Moi mimmit, vieläkö olette ihan joulun lumoissa, kun ei täällä kukaan kirjoittele joulunvietostaan? Olisi kiva lukea, varsinkin kun mun joulunvietto kului sängyssä ja sohvalla. Kolme päivää kuume lähes 39. tänä aamuna enää 37,2. Kyljet kipeinä yskimisestä ja nenän alle olisi voinut laittaa kupin. Justus meni yksin tyttärensä luo ja olin salaa ihan helpottunut, kun sain nukkua hiljaisuudessa koko aattoillan. Hän toi mukanaan niin paljon ruokia, että niitä riittää vielä täksikin päiväksi, mulla ei ole ollut yhtään ruokahalua. 

Kerronpa vielä yhden miehisen (?) jutun. Siivoilin Justuksen kotia, valmistauduimme lastemme perheiden tuloon glögijuhliin. Ihmettelin, mitä mies puuhaa niin pitkään vierashuoneessa, kun olin antanut selkeät ohjeet, että tyhjentäisi ruokapöydältä "aarteensa" jonnekin. Hän oli löytänyt kaapin uumenista siellä kaksi vuotta viihtyneen mökkisuihkun ja purki sitä kirjoituspöydällä osiin. Kyselin, minkä takia hän koki juuri tämän tehtävän tärkeäksi, kun vieraita on tulossa. "No pitäähän nää lajitella jätteisiin". Ehkä aika kipakasti totesin, että nyt se suihkupää kaappiin takaisin ja tule auttamaan.

Nyt mä ainakin tiedän, mitä tehdä sitten, kun mies on dementoitumassa ja aika käy pitkäksi. Annan jonkun risan kellon tai muun laitteen ja ruuvimeisselin ja toisinaan reseptikasan tutkittavaksi. Niiden parissa hän viihtyy tuntikausia.

Toisinaan kyllä luulen, että dementoituminen uhkaa jo nyt, kun ei seuraavana päivänä muista, mitä ollaan eilen puhuttu. Voi olla myös, että pulputan liikaa ja hänen kovalevynsä täyttyy yli tai sitten hän ei keskity kuuntelemaan, koska päässä saattaa liikkua juuri sillä hetkellä korkealentoisia ajatuksia, mitä laittaisi ruokaa uudeksi vuodeksi.

Oltiin vähän suunniteltu kutsuvamme Justuksen lasten perheet uudeksi vuodeksi mökille, mutta peruin idean, en vaan jaksa nyt emännöidä. Kai tästä hiljalleen toivutaan, mutta väsy iskee vielä helposti ja vähän väliä.

Joulu meni ja minä häpeäkseni huomasin, että en ole täällä toivottanut ollenkaan Hyvää Joulua 😰 
Luin äsken teidän jouluista ja monenlaista on teillä kaikilla tapahtunut. Niin kuin elämä aina, siihen sisältyy monenmoista. Toivottavasti kaikki jouluna sairastaneet alkavat toipua ja saada voimia uuteen vuoteen. ❤️ 
Minulla alkoi jouluhässäkkä jo torstai-iltana kun kaikki kolme porukkaa saapuivat. Hain tyttäret miehineen junalta ja sillä aikaa oli pikku Murunen vanhempineen saapunut. Murunen oli jo nukkumassa kun me tulimme junalta. Torstai-ilta meni sitten siinä hässäkässä kun kaikki majoittuivat ja väitellään onko minulla ja miehelläni nyt varmasti kunnollinen nukkumapaikka 😄 Minä kun haluan, että he nukkuvat makuuhuoneissa ja me nukumme kodinhoitohuoneessa, jonne kannoimme varastossa olleen laverisängyn ja toinen nukkuu patjalla lattialla (eli minä). 

