ja positiivistahan ne näyttivät! Todennäköisesti minun täytyy peruuttaa rokotukset ja nythän emme voi lähteä edes kauppaan, joten tein juuri suuren ostostilauksen maanantaiaamuksi.
 
Palatakseni Albaniaan, niin reissu oli teknillisesti katsottuna erittäin onnistunut, mutta rehellisesti täytyy sanoa, että ensimmäisen kerran vuosikymmenten matkailuharrastuksen aikana koin, etten saanut rahoilleni vastinetta. En ollut alun alkaenkaan hirveän innostunut Albaniasta, mutta kun meirämmiäs sinne niin kovasti halusi, niin ajattelin ehkä itsekin siitä jotain irti saavani. Meirämmiähen kiinnostus kumpusi siitä historiallisesta tosiasiasta, että Albania oli vuosikymmenet täysin suljetu Enver Hoxhan johtama kommunistinen diktatuuri ja hän halusi päästä näkemään, miten maa oli niistä ajoista kehittynyt ennen kuin turismi pilaa sen.
 
No, maassa on todella paljon tekemistä ennen kuin päästään siihen pisteeseen, että turismi voi sen pilata! Hoxhan kuoltua v. 1985 ja kommunismin kaaduttua hallitus myöntyi monipuoluevaaleihin v. 1991 ja vaikka ensimmäisten vaalien voittaja olikin sosialistinen puolue, niin käytännössä valtaa ovat pitäneet vuorotellen keskustaoikeistolainen demokraattipuolue ja sosialistinen puolue. Kaikkialla näkee rakennustyömaita ja varsinkin hotelleja rakennetaan runsaasti joka puolelle eli siellä on lähdetty sille tielle, että tulevaisuus on turismissa. Erikoista on se, että siellä on paljon keskeneräisiä rakennuksia, jotka ovat kuin luurankoja muiden rakennusten lomassa. Usein raha on loppunut kesken, joten työ on jouduttu keskeyttämään epämääräiseksi ajaksi. Toisaalta siellä on myös sama tapa kuin oli aiemmin esim. Kreikassa, että taloja ei rakenneta lopullisen valmiiksi, jottei tarvitsisi maksaa jotain tiettyä veroa. Aina voidaan vedota siihen, että toinen kerros on rakenteilla ja valmiistakin taloista on jätetty viimeistely tekemättä ja seinistä törröttää betonirautoja yms.!
 
Minun mieleestäni siellä ei ollut mitään näkemistä! Me kävimme kolmessa raunioituneessa puolustuslinnakkeessa, jonne joutui kapuamaan mukulakivisiä jyrkkiä teitä ja ainoa mitä siellä oli nähtävää, oli maisemat. No, olivathan ne toki upeita, mutten itse kylläkään kutsuisi loputtomia maisemia nähtävyydeksi enkä maksaisi kallista ulkomaanmatkaa vain niiden takia. Kävimme kolmessa museossa, joista yksi oli oikeasti kiinnostava. Se käsitteli Albanian kansallissankaria Skanderbegiä, joka ensin oli kohonnut korkeaksi sotapäälliköksi Osmannien riveissä, mutta joka sittemmin koki valaistumisen, karkasi Osmannien armeijasta ja lähti pelastamaan synnyinmaataan. Hän onnistuikin yhdistämään albaanit vastarintaan osmanneja vastaan, mutta Skanderbegin kuoltua v. 1468 Albaniasta tuli nopeasti osa Osmannien valtakuntaa ja suurin osa väestöstä omaksui vähitellen islamin uskon. 1800-luvun lopulla albaanien toiveet itsenäistymisestä alkoivat herätä, ja ensimmäisen Balkanin sodan yhteydessä 1912 Albania itsenäistyi.

Hoxhan ympärille muodostui nopeasti henkilökultti, ja 1960-luvulle tultaessa se oli kehittynyt pitemmälle kuin missään muussa sosialistisessa maassa, ehkä lukuun ottamatta Pohjois-Korean Kim Il-Sungia tai Kiinan Mao Zedongia. Vuonna 1967 toteutettiin aggressiivinen uskontojen vastainen kampanja, ja maa julistettiin ateistiseksi valtioksi. Kirkot ja moskeijat suljettiin ja otettiin muuhun käyttöön tai purettiin.

