Moi,

tulin vain toivottamaan kaikille potilaille paranemisia! Ja heidän hoitajilleen valoisaa mieltä! Asioilla on aina, aina, aina tapana järjestyä.

Kun ei itselle erityistä kuulu edelleenkään, nostan esille muutama viikko sitten Hesarista lukemani jutun, jonka mukaan ihmisen biologinen ikä ja koettu ikä poikkeavat voimakkaasti toisistaan. Homma menee niin, että noin kolmeenkymmeneen ikävuoteen asti ihminen mieltää itsensä vanhemmaksi mitä on (tämänhän varmaan kaikki muistamme omasta teini-iästämme 😉).

Kolmissakymmenissä tapahtuu käänne, ja ihminen alkaa mieltää itsensä todellista ikäänsä nuoremmaksi. Aluksi ero on vähäinen, vain muutamia vuosia, mutta pikkuhiljaa se kasvaa ja viisikymppiset saattavatkin tuntea itsensä vasta vähän yli nelikymppisiksi. Eikä siinä vielä kaikki: ihmisen vanhetessa biologisen iän ja koetun iän ero vain kasvaa: 70-79-vuotiailla (siis ryhmällä johon itsekin tosiasiallisesti lukeudun vaikka en meinaa sitä millään ymmärtää) se on jo 11,5 vuotta. Yhdeksänkymppisillä ero on peräti 20 vuotta!!!

Mikä sitten on syy ja mikä seuraus? Sitä ovat eri maiden tutkijat pohtineet mutta ihan varmoja asiasta ei olla. Yksi selitys voisi olla se että ikääntyminen ei nyky-yhteiskunnassa ole erityisen trendikästä, pikemminkin päinvastoin. Tai sitten vaan ”yksilöt, joilla on nuorempi kuva itsestään, ylläpitävät todennäköisemmin sosiaalisesti, älyllisesti ja fyysisesti aktiivista elämäntapaa, joka on puolestaan eduksi heidän älyllisille toiminnoilleen”, kuten muuan ranskalaistutkija kirjoittaa.

Niin juu, ja jutussa kerrottiin myös 69-vuotiaasta hollantilaismiehestä, joka pyysi että oikeus ottaisi hänen iästään pois 20 vuotta koska hän tunsi itsensä vain vajaat viiskymppiseksi. Tuomarit eivät siihen suostuneet.

Pahus, oiskohan sitä translakia voinut vielä vähän viilata eduskunnassa? Jos kerran saa itse ilmoittaa sukupuolensa niin miksei sitten myös ikäänsä? Että siis esim. kerran vuodessa tai edes joka toinen vuosi voisi vaihtaa ikänsä semmoseksi sopivaksi? 

Äänestättekö jos asetun ehdolle tällaisella vaalilupauksella? 🤣

 Tiinuliinu: Joo äänestäisin heti sinua, jos vaan olisit meidän vaalipiirissä. 😄
Tunnustan, että itsekin miellän itseni nuoremmaksi kuin olenkaan. En nyt kuitenkaan kakskytvuotta....

Tiinuliinu, loistava idea. 
Minunkin henkinen ikä voisi olla n 15 v nuorempi. Valintaoikeuden voisi kytkeä tulossa olevaan sosiaaliturvatunnusten uudistamiseen. Nythän niistä voi  ikävästi päätellä iän. Minulla tämä harha ilmaantui, kun vaihdoin työpaikkaa vajaat 50-vuotiaana. Kohta palkattiin pari 25-vuotiasta, ja kun olin uusi, kuvittelin olevani myös nuori.

Tervehdys,

kovasti voimia teille IL, JJ, Karmale ja Suupaltti . Kyllä olette kovilla, miehistänne puhumattakaan. 
Olette kaikki mielessä. 

Meille ei mitään ihmeellistä kuulu. Käväistiin aika pikaisesti kaupunkikodissa pyykkiä pesemässä ja vanhempiani tapaamassa. Perjantaina lähdimme täältä ja ajoimme suoraan äitiäni katsomaan. Ihan säikähdin, kun oli niin huonossa kunnossa. Osittain varmasti johtui väsymyksestä, kun oli ollut pesupäivä. Sunnuntaina olimme sitten isän ja äidin kotona, jonne äiti pääsi kotikäynnille. Haimme tyttäreltä hauvavauvan mukaan, kun sen näkeminen ilahduttaa äitiä niin kovasti. Siippani korjasi (sääti) samalla isäni vesipumppua ja kärräsi pihalle tuodusta puukuormasta reilut 10 kottikärryllistä tavaraa puuvajaan. 