Perjantai-aamuna heräsin noin kahdeksalta kun kuulin kalkatusta olohuoneesta. Siellä Murunen ja kumminsa leikkivät jo täyttä päätä. Olivat olleet jo tunnin hereillä. Minä ihmettelin, että miten en herännyt kun yleensä aina herään heti kun pikkuinen tulee huoneestaan. No, ehkä olin väsynyt jouluvalmisteluista. 
Oli kyllä niin ihanaa kun sain kaikki kotiin. Vähän oli epävarmaa vielä viikonlopulla kun pari porukkaa oli flunssassa. 
Tädit ja miehensä keskittyivät hoitelemaan Murusta ja ulkoilemaan hänen kanssaan. Miniä on viimeisillään raskaana ja tyttäreni halusivat antaa heidän vähän hengähtää. Minä paistoin kinkun ja tein vielä pikku valmisteluita. Päätimme saunata jo aatonaattona, koska muuten meidän aattoohjelma olisi ollut liian tiukka. Kun Muruselta kysyttiin, että kenen kanssa haluaa saunaan, oli vastaus "mummun kanssa". Voi miten onnellinen olinkaan. 
Tyttäret leipoivat pikkusen kanssa pipareita. Taikinakin maistui hyvin. Olin edellisenä päivänä leiponut Muruselle omia taatelipipareita, joissa ei muuta makeutta ollut. Hänelle annettiin välillä semmoinen syötäväksi, ettei tulisi liikaa sokeria. Hyvin maistuivat onneksi nekin. 

Jouluaattona keitän aina riisipuuron. Kolmen litran puurokattilani alkaa olla pieni, vaikka täpötäysi kattilallinen juuri riittikin.
Joulupukki tuli iltapäivällä ja oli niin hauskaa kun kaikki olivat niin odottamassa innolla pukkia. 😄 Pikku Murusta vartenhan se oli pyydetty, mutta sehän meitä jännittikin, että miten pikkuinen suhtautuu. Reipas oli eikä pelännyt. Syliin ei sentään mennyt. Ehkä vähän jännittikin kun pukin kysyessä nimeä, sanoi leikkikaverinsa ensin leikkikaverinsa nimen. Me aikuiset emme lahjoja enää toisillemme laita, mutta tyttärieni kanssa päätimme, että hankitaan jotkut minilahjat, ettei pikkuinen ihmettele kun muut ei saa lahjoja ollenkaan. Joten minä olin paketoinut karkkia ja kunkin lempi teepaketteja ja muuta pientä joulupaperiin. Näin ihan jokainen sai pukilta jotakin. Hauskaa oli paketteja availtaessa. 😄 Kaiken lisäksi poikani oli unohtanut pakata pikkuisen joululahjat autoon kun olivat lähteneet mummulaan. Kyllä pikkuiselle silti ihan tarpeeksi oli paketteja. Eihän kaksivuotias vielä edes osannut odottaa mitään. 

Perinteiset jouluruuat sitten syötiin kun pukista oli selvitty. Kinkku oli tosi hyvää. Tällä kertaa olin saanut hierojaltani vinkin tilata kinkku suoraan tuottajalta. Se tuli torstaiaamuna ja oli siis tuore. Ensi vuonna ehdottomasti tilaan samasta paikasta. Oli kalliimpi kuin kaupan pakastekinkut, mutta tuen mielelläni paikallista tuottajaa suoraan.
Miniä ei uskaltanut syödä mitään vakuumipakattua kalaa raskautensa takia, joten ostin aika reilusti lämminsavulohta suoraan tiskistä. Jopa niin reilusti, että aloin jo itsekin kauhistella, että liioittelinko. Mutta eilen se jo loppui, joten saman verran uskaltaa hankkia tulevaisuudessakin. Lisäksi oli vielä graavi- ja kylmäsavulohta. Silakoista ei meillä oikein ole innostujia.
Aattoilta kului sitten vain yhdessäolosta nauttien ja pelaillen.

Joulupäivänä tuli sisareni perheensä kanssa piipahtamaan kahveille. Eivät olleetkaan pitkään aikaan nähneet lasteni porukoita, joten oli tosi hauskaa viettää vähän aikaa yhdessä heidän kanssaan. 

 Eilen lähdimme porukalla läheiselle hiihtoladulle testaamaan Murusen uusia suksia, jotka kummit olivat hänelle hommanneet. Innokkaasti pieni antoi laittaa monot ja sukset jalkaan, mutta eihän hän tiennyt sitten ladulla, että mitä seuraavaksi. 😃Kummi näytti mallia ja kyllä siinä sitten sukset saatiin liikkeelle ainakin muutaman metrin. Ei haluttu liikaa painostaa, ettei innostus lakkaa heti alkuunsa. 
Siis kaikenkaikkiaan oli ihana joulu. Illalla tuntui niin tyhjältä kun kaikki lähtivät. Tyttäret miehineen vein taas asemalle ja pojan perhe lähti ajelemaan Ouluun samaan aikaan. 