Hoxha pelkäsi vainoharhaisesti Varsovan liiton tai Naton hyökkäystä maahan. Vuoden 1968 jälkeen rakennettiin maan rajoille, rannikoille ja sisämaahan kahdeksan vuoden aikana 700 000 teräsbetonista bunkkeria torjumaan mahdollista hyökkäystä. Näimme punkkereita ajellessamme pitkin ja poikin ja niitä oli siis ihan vaikka missä. Aivan keskellä peltojakin! Tiranassa kävimme sisällä yhdessä, tosin vain ylimmässä maanalaisessa kerroksessa, mutta oli siinäkin ihan tarpeeksi enkä ollenkaan voisi kuvitella, etä haluaisin majailla siellä epämääräisiä aikoja. Punkkerit varsinkin Tiranassa oli tarkoitettu vain ns. parempien ihmisten suojaksi ja ne pääasiassa sijaitsivatkin sellaisissa kaupunginosissa, jotka olivat eliitin asuttamia!

Kaksi muuta museota olivat ikonimuseoita ja minulle olisi kyllä riittänyt puolet ensimmäisestäkin, kun olen nähnyt paljon ikoneja muuallakin. Kärjistetysti sanoen, kun on nähnyt yhden ikonin, on nähnyt kaikki. Tietoa kyllä saimme kiitettävästi, sillä paikallinen oppaamme oli paitsi entinen armeijan upseeri, myös historiantutkija. Niinpä kuljeksimme ulkona kuuloke korvassa ja saimme koko ajan kuunnella ehtymätöntä luentoa yhteiskunnasta ja kaikesta tavalliseen elämään liittyvästä, mikä tietenkin oli kiinnostavaa, mutta välillä olin niin täynnä kaikkea, että oli pakko ottaa kuuloke vähäksi aikaa pois, kun en yksinkertaisesti jaksanut kuunnella.
 
Meillä oli koko matkan ajan puolihoito ja koska emme meirämmiähen kanssa ole tottuneet syömään sekä lounasta että päivällistä, emme käyneet enää omin päin iltaisin syömässä. Siellä oli kyllä ihan turvallista liikkua, mutta kadut olivat sen verran huonossa kunnossa ja liikenne melko holtitonta, ettei oikein arvannut lähteä pimeällä liikkeelle, ettei vain olisi sattunut mitään tapaturmaa. Jouduimme sitä paitsi sen verran kävelemään päivisin, ettei se enää illalla houkutellut. Niinpä istuimme hotellien baarissa lasillisella ja kävimme aikaisin nukkumaan, kun aamuisin piti olla heti klo 7 aamupalalla ja päiväohjelma alkoi yleensä viimeistään klo 8.30.
 
Kolme hotelliamme olivat ihan käypäsiä ja siistejä, mutta henkilökunnan kielitaidossa oli toivomisen varaa. Sama koski myös ravintoloita, paria lukuun ottamatta, joten silläkin saralla on vielä työtä edessä. Kouluissa kuulemma kyllä luetaan englantia, joten nuoret pärjäsivät jo paremmin, mutta vanhemmat ihmiset eivät vieraita kieliä osanneet. Mietimme muuten meirämmiähen kanssa, että mahtaako maassa olla jonkinlainen syntyvyyden edistämisprojekti, kun kaikissa kolmessa hotellissa oli parisängyssä vain yksi leveä peitto! Ihan tuoreena parinakaan emme ole nukkuneet saman peiton alla (ainakaan koko yötä!), paitsi sillä luxus-Karibianristeilyllä, mutta siellä peitto oli niiiiin leveä, että käytännössä oli kuin kummallakin olisi ollut oma.
 
Albaniassa ei varsinaisesti ole mitään omaa ruokakulttuuria. Kaiketi heilläkin on perinneruokansa, mutta meille ei kirkastunut, mitä se voisi olla. Lihaa ja kanaa syödään eri muodoissa ja tietenkin vihanneksia, joista pääosassa olivat munakoiso, kesäkurpitsa ja paprika. Ne olivat useimmiten grillattuja ja erittäin maukkaita. Aterialle kuului myös aina salaatti ja pari kertaa myös jokin vihanneskeitto. Ruoassa oli myös selvästi italialaisvaikutteita (mm. risottoa sekä makeita jälkiruokia), mikä ei sinänsä ole mikään ihme, sillä Albania on koko itsenäisyytensä ajan voimakkaasti tukeutunut Italiaan. Toisessa maailman sodassa Italia valloitti Albanian, mutta sitten kun sillä itsellään alkoi mennä heikosti, miehitysvalta vaihtui saksalaiseksi. Sitä kautta varmaan ovat tulleet ruokavalioon bratwurstit ja muut makkarat. Kalaa saimme vain kerran eikä siellä kalaa missään ainakaan kovin aktiivisesti mainostettu, mutta mahtaako Välimerestä paljoa kalaa nykyisin tullakaan.
 