Maanantaina kävimme sitten IL :n luona. Kokeilin vaatteita tulevia häitä varten ja sieltä löytyi aivan ihana juhlapuku, joka valitettavasti oli vähän liian iso. Pitää vielä katsoa, löytyisikö joku, joka pienentäisi sitä. 

Sieltä lähdimme vielä ystäväpariskunnan luokse synttärikahveille. Siippani oli vielä illalla bilistä pelaamassa entisten työkavereiden kanssa. 

Tiistaina suuntasimme sitten takaisin tänne. Useampi tunti meni minulta taas tavaroita laittaessa. Pyykkiä oli paljon. 

Kaupunkikodissa huomasimme vesimittarissamme ihmeellisen asian. Olimme yli kuukauden pois sieltä ja sillä aikaa vesimittarin mukaan kuumaa vettä oli kulutettu noin 350 l Ollessamme sunnuntaina ja maanantaina poissa kotoota joitakin tunteja, niin sillä aikaa kuumaa vettä oli taas kulunut joitakin litroja. Meillehän tuli huoneistokohtaiset vesimittarit ison rempan yhteydessä ja laskutus otettiin käyttöön marraskuussa. Mehän olemme maksaneet monta, monta vuotta aivan "liikaa" vesimaksuja, kun emme paljoa paikalla ole olleet. Nyt täytimme kannuja keittiöön, kylpyhuoneeseen ja Wc:hen, niin että hanoista ei tarvitse laskea lainkaan vettä, kun tätini käy noin kahden viikon välein vähän laskemassa vettä, että hajulukot eivät kuivu. Saapi nähdä paljonko vettä "kuluu" tänä aikana. Pieniä asioita nämä verrattuna monien teidän murheisiin miestenne puolesta. 

Toivotan kaikille mukavaa helmikuuta. Ihanaa, kun päivät pitenevät. Ennen kaikkea paranemista sairastaville ja voimia rakkaiden tukemiseen. 🥰

Heipsan!

Mitään en muista mitä aiemmin kirjoitin? Enkä nyt jaksa etsiä. 
Lyhyesti toivon kaikkien miehille nyt paranemista❤️

Omani pääsi eilen Turusta takaisin Poriin sairaalaan. Lääkäri oli sanonut, että pääsee tänään kotiin?
Aamulla oli sydänfilmi ja tänään vielä verisuonten kuvaus.
Ja mitä vielä keksivätkään? Eli ei ihan varmaa kotiin pääsy?

TYKSiin menee kahden viikon päästä läppäleikkaukseen. Avoleikkaus siis tulee. Tulehdus pitäis saada ennen sitä pois!
Mun mielestä bakteeri on tunnistettu joksikin tosi harvinaiseksi?
Saa antibioottia suoneen joka päivä.
Jos nyt tulee kotiin, niin kerran päivässä sitten terkkarissa tiputus.

Laitan nyt ruoan valmiiksi uuniin ja vaihdan petivaatteet ja tuuletan makkarin.
Tosin itselläkin heikko olo, mutta luulen että puolentoistaviikon tai muutaman kuukauden jännitykset vähän laukeaa.
Toki leikkaus pelottaa ja miten toipuu siitä?
Monenlaisia mietteitä.

Päivä olis aurinkoinen, mutta piha liukas, enkä nyt ehdi uloskaan.

Voikaahan hyvin. Olette mielessä, vaikka olen nyt vähän hajamielinen.

Vieläkö jaksatte sairauskertomuksia? Justus on sekaisin vahvoista opiaateista. Oli soittanut viime yönä hädissään hätänumeroon, että ei pääse pois sängystä eikä tiedä missä on. Onneksi sieltä osattiin rauhoitella, että näemme teidän olevan sairaalassa, ei mitään hätää. Hän myös ihmetteli minulle, miksi potilashuoneessa katto on tapetoitu sellaisella tapetilla, jossa kuviot juoksevat. Ja tänään kertoi näkevänsä suden juoksentelevan potilashuoneessa.

Juttelin pitkään hoitajan kanssa. Sanoi Justukselle, että siellä osastolla ollaan välillä kuin eläintarhassa, kun vahvat lääkkeet saavat näkemään apinoita ja vaikka mitä. Että pitää kertoa hänelle, niin vaihdetaan lääkitystä. Kertoi myös, minkälaisilla teräslevyillä ruuveineen lonkkamalja on nyt korjattu ja että oli ollut hilkulla, ettei luu työntynyt sisäelimiin, jolloin tilanne olisi ollut tosi paha.