Nyt me tässä olemme sitten pakanneet valmiuslaukut, koska olemme luvanneet lähteä suht pikaisesti Ouluun kun tulee hälytys, että siellä synnytys antaa merkkejä itsestään. Eli jännittäviä aijoja meillä on meneillään. 
Nyt toivotan Hyvää ja Onnellista Uutta Vuotta ihan kaikille. Tiedän, että jos tässä tulee hälytys Ouluun, unohdan taas muun maailman😄 Vaikka laskettu aika on vasta tammikuun puolessa välissä oli lääkäri sanonut jo viikko sitten, että 38 vuoden kokemuksella synnytys tapahtunee noin kahden viikon päästä. Joten saapa nyt sitten nähdä ja siksi tässä ollaan valmiina. 

Rimpati-rei!

Ikävä kuulla noista joulun ajan sairauksista. Toivottavasti toivutte vielä tämän vuoden puolella, IL ja Pikseli ja ketäpä muita kipeitä tässä nyt olikaan?

Naureskelin aatonaattona Ukkokullalle, että jostakin se elämä (tai kohtalo tai mikä maailmankaikkeus lie) aina sen joulukiireen kehittää vaikka ihmisparka kuinka yrittäisi tehdä elämänsä stressittömäksi ja valmistelut valmiiksi hyvissä ajoin.

Haluatteko kuulla? Ei se mitään, kerron silti.

Olin 23.12. siinä puolenpäivän maissa läheisessä kauppakeskuksessa ostamassa niitä puuttuvia punaisia tulppaaneja ja kehittelemässä korvaavaa lahjaa tyttärenpojalle. Olin tilannut hänelle soman rannekorun. Nahkaa ja metallia, made in China kuten jossakin vaiheessa kävi ilmi. Kun tilauksesta oli kulunut kolmisen viikkoa eikä korua kuulunut, avasin tilausvahvistuksessa tulleen seurantalinkin ja mitä näinkään! Lahjaesine oli lähtenyt Kiinasta ja päätynyt Hollantiin. Siellä se oli tullattu ja viety Schipholin lentoaseman transithalliin odottelemaan kuljetusta määränpäähän.

Muutaman päivän päästä näkyi, että kuljetus oli lähtenyt kohti Suomea. Epäilin että kolmivaljakolla, koska tuokin vaihe kesti ja kesti. Aatonaatonaattona aamulla seurantalinkki sanoi, että lähetys oli luovutettu kuriirille ja illalla, että se odotteli lataamista noutopisteeseen.

Aatonaattona puoliltapäivin siis kärsivällisyyteni, joka ei muutenkaan ole mitään maailmanmestaritasoa, petti. Lähdin hankkimaan nipun leffalippuja nuorellemiehelle, jonka arvelin arvostavan moista lahjaa enemmän kuin kirjaa (niitä äitinsä, isänsä ja sisarensa saivat). Leffaliput laukussa jonottelin tulppaanitiskillä, kun puhelin kilahti.

WhatsAppin oli lähettänyt UK:n tyttärenpoika, joka tiedusteli, ehtisinkö ennen joulua leipoa hänelle 8 saaristolaisleipää. Oli ajatellut antaa ne lahjaksi kavereilleen. Vastasin että en ehkä ihan noin monta kun kolmen leivän prosessi vie ainakin neljä tuntia eikä uuniin kerralla useampia limppuja mahdu, mutta jotain saatan silti yrittää illan mittaan, heti kun kynttilät on viety hautausmaille.

Siirryin siis supermarkettiin hankkimaan maltaita, piimää, siirappia, vehnäjauhoja ja hiivaa. Kassajonossa kilahti taas. Vilkaisin puhelinta ja totesin joulun ihmeen tapahtuneen. Se kiinalaiskoru oli nyt noutopisteessä – vieläpä siinä samaisessa kauppakeskuksessa eikä esim. Mellunmäessä tai Tikkurilassa.

Ihmeen kaupalla maltaat ja muut tykötarpeet riittivät kuuteen leipään. Taikinoiden noustessa saunottiin, paistellessani katselin YLE Teemalta elokuvan Cherbourgin sateenvarjot (siitä tulee nuoruus mieleen! Meillä oli koulukaupunkikämppikseni kanssa ihan samanlaiset päälakiponinhännät kuin Catherine Deneuvella!)

