JJ vielä täälläkin iso ja lämmin halaus. ❤️

Lämmin osanotto ja halaus  <3 Onneksi on muistot. <3 Voimia <3 

JJ lämmin osanotto ❤️

Laitanpa taas omia juttuja kiinnostaa tai ei.

Kulttuuritapahtuma onnistui yli odotusten. Ainoastaan sään suhteen jäi toivomisen varaa. Sateen tietysti vaikuttivat yleisämäärään ulkoilmatapahtumissa. Taiteellinen johtaja sai 10+ ohjelmiston ja esiintyjien valinnoista. Oli mahtavia konsertteja ja moni vieraspaikkakuntalainen ihmetteli että miten näin pienelle paikkakunnalle on saatu maailman lavoilla mainetta niittäneitä huippuesiintyjiä. Talkootyötä riitti kymmenille ahkerille puurtajille. Minä tein eilen viimeiset talkoohommat juhlille.

Vattuja olen käynyt hakemassa metsästä aina kun muilta töiltä olen ehtinyt. Nyt niitä on pakastimessa yllin kyllin ja hilloakin riittää niin etämiehelle kuin minullekkin.

Toinenkin vapaaehtoistyö on vienyt aikaa kun remontteja riittää ja viranomaisten kanssa pitää käydä palavereissa ja vaihdella viestejä.
Oman vanhan talon remontti on jäänyt nyt odottamaan korjaajia. Kaivon korjaaja lupasi tulla juhannuksen jälkeen, mutta en muistanut kysyä miten paljon jälkeen.
Ei ole näkynyt kellarin korjausmiestäkään ja sadolle ei ole säilytyspaikkaa jos ei mies kohta ilmesty hommiin. Ikkunan remontoija lupasi entisöidä huonoimman ikkunan ennen talven tuloa, saa nähdä miten käy.

Tänä iltana on vuorossa kesäteatterin Rajaton rakkaus, on kuulemma hauska.
Huomenna tuuletetaan kansallispukuja torilla ja esitetään muutama kansantanssi samalla. Toivottavasti olisi edes sen verran poutaa että ei puvut kastuisi esityksen aikana. Sieltä lähden kiitämään kohti Savoa jossa on tarkoitus olla alkuviikko.
Toivottavasti suunnitelma onnistuu.

Hyvää viikonloppua 🌞

Kiva, että Mustikkaposken kulttuuritapahtuma onnistui hyvin, sateesta huolimatta. Ja että kesäteatteri on vielä edessä. Sinä se jaksat puuhata noissa vapaaehtoistöissä!

Meidän Tallinnan matkamme onnistui hyvin. En ollut ennen käynyt Merekeskuksessa, jossa nyt oli myös erikoinsäyttely "Venetsia - meren kuningatar". Melko lähellä oli Pohjala panimo, jonne vävy meidät vei. Otimme tyttären kanssa yhteisesti viiden erilaisen oluen maistelusetin, 1 dl kutakin lajia. Emme kumpikaan ole oikein oluen ystäviä, eikä näistä löytynyt ehdotonta suosikkia. Yksi sitruunan makuinen menetteli.

Kaikille uusi ihastuttava tuttavuus oli myös aivan keskustassa Rotermannin korttelissa oleva PoCo Art -museo, jossa oli upeasti esillä pop-taiteen tyylisuuntia eri tekijöiltä, mm. Warhol, Banksy, Koons, Lichtenstein, Haring, ym. Teokset olivat upeasti esillä tummilla seinillä ja aulan henkilökunta oli ystävällistä ja innostunutta. Suosittelen.

Oli ihanaa nukkua oman hotellihuoneen rauhassa. Aivan ikkunani takana kasvoi suuri hevoskastanja, jonka oksilla tiaisen poikaset harjoittelivat lentotaitoa. Hotelli oli minusta ehkä hieman kaukana ydinkeskustasta (ehkä 1-2 km). Tuntui, ettei väsyneenä päivien päätteeksi olisi enää jaksanut kävellä, sillä kävelyä kertyi neljän päivän aikana n. 8 km päivässä. Pitemmät matkat liikuimme edullisesti Bolt-takseilla.