Justus oli ollut tänään suihkussa sellaisen muovitetun pedin päällä. Fyssari oli käynyt ja tulee joka päivä, mies oli hetkeksi nostettu ylös. Hän oli aivan poikki ja torkahteli vähän väliä. Minä ajoin hänen partansa, ei siitä kovin siistiä tullut. Hoitaja kehotti syömään niin paljon kuin ikinä voi, että vahvistuisi. Justus valitti minulle, kun kaikki ruoat ovat nestemäisiä ja maistuvat kamalalle. Heti kun suoli alkaa toimia, saa normaaliruokaa. Minä sitten houkuttelin ottamaan vielä yhden ja vielä yhden lusikallisen.

Tässä nyt yritetään päivä kerrallaan. Nukun huonosti ja kun nukahdan, näen kamalia painajaisia.

IL, ikäviä nuo lääkkeet kun tekee kaikenlaista.
Meillä varmaan tulee sama olemaan edessä. Isäntä saa kovia lääkkeitä kun rinta leikataan auki.
Huh sentään. 
Toivottavasti Justus toipuu nopeasti❤️

Veli sai silloin pahasti sairastuttuaan sairaalan lääkkeistä kaikenlaista. Naureskellen kertoili jälkeenpäin.
Sanoi että lääkäri kysyi että tiedätkö missä olet? Hän oli ollut mielestään kierä ja vastanneensa
Että on terkkarin vuodeosastolla, vaikka oli kuulemma oikeasti Korkeaojan koululla😁
Ja kaikkea muuta hassua.
Ne menee onneksi ohitse.

Isäntä ilmestyi neljän maissa? kotiin kelataksilla.
Huomenaamulla tulee hoitsu tiputtaan antibiootin suoneen.
Ensviikkoon meni verisuonikuvaus ja kurkkulääkäri.

Valitettavasti sairauskertomukset jatkuu täällä vielä tovin.

Voikaahan hyvin💕

Kiitos Merelle, mä yritän pitää itsestäni huolta, että jaksaisin huolehtia Justuksesta. Hänet on siirretty kuntoutuslaitokseen, joka oli tosi viihtyisä ja mikä parasta: siellä viisi kokkia huolehtii ruokien valmistuksesta ja jopa Justus kehui! No on sekin hienoa, että siellä on uusimmat laitteet ja kuntoutusohjelma laaditaan palaverissa, jossa on itse potilas, lääkäri, fyssari ja oliko se nyt Kelan vai sossun tms. edustaja.

Tänään Justus käveli muutaman metrin sähköisellä "Eevalla" sekä pyöritteli itsensä pyörätuolilla kahvilaan. Hassua on se, että potilaat ovat ilman maskia, mutta vieraiden täytyy pitää maskia koko ajan, eli ei kakkukestejä sunnuntaina. Ja huonekaveriksi sattui meidän lähellä asuva, samanikäinen mies ja löysivät jopa yhteisiä tuttujakin. Juttelimme pitkään lääkärin kanssa ja sain tietää mm., että Justus oli menettänyt niin paljon verta leikkauksessa, että hemoglobiini on vieläkin alle sata.

Eilen aamulla luin netistä, että Seela Sella on kuollut. Menin kynsihoitoon ja samalla oven avauksella sinne tuli myös Seela Sella. Kun istuimme odottamaan vuoroamme, en malttanut olla sanomatta, että kiva nähdä sinut melko elävänä siinä. Seela purskahti nauruun ja kertoi aika lailla hämmästyneensä uutista lukiessaan. Oli soittanut lehteen, joka ensimmäisenä uutisen julkaisi. Oli painottanut, että kerroitte mun olevan 91, mutta mä olen vasta 88. Ja kertokaa nyt, onko mun ruumiinavaus tehty ja mihin mä kuolin?

Kun minä olin valmiina kynsineni, hän huikkasi, että tuu näyttään ja esitteli omat kyntensä sanoen, että mun täytyy töiden takia laitattaa aina vaan luonnollisen näköiset. Hei mimmit, tässä meille mallia, miten vanhetaan tyylillä!

Huomenna taas sairaalaan ja sen jälkeen tyttärelle syömään. Hän aikoo näköjään huolehtia, etten mä onneton keittiötunari kuole nälkään!