Albania on varsin vuoristoinen maa ja vain rannikkoalueella, joka käsittää n. kolmasosan maan pinta-alasta, voidaan harjoittaa maanviljelystä. Lampaankasvatus näytti olevan laajaa, mutta kyllä siellä oli myös nautoja sekä sikoja.
 
Niin kuin sanottu, matka oli ainakin minulle pienoinen pettymys, vaikka meirämmiäs kyllä on sitä kehunut ja muutkin matkalaiset näyttivät olevan vaikuttuneita. Ehkä sitä edesauttoi edullinen hintataso, vaikka me kun emme koskaan mistään mitään osta, en osaa siihen ottaa kantaa. Cappuchino maksoi yleensä n. 80 senttiä ja puolen litran tuopin kaljaa sai alle 2 eurolla, joten repikää siitä! Kovasti matkakumppanit ostivat esim. lenkkitossuja, jotka ilmeisesti olivat edullisia, vaikkakaan en ole ihan vakuuttunut niiden merkkien aitoudesta 🙄
 
Tässäpä koko matkakertomukseni, hyvä jos jaksoitte lukea. Nyt sitten vain yritetään parantua koronasta, joka ei mielestäni ihan ole matkatuliaisten kärkeä 🙃
 
Ai niin muuten, kävimme katsomassa Anastasia-musikaalin eikä sitä ole kehuttu suotta.  Se täytti kaikki odotukset erinomaisesti ja suosittelen ehdottomasti sitä kaikille!
 
Mukavaa viikonloppua teille kaikille 😃

Unohdin mainita, että kaiken muun lisäksi Albaniassa oli h******llinen helle! Tiranassa oli liki 30 astetta ja ylempänä sellaista 24-25 astetta, joten linnakekukkuloille kiipeäminen oli melkoista tuskaa ja tasaisellakin tuli hiki 🥵

Kiitos Menna matkakertomuksesta! Mielenkiintoinen maa, me oltiin aikoinaan siellä vain yhden päivän kiertoajelulla risteilyn ohessa. Bunkkerit tosiaan jäi mieleen, vaikka niitä ihailtiin vain ulkoapäin. Ja onhan ne Albanian vuoristot hulppeita, samoin kuin naapurimaiden, Montenegro ja mitä näitä nyt on.

Espanjassakin melko lämmintä, parhaimmillaan ollut iltapäivisin +28 varjossa. Koiralenkit on parasta sijoittaa viileään aamuun tai viilenevään iltaan. Lähdenkin tästä.

Mukavaa uutta viikkoa!

Kiitos Menna matkakertomuksestasi.Osaat kyllä oivallisesti kuvailla asioita. Parantukaa pian koronasta. Minä sain eilen tehosterokotuksen eli onko se nyt viides, samalla kuin influenssarokotuksen.

Surullinen uutinen: Mieheni vietiin taas tänään OYS:n päivytykseen. Häntä huimasi niin, ettei päässyt enää sängystä ylös. Pidin vain kädestä kiinni, kun odottelimme paaritaksia ( en ollut ikinä ennen kuullut, että sellaisiakin on). Onnellisia päiviä oli taas muutama. Kaikilla ei ole edes niitä. Nyt vain odotan joutuuko osastohoitoon vai pääseekö vielä takaisin kotiin. Joskus odotus antaa jo onnen tunteen, joskus odotus on pelkoja täynnä.

Mukavaa sunnuntai iltaa kaikille.

JJ❤️ Nyt en osaa heti lohdutuksen sanoja sanoa, mutta olispa jotain ohimenevää❤️
Jakselehan!

Jaksamista, JJ! Olet mielessä. ❤️

Jumbojet voimia sinulle. ❤️Toivottavasti miehesi pääsee pian kotiin takaisin.