Viimeisenä päivänä poikkesimme Karnaluks-käsityökauppaan. Se on jokaisen tee-se-itse -ihmisen unelma: kankaita, lankoja, ompelu- ja askartelutarvikkeita on loputtomiin. Keijuli osti herkullisen värisiä chenille-lankoja.

Lopuksi olimme menossa vanhaan kaupunkiin, kun siellä sattui ikävä tapaus. Joukko suomalaisia nuoria naisia ja yksi keski-ikäinen tuli iloisena joukkona mukulakivikatua alas lonkero-tölkit käsissään, kun yksi nuorimmista kompastui ja kaatui pää edellä katuun. Vanhinkin pyörähti maassa pari kierrosta ympäri kumartuessaan katsomaan uhria, joka näytti menettäneen tajuntansa. Myös paikallisia ihmisiä oli paikalla ja joku soitti ambulanssin. Keijuli järkyttyi kovasti tapauksesta ja alkoi itkeä. Istuimme sivukujan portailla pitkään tyttöä tyynnytellen. Kun siitä sitten lähdettiin, oli liikuttavaa katsoa, kuinka 14-vuotias kulki käsi tiiviisti isänsä kädessä. Matkan tunnelma oli  latistunut, mutta onneksi se oli viimeinen päivä. 

En minäkään saanut yöllä unta, kun ajatukset karkasivat tuohon onnettomuuteen.

Tiistaina olin tyttöjen ja miniän kanssa Sinebrykoffin taidemuseossa ja keskiviikkona miniän ja toisen teinin kanssa Loviisan asuntomessuilla. Sade haittasi, mutta onneksi se ei ollut yhtäjaksoista. Yo:n rantavahdin työ on ollut aika yksitoikkoista, kun uimareita ei  ole nyt heinä-elokuussa juurikaan näkynyt Espoon rannoilla. Onneksi valvojia on aina kaksi, joten ei ole ihan tylsää istua kopissa sadetta pitämässä.

Koko viikon on nyt satanut ja vielä näkyy sateita riittävän ensi viikoksikin tänne pääkaupunkiseudulle, jos ennusteisiin on uskomista. Mutta vielä riittää museoita tutkittaviksi!

Hyvää viikonvaihdetta kaikille!

Mehän oltiin Tukholmassa, vaikka todettiinkin, että Tallinna olisi parempi kohde päivän tai kahdenkin oleskelulle. Mutta tämä oli helmikuulta Justuksen onnettomuuden takia siirtynyt juhlaristeily ja hauskaa meillä olikin. Majoituttiin commodoreen, jossa pojan perhe ei ollut aikaisemmin yöpynytkään ja pojat ottivat ilon irti loungen antimista.

Eka iltana nautimme juhlavasti viiden ruokalajin päivällisen. Katsellessani kahden juhlijan vege-annoksia päätin ensi kerralla ottaa minäkin sellaisen ja jättää lihaisat tartarit väliin. Sitten hajottiin tax freessä ja kokoonnuttiin yhteen hyttiin pitämään viininmaistajaisia. Pullot käärittiin salaisesti pyyhkeisiin ja arvioitiin kuka milläkin tuntemuksella. Oli ukrainalaista, ranskalaista ja australialaista, joka voitti (Justuksen hankkima).

Laiva oli tupaten täynnä, joten yökerhossakin parhaat paikat viety, mutta keulabaariinkin musiikki kuului ja siellä pystyi juttelemaan. Pojat seikkailivat keskenään ja kävivät välillä ilmoittautumassa. Vanhin (17) poistui pitkin iltaa "soittamaan kavereille", todennäköisesti tyttöystävälle, josta meille ei voi mitenkään kertoa.

Aamulla bussilla Cityterminaaliin, pojan perhe lähti tarkasti suunnitellulle museokierrokselle ja me muut kuljeskelimme kaupungilla. En todennut mitään merkittävää hintojen edullisuutta. Justus onnellisena lastasi reppuunsa Åhlensilta falukorvia. Nuorin poika ihasteli mun ruotsinkielen taitoa, jota itsekin ihmettelin, puhe soljui jokseenkin vaivattomasti. Enhän ole paljon kieltä käyttänyt anoppini kuoleman jälkeen, hänen kanssaan kieli oli ruotsi.