UK:n tyttärenpoika vietti jouluaattoaamun leipäkuskina. Omani oli kuulemma erittäin ilahtunut kun näki mitä paketista paljastui (en ollut paikalla koska olimme muissa sukulaisissa nauttimassa elämämme ensimmäistä vegaanista jouluateriaa. Tofukinkku ja silleen – mutta maistui!)

Nyt olen pari päivää ahkeroinut korkean kirjapinon ja Vihreä kuula -marmeladien kimpussa. Huomenna avaan saamani elämyslahjan. Se on retki Riihimäelle Lasimuseoon. Siellä on saksalaisten joulukoristeiden näyttely, mutta siitä ehkä myöhemmin.

Voikaa hyvin! Leppoisaa loppuvuotta – sitä on vielä vähän jäljellä! (samaa ei voi sanoa marmeladimakeisista)

Kiitos kuulumisistanne.Hyvä kun sairaatkin alkavat toipua.
Täällä on jo siirrytty karuun arkeen. Etämies lähti tänään ja minä aloin hoidella omia juttuja netissä ja puhelimella.

Joulu meni rauhallisesti. Käytiin ulkoilemassa hienossa talvisäässä. Minun polveni kesti pahemmin oireilematta jo reilun neljän kilometrin lenkkejä mistä olen onnellinen. Yöllä herään vielä joskus kipuun kun käännän kylkeä unissani mutta särkylääkkeet olen jättänyt pois lähes kokonaan. Jospa tämä vielä tästä iloksi muuttuisi. Perjantaina aloitan polven kuntoutuksen fyssarilla ja tammikuun puolivälissä siihen pistetään vielä jotain "voiteluainetta". Venäläinen lääkäri ei löytänyt oikeaa suomen sanaa aineelle joten minulle riitti tuo voiteluaine.

Olen valmistellut papereita allekirjoitettavaksi huomista yhteisomistuksen purkua varten. Koska osa osakkaista asuu kaukana niin yritän saada kaikki paperit allekirjoituskuntoon huomiseksi.
Kyllä osaa olla esim. PRH:n lomakkeet hankalia täyttää kun meidän tilanne ei istu oikein mihinkään peruslomakkeen sarakkeisiin. Osa metsistä myydään ulkopuolisille. Minulle jää osituksessa vähän peltoa ja vanhat rakennukset sekä muutama hehtaari taimikkoasteella olevaa metsää hoidettavaksi. Eipä käy mammalla eika pitkäksi.
Talo on ihana 80m2 noin satavuotias mummonmökki jota ei ole remonteilla pilattu. Talo on ollut tyhjillään yli 20 vuotta. Minulla on tarkoitus tutkituttaa tuvan uuni ja piippu josko siitä saisi vielä korjaamalla käyttökelpoisen. Kamareiden uunit ovat purkukunnossa.
Tontilla on myös ulkosauna joka pitää myös tarkastaa. Kaivo olisi puhdistettava ja syvennettävä mikäli talo otetaan käyttöön. Taloon tulee vesijohto mikä ei ole ollut käytössä talon tyhjennyttyä. Kovin isoja rahoja en aio rakennuksiin sijoittaa, jos korjaus ei onnistu kohtuuhinnalla niin jätän tilat varastokäyttöön. 
Rantapalstalla olisi rakennusoikeutta vapaa-ajan asunnolle mutta ranta on aika matala eikä näillä kymmenillä houkuta muutenkaan mökin rakennus. Jos joku lapsenlapsista innostuisi rantaan rakentamaan niin annan tontin ilomielin.

Huomenna illalla järjestämme saunaillan erään yhdistyksen talkoolaisille, johtokunnalle ja yhteistyökumppaneille. Sinnekkin pitäisi ehtiä loihtimaan tarjoilu kunhan saan omat jakojutut hoidettua. Juomavastaava ja saunamajuri hoitavat muun osan illan järjestelyistä.

Perjantaina suunnittelin lähteväni etämiehen luo vuoden vaihtumista juhlistamaan. Empä ehdi siellä tälläkään kertaa kovin pitkään olemaan kun maanantaina aamulla on taas omia juttuja kotona hoidettavana.