Itse tulin juuri Oulusta. Menin perjantaina pojan perheelle käymään viikonlopuksi. Minun oli eilen tarkoitus hoidella pikku Murusta, että vanhemmat pääsivät vähän virkistymään. No, mun selkä vaan sanoi vastalauseen heti aamusta eilen ja oli pakko järjestää lääkärissä käynti. Onneksi sain terveystaloon päivystysajan ja sinne sitten taksilla. Poika ja vaimonsa eivät voineet perua enää suunnitelmiaan, joten ottivat sitten Murusen mukaansa. 🙂
Lääkäri määräsi röntgen kuviin kun oli ensin väännellyt jalkojani ja todennut, ettei ainakaan vaikutta olevan välilevyjuttu. No, kuvissa ei näkynyt mitään poikkeavaa, joten sitten laitettiin pari piikkiä ja pääsin lähtemään takaisin pojalle. Piikit helpottivatkin oloa aika nopeasti eikä enää ollut niin vaikea liikkua. 
Yön nukuin kuin tukki enkä tiennyt mitään, vaikka sekä miniä, että poika olivat liikuskelleet olohuoneessa, jossa nukuin. 
Aamulla otin sitten heti pari määrättyä lääkettä, jotta vaikuttavat ennen kuin lähden ajamaan kotiin. Matka meni ihan hyvin, ei tuntunut mitään. Nyt vaan täytyy viikon verran noita relaksantteja syödä kuurina.

Minua harmittaa aivan kauheasti, jos en tästä lähin enää uskalla nostaa pikkuista. 😢 Haluaisin niin mielellään hoitaa häntä välillä ja päästää vanhemmat vähän vapaalle. 

Onneksi nyt sentään olo on ihan ok kun keskiviikkona jään yksin kotiin  miehen lähtiessä Englantiin. 
Suunnitelmissa oli siivoilla vähän paremmin kun saan olla itsekseni , mutta saa nähdä, mitä uskallan tehdä. Mutta ehkä sitä jotain sais aikaan, jos vaan malttaa tehdä rauhallisesti selkää kuunnellen. 

Mennalle kiitos monipuolisesti kuvatusta matkakertomuksesta. Näin sieluni silmin Albanian nähtävyydet, joten ehkä ei tarvitse sinne sitten mennä. 😃 Minua ei ole  muutenkaan kiinnostanut kauheasti nämä suljetut maat, vaikka olisivat auenneetkin. 

Jumbojet, toivotaan, että mies pääsee pian kotiin. Voimia sinulle.
Mennalle kiitos matkakertomuksesta, jonka luin Justuksellekin. Emme suunnittele reissua sinne!

Toivumme viikonlopusta, istutaan hiljakseen ja poltellaan kynttilöitä. Ensinnäkin Zappa nielaisi kakkapussin (tyhjän) ja lääkärireissuhan siitä tuli. Saatiin oksennustippojen avulla pois. Se ehti napata sen pussin, vaikka meitä oli monta vahtijaa. Vävyn auto alkoi lääkäristä tullessa saaren tiellä oikkuilla, hyvä että tytär jaksoi rattia kääntää. Tänään selvisi, että ohjaustehostimen öljy oli loppunut. Sitä saatiin Motonetista ja ainakin kotiin pääsivät, ennen kuin tyhjeni uudestaan.

Olimme valmistelleet upeita ruokia ja leivonnaisia lauantaiksi. Vaan vävyn ylävatsa alkoi kipuilla niin voimakkaasti, että hän soitti lääkärille (ja sitä tämä mies ei tee, ellei tuskat ole jo ihan kamalat). Piti ottaa Panadolia (jota mulla on aina) ja odotella pari tuntia. Niinpä viininjuonti lopetettiin ja mietittiin, kuka lähtisi kuskiksi lähimpään sairaalaan. Onneksi kipu hellitti ja vävy pystyi nukkumaan koko yön. Menee tietenkin lääkäriin, epäili itse mahakatarria tai -haavaa, tytär arveli sapen vaivaavan.

Zappa on mainio pentu. Olin varautunut vaikka mihin vahinkoihin, mutta koira käyttäytyi kuten nelikuukautisen kuuluukin; leikki, riehui, kokeili sohvalle pääsyä, pissasi pari kertaa matolle. Mutta tottelee hyvin, ottaa kontaktia ja tulee luokse, ulkona tepsuttaa lähellä vapaana. Vävy teki sille jäljestysradan, jossa oli jo kaksi 90-asteen kulmaa ja pentu suoriutui niistä hienosti. Juniori pelasi sen kanssa palloa niin paljon, että kumpikin olivat ihan mutaisia ja poikki ja menivät suoraan suihkuun molemmat.