Illalla pojan perhe ja nuorin tyttärenpoika halusivat syödä buffetissa, me muut menimme Lobsteriin herkuttelemaan äyriäisillä ja minä sain kauan himoitsemani hummerin. Yökerhossa tilattiin värikkäitä drinkkejä ja rupateltiin.

Reissu oli kiva ja siitä jäi hyvä mieli. Välillä oltiin porukassa ja välillä erikseen, kuka mitenkin. Pyörähtelemään ei Justuksen jalan takia päästy, joskus toiste sitten.

Justus oli fysiatrilla tiistaina, kun toipumisessa on tullut hieman takapakkia. Nyt alkaa fysikaaliset hoidot ja kuntosali fyssarin johdolla. Kunhan saisin mieheen motivaatiota. Lääkäri sanoi, että nilkka on alkanut jo jäykistyä ja ellei nyt kuntoututeta, kaatumisia alkaa tulla, kun jalka pettää alta. Mutta en minä halua alkaa paasaamaan joka päivä miehelle kuntoutuksen tärkeydestä ja veden juomisesta, ellei hän itse tajua. Ja meillä on fyssari sekä kuntosali suoraan kotikatumme toisella puolella, matkaa ehkä 50 metriä.

IL, veden juominen on meilläkin se asia, mistä joudun jatkuvasti meirämmiästä huomauttamaan eikä sillä juuri tehoa ole ollut! Hän juo janoon olutta ja mikä pahinta, hän on jälleen aloittanut alkoholillisen oluen juonnin 😠  Ennen kuin hän siirtyi alkoholittomaan olueeseen, hän joi hirveät määrät keskiolutta, mutta nyt hän on alkanut ostaa Alkosta Tuplapukkia, jonka tilavuusprosentti on 8,5! Oluen lisäksi viinin juontikin on lisääntynyt ja kun hän ei juo lainkaan vettä, niin siitähän aiheutuu jo nestehukkaa. Eilen aamulla hänellä oli vaikeuksia jalkojensa kanssa, jotka eivät tuntuneet ottavan alle ja epäilen vahvasti syyksi nesteen puutetta. Hän ottaa aamulla ja illalla lääkkeensä suunnillen teelusikallisella vettä, vaikka ne pitäisi ottaa runsaan nesteen kanssa. Sitten hän tissuttelee kaiken päivää vuorotellen viiniä ja olutta. Piilotin lauantaina hänen ostamansa punaviinilaatikon sekä valkoviinipullon ja jääkaapissa on nyt  muutama tölkki Tuplapukkia sekä sellaista valkkaria, jossa pronsentteja on "vain" 9,5.

Eilen iltapäivällä sanomalehteä hakiessaan hän oli kaatunut turvalleen. Naapuritaloyhtiöstä eräs tuttu rouva ystävänsä kanssa olivat auttaneet hänet pystyyn ja taluttivat kotiovelle. Hän oli lyönyt nenänsä, mutta siihen ei tullut naarmua pahempaa ja ylähuulensa, josta tuli verta ja se on nyt vähän turvoksissa. Toisesta etuhampaasta lohkesi kulmasta pieni pala, mutta onneksi menemme keskiviikkona hammaslääkärille. Käsiin tuli vähän asvaltti-ihottumaa. Hän ei suostunut lähtemään päivystykseen, joten seurasin koko illan hänen oloaan, mutta kaikki näyttäisi olevan kunnossa. Alkaa ihan oikeasti ottaa päähän tämä tilanne ja olen yrittänyt miettiä kaikkia mahdollisia keinoja tilanteen muuttamiseksi, mutta enhän voi sitoa häntä kiinnikään, joten hän pääsee kauppaan milloin tahansa. En tiedä mikä tässä johtuu muistisairaudesta ja mikä vain muuten tyhmyydestä ja pitäisikö tehdä peräti huoli-ilmoitus, vaikka mitäpä apua siitäkään loppujen lopuksi olisi. Peruutin jo meidän marraskuisen Wienin matkammekin, sillä en viitsi maksaa kallista matkaa, josta en pääse itse nauttimaan, kun pitää koko ajan vahtia toista. Kotona voin tehdä sen ilmaiseksi!