Nolottaa kun tuli taas tällaista minä, minä juttua kun en taaskaan muista kuka kirjoitti mitäkin niin en arvaa ulkomuistista kommentoida. Pieleen menisi kumminkin.

Kiva kun olette olemassa. Iloitsen ja suren kanssanne vaikka kommentointi jääkin vähiin.

Mustikkaposki, minusta on mielenkiintoista tietää tuosta purkuprosessista, kerrothan asian edistymisestä.
Kuume on poissa, mutta repivä yskä jäljellä. Parasta istuskella sohvalla lueksimassa.

Justus kävi eilen laajennetussa lääkärintarkastuksessa, ajokortti on uusittava, kun mies täyttää helmikuussa 80. Tuli takaisin rinta rottingilla: olen ikäisekseni erityisen hyväkuntoinen. No sen mä tiesin etukäteen. Testien vaativuus hieman epäilyttää, piti vähentää sadasta alaspäin seitsemän kerrallaan jne. Piti piirtää kellonviisarit tiettyyn aikaan. Piti muistaa kolme sanaa, joita lääkäri kyseli muutamaan kertaan. Oikeasti hän on kyllä aikaansaava eikä tarvitse kuin verenpainelääkityksen. Näkötestissä ei saanut olla silmälaseja, osaako joku teistä valaista minua, mikset? Kun autoa ajetaan kuitenkin lasit päässä?

Sain tuliaisiksi upean kimpun tummanpunaisia ruusuja ja harsokukkaa, oli kuulemma synttärikimppu. Hienoa, paitsi synttärit olivat jo kaksi viikkoa sitten. Mistähän lie nyt päähänsä pälkähtänyt.

Minun tahmeissa aivoissani kai tapahtuu jotain, koskapa aloin jo suunnitella Justuksen 80-vuotisjuhlia. Hänen tyttärensä on luvannut talonsa juhlapaikaksi ja sinne mahdumme hyvin lapsinemme ja lastenlapsinemme, ihan muutama läheinen ystävä lisäksi. Justus piti tarkan rajan vierasmäärässä, minähän mielelläni näkisin isonkin porukan ympärillä. Vaan ruokailun tulee järjestämään kokki paikan päälle, joten hieman on kustannuskysymyskin. Tosin kun viisikko kuuli tällaisesta systeemistä, ilmoittivat tilaavansa sushia ja pysyttelevänsä yläkerrassa; vanhukset patsastelkoot keskenään! Mä pallottelen mielessäni erilaisia kattausideoita, ehkä keksin jotain Justuksen elämään liittyvää.

Uusi vuosi lähestyy!

Tervehdys täältä ihanien lumisten maisemian ääreltä 🥰

Lyhyitä kommentteja kirjoituksiinne: 

IL oli pakko lukea ääneen kohta tekstistäsi, jossa mietit Justuksen kovalevyn täyttyneen sun pulputuksen vuoksi 🤣 Minä mietin usein samaa. Toki huomaan senkin, että rakas siippani on keskittynyt johonkin muuhun ja silloinhan olisi viisainta sulkea suunsa ihan itse, että ei kulu turhaa energiaa jonkun asian selittämsiseen, jonka joutuu sitten selittämään myöhemmin uudestaan. 

Kivikasa , kiitos kun kerroit joulustanne. Oli tosi kiva lukea. Ihanaa, että Murusella on hoitajia siellä olan takaa, niin omat vanhemmat voivat vähän hengähtää. Iloisia odotuksen päiviä teille.

Tiinuliinu , sanoisin, että leipäpyyntö tuli kyllä kohtuuttoman myöhään. Sinä olet ihmenainen, että sait senkin toiveen noin loistokkaasti toteutettua. Onneksi sait lopulta "ajoissa" tilaamasi lahjan tyttärenpojalle.

Mustikkaposki , kiva kuulla, että polvi on parempi. Kerro sitten ihmeessä, kun saat tietää, mikä tämä voiteluaine on. Mulla on soittoaika HUSiin ortopedille tammikuussa - aiheena tuo polven nivelrikko. Voin vain kuvitella, kuinka koville paperihommat ottaa, vaikka tiedän, että olet haka niissä. Mun oli tarkoitus arkistoida ja lajitella isot niput papereita (suurin osa mun lääkärijuttuja) joulun ja uuden vuoden välillä (siis vuodenvaihde 22 - 23), vielä en ole ehtinyt alkua pidemmälle. Tänään ei olisi voinut odottakaan, että mitään tuollaista olisi ehtinyt.