Tein eilen jälkiruoaksi glögipannacottaa, josta tulee kyllä joulunajan "must", se oli ihan valtavan hyvää. Justus valmisti srirachalohta, joka meni kaikki ja minä olin tehnyt alkuruoaksi silli-kaviaarilautasen, sekin syötiin kaikki. Katoin juhla-astiaston, koska juhlimme samalla heviteinin 17-vuotispäivää. Ja tietenkin olin leiponut unelmatortun tyyppisen kakun, jonka koristelin klementiinin ja persimonin viipaleilla, kanelitangoilla, valkosuklaalastuilla ja rosmariinin lehdillä. Kakkukin syötiin kerralla kokonaan.

Juttelimme poikien kanssa taas kaikenmaailman asioita ja katselimme koko porukka kivan leffan. Tänään ulkoiltiin porukalla ja jatkettiin jutteluita, tyttärestä tuntuu oudolta viettää joulua eka kerran eri paikoissa. Mutta emme me nyt halua Espanjaan, kun kerran tekee mieli olla mökillä.
Olipa ihanaa, kun oli taas saksanpaimen mökillä, toivottavasti saamme sen pian hoitoon! 

JJ, elämässäsi tapahtuu nyt niin paljon. Vasta liikutuin tyttärenpoikasi ja papan kohtaamisesta, ja nyt elämä näytti toisen puolen, kun miehesi tila huononi taas yllättäen. Toivottavasti hänen vointinsa pian kohenee. Voimia teille!

Menna, kiitos matkakertomuksesta! Ei tee mieli Albanian. Kroatiassa ja Montenegrossa olen käynyt vuosikymmeniä sitten. Uskomattoman kauniita vuoria ja ihanan turkoosi Adrianmeri. 
Ikävää, että olette sairastuneet koronaan 😦. Toivottavasti pääsette lievin oirein ja toivotte nopeasti!

Tuntuu, että koronaa on nyt paljon liikkeellä täälläkin, muiden flunssien lisäksi, eivätkä ihmiset enää käytä maskeja 😨. Kuoroharjoitukset ja päivän kestävä kuoroleiri arveluttavat. Pakko kai kuitenkin osallistua, sillä saimme nipun ennestään tuntemattomia joululauluja, joiden alttoja epätoivoisesti pimputtelen pianolla yhden käden taktiikalla toivoen, että ne tarttuisivat muistiin outoine sävelkulkuineen. Meidän on määrä esiintyä joulukirkossa 25.12. - Lokakuun loppu oli yhtä keikkaputkea: 23.10. Leppävaaran kirkossa, 25. ja 27. srk:n vanhusten kerhoissa ja 30.10. Agricolan kirkossa.

Eilen olimme tyttären, miniän ja teinien kanssa Järvenpään teatterissa katsomassa musikaalia Titanic. Oikein hyvä teatterilaisten esitykseksi, kaunista musiikkia ja jotkut esiintyivät loistavasti. Musikaali olisi ihana nähdä oikeiden musikaalitähtien esityksenä. Ei ollut pettymys näinkään. Minulla ja yhdellä muulla yleisön joukossa oli maskit, ja yskijöitä piisasi. Luulisi, että haluaisi suojella muita, jos tietää potevansa flunssaa!😷

Mies on jälleen ollut katsomassa iäkkäitä sisariaan. Vanhempi (92) on toipunut alkusyksyn sairaalakierteestään ja voi hyvin. Nuoremman (87) muisti ja liikuntakyky ovat edelleen heikentyneet, ja nyt löytyi kainalosta iso patti. Mieheni vei hänet terveyskeskukseen, jossa otettiin kokeita. Potilas olisi jo itse halukas siirtymään hoivakotiin, mutta paikkoja ei ole. Mitä tästä vielä tuleekaan! Huomenna mieheni kuitenkin palaa kotiin. Toivottavasti ei nappaa junasta koronaa.

Nämä harmaat sadeilmat väsyttävät ja masentavat, vaikka kuinka yrittäisi ryhdistäytyä. Aamiaisen jälkeen tekisi mieli mennä jatkamaan unia. Miten aamulla nukuttaisikaan, vaikka iltaisin uni ei ota tullakseen 🥱.

On ollut hauska seurata Tiinuliinun ja IL:n perheen koiranpentujen elämää. Että ne osaavatkin olla suloisia! 😍

Paranemisia tai ainakin helpotusta kipuileville! Pysytään terveinä!