Heippa pitkästä aikaa. Mahtuuko mukaan vielä yksi ”omaishoitaja”. Niitä, joita sairaskertomus ei kiinnosta, jättäkää väliin. 

Mieheltäni poistettiin maanantaina virtsarakko ja laitettiin virtsa-avanne. Leikkaus oli iso, suurin mitä urologian puolella tehdään. Jäi tosin toiseksi Justuksen leikkaukselle. Miehenihän on IL vanha luokkakaveri, niin kerroin mitä Justukselle kävi. Mies jaksoi surra, että Justukselle aivan turha tapahtuma, hänelle sen sijaan yritetään parantaa elämänlaatua. Kyllä minua leikkaus jännitti, suorastaan pelotti. Kaiken kukkuraksi lähtiessäni pois sairaalasta, radiosta tuli ekana Kirkan ” Surun pyyhin silmistäni”. Kaikki meni hyvin ja hän pääsee kotiin todennäköisesti ensi tiistaina. Sitten kuusi viikkoa ”sairaslomaa” eläkeläiselle. Kaksi maitopurkkia on max. mitä saa kantaa.

Miehelläni on ollut yli 18 vuotta eturauhassyöpä ja hoitojen yhteydessä virtsarakko on vaurioitunut.
Pikku hiljaa kimmoisuus on hävinnyt ja veti enää noin 1,5 desiä. Vessassa piti loppuaikana käydä vuorokauden ympäri puolentoista tunnin välein, niin päädyttiin avanne ratkaisuun.

Meillähän on ollut kohta kaksi vuotta kaksi kotia, toista tyhjennämme ja laitamme myyntiin, kun sähkön hinta asettuu. Ja sitten on tämä uusi koti, jossa viihdymme tosi hyvin. Minä olen viettänyt tämän vuoden puolella aikaa pääasiassa täällä ja mies pitkiä viikonloppuja. Koko ”sairasloman” ajattelimme viettää täällä kerrostalo kodissa. Käymme vaan tsekkaamassa joskus, että omakotitalossa kaikki hyvin. Onneksi tytär asuu siellä lähellä ja pitää myös huolta. Haluan mielummin olla täällä kerrostalossa, ettei ainakaan minun tarvitse tehdä lumitöitä.

JAPENA olet usein ollut mielessäni muuton aikana.

Olen kyllä lukenut koko ”hiljaisuuteni” ajan teidän juttuja eli tiedän mitä teille kuuluu.

Mukavaa viikonloppua!

Tervehdys pitkästä aikaa muinaisilta ajoilta ja hyvin säilynelltä kiloiltani.. Joku minut muistaakin ja on fb-kaverini. Laiska kirjoittaja olen nykyään sielläkin. Nyt kyllä on pakko lähettää myötätuntoa teille, jotka jotka joutuvat murehtimaan.
Olen seuraillut aika ajoin tekstejänne sydänala herkkänä teidän puolisoidenne kohtaloiden puolesta.

Itse pelkään kaatumista hysteerisesti, sillä lähialueemme on kuin luistinrata ja onnistun kaatumaan jopa paljaalla asfaltillakin, kun en muista nostella askellustani. Lukuisat vanhat polvitraumat elävät nyt tätäkin päivää. Keppi on turvani.
Muuten on elämämme tasapaksuunut sen jälkeen kun äitiwanhani kuoli noin puolitoista vuotta sitten.
Meni viisitoista vuotta humps tosta vaan aikamoiseen pyöritykseen.. ei äiti, vaan hänen yksi lapsukaisensa  jatkoi uhmaikäänsä itkupotkuraivareillaan.
Ihme että selvisin edes tämän kuntoisena. Ei ole ollut vieläkään koronaa, eikä edes nuhaa. Ei edes talomiehellä.
Satavuotiaskaan ei saanut koronaa, vaan ” kuoli vanhuuteen”.
Sain perinnöksi suuren läjän äitini jäämistöstä sota-aikaa ja viiskymmentälukua kuvaavia tekstejä, joita työstän lähisuvulle omalla laillani. On tullut oivalluksia ja ymmärrystä myös omaan elämänkaareen.
Siihen kun alan kirjoittaa itsestäni jotain, niin kaivan esiin tallennukseni kaikista niistä viesteistä, joita lähetin tänne klubiin. En juurikaan muista niistä ajoista..
Olitte henkireikäni, kiitos. Mallis, huhuu!