IL , kuulostaa kummalta tuo Justuksen silmätutkinta. Ei kai siinä ole muuta mahdollisuutta kuin että vertaavat nykyisiä laseja "mahdollisesti vaadittaviin" uusiin laseihin. Ihanaa, että olette päässeet mökille. Nyt on pörssisähkökin halpaa. Kunpa sun yskä parantuisi pian. 

Meidän jouluaatto sujui rauhallisesti kahden kesken. Päivällä ennen saunaan menoa vanhempieni kotona oleva poikamme otti videoyhteyden läppärin kautta, että kotikäynnillä oleva äitinikin näkisi paremmin kuin pienestä kännykän ruudusta. Saunoimme päivällä suurella nautinnolla. Löylyvetenä oli hyvin säilöttyä oikeista koivunlehdistä puunattua vettä. Pieni lepohetki ennen ruokien esille laittoa ja perunoiden keittoa. Meillä on perinteiset laatikot ja nykyään ostan kaikki valimiina hyvällä omatunnolla. Kermaa laitan vähän lisää ja bataattilaatikko on tullut entisten kylkeen. En varmaan olisi tehnyt karjalanpaistia, mutta tyttären toiveesta tietysti tein. Ennen aina äitini teki ja vielä jättiannoksen, josta jakoi meille kaikille. Kinkunhan olimme paistaneet jo kaupungissa käydessämme. Meillä on aika lailla kalapainoitteinen joulupöytä edellisten lisäksi. Mätiä oli tänä vuonnakin vielä kolmea sorttia: siian mäti ja muikun mäti omin kätösin puhdistettua, kirjolohen mäti ostettua. Lisäksi oli graavisiikaa ja graavilohta sekä montaa sorttia silliä. Tänä vuonna oli vasta joulupäivänä pöydässä savulohta, jonka tytär ja vävy toivat tullessaan... niin ja kylmäsavulohta, joka oli ihan kaupasta ostettua. Salaatteja ja kalakastikkeita oli useampaa sorttia. Joulupäivänä aterialla ihania makupaloja tyttären tekemästä saaristolaisleivästä,  jotka lämmitti pannulla ja laittoi jotain totaalisen herkullista niiden päälle ennen kuin nosti itse kunkin lautaselle. Aattona katsoimme ja kuuntelimme TV:stä useampia joulukonsertteja. 

Tytär ja vävy tulivat joulupäivänä vävyn vanhempien luota tänne. Vanha mökki oli kaunis, kun olimme laittaneet sinne jouluvaloja ja minä vähän muutakin joulujuttua. Aamupäivällä vielä petasimme pedit heille valmiiksi. Hauvavauva oli innoissaan ja kirmaili lumessa (yleensä välttää kylmää kaikin tavoin). Siippani oli laittanut saunan valmiiksi heitä varten ja vietettyämme pienen hetken yhdessä (jonka aikana siippani ja minä avasimme saamamme lahjat) nuoret lähtivät saunaan. Ei yhtään haitannut, että olivat saunoneet aattona vävyn vanhempien luona. Aloimme sitten valmistella ruokia kattausta varten. Kyllä oli kaunis pöytä ja niiiiin älyttömän herkullista ruokaa.  Seura tietysti huippuluokkaa.Iltaa ruuan jälkeen jatkoimme totutusti lautapeleillä. Tv ei tainnut olla auki, vaan tyttären puhelimelta tuli joululauluja sopivasti taustamusiikiksi. 
Hauvavauva nukkui kanssamme, kuten yleensä aina. Kohtalaisen ajoissa pääsimme kuitenkin nukkumaan. Söimme yhdessä vielä Tapaninpäivänä. "Normioloissa" pelaammekin vielä yhdessä jotain silloin, mutta tytär laittoi jo hyvissä ajoin viestiä, että jos sopii, niin söisimme viimeistään yhden aikoihin- Oli kuunnellut ja lukenut mahdollisesti kovistakin tulevista ruuhkista. Ruoka oli valmiina ajoillaan ja vielä kahvit tiramisukakun kanssa ehdimme nauttia ennen heidän lähtöään. Pääsivät onneksi turvallisesti perille. 