Ensi viikolla meillä on reissu Kotkaan, jossa on tämän vuotinen meirämmiähen opiskelukaveritapaaminen torstaina. Kokoontuminen on ravintola Meriniemessä klo 12, joten jotta ehtisimme siihen, meidän pitäisi lähteä jo aamuvarhaisella, varasin sen vuoksi meille hotellihuoneen keskiviikosta perjantaille, niin saamme ottaa rauhallisesti. Ohjelmassa on lounaan lisäksi opastettu kiertokäynti merikeskus Wellamossa sekä tutustuminen joihinkin laivoihin. Kun lähdemme kotiin vasta perjantaina, ehdimme vähän käyskennellä keskustassa ja ihailla kauniita puistoja, joista Mallis on usein laittanut kuvia facebookiin. Saa nähdä minkälainen sää meitä koettelee, kun joudumme siellä jonkin verran kävelemään ulkosalla.

Tästä tuli pienoinen valitusvirsi, pahoittelut siitä. Muuten ei täällä ihmeempää ole, kunhan odottelemme, minkälainen myrsky mahtaa olla tulossa. Vielä siitä ei ole mitään merkkejä, paitsi että ilman kosteus on selkeästi kohonnut. Toivottelen teille kaikille mukavaa alkanutta viikkoa 🙂

Minäkin olen huolissani mieheni nestetasapainosta, sillä myös hän juo aivan liian vähän ja, samoin kuin Mennan mies, ottaa lääkkeet pienen vesitilkan kanssa. Iltajuomista hän myös välttelee, ettei tarvitsisi ravata yöllä vessassa. Alkoholia meillä ei sentään kulu. 

Myös kömpelyys on tullut kuvioihin. Kolme kertaa hän on nyt kompastunut portaissa pankkiin tms. mennessään. Kerran sen seurauksena ranne kipeytyi muutamaksi päiväksi ja muulloin tuli asfaltti-ihottumaa. Minä muistutan tuon tuostakin, että nostaisi jalkojaan eikä hiihtele. Kahdet painavat, laadukkaat nahkakengät on pitänyt jättää pois käytöstä, koska ne ovat hänestä liian raskaat kävellä. Nyt mies on sentään itsekin herännyt tähän jalkojen toimimattomuuteen ja on alkanut käydä silloin tällöin kolmen kilometrin kävelylenkillä. Jokin kipu jalkapöydässä haittaa välillä liikkumista. Kuntopyörän hän antoi pojantyttärelle, koska aina oli jokin syy, ettei sitä voinut polkea. Olen koettanut houkutella häntä kanssani kuntosalille, mutta en ole onnistunut.

En minäkään halua lähteä mieheni kanssa matkoille, ainakaan jos siellä joutuu kävelemään. Jokin etelän loma täysihoidolla monipuolisella hotellialueella onnistuisi, mutta kun aurinkoa ei enää viitsi ottaa, kun muutenkin tulee uusia maksaläiskiä ja saa pelätä ihosyöpää. - Ja sitten on vielä nuo sairaat +/- yhdeksänkymppiset kälyt, joiden takia joutuu olemaan jatkuvassa hälytystilassa (eilenkin toinen joutui sairaalaan), mikä sekin stressaa erityisesti miestäni. Eikä mies haluakaan erityisesti matkustaa, nyt vielä vähemmän kuin ennen.