Minä siivoilin ruokajuttuja ja imuroin ja otin teippirullalla hauvavauvan karvoja. Oli kova karvanlähtöaika. Hommat hoidettuani menimme saunan lempeisiin löylyihin. Ihanaa. Miten suuri vaikutus - ainakin minulle - on se tuoksu, jonka saa, kun heittää löylyvetenä koivunlehdissä uutunutta vettä. Illalla nautimme juustoista ja salaatista.

Tiistaina meillä oli kyläilemässä glögillä pariskunta tuosta melkein vastapäätä, kun järvenpintaa katsoo. Nyt tulivat autolla. Mukavaa oli nähtä, vaihtaa ajatuksia ja nauttia yhdessä pöydän antimista. Saimme lahjaksi taas ihanat villasukat. Siirsin tuonkin tarkoituksella, että emme ennen joulua veisi koronaa vanhemmilleni.

Eilen oli ulkoilupäivä, minkä tuo lonkka nyt antoi periksi. Innostuin kyllä siivomaan muutamia kaappeja jo toissapäivänä ja jatkoin eilen, mutta paperihommat odottavat edelleen. 

Tänään oli sitten aikamoinen aikataulujen sumplittu päivä. Se, että kaikki meni aikojen puolesta nappiin, antoi minulle uskoa siihen, että dementia ei vielä ainakaan olisi iskenyt. Aamusta klo 9 aika kylän labraan sokerikontrolliin. Minulla oli sovitusti mukana myös oma verensokerimittarimme, kun olin huomannut siinä niin suuria heittoja labrassa otettuihin. Mielenkiintoista, mitä tulokset näyttävät.... vähän pelottaa, että diabetes vielä odottaa sopivaa iskuhetkeä nurkan takana, kun arvot ovat olleet niin paljon koholla (suun kautta otettava kortisoni reumaan). Kyliltä suuntasimme Mikkeliin ja kävin parissa kaupassa tarkoin suunnitellun ostoslistan kanssa. Sieltä siippani "heitti" minut keskustaan, josta ensin hain kahdet uudet lasini Silmäasemalta. Sieltä kiiruhdin mri-kuvaukseen tuon hauislihaksen jänteen vamman vuoksi. Käsi edelleen tosi kipeä. Minun kuvaukseni aikana siippani haki nettitilauksemme Cittarista ja samalla teki omia ostoksiaan Motonetissa (maski päässä ilman minun "painostustani" <3 ) . Tuli hakemaan minut ja suuntasimme taas kylille. K- kaupasta hain etukäteen tilaamani lohen ja sieltä menin jo toista kertaa saman päivän aikana terveyskeskukseen, nyt korvan huuhteluun. Tuollaista minulle ei ole ennen tehty. Kun kaksi eri lääkäriä oli peräkkäin sanonut, että oikea korvani on tukossa eikä sieltä näy tärykalvo, niin epäonnistuneiden kotiyritysten jälkeen varasin ajan tuohon. Tiukkaa teki sielläkin ja kun vähän näytti osia irtautuvan, niin loput olivat lujasti kiinni. Hoitaja haki vielä jotkut erikoispihdit, että sai ne vedettyä pois. Olin aian kuvitellut, että se olsi jotain keltaista paksua mössöä, mutta lähinnä minulla vaaleaa kuivaa haituvaa, joka oli sikalujasti kiinni. Nyt vaan ongelmalna on, että tuntuu kuin korva olisi täynnä vettä eikä se lähde sieltä millään.

MRI-kuvauksessa ollessani kuulin hoitajalta, että siellä on henkilövajausta - koronan ja keuhkoputken tulehduksen vuoksi. Sanoi myös, että monet ovat sairastuneet yllättävän rankasti. En nyt ole puhelinta vilkaissut, kun olen täällä kirjoitellut, muuta siippani kertoi juuri, että meidän yhdessä perheryhmässä just kerrottiin, että nyt veljeni tytär on myös sairastunut koronaan. 

Enpä tiedä montaa, jotka sen olisivat välttyneet sairastamasta. Eniten olen huolissani isäni vuoksi, joka on 88-vuotias. On tosi hyvässä kunnossa ikäisekseen, mutta pelottavinta olisi se, että ei malttaisi levätä eikä olisi ketään "sitomassa" häntä sänkyyn taudin ollessa päällä.