Mieheni on terve, hyväryhtinen ja vauhtia riittää kyllä kaupoissa, kun haluaisin edetä hitaasti ja tutkia hyllyjä. Käymme aina yhdessä ruokaostoksilla marketissa, mutta emme muualla kaupoissa. Olen kiitollinen miehestäni ja 54 aviovuodesta, mutta yhteiselomme ei ole enää samanlaista kuin ennen, jolloin saattoi yhdessä harrastaa kaikkea. Nyt vietämme hiljaiseloa, mutta lapset ja lastenlapset tuovat iloa (joskus myös huolia) päiviimme. Minulle tärkeitä ovat myös harrastukset. Miehelläkin niitä on, mutta kovin erilaisia liittyen vanhoihin, kesken jääneisiin tutkimusaiheisiin.

Menna, älä pahoittele "valitusvirttäsi". Kyllä täällä voi mielestäni joskus vähän purkaa sydäntään. Olemme liki samaa ikäpolvea ja voimme samaistua toisen tilanteeseen.

Sadetta ja myrskyä odotellessa. Olipa sentään kaunis ja helteinen päivä!

 

Pikseli, kiitos ❤️

Menna ja Pikseli, oli hyvä saada vertaistukea. Justus ei tosin paljon juo, joskus saattaa samaa oluttölkkiä siemailla pitkin päivää silloin tällöin. Minä otan viinilasillisen vain viikonloppuna ruoan kanssa, joten hän ei viitsi yksinään pulloa avata.

Tien toisella puolella oleva kuntosali on suljettu. Saatiin uusi fyssari ja kuntosali Ortonista, ei sinnekään ole kuin reilu kilometri. Minä käyn siellä vesijumpassa ja mietin, että taidan lunastaa kuntosalikortin ja ruveta käymään Justuksen kaverina. Pitää jutella ensin fyssarin kanssa, jos voisin ostaa pari tuntia hänen opastustaan. Täytyy saada oikeat systeemit, kun mulla on noita nivelrikkoja vähän joka paikassa.

Ollaan kumpikin vielä ihan flunssaisia ja veto poissa. Justus haki eilen tuosta viereisestä ravintolasta valmisruoat, joista olisi riittänyt vaikka neljälle. Katsotaan, jos jaksetaan siirtyä mun mökille, siellä on raikkaampi ilma ja kun ollaan huomaamatta tekemättömiä töitä, voidaan toipua. Olen kieltäytynyt lähtemästä Justuksen saareen tässä kunnossa. Tuuli on liian kova, mies ei pääse veneestä laiturille, kun kumpikin heiluu eri tahtiin ja sitten on vielä tavaroiden kantaminen.

Kävin viime sunnuntaina syömässä Kappelissa bonuslapsenlapsi Sallin kanssa. Hän on Suomessa kesälomalla ja lähtee parin viikon päästä Fuengirolaan Telian hommiin. Voi kun oli kiva rupatella kaksin "tyttöjen juttuja", vaikkakin hänellä on kaikenlaisia huolia, joita mietiskeltiin. Vanhin lapsenlapsi lähetti nätin hääkuvan, menivät maistraatissa vihille vain vanhempien läsnäollessa. Hän oli asian jo minulle paljastanut ja sen takia järjestivät koko suvulle vauvan nimiäiset.

Me pohdimme tyttären kanssa Juniorin rippijuhlia, jotka ovat syyskuussa. Juniori oli pyytänyt kutsumaan "kaikki", jotta "massia mahdollisimman paljon". No nyt on tulossa isot juhlat ja järjesteltävää paljon. Tytär nakitti minulle syyskukkien istuttamisen ulkoruukkuihin. Olen leiponut jo kuivakakkuja pakkaseen. Minusta on valtavan hauskaa järjestellä juhlia porukalla. Ym. Salli lupasi tulla kahvinkeittoon ja täyttämään/tyhjentämään tiskikonetta, minä nimittäin unohdan emännänhommat heti, kun vieraat ovat saapuneet ja juutun rupattelemaan.

Lueskelin ylläpitämääni Juniorin vauvakirjaa ja kyselin, voinko kertoa juhlassa hänen esikouluikäisenä kertomansa: "mamma, pääsiäisen tarina on ihmeellinen! Jeesus kuoli, mutta sen ruumis muuttuikin leiväksi ja sen verestä tuli jukurttia!" Pojan mielestä voisin olla kertomatta.

Hyviä päiviä teille kaikille!