Eipä muuta kuin kädet ristiin. Huomenna minä jouluhullu vähennän vähän "koristeita". Meidän pienen pieni kuusi pääsi jo eilen ulos, mutta huomenna korjaan tontut ja enkelit ym. Kaikki valonauhat ja led-kynttilät jätän vielä paikoilleen. Tuovat valoa pimeyteen. 

Toivotan teille kaikille oikein hyvää uutta vuotta 2023. Toivottavasti maailma on rauhallisempi kuin nyt. Toivottavasti uusi vuosi tuo jokaiselle jotain hvyää tullessaan. Paras, mitä meillä on, on rakkaat lähellä - niin perhepiiriin kuuluvat kuin ystävätkin. Kiitän teitä kaikkia kk-ystävyydestä tänä vuonna. Ison osan olen tavannut henkilökohtaisesti, joistakin on tullut läheisiä ystäviä, mutta koen läheisiksi myös monet, joita en ole tavannut. Uskoa, toivoa ja rakkautta uudelle vuodelle 2023 🥰😇

Tapaninpäivän iltana rintaani alkoi ahdistaa ja ääni mennä. Yöllä henkitorvi pihisi ja vinkui niin, etten saanut nukutuksi, ja aamulla alkoi jostain syvältä kumpuava limainen yskä. Päätä särki ja kaikki kasvojen ontelot olivat täynnä sitkeää limaa, myös kurkku on kipeä. Olen nyt maannut kolme päivää reporankana 39 asteen kuumeessa.  En ole jaksanut lukea enkä katsoa telkkaria.  Olen tehnyt joka päivä koronatestin, mutta negatiivisin tuloksin. Tämän täytyy olla influenssaa, sillä mikään muu ei minulla nosta tuollaista kuumetta. Huonosti siis tehoaa äskettäin saatu influenssarokote! Mieheenkin tauti tarttui, mutta lievemmin oirein.

Ruoka ei maistu, herkuista puhumattakaan. Olen elänyt lähinnä mustikkakeitolla, suolatikuilla ja sitruuna-hunajateellä, jota joutuu keittelemään pitkin yötä.

Nousin nyt hetkeksi ylös, koska on helpompi yskiä pystyasennossa. Luin kaikki ihanat joulukirjoituksenne, mutta en nyt jaksa kommentoida niitä. Tuntuu kuitenkin, että kuume alkaisi olla laskemaan päin.

Toivon teille ja läheisillenne terveyttä ja rakkautta sekä kaikkia muitakin hyviä asioita uudelle vuodelle! Haluan kiittää teitä ystävyydestänne (monet jo useiden vuosien ajalta)! Jospa maailmaan saataisiin vihdoin rauha vuonna 2023! ❤️

Voi sinua Pikseli . Viime päivinä on lehdissä ollut useita neuvoja, jotka koskevat iäkkäitä tai riskiryhmiin kuuluvia, missä tilanteessa lähetä päivystykseen. Toivottavasti olosi helpottaa pian ja pääset paremmin jalkeille ja tervehdyt eikä miehesikään sairastuisi pahemmin. Voimia sinne 😇

Pikseli, kuulostaa samalta taudilta, mistä olen hiljalleen toipumassa. Varaudu hitaaseen paranemiseen, anna itsellesi aikaa, ettei tulisi jälkitauteja. Mä en jaksanut kolmeen päivään myöskään mitään, nyt sentään lueskelen ja katselen jo leffoja. Pienikin kävely saa aikaan yskänpuuskia.

Kiitos kaikille +6-kymppisille tästä vuodesta, jatketaan!

Kiitokset kuluneen vuoden kiloklubikaveruudesta ja valoisaa vuotta 2023!

Yskää täälläkin, mutta eiköhän se ensi vuoden puolella parane.

Eläimellisen vuodenvaihdemenon perheessämme takaavat kaksi koiraa (snautseri 6 kk ja spanieli 10,5 vuotta) jotka pärjäävät ällistyttävän hyvin yhdessä. Sohvalle ei tosin muita mahdu - pienestäkin koirasta kasvaa helposti puolitoistametrinen kun se pääsee oikein oikaisemaan itsensä.

Voikaa hyvin! Potilaille pikaisia paranemisia!